Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Närkki, Sonja (2017)
    Leg weakness is one of the most common production diseases in pigs. Osteochondrosis is a joint disorder in which the endochondral ossification is disturbed. Leg weakness is mainly caused by osteochondrosis in pigs. Many factors like heredity and vitamin D status can affect the prevalence of osteochondrosis. This experiment was part of the international ProHealth project. The aim of this study was to investigate how two different vitamin D3 sources and feeding levels affect the prevalence of leg weakness in boars. Experiment design was 2 x 2 factorial. Commonly used vitamin D3 product (cholecalciferol) and Hy•D® product (25-hydroxycholecalciferol) were compared as vitamin D3 sources. Vitamin D3 feeding level 1 was in accordance of Finnish vitamin D3 recommendations and feeding level 2 was threefold with respect to the recommendations. Practical trial was carried out at Figen Oy’s research center in Längelmäki in 24.3. – 22.8.2016. Trial was conducted with 120 finishing boars. Average live weight of the boars at the end of the trial was 113 kg. Feed intake, daily weight gain, slaughter weight and bone strength were improved by greater feeding level of vitamin D3. Greater feeding level increased feed intake 6,13 kg of dry matter, slaughter weight 2,32 kg and bone strength 124,4 N during the trial. Daily weight gain increased 90,83 g/ d during the finishing period and 30,25 g/ d during the overall trial. Over 80 % of the pigs had excellent or good leg structure with only minor faults and their locomotion was fluent. There were no significant differences in leg structure or locomotion results between treatments. Pigs fed Hy•D® product with greater feeding level got double plasma 25-hydroxycholecalsiferol concentration when compared to pigs fed commonly used vitamin D3 product with greater feeding level. There were no significant treatment differences for 25-hydroxycholecalsiferol concentration in feeding level in accordance of the nutritional recommendations. There were no significant differences in plasma Ca, Pi or ALP concentrations between treatments either. Serious faults were observed more in distal humerus (elbow joint) compared to proximal humerus (shoulder joint) but there were no significant differences between treatments. In total of 11 pigs were removed from the treatments because of medical or tail biting reasons and in total of 50 pigs were medicated during the trial. Number of removed and medicated pigs divided evenly between treatments. According to this study the greater feeding level of vitamin D3 improved production. Feeding level of the vitamin D3 did not affect prevalence of the leg weakness or osteochondrosis. Source of the vitamin D3 did not affect production or prevalence of the leg weakness or osteochondrosis. Nutritional recommendations cover mainly the minimum need for nutrients and take no stand on optimizing production or health records. There is also some variation between research results. More research about the effects of vitamin D3 to prevalence of the leg weakness and the possibility to optimize production and health records with supplemental vitamin D3 is needed.
  • Koivuniemi, Wilhelmiina (2020)
    Tutkielmassa perehdytään Italian-Kreikan sodan ja talvisodan välisiin yhtäläisyyksiin ja Italian-Kreikan sodan uutisointiin suomalaisessa valikoidussa sanomalehdistössä. Kumpikin sota sodittiin lyhyen aikavälin sisällä toisistaan, ne kestivät määrällisesti varsin lyhyen aikaa ja kummassakin sodassa valta-asetelmat olivat yllättävän samanlaiset. Talvisodassa pieni Suomi soti suurta ja voimakasta hyökkääjää Neuvostoliittoa vastaan, kun taas Italian-Kreikan sodassa pääministeri Ioannis Metaxasin rautaisesti hallinnoima Kreikka oli pienempi, taloudellisesti alikehittyneempi ja varustautumattomampi kuin Benito Mussolinin johtama Italia. Tutkimukseni metodologiaksi olen valinnut diskurssianalyysin sekä retorisen analyysin. Tutkimukseni käsitellessä sanomalehtien uutisointia, koin myös tarpeelliseksi tutustua mediahistorian tutkimukseen. Nojaan esittelyni talvisodan osalta Osmo Jussilan, Seppo Hentilän ja Jukka Nevakiven teokseen Suomen poliittinen historia 2009. ja Italian-Kreikan sodan osalta David Brewerin teokseen Greece, the Decade of War, Occupation, Resistance and civil war, Richard Cloggin teokseen A Concise History of Greece, sekä Kira Kaurinkosken tutkimukseen Kreikka ja Suomen talvisota, kreikkalaisten sotakirjeenvaihtajien muistelmat. Tutkielmaani varten olen valinnut kaksi toisen maailmansodan ja välirauhan aikana toiminutta sanomalehteä. Tutkittaviksi sanomalehdiksi valikoituivat vuonna 1904 perustettu Suomen suurin päivälehti Helsingin Sanomat, joka edustaa niin sanotusti Suomen virallista näkökulmaa.Toinen tutkielmaani valikoitunut lehti on vuonna 1918 perustettu Suomen Sosialidemokraatti, joka edustaa sosialistista ja vasemmistolaista näkökulmaa. Tutkielmassani osoitan, että Italian-Kreikan sodan ja talvisodan väliltä on löydettävissä 12 yhtäläisyyttä. Ensimmäisenä yhtäläisyytenä voidaan pitää kehityskulkuja, jotka johtivat sotiin. Toinen yhtäläisyys on kummankin maan halu turvata oma kansallinen koskemattomuutensa ja pysyä ulkopuolisena Euroopan suurvaltapolitiikasta. Sodissa oli kyse pienien maiden kamppailusta suurvaltojen puserruksessa ja yritys säilyttää puolueettomuus poliittisen tilanteen kiristyessä. Kolmas yhtäläisyys on ajanjakso, jona kumpikin sodista käytiin. Kummatkin sodat sodittiin toisen maailmansodan aikana vain lyhyen aikavälin sisällä toisistaan ja kumpikin sodista kesti verrattain lyhyen ajan. Talvisota käytiin 30.11.1939-30.3.1940 ja Italian-Kreikan sodan voidaan sanoa käydyn 28.10.1940-6.4.1941. Neljäs yhtäläisyys on selvä Daavid-Goljat-asetelma sotivien maiden välillä. Kummassakin sodassa suurempi ja paremmin varustautunut ja sotatoimiin valmistautunut maa hyökkäsi suunnitellusti pienempään valtioon aktiivisen provokakaation jälkeen. Viides yhtäläisyys on sotien suunnitelmallisuudet suuremman osapuolen puolelta. Kuudes yhtäläisyys sotien välillä on salaiset sopimukset ja etupiirijaot hyökkääjäosapuolten taholta. Seitsemäs yhtäläisyytenä voidaankin nähdä pienten maiden omanarvontunt ja kieltäytyminen maille esitettyihin uhkavaatimuksiin. Kahdeksas yhtymäkohta joka sotia yhdistää on sodan aikana vallinneet poikkeuksellisen huonot sääolosuhteet, jotka vaikuttivat osaltaan myös yhdeksänteen yhtymäkohtaan, eli sodan heikomman osapuolen yllättävään menestykseen. Kymmenes yhtäläisyytenä voidaan nähdä vahvemman osapuolen aliarviointi pienemmän maan taistelukykyää kohtaan. Yhdestoista yhtymäkohtana voidaan nähdä kotirintaman hyödyntäminen sodassa. Kahdestoista yhtymäkohta on sekä Kreikan että Suomen kansallinen yhtenäisyys ja taistelutahto. Helsingin Sanomien ja Suomen Sosialidemokraatin uutisointi Italian-Kreikan sodasta erosi toisistaan huomattavasti. Eroavaisuuksia on löydettävissä uutisoinnin aktiivisuudesta tarkastelujakson aikana, uutisoinnin laajuudesta ja lehtien asennoitumisesta Italian-kreikan sodan sotatoimiin. Suomen Sosialidemokraatin uutoisointi sodasta oli laajempaa ja kreikkakeskeisempää kun Helsingin Sanomien uutisointi aktivoitui sotatapahtumien alkaessa. Helsingin Sanomien uutioinnissa on myös nähtävissä positiivisempi asennoituminen akselivaltoihin. Helsingin Sanomien uutisointia voikin luonnehtia italiakeskeisemmäksi. Myös lehtien asenteessa Saksaa kohtaan on havaittavissa eroavaisuuksia. Vaikka lehtien uutisoinnissa on havaittavissa eroavaisuuksia, niille yhteistä on se, että kumpikaan ei rinnastanut Italian-Kreikan sotaa ja talvisotaa toisiinsa.
