Browsing by Title

Nitrous oxide (N2O) is an important greenhouse gas with a lifetime of 121 years and radiative efficiency of 219 times that of carbon dioxide (CO2). Nitrous oxide concentration has increased in the atmosphere from the 1800’s, in recent decades with increasing rate. Pristine mires have detected to have small N2O emissions, but drained peatlands are a major source of anthropogenic N2O emissions. Peatland restoration has been detected to be a tool for climate change mitigation. Peatlands act as a major carbon storage and carbon balance of pristine and drained peatlands has been widely studied. Nitrous oxide is one of the major peatland related greenhouse gases but has not been studied as intensively from restored peatlands in the boreal zone. Peatland restoration area has increased in Finland in recent decades due to biodiversity conservation and climate change mitigation. The total impact of peatland restoration on all greenhouse gas emissions has not been thoroughly studied. Nitrous oxide has received less attention than methane (CH4) and carbon dioxide. This thesis aims to gain more information on N2O emissions from restored peatlands and evaluate which factors affect the emissions. N2O flux data from 25 restored peatlands from Southern and Central Finland was analysed. The data was collected during May–August of 2022 from forestry-drained restored peatlands. Measurements were conducted on former strips and ditches of restored peatlands. Measurement sites had been divided into drained peatland forest types according to vegetation. The research indicates that N2O fluxes from rewetted, forestry-drained peatlands centre to small positive and negative values. Variation is wider than with pristine mires, but mean values for this measurement period were not significantly higher. Drained peatland forest type had a weak impact on N2O emissions, nutrient-rich sites had higher mean N2O emissions compared to less fertile sites of the study. Highest N2O emissions were measured from nutrient-rich site ditches. Less fertile sites of the study acted as a net sink of N2O on both strip and ditch. Environmental factors as water table (WT) level and soil temperature had an impact on N2O emissions, thus WT level as the only individual explanatory variable explained the variation in N2O emissions the most. N2O emission seemed to slightly decrease with years passing since restoration activities. This trend was the most visible with nutrient-rich sites. C/N ratio had a slight negative trend with site mean N2O emissions on both strip and ditch during the measurement season. Future research is needed to understand the dynamics of higher spatial and temporal N2O emissions.

Oheisessa tutkimuksessa on tutkittu naalien vuorokausirytmiä ja vanhempainkäyttäytymistä seminaturaalissa ympäristössä. Tutkimus suoritettiin Tukholman yliopiston eläintieteellisellä tutkimusasemalla Tovetorpissa 12.5. - 24.6. 1993. Tutkimusta jatkettiin seuraavana kesänä. Tutkimus on osa professori Per Jensenin ja etologi Kerstin Malmin tekemää koiraeläinten käyttäytymistutkimusta. Naalien käyttäytymistä havainnoitiin vuorokauden jokaisena tuntina. Kiinnostuksen kohteena olevat käyttäytymismallit listattiin tutkimuspöytäkirjaan. Tutkimuspöytäkirjaan kootut havainnot analysoitiin Statview SE + Graphics (1987) Macintoshilla.

