Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Tommiska, Marja-Reetta (2020)
    Tavoitteet Valikoivan tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kehitystä ennustavien tekijöiden tutkimus on tärkeää lapsen optimaalisen kehityksen tukemiseksi. Aivosähkökäyrässä esiintyvien tapahtumasidonnaisten jännitevasteiden avulla on mahdollista tutkia tarkkaavuuden ja tiedonkäsittelyn hermostollista perustaa. P3a-vasteet syntyvät, kun ympäristössä esiintyvä yllättävä ääni vetää tarkkaavaisuuden tahattomasti puoleensa. Tämä tutkimus selvitti, miten esikouluiässä mitattujen tapahtumasidonnaisten P3a-vasteiden amplitudit ja latenssit ennustavat ikätasoisesti kehittyneiden lasten myöhempää suoriutumista sekä vastaustyyliä valikoivaa tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta vaativissa tehtävissä. Menetelmät Tutkimuksen koehenkilöinä oli 64 ikätasoisesti kehittynyttä lasta (50% tyttöjä), joiden perheessä tai lähisuvussa ei esiintynyt oppimisvaikeuksia tai neurologisia diagnooseja. Esikouluiässä yllättäviin ääniin syntyvää P3a-vastetta mitattiin lasten keskittyessä katsomaan elokuvaa. Ensimmäisen luokan lopussa lapset suorittivat kaksi tehtävää, joista toinen kuvasti lapsen valikoivaa tarkkaavuutta sekä inhibitiotoimintoja ja toinen näiden lisäksi toiminnanohjauksen ja työmuistin toimintaa. Vastaustyylin arvioimiseksi lapsilta laskettiin huomaamatta jääneet kohdeärsykkeet sekä viivästyneet ja väärät reaktiot ärsykkeisiin. Tulokset Yllättävät äänet synnyttivät lapsilla P3a-jännitevasteen, jonka huippu esiintyi noin 250 ms ärsykkeen esittämisen jälkeen. Yksilölliset esikouluiässä mitatut P3a-amplitudit ja -latenssit eivät kuitenkaan ennustaneet lapsen suoriutumista ensimmäisellä luokalla valikoivan tarkkaavuuden tehtävässä eivätkä tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen tehtävässä. Pojat tekivät tyttöihin verrattuna merkitsevästi enemmän virheitä kummassakin tarkkaavuuden tehtävässä, kun taas tytöillä oli enemmän viivästyneitä reaktioita valikoivan tarkkaavuuden tehtävässä. P3a-vasteet eivät kuitenkaan ennustaneet lasten vastaustyyliä kummassakaan tehtävässä. Johtopäätökset Tämän tutkimuksen tulosten mukaan yllättäville äänille syntyvä P3a-vaste ei sovellu ääniin suuntautuvan valikoivan tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kehityksen ennustamiseen ikätasoisesti kehittyneillä esikouluikäisillä lapsilla, joilla ei ole lähisuvussaan oppimisvaikeuksia tai neurologisia diagnooseja. Selvitettäväksi tulevaisuudessa jää, ennustaisiko P3a-amplitudi tai -latenssi tarkkaavuutta tai toiminnanohjausta herkemmin häiriintyvyyttä mittaavassa tarkkaavuuden tehtävässä tai näiden taitojen kehitystä tarkkaavaisuushäiriöiden riskiryhmiin kuuluvilla lapsilla.
  • Vironen, Ida (2018)
    Acrylamide is a potentially carcinogenic compound formed in many foods during baking, frying and roasting. European commission accepted a new acrylamide regulation aiming at reduction of acrylamide level in food products. A set benchmark value of acrylamide in coffee is 400 µg/kg. Acrylamide level is normally higher in light roasted coffee than in dark roasted coffee. The aim of this study was to detect the role of a roasting profile, green coffee blend and roast degree on acrylamide formation in light roasted coffee. The literature part of the study reviewed acrylamide formation in foodstuff and in coffee, the intake of acrylamide and EU acrylamide regulation. Roast experimental was carried out in the industrial scale. A roast degree of the roast samples varied from very light roast to medium roast coffee. Certain roast degrees were attained by using four final temperature changes (dT) in the roasting. The coffee blends of washed and dry processed Arabica coffees were roasted using two different roast profiles. There was a difference in roasting time and roast power between the two roast profiles. Acrylamide analysis, roast colour and sensory discrimination tests were done for every roast sample. The main factors affecting the level of acrylamide appeared to be the roast profile and final temperature change of roasting. The coffee blend composition did not show an influence on acrylamide level. Use of the longer roast profile with higher roast power decreased 27 % of coffee acrylamide content and the acrylamide level was successfully reduced below the benchmark level. Despite the change of the roast profile, the degree of roast remained typical for light roasted coffee, and the taste was acceptable. The acrylamide content decreased along a darker roast degree, but due the impact on sensory properties, the acceptable range of roast degree appeared to be narrow.