  • Garaisi, Tomas (2016)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoite on tutustua Daavidin ja Salomon monarkiaa koskevaan arkeologiseen aineistoon eri tavalla Heprealaista Raamattua tulkitseviin ja sitä tutkimuksissa soveltaviin arkeologeihin ja tutkijoihin. Tarkoituksena on havainnoida, miten erilaiset tutkimukselliset lähtökohdat ja suhtautuminen Heprealaisen Raamatun historialliseen tarkkuuteen ja luotettavuuteen vaikuttavat arkeologiseen tutkimustyöhön alkaen teorioiden, kuten kronologian, valinnasta päätyen lopputulokseen, jossa pyritään esittämään tietty historiallinen malli. Tarkoitus on myös kartoittaa, kuinka valittu tai vaikuttava Raamatun tulkinta ohjaa lopullista tulkintaa kaivauskohteiden löydösten, kuten raunioiden, keramiikan, artefaktien ynnä muiden sellaisten kohdalla mitä tulee ajoittamiseen ja historiallisen kuvan rakentamiseen rautakausien Levantista. Pro gradu -tasoisessa työssä on mahdoton sinänsä ratkaista sellaisia vuosikymmeniä debatoituja aiheita kuten esimerkiksi eri kronologisten mallien historiallinen luotettavuutta, kaivausmetodien tieteellistä pätevyyttä tai radiohiiliajoitusmenetelmien keskinäisiä ristiriitaisia tuloksia. Siksi olen tyytynyt esittelemään eri tutkintalinjoja sekä tunnettujen arkeologien näkökantoja ja suhtautumista Heprealaiseen Raamattuun joko arkeologisia löydöksiä selittävänä apuvälineenä tai hämmentävänä, tutkimustuloksia vääristävänä epähistoriallista aineistoa sisältävänä dokumenttina. Pro gradu -työni tutkimuskysymys on Heprealaisen Raamatun käyttö Daavidin ja Salomon monarkian arkeologisissa kysymyksenasetteluissa. Tutkimusmetodina olen käyttänyt vertailevaa lähestymistapaa. Käytännössä se on tarkoittanut arkeologien ja tutkijoiden kirjalliseen materiaaliin tutustumista. Aineisto on peräisin tutkimuskirjallisuudesta, artikkelikokoelmista, aikakausilehdistä ja blogeista. Tutkimukseni tuotti sinänsä yllätyksettömän lopputuloksen. Valittu suhtautuminen Heprealaiseen Raamattuun ja sen historialliseen luotettavuuteen ja sen arviointi arkeologisia löydöksiä tulkitsevana dokumenttina vaikuttaa ratkaisevasti kaikkeen arkeologiseen tutkimukseen. Toinen yhtä merkittävä valinta tehdään kronologian suhteen. Kuitenkaan ei voida mielestäni todeta yksiselitteisesti, että valitessa esimerkiksi matalan kronologian selittämään rautakausien tapahtumia, tarkoituksellisesti pyritään mitätöimään Heprealaisen Raamatun kuvaukset monarkiasta. Myöskään ei voida katsoa, että valitessa käyttää Heprealaista Raamattua arkeologisten löydösten tulkkina, mitätöidään lähtökohtaisesti tieteellinen tutkimustyö tai vaarannetaan sen mahdollisuus paljastaa todellista historiaa. Joka tapauksessa on selvää, että niin arkeologisten löydösten, kuten suuret kivirakennelmat Jerusalemissa tai portit Khirbet Qeiyafassa, kuin kronologisten mallienkin suhteen tieteellistä keskustelua ja tutkimustyötä käydään vielä pitkään. Hitaaseen muutokseen tai suuren konsensuksen saavuttamiseen eri löydösten suhteen vaikuttaa se, ettei sellaisia erityisen merkittäviä arkeologisia löydöksiä, kuten Tel Danin steela, löydy kovinkaan usein ja se, että osa tutkimusmenetelmistä, kuten kallis radiohiiliajoitus eri sovelluksineen ovat olleet tutkijoiden käytettävissä verrattain lyhyen aikaa. Toisaalta ottaen huomioon sen realiteetin, kuinka erilaisia poliittisia intohimoja herättävä valtio Israel on ja kuinka ristiriitaisia tulkintoja Israelin lyhyt tai pitkä historia kirvoittaa, lienee mahdollista väittää, että tuskin koskaan päästää kovinkaan laajaan konsensukseen sellaisista historiallisista aiheista kuten Daavidin kaupunki.
  • Lempinen, Maiju (2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten idiomeja on hyödynnetty murteiden kääntämisessä kahdessa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan saksannoksessa sekä onko käännösten välillä tässä suhteessa havaittavissa eroja tai yhtäläisyyksiä. Analyysin pohjana ovat kahden sotilashahmon, Lahtisen ja Hieta-sen, puheen suora esitys. Vertailuaineistona on käytetty yhden upseerin, luutnantti Lammion, puhetta. Tutkielman teoreettinen osuus jakautuu kahteen keskeiseen osaan: Ensin käsitellään erilaisia murteiden kääntämisen strategioita. Murteet ovat kääntäjälle suuri haaste, sillä niihin liittyy niin paljon kulttuu-rispesifisiä konnotaatioita, että niiden kaikkia ulottuvuuksia on lähes mahdotonta välittää toiselle kielelle. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisia merkityksiä murteet saavat alkutekstissä. Alkutekstissä soti-lashahmot puhuvat eri paikallismurteita, kun taas upseerit käyttävät johdonmukaisesti kirjakieltä. Tämä kielellinen oppositio kuvastaa mm. sotilaiden ja upseerien sekä toisaalta eri yhteiskuntaluokkien välistä konfliktia. Lisäksi tarkastellaan lähemmin idiomi-käsitteen eri ulottuvuuksia sekä niiden käyttöä kaunokirjallisissa teksteissä. Idiomien käännösstrategioita valotetaan lyhyesti. Analyysin pääpaino on kuitenkin sellaisissa käännösten idiomiesiintymissä, joita ei voida pitää alkutekstin idiomien käännöksinä. Analyysiä varten alkutekstin ja käännösten aineistosta etsittiin idiomit sekä tarkasteltiin, miten ne jakau-tuvat romaanihahmojen kesken. Analyysi perustuu 99 idiomiesiintymään, jotka jaoteltiin vielä Duden Re-dewendungen -fraasisanakirjaan (2002) pohjautuvan fraseologismien tyylillisen luokittelun mukaan. Analyysissä havaittiin, että molemmissa käännöksissä kaikkien tarkasteltujen hahmojen puheessa on enemmän idiomeja alkutekstiin verrattuna. Ylivoimaisesti suurin osa idiomeista esiintyi sotilashahmojen puheessa ja kuului tyyliltään ryhmään arkikieliset. Toiseksi eniten sotilaiden puheessa esiintyi alatyylisiä idiomeja. Tässä erossa kuvastuu, miten alkutekstin sotilaiden ja upseerien kielenkäytön ero on välitetty käännöksiin: Saksannoksissa sotilashahmot eivät puhu paikallismurteita, mutta mm. idiomeilla heidän puheeseensa on tuotu arki- ja puhekielen piirteitä. Ero osoittaa myös, että molemmissa käännöksissä puhekielisyys ilmaistaan lähinnä leksikaalisin keinoin – kuten idiomeilla – kun taas alkutekstissä käyte-tään pääasiassa fonologisia piirteitä. Käännöksissä on kuitenkin sotilaiden puheessakin vähemmän puhekielen piirteitä, joten alkutekstiin verrattuna sotilaiden ja upseerien puhetyylien ero ei ole yhtä suuri. Lisäksi kävi ilmi, että alkutekstissä Lahtisen ja Hietasen puhe eroavat niin murteellisilta kuin idiolektaali-siltakin piirteiltään selkeästi toisistaan. Käännöksissä taas ei havaittu suuria eroja, mutta aihe vaatisi lisätutkimuksia. Analyysi osoitti, että molemmissa saksannoksissa puhekielisyyttä on ilmaistu samankaltaisin keinoin. Käännökset myös vaikuttivat seuraavan muissakin tutkimuksissa havaittua tendenssiä: alkutekstin kielel-linen variaatio on lieventynyt, ja murteiden kääntämisessä suositaan leksikaalisia keinoja, vaikka alku-tekstissä murre olisi esitetty myös muilla kielen tasoilla.
