Browsing by Title

Energiantuotanto perustuu edelleen suurimmaksi osaksi fossiilisten polttoaineiden käyttämiseen. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tarpeellista kehittää uusia, kestäviä energiamuotoja, joita voidaan ottaa tulevaisuudessa laajasti käyttöön. Eräs hyvä vaihtoehto, jota tutkitaan parhaillaan aktiivisesti, on uusiutuvien biomassojen käyttö energiantuotannon raaka-aineena. Maa-artisokka (Helianthus tuberosus L.) on asterikasvien heimoon kuuluva mukulakasvi, jota voidaan viljellä yksivuotisena tai monivuotisena. Maa-artisokan etuja energiakasvina ovat hyvä kylmän ja kuivuuden kestävyys, vähäinen tarve kasvinravinteille, resistenssi useille kasvitaudeille ja -tuholaisille, vähäiset kasvupaikkavaatimukset, nopea kasvu ja hyvä sadontuottokyky. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuvatko maa-artisokan mukulat bioenergian tuotannon mädätteeksi Suomessa, soveltuvatko maa-artisokan versot bioenergian tuotannon kiinteäksi biopolttoaineeksi ja mädätteeksi Suomessa, tuottavatko seoskasvustot yhtä paljon satoa kuin typpilannoitettu puhdaskasvusto ja muodostavatko maa-artisokan jääntimukulat uuden kasvuston. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilalla vuosina 2009 ja 2010. Maa-artisokkaa viljeltiin typpilannoitettuna puhdaskasvustona ja neljänä seoskasvustona eri palkokasvien kanssa. Sadosta tutkittiin maa-artisokan lehtialaindeksi ja kasvuston korkeus, biomassa ja kuivapaino, energiasato, tuhkapitoisuus, hiilen ja typen suhde sekä alkuaineet. Maa-artisokan mukuloiden ja versojen kuiva-ainesatojen perusteella voitiin päätellä niiden soveltuvan bioenergian tuotannon mädätteeksi. Lisää tutkimusta tarvitaan suositeltavien alkuainepitoisuuksien määrittämiseksi bioenergian tuotannossa käytettävän maa-artisokan mukulalle ja versolle. Typpilannoitetun puhdaskasvuston ja seoskasvustojen välillä ei havaittu merkitsevää eroa kuiva-ainesadoissa. Seoskasvustot pystyvät tuottamaan yhtä paljon satoa kuin typpilannoitettu puhdaskasvusto. Maa-artisokan jääntimukulat muodostivat uuden kasvuston.

Happiness and welfare are extremely hot topics at the moment, especially in the western countries where pursuing happiness is an important part of people's lives. According to researches it can be said that happiness is based on welfare. But how can we affect our welfare and what are the key elements of it? Can we increase it by attending life philosophical mass lectures? Research of positive psychology has explored interventions focusing on increasing positive feelings as well as personal strengths. In this particular research we are focusing on Paphos Seminar, which can be considered globally quite unique seminar combining life philosophical mass lectures and socially intense learning environment. In this study we contrast life philosophical Paphos seminar to a positive psychology interventions even though Paphos seminar is not considered or named to be an intervention. In the seminar, participants are encouraged to reflection via life philosophical lecturing together as a group and by themselves. Environment and the atmosphere together with the lecturing make a unique space for the participants to reflect on their lives and thinking in a different and probably in a "fresh" way. The point of life philosophical lecturing is not, however, "to teach" anyone. On his lectures Esa Saarinen uses multidisciplinary research and methods, for example videos, music and dialogs, to activate people's thinking and reflection instead. The atmosphere of compassion and pro-sociality is critical for the lectures, which focus on goodness, opportunities and transition of participants. There are no exact quantitative or qualitative goals on the lectures, only a deep hope of flowering of the participants. This research is the first one to study Paphos Seminar. There are previous researches studying the lectures of Esa Saarinen with university students from the aspects of welfare or cognitive strategies. Change in cognitive strategies are also