Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Vasile, Sonja (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten eri kielitaitotasoilla olevat S2-aikuisopiskelijat ymmärtävät historian oppikirjatekstiä, joka on kirjoitettu yleis- ja selkokielellä. Tavoitteena on luetun ymmärtämisen kysymysten avulla selvittää, miten S2-opiskelijat pärjäävät tekstin pohjalta tehdyissä monivalintakysymyksissä ja onko yleis- ja selkokielisten tekstiosuuksien ymmärrettävyydessä eroa. Tutkielma yhdistää tekstintutkimusta ja lukemisen tutkimusta. Lisäksi tutkimuskysymyksiin vastaamisessa käytetään monimenetelmäisiä keinoja: yleis- ja selkotekstin vertailevaa tekstianalyysia, kyselyä ja strukturoitua ryhmähaastattelua. Tutkimukseen osallistui yhteensä 33 S2-opiskelijaa A2-, B1- ja B2-kielitaitotasoilta. Opiskelijat vastasivat yleis- ja selkokielisten tekstiosuuksien pohjalta tehtyihin kysymyksiin, minkä lisäksi heitä haastateltiin ryhmähaastatteluissa. Osa monivalintakysymyksistä mittasi sanaston ymmärtämistä, osa myös päättelykykyä. Tutkimuksesta käy ilmi, että monivalintakysymykset olivat selvästi vaikeampia A2-tason kuin B-tason opiskelijoille. A2-tason opiskelijat vastasivat useammin oikein selkokielisten osuuksien pohjalta tehtyihin kysymyksiin, ja B1-tasollakin selkokielestä näytti olevan hyötyä. Sen sijaan B2-tason opiskelijat pärjäsivät hieman paremmin yleiskielisten osuuksien pohjalta tehdyissä kysymyksissä. Lisäksi A2-tasolla tuli enemmän oikeita vastauksia pelkästään sanaston ymmärtämistä mittaaviin kysymyksiin, kun taas erityisesti B2-tasolla päättelykykyä vaatineet kysymyksetkään eivät tuottaneet ongelmia. Tulokset heijastavat Selkokeskuksen arviota siitä, että selkokieli hyödyttää erityisesti A1–B1-tasolla olevia kielenoppijoita. Tuloksista on myös nähtävissä pinta- ja syvätason lukemisen strategiat: suuri osa alkeistasolla olevista opiskelijoista pystyi vastaamaan vain kysymyksiin, joihin teksti antoi selkeästi oikean vastauksen. B2-tason ja jotkut B1-tason opiskelijat pystyivät tämän lisäksi myös päättelemään asioiden välisiä yhteyksiä ja ymmärtämään sellaista, mitä tekstissä ei sanottu eksplisiittisesti. Aiheesta tarvitaan vielä paljon lisätutkimusta. Erityisen kiinnostavaa olisi tutkia esimerkiksi sitä, mitkä konkreettiset tekijät selkotekstissä ovat S2-lukijoille vaikeita ja miten lukutaito ensikielellä vaikuttaa toisella kielellä lukemiseen.
  • Makkonen, Olli (2017)
    Tutkimuksen tavoite on selvittää, millaista tukea sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat ulkomaalaistaustaiset opiskelijat saavat S2-opettajalta, joka toimii ammatillisen opettajan työparina samanaikaisopetuksessa. Samanaikaisopetus tarkoittaa pedagogisia ratkaisuja, joissa opettajan roolin jakaa kaksi luokkahuoneessa yhteistyössä toimivaa opettajaa. Tutkimuksessa haettiin vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen: miten kielenopettaja voi tukea opiskelijoita ymmärtämään ammatillisen opettajan opetusta ja mitä muuta hyötyä opettajat ja opiskelijat kokevat samanaikaisopetuksesta olevan. Tutkimus pyrki löytämään vastauksia siihen, mitkä olisivat kaikkein hyödyllisimmät kielenopettajan antamat tukimuodot samanaikaisopetuksessa. Tutkimusaineisto koostuu yksilöhaastatteluista, jotka on kerätty kahdelta täysin ulkomaalaistaustaisista opiskelijoista koostuvasta ryhmältä ja ryhmän opettajilta. Haastateltaviksi oli valittu viisi opettajaa ja yhdeksän opiskelijaa. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä, jolla pyrittiin selvittämään, mitä oppimista tukevia kielenopettajan toimintatapoja ja muita samanaikaisopetukseen liittyviä asioita informantit olivat koulutuksen aikana tunnistaneet. Tutkimuskysymyksiin liittyvät aineiston osat litteroitiin ja järjestettiin yhteisten teemojen mukaisiin luokkiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiokulttuurinen teoria, jonka keskeisiä käsitteitä ovat lähikehityksen vyöhyke ja scaffolding, eli oppimisen oikea-aikainen tuki. Sosiokulttuurisessa ajattelussa toisen kielen oppiminen nähdään vuorovaikutuksena, jossa keskeistä on oppijan lähikehityksen vyöhykkeen tunnistaminen ja oikea-aikaisen tuen antaminen. Toisen kielen oppimisessa lähikehityksen vyöhykkellä tarkoitetaan kielitaitoa, jota oppija ei vielä osaa itsenäisesti käyttää mutta johon hän opettajan oikea-aikaisella tuella yltää. Tutkimuksen päätulos oli, että ulkomaalaistaustaiset opiskelijat kokivat saavansa kielenopettajalta eniten oppimisen oikea-aikaista tukea opetuksen ymmärtämiseen, kun kielenopettaja selitti ammatillisen opettajan käyttämiä uusia ja vaikeiksi koettuja sanoja. Muita opiskelijoiden suoraan kielenopettajalta saamia tuen muotoja olivat ammattikieleen liittyvän sanaston, kieliopin ja viestintätaitojen opetus. Aineistosta ilmeni myös, että kielenopettajan osallistuminen ammatilliseen opetukseen koettiin hyödylliseksi muutenkin kuin S2-opetuksen kannalta. Kielenopettaja pystyi edistämään oppimista epäsuoran tuen keinoin osallistumalla ryhmän ohjaamiseen ammatillisen opettajan kanssa, toimimalla mallina selkokielen käytöstä opetuksessa ja vaikuttamalla positiivisesti ryhmän ilmapiiriin. Tutkimustulokset osoittivat, että kielenopettajan ja ammatillisen opettajan yhteistyö samanaikaisopetuksessa nähtiin tärkeänä ja tarpeellisena. Ammatilliseen koulutukseen osallistuvien ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden määrän kasvaessa tarvitaan tehokkaita keinoja edistää ammatillisen kielitaidon kehittymistä opintojen aikana, jotta sen puutteesta ei olisi estettä opiskelulle, tutkinnon suorittamiselle ja työllistymiselle.