  • Urama, Raija (2016)
    Dabru emet – juutalainen julkilausuma kristinuskosta julkaistiin lehti-ilmoituksena kahdessa yhdysvaltalaisessa sanomalehdessä 10. syyskuuta 2000. Se on ensimmäinen juutalais-kristillisessä dialogissa esitetty juutalainen puheenvuoro, jonka kirjoittajina ja allekirjoittajina on juutalaisia rabbeja ja tutkijoita erilisista juutalaisista ryhmistä. Julkilausumalla on tällä hetkellä jo kolmisen sataa allekirjoittajaa sekä Yhdysvalloista että Euroopasta ja Israelista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Dabru emetin merkitystä juutalais-kristillisessä dialogissa. Julkilausuman sisältöä ja sitä koskevaa juutalaista diskurssia tutkitaan systemaattisen analyysin avulla. Aluksi selvitetään sitä taustaa, joka vaikutti Dabru emetin julkaisemiseen ja lopuksi sen reseptiota ja jälkivaikutuksia. Tutkimuksessa nousee esiin kolme näkökulmaa, joiden avulla julkilausuman kirjoittajat lähestyvät juutalais-kristillistä dialogia: opillisten kysymysten, antisemitismin ja ”uuden suhteen” näkökulmat. Dabru emet ei tuo juutalais-kristilliseen dialogiin uusia opillisia kysymyksiä, vaan siinä keskitytään etsimään uskontojen yhteistä teologista minimiä osoittamalla niiden yhteisiä piirteitä ja eroavaisuuksia. Antisemitismiä julkilausuma käsittelee vain lyhyesti. Kirjoittajat pyrkivät irrottamaan natsismin ja kristinuskon kytköksen toteamalla, että ”natsismi ei ollut kristinuskon väistämätön seuraus”. Kristillisen juutalaisvastaisuuden historiaa ei tässä käsitellä laajemmin. Dabru emetin ydinsanoma on, että juutalaisten ja kristittyjen välille on nyt juutalaistenkin puolesta mahdollista luoda ”uusi suhde”, joka keskittyy uskontraditioiden sisältöihin ja rinnakkaiseloon tulevaisuudessa eikä enää menneisyydessä tapahtuneiden väärinkäytösten selvittelyyn kuten dialogissa on aiemmin usein tehty. Tämä uudenlainen suhde on kirjoittajien mielestä mahdollinen ja tarpeellinen siksi, että kristityt ovat omilla julkilausumillaan osoittaneet asenteenmuutosta suhteessa juutalaisiin. Dabru emet pohjautuu näin siis esimerkiksi Vatikaanin II konsiilin Nostra Aetate -asiakirjaan, jossa katolinen kirkko osoittaa tällaista mielenmuutosta. Dabru emetin julkaiseminen herätti laajan keskustelun juutalaisten keskuudessa. Tässä keskustelussa kritisoitiin paitsi dokumentin sisältöä, myös sen lähtökohtia ja muotoa. Diskurssia analysoimalla käy ilmi, että uudenlainen suhtautuminen kristinuskoon ei ole kaikkien juutalaisten toive. Dabru emet kohtasi myös paljon vastustusta erityisesti ortodoksijuutalaisissa piireissä. Julkilausuman tavoite on joka tapauksessa toteutunut: keskustelu kristinuskosta on herännyt juutalaisessa yhteisössä.
  • Kinnunen, Sofia (2020)
    Aggressiivisen verosuunnittelun ja veron kiertämisen torjunnasta on 2010-luvulla noussut merkittävä tavoite niin Euroopan unionissa kuin sen jäsenvaltioissa. Tehostettujen toimien taustalla vallitsee jäsenvaltioiden veropohjien rapautuminen, sillä yritysten harjoittamat aggressiiviset verosuunnittelurakenteet ovat vähentäneet merkittävästi valtioiden verotuloja, mikä puolestaan on suoraan vaikuttanut julkisten palveluiden rahoittamiseen jäsenvaltioissa. Euroopan unionin uuden sääntelyn avulla halutaan entisestään lisätä läpinäkyvyyttä ja tietojenvaihtoa rajat ylittävistä järjestelyistä, jotta viranomaiset saisivat nopeammin tiedot haitallisista toimista, jolloin näihin toimiin pystyttäisiin viranomaisten toimesta tarttua tehokkaammin. Tutkielmassa tarkastellaan pakollista automaattista tietojenvaihtoa koskevaa neuvoston direktiiviä (EU) 2018/882, eli niin kutsuttua DAC6-Direktiiviä, sekä sen pohjalta säädettyä kansallista lainsäädäntöä. DAC6-direktiivi on jatkoa hallinnollista yhteistyötä koskevalle neuvoston direktiiville (EU) 2011/16. DAC6-direktiivillä laajennetaan tietojenvaihto uudelle tasolle, sillä direktiivillä velvoitetaan asianomaisten verovelvollisten lisäksi myös palvelun tarjoajat, eli välittäjät, raportoimaan rajat ylittävistä järjestelyistä. Vastuuta verojärjestelyistä halutaan näin ollen vierittää palvelun tarjoajien suuntaan, sillä yhä useammin yritykset käyttävät verosuunnittelussaan apuna ulkopuolisia neuvonantajia. DAC6-direktiivi ja sen pohjalta säädetty kansallinen lainsäädäntö asettavat siten erilaisia velvoitteita sekä asianomaisille verovelvollisille että palvelun tarjoajille. Tutkielma keskittyykin tarkastelemaan sääntelyllä asetettuja velvoitteita raportointivelvollisille tahoille. Sääntely on herättänyt paljon keskustelua sen tulkinnanvaraisuuden ja epäselvyyden vuoksi, minkä johdosta sääntelyn katsotaan lisäävän hallinnollista ja kustannuksellista taakkaa sen kohteena oleville toimijoille. Tulkinnanvaraisen sääntelyn pelätään lisäksi uhkaavan verotuksen oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Tutkielman tarkoituksena on siten pohtia sääntelyllä sen kohteille asetettuja velvoitteita oikeusvarmuuden näkökulmasta sekä lisäksi sääntelyä peilataan oikeudenmukaisuuden valossa, ottaen samalla huomioon raportointivelvollisella taholla olevat perustellut odotukset hyvän verojärjestelmän vaatimusten toteutumisesta. Tutkielman aihetta lähestytään ensisijaisesti oikeusdogmatiikan, eli lainopin näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimuskysymyksiä tarkastellaan myös veropoliittisesta näkökulmasta, sillä lainsäädännön oikeusvarmuus ja ennakoitavuus ovat keskeinen osa hyvän verojärjestelmän vaatimuksia.