claimed to change during Saarinen's lecturing through the engaging learning experience. According to these studies, it can be addressed, that seminars have increased participants' welfare and changed their perception of knowing as well as cognitive strategies. This longitudinal study is aiming to examine is it possible to experience increased well-being and life satisfaction after participating to the Pafos Seminar. Participants of this study took part in Pafos Seminar in summer 2015. At the same time this study is measuring motivational strategies and epistemological beliefs. Furthermore the persistence of the transition has been studied in this research by the follow-up measuring with three groups (n= 87, n = 58, n= 36). Material was collected by inquiry in three different measurements between June 2015 and March 2016 and the change in well-being, motivational strategies and epistemological beliefs within eight months. Changes in all the three variables were measured with repeated measurements t-tests and Wilcoxon test. Reflection strategies and perception of knowing were studied with the one-way variance analysis. Relation between well-being, motivational strategies and epistemological beliefs were studied with the Spearman's correlation coefficient to see if there were any interesting changes in between them during and after the seminar. Results of this research show that welfare and satisfaction of life were increased during the seminar concerning all participants (n = 58). Seminars capability to increase emotional, psychologic a social well-being and satisfaction in life was proven but there was a downward trend in longitudinal perspective after the follow-up measurement. Positive change in well-being can be said to be linked to participant's motivational strategies. Seminar as an intervention of positive affects to participant's well-being fits perfectly for individuals appreciating reflection alone and together with others. Appreciating doubtless knowledge might be obstructive for the increase of well-being in this context.

Sinkki on raskasmetalli sekä tärkeä hivenaine ja mikroravinne. Maaperässä on sinkkiä n. 50 mg/kg. Sinkkiä on savimineraaleissa isomorfisen korvautumisen seurauksena. Kasveille käyttökelpoisen, liukoisen sinkin määrä suomalaisessa maassa on keskimäärin 5 mg/kg. Mineraaleista sinkki vapautuu maaveteen rapautumalla Zn2+-kationina. Sinkki on kasveille käyttökelpoisimmassa, liukoisessa muodossa, happamassa maassa. Maan pH:n noustessa liukoisuus vähenee ja sitoutuminen kationinvaihtopaikoille sekä oksidipinnoille voimistuu. Kasveilla sinkin puutosta voikin esiintyä kalkkimailla, tai voimakkaasti kalkitussa maassa, jossa on korkea pH. Sinkki sitoutuu sekä epäspesifisesti kationinvaihdolla, että spesifisesti ligandin vaihdolla. Korkea pH edesauttaa kumpaakin sitoutumismekanismia. Suomessa kasvien sinkkipitoisuus on suurimmaksi osaksi tyydyttävä tai hyvä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin maan ominaisuuksien merkitystä lisätyn sinkin liukoisuuteen maassa. Maanäytteitä oli 59 kpl ja ne olivat kivennäismaita eri puolelta Suomea. Näytteet olivat muokkauskerroksesta viljelyssä olevilta pelloilta vuosilta 1987 ja 1989. Maanäytteille oli tehty muhituskoe sekä astiakoe. Maanäytteet oli fraktioitu peräkkäisten uuttojen menetelmällä sekä yksittäisillä uutoilla. Muhituskokeiden sekä astiakokeiden tuloksista tehtiin regressioanalyysejä sekä parittaisia t-testejä. Regressioanalyyseillä tutkittiin kuinka maan eri ominaisuudet selittävät sinkin liukoisuutta maassa tai kasvin sinkkipitoisuutta sekä sinkin ottoa. Tässä työssä tulokset osoittivat pH:n olevan tärkein tekijä sinkin maaperä-käyttäytymisessä. Sinkki on liukoisimmillaan happamassa maassa. Lisätyllä sinkillä oli merkitystä kasvin sinkkipitoisuuteen, mutta ei satoon. Sinkkilannoitus kannattaa alhaisen pH:n maissa, mutta ei korkean pH:n maissa. Maan ominaisuuksien merkitys sinkin sitoutumiseen on tärkeä tuntea, jotta lannoituksella ei lisätä vain maan sinkkipitoisuutta.