  • Vilhula, Kaisa (2012)
    Tutkielmassa selvitetään kahden pääkaupunkiseutulaisen ryhmän, graafikkomiesten ja lastentarhanopettajaksi opiskelevien naisten, käsityksiä pääkaupunkilaisesta puhekielestä. Tutkielma on usean eri tutkimussuuntauksen ja -menetelmän risteyskohdassa. Teoreettisena viitekehyksenä ovat sosiolingvistiikka, kansanlingvistiikka ja kieliasennetutkimus. Aineistona on kaksi ryhmäkeskustelua, joiden virittäjänä toimi 12 ääninäytteen sarja. Näitä ryhmäkeskusteluja tarkastellaan laadullisesti. Tarkastelun keskiössä tässä työssä on kaksi erilaista kielenpiirrettä: avartuva diftongi ja terävä, etinen /s/. Tutkimuksen lähtökohtana ovat kielellisen variaation sosiaaliset merkitykset. Tavoitteena on tutkia, mihin vastaajat kiinnittävät huomionsa, kun heillä on tarjolla kuuntelumateriaali, millaisia mielikuvia ääninäytteet heissä herättävät sekä miten he perustelevat toisilleen mielikuviaan ja neuvottelevat niistä. Samalla selviää, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä ryhmien välillä on. Tutkielma pureutuu siihen, miten kuulijat reagoivat sosiolingvistiseen variaatioon sekä kuinka he muodostavat käsityksiään luoden puhujille sosiaalisia ja kielellisiä identiteettejä. Kaksi fokuksessa olevaa keskenään erilaista kielenpiirrettä, avartuva diftongi ja terävä, etinen /s/ osoittautuvat erilaisiksi myös niihin liitettyjen mielikuvien osalta. Avartuva diftongi koetaan suurelta osin suhteellisen neutraaliksi piirteeksi, eikä piirre assosioidu varsinaisesti mihinkään tiettyyn aluemurteeseen. Reagointi terävään, etiseen /s/:ään puolestaan on voimakkaampaa ja affektiivisempaa. Stereotyyppinen kuva helsinkiläisässästä on yleistä tietoa molemmille ryhmille, mutta puhujaan, jolla arvioidaan olevan helsinkiläisässä, liitetyt mielikuvat eroavat jonkin verran. Toisaalta havaitaan, että näytteet herättävät yksittäisissäkin vastaajissa ristiriitaisia arveluita ja mielipiteitä. Yleisesti ottaen mielikuvat puhujista ovat ryhmillä samansuuntaisia, ja keskustelijat kiinnittävät huomiota pääosin sellaisiin ilmiöihin, jotka ovat olleet tutkijan fokuksessa ääninäytteitä laadittaessa: osallistujat jakavat saman sosiokulttuurisen ymmärryksen ja tiedon. Ryhmien elämismaailmat ja samalla sosiolingvistiset maailmat ovat kuitenkin erilaiset. Tämä näkyy myös siinä, että keskusteluryhmien tapa käsitellä näytteitä eroaa toisistaan. Tutkimus osoittaa, että tutkimustapa vaikuttaa tuloksiin paljon. Niinpä ihmisten käsityksiä sosiaalisesta variaatiosta on aihetta tutkia myös muista näkökulmista ja muilla menetelmillä kuin mitä perinteisesti variaationtutkimuksessa ja kansanlingvistiikassa on ollut tapana.
  • Leivo, Merja (2015)
    Objectives. Young people's eating related facts have been studied earlier, e.g. a study of young people's food choices influencing their lives by Vanhala. The aim of this study is to evaluate young people's food choices at home, at school and with peers, and to study the influencing factors. The purpose of the study is to determine the influencing factors behind young people's food choices and find out how these affect their alertness and general well-being at school and at home. Another aim is to find out how well young people recognize the significance of healthy eating on their well-being. Methods. The data were collected from 12 first year baker-confectioner students in a vocational school in Helsinki Metropolitan Area. There were 12 students altogether, nine of whom were girls and three boys. They were interviewed individually with 28 interview questions. Pictures of their food diary were also used in the data. The pictures were taken in a 24 h period by the students using Whatsapp program. The interviews took 1-2 hours per student. The aim of the interviews was to assess young vocational school students' food choices at home and at school. The study was qualitative and the data were analysed using content analysis. Results and conclusions. The data showed that young people's eating habits at home and at school were influenced by behaviours and habits learned at home. Another factor was whether the parents were at home or working when the young people were eating. The environment at the time of snacking affected how healthy snack choices the young people made. In a bakery, various delicacies were alluring and the majority chose to snack on a Shrove bun. Young people's evening meals and snacks were also influenced by their families' long-term habits and by what their parents permitted them to eat on their own after coming home from school. The data show that the key factor influencing young people's food habits was behaviours learned at home, and the second biggest influencing factor was peers. School was a factor only for snacking and lunch, and according to the results, only two students skipped school lunch.
  • Sormunen, Maria (2015)
    Boundaries between necessary and unnecessary consumption have blurred because of the large supply of goods in markets. More and more goods are becoming necessary. 2000s youngsters have born in the middle of the world of goods, and presumably, reflecting on necessaries isn't natural for them. The research problem is based on these above-mentioned thoughts. The aim of this study is to find out Helsinki-based youths' views on necessary and unnecessary consumption, and meanings related to consumption. The approach of this study was mainly qualitative, and it was implemented with narrative methods. The data was collected in a form of narratives, which were written by 15-18 years old youngsters. 20 high school students and 17 vocational school students participated in the research. Youngsters wrote narratives of necessary and unnecessary consumption in a context of their own lives. The focus in analyzing narratives was to make a synthesis of youngster's essays by combining narrative and narratives analyses. A notable finding of the study was that dividing consumption to necessary and unnecessary was too narrow. Therefore, a third consumption category was needed, and it was named voluntary consumption. Research results show that youngsters understand well which goods are necessary for subsistence. However, in essays there were a huge amount of necessities which weren't related to basic needs. In addition, only a few goods were named as unnecessary. Unlike in traditional Finnish consumption ethos, youngsters didn't consider unnecessary consumption as depraved consumption. Voluntary consumption was meaningful to youngsters and it was related to leisure time, pursuing well-being and self-actualization. According to the data, searching for pleasures was essential in youngster's lives. However, youngsters didn't appear as materialists in narratives. According to the survey, attitudes to necessary consumption seems to change with age.
