Browsing by master's degree program "Utbildningsprogrammet i odontologi"

Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa leukanivelartroosin eli leukanivelrikon diagnostiikkaa erilaisilla kuvantamisen modaliteeteilla, ja koostaa aiheesta kirjallisuuskatsaus. Tämän kirjallisuuskatsauksen painopiste on erityisesti leikekuvantamisessa, kartiokeilatietokonetomografiassa (KKTT) sekä magneettikuvauksessa. Pyrimme selvittämään, minkälaisia tekijöitä on artroosin taustalla, ja kuinka artroottinen leukanivel kuvautuu eri kuvantamismodaliteeteilla. Aineistona tutkimusta varten hyödynnettiin anatomian oppikirjojen lisäksi lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä tietokantoja, kuten Pudmedia sekä aihetta käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita. Pubmedissa aineisto rajattiin vuoden 2010 jälkeen julkaistuihin artikkeleihin, tapausraportteihin sekä kuviin. Leukanivelartroosi on yksi purentaelimistön toimintahäiriöistä (TMD) ja yleisin leukanivelsairaus. Sen taustalla on jokin häiriötekijä, kuten palautumaton diskusdislokaatio, leukanivelen yliliikkuvuus tai poikkeava kuormitus. Artroosissa esiintyy leukanivelen nivelpinnoilla patologisia muutoksia, kuten litistymistä ja osteofyyttejä eli niin sanottuja luupiikkejä. Sairaus on luonteeltaan etenevä. PTG on yleisin kuvantamismodaliteetti, mutta tarvittaessa voidaan tapauskohtaisesti tutkimusta täydentää tarkentavilla KKTT- tai magneettikuvantamisilla. Ne ovat täten jatkotutkimuksia, eivätkä rutiininomainen osa hammaslääkärin tutkimuksia. KKTT:ssa lukuisista kaksiulotteisista röntgenkuvista muodostetaan kolmiulotteista kuvaa. Menetelmä soveltuu leukanivelen luisten komponenttien kuvantamiseen. Myös magneettikuvauksella saadaan kolmiulotteista kuvaa ja silläkin saadaan kohtuullinen kuva kovakudoksista, mutta sen erityinen etu verrattuna KKTT:aan on sen kyky kuvantaa pehmytkudoksia. Näin ollen magneettikuvaus sopii esimerkiksi leukanivelen rustoisen välilevyn (diskus) kuvantamiseen, mihin KKTT:n erotuskyky ei riitä.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi ei-kariologisten kervikaalisten kovakudosvaurioiden etiologiaa, milloin nämä vauriot ovat kannattavaa paikata ja millä materiaalilla paikkaus on suositeltavaa tehdä. Tavoitteena on selkeyttää vaurioiden hoitolinjaa sekä sitä, miten vaurioiden syntyä voisi ehkäistä hammaslääkärin toimesta. Ei-kariologisten kervikaalisten kovakudosvaurioiden etiologiassa käsitellään kirjallisuudessa abraasiota, abfraktiota sekä eroosiota. Tutkimuksissa on tultu siihen käsitykseen, että vaurion synty on monitekijäinen sen sijaan, että vain yksi asia vaikuttaisi vaurion syntyyn. Vauriolle altistavia tekijöitä on katsottu olevan ikääntyminen, ruokavalio, kova ja epästabiili purenta sekä hampaiden harjaus. Ei-kariologiset kervikaaliset kovakudosvauriot voivat aiheuttaa potilaalla vihlontaa sekä tyytymättömyyttä estetiikkaan. Vauriot voivat myös ollessaan syviä vaarantaa hampaan pulpaa sekä retentoida plakkia. Nämä ovat kaikki syitä miksi vauriot ovat kannattavaa korjata. Vaurioiden alkuvaiheessa, kun ongelmana on vihlonta tai mahdollisesti estetiikka voidaan hyödyntää fluorilakkausta tai pinnoitusta. Kirjallisuuskatsauksessa on käyty läpi yleisimpiä paikkausmateriaaleja ja näiden ominaisuuksia. Kervikaalisissa vaurioissa paikkausta vaikeuttaa ikenen läheisyys sekä se ettei kiille ympäröi koko kaviteetin reunaa. Riippuen vaurion sijainnista ja suun olosuhteista tämän hetkisessä kirjallisuudessa suositellaan käytettävän ei-kariologisten kervikaalisten kovakudosvaurioiden paikkauksessa yhdistelmämuovia, lasi-ionomeeriä tai resiinimodifioitua lasi-ionomeeriä.