Immigrant mothers are at greater risk, compared to other immigrants, of being excluded from the integrative structures of the employment market and education. Immigrant mothers integrate into society by learning a second language. In this thesis, the subject of interest is the language learning of immigrant mothers in the integration training implemented, partly with their own children’s classroom, in the Parents to school! and the Our turn, Mothers! -projects. Based on previous studies, it is known that immigrant adults’ second language learning is affected by length of stay, background continent, mother tongue, educational background, age, and the amount of use of the new language. The aim is to study how these above-mentioned background variables and the number of children affected the initial Finnish language skills of immigrant mothers in terms of reading comprehension, writing, and speaking. In addition, it is examined how language proficiency developed in the project and whether the initial level of the language skills sub-areas was related to the final language skill level. The data was collected from immigrant mothers who did not speak Finnish well and who participated in the Parents to school! and Our turn, Mothers! -projects in the academic years 2017–2020 (N = 33). The data consisted of group A (n = 16) initial language tests and data collected with the background form, as well as group B (n = 17) initial and final language tests. Group A data was analyzed by examining the correlations between initial language proficiency and background variables. Group B data was analyzed by examining the development of language proficiency in Common European Framework for Languages (CEFR) and by examining the correlations between language skills sub-areas in the baseline level and the final level of language skills. Data was analyzed using IBM SPSS Statistics 26. Results revealed that the Finnish language proficiency of immigrant mothers had already developed before the start of official integration training, and the development had been influenced by the length of stay and the active use of the Finnish language. In the integration training, language skills developed on average of half CEFR language proficiency level and language skills developed most among those, who scored lowest in the initial test. From language skills sub-areas, the development of language was best predicted by the initial test of speaking. The results of this thesis were in line with previous studies. The results show that integration training with children has developed the Finnish language proficiency of immigrant mothers and that the project has reached a target group that has been outside of the usual integration training.

Tutkielmani tavoitteena oli hankkia tietoa ulkomaalaisten lääkäreiden työllistymisprosessista. Lisäksi tarkastelin kielitaidon merkitystä työllistymisprosessin yhteydessä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve lisääntyy väestön ikääntyessä ja Suomessa tarvitaan lisää näillä aloilla työskenteleviä ammattilaisia. Suomeen muuttavat lääkärit eivät olleet heti päteviä ammatinharjoittajia, vaan heidän tuli pätevöityä Suomessa ja hankkia riittävä kielitaito. Lääkärit muuttivat Suomeen eri syistä samalla kun lähtömaassa hankittu akateeminen koulutus yhdisti heitä. Lähdin tutkimaan sitä polkua, jonka lääkärit joutuivat kulkemaan työllistyäkseen Suomessa. Tutkimuskysymykseni ovat:1. Miten ulkomailla koulutetut lääkärit työllistyvät Suomessa? 2. Miten merkittävä on suomen kielen taito työllistymisessä? Haastattelin kuusi ulkomaalaista lääkäriä, jotka tulivat EU/ETA -alueen ulkopuolelta. Haastattelujen lisäksi aineistonani olivat kenttämuistiinpanot ja yksittäinen rekrytointisiantuntijan haastattelu. Tavoitin haastateltavat erilaisten yhteyshenkilöiden kautta. Yhteyshenkilöillä oli henkilökohtaisia suhteita terveydenhuoltoon tai he työskentelivät tai opiskelivat alalla. Analysoin aineistoni käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Ulkomaalaiset lääkärit työllistyivät Suomessa ylitettyään ne kynnykset, joita oli matkan varrella. Ensimmäisenä kynnyksenä oli Suomeen asettuminen sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman turvin. Toisena kynnyksenä oli koulutuksen ja kielitaidon pätevöittäminen Suomessa eli koulutuspääoman lisääminen. Kolmantena kynnyksenä oli työnantajan luottamuksen saavuttaminen. Kaikki lääkärit pitivät suomen kielen taitoa erittäin tärkeänä tekijänä Suomessa.

