Browsing by Title

The degassing of coffee is an exponentially decaying process during which the gases formed within coffee beans during roasting are released from the coffee material. Degassing takes place during the hours and days subsequent to roasting. Degassing and it’s optimization are important in the processing of roasted coffee; roasted coffee must be let to degas sufficiently before packaging, while on the other hand a too long degassing time may lead to loss of sensory quality attributes. The aim of this research was to study the effects of the coffee variety, origin and the degree of roast and grinding on the degassing behavior of coffee, to gain knowledge on the degassing of coffee blends and to create a mathematical prediction model for estimating the degassing behavior of coffees especially for new coffee product development purposes. The study was conducted by roasting two different coffee blends and mixtures of four different green coffee components with varying mixing ratios. The samples were placed into air-tight degassing vessels, and the degassing was calculated by measuring the change of internal pressure within the closed degassing vessels for 24 hours. The obtained data was assessed using statistical methods, and two prediction models for the prediction of degassing time and the amount of degassed gases each were established. The Brazilian dry processed arabica coffee (screen 14/16) was observed to release more gases than the other studied components, while the Colombian, wet processed arabica coffee was observed to have a shorter and the Indian robusta coffee a longer degassing time compared to the other studied components. The degree of roast and grinding were also observed to affect the degassing behavior of coffee. The darker the roast, the more gases were released and the longer the degassing times were. In addition, the finer the grind, the less gases were released and the shorter the degassing times were. The observed effects of the different green coffee components and degree of grinding and roast were most likely caused by differences in the chemical composition and physical structure of the coffees. Although the different green coffee components were found to have varying effects on the degassing behavior of the coffees, the roast and grinding degrees were found to be the most significant factors affecting the degassing behavior of coffee. Accordingly, the prediction models based on the roast degree, grinding degree and blend were found to be most accurate for estimating the degassing behavior of roasted coffee.

Tutkielmassa selvitetään kahden pääkaupunkiseutulaisen ryhmän, graafikkomiesten ja lastentarhanopettajaksi opiskelevien naisten, käsityksiä pääkaupunkilaisesta puhekielestä. Tutkielma on usean eri tutkimussuuntauksen ja -menetelmän risteyskohdassa. Teoreettisena viitekehyksenä ovat sosiolingvistiikka, kansanlingvistiikka ja kieliasennetutkimus. Aineistona on kaksi ryhmäkeskustelua, joiden virittäjänä toimi 12 ääninäytteen sarja. Näitä ryhmäkeskusteluja tarkastellaan laadullisesti. Tarkastelun keskiössä tässä työssä on kaksi erilaista kielenpiirrettä: avartuva diftongi ja terävä, etinen /s/. Tutkimuksen lähtökohtana ovat kielellisen variaation sosiaaliset merkitykset. Tavoitteena on tutkia, mihin vastaajat kiinnittävät huomionsa, kun heillä on tarjolla kuuntelumateriaali, millaisia mielikuvia ääninäytteet heissä herättävät sekä miten he perustelevat toisilleen mielikuviaan ja neuvottelevat niistä. Samalla selviää, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä ryhmien välillä on. Tutkielma pureutuu siihen, miten kuulijat reagoivat sosiolingvistiseen variaatioon sekä kuinka he muodostavat käsityksiään luoden puhujille sosiaalisia ja kielellisiä identiteettejä. Kaksi fokuksessa olevaa keskenään erilaista kielenpiirrettä, avartuva diftongi ja terävä, etinen /s/ osoittautuvat erilaisiksi myös niihin liitettyjen mielikuvien osalta. Avartuva diftongi koetaan suurelta osin suhteellisen neutraaliksi piirteeksi, eikä piirre assosioidu varsinaisesti mihinkään tiettyyn aluemurteeseen. Reagointi terävään, etiseen /s/:ään puolestaan on voimakkaampaa ja affektiivisempaa. Stereotyyppinen kuva helsinkiläisässästä on yleistä tietoa molemmille ryhmille, mutta puhujaan, jolla arvioidaan olevan helsinkiläisässä, liitetyt mielikuvat eroavat jonkin verran. Toisaalta havaitaan, että näytteet herättävät yksittäisissäkin vastaajissa ristiriitaisia arveluita ja mielipiteitä. Yleisesti ottaen mielikuvat puhujista ovat ryhmillä samansuuntaisia, ja keskustelijat kiinnittävät huomiota pääosin sellaisiin ilmiöihin, jotka ovat olleet tutkijan fokuksessa ääninäytteitä laadittaessa: osallistujat jakavat saman sosiokulttuurisen ymmärryksen ja tiedon. Ryhmien elämismaailmat ja samalla sosiolingvistiset maailmat ovat kuitenkin erilaiset. Tämä näkyy myös siinä, että keskusteluryhmien tapa käsitellä näytteitä eroaa toisistaan. Tutkimus osoittaa, että tutkimustapa vaikuttaa tuloksiin paljon. Niinpä ihmisten käsityksiä sosiaalisesta variaatiosta on aihetta tutkia myös muista näkökulmista ja muilla menetelmillä kuin mitä perinteisesti variaationtutkimuksessa ja kansanlingvistiikassa on ollut tapana.