  • Kuoppala, Linnea (2021)
    The purpose of this study is to describe, analyze and interpret the experiences of Finnish as a second language students about interaction situations in Finnish. As multiculturalism increases, so does the need to research and develop the teaching of Finnish as a second language. This study has sought to address this need by mapping the interaction situations experienced by adult students with peer, native adults, and native children. Previous research has shown that different interaction situations are an important part of language learning, and language learning is increasingly being explored as a process that happens through interaction. The research questions in this study are as follows: 1. What kind of Finnish-language interaction situations does a Finnish as a second language student encounter in his or her daily life? 2. How does a Finnish as a second language student experience speaking Finnish in different interaction situations? A total of 14 people were interviewed for the study, and the interviews were conducted mainly in pairs. The interviewees were adult practical nurse students who completed their degrees using Finnish as a second language students. The interviews were semi-structured thematic interviews. The data were categorized and analyzed by using the method of qualitative content analysis. Three main themes were found from the data, as a result of classification in interaction situations. These three themes were 1) interaction with a peer, 2) interaction with a native adult, and 3) interaction with a native child. Most of the interaction situations that took place in Finnish happened with a peer. The main result was that the interviewees had almost no native friends or acquaintances, and almost all interaction situations with the native Finnish speakers were occasional encounters, for example when shopping at the checkout. Interactions with native children also emerged from the data, as the adult students interviewed were practical nurse students that worked with children. Interaction situations with children were found to be mainly challenging. Most of the language learning took place in interaction with peers and native adults, and the interaction situations with peers were perceived as having a relaxed atmosphere, and thus also the best for language learning.
  • Siilivask, Kadri (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tarkastelen tutkielmassa sitä, millaisia direktiivejä S2-oppijat käyttävät kotoutumiskoulutuksen suomen kielen lopputestin suullisessa osuudessa. Nauhoitetun testitilanteen puheenvuoron aloittaa aina fiktio-osallistuja ja sen jälkeen on suomen oppijalla tehtävänä reagoida. Yhteensä oppijan täytyy reagoida suullisesti kuuteen eri tilanteeseen, jossa heidän täytyy tehtävänannosta riippuen muodostaa tiedonhakukysymys, suositus, kielto, pyyntö, direktiivistä kieltäytyminen ja toivomus. Nauhoituksia on 17, jossa jokaisessa on reagointi kuuteen erilaiseen tilanteeseen eli yhteensä 104 eri vastausta. Direktiivisen lausuman merkitys riippuu tavasta ja tilanteesta, miten ja missä se on sanottu. Väärin käytetty imperatiivilause tai direktiivi voi johtaa ihmisten välisiin epäselvyyksiin ja väärinkäsityksiin. Imperatiivin väärä tulkinta uhkaa erityisesti suomea toisena kielenä oppijia. Selvitän, millaisia direktiivejä testiin osallistujat käyttävät ja vaikuttaako osallistujien äidinkieli direktiivien valintaan. Aineiston tarkastelu osoittaa, että oman äidinkielen vaikutus direktiivien tuottamisessa oli analysoiduissa äänitysten litteroinneissa selvästi nähtävissä. Jos esimerkiksi viroa ensikielenään puhuva vastaaja ei osannut sanoa direktiiviä täydellisesti suomen kielellä niin se sanottiin joko melkein täysin viron kielellä lisäten sinne suomenkielenmukaisia nyansseja tai tuntemattomia suomen kielen sanoja korvattiin vironkielisillä sanoilla. Niihin tuotettuihin direktiiveihin ei ollut vaikuttanut pelkästään äidinkielen aksentti, sanasto ja viron kielen mukaiset vokaaliharmoniat vaan myös tapa, miten viron kielellä direktiivejä tuotetaan. Lisäksi huomasin sen, että direktiivit oli tuotettu melko odotuksenmukaisesti. Testiin osallistuneet olivat suurimmilta osin oppineet testiä edeltävällä suomen kielen kurssilla vähintään minimin, eli heillä oli melko laaja sanavarasto sekä taitoa koostaa erityyppisiä lauseita sekä toivomuksia. Vaikka tuotettu direktiivi ei koostunut kieliopillisesti oikeanlaisesta lauseesta, välitti se silti useimmissa tapauksissa pääviestin eteenpäin. Tutkimustulokset osoittavat myös, että väärinymmärtämistilanteita, joissa vastaaja oli tuottanut direktiivin, jota olisi ollut todellisessa tilanteessa todella vaikeaa ymmärtää esiintyi vähän. Ne vastaukset, jotka eivät vastanneet tehtävää ilmaisivat, että opiskelija itse ei ollut ymmärtänyt tehtävää ja tilannetta, johon hänen oli annettava vastaus. Tämä tutkimus voi olla avuksi kielitaitoa mittaavien testien laatimisessa, kehittämisessä ja testien sisällön suunnittelussa. Suomen kielen tasotestien analysoimisesta on apua myös oppimateriaalien laatijoille. S2-oppijoiden direktiivien oikein käyttämisen taito on tärkeää, koska se auttaa kielenoppijaa sopeutumaan paremmin uuteen yhteiskuntaan. S2-oppijoiden direktiivien käytön tarkemmasta tutkimuksesta on hyötyä sekä opettajille että niille ihmisille, jotka opiskelevat suomen kieltä toisena kielenä.