  • Hinkkanen, Iida (2016)
    Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee brittiläisillä lastenhoitoa koskevilla verkkosivustoilla esiintyviä sukupuolittuneita vanhemmuusdiskursseja. Tutkimuskysymyksinä on, millaisia vanhemmuusdiskursseja verkkosivuilla esiintyy, tukevatko verkkosivustojen tasa-arvodiskurssit perinteisiä sukupuolirooleja ja onko eri verkkosivustojen välillä eroavaisuuksia yllämainittuja seikkoja koskien. Verkkosivustot babies.co.uk ja babycentre.co.uk valittiin tutkimuskohteiksi niiden suosion ja ilmaisen sisällön takia. Sivustojen artikkeleista kerättiin kaksi pientä korpusta. Verkkosivuston babies.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 168 artikkelia ja on kooltaan 144 284 sanaa. Verkkosivuston babycentre.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 140 artikkelia ja on kooltaan 122 949 sanaa. Korpuksista etsittiin tiettyjä avainsanoja ja sanapareja, ja niiden lukumäärien ja kontekstien perusteella tutkittiin, millaisia vanhemmuus- ja tasa-arvodiskursseja verkkosivustoilla esiintyy. Tutkimuksen pohjana käytettiin Jane Sunderlandin vanhemmuusdiskursseja ja Michelle M. Lazarin tasa-arvodiskursseja. Vanhemmuusdiskursseja tutkittiin sanaparin 'your partner' kontekstien avulla. Löydetyt vanhemmuusdiskurssit jaoteltiin sukupuolten välistä tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin diskursseihin. Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootun korpuksen vanhemmuusdiskursseista tasa-arvoa tukevia diskursseja on 12,5 % ja sukupuolirooleja ylläpitäviä 87,5 %. Vastaavat luvut sivuston babycentre.co.uk artikkeleista kootun korpuksen diskursseille ovat 38,1 % ja 61,9 %. Tasa-arvodiskursseja tutkittiin laskemalla lukumäärät äitisanoille (mother, mum, mummy ja niiden monikot), isäsanoille (father, dad, daddy ja niiden monikot) sekä sukupuolineutraaleille vanhemmuussanoille (parent, parents). Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootussa korpuksessa äitisanoja on 211, isäsanoja 62 ja sukupuolineutraaleja vanhemmuussanoja 353. Vastaavat luvut babycentre.co.uk:n artikkeleista kerätylle korpukselle ovat 373 äitisanaa, 163 isäsanaa ja 271 sukupuolineutraalia vanhemmuussanaa. Isäsanat jaoteltiin kontekstiensa perusteella tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin. Babies.co.uk-korpuksessa näistä sanoista tasa-arvoa tukevassa kontekstissa esiintyy 55,5 % ja sukupuolirooleja tukevassa kontekstissa 44,4 %. Babycentre.co.uk-korpuksessa isäsanojen konteksteista 63,4 % on tasa-arvoa tukevia ja 36,6 % sukupuolirooleja ylläpitäviä. Tutkimustulokset osoittavat, että verkkosivustolla babies.co.uk esiintyvät vanhemmuusdiskurssit ovat suurimmaksi osaksi perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviä diskursseja. Myös sivuston babycentre.co.uk vanhemmuusdiskursseista yli puolet tukevat perinteisiä sukupuolirooleja. Kummallakin verkkosivustolla äiti mainitaan useammin kuin isä, ja sivustolla babies.co.uk lähes puolet ja sivustolla babycentre.co.uk yksi kolmasosa isäsanoista on perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitävässä kontekstissa. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että lastenhoitoa käsittelevien verkkosivustojen sisällöntuottajien olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, millaisia vanhemmuusdiskursseja he tuottavat. Koska kieli muokkaa todellisuutta, sivustoilla käytetyt ilmaisut eivät ole yhdentekeviä, jos tavoitteena on sukupuolten välinen tasa-arvo niin lastenhoidossa kuin työelämässäkin.
  • Lindroos, Stefanie (2021)
    Hela mediefältet har under det senaste decenniet i och med digitaliseringen genomgått en stor förändring. Mediehusen har tvingats tänka ut nya strategier för att klara sig ekonomiskt och en aspekt av detta är känslornas allt starkare frammarsch i speciellt digitala publikationer. Ibland i den mån att det blivit svårt att skilja åt fakta från känslor. Syftet med den här avhandling är att ta reda på hur affektiviteten syns i kvällstidningen Ilta-Sanomats och dagstidningen Helsingin Sanomats webbrapportering om knivdådet i Åbo 2017. I studien granskas sammanlagt 84 artiklar publicerade under attackdagen och dagen efter attacken 18-19.8.2017 med hjälp kvalitativ innehållsanalys. Innehållsanalysen användes sedan för att välja ut tre artiklar från respektive medium, som analyseras med kritisk diskursanalys som metod. Mervi Panttis affektivitetsteorier är starkt i fokus i analysen, tillsammans med Tessa Mayes teori om Therapy News. Studiens resultat visar att tidningarnas rapportering skiljer sig rätt så lite från varandra. Ilta-Sanomat publicerade fler korta notiser än Helsingin Sanomat, medan Helsingin Sanomats artiklar är mer satsade och ofta aningen mer affektiva helheter. Detta är typiskt för kvälls- respektive morgontidningens traditionsenliga karaktär. Analysen visar att starkt affektframkallande ämnen i båda medierna är kvinnlighet, invandring och brottets offentliga karaktär, och även nationalismens och invandrarfrågornas konflikt skiftar flera av artiklarna i en rätt så emotionell riktning. Resultaten tyder på att affektiviteten är en stark och levande del av dagens digitala nyhetsjournalistik. Rapporteringen om Åboattacken är i både Helsingin Sanomat och Ilta-Sanomat till dels kryddad med känslosamma uttryck och effekter, till dels helt och hållet fokuserad på vad de intervjuade känt i samband med händelserna. Civila personer får via sina affektiva citat ofta en expertroll, medan politikers uttalanden presenteras med känslorna i fokus. Affektiva element går att finna i så rubrik och text som visuella element och det går inte alltid att med säkerhet säga om affektiviteten är ett resultat av journalistiska val, källans uttalanden eller yttre faktorer – eller alla på samma gång.
  • Rehnström, Johanna (2018)
    he aim of this Thesis was to examine in which way a Finnish-speaking immersionprogram affects Swedish-speaking children’s attitudes towards the Finnish language, seen from a parent ́s perspective. The context in which the study was made and in which the children are growing up, is very homogeniously Swedish-speaking. A view on attitudes as socially constructed and strongly imprinted by the surrounding culture and the ambient environment acted as theoretical frame for the study. Immersion is a volontary form of education, that is why the study proceeds from a hypothesis on parents wanting to place their children in immersion, in hope of mediating a positive attitude towards the Finnish language. The research questions were as follows: 1. Which discourses emerge when parents talk about the Finnish language, the immersionprogram and their children’s attitudes towards the Finnish language? 2. Which functions do these discourses fulfil? A discoursepsychological approach enabled an interpretation of the material where the context is strongly present. Six parents were interviewed for the study. They had all had at least one child in the same immersionprogram kindergarten. The result shows that the parents consider Finnish as a difficult language and that the attitudes toward Finnish in the own municipality are poor. Finnish is seen as necessary, and the own experiences confirm this view. Participation in the immersion program, and the immersion program itself, are seen as effective ways of strengthening the positive attitude in the context in which the children grow up. The immersionprogram is based on a principal of functional multilingualism, which is also what the parents wish for their children. The results confirm that the parents consider this a good starting position for the future. The immersionprogram and the positive attitude strengthen the childs selfassurance, facilitate in future study- and workcontextures and contribute to a greater tolerance against other cultures, languages and languagespeakers. Accordingly, the immersionprogram would be an advantage for all children who grow up in a similar context as in this study. On a local political level this should be taken into consideration.