Tutkielmassa tarkastellaan naapurisuhteiden yhteyttä asuinalueeseen kiintymiseen 1960–1970-luvuilla rakennetuissa suomalaisissa kerrostalolähiöissä. Kiintyminen ymmärretään kaupunkitutkimuksellisen kiintymystutkimuksen perusteella vahvana emotionaalisena siteenä asuinalueeseen. Kiintymys hahmotetaan moniulotteisena, mutta tarkastelussa keskitytään naapurien väliseen vuorovaikutukseen, yhteishenkeen sekä epäjärjestyksen ja yhteispystyvyydestä kertovan sosiaalisen kontrollin tarkasteluun. Tutkielma on osa suomalaista kaupunkitutkimuksen perinnettä, jolle on leimallista asuinalueiden välisten erojen kartoittaminen. Lähiöitä on 1990-luvun laman jälkeen vaivannut työttömyyden kasautuminen ja epäjärjestyksestä ja turvattomuudentunteesta johtuva muuttoliike. Tätä taustaa vasten tutkielmassa kartoitetaan lähiöiden sosiaalista elämää ja paikannetaan tekijöitä, jotka selittävät emotionaalista sidettä asuinalueisiin, joita ryhmänä vaivaa huonontunut maine. Tutkielman aineisto on Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus (PREFARE) -hankkeen vuonna 2013 keräämä koko Suomen kattava kyselyaineisto. Analyysin pääasiallinen menetelmä on SPSS-ohjelmalla ajettu monitasoinen logistinen regressioanalyysi, jota tukevat faktorianalyysi ja monitasoinen lineaarinen regressioanalyysi. Lähiöasukkaat ovat kiintyneitä asuinalueeseensa ja suurin osa pitää naapurisuhteitaan hyvinä, mutta lähiöiden välillä on eroja keskimääräisessä kiintymyksessä. Kokemus yhteishengestä ja vuorovaikutus naapurien kesken ovat yhteydessä korkeampaan kiintymykseen, kun taas epäjärjestyksen havaitsemisen ja asuinalueen keskimääräisen työttömyystason yhteys kiintymykseen on negatiivinen. Asukkaiden luottamus siihen, että naapurit puuttuvat häiriöihin selittää kiintymystä yllättävän vähän lukuun ottamatta heitä, joilla ei ole suhteita naapurustoon. Heidän kiintymyksensä näyttää olevan vahvasti yhteydessä naapuruston sosiaaliseen kontrolliin luottamiseen. Luottamus naapureihin on asuinalueen mainetta parantavan paikallisyhteisön toiminnan edellytys sekä kriminologisen kaupunkitutkija Robert J. Sampsonin että köyhyystutkija Serge Paugamin teorioissa. Naapurien välinen yhteistyö torjuu työttömyydestä ja stigmatisaatiosta aiheutuvaa huono-osaisuuden kasautumista Paugamin teoriassa ja häiriöiden havaitsemista Sampsonin teoriassa. Tutkielman perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että luottamus naapurien alttiuteen kontrolloida aluetta ei ole keskeinen kiintymyksen selittäjä. Asuinalueeseen kiintymisen kohdalla ei liene perusteltua puhua yhteispystyvyydestä pelkkien naapurisuhteiden asemesta. Tutkielmassa oletettiin naapurisuhteiden varaan rakentuvan luottamuksen vähentävän epäjärjestyksen yhteyttä kiintymykseen. Yhteyden puuttumista selittäväksi hypoteesiksi esitetään hyvinvointivaltion eroja tasaavaa vaikutusta: Suomessa ei ole Yhdysvaltojen tai Ranskan syvää alueellista segregaatiota, joka tekisi yhteispystyvyyden ja naapurisuhteiden varaan rakentuvan tunnustuksen ja turvan välttämättömäksi. Tärkeitä jatkotutkimuksen aiheita ovat puuttuvien naapurisuhteiden ja sosiaaliseen kontrolliin luottamisen interaktio sekä sellainen alueisiin kiintymisen tutkimus, jossa huomioidaan sosiaaliset suhteet, rakennettu ympäristö ja alueellista eriytymistä edesauttavat prosessit.