Pakolaiskriisin seurauksena Suomesta haki turvapaikkaa vuonna 2015 yhteensä 32 477 henkilöä. Pakolaiskriisin myötä maahanmuuttajanuorten kotouttaminen on noussut erityisen ajankohtaiseksi teemaksi. Kotouttamisen palvelut ovat Suomessa jakautuneet kuntien sekä kolmannen sektorin tehtäväksi. Kolmannen sektorin toimijat ovat merkittävässä roolissa auttaessaan maahan muuttaneita integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy integraation teoriaan. Tutkielmassa integraatiolla tarkoitetaan yhteiskunnallista ulottuvuutta, jossa yhteiskunta pyrkii kotouttamaan maahan muuttaneita osaksi sen instituutioita. Integraatiota tapahtuu rakenteiden lisäksi myös sosiaalisten ja kulttuuristen suhteiden kautta. Tutkielma käsittelee ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia sekä sitä, miten kolmannen sektorin toimija voi tukea maahanmuuttajanuorten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarkastellaan tutkielmassa kolmannen sektorin toimijan kautta, esimerkkinä Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille. Tavoitteena on selvittää, miten maahanmuuttajanuoret kokevat kolmannen sektorin toimijan tukitoiminnan sekä sitä, millaisia integraatiota tukevia tekijöitä kolmannen sektorin toimijan tukitoimintaan liittyy. Tutkielman aineisto kerättiin havainnoimalla EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmiä sekä haastattelemalla yhdeksää nuorta, jotka osallistuivat ryhmiin keväällä 2017. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman perusteella EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille luovat erityisesti tärkeitä kuulumisen kokemuksia sekä parantavat mahdollisuuksia oppia suomen kieltä. Nuoret kokevat tukitoiminnan mielekkäänä ja sosiaalisena toimintana, joka vahvistaa kuulumisen tunnetta ja yhteisön merkitystä. Nuoret korostavat suomen kielen oppimista osana tukitoimintaa sekä tuen merkitystä haastavissa elämäntilanteissa. Tukitoiminnan mielekäs tekeminen ja uudet kokemukset tuovat merkityksiä nuorten elämään. Säännöllinen tukitoiminta on tärkeä osa nuorten vapaa-aikaa, samalla kun sosiaaliset verkostot kasvavat. Integraatiota tuetaan toiminnan kautta vuorovaikutuksen, kielitaidon, sosiaalisten kontaktien, uusien kokemusten, yhteisöllisyyden sekä ohjaajien tuen voimin. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla kuitenkin esiintyy sosiaalisten kontaktien puutetta valtaväestöön. Sosiaalinen integraatio, maahanmuuttajataustaisten ihmisten vuorovaikutuksen määrä valtaväestöön, on merkittävä osa integraatioprosessia. Kolmannen sektorin toimijoilla on mahdollisuus tukea maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarjoamalla koulumaailman ulkopuolella maahanmuuttajanuorille vapaa-ajan toimintaa ja harrastuksia, sekä samalla vahvistaa heidän kielitaitoa ja sosiaalisia verkostoja. Yhteisöön kuuluminen sekä yhdessä tekeminen ja kokeminen vapaa-ajalla on tärkeää etenkin uudessa maassa, jossa sosiaaliset verkostot saattavat olla niukat. Kolmannen sektorin toimija voi näissä haastavissa siirtymissä tarjota myös tukea, johon julkisen sektorin palvelut eivät riitä. Jotta maahanmuuttajanuorten integraatioprosessin tukeminen on kokonaisvaltaista, on tärkeää tarjota myös mahdollisuuksia luoda sosiaalisia kontakteja valtaväestöön.

The focus of this research is to study the experiences that special class teachers have with students with immigrant backgrounds. The number of students with immigrant backgrounds has increased tremendously over the past few years. The statistics indicate that students that speak foreign languages end up getting special support more often than the students that are native speakers. This is especially significant, as the students with immigrant backgrounds that need special support represent a double minority, in which case their risk of exclusion is higher than in the case of the native Finns. The aim of this study is to find out what factors lie behind a student with immigrant background resulting in studying in the special class or in the flexible basic education, what is the support like and how the teachers feel in regards to its effectiveness. The goal is to also to evaluate how the teachers experience their own culture-sensitive evaluation- and behavioral patterns. The material for the research was collected by theme interviewing five special class teachers that work in the metropolitan area and the content was analyzed using content analysis. The results indicate that the reasons for studying in the special- or basic flexible education class didn’t lie only in language but that there were always other problems involved, such as problems regarding learning. The research also strengthened the idea that the students with immigrant backgrounds need special positive treatment, which for instance means differentiation and individual targeting of support. Studying in small groups was experienced as a good resource and it enabled the option of individual support. Also, the motivation of an individual student played a significant role in terms of the success of the support. Studying in special- or in the flexible basic education class might limit the student’s possibilities in second-degree postgraduate studies, as the students that study in special or JOPO-class usually continue attending a vocational school after primary school. The teacher’s experiences in their own multicultural skills varied and those teachers that felt that their skills and knowledge we good, saw that their skills came from their own personal lives rather than from their training.