  • Rosenberg, Kaisa (2011)
    Tutkimuksessa tarkastellaan pääkaupunkiseudulla asuvien slangikäsityksiä. Tavoitteena on selvittää, millaisesta ilmiöstä slangissa vastaajien mielestä on kyse. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon vastasi kaikkiaan 133 henkilöä kolmesta eri ikäryhmästä. Lomakkeessa kysyttiin slangin puhuma-aluetta, iän ja sosiaalisten taustatekijöiden vaikutusta slangin käyttöön sekä yleisiä käsityksiä slangista. Lomakkeen sanastotehtävässä pyydettiin ympyröimään sanalistalta slangiksi miellettävät sanat. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan omaa slanginkäyttömääräänsä sekä kertomaan, mistä he slangisanoja mahdollisesti omaksuvat. Tutkimus kuuluu kansanlingvistiseen tutkimusalaan. Tutkimuksessa ilmenee, että slangikäsitykset jakautuvat kahdeksaan eri kategoriaan, jotka pohjautuvat suurelta osin siihen, keitä vastaaja pitää slangin puhujina. Näissä kategorioissa slangi nähdään nuorten helsinkiläisten, vanhojen helsinkiläisten, kaikenikäisten helsinkiläisten, pääkaupunkiseudulla asuvien, kaupungeissa asuvien, tietyllä muulla alueella asuvien, tiettyyn ryhmään kuuluvien tai kaikkien suomalaisten puheena ikään tai asuinpaikkaan katsomatta. Slangin ominaisuuksista vastaajat ovat maininneet selvästi useimmin sanastoon liittyviä piirteitä, kuten lainasanojen runsauden, sanojen muokkaamisen, uudet sanat, sanaston nopean muuttumisen sekä sanojen ymmärtämisen vaikeuden. Äänne- ja muoto-opillisista piirteistä on mainittu sanojen lyhentely, ja prosodisista piirteistä puhetapa, ääntämys, nopeatempoisuus, painotus, rytmi, nuotti sekä helsinkiläinen s. Tutkimuksen mukaan slangi mielletään kaikissa ikäryhmissä vahvimmin nuorten käyttämäksi kielimuodoksi. Vastaajien mukaan slangia käytetään ja kehitetään nuorena, jonka jälkeen pitäydytään kerran opitussa slangissa. Osin tästä syystä eri ikäpolvien slangit mielletään yleensä keskenään erilaisiksi. Kaikissa ikäryhmissä slangiksi mielletään yleisimmin vanhat ruotsalais- ja venäläisperäiset slangisanat. Tutkimuksen perusteella slangin käytöllä ajatellaan olevan identiteettiä luovia ja muita sosiaalisia merkityksiä. Lisäksi slangin käytön katsotaan olevan hyvin tilannesidonnaista. Nuoret vastaajat suhtautuvat slangiin sallivammin kuin muunikäiset vastaajat: heidän vastauksissaan sosiaalisten taustatekijöiden vaikutus slangin käyttöön näyttäytyy pienempänä kuin muunikäisten vastauksissa, ja he sijoittavat slangin muita ikäryhmiä useammin Helsinkiä laajemmalle alueelle eli todennäköisesti mieltävät slangiksi sellaisiakin kielimuotoja, jotka eivät muunikäisten vastaajien mielestä sisälly slangin käsitteeseen. Oman slanginkäyttönsä vastaajat arvioivat keskimäärin varsin vähäiseksi jopa niissä vastaajaryhmissä, joissa slangikäsitys on kaikista väljin. Tämä saattaa viitata siihen, että slangiin suhtaudutaan jokseenkin normatiivisesti eikä oman kielimuodon ajatella vastaavan mahdollista oikean slangin ideaalia. Slangia nimitetään aineistossa varsin usein murteeksi, ja tutkimus tarjoaa viitteitä siihen, että termiä voidaan käyttää yleisnimityksenä puhetavalle. Toisaalta murteen ja slangin suhteesta on myös johdettavissa hypoteesi, jonka mukaan eri-ikäiset vastaajat hahmottavat kielen rakenteen eri tavoin: nuoret vastaajat mainitsevat usein, että esimerkiksi eri murteilla voi olla omat erilliset slanginsa. Muunikäisten vastauksissa slangi näyttäytyy murteiden kanssa rinnakkaisena ilmiönä. Tämä hypoteesi vaatisi kuitenkin lisää tutkimusta, jotta johtopäätökset olisivat mahdollisia.
  • Kiviranta, Maarit (2009)
    Life cycle assessment is a method to estimate potential environmental impacts of a product from cradle to grave. The life cycle of waste starts when product, e.g. cardboard box is discarded. The main goal of this study was to estimate by LCA, how discarded cardboard should be utilized and the collection organised to minimize the harmful environmental impacts. Environmental impacts studied were climate change, eutrophication of soil and particles. The impacts were evaluated by using four different scenarios. In scenarios, discarded cardboard was not sorted at all (Scenario 0) or sorted and collected from regional collection points (kerbside collection) and/or from residential buildings (Scenarios 1-3). The sorted cardboard was utilised to produce cardboard cores for industry. The cardboard that was not sorted was transported by mixed household waste collection to the waste incineration plant where the generated heat and electricity were utililized. Environmental benefits were gained if emissions to environment could be avoided by replacing normal processes by recycling and incineration. For cardboard recycling, the process replaced was CTM-pulp production from virgin forest and for incineration, the fuel used to the average heat and electricity production in Finland. In all studied environmental impact classes, all scenarios produced environmental benefits. In climate change and particles, scenario 0, where all cardboard was utilized in incineration plant, achieved most benefits and the scenario 3, where the maximal amount of cardboard was sorted and collected from residential buildings, achieved the least. However, the differences between the scenarios - especially in climate change class - were small. In eutrofication class, the results were inverse to climate change and particles classes. The most beneficial scenario was the one, where the maximal amount of cardboard was sorted and collected from residential buildings. Due to the dissimilar results of different environmental impact classes it is not simple to say how to utilize discarded cardboard. When applying the results, it should be noticed that the results depend on which energy and material products are produced, and foremost, on what kind of products they replace. The final conclusions concerning which alternatives are the best depend on which environmental impacts are emphasized.
  • Suikkanen, Jaakko (Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2002)
  • Hjelm, Leo (2020)
    Luonnontuotteiden tuotanto voidaan yhdistää perinteisen puuntuotannon rinnalle osaksi metsätaloutta, jolloin metsänomistajan ansaintamahdollisuudet monipuolistuvat. Luonnontuotealalla vallitsee yleisesti raaka-aine pula ja metsänomistajien aktivointi niiden tuotantoon on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Pakurikäävän viljely on mahdollista ottaa osaksi ensiharvennusikäisten koivikoiden kasvatusta, jossa pakuria kasvatetaan niissä rungoissa, jotka ensiharvennuksen yhteydessä poistetaan. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää pääkaupunkiseudun metsänomistajien suhtautumista ja kiinnostusta luonnontuotteiden ja erityisesti pakurikäävän tuotantoon ja selvittää mitkä tekijät vaikuttavat pakurikäävän kasvatuksen kiinnostavuuteen. Tutkimuksen teoriataustana toimii innovaatioiden diffuusio (diffusion of innovations), jonka pohjalta tarkastellaan pakurikäävän kasvatuksen kiinnostavuuden nykytilaa. Tutkimus suoritettiin internet –pohjaisena kyselytutkimuksena joka julkaistiin Pääkaupunkiseudun metsänomistajat RY:n ja Metsänhoitoyhdistysten metsänomistajien palvelutoimiston (pk-seutu) uutiskirjeissä keväällä 2019. Kyselyn vastausprosentti oli 1,1 % eikä kyselylle suoritettu erikseen katoanalyysiä. Kyselylomake koostui neljästä kysymyskategoriasta, joiden vastaukset olivat viisi portaisella likert –asteikolla. Aineistoa kuvaileva analysointi suoritettiin excel-ohjelmistolla. Tilastollinen analysointi suoritettiin SPSS –ohjelmistolla jossa pääanalyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia (χ2 –riippumattomuustestiä) jolla selvitettiin, riippuivatko tarkasteltavat muuttujat toisistaan. Tutkimuksen tulosten perusteella pääkaupunkiseudun metsänomistajat ovat tietoisia ja kiinnostuneita luonnontuotteiden tuotannosta. Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ovat innovatiivisuudeltaan innovaattoreita, aikaisia omaksujia sekä aikaista enemmistöä. Puunmyynnin ohella koetaan tarvittavan lisätuloja, ja luonnontuotteiden uskotaan tulevan vakiintuneeksi osaksi metsätalouden harjoittamista. Liian vähäinen käytännöntieto sekä investoinnin kalleus koettiin suurimmaksi kynnykseksi aloittaa pakurikäävän kasvatus. Taustamuuttujien suhteen ei voitu päätellä minkälainen olisi tyypillinen luonnontuotteiden tuotannon aloittava metsänomistaja. Pakurikäävän kasvatus koetaan mielenkiintoiseksi vaihtoehdoksi perinteisen puuntuotannon rinnalle, mutta sen kasvatus on niin uusi menetelmä, ettei sen kannattavuudesta ole vielä varmuutta metsänomistajien keskuudessa. Tietoisuuden lisääntyminen ja kasvatuksen yleistyminen voi hälventää tätä epävarmuutta. Luonnontuotealan yritysten ja metsänomistajien tarpeiden yhdistämisellä voidaan saavuttaa kumpaakin palveleva toimintakokonaisuus. Haasteena on luoda yritysten ja metsänomistajien välille selkeä tuotantoketju. Tulevaisuudessa metsien uudet, monipuoliset ja kestävät käyttömuodot tulevat yleistymään, jolloin metsänomistajien asenteita laajemmin ekosysteemipalveluita kohtaan tulisi tutkia enemmän valtakunnallisessa laajuudessa.