Boundaries between necessary and unnecessary consumption have blurred because of the large supply of goods in markets. More and more goods are becoming necessary. 2000s youngsters have born in the middle of the world of goods, and presumably, reflecting on necessaries isn't natural for them. The research problem is based on these above-mentioned thoughts. The aim of this study is to find out Helsinki-based youths' views on necessary and unnecessary consumption, and meanings related to consumption. The approach of this study was mainly qualitative, and it was implemented with narrative methods. The data was collected in a form of narratives, which were written by 15-18 years old youngsters. 20 high school students and 17 vocational school students participated in the research. Youngsters wrote narratives of necessary and unnecessary consumption in a context of their own lives. The focus in analyzing narratives was to make a synthesis of youngster's essays by combining narrative and narratives analyses. A notable finding of the study was that dividing consumption to necessary and unnecessary was too narrow. Therefore, a third consumption category was needed, and it was named voluntary consumption. Research results show that youngsters understand well which goods are necessary for subsistence. However, in essays there were a huge amount of necessities which weren't related to basic needs. In addition, only a few goods were named as unnecessary. Unlike in traditional Finnish consumption ethos, youngsters didn't consider unnecessary consumption as depraved consumption. Voluntary consumption was meaningful to youngsters and it was related to leisure time, pursuing well-being and self-actualization. According to the data, searching for pleasures was essential in youngster's lives. However, youngsters didn't appear as materialists in narratives. According to the survey, attitudes to necessary consumption seems to change with age.

Life cycle assessment is a method to estimate potential environmental impacts of a product from cradle to grave. The life cycle of waste starts when product, e.g. cardboard box is discarded. The main goal of this study was to estimate by LCA, how discarded cardboard should be utilized and the collection organised to minimize the harmful environmental impacts. Environmental impacts studied were climate change, eutrophication of soil and particles. The impacts were evaluated by using four different scenarios. In scenarios, discarded cardboard was not sorted at all (Scenario 0) or sorted and collected from regional collection points (kerbside collection) and/or from residential buildings (Scenarios 1-3). The sorted cardboard was utilised to produce cardboard cores for industry. The cardboard that was not sorted was transported by mixed household waste collection to the waste incineration plant where the generated heat and electricity were utililized. Environmental benefits were gained if emissions to environment could be avoided by replacing normal processes by recycling and incineration. For cardboard recycling, the process replaced was CTM-pulp production from virgin forest and for incineration, the fuel used to the average heat and electricity production in Finland. In all studied environmental impact classes, all scenarios produced environmental benefits. In climate change and particles, scenario 0, where all cardboard was utilized in incineration plant, achieved most benefits and the scenario 3, where the maximal amount of cardboard was sorted and collected from residential buildings, achieved the least. However, the differences between the scenarios - especially in climate change class - were small. In eutrofication class, the results were inverse to climate change and particles classes. The most beneficial scenario was the one, where the maximal amount of cardboard was sorted and collected from residential buildings. Due to the dissimilar results of different environmental impact classes it is not simple to say how to utilize discarded cardboard. When applying the results, it should be noticed that the results depend on which energy and material products are produced, and foremost, on what kind of products they replace. The final conclusions concerning which alternatives are the best depend on which environmental impacts are emphasized.