Maahanmuuttajat ovat aikuissosiaalityössä yksi keskeinen asiakasryhmä. Aikuissosiaalityö osaltaan toimii kotoutumisen ja integraation yhtenä tukena. Diskurssit ovat todellisuuden kuvia, joissa kohteita määritellään ja arvotetaan diskurssinsa mukaan. Diskurssin valinta vaikuttaa siihen, minkälaiset arvosuhteet kohteet saavat ja kuinka vapaaksi kohde nähdään toimimaan. Diskursseilla on vahva todellisuuden luomisen voima, mikä vaikuttaa myös tekoihin. Siksi ei olekaan yhdentekevää, minkälaisin diskurssein sosiaalityötä tehdään. Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten suomalaisen kaupungin aikuissosiaalityön tiimin sosiaalityöntekijöiden keskusteluissa puhutaan maahanmuuttajista aikuissosiaalityön asiakkaina, sosiaalityöstä heidän kanssaan ja palvelujärjestelmästä? Menetelmänä on diskurssianalyysi, ja tutkimuksen aineisto koostuu suomalaisen kaupungin aikuissosiaalityön tiimin sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastattelusta sekä yksilöhaastatteluista. Tutkimuksen keskeisiksi tuloksiksi on saatu, että maahanmuuttajat asemoituvat diskursseissa kulttuurin kautta vieraina, erilaisina, käytännön apua tarvitsevina, vaikeasti lähestyttävinä ja syrjässä, syrjäytymisvaarassa omissa ryhmissään olevina. Maahanmuuttajat näyttäytyvät systeemin uhrina. Vastadiskurssissa maahanmuuttajat asemoituvat aktiivisina, osaavina ja itsenäisinä, kyvykkäinä hyödyntämään verkostojaan. Aikuissosiaalityö asemoituu maahanmuuttajia yhteiskuntaan liittämään pyrkivänä, mutta puutteellisesti resursoituna. Kotouttaminen ja integroimiseen pyrkiminen ovat keskeisiä sosiaalityön määrittelijöitä suhteessa maahanmuuttajiin, mutta auttamisen rajallisuus tunnistetaan. Sosiaalityö asemoituu ’pelisääntöjen’ kertomisena maahanmuuttajille sekä käytännön asioissa auttamisena. Lisää tietoa ja koulutusta maahanmuuttajista, kulttuurien ja trauman vaikutuksista vuorovaikutukseen kaivattaisiin. Palvelujärjestelmä, systeemi asemoituu diskursseissa hajanaisena, epäselvänä, maahanmuuttajia passivoivana ja se näyttää johtavan toimeentulotuen saamisen pitkäaikaisuuteen. Johtopäätöksenä on, että diskurssille löytyy usein vastadiskurssinsa, joka piirtää asiantiloista toisenlaisen kuvan. Kuitenkin diskurssit painottuvat tiettyyn suuntaan. Maahanmuuttajat näyttävät diskursseissa olevan vailla riittävää integroitumista, elävän melkein segregaatiossa. Monilta puuttuu integroitumiseen tarvittavia resursseja. Näin monikulttuurisuus- ja integraatiopuhe näyttävät olevan diskurssien kautta nähtynä vailla todellista pohjaa. Diskurssien olemassaolon tiedostaminen sekä intersektionaalisuuden – sen, että myös maahanmuuttajia ovat määrittelemässä useat eri kategoriat arvolatauksineen - muistaminen voisi auttaa diskurssien monipuolistumisessa ja valinnassa maahanmuuttajien parissa tehtävään työhön. Diskurssien avulla voidaan myös miettiä jatkotutkimus- ja kehittämistarpeita palvelujärjestelmälle integraation tukemiseksi.