  • Kiriama, Aino (2020)
    The study investigated primary school teachers´ concepts concerning Finnish as second language (F2) pupils´ assessment at the primary school at the grades two to six. They were also defined Finnish as second language learners based on the National Core Curriculum 2004, The theoretical part provided a brief overview of the challenges in learning Finnish as a second language and the significance of mother tongue studies to strengthen multicultural identity and to learn language - also academic language in mother tongue which eases academic SLA (second language acquisition). Learning second language has two tasks: learning as a tool and as a goal to learn the contents of subjects and study modules. After that, the study discusses on pupil assessment and the usage of Common European Framework of Reference (CEFR) for languages learning and teaching and how to assess each student’s language learning profile. The main pedagogical principles of pupil assessment were also introduced. The key concept of the study is language awareness; linguistically responsive teaching by the teachers who teach and assess F2-pupils in a linguistically responsible way. The main research questions are: How do teachers encourage Finnish as second language pupils in learning by pupil assessment and what kind of collegial assessment cooperation teachers have. The research focused to three essential pupil assessment forms; diagnostic, formative and summative assessment. The semi-structured interview was used as a research method to interview 15 teachers. In the analysis of the interview material via content analysis, findings of phenomena could be divided into three-pupil assessment field. The discussion of results shows that several class teachers have different ways of assessing pupils who do yet manage Finnish language. Teachers of pupils’ own mother tongue saw challenging heterogeneous groups of students as well as teaching and assessing students who speak a different dialect of another country or region than the teacher. F2 teachers have a supporting role in S2 assessment and also in advising and guiding their colleagues on assessment issues - for example, in science, history and mathematics assessment. Further research may focus on the study of students' self-assessment, with its emphasis on the foundations of the national curriculum for basic education in 2014.
  • Vehmas, Maiju (2021)
    Objectives. Self-efficacy, which means one’s beliefs about their own capabilities, has a key role in motivation and performance. Therefore, it also plays an important role in language learning. There is very little research about the Finnish self-efficacy of Finnish as a second language (FSL) learners. The aim of this study was to find out if sex, age, length of residence and reading fluency of FSL learners predict their Finnish self-efficacy. In addition, the aim was to find out how the Finnish self-efficacy differ when it comes to abstract and concrete questions. Moreover, the aim was to find out if Finnish self-efficacy measured on one hand on abstract level and on the other hand on concrete level predict reading fluency of FSL learners. Methods. The data was collected with an electrical questionnaire as a part of Kielellisten taitojen ja lukemisen tukeminen -research project realised by Niilo Mäki Instituutti during spring 2016. The participants (N = 67) of this research were 9-12-year-old FSL learners from grades 3 to 5. The participants were from different parts of Finland. Regression analysis was used to find out if age, sex, length of residence and reading fluency of FSL learners predict their Finnish self-efficacy. Paired sample t-test was used to examine the mean differences between Finnish self-efficacy measured on abstract and on concrete level. Lastly, regression analysis was used to find out if Finnish self-efficacy measured on abstract and on concrete level predict reading fluency of FSL learners. Results and conclusions. The length of residence predicted self-efficacy in reading comprehension and in writing. FSL learners estimated their Finnish self-efficacy higher on abstract level than on concrete level. The means of abstract self-efficacy and concrete self-efficacy differed from each other statistically significantly. Finnish self-efficacy measured on abstract level didn’t predict reading fluency, whereas Finnish self-efficacy measured on concrete level did predict reading fluency. The results of this research show that the time spent in a country and its culture plays an important role in Finnish self-efficacy. In addition, the results show that when measuring language self-efficacy, it is important to consider the specificity level on which it will be measured.
  • Eriksson, Elin; Björkenheim, Robert; Strömberg, Gustav; Ainola, Mari; Uppstu, Peter; Aalto-Setälä, Laura; Leino, Vesa-Matti; Hupa, Leena; Pajarinen, Jukka; Lindfors, Nina (2021)
    Critical-sized diaphysis defects are complicated by inherent sub-optimal healing conditions. The two- staged induced membrane technique has been used to treat these challenging defects since the 1980’s. It involves temporary implantation of a membrane-inducing spacer and subsequent bone graft defect fill- ing. A single-staged, graft-independent technique would reduce both socio-economic costs and patient morbidity. Our aim was to enable such single- staged approach through development of a strong bioac- tive glass scaffold that could replace both the spacer and the graft filling. We constructed amorphous porous scaffolds of the clinically used bioactive glass S53P4 and evaluated them in vivo using a critical- sized defect model in the weight-bearing femur diaphysis of New Zealand White rabbits. S53P4 scaffolds and standard polymethylmethacrylate spacers were implanted for 2, 4, and 8 weeks. Induced membranes were confirmed histologically, and their osteostimulative activity was evaluated through RT-qPCR of bone morphogenic protein 2, 4, and 7 (BMPs). Bone formation and osseointegration were examined using his- tology, scanning electron microscopy, energy- dispersive X-ray analysis, and micro-computed tomography imaging. Scaffold integration, defect union and osteosynthesis were assessed manually and with X-ray projections. We demonstrated that S53P4 scaffolds induce osteostimulative membranes and produce os- seointegrative new bone formation throughout the scaffolds. We also demonstrated successful stable scaf- fold integration with early defect union at 8 weeks postoperative in critical-sized segmental diaphyseal defects with implanted sintered amorphous S53P4 scaffolds. This study presents important considerations for future research and the potential of the S53P4 bioactive glass as a bone substitute in large diaphyseal defects.