Maisterintutkielma käsittelee pääkaupunkiseudun lähiöiden täydennysrakentamiseen ja asuinviihtyvyyteen liittyviä näkemyksiä mielipidekirjoituksissa. Työssä tarkastellaan millaisia mielipiteitä täydennysrakentamisesta nostetaan esille asuinympäristön viihtyvyyteen liittyen. Työ pyrkii myös kartoittamaan sitä, millaisista täydennysrakentamisen puolista kumpuaa positiivisia ja millaisista negatiivisia näkökulmia asuinympäristön viihtyvyyttä ajatellen. Lisäksi työssä selvitetään millaisia tahoja voidaan tunnistaa osallisiksi täydennysrakentamiseen ja asuinviihtyvyyteen liittyvissä mielipidekirjoituksissa. Mielipidekirjoitusten analysoinnin menetelmänä toimii sisällönanalyysi. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimivat Helsingin Sanomien sähköisen arkiston mielipidekirjoitukset vuosilta 2018–2022. Hakutulosten alkuseulonnan päätteeksi sisällönanalyysia suoritettiin lopulta yhteensä 87 mielipidekirjoituksen pohjalta. Analyysissä tarkasteltiin mielipidekirjoituksen esiin tuomia näkökulmia täydennysrakentamiseen ja asuinviihtyvyyteen liittyen, toisaalta myös mielipidekirjoituksen yleistä sävyä sekä mielipidekirjoittajan taustatietoja. Analysoituja mielipidekirjoituksia ryhmiteltiin teemoihin niistä esiin tulleiden näkökulmien ja aihepiirien pohjalta. Jaottelua tehtiin myös sillä perusteella, millaisia tahoja voitiin tunnistaa mielipidekirjoitusten taustoilta. Aineistosta suoritetusta sisällönanalyysistä selvisi, että mielipidekirjoituksissa nousi esiin tunnistettavina teemaryhminä kaupunkivihreä, kaupunkikuvan esteettinen olemus, historialliset arvot ja identiteetti sekä täydennysrakentamisen vaikutus terveyteen. Mielipidekirjoitusten vallitsevaksi sävyksi voitiin tunnistaa varauksellisuus ja negatiivisuus täydennysrakentamista kohtaan, varsinkin jos se tapahtui kirjoittajataholle itselleen merkityksellä alueella, kuten omalla asuinalueella. Toisaalta vähemmissä määrin mielipidekirjoituksissa tuotiin esiin myös positiivista puolta täydennysrakentamisen tarjoamista mahdollisuuksista kaupunkiympäristölle. Mielipidekirjoittajiksi voitiin valtaosassa mielipidekirjoituksia tunnistaa yksityishenkilö, joskin mielipidekirjoitusten taustoilta pystyttiin havaitsemaan myös paljon kaupunkiympäristön suunnittelijoita, akateemikkoja kuin kunnallispolitiikan toimijoitakin. Tutkimuksen pohjalta vaikuttaakin siltä, että tehokas täydennysrakentaminen koetaan monilta osin haasteelliseksi asuinympäristöjen viihtyvyydelle mielipidekirjoitusten kontekstissa.