  • Urkila, Tiia (2014)
    Online youth work is a relatively new area of research in youth work. Previous studies have shown that internet lives in the world of constant change and technological development proceeds apace. For today's young people internet has always been there. Young people use net for the free-time recreation, information retrieval and interaction. The purpose of this study was to examine youth workers' perceptions of the opportunities and challenges of the use of net in their work. The research questions were: 1) How do the youth workers use the net at work? 2) What kind of problems and opportunities do the youth workers see in the use of the net for developing youth work? 3) How do the youth workers describe online interaction with young people? Research data on the internet usage in municipal youth work in Finland was collected by Verke (Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus) in the spring 2013. This study analysed open questions of a larger questionnaire survey carried out by Verke. The respondents were youth workers at the capital area. The methods of analysis were the theme analysis and phenomenography. The results highlighted three ways to use the net in youth work: narrow, developing and wide. The analysis of the challenges in using the net revealed three kinds of problems: underdeveloped online practices, technical limitations and the lack of support in the workplace. There were five different ways to interact with young people through the net: communication, working together, guidance, care and availability. These conceptions link the net-based youth work to the post-war time key issues discussed in youth work regarding its task in the society. Based on the results it can be pointed out that the youth workers practices, willingness and readiness to use the net are diverse, which tells about different ways of using the net in youth work. Youth workers also expect to get rules and help in meeting with young people through the net. They also wanted to receive support from their supervisors and organization and to get better equipment.
  • Järvinen, Matias (2022)
    Retail location analysis has been a widely researched topic during the last decades, and models able to estimate consumer and purchasing power flows are valuable to retailers and investors. As the retail market is getting increasingly competitive and consumer habits are changing, the demand for sophisticated modeling techniques remains high. Spatial interaction models (SIMs) have been proven effective for simulating consumer behavior and estimating store revenues in a high degree of accuracy. This master’s thesis examines the suitability of spatial interaction models for simulating the grocery market in Helsinki metropolitan area (HMA). Three iteratively calibrated SIMs are developed, and generated revenue estimates are compared to each other and actual revenue figures of HMA grocery stores. Based on the modeling results, factors preventing more accurate results are identified and suggestions are given for future model development. The study focuses on year 2019, and main datasets used are Nielsen grocery store register and Statistics Finland’s Grid Database. Travel times between supply and demand zones of the model are based on Helsinki Travel Time Matrix 2018 by Digital Geography Lab. The developed models can forecast revenues of the 323 studied stores quite accurately, and in the best case over half of the revenues are forecasted within a 25% error margin. A high coefficient of determination is achieved even with a simple model, and the disaggregated versions further improve the results. The models estimate the revenues of large hypermarkets the best, while there is more variance in the estimates for smaller stores. The results indicate that a spatial interaction model suits well for modeling the grocery market in the study area. The lack of empirical consumer flow data did not prevent the calibration of the model, and passable results were achieved with the iterative calibration approach. However, the developed models remain theoretical due to the lack of empirical datas. This, in addition to other results of the study, underline the importance of empirical calibration data when developing robust modeling solutions. If suitable empirical data was available, combining it with highly granular demographic data such as Grid Database, might enable very accurate modeling of consumer flows. Models able to consider current changes in the grocery sector, such as e-commerce and the refurbishments, could be valuable to both scholars and commercial operators in the retail sector.