  • Korshunova, Svetlana (2020)
    Tutkielmassani tutkin saada-verbin venäjännöksiä suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Saada-verbi on monikäyttöinen ja monimerkityksinen. Suomen kielen taajuussanastossa se on yleisyydeltään kymmenennellä sijalla kaikkien sanaluokkien sanojen joukossa Tutkielmani tavoitteena oli kuvailla saada-verbin venäjännöksiä suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Halusin selvittää, mikä on ei-modaalisen saada-verbin yleisin venäjännöskeino. Tämän lisäksi tarkastelin, miten venäjännökset vastaavat suomen (ei-modaalisen) saada-verbin Nykysuomen sanakirjan (NS) kuvaavia merkityksiä. Analysoin samalla erilaisia saada-verbin käännösratkaisuja. Tutkimukseni aineisto koostuu 505 ei-modaalisesta saada-verbin esiintymästä. Aineistoni venäjännökset ovat suomenkielisen kaunokirjallisuuden venäjännöksiä. Teoriaosassa käsittelen aiempia saada-verbin tutkimuksia. Sen jälkeen siirryn tarkastelemaan käännökseen liittyviä käsitteitä ja käännösratkaisuja, joihin kääntäjät kiinnittävät huomiota tekstin tulkinnassa. Seuraavaksi käsittelen suomen ja venäjän välisiä eroja, jotka voivat vaikuttaa aineistoni venäjännösten valintaan ja erilaisiin käännöskeinoihin. Analyysiluvussa luokittelen kaikki tapaukset neljään pääryhmään: modaalinen saada; ei-modaalinen saada + nominiobjekti (NP); ei-modaalinen saada verbikonstruktioissa ja saada-verbin sisältävät kiinteät fraasit ja idiomit. Jätän modaaliset tapaukset pois analyysistäni ja seuraan ei-modaalisiin ryhmiin kuuluvia tapauksia. Analyysissäni etenen NS:n merkitysryhmittäin samassa järjestyksessä kuin NS:ssa. Sitten vertailen alkuperäisiä saada-ilmauksia ja käännöksiä ja tämän analyysin jälkeen saan selville käännösvastineita. Analyysiluvun lopussa esittelen ja kommentoin yleisimpiä ja harvinaisia venäjännöksia.Sen lisäksi käsittelen samalla erilaisia käännösratkaisuja. Analyysini osoitti, että saada + NP -ryhmässä saada-vebin yleisin venäjännöskeino on polutšat’-verbi (получать - ’hankkia’). Saada verbikonstruktioissa-tapaukset on luokiteltu kahteen alaryhmään. Ryhmässä, jossa saada-verbillä on oma vastine ja MA-infinitiivin illatiivimuodolla on oma vastine, yleisin saada-venäjännös on zastavit’-verbi (заставить – ’pakottaa’). Silloin, kun konstruktiolla on vain yksi verbi vastineena, yleisin saada-venäjännös verbi pomeštšat’s’a (помещаться – mahtua). Ryhmässä saada osana kiinteitä rakenteita yleisin venäjännös on vijasnit’-verbi (выяснить – ’selvittää’), jota käytetään saada selville -idiomin vastineena. Monissa tapauksissa saada-verbi on käännetty verbiketjulla. Huomionarvoista on, että aineistoni alkuperäinen saada-verbi ei ole modaalinen, mutta venäjännöksessä on modaaliseksi tulkittava rakenne. Usein verbiketjussa ensimmäinen verbi on motš (мочь -’voida’), joka esiintyy venäjässä modaalisessa merkityksessä ja toinen verbi on infinitiivissä. Verbien ohella saada-verbin vastineena hyöydynnetään muita sanaluokkia. Vastineena voi olla myös kiinteä fraasi. Analyysistä kävi ilmi, että saada-verbin merkitys ja sen venäjännösten valinta riippuvat eri tekijöistä ja ensinnäkin verbin täydennysympäristöstä. Venäjänkielinen vastine heijastaa usein saada-verbin ja sen määritteiden välisiä suhteita. Monissa tapauksissa objektia tai adverbiaalia ei ole käännetty erikseen vaan niiden merkitykset siirtyvät venäjännökseen. Tutkimukseni luo kuvaa saada-verbin venjännöskeinojen moninaisuudesta.
  • Kauppi, Minna (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)
    Työn tutkimusosan tarkoituksena oli kehittää säädellysti lääkeainetta vapauttava puristepäällystetty kaksiosainentabletti, josta lääkeaineen vapautuminen lisääntyy ajan funktiona. Tutkimukset tehtiin in vitro ja in vivo Tutkimusosa muodostui kahdesta eri vaiheesta. Imeytymiskokeessa tutkittiin, kuinka tabletin kuoriosassa täyteaineena olevan geeliytyvän hydrofiilisen polymeerin (hydroksipropyylimetyyliselluloosa, HPMC) määrä taiviskositeettiaste vaikuttaa lääkeaineen tässä tapauksessa furosemidin vapautumiseen. In vivo tutkimukset tehtiin kahdeksalla koekoiralla plasmamäärityksinä. HPMC:n viskositeettiasteen lisääntyessä K100:sta K4000:een furosemidin imeytyminen hidastui. Huippupitoisuus saavutettiin noin neljässä tunnissa. Hajoamiskokeessa lääkeaineen kuoriosaan lisättiin eri tyyppisiä ja eri määriä hydrofiilisiä polymeerejä säätelemään lääkkeen vapautumista. Tablettien hajoamistaja geelin muodostumista koirien mahalaukussa seurattiin röntgenologisesti. Havaittiin, että vain HPMC K100 tai K4000 voidaan käyttää valmistettaessa säädellysti lääkeainetta vapauttavia kaksiosaisia tabletteja. Työn kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koiran inkontinenssia, aloittaen virtsaamisen normaalista fysiologiasta ja säätelymekanismeista. Lisäksi käsitellään inkontinenssin syitä, diagnoosin asettamista ja tutkimusmenetelmiä sekä eri hoitomuotoja.