Lisääntynyt maahanmuutto ja suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen yhä monikulttuurisemmaksi ovat herättäneet kysymyksiä suomalaisen poliittisen järjestelmän inklusiivisuudesta sekä maahanmuuttajien poliittisesta osallistumisesta. Maahanmuuttajat ovat edelleen määräänsä nähden aliedustettuina päätöksentekoelimissä niin kansallisella kuin paikallisella tasolla, mikä voidaan nähdä ongelmallisena poliittisten päätösten legitimiteetin kannalta. Kansalaisesta tulee edustaja poliittisen rekrytoinnin ja rekrytoitumisen kautta: poliittinen rekrytointi toimii välittäjänä kansalaisen ja poliittisen järjestelmän välillä, ja sen on tutkimuksissa huomattu suosivan tietyntyyppisiä ehdokkaita, kuten valko-ihoisia, keski-ikäisiä miehiä. Erityisen kehnossa asemassa tässä prosessissa ovat maahanmuuttajataustaiset naiset, jotka kärsivät usein niin sanotusta kaksoistaakasta – pyrkiessään päätöksentekopaikoille he joutuvat kamppailemaan sekä sukupuolensa että etnisen taustansa synnyttämiä ennakkoluuloja vastaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, minkälaisia kokemuksia maahanmuuttajataustaisilla naisilla on asettumisesta ehdolle kuntavaaleissa. Tarkoituksena on selvittää, minkälaiset tekijät poliittisessa rekrytoinnissa toisaalta tukevat heidän ehdokkaaksi ryhtymistään, toisaalta tekevät siitä heille haasteellista. Suomessa maahanmuuttajataustaisten naisten poliittista osallistumista ja rekrytointia on tutkittu toistaiseksi hyvin vähän, joten tämän tutkimuksen yksi tehtävä on osaltaan täyttää tätä aukkoa tutkimuksessa. Tutkielmaa varten on haastateltu yhdeksää maahanmuuttajataustaista naista, jotka ovat olleet ehdolla vuoden 2012 kuntavaaleissa pääkaupunkiseudulla. Haastattelut toteutettiin noin tunnin pituisina teemahaastatteluina, minkä jälkeen haastattelut on muutettu kirjalliseen muotoon ja analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin apuna on käytetty Norrisin & Lovenduskin (1995) poliittisen rekrytoinnin mallia. Aineistosta selvisi, että maahanmuuttajataustaisten naisten polut politiikkaan noudattelevat samoja reittejä kantaväestön kanssa. Puolueen rooli nousi tärkeään asemaan vastaajien puheissa: toisaalta puolue oli hyvin aktiivisessa roolissa ehdokkaiden rekrytoinnissa, toisaalta varsinainen käytännön tuki oli vähäistä. Muutamat haastateltavista kokivat, että maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita haluttiin mukaan vain strategisista syistä, keräämään maahanmuuttajaäänet. Suurin osa naisista koki myös ongelmalliseksi sen, että vaalit ovat muuttuneet yhä enemmän henkilövaaleiksi, joissa ehdokkaan imago ja brändi näyttelevät pääosaa. Samalla kampanjat ovat kallistuneet, jolloin enää harvoilla riittävät resurssit läpimenoon. Keskeisenä löytönä voidaan pitää sitä, etteivät naiset kertoneet kohdanneensa juurikaan hankaluuksia sukupuolensa takia, vaan esteinä saattoivat toimia sellaiset käytännön asiat, kuten taloudelliset resurssit ja kielitaito. Suurimpia ennakkoluuloja ja vastustusta he olivat kohdanneet toisilta maahanmuuttajilta. Joissakin tapauksissa erityisesti maahanmuuttajanaiset olivat suhtautuneet maahanmuuttajataustaisen naisen ehdokkuuteen epäluuloisesti. Yllättävää oli myös se, että haastateltavat eivät olleet