  • Hippeläinen, Sampo (2022)
    One of the problems with the modern widespread use of cloud services pertains to geographical location. Modern services often employ location-dependent content, in some cases even data that should not end up outside a certain geographical region. A cloud service provider may however have reasons to move services to other locations. An application running in a cloud environment should have a way to verify the location of both it and its data. This thesis describes a new solution to this problem by employing a permanently deployed hardware device which provides geolocation data to other computers in the same local network. A protocol suite for applications to check their geolocation is developed using the methodology of design science research. The protocol suite thus created uses many tried-and-true cryptographic protocols. A secure connection is established between an application server and the geolocation device, during which the authenticity of the device is verified. The location of data is ensured by checking that a storage server indeed has access to the data. Geographical proximity is checked by measuring round-trip times and setting limits for them. The new solution, with the protocol suite and hardware, is shown to solve the problem and fulfill strict requirements. It improves on the results presented in earlier work. A prototype is implemented, showing that the protocol suite can be feasible both in theory and practice. Details will however require further research.
  • Lehto, Susanna (2015)
    Dagumin jakauma on jatkuva todennäköisyysjakauma, joka on saanut nimensä Camilo Dagumin mukaan tämän esitellessä jakaumaa 1970-luvulla. Dagumin jakauman kehittäminen sai alkusysäyksen, kun Camilo Dagum ei ollut tyytyväinen jo olemassa oleviin todennäköisyysjakaumiin ja alkoi kehitellä vaatimuksiaan vastaavaa mallia. Tämän kehitystyön tuloksena syntyi kolme jakaumaa, joita kutsutaan Dagumin jakauman tyypeiksi I—III. Tyyppi I on kolme parametria sisältävä jakauma, kun taas tyypit II ja III ovat keskenään hyvin samankaltaisia, neljä parametria sisältäviä jakaumia. Dagumin jakauma tyypistä riippumatta kehitettiin kuvaamaan henkilökohtaisia tuloja, ja tämän vuoksi jakauma yhdistetään usein taloustieteen tulonjako-oppiin. Lisäksi Dagumin jakauman kolme tyyppiä voidaan luokitella tilastollisiksi kokojakaumiksi, joita usein hyödynnetään etenkin taloustieteessä ja vakuutusmatematiikassa. Luku 1 koostuu johdannosta, jossa esitellään pro gradu -tutkielman rakenne pääpiirteissään sekä valotetaan syitä, miksi juuri Dagumin jakauma valikoitui tutkielman aiheeksi. Luvussa 2 esitellään lyhyesti jatkuvien todennäköisyysjakaumien yleistä teoriaa siltä osin kuin sen tunteminen on vähintäänkin tarpeellista. Tässä yhteydessä esitellään myös tärkeitä merkintöjä erityisesti luvun 3 ymmärtämiseksi. Luku 3 alkaa Dagumin jakauman kehittäjän, Camilo Dagumin, henkilöhistorialla. Tästä päästään sujuvasti syihin, jotka motivoivat Dagumia entistä paremman mallin etsimiseen ja johtivat lopulta kokonaan uuden jakauman tai jakaumaperheen syntymiseen. Aivan tuulesta Dagumin jakaumaa ei kuitenkaan ole temmattu, vaan pohjalla on Dagumin laaja-alainen asiantuntemus ja useiden eri jakaumien ja mallien tutkiminen ja testaaminen. Vaikka Dagumin jakauma tyyppeineen on aivan oma jakaumansa, sillä on myös läheisiä yhteyksiä muihin jakaumiin ja näiden yhteyksien vuoksi siitä käytetään usein myös nimeä Burr III -jakauma. Luvussa 3 valotetaan lisäksi Dagumin jakauman perusominaisuuksia, joiden esittelyn myötä katse suunnataan jakauman käyttökelpoisuuteen sovelluksissa: jakauma osoittautuu hyödylliseksi tulonjaon tasa-arvoisuuden mittaamisessa, jossa myös estimoinnilla ja päätelmien tekemisellä on tärkeä rooli. Luvun lopussa käsitellään lyhyesti ja ytimekkäästi Dagumin jakauman käyttämistä tietokoneohjelmien avulla. Vaikka luvussa 3 viitataan monessa kohtaa Dagumin jakauman sovelluksiin, vasta luvussa 4 jakauman soveltaminen käytäntöön otetaan lähempään tarkasteluun. Viimeisessä luvussa kootaan päällimmäisiä ajatuksia ja mietteitä Dagumin jakaumasta sekä haasteista tutustua siihen: yhdessä pro gradussa pystytään vasta raapaisemaan pintaa, joten työsarkaa riittäisi muillekin jakaumasta kiinnostuneille.
  • Siri, Marco (2020)
    This master’s thesis examines one of the works of the 16th-century author and professional translator Lodovico Domenichi (1515-1564), titled Il Fatto d’Arme del Tarro (1549). This work constitutes an Italian translation of Alessandro Benedetti’s Diaria de Bello Carolino (1496), a Latin first-hand account of the battle of Fornovo (6th July 1495). This thesis has three distinct goals. The first goal is to determine whether Domenichi’s language, as manifest in the Fatto d’Arme, is contaminated by elements of the fiorentino argenteo, or 15th-century Tuscan. Some linguistic features of the most illustrious 14th-century Tuscan writers, particularly those of Francesco Petrarca and Giovanni Boccaccio, had been adopted as canon by a sizeable portion of the Italian literary community during the first half of the 16th-century; this linguistic canon is known as fiorentino aureo. Domenichi abided by this 14th-century aurea variant of Tuscan, and yet, at the time of the publication of Il Fatto d’Arme, he was residing in Florence, and he was, therefore, exposed to the evolved argentea variant on a daily basis. In order to investigate any variation from the aforementioned norm, this thesis examines the phonological, morphological and syntactical characteristics of Domenichi’s own language. This thesis’ second goal is to study Domenichi as a translator from Latin to Italian, his translation strategies and philosophy, his relationship with the source language, the target language, and the intended public. This goal is achieved through a meticulous examination of the translator’s lexical choices and solutions, with particular attention to military terminology, as well as a less focused investigation of his syntax in relation to the Latin original. By using etymological and historical dictionaries, Domenichi’s lexical choices have been compared systematically to the linguistical uses of his day, and to the lexemes available to him, in order to determine the degree of originality in his approach. The third and last goal of this thesis is to investigate the role that the Diaria de Bello Carolino, as well as Domenichi’s translation, have played in the context of Italian 16th-century historiography encompassing the events surrounding the battle of Fornovo. Two such works of history have been selected for this purpose: Bernardino Corio’s Historia di Milano (1503) and Bonaventura Angeli’s Historia della città di Parma (1591). By carefully examining, comparing and contrasting the four texts, this thesis is able to highlight both differences and similarities between them, and to determine whether Benedetti’s Latin original, Domenichi’s translation, or both, have been used explicitly and/or implicitly as sources by Corio and Angeli. This research yields the desired results in all three main areas of investigation. Firstly, it observes how Domenichi’s language has indeed been influenced by the fiorentino argenteo spoken in Florence at the time of Il Fatto d’Arme’s publication. On the other hand, it should be noted that the evidence is quantitatively modest, it does not demonstrate systematic patterns of linguistic deviation from the author’s canonical norm, and could be at least in part caused by the interference of a Florentine typography worker during the composition phase. Regarding Domenichi’s translation style, the research provides the reader with a detailed analysis of the translator’s modus operandi, his identifiable patterns and preferred strategies, as well as further evidence of an already well-studied author’s pragmatic skills in the context of Latin to Italian translation. Lastly, this thesis demonstrates how not only the Diaria, but also Il Fatto d’Arme has been used by the selected 16th-century authors as a source. As a matter of fact, in Angeli’s case it is Domenichi’s translation that has generally been preferred as source to narrate the events of Fornovo, despite the author stating otherwise. The thesis also provides some evidence of the use of the Diaria by the author and historian Francesco Guicciardini (1483-1540) for his Storia d’Italia (1561).