Tämä maisterintutkielma tarkastelee Suomen toimijuutta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa (Etyk) vuosina 1989–1992. Tarkemmin toimijuutta tutkitaan Etykin sotilaallisten neuvotteluiden eli luottamusta ja turvallisuutta lisääviä (LTL) -toimia ja tavanomaisia asevoimia Euroopassa (TAE) koskevien neuvotteluiden kautta. Tutkielman primääriaineistona toimivat Suomen hallituksen kertomukset vuosilta 1989–1992 sekä ulkoasianministeriön LTL- ja TAE-neuvotteluita koskeva aineistokokonaisuus. Menetelmänä on Margrit Schreierin laadullinen sisällönanalyysi (QCA). Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ytimessä on toimijuus, joka määritellään tietyn ryhmän tai yksittäisten ulkopoliittisten toimijoiden toimintana heidän valintojensa, mieltymyksiensä ja ideoidensa kautta. Nämä huomiot toimijuudesta yhdistetään Matti Pesun tutkimuksesta johdettuun ajatukseen ulkopoliittista koulukunnista valtion ulkopoliittisessa diskurssissa. Suomen Etyk-toimijuuden ilmentymiksi tapahtumahistoriasta vuosilta 1989–1992 tunnistettiin aktiivisuus ja yhteistyö. Tapahtumahistoriaa tarkastellessa LTL- ja TAE-neuvottelut nousivat esille korostuneesti, mikä vaikutti tutkielman aiheen tarkempaan rajaukseen. Toimijoista keskiössä oli Suomen neuvotteluvaltuuskunta, joka koostui diplomaateista ja sotilaista. LTL- ja TAE-neuvottelut todettiin merkittäviksi, ja merkittävyyden ytimessä oli Suomen omien turvallisuushuolien puolustaminen. Turvallisuushuolet liittyivät puolustusjärjestelmien eroihin sekä neuvotteluiden merelliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen. Suomen toimijoita huolestutti erityisesti Neuvostoliiton aseistuksen siirtyminen Suomen rajojen tuntumaan. Yhteistyön osalta korostuneeseen rooliin nousi NN-ryhmä ja sieltä erityisesti Ruotsi. NN-ryhmän yhteistyössä ilmeni ongelmia muun muassa koordinoinnissa sekä maiden puolustaessa omia etujaan yhteisen edun sijasta. Ryhmä näyttäytyi rutinoituneena työskentelytapana ja jäänteenä historiallisesta jatkumosta, joka tulikin päätökseensä 1990-luvun alussa. Myös Ruotsin kanssa kohdattiin ongelmia NN-ryhmässä, mutta kyseessä oli tulkintani mukaan erillinen ongelmakokonaisuus ja yhteistyö nähtiin Suomen toimijoiden kesken tavoittelemisen arvoisena. Kaksinapaisen maailmanjärjestelmän murtumisella ja sen johdosta syttyneillä kriiseillä oli konkreettisia vaikutuksia sekä neuvotteluihin että niiden ilmapiiriin. Primääriaineistossa esiintyi Pesun määrittelemistä ulkopoliittisista koulukunnista ainoastaan pienvaltiorealisteja ja integrationisteja. Vahvinten pienvaltiorealistista koulukuntaa määritteli käsitys naapuruudesta eli Neuvostoliitosta ja sittemmin Venäjästä, mitä leimasi geopoliittinen realismi. Käsitys naapuruudesta oli myös pienvaltiorealisteja ja integrationisteja eniten erottava tekijä. Integrationisteja vahvinten määritteli heidän Etyk-korostuksensa. Neuvotteluissa oli kyse sekä valtion suvereniteetin kannalta elintärkeistä ominaisuuksista, eli puolustuskyvystä ja siihen liittyvän tiedon jakamisesta, että valtion intressien ytimessä olevasta tulevaisuutta määrittelevästä turvallisuuspolitiikasta. Nämä huomiot selittivät tulkintani mukaan sitä, että neuvotteluihin suhtauduttiin realistisesti kansainvälispoliittisia realiteetteja kunnioittaen.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia naapureiden väliset sosiaaliset suhteet ovat ja ovatko ne urbanisoituneita pääkaupunkiseudun läheisyydessä sijaitsevan kaupungin pientaloalueella. Urbanisoitumisella tarkoitetaan tässä tutkielmassa tilanteittain ja rationaalisin syin harkittavaa vuorovaikutusta sekä muodollista, varautunutta ja etäistä kanssakäymistä naapureiden kesken. Tutkielma tarkastelee myös naapuruston asukkaiden erontekoja samassa korttelissa, samalla asuinalueella tai kaupungin muilla asuinalueilla asuviin asukkaisiin nähden. Asuinalueen sijainnin, varallisuuden tai asumismuodon kautta muodostuvat eronteot voivat synnyttää sisäisiä