  • Talvisto, Raine (2020)
    Erinäiset enkeliuskomukset ovat kasvattaneet suosiotaan suomalaisten keskuudessa 1990-luvulta lähtien. Tässä tutkielmassa perehdyn pääkaupunkiseudulla toimivien Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien käsityksiin ja asenteisiin enkeleitä ja enkeliuskomuksia kohtaan sekä enkeleiden rooliin kirkossa. Tämä on myös tutkimuskysymykseni. Aiheesta ei ole aiemmin tehty tutkimusta, joten tutkielmani antaa aiheesta ensimmäisiä tutkimustuloksia ja tavoitteenani on, että tutkimukseni tarjoaa kattavan yleiskuvan näiden pappien asenteista ja käsityksistä. Papit ovat teologian ja kirkon opin asiantuntijoita, joten heidän voidaan olettaa perehtyneen kokonaisvaltaisesti kristilliseen oppiin. Tämän yleisen perehtymisen kautta heidän pitäisi olla myös perehtyneitä enkeleihin. Papit ovat myös merkittävässä roolissa kirkon opin selittämisessä ja esille tuomisessa. Tätä kautta pappien henkilökohtaiset asenteet ja käsitykset sitoutuvat yhteen myös kirkon opin kanssa. Tutkimusaineistonani toimii vuonna 2019-2020 keräämäni strukturoidun lomakehaastattelun muotoinen aineisto. Lähetin tutkimuspyynnön yli 100 pk-seudun papille ja tutkimukseeni osallistui yhteensä 25 pappia. Haastattelulomakkeeni koostui perustietojen lisäksi yhteensä 31 kysymyksestä, joista 25 oli tekstikenttäkysymyksiä. Näiden kysymysten vastauspituutta ei ollut rajoitettu ja suurin osa pappien vastauksista oli muutaman virkkeen pituisia. Aineiston analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysia. Keräämäni aineiston lisäksi tukena käytän Raamattua, sillä monien pappien vastaukset sisälsivät yleisiä viittauksia Raamattuun sekä suoria viittauksia yksittäisiin Raamatun kirjoihin. Raamattu toimi myös käytännössä kaikkien tutkimukseeni osallistuvien pappien omien vastauksien mukaan heidän enkeliuskomusten pohjana. Myös virsikirjaan ja kirkkovuoden pyhiin papit viittasit useasti. Tutkimustulokseni tarjoavat yleiskuvauksen näiden pappien käsityksistä ja asenteista enkeleitä kohtaan. Yleisellä tasolla suurimalla osalla papeista on positiivinen asenne enkeleitä ja enkeleiden roolia kirkossa kohtaan. Perehtyneisyys aiheeseen on vähäistä, mutta enemmistön mielestä riittävää, vaikkakin vain vähemmistö oli nimenomaan enkeleihin perehtynyt. Kristillisiin enkelikäsityksiin perehtyminen oli huomattavasti yleisempää, kuin ei-kristillisiin enkeliperinteisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että 1990-luvulla alkaneessa enkelibuumissa suosiossa ovat erityisesti nämä ei-kristilliset enkeliuskomukset. Kirkossa enkeleiden rooli korostuu erityisesti lasten kanssa tehdyssä työssä ja kirkkovuoden pyhistä jouluna, Marian ilmestyspäivänä, pääsiäisenä, mikkelinpäivänä ja tuomiosunnuntaina. Enkelikokemukset olivat myös pappien keskuudessa yleisiä. Enemmistö papeista oli tavannut seurakuntalaisia, joilla oli tällaisia kokemuksia, ja peräti joka kolmannella papeista oli kokemuksia enkeleiden kohtaamisesta. Tutkimukseni pohjalta voidaan sanoa olevan tarvetta jatkotutkimukselle. Erinäiset enkeliuskomukset kasvattavat suosiotaan, mutta kirkon puolelta ei näihin uskomuksiin ole vielä merkittävää vastausta annettu. Tällaisen vastauksen tarpeellisuutta voitaisiin selvittää laajemmalla tutkimuksella pappien ja seurakuntalaisten enkeliasenteista ja käsityksistä suhteessa luterilaisen kirkon oppiin ja perinteeseen.
  • Ruostekoski, Heidi (2017)
    Goals. In recent years discussion on religious education and its implementation in Finnish schools has increased. One of the reasons is Finland becoming more diverse and multicultural. Current separated model of religious education organised according to pupils' own religion hasn't seen respond to changed needs of the society. There have seen need for encountering and dialogue between different worldviews. Few Finnish schools have recently begun to develop integrative worldview education. The aim of this thesis is to investigate teacher's opinions in one of the comprehensive school which has initiated the partly integrative worldview education. Partly integrative worldview education consists both separate and common studying groups. Teacher's views about the partly integrative model examines with the strengths and challenges teachers named about it. Methods. The data of this study consist of semi-structured interviews of ten teachers. These teachers taught in one of the comprehensive schools in Helsinki metropolitan area. The data was analysed by data-based content analysis. Results and conclusions. Based on this study the teachers were mainly positive towards partly integrative worldview education. The strengths teachers name were the possibility to enhance students equal treatment and diversify knowledge of different worldviews. In addition to learn more about different worldviews it was significant to get opportunity learn them more deeply students meeting different worldviews concrete in classroom compared the current separated worldview education model. Teachers also named the opportunities to dialogue and increasing understanding as the strengths of new teaching model. Part of the teachers emphasized the role of student's own religion and opportunity to study also about own religion. In teacher's opinions the challenges about a new teaching model were a concern about the state of minority religions, possible of negative feedback and teacher's increasing amount of work.
  • Malmberg, Sampsa (2019)