  • Julku, Ulrika (2014)
    Parkinson's disease is a progressive neurodegenerative disease. The incidence of the disease is 1.5-2 per cent after age 60. Typical symptoms are tremor, rigidity and bradykinesia. At the late stage of the disease patients have psychic disorders, for example dementia, anxiety and depression. Motor impairment is caused by degenerative loss of dopamine cells in nigrostriatal tract. Current treatment of the disease relieves the symptoms but it cannot stop or slow the progress of the disease. Neurotrophic factors and gene therapy have been trialled to improve the treatment of Parkinson's disease and the results have been encouraging. Neurotrophic factors are proteins that regulate actions of neurons. It has been discovered that they are neuroprotective and neurorestorative. The results with glial cell line-derived neurotrophic factor (GDNF) have been encouraging in in vivo studies of Parkinson's disease. There has been variability in success of clinical trials though. GDNF degrades quickly in vivo but overexpression of GDNF in cells can be produced with viral vector adeno-associated virus. Two different forms of GDNF, pre-α-pro-GDNF (α-GDNF) and pre-β-pro-GDNF (β-GDNF), are produced as precursors and they are activated proteolytically. Based on in vitro studies, some differences in secretion of precursors have been discovered. α-GDNF is secreted constitutively and secretion of β-GDNF is dependent on physiological stimulation. Previous in vitro studies have focused on α-GDNF, but β-GDNF might be a better solution for treating Parkinson's disease based on physiological regulation system. Cerebral dopamine neurotrophic factor (CDNF) is recently discovered and less studied than GDNF. It has been discovered that CDNF also has neuroprotective and neurorestorative effects in animal models of Parkinson's disease. The aim of the first part of this study was to discover the neurorestorative effect of single injection of CDNF injected above substantia nigra for rats that received injection of 6-hydroxydopamine (6-OHDA) into medial forebrain bundle. One week later rats received PBS, GDNF or CDNF injection. The degree of the lesion was estimated with apomorphine (0.1 mg/kg s.c.) or d-amphetamine sulphate (2.5 mg/kg) induced rotation test. The rats were perfused nine weeks post-lesion and their brains were sliced. Tyrosine hydroxylase (TH) positive dopamine cells were stained by immunohistochemistry. The amount of TH positive cells in substantia nigra was counted and optical density of TH positive fibres in striatum was measured. The aim of the second part of the study was to research the neuroprotective effect of two different precursors of GDNF, dsAAV1-pre-α-pro-GDNF and dsAAV1-pre-β-pro-GDNF, given with viral vectors. The dopamine cells in nigrostriatal tract were destroyed with a 6-OHDA injection into striatum and viral vectors were injected two weeks later. Rats in control group received injection of dsAAV1-GFP. The degree of the lesion was evaluated with d-amphetamine sulphate (2.5 mg/kg) induced rotation tests and cylinder test. The rats were perfused eight weeks post-lesion and their brains were processed for immunohistochemistry. The results of the study were interesting and supporting previous studies. The success of the neurotrophic factor treatment is dependent on a successful injection of protein or viral vector, and the dose is dependent on the size of the lesion. Neurotrophic factors and gene therapy needs to be studied more before wide clinical usage.
  • Hämäläinen, Hanna (2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan intertekstuaalisuutta säädöstekstissä. Tutkimuskysymykset liittyvät tekstienvälisyyden kuvaamiseen ja kategorisointiin: Millaista intertekstuaalisuutta säädöstekstissä on? Millaisina kielellisinä piirteinä se ilmenee? Millaisia ovat intertekstuaalisuuden lajit ja ilmenemismuodot tekstissä? Tutkielma liittyy lingvistisen tekstintutkimuksen traditioon, mutta sillä on yhteyksiä myös virkakielentutkimukseen ja oikeuslingvistiikkaan. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on kuvausmalli, jossa intertekstuaalisuus jaetaan joko 1) avoimeen tekstienvälisyyteen tai 2) interdiskursiivisuuteen eli perustavaan intertekstuaalisuuteen. Avointa intertekstuaalisuutta ovat jollain tapaa tekstissä näkyvät viittaukset, ja interdiskursiivisuudessa on kyse tekstin abstraktimmista suhteista diskursseihin ja genreihin. Tutkimuksen ote on kvalitatiivinen ja kuvaileva. Työn aineistona on seitsemän lakia kansallisesta säädöskokoelmasta. Aineisto on siinä mielessä heterogeeninen, etteivät valikoidut tekstit sijoitu minkään yhden oikeuden alan alle. Intertekstuaalisuus todentuu säädöstekstissä kahdella tasolla: avoimena intertekstuaalisuutena ja interdiskursiivisuutena. Avointa intertekstuaalisuutta tarkastellaan työssä kahdesta näkökulmasta: intertekstin lajin ja intertekstuaalisuuden ilmenemisen kannalta. Lajiltaan säädöksissä viitatut tekstit (intertekstit) ovat useasti toisia säädöksiä. Lisäksi säädöstekstissä viitataan myös virkateksteihin ja muihin kuin oikeuden alaan tai viranomaistyöhön liittyviin teksteihin. Säädöstekstissä viitataan niin ikään jo olemassa oleviin tai tulevaisuudessa laadittaviin teksteihin. Kirjoitettujen tekstien lisäksi viitataan myös suulliseen kielenkäyttöön eli puhuttuihin teksteihin. Säädöstekstissä nimetään kuitenkin tekstejä ja tekstilajeja hyvin yleisellä tasolla; aina ei voida luokitella viitattua tekstiä tarkasti mihinkään kategoriaan. Tämä liittyy siihen, että säädösteksti käsittelee usein yleisiä ja mahdollisimman yleistettävissä olevia tapauksia. Avoin intertekstuaalisuus voi ilmentyä säädöstekstissä monella tapaa. Eksplisiittisesti intertekstuaalisuus ilmentyy referoinnissa, joka on lähes aina epäsuoraa. Tällöin referaatti tiivistetään ainoastaan mainitsemalla jotain intertekstin (usein toisessa laissa säädetyn asian) aiheesta. Säädöstekstissä referoidaan ainakin x:ssa tarkoitettu -, x:n mukaan -, x:n perusteella - ja x:n nojalla -rakenteilla. Useimmiten referoidaan toisia lakeja tai asetuksia. Kaikki avoimen intertekstuaalisuuden ilmenemismuodot eivät ole varsinaista