  • Bontas, Marilena (2012)
    The present paper explores the phenomenon of aggressive evil debated through different, disciplinary perspectives and its understanding by connection to the inner psychology of the person and criminal behavior. The main theoretical sources of the present thesis come from the studies of P. Zimbardo on the good nature versus the evil nature of people, S. Milgram’s work on obedience to authority, H. Arendt’s report on the ‘banality of evil’, T. Bran’s case of a lethal exorcism at Tanacu in Romania and the essay on the social psychology of evil comprised by A. Miller. The idea that initiated an interest to study the criminal nature of ordinary people and the delimitations of aggressive evil between a causal, emotional rupture in the psychology of the person and a contextual explanation was triggered by the beautiful work of Philip Zimbardo, ‘The Lucifer effect’ where he recounts the conditions, processes and results of his Stanford Prison Experiment in 1971. Hannah Arendt’s ‘banality of evil’ is also debated thoroughly in the paper because it contains solid evidence to explaining extreme evil acts, as seen in the conduct of Eichmann, Mengele or Himmler during the Holocaust. The analytical method utilized in order to make the connection between aggressive evil, the psychology of the individual and crime is Content Analysis. This method was used in order to analyze five interviews conducted in Romania that involved participants in different professions: a prison psychologist, a psychiatrist, a legal doctor and two priests. The results confirm partly the hypothesis, however, due to the relativity of the term, certain limitations have been also drawn. This study offers a different view on aggressive evil, trying to focus mostly on the extreme acts, thus, avoiding confusion or biased opinions that a simple take on ‘evil’ would entail. However, there is still room for further improvement, and, as the results shown, the study could be extended and applied to future research on the psychology of evil, a discipline that is, unfortunately non-existent in the academic world.
  • Karpik, Elena (2020)
    In general the amount of fat in cow’s milk, what consists mostly of fatty acids, is about 4%, and more than half of the milk fatty acids are saturated. Dairy fat, due to its saturated fat and cholesterol content, is related to the risk of cardiovascular disease. Moreover, energy from fat can also be related to obesity. These relations also concern cow’s milk, however, its fat content remains around 4% and besides fat, there are a lot of positive effects on health, as milk is a good source of some vitamins and minerals. Milk consumption in Finland per capita has been the largest in the world for many years. There is also a market for milk substitutes, i.e. non-dairy drinks, produced mostly from oat, soy, and almond. This master’s thesis focuses on cow’s milk fat content and its relations to human health, especially the cardiovascular health and obesity. According to the hypothesis, consumer attitude towards cow’s milk is strongly affected by assumptions associated with the impact of dairy fat on health as well as the impact of dairy industry on climate change. The aim of this research was to study how detrimental or beneficial the dairy fat in milk is for human health on the basis of cow’s milk chemical composition, health related reports by authorities, research findings, historical perspectives, and consumer preferences. According to the literature, the chemical composition and nutrients properties of whole milk show that more nutrients of health benefit are present in comparison than of detrimental compounds. Most of present evidence suggest that milk and dairy products have neutral or beneficial effect on human cardiovascular health alhtough it is generally recognized in dietary recommendations that saturated fat is a risk factor for cardiovascular disease. The experimental part investigated Finnish consumers attitudes and preferences regarding milk consumption and overall preferences and issues affecting attitude toward food choice. It appears that the study hypothesis partly refuted, as the majority of participants were not much affected by assumptions associated with the impact of dairy fat on health. However, the impact of dairy industry on climate change was a very important issue related to attitude and preference regarding milk consumption. The majority of the study participants made their choice of drinking milk on the basis of taste, and the impact on health was considered mainly as beneficial rather than detrimental.
  • Jallow, Isalee (2019)
    Pro gradu -tutkielmassani analysoin Dak’Art Biennaalista kirjoitettuja arvosteluja ja kritiikkejä. Dak’Art Biennale on Senegalissa, Dakarissa järjestettävä suuri ja kansainvälinen afrikkalaisen nykytaiteen näyttely. Biennaali on vuodesta 1966 esittänyt erilaista afrikkalaista taidetta aina kirjallisuudesta visuaaliseen taiteeseen. Vuodesta 1996 Dak’Art Biennaali on keskittynyt afrikkalaisen nykytaiteen esittämiseen. 2000-luvun puolella Biennaali saavutti kansainvälisen lehdistön huomion ja on sitä myötä herättänyt paljon keskustelua taidemaailmassa. Biennaali julistaa pan-afrikkalaista ideologiaa ja pyrkii luomaan yhteisöllisyyttä ja yhteisöä kaikkein afrikkalaisten välillä asuinpaikasta riippumatta. Biennaalin tärkeä tehtävä on myös herättää keskustelua afrikkalaisuudesta, kolonialismin historian vaikutuksista, ideologioista ja nykyisen Afrikan mahdollisuuksista. Tutkimukseni keskittyy siihen, millaista keskustelua Dak’Art Biennaalista käydään taidemaailmassa ja akatemiassa. Tutkimusaineistoni koostuu vuosina 1993–2016 julkaistuista akateemisista artikkeleista, taidelehtien kritiikeistä ja muutamasta kulttuurisivuston julkaisemasta arvostelusta. Biennaaleja on tutkittu paljon taiteentutkimuksen piirissä. Olen tutkielmassani kiinnostunut erityisesti siitä, mitä kritiikit ja arvostelut kertovat itse Biennaalista ja millaisen kuvan ne muodostavat siitä sekä, miten ne osaltaan vaikuttavat Biennaalin representaatioon. Tutkielmassani olen kiinnostunut Biennaalista erityisesti postkolonialistisena tuotteena ja siitä, miten tämän ymmärtäminen näkyy kritiikeissä. Dak’Art Biennaali kantaa erityistä historiaa ja merkityksiä, jonka vuoksi postkolonialistinen ote on tärkeää tutkielmani kannalta. Lisäksi hyödynnän tutkielmassani Guy Debord’n teoriaa: Spektaakkelin yhteiskunta. Debord’n teoria on kritiikki nyky kapitalismille ja esittää, miten yhteiskunnasta on tullut osa representaatiota. Toisin sanoen, miten kaikki, minkä elämme ja koemme, on tullut representaatioksi. Kyseistä teoriaa on sovellettu Biennaali keskusteluissa siinä, miten Biennaalit edustavat spektaakkelia. Tutkielmassani pyrin soveltamaan teoriaa siinä, miten kritiikit käyttävät erilaisia strategioita, jotka osoittavat niiden edustavan Debord’n spektaakkelia. Tutkielmassani osoitan, miten kritiikit tuottavat spektaakkelin eri keinoin. Näitä keinoja tarkastelen kriittisen diskurssianalyysin avulla. Ensimmäiseksi pohdin kuinka kritiikit tuottavat spektaakkelia yleisesti ja edustavat eletyn representaatiota. Tämän jälkeen esitän, miten kritiikeistä näkyy markkinakapitalismin logiikka, ja, miten se liittyy Debord’n spektaakkeliin. Lisäksi analysoin, miten pan-afrikanistinen ja postkolonialistinen lähestymistapa näkyy kritiikeissä dominoivana ja ainoana lähestymisenä. Lopuksi tarkastelen, miten sosiopoliittiset valtasuhteet näkyvät kritiikeissä ja, miten spektaakkelin teoria voi auttaa ymmärtämään myös niiden ilmentymistä kritiikeissä. Debord’n Spektaakkelin yhteiskunta auttaa ymmärtämään Dak’Art kritiikkejä syvällisemmin ja laajemmassa kontekstissa. Tutkielmassani keskityn siis strategioihin, joita kriitikot käyttävät luodakseen Biennaalista tietynlaisen kuvan.