juurikaan tehneet yhteistyötä muiden maahanmuuttajaehdokkaiden kanssa, vaan kilpailu samoista äänistä oli kovaa. Aineistoon liittyvät rajoitukset on kuitenkin syytä ottaa huomioon tutkimustuloksia arvioitaessa. Tässä tutkimuksessa korostuvat maahanmuuttajataustaisten naisien kokemukset eikä siinä ole otettu huomioon esimerkiksi puolueen näkökulmaa. Myös sukupuolen ja etnisen taustan vaikutuksesta saataisiin paremmin selvyyttä, jos aiheesta tehtäisiin kvantitatiivista tutkimusta, jossa maahanmuuttajataustaisten naisten ja miesten kokemuksia vertailtaisiin keskenään

Tutkimus tarkastelee maahanmuuttajataustaisten lasten käsityksiä kaupunkitilan turvallisuudesta ja turvattomuudesta, ja heidän tapojaan neuvotella turvattomuudesta omassa arjessaan. Käsityksiä kaupunkitilasta lähestytään yksilön ja ympäristön välisenä prosessina, jossa mielenkiinto kohdistuu yksilöllisten tulkintojen ja sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin väliseen vuoropuheluun. Tutkimus on kiinnostunut erityisesti lapsuuden ja maahanmuuttajuuden merkityksistä turvattoman kaupunkitilan neuvotteluissa. Tutkimuksen tarkoituksena tarkastella minkälainen merkitys yhteiskunnassa rakentuvilla puhumisen tavoilla on toisen polven maahanmuuttajalasten minäkuvaan ja ympäristösuhteeseen. Tutkimusaineisto koostuu 12 maahanmuuttajataustaiselle yläasteikäiselle lapselle (8 poikaa, 4 tyttöä) tehdystä puolistrukturoidusta parihaastattelusta. Menetelmiin kuului myös osallistavampi osio, jossa lapset saivat kirjoittaa tai piirtää kuvauksen turvallisesta ja turvattomasta tilanteesta kodin ulkopuolella. Aineisto analysoitiin fenomenologisen tulkinnan (IPA: Interpretative phenomenological analysis) ja aiempaan teoriaan pohjautuvan teemoittelun avulla. Pyrkimyksenä oli tarkastella aineistoa sekä yksilön että sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin näkökulmasta. Turvattomuus osoittautui monisyiseksi ilmiöksi, jossa sekä lasten omilla kokemuksilla ja tulkinnoilla, että sosiaalisella ja kulttuurisella ympäristöllä oli vaikutuksensa turvattomuudesta neuvotteluun. Turvallisuus näyttäytyi lasten kuvauksissa tavallisen arjen ja minuuden jatkumona, jossa vanhemmat, tutut ihmiset ja ympäristöt muodostivat turvallisen arjen puitteet. Turvattomuus näyttäytyi normaalia jatkumoa horjuttavana tekijänä. Käsitykset turvattomuudesta perustuivat vanhempien varoituksiin turvallisuuden määrityksiin, kavereilta kuultuihin kertomuksiin, median luomiin mielikuviin ja omiin kokemuksiin. Turvattomuuden kokeminen kytkeytyi lasten kykyyn neuvotella erilaisten riskien vaarallisuudesta tilannekohtaisesti. Mitä enemmän lapsilla oli omakohtaisia kokemuksia ja käsityksiä paikoista, sitä paremmat kulttuuriset lukutaidot heillä oli neuvotella kaupunkitilan riskeistä. Tutkimus osoittaa turvattomuuden olevan pohjimmiltaan kamppailua kaupunkitilan merkityksistä, jossa yksilön yhteiskunnallisella asemalla ja koetulla haavoittuvuudella on merkitystä. Turvattomuus kytkeytyy yksilön käsitykseen omasta itsestään ja paikastaan yhteisössä. Kulttuurisella kontekstilla ja puhumisen tavoilla on keskeinen merkitys siinä miten lapset muodostavat omaa ympäristösuhdettaan, ja miten vanhemmat arvioivat lastensa turvallista liikkumatilaa kaupungilla.