referointia. Toisiin lakeihin voidaan viitata myös kerrontaa lähenevällä (aiheesta) säädetään x:ssä -rakenteella. Keskeinen avoimen intertekstuaalisuuden ilmenemismuoto on myös tekstin nimeäminen, jolloin interteksti on ennemmin puheenaiheen kuin lähteen asemassa. Implisiittisesti intertekstuaalisuus ilmenee silloin, kun esimerkiksi verbien kautta aktivoituu kytköksiä teksteihin (esim. päättää, hakea ja ilmoittaa). Verbit aktivoivat kytköksiä tekstien tekemisen prosesseihin ja tätä kautta teksteihin. Toisaalta jokin mainittu käsite voi aktivoida viittauksen toiseen lakiin. Esimerkiksi käsite Suomen kansalainen viittaa kansalaisuuslakiin, vaikka tätä lakia ei viittauksessa nimeltä mainitakaan. Säädöstekstissä on myös interdiskursiivisia piirteitä, joita on tarkasteltu työssä diskurssityypin ja diskurssin käsitteen avulla. Diskurssityypit hahmottuvat muun muassa tekstin funktioiden sekä verbivalintojen ja roolin tarkastelun kautta. Päällimmäinen diskurssityyppi säädöstekstissä on velvoittavuus, mutta tekstissä ilmenee myös ohjeen ja määritelmän piirteitä. Säädösteksti on tietynlainen, koska se pohjautuu toisiin säädösteksteihin. Toisaalta säädöstekstin piirteet liittyvät muissakin genreissä esiintyviin abstrakteihin konventioihin. Diskurssityypit voivat kuitenkin myös sekoittua, eivätkä ne aina ilmene selvärajaisesti kielen piirteiden perusteella. Diskurssityyppien lisäksi säädöstekstissä todentuu mitä moninaisimpia diskursseja. Nämä erilaiset puhe- ja merkityksellistämistavat aktivoituvat etenkin tekstin sananvalinnoissa. Säädösteksti voi diskurssien kautta intertekstuaalisesti yhdistyä lähes mihin tahansa aiheeseen, sillä lait käsittelevät hyvinkin erilaisia aihealueita. Tekstissä ilmenee juridisen diskurssin rinnalla esimerkiksi asiakasorientoitunut diskurssi sekä talouden ja ympäristönsuojelun puhetta. Tutkielma avaa laajaa teemaa, jota ei ole aiemmin juuri tutkittu fennistisessä tekstintutkimuksessa. Tutkielma tuottaa myös tietoa yhden intertekstuaalisuuden kuvausmallin soveltamisesta säädöstekstiin. Samalla tutkimuksessa osoitetaan, että säädöstekstin intertekstuaalisuus on erityisen laaja-alainen ja kompleksinen ilmiö. Työssä ilmenee, että ainakaan säädöksissä intertekstuaalisuus ei ole aina selvärajaisesti kategorisoitavissa. Kaikkia työn tuloksia ei voida ehkä yleistää koko tekstilajia koskeviksi, mutta joitakin yleistyksiä on kuitenkin mahdollista tehdä. Työn tulokset voivat kertoa säädöstekstistä ja sille ominaisista intertekstuaalisuuden keinoista ja luonteesta yleisemminkin. Säädösteksti on suhteellisen konventionaalinen genre, ja on tunnustettu tosiasia, että juuri intertekstuaalisuus on sen merkittävä genrepiirre. Lisäksi tutkimus ehkä tuottaa laajemminkin tietoa intertekstuaalisuuden kategorisoinnista ja mallintamisesta. Aiheessa riittää kuitenkin vielä tämänkin työn jälkeen tutkittavaa. Jatkotutkimuksessa on mahdollista ottaa tutkittavaksi laajempi aineisto ja tällöin työssä voidaan fokusoida tarkemmin esimerkiksi intertekstuaalisuuden funktioihin tai sen suhteeseen ymmärrettävyyteen.
  • Aarniola, Sonja (2015)
    Pro gradu - tutkielmani käsittelee aatelin ja aatelittomien säätyläisten perheissä toimineita mamselleja ja kotiopettajia Turun ja Porin läänin alueella 1760–1770-luvuilla. Lähtökohtana tutkielmassani on tutkia koulutus- ja kasvatuskilpailua säätyläisperheiden välillä Turun seudulla, josta oli näkyvissä selviä viitteitä 1700-luvun lopulla Ruotsissa. Kaiken kaikkiaan luon pro gradussani makrotasolla laajemman kuvan mamselleista ja kotiopettajista Turun kaupungissa ja sen läheisyydessä sijainneissa kihlakunnissa. Mikrotasolla tuon pienoiselämänkertojen kautta lisää tietoa mamselleista ja kotiopettajista 1700-luvun lopun Suomessa. Tutkimukseni merkittävänä painopisteenä on kertoa erityisesti kotiopettajattarista ja tyttöjen koulutuksesta 1700-luvulla Turun lähiseudulla unohtamatta kuitenkaan poikien koulutusta kotiopettajien johdolla. Kerron tutkimuksessani myös, että yhä useammat naiset ja miehet alkoivat tarjota palveluksiaan yksityisopettajina säätyläisperheille. 1700-luvun kuluessa sanomalehti-ilmoituksista muodostui Ruotsissa keino saada säätyläisten lapsia ohjattavaksi ja opetettavaksi. Arkistolähteinä olen käyttänyt työssäni Turun ja Porin läänintilien tositekirjoja, joiden tukena olen käyttänyt henkikirjoja ja rippikirjoja. Kotiopettajien tutkimuksessa olen hyödyntänyt myös Turun akatemian ylioppilasmatrikkelia, Helsingin yliopiston arkistossa säilytettäviä Turun akatemian aikaisia yksityistodistuksia sekä Turun ja Porin läänintilien tositekirjoista löytyvää kruunajaisveroluetteloa vuodelta 1752. Kaikkien arkistolähteiden täydentäjinä olen käyttänyt löytämiäni muistelmia, päiväkirjoja, kirjeitä ja luentomateriaalia. Tutkimuksessani on hyödynnetty myös sanomalehdistön tuottamaa materiaalia. Lähestymistapani aineistoihini on mikrohistoriallinen. Käyttämieni arkistoaineistojen pohjalta olen muodostanut tutkimukseni perustaksi erilaisia taulukoita ja kaavioita. Tutkimustulosteni perusteella totean tutkielmassani, että Turun seudun kihlakuntien aatelis- ja aatelittomissa säätyläisperheissä oli useita mamselleja ja kotiopettajia 1700-luvun lopulla. Katson niiden naishenkilöiden toimineen kotiopettajattarina, jotka asuivat ja palvelivat aatelis- ja aatelittomissa säätyläisperheissä, joissa oli kasvatettavana ja koulutettavana tyttöjä. Lisäksi miltei kaikissa näissä perheissä oli erikseen palkattuina muita naispalvelijoita, kuten neitsyitä, piikoja ja taloudenhoitajia. Näin ollen mamselleille jäi aikaa lasten opettamiselle ja kasvattamiselle. Nämä suurimmaksi osaksi naimattomat ja itsensä työllistäneet mamsellit toimivat tyttärien kotiopettajattarina. Totean tutkielmassani myös, että kotiopettajana toimiminen oli yleistä ja suosittua Turun akatemian opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimustulokseni osoittavat, että Turun seudun kotiopettajat eivät palvelleet ainoastaan aatelisten ja pappissäädyn kodeissa, vaan heitä oli palveluksessa myös aatelittomien säätyläisten kodeissa. Aatelittomat säätyläiset ovat käyttäneet kotiopetusta 1700-luvun lopulla paljon laajemmin kuin aiempien tutkimusten perusteella on käynyt ilmi.