Online youth work is a relatively new area of research in youth work. Previous studies have shown that internet lives in the world of constant change and technological development proceeds apace. For today's young people internet has always been there. Young people use net for the free-time recreation, information retrieval and interaction. The purpose of this study was to examine youth workers' perceptions of the opportunities and challenges of the use of net in their work. The research questions were: 1) How do the youth workers use the net at work? 2) What kind of problems and opportunities do the youth workers see in the use of the net for developing youth work? 3) How do the youth workers describe online interaction with young people? Research data on the internet usage in municipal youth work in Finland was collected by Verke (Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus) in the spring 2013. This study analysed open questions of a larger questionnaire survey carried out by Verke. The respondents were youth workers at the capital area. The methods of analysis were the theme analysis and phenomenography. The results highlighted three ways to use the net in youth work: narrow, developing and wide. The analysis of the challenges in using the net revealed three kinds of problems: underdeveloped online practices, technical limitations and the lack of support in the workplace. There were five different ways to interact with young people through the net: communication, working together, guidance, care and availability. These conceptions link the net-based youth work to the post-war time key issues discussed in youth work regarding its task in the society. Based on the results it can be pointed out that the youth workers practices, willingness and readiness to use the net are diverse, which tells about different ways of using the net in youth work. Youth workers also expect to get rules and help in meeting with young people through the net. They also wanted to receive support from their supervisors and organization and to get better equipment.

Erinäiset enkeliuskomukset ovat kasvattaneet suosiotaan suomalaisten keskuudessa 1990-luvulta lähtien. Tässä tutkielmassa perehdyn pääkaupunkiseudulla toimivien Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien käsityksiin ja asenteisiin enkeleitä ja enkeliuskomuksia kohtaan sekä enkeleiden rooliin kirkossa. Tämä on myös tutkimuskysymykseni. Aiheesta ei ole aiemmin tehty tutkimusta, joten tutkielmani antaa aiheesta ensimmäisiä tutkimustuloksia ja tavoitteenani on, että tutkimukseni tarjoaa kattavan yleiskuvan näiden pappien asenteista ja käsityksistä. Papit ovat teologian ja kirkon opin asiantuntijoita, joten heidän voidaan olettaa perehtyneen kokonaisvaltaisesti kristilliseen oppiin. Tämän yleisen perehtymisen kautta heidän pitäisi olla myös perehtyneitä enkeleihin. Papit ovat myös merkittävässä roolissa kirkon opin selittämisessä ja esille tuomisessa. Tätä kautta pappien henkilökohtaiset asenteet ja käsitykset sitoutuvat yhteen myös kirkon opin kanssa. Tutkimusaineistonani toimii vuonna 2019-2020 keräämäni strukturoidun lomakehaastattelun muotoinen aineisto. Lähetin tutkimuspyynnön yli 100 pk-seudun papille ja tutkimukseeni osallistui yhteensä 25 pappia. Haastattelulomakkeeni koostui perustietojen lisäksi yhteensä 31 kysymyksestä, joista 25 oli tekstikenttäkysymyksiä. Näiden kysymysten vastauspituutta ei ollut rajoitettu ja suurin osa pappien vastauksista oli muutaman virkkeen pituisia. Aineiston analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysia. Keräämäni