  • Metso, Mari (2019)
    Tämä tutkielma käsittelee Keith Hebdenin kristillistä anarkismia vastauksena dalit-teologiaan. Tutkielman keskiössä on kysymys toimijuudesta ja toiminnasta. Tutkimuskysymyksiä ovat: kuka Hebdenin ajattelussa toimii ja mitä toimijuus on? Mikä on oikeanlaista toimintaa ja mihin se tähtää? Minkälaisia oletuksia toiminta asettaa toimijalle ja toiminnan kohteelle? Lisäksi tutkielma vastaa kysymykseen siitä, miten Mohandas Gandhin filosofia liittyy Hebdenin ajatteluun ja miten se tukee dalitien toimijuutta. Päälähteenä tutkielmassa on Hebdenin teos Dalit Theology and Christian Anarchism (2011) sekä Hebdenin muu tuotanto niiltä osin, jossa hänen ajattelunsa liittyy tutkielman teemaan. Toissijainen lähde on Hebdenin ajattelun taustalla vaikuttavan Walter Winkin teos Powers That Be (1998). Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Analyysi nostaa esiin Hebdenin ajattelusta kolme erillistä toimijaa, jotka ovat dalit-toimija, me-toimija ja vihollinen. Dalit- ja me-toimijat toimivat yhdessä samaan päämäärää kohti. Heidän toimintansa kohteena on vihollinen, joka ylläpitää yhteiskunnan rakenteellista väkivaltaa ja kastisortoa. Päätoimija Hebdenin ajattelussa on dalit ja dalitien yhteisö. Dalitien toimijuus alkaa oman nimen valinnan prosessilla. Prosessi vahvistaa vastustuksen identiteettiä. Tutkielma osoittaa, että Hebden tulee vahvistaneeksi kuvaa dalitien kollektiivisesta identiteetistä samalla, kun hän toteaa dalitien identiteettien moninaisuuden. Tutkielmassa selviää että oikeanlainen toiminta määräytyy kristillisen anarkismin viitekehyksen kautta ja se tarkoittaa dominoivan, rakenteellista väkivaltaa ylläpitävän tahon väkivallatonta vastustamista. Hebdenin esiin nostamat esimerkit dalit-kulttuurista osoittavat, että toiminta on muun muassa notkeaa vastakulttuuria ja dalitien todellisuuden esiin nostamista. Analyysi osoittaa, että Hebden pitää dalitien kulttuuria luonnostaan anarkistisena. Tällä hän tarkoittaa dalitien vastustuksen identiteettiä, vallan jakauttamista, yhteisöllisyyttä ja daliteja alistaviin tahoihin kohdistuvaa väkivallatonta vastustusta. Hebdenin mukaan dalit-teologian tulisi olla sellaista, jossa otetaan huomioon dalitien luonnollinen anarkistisuus. Dalit-teologian tulisi uskaltaa kritisoida valtiota ja sen tulisi käyttää vastustuksen hermeneutiikkaa. Hermeneutiikan avulla löydetään väkivaltaa ylläpitävät tahot sekä väkivallattomuutta tukevat narratiivit, joilla kumotaan väkivaltaan oikeuttava myytti. Vastustuksen lopullinen tarkoitus on sekä sorrettujen että sortajien vapautuminen. Dalit-teologian tulisi siis olla kaikkia varten. Hebdenin koostamaa toimintamallia “Gandhi ja Jeesuksen vastustuksen taktiikka” analysoimalla selviää, että dalit-toimijalle asetetut oletukset liittyvät erityisesti luottamukseen. Toimijan on luotettava itseensä, toiminnan kohteeseen eli viholliseen sekä väkivallattoman taktiikan toimimiseen. Tutkielma osoittaa, että Gandhin filosofia ja esimerkki tukee huonosti dalitien toimijuutta, mutta sillä on kuitenkin mahdollisuus lisätä solidaarisuutta eri kastiryhmien välillä kastisorron vastaisessa toiminnassa sekä motivoida väkivallattomaan vastustukseen.
  • Sjöblom, Katarina (2016)
    Dance and its connection to politics is the central theme of this study. A traditional way of addressing dance or other arts in the context of political research is to view them as supplementary areas of politics. In these studies dance and politics are seen as separate fields that are analysed in a chosen context, e.g. by examining the use of performative means in political campaigns. In this study however an opposite logic is applied; dance is not seen as a means of politics, but brought to the centre of the political as such. The main contribution of the study is to offer a view on how dance can be seen as the general paradigm of all politics. Starting from a praxis view on politics as defined by Hannah Arendt and further elaborated on through the thought of Giorgio Agamben, Jean-Luc Nancy and Alain Badiou, this study shows that dance can be seen as revealing something essential about politics. Along with formulating a prominently theoretical foundation for dance as political, the findings of this study are firmly connected to empirical research; an improvisational dance event concept, Katulavatanssit, is used as a case supporting the construction of the paradigm. The method regarding the case is a qualitative analysis of text and interview material. In addition, a brief history of the birth of modern dance in the US is also presented to highlight some important aspects in the view of dance as the paradigm of politics. One of the central findings of this study is that dance can in fact be seen as corresponding exactly to the definition of politics as a space of praxis or pure means as the product of dance is identical with the performance itself. There is however some room for elaboration here if the actual world of dance is taken into consideration. By introducing the theme of improvisation versus choreography, the paradigm takes a slightly different shape – both the Katulavatanssit case and the brief dance-historical account show that dance is always comprised of two simultaneous tensions: improvisation and choreography. If we in turn use this bipolar paradigm as a lens for viewing politics understood in more conventional terms, it provides a way of analysing to what extent the two tendencies are identifiable in politics. Finally, this study returns to the core of political research by analysing the liberal representative government from the viewpoint of the dance paradigm. Perhaps a bit surprisingly, the means aspect of politics coincides with a so called elitist view on democracy as presented for instance by Joseph Schumpeter. If elections are viewed as a moment of competition for votes, they can be described as a typical form of improvisation with a minimal restraint. On the other hand, this minimally restrained space has been invaded by parties and pressure groups that resemble strict forms of choreographies.