  • Laakkonen, Saara (2022)
    Tämä tutkielma perustuu Marcella Althaus-Reidin käsityksiin teologian subjektista. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, keiden ja ketä Althaus-Reidin mukaan teologiassa tulisi tutkia. Tutkimuskysymystä tarkastellaan siitä näkökulmasta, mitä Althaus-Reidin luomissa säädyttömyyden teologiassa ja siitä jatketussa queer-teologiassa käsitetään teologian subjekteina. Tutkimusmetodina käytän systemaattista analyysia. Pääasiallisia lähteitä ovat Althaus-Reidin teokset The Indecent Theology (2000), The Queer God (2003) ja From Feminist Theology to Indecent Theology: Readings on Poverty, Sexual Identity and God (2004). Tutkimus jakaantuu kolmeen päälukuun sekä johdantoon, taustalukuun ja johtopäätöksiin. Taustaluvussa käsitellään Althaus-Reidin asettumista vapautuksen teologioiden ja feministiteologioiden keskelle. Tässä tutkielmassa esittelen, miten Althaus-Reidin uusi tapa tehdä teologiaa on syntynyt vapautuksen teologioiden jatkoksi ja sen tehtävänä on tarkastella marginaalisissa asemissa olevia kristittyjä, erityisesti köyhiä naisia. Tuon esille Althaus-Reidin kritiikin eurosentrisiä teologioita ja vapautuksen teologioita kohtaan ja kuvailen, miten säädytön teologia pureutuu kysymyksiin seksuaalisuudesta, kunnollisuudesta ja heteroseksuaalisuudesta. Lisäksi esittelen miten seksuaaliset tarinat voivat Althaus-Reidin mukaan olla keino käsitellä seksuaalisuutta teologiassa. Lisäksi käsittelenAlthaus-Reidin luomaa queer-teologiaa. Tuon esille, miten Althaus-Reid pyrkii luomaan polkuja aiheisiin, jota ei ole aikaisemmin käsitetty ja miten ’queeriuttamalla’ voidaan tuoda kristinuskon teksteistä esille uusia tulkintoja. Lopuksi käsittelen säädyttömän teologian tulevaisuutta Althaus-Reidin teksteissä. Käsittelen sitä, miten Althaus-Reidin mukaan menneisyydestä voidaan ammentaa tulevaisuuteen, miten hänestä tulisi siirtyä eteenpäin vapautuksen teologioista ja miten vielä voitaisiin tehdä teologiaa yhdessä marginaalien kanssa, ei vain heistä ja heille.
  • Billiers, Kamilla (2023)
    Tutkielmassa tarkastellaan museota työpaikkana avoinnapidon henkilökunnan näkökulmasta. Tarkastelu lisää ymmärrystä siitä, millainen työpaikka on tämän päivän suomalainen museo yhden museotoiminnan kannalta olennaisen ammattiryhmän näkökulmasta. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten museoiden avoinnapidon henkilökunnan työ näyttäytyy osana museoammattilaisuutta. Tutkimuskysymyksiä ovat: millaista on työskennellä museon avoinnapidon tehtävissä sekä mikä työssä koetaan mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymysten asettelu pohjaavat Museoliiton julkaisemien Museoväki-tutkimusten tuloksiin sekä jossain määrin kirjoittajan omiin työkokemuksiin erikokoisten ja -tyyppisten museoiden avoinnapidon tehtävistä. Tutkielma on myös soveltavaa kulttuurintutkimusta, ja se tarjoaa konkreettisia ratkaisuja tarkastelussa esiin nouseviin avoinnapitotyön kehitys- ja muutostarpeisiin. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta suurissa ammatillisesti hoidetuissa museoissa työskentelevää avoinnapidon henkilökunnan edustajaa. Tutkielman aineisto koostuu pääasiallisesti näistä litteroiduista tutkimushaastatteluista, mutta tulkinnan tukena käytetään myös tilastollisia aineistoja. Tarkastelun teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on hermeneuttis-fenomenologinen tieteenfilosofia, jonka valintaan on vaikuttanut haastatteluissa esiin nousseiden kokemusten kokonaisvaltainen kehollis-ajattelullinen laatu. Avoinnapidon henkilökuntaa tarkastellaan kokonaisruumiin ilmentymänä. Haastatteluaineisto on jäsennelty ja analysoitu tulkitsevan fenomenologisen analyysin menetelmällä. Tutkielma osoittaa, että yksitoikkoinen, matalasti palkattu, epäsäännöllinen ja muita museoalan töitä vähemmän arvostettu avoinnapitotyö saa mielekkyytensä aidoista ja merkityksellisistä asiakaskohtaamisista ja oman osaamisen jakamisesta asiakaspalvelu- ja opastustilanteissa, luovuutta ruokkivassa ja työntekijälle kiinnostavassa työympäristössä. Avoinnapidon henkilökunnan ammattitaito muodostuu työssä kertyneen kokemuksen myötä kehittyneestä, erityisestä tavasta käyttää kehoa ja aisteja, herkkyydestä olla läsnä tilanteille ja museoasiakkaille. Avoinnapitotyön eri osaamisalueet tulisi nykyistä paremmin tunnistaa ja tunnustaa, kommunikaatiota museon eri ammattiryhmien välillä olisi kehitettävä, eri ammattiryhmien osallisuutta tulisi vahvistaa ja työyhteisön tasa-arvoistamiseen tulisi pyrkiä hierarkioita purkamalla. Vaikka avoinnapidon henkilökunnalla on vahva halu ja pyrkimys työskennellä osana museoammatillista yhteisöä, toimivat sen esteinä yhtäältä hierarkkiset rakenteet ja toisaalta niitä korostavat haastatteluajankohdan poikkeusajat. Aineistosta nousee toive nähdä tulevaisuuden museon avoinnapidon henkilökunnan edustajat muiden museoammattilaisten kanssa tasa-arvoisesti työskentelevinä aktiivisina toimijoina. Nykytilanteessa avoinnapidon henkilökunta kokee asemansa ennemmin yleisötyötä tekevän koneiston mekaanisena osasena kuin museoalaa ja yleisötyötä eteenpäin vievänä muutosvoimana.