Pleomorfinen adenooma (PA) on yleisin sylkirauhasten hyvänlaatuinen kasvain. Hoitamattomana niihin kehittyy maligniteetti noin 5-10% tapauksista. Malignisoituneista kasvaimista yleisin on carcinoma ex pleomorphic adenoma (CxPA). Tämän lisäksi niillä on taipumus uusiutua, recurrent pleomorphic adenoma (RPA) riittämättömän kirurgisen hoidon yhteydessä, mutta uusiutumia tavataan kuitenkin myös adekvaatin kirurgisen hoidon jälkeen. Uusiutuvat kasvaimet aiheuttavat hoidollisia haasteita. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää ja tutkia mahdollisia histopatologisia muutoksia, sekä solusyklin säätelyyn liittyvän cyclin D1 proteiinin ja solujen proliferaatioon vaikuttavan Ki-67 proteiinin roolia liittyen pleomorfisen adenooman uusiutumiseen ja malignisoitumiseen. Cyclin D1 ja Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin. Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin tutkimuksessamme patologiassa yleisesti käytetyn MIB-1 vasta-aineen avulla. Aineistona tutkimuksessamme käytettiin retrospektiivisesti kerättyä potilasaineistoa (n=65) ja potilasaineiston perusteella laadittiin tutkittavat kasvainryhmät. Tutkittavat kasvainryhmät koostuivat tavallisista hyvänlaatuisista PA kasvaimista (n=26), uusiutuneista kasvaimista (n=20) sekä maligneista CxPA kasvaimista (n=19). Uusiutuneiden kasvainten ryhmä jaettiin lisäksi alaryhmiksi, jotka koostuivat uusiutuneiden PA kasvainten primääreistä kasvamista (PA-prim) sekä primäärejä kasvaimia seuranneista uusiutuneista kasvaimista (PA-rec). Vertailimme kasvainryhmien välisiä eroavaisuuksia kasvainten kliinisten tietojen, histopatologisten ominaisuuksien sekä cyclin D1 ja MIB-1 ilmentymisen osalta. Tutkimuksemme perusteella MIB-1 ilmentyminen oli kohonnut CxPA ja PA-rec kasvaimissa, mutta ei PA-prim kasvaimissa. Tämä viittaa mahdollisesti siihen, että MIB-1 ilmentymisen eroavaisuudet näissä kasvaimissa voivat kehittyä vasta primäärin kasvaimen jälkeen. Cyclin D1 ilmentymisessä sekä histopatologiassa ei havaittu merkitseviä eroavaisuuksia ryhmien välillä.