    Rinteen ekspositio eli rinteen kaltevuus ja ilmansuunta, johon rinne viettää, vaikuttaa rinteen vastaanottaman auringonsäteilyn määrään yhdessä leveyspiirin kanssa. Eksposition erot voivat saada aikaan selviä ja säännönmukaisia eroja eliöyhteisöjen koostumukseen. Ilmiötä on tutkittu laajalti luonnollisissa elinympäristöissä, muttei juurikaan ihmisen luomissa elinympäristöissä. Tässä tutkielmassa selvitän rinteen eksposition vaikutusta maakiitäjäisyhteisöjen koostumukseen täyttömäillä, täyttömäille kehittyvien maakiitäjäisyhteisöjen ominaispiirteitä sekä paikallisten tekijöiden ja ympäröivien alueiden merkitystä täyttömäkien maakiitäjäisyhteisöjen muodostumiselle. Kaupungistuminen tuhoaa ja pirstoo elinympäristöjä, mikä korostaa rakentamatta jäävien viheralueiden merkitystä kaupunkialueilla. Täyttömäille ei voi rakentaa, ne ovat useiden hehtaarien laajuisia, ja niitä on kaupunkialueilla, minkä takia täyttömäillä on huomattavaa potentiaalia biodiversiteetin säilyttämisessä ja lisäämisessä kaupunkialueilla. Tarkoituksenani on antaa tuloksiin perustuva alustava arvio täyttömäkien merkityksestä kaupunkien biodiversiteetille. Käytin 10 Suomen pääkaupunkiseudulla sijaitsevan täyttömäen etelä- ja pohjoisrinteiltä Jarmo Saarikiven kuoppapyydyksillä 19.5.-28.9.2010 keräämää 5557 maakiitäjäisyksilöä käsittävää aineistoa. Määritin kaikki maakiitäjäisyksilöt lajitasolle. Selvitin kunkin runsaimman lajin ja lajiryhmän runsaudessa näkyvää vastetta rinteen ekspositioon ja jatkuviin muuttujiin (pH, muurahaisten runsaus, täyttömäen ikä ja korkeus) yleistettyjen lineaaristen sekamallien (GLMM) avulla. Lisäksi vertasin etelä- ja pohjoisrinteiden välisiä sekä eri täyttömäkien välisiä lajiyhteisöjen eroja moniulotteisen skaalauksen (NMDS) avulla sekä tarkastelemalla laji- ja yksilömääriä. Rinteiden suosimisen ja lajin elinympäristövaatimusten välillä havaittiin selvä yhteys. Kuivan ja avoimen elinympäristön lajit suosivat enimmäkseen etelärinnettä, kun taas kostean metsäelinympäristön lajit suosivat selvästi pohjoisrinnettä, ja generalistilajeilla ero oli vähäinen. Täyttömäillä dominoivat pääasiassa kuivan elinympäristön lajit: niin kuivan elinympäristön generalistilajit kuin myös kuivan ja avoimen elinympäristön lajit. Silti niin yhteisöjen koostumus kuin myös lajimäärä vaihtelivat huomattavasti eri täyttömäkien välillä. Koko maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää säännönmukaista eroa etelä- ja pohjoisrinteiden välillä NMDS-tarkastelussa, mutta rinteiden välinen ero oli sitä suurempi, mitä suurempi täyttömäki oli, ja pelkästään suuria (17-38ha) täyttömäkiä tarkasteltaessa maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa oli selvää rinteiden välistä säännönmukaista eroa. Tässä tutkimuksessa saatiin selvää näyttöä, että rinteen ekspositio vaikuttaa lajiyhteisön koostumukseen täyttömäillä siten, että etelärinteissä menestyvät parhaiten avoimen ja kuivan elinympäristön lajit ja pohjoisrinteissä taas kostean ja metsäisen elinympäristön lajit, kun taas generalistilajit menestyvät molemmissa rinteissä yhtä hyvin. Etelä- ja pohjoisrinteiden lajiyhteisöjen välille vaikuttaa kehittyvän selvä ja jossain määrin säännönmukainen ero vain riittävän suurilla (arviolta vähintään 6-17ha) täyttömäillä. Täyttömäkien lajiyhteisöt ovat keskenään uniikkeja, mutta kaikkien täyttömäkien lajiyhteisöjä karakterisoivat kuivan elinympäristön lajit sekä muissa avoimissa kaupunkielinympäristöissä tyypillisen lajin Poecilus cupreus täydellinen puuttuminen. Avoimen ja kuivan elinympäristön lajien joukossa ovat todennäköisimmin täyttömäistä hyötyvät uhanalaiset ja harvinaiset lajit, joten tulosten perusteella täyttömäkien etelärinteillä olisi eniten merkitystä lajien suojelun kannalta. Täyttömäet pystyvät elättämään sellaisenaan suunnilleen yhtä monipuolista ja samankaltaista maakiitäjäislajistoa kuin muutkin kaupunkien avoimet elinympäristöt, mutta täyttömäkien lajistoa voitaisiin ehkä monipuolistaa sopivalla kunnostuksella. Lajistoltaan monipuolisimmat yhteisöt vaikuttavat löytyvän kaupunkien reuna-alueiden täyttömäiltä, mikä voi kertoa ympäröivien alueiden merkityksestä niiden tarjoamasta lajipoolista dispersoivien lajien kolonisoidessa täyttömäen.
  • Lappalainen, Jouko (2022)
    The location of business premises is based on plethora of different aspects. Inside geographical research tradition one goal has been to explore consistency among these aspects. Theoretical approaches founded on the base of this consistency could be applied to a physical urban environment. Concerning areas of different industries and business premises, these theoretical approaches are strongly linked with accessibility and urban polycentricity. Helsinki metropolitan region is polycentric in sense of functional polycentricity. The central business district of Helsinki is a clear core of the whole region by the amount of employment and population. Although, the hierarchy among centers is not always visible. It is argued, that inside the functional urban area of Helsinki region the relevance of subcenters has increased. The aim of my thesis is to interpret locations of different business premises as result of polycentricity among other urban geography location theories. The main data of my research is the current amount of business premises floor area and accessibility indicators of Helsinki metropolitan area transport network. Results indicate dominant position of Helsinki city center, although the position is not thoroughly distinct. Few sub-centers of the area manage to prove their optimum in sense of accessibility of business premises locations. Acknowledging accessibility and sub-centers as an important aspect of urban form is critical, which the results of this thesis argue for. Yet the topic demands more research based on distinct locations of labor in contemporary society.
  • Kämäräinen, Laura (2015)
    Suomen evankelis-luterilainen kirkko on vastannut maahanmuuton myötä syntyneeseen yhteiskunnalliseen muutokseen muun muassa kehittämällä pääkaupunkiseudun eli Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien vieraskielisen seurakuntatyön. Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, kuinka pääkaupunkiseudun vieraskielinen seurakuntatyö integroituu seurakuntiin. Aihe on tärkeä, koska vieraskielisen seurakuntatyön ei haluta eristäytyvän muusta seurakuntatyöstä ja -elämästä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä vieraskielinen seurakuntatyö on, mitkä ovat sen tavoitteet, miten vieraskielinen seurakuntatyö asemoituu kotipesäseurakuntiin ja pidetäänkö suomenkieliseen seurakuntatyöhön yhteyksiä. Lisäksi selvitetään kuinka jäsenyyteen ja seurakuntavaikuttamiseen suhtaudutaan vieraskielisessä seurakuntatyössä. Tutkimus on laadullinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja sen aineisto koostuu pääkaupunkiseudun vieraskielisen seurakuntatyön pappien haastatteluista (5kpl), Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien kansainvälisen työ sihteerien haastatteluista (2kpl) sekä Espoon monikulttuurisuustyön sihteerin haastattelusta (1kpl). Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Lisäksi aineistoon kuuluu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuottamia strategioita ja mietintöjä, erilaisia kokouspöytäkirjoja liittyen vieraskielisen seurakuntatyön järjestäytymiseen ja muuta materiaalia, jota haastateltavat antoivat tutkijalle. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään John Berryn akkulturaatiomallia, jonka avulla tarkastellaan integraation toteutumista. Tulosten mukaan vieraskielistä seurakuntatyötä järjestetään arabiaksi, englanniksi, kiinaksi, viroksi ja venäjäksi. Toimintaa koordinoi ja kehittää vieraskielisen seurakuntatyön neuvottelukunta. Pääkaupunkiseudun vieraskielinen seurakuntatyö järjestäytyy siten, että kullekin kielelle on määrätty kotipesäseurakuntansa. Poikkeuksena tästä englanninkielinen seurakuntatyö on sijoitettu Espoon seurakuntayhtymän virastoon. Vieraskielistä seurakuntatyötä tehdään ekumeenisista lähtökohdista käsin ja ekumeniassa onnistuminen nähdään tärkeäksi, jotta kirkossa voidaan vastata monikulttuurisen ja -arvoisen kansan tarpeisiin. Vieraskielisen seurakuntatyön tavoitteena on tarjota vieraskielisille hengellinen koti, jossa he voivat toimia omalla äidinkielellään. Lisäksi vieraskielisen seurakuntatyön tavoitteena on osallistua yhteiskunnalliseen kotouttamiseen ja integroida vieraskielisiä myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Tärkeänä nähdään myös vieraskielisten ohjaaminen oman tunnuskuntansa seurakuntaan. Vieraskielisessä seurakuntatyössä kannustetaan kirkon jäsenyyteen. Työtä tehdään kuitenkin aina yksilön omia toiveita ja vakaumusta kunnioittaen ja työhön voi osallistua myös kuulumatta kirkkoon. Jäsenyyskysymystä mutkistaa se, että vieraskieliseen seurakuntatyöhön osallistutaan ympäri pääkaupunkiseutua, jolloin seurakuntarajat usein ylittyvät. Tutkimuksessa havaitaan, että vieraskielisten ryhmien välillä on eroja siinä, kuinka suuri osa toimintaan osallistujista on kirkon jäseniä. Tähän vaikuttaa vieraskielisen oma uskonnollinen tausta. Tuloksista selviää, että vieraskieliset ovat hyvin kiinnostuneita vaikuttamaan oman vieraskielisen jumalanpalvelusyhteisönsä asioihin ja osallistuvat yhteisössä toteutettuun vapaaehtoistyöhön. Tutkimuksessa selvisi John Berry akkulturaatiomallia apuna käyttäen, että viron- ja venäjänkielinen seurakuntatyö voidaan nähdä seurakuntiin integroituneeksi. On todennäköistä, että integroitumista edistää etenkin virolaisten ja venäläisten hyvä suomen kielitaito, joka helpottaa yhteyksien luomista seurakuntaan. Toisen ryhmän luovat separoituneet arabian- ja kiinankielinen seurakuntatyö. Suurin eristäytymiseen johtava tekijä on näiden vieraskielisten huono suomen kielitaito ja työmuotojen tuoreus verrattuna viron- ja venäjänkieliseen toimintaan. Lisäksi kiinankielisten toiveet seurakuntatyötä kohtaan voivat olla erilaisia kuin suomenkielinen seurakuntatyö tarjoaa ja toisaalta arabiankielistä integraatiota vaikeuttaa kysymys jäsenyydestä. Englanninkielinen seurakuntatyö on tutkimuksen mukaan sekä integroitunutta että assimiloitunutta. Assimilaatiossa valtaväestöön sulautuminen nähdään oman kulttuurillisen identiteetin tai tapojen ylläpitämistä tärkeämmäksi. Integraatiossa tulee esille kysymys mihin englanninkielinen seurakuntatyö integroituu, kun sillä ei ole omaa kotiseurakuntaa. Onkin parempi todeta, että englanninkielinen seurakuntatyö on yleisesti paikallisseurakuntiin integroivaa.
  • Jalkanen, Joel (2016)
    Biotopes and biodiversity within the Metropolitan Area of Helsinki (cities of Helsinki, Espoo, Vantaa and Kauniainen) were prioritized with a spatial conservation prioritization software called Zonation. The aim of the thesis was to examine how different, largely urban or semi-urban, areas supported biodiversity and thus, indirectly, ecosystem services provisioning. Furthermore, the effects of the new City of Helsinki Strategic Plan 2050 on the prioritization were examined. The analyses were based on expert elicitations, in which different urban biotopes were evaluated in terms of how well they supported species richness and the occurrence of specialist species of 8 taxonomic groups. Following the biotope classification, an urban biotope map was compiled from various GIS sources. Based on the expert answers, these biotope maps were then converted to suitability maps for each of the eight taxonomic groups. The urban biotope map, as well as the suitability maps, were made according to two land-use versions: current land-use in the research area, and a scenario describing the actual City of Helsinki Strategic Plan 2050. Separate Zonation prioritizations were then made for both scenarios. Urban biotopes a-priori evaluated as important for biodiversity, such as lakes and their shores, ruderal areas, dry meadows, manor yards, shoreline meadows and herb-rich forests, became emphasized in Zonation prioritizations as well, whereas the currently heavily built areas received lowest conservation priority in the analysis. Thus, according to this study, densification of the current residential and built-up areas does not threaten the urban biodiversity or ecosystem services of the Metropolitan Area of Helsinki. According to the present analysis, the new Helsinki Strategic Plan would have some relatively small effects on biodiversity in the research area. While the plan proposes development in some top-value biodiversity areas, the estimated effects of the plan were on average only a 3.3% loss of biotopes across taxonomic groups. Nevertheless, the plans of Helsinki could influence biodiversity priority areas in neighboring cities, and I recommend that the broader Metropolitan Area should be treated as a whole from the perspective of urban biodiversity. Rather than preserving sets of defined species, multi-functionality and ecosystem services provided by urban biodiversity should be emphasized when planning for urban nature conservation. As biodiversity ultimately underlies and supports both of these objectives, it should be central in the urban planning as well. Spatial conservation prioritization can well be used for ecologically sustainable urban planning, as long as the quality of the input data is taken care of and different uncertainties and limitations of the analyses are recognized in interpretation.