aineiston lisäksi tukena käytän Raamattua, sillä monien pappien vastaukset sisälsivät yleisiä viittauksia Raamattuun sekä suoria viittauksia yksittäisiin Raamatun kirjoihin. Raamattu toimi myös käytännössä kaikkien tutkimukseeni osallistuvien pappien omien vastauksien mukaan heidän enkeliuskomusten pohjana. Myös virsikirjaan ja kirkkovuoden pyhiin papit viittasit useasti. Tutkimustulokseni tarjoavat yleiskuvauksen näiden pappien käsityksistä ja asenteista enkeleitä kohtaan. Yleisellä tasolla suurimalla osalla papeista on positiivinen asenne enkeleitä ja enkeleiden roolia kirkossa kohtaan. Perehtyneisyys aiheeseen on vähäistä, mutta enemmistön mielestä riittävää, vaikkakin vain vähemmistö oli nimenomaan enkeleihin perehtynyt. Kristillisiin enkelikäsityksiin perehtyminen oli huomattavasti yleisempää, kuin ei-kristillisiin enkeliperinteisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että 1990-luvulla alkaneessa enkelibuumissa suosiossa ovat erityisesti nämä ei-kristilliset enkeliuskomukset. Kirkossa enkeleiden rooli korostuu erityisesti lasten kanssa tehdyssä työssä ja kirkkovuoden pyhistä jouluna, Marian ilmestyspäivänä, pääsiäisenä, mikkelinpäivänä ja tuomiosunnuntaina. Enkelikokemukset olivat myös pappien keskuudessa yleisiä. Enemmistö papeista oli tavannut seurakuntalaisia, joilla oli tällaisia kokemuksia, ja peräti joka kolmannella papeista oli kokemuksia enkeleiden kohtaamisesta. Tutkimukseni pohjalta voidaan sanoa olevan tarvetta jatkotutkimukselle. Erinäiset enkeliuskomukset kasvattavat suosiotaan, mutta kirkon puolelta ei näihin uskomuksiin ole vielä merkittävää vastausta annettu. Tällaisen vastauksen tarpeellisuutta voitaisiin selvittää laajemmalla tutkimuksella pappien ja seurakuntalaisten enkeliasenteista ja käsityksistä suhteessa luterilaisen kirkon oppiin ja perinteeseen.

Rinteen ekspositio eli rinteen kaltevuus ja ilmansuunta, johon rinne viettää, vaikuttaa rinteen vastaanottaman auringonsäteilyn määrään yhdessä leveyspiirin kanssa. Eksposition erot voivat saada aikaan selviä ja säännönmukaisia eroja eliöyhteisöjen koostumukseen. Ilmiötä on tutkittu laajalti luonnollisissa elinympäristöissä, muttei juurikaan ihmisen luomissa elinympäristöissä. Tässä tutkielmassa selvitän rinteen eksposition vaikutusta maakiitäjäisyhteisöjen koostumukseen täyttömäillä, täyttömäille kehittyvien maakiitäjäisyhteisöjen ominaispiirteitä sekä paikallisten tekijöiden ja ympäröivien alueiden merkitystä täyttömäkien maakiitäjäisyhteisöjen muodostumiselle. Kaupungistuminen tuhoaa ja pirstoo elinympäristöjä, mikä korostaa rakentamatta jäävien viheralueiden merkitystä kaupunkialueilla. Täyttömäille ei voi rakentaa, ne ovat useiden hehtaarien laajuisia, ja niitä on kaupunkialueilla, minkä takia täyttömäillä on huomattavaa potentiaalia biodiversiteetin säilyttämisessä ja lisäämisessä kaupunkialueilla. Tarkoituksenani on antaa tuloksiin perustuva alustava arvio täyttömäkien merkityksestä kaupunkien biodiversiteetille. Käytin 10 Suomen pääkaupunkiseudulla sijaitsevan täyttömäen etelä- ja pohjoisrinteiltä Jarmo Saarikiven kuoppapyydyksillä 19.5.