Lääkärin tulisi aina tutkia kieli, koska siinä nähtävät muutokset ja oireet voivat viestiä monista paikallisista ja systeemisairauksista. Kielen värin, rakenteen ja liikkuvuuden muutokset voivat olla normaalirakenteen variaatioita tai kertoa esimerkiksi infektioista, autoimmuunisairauksista, hormonaalisista muutoksista, puutostiloista tai kasvaimista. Muutokset kielessä voivat kertoa sairaudesta ja sen aktiivisuudesta sekä etenemisestä. Kaikki kielen pinnat tulisi tutkia sekä palpoida tarkasti ja muutokset dokumentoida. Verikokeista ja biopsiasta on usein apua diagnostiikassa. Kartta-, uurre- ja karvakieli ovat yleensä normaalirakenteen variaatioita mutta ne voivat myös liittyä useisiin tiloihin ja sairauksiin. Kielessä olevat rakkulat ja haavaumat voivat johtua infektioista, autoimmuunisairauksista, syövästä tai limakalvoja ärsyttävistä tekijöistä. Kielessä esiintyvät punaiset ja vaaleat leesiot voivat viitata infektioihin, immuunijärjestelmän tauteihin tai geneettisiin sairauksiin. Leesioita voivat aiheuttaa punajäkälä sekä kandidiaasi tai ne voivat olla suusyöpäriskiä lisääviä leukoplakioita tai erytroplakioita. Punoittava ja sileä kieli voi johtua kandidiaasista, kuivasta suusta tai puutostiloista, joista yleisimmin kobalamiinin tai raudan puutteesta. Kielen pigmenttileesiot voivat olla fysiologisia variaatioita mutta ne voivat johtua myös lääkeaineista tai tulehduksellisista muutoksista. Diffuusit pigmenttileesiot voivat viitata myös oireyhtymiin kuten Laugier-Hunzikerin oireyhmään tai Peutz-Jeghersin oireyhtymään. Yleisin suusyövän esiintymispaikka on kielen reuna, jossa syöpä voi esiintyä vaaleina, punaisina, haavaisina tai koholla olevina muutoksina. Joskus potilas voi kärsiä kiusallisesta kielikivusta ilman näkyviä muutoksia. Tämä saattaa liittyä suupoltteeseen, jonka diagnoosi perustuu muiden kielen kipuilua aiheuttavien syiden poissulkuun. Suupoltteen hoito vaatii usein moniammatillista yhteistyötä.

Parodontiitti on plakkibakteereiden aiheuttama krooninen tulehdussairaus, jonka seurauksena hampaiden kiinnityskudos tuhoutuu palautumattomasti. Yhtenä parodontiitin ja systeemisten sairauksien yhteyttä selittävänä tekijänä pidetään molekyylijäljittelyä. Molekyylijäljittely on tulehdusta edistävä immunologinen prosessi, jossa vasta-aineet ristireagoivat isännästä peräisin olevien ja bakteerista alkuperää olevien epitooppien välillä. Tutkimuksissa on havaittu parodontiittipatogeenejä vastaan tuotettujen vasta-aineiden ristireagoivan isännän hapettuneiden LDL-proteiinien ja lämpösokkiproteiinien välillä. Tämän tutkielman tavoitteena oli käsitellä parodontiitin aiheuttamaa molekyylijäljittelyä selvittämällä neljän merkittävän parodontiittipatogeenin eli P. gingivaliksen, A. actinomycetemcomitansin, P. intermedian ja T. forsythian vasta-aineiden yhteyttä ristireagoiviin vasta-aineisiin. Aineistona käytettiin 506 potilaasta koostuvaa PAROGENE-aineistoa, joka on COROGENE-tutkimusaineiston alaotos. Tutkielmassa havaittiin korrelaatioita parodontiittipatogeenien ja ristireagoivien vasta-aineiden välillä, mikä tukee oletusta siitä, että molekyylijäljittelyä esiintyy parodontiitissa. Tutkimuksia aiheesta tarvittaisiin lisää, sillä parodontiitin vaikutuksista ihmisen yleisterveyteen molekyylijäljittelyn kautta tiedetään tällä hetkellä kohtalaisen vähän.