jakoja asukkaiden tai alueiden kesken. Tutkimuksen keskiössä ovat asukkaiden omat kertomukset ja havainnot, jotka on kerätty kahdeksan teemahaastattelun avulla. Haastatellut asukkaat ovat hyväosaisia ja samantyyppisiä sosio-ekonomiselta asemaltaan sekä kulttuurisen että taloudellisen pääoman suhteen. Lähes kaikki haastateltavat ovat korkeakoulutettuja. Se on syntynyt täydennysrakentamisen kautta, ja sen asuinkorttelit edustavat matalaa ja tiivista asuinrakentamista. Tutkimusteoreettisena viitekehyksenä on käytetty aiempia, pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnassa tehtyjä tutkimuksia: Matti Kortteisen (1982) 80-luvun vantaalaisesta lähiöstä tekemää lisensiaattityötä sekä Johanna Rahusen (2015) espoolaiselta pientaloalueelta. Teoreettisena työkaluna urbanisoitumiskysymyksessä toimii Georg Simmelin teoria, jossa hän tarkastelee kaupunkilaisuuteen, vuorovaikutukseen ja mentaliteettiin liittyviä kysymyksiä. Hän kutsuu suurkaupunkilaisten henkistä suhtautumista varautuneisuudeksi. Kaupunkielämässä itsesuojeluvaisto vaatii negatiivisuutta sosiaaliseen käyttäytymiseen. Toisena teoriana on käytetty Pierre Bourdieun distinktioteoriaa erottautumisesta ja eronteoista. Toimijat eivät tee erottautumista tietoisesti vaan siihen vaikuttaa toimijoiden habitus. Erottelut ja erot määrittelevät sosiaalisen identiteetin ja habitus tuottaa elämäntyylin. Asuinalueiden ja kaupunkien jäsentymistä on mahdollista kuvata asukkaiden tekemien erotteluiden mukaisesti. Tutkimustuloksena voi todeta, että asumismuoto vaikutti naapureiden vuorovaikutuksen määrään ja läheisyyteen. Naapuruussuhteet eivät olleet urbanisoituneita rivitaloasukkaiden keskuudessa. Heidän keskuudessa oli runsaasti vuorovaikutusta ja naapuriavun antoa ja vastaanottamista. Useilla asukkailla oli naapurustossa läheisiä ja luottamuksellisia ystävyyssuhteita. Erillistalojen asukkaiden keskuudessa välit olivat etäisemmät ja muodollisemmat. Asukkaille oli tärkeää, että yksityisyys ja oma rauha säilyi. Erontekoja oli havaittavissa saman taloyhtiön erillistalojen ja rivitalojen välillä. Eroja tehtiin myös viereiseen kerrostalokortteliin sekä muihin kaupungin asuinalueisiin. Erillistaloilla oli korttelissa korkein status. Useat asukkaat liittivät tiettyihin kaupungin asuinalueisiin moniongelmaisuutta ja sitä kautta turvattomuuden tunnetta ja asumisviihtyvyyden puutetta. Naapuruston asukkaat olivat kuitenkin suvaitsevaisia. He eivät pitäneet tärkeinä oman asuinalueensa statusta eikä sitä, että muut asukkaat ovat samalla tasolla taloudellisesti. Kaksikielisessä naapurustossa ei äidinkielelläkään ollut merkitystä vuorovaikutussuhteissa. Naapureiden kanssa seurusteltiin yhtälaisesti riippumatta äidinkielestä.

N-acetyl-β-D-glucosaminidaasi (NAGaasi) on glykosidaaseihin kuuluva, solujen lysosomeissa esiintyvä entsyymi, jota vapautuu maitoon utaretulehduksen aikana vaurioituneista utareen epiteelisoluista, neutrofiileistä ja makrofageista. NAGaasientsyymiaktiivisuuden on useissa tutkimuksissa havaittu korreloivan utareen tulehdustilan ja maidon soluluvun (SCC) kanssa ja sitä on ehdotettu käytettäväksi utareen epiteelisolutuhon mittaamiseen yksinään tai yhdistettynä SCC:n määritykseen. Koska saostuminen ei häiritse NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden mittausta maidosta, entsyymiaktiivisuus ei muutu maitoa säilytettäessä ja entsyymin mittaaminen on melko yksinkertaista ja nopeaa, menetelmä vaikuttaisi sopivan hyvin seulontatestiksi piileville utaretulehduksille. NAGaasin käyttö on toistaiseksi rajoittunut tutkimuskäyttöön. Sen hyödyntämistä vaikeuttaa se, että terveille lehmille eri tutkimuksissa määritetyissä NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoissa on suurta vaihtelua. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus maidossa on useiden tutkimusten mukaan korkeampi silloin, kun tulehduksen on aiheuttanut jokin merkittävä patogeeni kuin silloin, kun tulehduksen taustalla on vähäpätöinen patogeeni. Lypsykauden vaiheen on havaittu vaikuttavan maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen siten, että aktiivisuudet ovat korkeampia heti poikimisen jälkeen ja lypsykauden lopulla. On myös havaittu, että normaalimaidossa NAGaasi-entsyymiaktiivisuus on hieman korkeampi loppumaidossa kuin alkumaidossa. Poikimakerran vaikutuksista NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot terveen sekä utaretulehdusta sairastavan lypsylehmän maidossa, sekä selvittää tulehduksen voimakkuuden, aiheuttajapatogeenin, poikimakerran ja lypsykauden vaiheen vaikutusta kyseisen entsyymin aktiivisuuteen maidossa. Tutkimusaineistossa oli mukana kaikkiaan 838 vuosina 2000–2010 otettua maitonäytettä 62 eri lypsykarjatilalta Suomesta ja Virosta. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot määritettiin yhdeksältä suomalaiselta lypsykarjatilalta kerätyistä 196 maitonäytteestä, jotka täyttivät asettamamme normaalimaidon kriteerit. Normaalimaidon kriteerit olivat seuraavat: SCC < 100 000, lehmällä ei ole utaretulehduksen oireita, poikimisesta on kulunut aikaa yli 30 vuorokautta ja edellisestä lypsystä yli 6 tuntia. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus mitattiin modifioidulla Mattilan menetelmällä (Mattila 1985) vakioiduissa olosuhteissa. Aineisto analysoitiin käyttäen Stata Intercooler tilasto-ohjelman versiota 11.0 (Stata Corporation, Texas, USA). Maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuteen terveessä neljänneksessä vaikuttavia tekijöitä tutkittiin lineaarisella sekamallilla, jossa sekoittavana tekijänä oli tila. SCC:n ja NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden korrelaatiota arvioitiin terveillä lehmillä, piilevää utaretulehdusta sairastaneilla lehmillä ja koko aineistossa. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona kaikissa analyyseissä pidettiin p < 0.05. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoiksi lehmillä, joilla poikimisesta oli kulunut yli 30 vrk, saatiin 0,09–1,04 pmol/min/μl maitoa. Verrattuna normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (0,56) ja piilevää utaretulehdusta sairastaneiden lehmien NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (2,49), kliinistä utaretulehdusta sairastavien lehmien maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli keskimäärin selvästi korkeampi (16,65). Keskiarvoissa oli selvä ero paikallisoireisten (12,24) ja yleisoireisten (17,74) lehmien välillä. Terveiden neljännesten maitonäytteistä määritetyn NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä ei havaittu korrelaatiota. Piilevässä utaretulehduksessa havaittiin positiivinen korrelaatio (0,74) maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen vaikuttivat tilastollisesti merkitsevästi SCC, poikimisesta kulunut aika ja poikimakerta. Eri patogeeniryhmien osalta havaitsimme, että neljänneksissä, joista eristettiin vähäpätöinen patogeeni, NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli selvästi matalampi kuin neljänneksissä, joista eristettiin merkittävä patogeeni. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden keskiarvoksi vähäpätöisille patogeeneille (KNS, koryneformi) saatiin 2,82 ja merkittäville patogeeneille (S. aureus, Str. uberis, Str, agalactiae, Str. dysgalactiae, E.coli) 16,87.