-28.9.2010 keräämää 5557 maakiitäjäisyksilöä käsittävää aineistoa. Määritin kaikki maakiitäjäisyksilöt lajitasolle. Selvitin kunkin runsaimman lajin ja lajiryhmän runsaudessa näkyvää vastetta rinteen ekspositioon ja jatkuviin muuttujiin (pH, muurahaisten runsaus, täyttömäen ikä ja korkeus) yleistettyjen lineaaristen sekamallien (GLMM) avulla. Lisäksi vertasin etelä- ja pohjoisrinteiden välisiä sekä eri täyttömäkien välisiä lajiyhteisöjen eroja moniulotteisen skaalauksen (NMDS) avulla sekä tarkastelemalla laji- ja yksilömääriä. Rinteiden suosimisen ja lajin elinympäristövaatimusten välillä havaittiin selvä yhteys. Kuivan ja avoimen elinympäristön lajit suosivat enimmäkseen etelärinnettä, kun taas kostean metsäelinympäristön lajit suosivat selvästi pohjoisrinnettä, ja generalistilajeilla ero oli vähäinen. Täyttömäillä dominoivat pääasiassa kuivan elinympäristön lajit: niin kuivan elinympäristön generalistilajit kuin myös kuivan ja avoimen elinympäristön lajit. Silti niin yhteisöjen koostumus kuin myös lajimäärä vaihtelivat huomattavasti eri täyttömäkien välillä. Koko maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää säännönmukaista eroa etelä- ja pohjoisrinteiden välillä NMDS-tarkastelussa, mutta rinteiden välinen ero oli sitä suurempi, mitä suurempi täyttömäki oli, ja pelkästään suuria (17-38ha) täyttömäkiä tarkasteltaessa maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa oli selvää rinteiden välistä säännönmukaista eroa. Tässä tutkimuksessa saatiin selvää näyttöä, että rinteen ekspositio vaikuttaa lajiyhteisön koostumukseen täyttömäillä siten, että etelärinteissä menestyvät parhaiten avoimen ja kuivan elinympäristön lajit ja pohjoisrinteissä taas kostean ja metsäisen elinympäristön lajit, kun taas generalistilajit menestyvät molemmissa rinteissä yhtä hyvin. Etelä- ja pohjoisrinteiden lajiyhteisöjen välille vaikuttaa kehittyvän selvä ja jossain määrin säännönmukainen ero vain riittävän suurilla (arviolta vähintään 6-17ha) täyttömäillä. Täyttömäkien lajiyhteisöt ovat keskenään uniikkeja, mutta kaikkien täyttömäkien lajiyhteisöjä karakterisoivat kuivan elinympäristön lajit sekä muissa avoimissa kaupunkielinympäristöissä tyypillisen lajin Poecilus cupreus täydellinen puuttuminen. Avoimen ja kuivan elinympäristön lajien joukossa ovat todennäköisimmin täyttömäistä hyötyvät uhanalaiset ja harvinaiset lajit, joten tulosten perusteella täyttömäkien etelärinteillä olisi eniten merkitystä lajien suojelun kannalta. Täyttömäet pystyvät elättämään sellaisenaan suunnilleen yhtä monipuolista ja samankaltaista maakiitäjäislajistoa kuin muutkin kaupunkien avoimet elinympäristöt, mutta täyttömäkien lajistoa voitaisiin ehkä monipuolistaa sopivalla kunnostuksella. Lajistoltaan monipuolisimmat yhteisöt vaikuttavat löytyvän kaupunkien reuna-alueiden täyttömäiltä, mikä voi kertoa ympäröivien alueiden merkityksestä niiden tarjoamasta lajipoolista dispersoivien lajien kolonisoidessa täyttömäen.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on vastannut maahanmuuton myötä syntyneeseen yhteiskunnalliseen muutokseen muun muassa kehittämällä pääkaupunkiseudun eli Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien vieraskielisen seurakuntatyön. Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, kuinka pääkaupunkiseudun vieraskielinen seurakuntatyö integroituu seurakuntiin. Aihe on tärkeä, koska vieraskielisen seurakuntatyön ei haluta eristäytyvän muusta seurakuntatyöstä ja -elämästä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä vieraskielinen seurakuntatyö on, mitkä ovat sen tavoitteet, miten vieraskielinen seurakuntatyö asemoituu kotipesäseurakuntiin ja pidetäänkö suomenkieliseen seurakuntatyöhön yhteyksiä. Lisäksi selvitetään kuinka jäsenyyteen ja seurakuntavaikuttamiseen suhtaudutaan vieraskielisessä seurakuntatyössä. Tutkimus on laadullinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja sen aineisto koostuu pääkaupunkiseudun vieraskielisen seurakuntatyön pappien haastatteluista (5kpl), Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien kansainvälisen työ sihteerien haastatteluista (2kpl) sekä Espoon monikulttuurisuustyön sihteerin haastattelusta (1kpl). Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Lisäksi aineistoon kuuluu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuottamia strategioita ja mietintöjä, erilaisia kokouspöytäkirjoja liittyen vieraskielisen seurakuntatyön järjestäytymiseen ja muuta materiaalia, jota haastateltavat antoivat tutkijalle. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään John Berryn akkulturaatiomallia, jonka avulla tarkastellaan integraation toteutumista. Tulosten mukaan vieraskielistä seurakuntatyötä järjestetään arabiaksi, englanniksi, kiinaksi, viroksi ja venäjäksi. Toimintaa koordinoi ja kehittää vieraskielisen seurakuntatyön neuvottelukunta. Pääkaupunkiseudun vieraskielinen seurakuntatyö järjestäytyy siten, että kullekin kielelle on määrätty kotipesäseurakuntansa. Poikkeuksena tästä englanninkielinen seurakuntatyö on sijoitettu Espoon seurakuntayhtymän virastoon. Vieraskielistä seurakuntatyötä tehdään ekumeenisista lähtökohdista käsin ja ekumeniassa onnistuminen nähdään tärkeäksi, jotta kirkossa voidaan vastata monikulttuurisen ja -arvoisen kansan tarpeisiin. Vieraskielisen seurakuntatyön tavoitteena on tarjota vieraskielisille hengellinen koti, jossa he voivat toimia omalla äidinkielellään. Lisäksi vieraskielisen seurakuntatyön tavoitteena on osallistua yhteiskunnalliseen kotouttamiseen ja integroida vieraskielisiä myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Tärkeänä nähdään myös vieraskielisten ohjaaminen oman tunnuskuntansa seurakuntaan. Vieraskielisessä seurakuntatyössä kannustetaan kirkon jäsenyyteen. Työtä tehdään kuitenkin aina yksilön omia toiveita ja vakaumusta kunnioittaen ja työhön voi osallistua myös kuulumatta kirkkoon. Jäsenyyskysymystä mutkistaa se, että vieraskieliseen seurakuntatyöhön osallistutaan ympäri pääkaupunkiseutua, jolloin seurakuntarajat usein ylittyvät. Tutkimuksessa havaitaan, että vieraskielisten ryhmien välillä on eroja siinä, kuinka suuri osa toimintaan osallistujista on kirkon jäseniä. Tähän vaikuttaa vieraskielisen oma uskonnollinen tausta. Tuloksista selviää, että vieraskieliset ovat hyvin kiinnostuneita vaikuttamaan oman vieraskielisen jumalanpalvelusyhteisönsä asioihin ja osallistuvat yhteisössä toteutettuun vapaaehtoistyöhön. Tutkimuksessa selvisi John Berry akkulturaatiomallia apuna käyttäen, että viron- ja venäjänkielinen seurakuntatyö voidaan nähdä seurakuntiin integroituneeksi. On todennäköistä, että integroitumista edistää etenkin virolaisten ja venäläisten hyvä suomen kielitaito, joka helpottaa yhteyksien luomista seurakuntaan. Toisen ryhmän luovat separoituneet arabian- ja kiinankielinen seurakuntatyö. Suurin eristäytymiseen johtava tekijä on näiden vieraskielisten huono suomen kielitaito ja työmuotojen tuoreus verrattuna viron- ja venäjänkieliseen toimintaan. Lisäksi kiinankielisten toiveet seurakuntatyötä kohtaan voivat olla erilaisia kuin suomenkielinen seurakuntatyö tarjoaa ja toisaalta arabiankielistä integraatiota vaikeuttaa kysymys jäsenyydestä. Englanninkielinen seurakuntatyö on tutkimuksen mukaan sekä integroitunutta että assimiloitunutta. Assimilaatiossa valtaväestöön sulautuminen nähdään oman kulttuurillisen identiteetin tai tapojen ylläpitämistä tärkeämmäksi. Integraatiossa tulee esille kysymys mihin englanninkielinen seurakuntatyö integroituu, kun sillä ei ole omaa kotiseurakuntaa. Onkin parempi todeta, että englanninkielinen seurakuntatyö on yleisesti paikallisseurakuntiin integroivaa.