  • Hietanen, Pinja (2022)
    D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota kani ja useat muut eläinlajit, mukaan lukien ihminen, saa ravinnostaan tai sitä muodostuu iholla UVB-säteilyn vaikutuksesta. Elimistössä ravinnosta saatu tai iholla muodostettu D-vitamiini muokataan vielä hormonaalisesti aktiiviseen muotoon. D-vitamiinilla on tärkeä rooli luuston aineenvaihdunnassa. D-vitamiinilla on myös useita muita vaikutuksia elimistössä, esimerkiksi sen puutos on yhteydessä tiettyjen sairauksien syntyyn. D-vitamiinin puutos johtaa sekä ihmisillä että kaneilla luustosairauksien kehittymiseen. D-vitamiinin yliannostuksen saaneilla kaneilla on havaittu tutkimuksissa poikkeavia kalkkeutumia eri elimissä, muutoksia luustossa ja munuaisissa sekä aiheuttavan lisääntyneitä luomisia tiineille kaninaaraille ja aineenvaihduntaongelmia emälle ja sikiölle. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu alhaisia D-vitamiinipitoisuuksia suomalaisilla lemmikkikaneilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää pääkaupunkiseudun villikanien seerumin 25-hydroksi-D3-vitamiini (25(OH)D) -pitoisuuksia ja niiden vaihtelua eri vuodenaikoina. Aikaisemmin ei ole tehty vastaavia tutkimuksia villikaneista. Tutkimuksessa verrattiin saatuja seerumin 25(OH)D-pitoisuuksia kanien ikään, sukupuoleen, näytteenottokuukauteen, -vuoteen ja -vuodenaikaan. Seeruminäytteet kerättiin vuosina 2019-2021 kanien metsästysaikana (1.9.-31.3.) ja lisäksi analysoitiin vuonna 2013 kerättyjä näytteitä. Näytteet kerättiin pääkaupunkiseudun villikanikannan säätelyn yhteydessä ja niitä analysoitiin yhteensä 78. Näytteiden 25(OH)D-vitamiinipitoisuudet olivat pääasiassa erittäin alhaiset, 64 näytteen pitoisuuksien keskiarvo oli 3,4 ng/ml (keskihajonta 1,7, vaihteluväli 0,3–7,1 ng/ml), kun taas neljäntoista näytteen D-vitamiinipitoisuus oli niin alhainen, ettei sitä saatu määritettyä käytetyllä menetelmällä. Korkein mitattu 25(OH)D-pitoisuus oli 7,1 ng/ml. Tilastollisessa analyysissa iän, sukupuolen, näytteenottovuoden tai näytteenottokuukauden ja 25(OH)D-vitamiinipitoisuuksien välillä ei huomattu merkitsevää tilastollista eroa. Aiemmin tehdyssä suomalaistutkimuksessa lemmikkikanien seerumin 25(OH)D-pitoisuuksien keskiarvoksi mitattiin 26 ng/ml. Lemmikkikanien D-vitamiininpuutosrajaksi on määritetty 17 ng/ml. Tässä tutkimuksessa mitatut villikanien 25(OH)D-pitoisuudet olivat alhaisempia kuin Suomessa mitatut lemmikkikanien pitoisuudet. Vuodenaikaisvaihtelua pitoisuuksissa ei havaittu. Tutkimuksessa ei selvitetty matalien seerumin 25(OH)D-pitoisuuksien vaikutusta villikanien luustoterveyteen.
  • Oksa, Tuuli (2022)
    Maisterintutkielmani käsittelee Helsingin kansanhuoltotoimiston alaisuudessa toimineen tarkkailuosaston toimintaa Helsingin alueella sekä pääkaupungissa tehtyjä säännöstelyrikoksia talvi- ja jatkosodan aikana. Helsingin kaupungin kansanhuoltotoimiston tarkkailuosasto perustettiin säännöstelymääräyksien valvomisen tehostamiseksi. Poikkeusolojen jatkuessa säännöstelyrikosten määrä kasvoi. Säännöstelyrikoksiin syyllistyivät sekä tavalliset kansalaiset yhteiskuntaluokasta riippumatta että kansanhuoltoviranomaiset. Tutkielmassa lähestyn aiheitta seuraavien tutkimuskysymysten kautta: Mikä rooli Helsingin kansanhuoltotoimiston tarkkailuosaston tarkkailijoilla oli säännöstelymääräyksien valvomisessa ja millaista tarkkailijoiden työ käytännössä oli? Tutkielman varsinaisia tutkimuskysymyksiä tukevat pienemmät kysymykset, kuten: Millainen suhtautuminen kansalaisilla oli kansanhuoltoviranomaisiin? Millaisia säännöstelyrikoksia Helsingin alueella tehtiin, miten ne ilmenivät ja millaisia seurauksia niillä oli? Käytän tutkielmassa monipuolisesti Helsingin kaupungin kansanhuoltotoimiston tarkkailuosaston aineistoa, joka koostuu tarkkailukertomuksista, raporteista sekä kirjeenvaihdosta muiden viranomaisten kanssa. Lähestyn tutkielman aihetta viranomaisnäkökulman lisäksi tavallisen kansan näkökulmasta tarkastelemalla lehdistön kirjoittelua sekä kansalaisten kommentteja viranomaistoiminnasta. Tutkielman lopputuloksista tulee monipuolinen kuva Helsingissä toimineiden kansanhuollon tarkkailijoiden työnkuvasta ja Helsingissä tehdyistä säännöstelyrikoksista sekä keinoista ehkäistä niitä. Tarkkailijoita työllisti erityisesti ostokortteihin liittyvät säännöstelyrikokset sekä elinkeinoharjoittajien ylihintojen ottaminen tuotteista.
  • Toivonen, Nina (2013)
    Tutkielmassa selvitetään, mitä eroa on Euroopan neuvoston (EY) maksukyvyttömyysasetuksen No. 1346/2000 (annettu 29.5.2000) 3 artiklan mukaisilla ”pääintressien keskus” ja ”toimipaikka” -käsitteillä, joiden mukaan jäsenvaltion tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta aloittaa eurooppalainen maksukyvyttömyysmenettely määräytyy. Koska käsitteet ovat sisällöltään samanlaisia ja tulkittavissa avoimesti, ongelmana on, että maksukyvyttömyysmenettelyt saattavat alkaa väärässä forumissa eivätkä maksukyvyttömyysmenettelyn osapuolet, erityisesti velkojat, kykene ennakoimaan mahdollisen maksukyvyttömyysmenettelyn oikeusvaikutuksia. Tutkimuksessa aihetta tarkastellaan tutkimusta varten kootun oikeustapausaineiston empiirisen vertailun avulla, jossa hyödynnetään analyyttisessä oikeustieteessä Aulis Aarnion kehittämää laintulkintaratkaisun rationaalisen hyväksyttävyyden teoriaa. Tutkimuksen tulos osoittaa, että ”pääintressien keskus” ja ”toimipaikka” -käsitteiden välisen muodollisen eron hahmottaminen ei ole relevantti määriteltäessä eurooppalaisen maksukyvyttömyysmenettelyn oikeaa forumia. Tuomioistuimet ovat tarkastellussa kansallisessa oikeuskäytännössä olleet taipuvaisia kumoamaan käsitteiden muodolliset tulkintakriteerit, kuten asetuksessa säädetyn oikeushenkilövelallisten ns. kotipaikkaolettaman silloin, kun maksukyvyttömyysmenettelyn tarkoituksenmukainen läpivieminen on sitä vaatinut. Tutkimus osoittaa myös, että käsitteitä ei ole mahdollista soveltaa tarkoituksenmukaisella tavalla eri velallisryhmiin. Tutkimuksessa ehdotetaankin miten maksukyvyttömyysasetuksen toimivaltaperusteita tulisi muuttaa vastaamaan paremmin oikeustodellisuudessa esiintyviä maksukyvyttömyysmenettelyn osapuolten intressejä ja tarpeita.