Mukoepidermoidikarsinooma (MEC) on yksi yleisimmistä sylkirauhasten syövistä. Sen pahanlaatuisuusaste vaihtelee kolmella tasolla (matala - keskitasoinen - korkea), jotka määräytyvät WHO:n määrittämien kriteerien mukaisesti. WHO:n painottamien histopatologisten piirteiden tarkastelun tueksi on ehdotettu objektiivisia järjestelmiä, kuten geenifuusiot ja mikro-RNA-profiili. Ehdotukset perustuvat tutkimuksissa selvinneisiin havaintoihin, joissa on todettu tiettyjen geenifuusioiden liittyvän tuumorin pahanlaatuisuusasteeseen, ja mikro-RNA-molekyylien pitoisuuksien poikkeavan syöpäkudoksissa verrattuna normaalikudoksiin. Syövän pahanlaatuisuuden asteen määrittäminen vaikuttaa olennaisesti hoitovalintoihin ja potilaan selviytymiseen. Syövän pahanlaatuisuutta kuvaa muun muassa sen aggressiivisuus, mikä tarkoittaa syövän nopeaa kasvua ja levittäytymistä. Syövän levittäytymistä tyvikalvon läpi ja verenkierron kautta muihin kudoksiin kuvataan termillä invasiivisuus, jonka määrittämiseksi on kehitetty monenlaisia kokeellisia menetelmiä. Nämä menetelmät eroavat toisistaan olennaisimmin kasvualustojensa perusteella. Tämän syventävien opintojen tutkielman tarkoituksena on tarkastella mukoepidermoidikarsinooman (MEC) piirteitä, diagnosointia ja invasiivisuutta. Taustana kerrotaan lyhyesti sylkirauhasista sekä pään ja kaulan alueen syöpien tilastosta ja hoidoista. Lisäksi kerrotaan mikro-RNA-molekyyleistä, sekä esitellään CRISPR-menetelmä ja invasiivisuuden tutkimisessa käytettyjä menetelmiä. Kokeellisessa osuudessa pyrkimyksenämme on selvittää valittujen mikro-RNA- molekyylien (miR-22 ja miR-205) vaikutus MEC:n invasiivisuuteen kahdella eri invaasiokokeella, myooma- ja sferoidikokeilla. Sferoidikokeella saatiin selville, että miR-22- ja miR-205-molekyylien vaimentaminen MEC-soluista vähensi invaasiopinta-alaa. Tuloksemme ovat potentiaalisesti hyödyllisiä sylkirauhassyöpien diagnostiikassa sekä tarkennettujen syöpähoitojen kehityksessä.

Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielman tarkoituksena on selvittää mutans streptokokki bakteerin erilaisia ominaisuuksia kuten sen tarttumista, kolonisaatiota ja virulenssitekijöitä. Lisäksi pohditaan näiden tekijöiden vaikutusta varhaislapsuuden kariekseen. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta, jossa aineisto haettiin Medline-tietokannasta PubMed -tietokäyttöliittymän kautta. Artikkeleita on haettu viimeisen 40. vuoden ajalta. Tulokset: Kirjallisuuskatsauksessa saatiin selville, että varhaislapsuudessa saatu mutans streptokokki bakteerin tartunta on riskitekijä karieksen syntymiselle ja esiintymiselle tulevaisuudessa. Äiti on ensisijainen tartunnanlähde. S. mutans bakteerin kariogeenisyys johtuu sen tarttumiskyvystä ja muista virulenssitekijöistä. Tartuntaa ja bakteerin kolonisaatiota voidaan ehkäistä sylkikontaktien rajoittamisella, hyvällä suuhygienialla, terveellisillä ravintotottumuksilla, ksylitolilla ja probiooteilla. Bakteeri ei aiheuta pelkästään kariesta, vaan voi osallistua myös ekstraoraalisten infektioiden syntyyn. Johtopäätökset: Karies on sekä yhteiskuntaa että yksilöä rasittava sairaus. Sitä voidaan ehkäistä ennen kaikkea omahoidolla ja puuttumalla riskitekijöihin. Eräs merkittävä karieksen riskitekijä on varhaislapsuudessa saatu mutans streptokokki bakteeri. Se tarttuu syljen välityksellä, joten lapsen äiti on todennäköisin tartunnanlähde. Tähän riskitekijään voidaan puuttua kertomalla äideille mutans streptokokista ja tartunnan ehkäisemisestä esimerkiksi neuvolakäynnin yhteydessä. Lisäksi on hyvä muistaa, että mutans streptokokki bakteeri voi olla osallisena ekstraoraalisissa infektioissa.

Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: - Tekijä: Aijuliina Särkelä Työn nimi: Nuorten virvoitus- ja energiajuomien käytön vaikutus hammaseroosioon Työn laji: Kirjallisuuskatsaus Kuukausi ja vuosi: 10/2021 Sivumäärä: 29 Avainsanat: eroosio, virvoitusjuoma, nuoret Ohjaaja tai ohjaajat: Leo Tjäderhane Säilytyspaikka: HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Muita tietoja: - Tiivistelmä: Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielman tarkoituksena on selvittää yhteyttä virvoitus- ja energiajuomien käytön ja eroosion välillä. Tutkielmassa sivutaan myös terveellisempien juomavaihtoehtojen, kuten smoothieden, vaikutuksia eroosion syntyyn. Virvoitus- ja energiajuomien suosio on suuri ja hammaseroosiota esiintyy paljon jo teini-ikäisillä nuorilla. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta, jonka aineisto haettiin PubMed -tietokannasta. Aineistosta eroteltiin tutkimukset, jotka löysivät yhteyden virvoitusjuomien käytölle ja eroosion esiintyvyydelle. Tulokset: Kirjallisuuskatsaus toi esiin, että virvoitusjuomien käytöllä ja eroosiolla on korrelaatio. Tutkimustulosten vertailua kuitenkin vaikeuttaa aineistoissa käytetyt erilaiset eroosion luokitteluperusteet. Useissa tutkimuksissa virvoitusjuomien kuluttajilla eroosion esiintyvyys tai vakavuus on suurempaa kuin verrokkiryhmällä. Lisäksi eroosion prevalenssi oli suurempaa miessukupuolen edustajilla, johtuen mahdollisesti heidän suuremmasta virvoitusjuomien kulutuksesta. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että virvoitusjuomien pH on matalampi, kuin energia- ja urheilujuomien sekä kahvin ja teen, mikä lisää virvoitusjuomien eroosiopotentiaalia. Johtopäätökset: Tutkimusnäyttöä virvoitusjuomien käytön vaikutuksista nuorten hammaseroosioon löytyy kohtalaisesti. Vaikka energia- ja urheilujuomien ja eroosion korrelaatiosta ei ole juurikaan tutkimusnäyttöä, voidaan niiden kemiallisen koostumuksen ja pH-arvojen perusteella olettaa niiden vaikutusten hammaseroosioon olevan samankaltaisia kuin virvoitusjuomien. Suuri virvoitusjuomien kulutus korreloi eroosion esiintyvyyden kanssa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa eroosion prevalenssi ja vakavuus oli suurinta miessukupuolen edustajilla, jotka olivat iältään nuoria aikuisia.