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota kani ja useat muut eläinlajit, mukaan lukien ihminen, saa ravinnostaan tai sitä muodostuu iholla UVB-säteilyn vaikutuksesta. Elimistössä ravinnosta saatu tai iholla muodostettu D-vitamiini muokataan vielä hormonaalisesti aktiiviseen muotoon. D-vitamiinilla on tärkeä rooli luuston aineenvaihdunnassa. D-vitamiinilla on myös useita muita vaikutuksia elimistössä, esimerkiksi sen puutos on yhteydessä tiettyjen sairauksien syntyyn. D-vitamiinin puutos johtaa sekä ihmisillä että kaneilla luustosairauksien kehittymiseen. D-vitamiinin yliannostuksen saaneilla kaneilla on havaittu tutkimuksissa poikkeavia kalkkeutumia eri elimissä, muutoksia luustossa ja munuaisissa sekä aiheuttavan lisääntyneitä luomisia tiineille kaninaaraille ja aineenvaihduntaongelmia emälle ja sikiölle. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu alhaisia D-vitamiinipitoisuuksia suomalaisilla lemmikkikaneilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää pääkaupunkiseudun villikanien seerumin 25-hydroksi-D3-vitamiini (25(OH)D) -pitoisuuksia ja niiden vaihtelua eri vuodenaikoina. Aikaisemmin ei ole tehty vastaavia tutkimuksia villikaneista. Tutkimuksessa verrattiin saatuja seerumin 25(OH)D-pitoisuuksia kanien ikään, sukupuoleen, näytteenottokuukauteen, -vuoteen ja -vuodenaikaan. Seeruminäytteet kerättiin vuosina 2019-2021 kanien metsästysaikana (1.9.-31.3.) ja lisäksi analysoitiin vuonna 2013 kerättyjä näytteitä. Näytteet kerättiin pääkaupunkiseudun villikanikannan säätelyn yhteydessä ja niitä analysoitiin yhteensä 78. Näytteiden 25(OH)D-vitamiinipitoisuudet olivat pääasiassa erittäin alhaiset, 64 näytteen pitoisuuksien keskiarvo oli 3,4 ng/ml (keskihajonta 1,7, vaihteluväli 0,3–7,1 ng/ml), kun taas neljäntoista näytteen D-vitamiinipitoisuus oli niin alhainen, ettei sitä saatu määritettyä käytetyllä menetelmällä. Korkein mitattu 25(OH)D-pitoisuus oli 7,1 ng/ml. Tilastollisessa analyysissa iän, sukupuolen, näytteenottovuoden tai näytteenottokuukauden ja 25(OH)D-vitamiinipitoisuuksien välillä ei huomattu merkitsevää tilastollista eroa. Aiemmin tehdyssä suomalaistutkimuksessa lemmikkikanien seerumin 25(OH)D-pitoisuuksien keskiarvoksi mitattiin 26 ng/ml. Lemmikkikanien D-vitamiininpuutosrajaksi on määritetty 17 ng/ml. Tässä tutkimuksessa mitatut villikanien 25(OH)D-pitoisuudet olivat alhaisempia kuin Suomessa mitatut lemmikkikanien pitoisuudet. Vuodenaikaisvaihtelua pitoisuuksissa ei havaittu. Tutkimuksessa ei selvitetty matalien seerumin 25(OH)D-pitoisuuksien vaikutusta villikanien luustoterveyteen.