Fennistiikan alaan kuuluvassa tutkielmassa eritellään ja kuvataan tavaroiden raivaamisessa neuvovien self help -kirjojen ohjailukeinoja. Tutkielmassa selvitetään, millä keinoin raivausoppaissa ohjataan lukijaa toimimaan. Työssä tarkastellaan erikseen eksplisiittisiä ja implisiittisiä keinoja, joilla kertoja ohjailee lukijaa toimimaan. Valokeilassa olevat kielenilmiöt ovat täten deonttinen modaalisuus ja direktiivisyys, joka on keskeinen osa kertojan ja lukijan vuorovaikutusta elämäntapa-oppaissa. Teoriakehyksen tutkimukselle muodostavat systeemis-funktionaalinen lingvistiikka ja siihen pohjautuva diskurssianalyysi. Analyyseissä hyödynnetään myös systeemis-funktionaalisen lingvistiikan piirissä kehitettyä suhtautumisen teoriaa ja uuden retoriikan tutkimusta. Tutkimusaineisto muodostuu kolmesta elämäntaito-oppaasta, joissa lukijaa neuvotaan kodin raivaamisessa ja tavaroista luopumisessa ja joiden alagenreä voidaan kutsua raivausoppaaksi. Aineistoteokset ovat Konmari – Siivouksen elämänmullistava taika (Marie Kondo, Bazar, 2015), Joka kodin raivausopas – Ja sillä siisti (Elina Alasentie, Paasilinna, 2015) ja Kaaoksen kesyttäjä – Tavarat, paperit ja aika haltuun (Anna Te Velde-Luoma, Avain, 2010). Aineistoteoksista analyysin kohteeksi on rajattu 21 sivun laajuinen jakso kustakin kirjasta. Analyysissä havaitaan, että lukijaa ohjailevia eksplisiittisiä direktiivejä ovat imperatiivimuotoiset käskyt, kiellot sekä muut velvoittavat ilmaukset, kuten nesessiivirakenteet, modaali-verbit ja kehottava passiivi. Eksplisiittiset direktiivit luokittuvat sen mukaan, ovatko ne käskyjä vai suosituksia, eli edustavatko ne deonttista välttämättömyyttä vai mahdollisuutta. Ilmauksia analysoidaan myös siten, ovatko ne yksi- vai moniäänisiä ja jättävätkö ne dialogista tilaa. Analyysissä havaitaan myös, että raivausoppaiden käyttämiä implisiittisiä direktiivejä ovat retoriset suostuttelukeinot, joilla kertoja pyrkii saamaan lukijan kannatuksen. Tällaisia keinoja ovat arvottavat ilmaukset, samastumiskohteiden ja todistajalausuntojen tarjoaminen sekä lukijan osallistaminen puhuttelemalla. Arvottamista aineistossa ilmaistaan muun muassa adjektiiveilla ja nimeämisellä. Samastumiskohteita ja osallistamista kertoja tarjoaa lukijalle minä- ja me-kerronnalla, narratiivisuudella, lukijaan viittaavalla yksikön toisen persoonan käytöllä sekä esittämällä kysymyksiä. Olennaista raivausoppaiden lukijan ohjailussa on eksplisiittisten ja implisiittisten keinojen vaihtelu ja yhteisvaikutus. Interpersoonaiset merkitykset kuten ohjailu ovat kumuloituvia, joten teksti tulkitaan kauttaaltaan ohjailevaksi. Ohjailun keinoja mukailemalla kertoja suhtautuu lukijaan esimerkiksi kohteliaasti tai kannustavasti voittaakseen tämän puolelleen.

Eräiden maidon entsyymien aktiivisuudet muuttuvat huomattavasti utaretulehduksen aikana. Osa entsyymeistä on verestä peräisin(mm. arylesteraasi, glutamaatti-oksaloasetaattitransaminaasi ja plasmiini), osa taas utareen epiteelisoluista taileukosyyteistä (mm. NAGaasi, beeta-glukuronidaasi jalaktaattidehydrogenaasi). Entsyymiaktiviteettien mittauksen käyttökelpoisuudesta mastiittidiagnostiikassa on tehty useita tutkimuksia. Yksi eniten tutkituista menetelmistä erityisesti piilevän utaretulehduksen osoittajana on NAGaasi-entsyymin määritys. Tämä menetelmä on osoittautunut käytännölliseksi, nopeaksi, luotettavaksi ja hinnaltaan edulliseksi. Tutkimusosassa testattiin NAGaasi-määritystä maidontarkastamolla piilevän utaretulehduksen osoittajana. Menetelmä oli helppo ja nopea. NAGaasi-määritys soveltuu parhaiten meijereille tai maidontarkastamoille laajojen karjakohtaisten utareterveystilanteiden kartoitukseen.

Tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus kuntopainiryhmästä, jonka osallistujakunta koostuu suomalaisista, afganistanilaisista, iranilaisista sekä virolaisista painijoista. Se tarkastelee osallistujien sosiaalisia suhteita, tasa-arvon kokemuksia ja minäkuvaa kyselytutkimuksen, haastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin metodein. Tulosten tulkinnassa käytetään Kalevi Heinilän ajatuksia liikuntaseuroista sosiaalisina organisaatioina. Keskeiset tulokset: Kuntopainin osallistujat yhdistävät harjoitusilmapiiriin monia sosiaalista hyvinvointia tukevia ominaisuuksia. Keskinäisen kunnioituksen ja ystävyyden elementit sekä auttamisen ilmapiiri tulevat ryhmässä vahvasti esiin. Samalla kuntopaini on luonteeltaan hyvin inklusiivinen: se tuo yhteen ihmisiä eri painitaidoista, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta riippumatta. Keskeinen arvo on, että kaikki painivat kaikkien kanssa. Painimatto koetaankin tasa-arvoisemmaksi ympäristöksi kuin ympäröivä yhteiskunta keskimäärin. Osallistujista suurin osa on sitä mieltä, että Suomessa kaikki ovat melko tasa-arvoisia, kun puolestaan painimatolla kaikki ovat täysin tasa-arvoisia. Syitä tähän voi olla erilaisia. Vastaajien pohdinnassa esiintyy esimerkiksi ajatus siitä, että jokaisen keskittyessä omaan urheiluun, muut seikat jäävät epäolennaisina taka-alalle. Myös hyvä ryhmähenki edistää tasa-arvon tuntemuksia. Minäkuva kuntopainin osallistujilla on keskimäärin hyvä. Osallistujien vastausten valossa liikunnalla koetaan olevan hyvää itsetuntoa ja tyytyväisyyttä edistäviä vaikutuksia. Kuntopainin jäsenet ovat keskimäärin hyvin hallussa omien elämiensä valinnoista ja osoittavat aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Kalevi Heinilän ajattelun valossa tämä pro gradu korostaa seuratoiminnan sosiaalista aspektia. Tapaustutkimuksen tulokset tukevat Heinilän näkemystä siitä, että seuratoiminta linkittää toisiinsa minähyvän ja yhteishyvän elementtejä. Ehkä tästä johtuen muiden osallistujien sekä seuran hyväksi toimiminen tuntuu olevan painijoille luonnollista. Heinilä korostaa myös seuratoiminnan yhteiskunnallista roolia ja esittää, että seuratoiminnassa syntyvät arvot kulkevat jäseniensä kautta myös ympäröivään yhteiskuntaan. Tähän teoriaan nojaten voidaan esittää, että kuntopainin kaltaisella seuratoiminnalla on potentiaalia toimia integraatiota ja ryhmien välistä kanssakäymistä edistävien arvojen levittäjinä yhteiskunnassa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan naista hengellisenä auktoriteettina Paavalin kirjeissä. Tutkielma rajautuu niihin apostoli Paavalilta lähtöisin oleviin kirjeisiin, joista tutkijoiden parissa vallitsee konsensus. Tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota naisiin, jotka Paavali mainitsee nimeltä kirjeissään ja joiden voidaan tosiasiallisesti esittää olleen ja toimineen hengellisessä auktoriteettiasemassa varhaisen kristillisen seurakunnan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Näiden joukkoon lukeutuvat Khloe, Priska, Foibe, Junia, Euodia ja Syntyke. Koska edellä esitettyä väitettä on haastettu erityisesti jakeiden 1. Kor. 14:34–35 ja 1. Kor. 11:2–16 tulkinnan pohjalta, joiden katsotaan edustavan naisten hengellistä auktoriteettia ja toimijuutta rajaavaa näkökantaa, tutkielmassa arvioidaan myös näiden jakeiden sisältöjä ja tulkintaa. Lopulta naisen asemaa seurakunnan keskellä rajaavien tulkintamallien tilalle ehdotetaan sellaisia lukutapoja, jotka tämän tutkimuksen valossa vastaavat paremmin paavalilaista linjaa: naiset toimivat hengellisessä auktoriteettiasemassa varhaisen seurakunnan keskellä. Vaikka kaikki tutkielmassa esitellyt argumentit seisovat itsenäisesti omilla jaloillaan, tutkielma on luonteeltaan kumulatiivinen. Merkittäväksi tekijäksi nousee evidenssin paino, mikä tekee tarpeelliseksi huomioida naisten toimijuus hengellisessä auktoriteettiasemassa niin Paavalin teksteissä kuin varhaisten kristillisten yhteisöjen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Tutkielman hermeneuttinen viitekehys rakentuu Syreenin kolmen maailman mallin varaan. Tämä edellyttää laaja-alaista metodologista lähestymiskulmaa. Modernille eksegetiikalle tyypilliseen tapaan tutkielmassa hyödynnetään niin perinteisiä historialliskriittisiä metodeja kuin sosiaalitieteellisiä näkökulmia.