Hampaan paikkaus on yksi yleisimmistä toimenpiteistä suun terveydenhuollossa. Paikkaus-hoidon indikaatioista yleisimmät ovat kariesbakteerien aiheuttamat vauriot ja paikkojen loh-keamat. Hampaan paikkauksen tarkoitus on suojata hammasydin, ja pysäyttää vaurio sulkemalla se tiiviisti. Paikkaus palauttaa hampaan purentafunktion, muodon ja ulkonäön sekä mahdollistaa hampaan puhdistamisen. Paikan valmistamisessa on olennaista huolellinen käyttöohjeiden nou-dattaminen materiaalien käsittelyssä ja työskentelyssä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituk-sena on käydä läpi HUS suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä aikuispotilailla käytössä ole-vat korjaavan hoidon suoran menetelmän materiaalit, ja käsitellä niiden ominaisuuksia ja käyttö-tarkoituksia. Kirjallisuuskatsauksessa käytetty aineisto on kerätty Käypä hoito -suosituksista, Helsingin yli-opiston hammaslääketieteenlaitoksen luentomateriaaleista, sekä Pubmedista hakusanoilla ”dental fillingmaterials”, ”restoration”, ”clinical study”, ”teaching”, ”glass ionomer”, ”composite restora-tion” ja ”temporary restoration”. Aikuispotilailla korjaavan hoidon täytemateriaalin valinnassa on huomioitava useita eri asioita. Valintaan vaikuttavat potilaskohtaiset ominaisuudet, kuten potilaan omahoidon taso sekä karie-saktiivisuus. Eri täytemateriaaleihin liittyy puolestaan erilaisia esteettisiä ja kulutuskestävyyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Valinnassa tärkeässä osassa ovat myös purennalliset tekijät, täytteen laajuus, ja se onko täyte ylipäätään tarkoitettu pysyväksi vai väliaikaiseksi ratkaisuksi. Lisäksi valintaan vaikuttavat paikkaustekniset haasteet, kuten kosteuden hallinta, sekä syvät tai haasta-vassa kulmassa olevat kaviteetit, joihin valokovetus ei välttämättä yllä. Materiaaleja valitessa pitää myös tarkastella muodostuuko paikan pysyvyyden kannalta tärkeä sidos kiilteelle, ham-massementille, hammasluuhun vai jo olemassa olevaan täytemateriaaliin. Kun kliinikko tuntee materiaalin ja tekniikan valintaan vaikuttavat tekijät, hän pystyy valitsemaan kuhunkin korjaavan hoidon toimenpiteeseen parhaan täytemateriaalin.

Ortognaattinen kirurgia on hoitomuoto, jota käytetään vaikeiden luustollisten tai hammasperäisten purentavirheiden hoidossa. Hoitoon kuuluu pre- ja postoperatiivinen oikomishoito ja yhden tai molempien leukojen leikkaus. Hoidon toteuttaa erikoissairaanhoidon moniammatillinen tiimi. Ortognaattis-kirurgisen hoidon indikaatiot ovat useimmiten toiminnallisia. Purentavirheet voivat aiheuttaa mm. syömisvaikeuksia, kiputiloja sekä uniapneaa. Tutkimusten mukaan potilaat toivovat leikkauksen vaikuttavan edullisesti myös itsetuntoon ja kasvojen profiiliin. Vakavat komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, mutta moni potilas kärsii välittömästi leikkauksen jälkeen leuan alueen tuntopuutoksesta. Useimmiten tuntopuutokset ovat palautuvia. Hoitotyytyväisyys on kirjallisuuden mukaan hyvin korkeaa. Ortognaattis-kirurgisen hoidon ortodontia tehdään yleensä kiinteillä oikomiskojeilla. Viime aikoina oikomishoitoa on alettu tekemään myös irrotettavilla kalvoilla. Kalvoilla hampaiden asentoa voidaan muuttaa jonkin verran mutta menetelmän hoitotuloksista on vasta vähän laadukasta tutkimusnäyttöä. Kalvo-oikomista ei ole juurikaan käytetty ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidossa eikä vertailevia tutkimustuloksia löydy. Tutkielmassa on esitetty kaksi kirjallisuudesta löytynyttä potilastapausta, joissa kalvoja on käytetty osana ortognaattis-kirurgista hoitoa. Syventävään opinnäytetyöhön kuuluvan potilastapauksen avulla selvitin yhden potilaan kokemuksia ortognaattis-kirurgisesta hoidosta. Potilasta haastateltiin kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta. Haastattelun avulla selvisi, että potilas oli erittäin tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka hoito jatkuikin vielä. Hänen pääasiallinen hoitomotivaationsa oli terveydellinen, mutta hoidon vaikutukset kasvojen estetiikkaan olivat mieluisia. (183 sanaa)