  • Virtanen, Niia (2016)
    Body consciousness research is a multidisciplinary field including various conceptualizations of its subject. Usually research frames are based on comparisons between bodily experts, such as dancers, or psychiatric groups with bodily aberrations (e.g. eating disorders) and control participants. Methods of body consciousness research include behavioural and self-report measures as well as brain imaging. Some methods have been used to study bodily experts, but not psychiatric groups, and vice versa. In this study, dancers, amateur and professional athletes, and control participants were studied using four behavioural methods (aperture task, endpoint matching, rubber hand illusion, posture copying) and two self-report measures PBCS (Private Body Consciousness Scale of the Body Consciousness Questionnaire) and BAQ (Body Awareness Questionnaire). Because many methods of studying body consciousness focus on the use of hands, a new method called posture copying, involving the whole body, was developed in this study. Dancers succeeded better than controls in the aperture task, and better than athletes and controls in the posture copying task. In the posture copying task, group differences were present in copying all other body parts but hands. Both dancers and athletes scored higher in the BAQ than controls. There was an almost significant difference between athletes and controls in the endpoint matching task. No group differences were found in the rubber hand illusion or PBCS. The results were considered as proof that dancing has a special connection with body consciousness, but that some aspects of body consciousness are similar in dancers and athletes. Methods measuring the same quality of body consciousness produced contradictory evidence, which questions their validity. This study offers useful knowledge for the future of body consciousness research, with regards to choice of participants, methodology, and study design, as well as treatment plans of clinical groups with disorders in their body consciousness (e.g. eating disorders).
  • Laine, Sonja-Riitta (2022)
    This thesis focuses on the understandings of the body among contemporary dancers in the western post-modern scene. In doing so, it aims to describe the ways contemporary dancers experience thinking, mind language and agency in their bodies. Further, the aim of this thesis is to understand how this affects experiences of self and being. Examining ethnographical examples and the discussions on the body-mind relations, this thesis endeavours to further the understanding of experienced relationships between body, mind and thinking in the West. Additionally it looks at the ways through which embodied knowledge is produced, shared, and evaluated among contemporary dancers. As such, it takes a critical stance towards dualistic notions of mind and body; rational and sensed; culture and nature. In this thesis, contemporary dancers are approached as a professional category. The ethnographic data was gathered during a two and a half month fieldwork period in Berlin in the summer 2021. The fieldwork comprised of participant observation in rehearsals, festivals, workshops and weekly professional dance classes, supplemented by seven semi-structured interviews with contemporary dance artists. The field notes and interviews were accompanied by auto-ethnographic description. Further, importance for the authotrs own bodily experience and understanding was granted in building analytical understanding The theoretical framework of this thesis draws from phenomenology, discussions of body and mind, and theories of personhood. Phenomenological discussions and theories of bodily practice and sensorial anthropology are used to examine how information is embodied in dance practices, and how the idea of embodied knowledge is constructed and shared. The ethnographical evidence suggests that contemporary dancers use strategies of embodiment to articulate, transmit, and integrate meaning and language. In the second part of the analysis, the focus lies on the experiences and conceptualizations of body, mind, thinking and their relations. The experiential concept of “observing while doing” is described and discussed. Finally, this thesis considers what kinds of notions of self, personhood and agency are attained in the experience of dancing. Here, theories on dividual subjects are used to examine ethnographical findings. The analysis and ethnographical evidence in this thesis suggest that the experience of a dancing body is multiple and can be altered using strategies of embodiment. The multiplicity of the body, as well as the multiplicities of thinking and mind, are sensed through somatic modes of attention. Further, the expansion of experiential understandings of the body has led to conceptual multiplicity of the body and mind. Finally, this thesis argues that the dancing subjects are dividual in the way that their experiences and expressions are constituted by distinct embodied knowledges from their training, education, dance work, and other environments. The findings of this thesis call for reflection of the body-mind relation and notions of thinking in the West, utilizing knowledge produced by contemporary dancers attending specific perceptual awareness and notions of bodily knowledge and thinking in their work.
  • Pikkarainen, Kari (2017)
    Perinteinen juutalainen ja kristillinen käsitys on, että kirjassa kuvattu Daniel oli historiallinen henkilö. Perinteisen juutalaisen ja kristillisen käsityksen mukaan Daniel myös kirjoitti Danielin kirjan 500-luvulla eKr. Danielin kirjan ajoitus on kuitenkin aiheuttanut kiistaa Raamatun tutkijoiden keskuudessa jo ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta alkaen. Danielin kirjan perinteinen ajoitus asetettiin kyseenalaiseksi 200-luvulla jKr. kristinuskon vastustajan Porfyrioksen toimesta. Perinteinen näkemys Danielin kirjan ajoituksesta kuitenkin säilyi, kunnes valistuksen aikoihin (1700-luku) Porfyrioksen argumentit nostettiin uudestaan esille. Tänä päivänä historialliskriittisen Raamatun tutkimuksen piirissä valtaosa tutkijoista ajoittaa Danielin kirjan Antiokus Epifaneen aikaan toiselle vuosisadalle eKr. Vähemmistö tutkijoista puolustaa Danielin kirjan perinteistä ajoitusta. Tutkielman tarkoitus on perehtyä osaan siitä lähdeaineistosta, jonka perusteella Danielin kirja on ajoitettu joko varhaiseksi tai myöhäiseksi. Aineistoksi tutkielmassa on valittu Qumranin tekstilöydöt ja Danielin kirjan kielet, eli heprea ja aramea. Tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan kyseistä aineistoa sekä tutkijoiden argumentteja tämän aineiston pohjalta. Tutkimusmetodina käytetään siis pääosin vertailevaa ja analysoivaa metodia. Tutkielman päämäärä on tehdä loogisia, johdonmukaisia ja tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä Danielin kirjan ajoituksen suhteen. Tutkielman tutkimuskysymys on: ”milloin Danielin kirja on kirjoitettu Qumranin tekstilöytöjen sekä Danielin kirjan kielellisten havaintojen valossa?” Tutkielmassa käsitellään ensin Danielin kirjan sisältö ja sen historiallinen tausta, minkä jälkeen käydään läpi Danielin kirjan tutkimushistoriaa. Danielin kirjan sisältö, historiallinen tausta sekä tutkimushistoria auttavat ymmärtämään niitä jännitteitä, joita Danielin kirjan ajoitus pitää sisällään. Tutkimushistorian jälkeen käsitellään edellä mainittua lähdeaineistoa ja sen pohjalta esitettyjä argumentteja erillisinä kokonaisuuksina. Ensin käsitellään Qumranin tekstilöytöjä ja niiden pohjalta esitettyjä argumentteja. Seuraavaksi siirrytään Danielin kirjan arameaan, joka pitää sisällään persian ja kreikan lainasanat ja niiden tarkastelun. Tutkielman loppuluvuissa siirrytään Raamatun hepreaan. Loppuluvut sisältävät Danielin kirjan heprean sekä sitä koskevat havainnot ja argumentit. Tutkielman lopussa tehdään tiivistetyt johtopäätökset tutkimushistoriasta nousevista havainnoista, Qumranin aineistosta sekä aramean ja heprean kielellisistä havainnoista. Tutkimushistoriasta käy ilmi, että Danielin kirjan ajoitukseen on vaikuttanut Porfyrioksen ajoista ainakin 1900-luvulle saakka myös tutkijoiden omat ennakko-oletukset. Qumranin aineistosta saadaan selville, että kyseinen aineisto tukee varhaisempaa ajoitusta kuin Antiokus Epifaneen aika (168–164 eKr.). Danielin aramean kielellisistä havainnoista käy ilmi, että Danielin aramea tukee ajoitusta aikavälille noin 550–330 eKr. Tätä johtopäätöstä tukevat myös persian ja kreikan lainasanat. Danielin hepreasta puolestaan selviää, että se voidaan ajoittaa ainakin 500-luvulta eKr. aina noin 200 eKr. asti.