Browsing by study line "Translation and Interpreting Communication"

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia monikielistä kriisiviestintää ja sen toteutumista tapauskohtaisesti Espoon kaupungissa koronapandemian aikana. Tavoitteena on selvittää, millä tavalla muunkieliset asukkaat on huomioitu kaupungin kriisiviestintäsuunnitelmassa, miten monikielistä viestintää toteutettiin koronapandemian aikana ja millainen rooli kääntämisellä on kriisiviestinnässä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, ilmenikö kaupungin monikieliseen kriisiviestintään tähtäävässä toiminnassa ja käännöspalveluissa haasteita koronapandemian aikana ja mihin suuntaan palveluita ja toimintaa tulisi kehittää. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan organisaatio- ja kriisiviestinnän sekä kääntämisen sosiologisesta näkökulmasta. Organisaatio- ja kriisiviestinnän näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan kaupungin kriisiviestintäsuunnitelmaa, kriisinhallintaa ja ulkoisen viestinnän toteuttamista pandemian aikana. Kääntäminen nähdään sosiologisesta näkökulmasta yhteiskunnallisena toimintana, jossa kääntämistä ympäröivänä yhteiskunnallisena toimintaympäristönä on kaupunki, joka tarvitsee kääntämistä viestiäkseen muunkielisille asukkailleen koronapandemian aikana. Kyseessä on empiirinen tutkimus, jonka aineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista ja kaupungin kriisiviestintäohjeista. Puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä haastateltiin viittä Espoon kaupungin viestinnän tai monikielisten palveluiden parissa työskentelevää työntekijää. Osa heistä työskenteli johtajatasolla ja osa viestinnän, monikielisen viestinnän tai palveluiden asiantuntijoina. Haastattelut ja kriisiviestintäohjeet analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksessa havaittiin, että kaupungin kriisiviestintäsuunnitelma sisälsi puutteita monikielisten asukkaidensa huomioimisessa, minkä vuoksi pandemian alkaessa jouduttiin kehittämään pikaisesti lyhytaikaisia ratkaisukeinoja monikielisten palveluiden tehostamiseksi. Kääntäminen nähtiin tärkeänä osana kriisiviestintää ja ammattikääntäjiä haluttiin käyttää aina kun vain voi, mutta nopean viestinnän takaamiseksi jouduttiin välillä turvautumaan paraprofessionaaliin kääntämiseen. Tutkimus osoittaa, että terveyskriisissä kunnalta edellytetään viestimistä virallisten kielten lisäksi myös alueen vähemmistökielillä, jotta tärkeä terveyttä koskeva tieto ja ohjeistukset saadaan välitettyä kaikille mahdollisimman nopeasti ja ymmärrettävästi. Monikieliset palvelut ja käännöspalvelut edellyttävät kriisinhallinnan parantamiseksi selkeämpää etukäteissuunnittelua ja tehostamista.

Tutkielma käsittelee kohdeyleisön vaikutusta kääntämiseen, ja aihetta lähestytään aikuis- ja lapsiyleisölle suomentamisen erojen kautta. Tarkastelu rajautuu vertauksiin, jotka on muodostettu käyttäen prepositiota like tai adverbia (as – –) as. Tavoitteena on selvittää ensinnä, mitä käännösstrategioita on käytetty käännettäessä toisaalta aikuisille ja toisaalta lapsille tutkittavissa teoksen A Christmas Carol vertausten suomennoksissa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, toistuvatko tietyntyyppiset käännösstrategioiden erot aikuisille ja lapsille suunnattujen käännösten välillä sekä mitä nämä mahdolliset toistuvat erot ovat. Tutkielma kuuluu deskriptiivisen käännöstutkimuksen piiriin, ja tutkimusmenetelmänä on käännösvertailu. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka lähestymistapa on sekä laadullinen että määrällinen. Tutkimuksessa käytettiin luokittelua, joka pohjautuu Mildred L. Larsonin (1984), Peter Newmarkin (1982 [1981]) ja Andrew Chestermanin (2016 [1997]) esittelemiin käännösstrategioihin, ja käytetty luokittelu räätälöitiin tutkimusaineiston tarpeisiin. Näin ollen siinä ei ole sellaisia luokkia, jotka eivät toteudu lainkaan aineistossa. Vertaukset ovat toistuva kielikuva Charles Dickensin pienoisromaanissa A Christmas Carol (1843), jonka lisäksi aineistoon kuuluu neljä sen tähän mennessä ilmestyneistä yhdeksästä suomennoksesta – kaksi aikuisille ja kaksi lapsille suunnattua. Aikuisten suomennoksista tutkittavina ovat Kari Jalosen Jouluilta: Aavetarina joulusta vuodelta 1972 ja Tero Valkosen Joululaulu vuodelta 2001. Sen sijaan tutkittavat lasten suomennokset ovat Jukka Torvisen Saiturin jouluyö vuodelta 1986 ja Antti Aution Saiturin joulu vuodelta 2007. Tutkimuksessa havaittiin, että tarkasteltavien vertausten käännöksissä esiintyvät strategiat on mahdollista jakaa viiteen eri luokkaan. Niistä kolmessa ensimmäisessä vertaus säilytetään vertauksena (luokat A–C) ja kahdessa jälkimmäisessä ei (luokat D ja E). Lisäksi selvisi, että kaikkien neljän suomennoksen kohdalla jokainen luokka toteutuu vähintään kerran. Lähimmin lähtötekstiin pitäytyvä luokka A on selvästi yleisin strategia kummassakin aikuisten suomennoksessa ja lasten suomennoksista vanhemmassa, mutta uudempi tutkittavista lasten suomennoksista eroaa muista tässä suhteessa. Joka tapauksessa kaikkien tutkittavien suomennosten kohdalla on yleisempää säilyttää vertaus vertauksena kuin olla säilyttämättä. Kuitenkaan ei voi sanoa luotettavasti tietyntyyppisten käännösstrategioiden erojen toistuvan aineistossa aikuisten ja lasten suomennosten välillä, mutta se suomennos, joka erottuu tarkasteltaessa lukuja, on nimenomaan lapsille suunnattu vuoden 2007 suomennos. Toisaalta kyseessä saattaa olla kääntäjän henkilökohtaisen tyylin seuraus, mutta toisaalta suomennoksessa yhdistyvät se, että lapset ovat kohdeyleisönä, ja se, että suomennos on uusin tutkituista. Suomennosten ajankohdat saattavatkin olla omalta osaltaan selittävä tekijä siinä, millaisiksi käännösstrategiat ovat muotoutuneet.