  • Lindberg, Aleksi (2017)
    Teacher's own attitudes and behavior has a great impact on children's development of attitudes and behavior. They take part on the growth of the children's identity. This said, it is good to be acknowledged on the prevalent attitudinal atmosphere and also to acknowledge one's own attitudes. In this study the main task was to explore finnish teacher student's attitudes towards sexual minorities. Addition to that the possible effects of background factors were studied. In Finland there has not been enough academic research on the subject, even though the issue is current and significant. The study was conducted in November 2017. Altogether 180 teacher students from three different universities participated in the study. The questionnaire used in the study based on Herek's ATLG-scale (Attitudes toward lesbian and gay men) and it was altered to fit better in the Finnish context. The questionnaire included 22 claims on both gay men and lesbians. The results were analyzed by using IBM SPSS Statistic 22 –program. The sum of the variables was calculated and its characteristics were examined to examine the attitudes. The connection of the background factors were analyzed by t-tests and variance analyses. Teachers' attitudes were mainly positive although there was slight variation in some of the claims. Especially the claims about the current subjects and personal opinions caused some alteration in the answers. Despite the variation, the attitudes were surprisingly positive. The background factors had some effect on the attitudes. For example, if the student considered him- or herself as religious affected the attitudes slightly. Other factors that affected were respondents own sexual orientation and the fact if he or she knew someone who considered him- or herself as a gay or lesbian. Other factors did not have any significant effect on the attitudes in this study and sample. These results from the study are not to be generalized to concern all the teachers in Finland, only to get some idea about the attitudes. There are several possibilities to continue this study. Adding more participants to the sample or broadening the study are good ways to improve the generalization of the result. Studying how teachers' attitudes impact on children's attitudes would be too an interesting study.
  • Nevalainen, Henri (2023)
    Tutkielman tavoitteena on selventää koronapandemiasta aiheutuneen uhan kokemuksen ja hallituksen koronatoimiin luottamisen välistä dynamiikkaa Suomessa ja Italiassa. Aiempaan yhteiskunnallisten uhkien ja poliittisen luottamuksen väliseen tutkimukseen perustuen tutkielmassa oletetaan koronasta aiheutuneen uhan kokemuksen johtavan voimakkaampaan hallituksen koronatoimiin kohdistettuun luottamukseen. Lisäksi tutkielmassa oletetaan, eritoten integroidun uhkateorian ja sosiaalisen identiteetin näkökulman oletuksiin nojaten, uhan kokemuksen olevan yhteydessä myös voimakkaampaan kansalliseen samastumiseen, jonka puolestaan oletetaan johtavan suurempaan poliittiseen luottamukseen. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan sitä, vaikuttaako poliittinen orientaatio muokkaavasti edellä kuvattuihin yhteyksiin. Oletettuihin yhteyksiin perustuen muodostettiin kaksi mallia: mediaatiomalli ja moderoitu mediaatiomalli. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu alkuvuodesta 2020 Suomessa ja Italiassa kerätystä kyselytutkimusaineistosta. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkastellaan regressioanalyysin sekä regressioanalyysiin perustuvan ehdollisen prosessianalyysin keinoin, joka mahdollistaa mediaation ja moderaation samanaikaisen tarkastelun. Lisäksi muuttujien muodostamiseen ja deskriptiiviseen tarkasteluun käytettiin korrelaatioanalyysiä. Analyysit tehtiin maittain. Hypoteesien toteutumisessa oli merkittäviä maakohtaisia eroja, asetettujen hypoteesien saadessa tukea Italian aineistossa, kun taas Suomen aineistossa hypoteesit eivät saaneet lainkaan tukea. Italian aineistossa uhan kokemus oli yhteydessä sekä korkeampaan poliittiseen luottamukseen että voimakkaampaan kansalliseen samastumiseen, joka puolestaan oli yhteydessä korkeampaan poliittiseen luottamukseen. Poliittinen orientaatio puolestaan vaikutti Italiassa muokkaavasti uhan kokemuksen ja poliittisen luottamuksen väliseen suoraan yhteyteen. Tarkasteltaessa yhteyksiä poliittisen orientaation eri tasoilla Italian aineistossa sekä suora että kansallisen identiteetin välittämä epäsuora yhteys toteutui poliittisen orientaation saadessa vasemmistoon tai poliittisesti keskelle sijoittumiseen viittaavia arvoja. Suomen aineistossa ei havaittu tältä osin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Vaikka tutkielma koskettaa vain pientä hetkeä jo pitkään jatkuneessa kamppailussa koronavirusta vastaan, se kohdistuu hyvin kriittiseen ajankohtaan; ensimmäisen koronakevään alkuun, jolloin uhan kokemus ja tarve poliittiselle luottamukselle olivat korkeimmillaan. Aiemmassa uhan kokemuksen ja poliittisen luottamuksen välisen yhteyden tutkimuksessa on saatu hyvin ristiriitaisia tuloksia. Kansallisen identiteetin välittävän vaikutuksen tutkiminen lisää ymmärrystä uhan kokemuksen ja poliittisen luottamuksen välisestä monimutkaisesta ja tärkeästä dynamiikasta. Lisäksi poliittisen orientaation muokkaavan vaikutuksen tutkiminen lisää tietoa siitä, miten voitaisiin mahdollisesti saavuttaa laajempaa kansallista solidaarisuutta ja koheesiota yhteisiä ponnistuksia vaativien uhkien edessä.
  • Alm, Anton (2019)
    Tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena on ns. syntipreemio. Tämä tarkoittaa, että moraalisesti kyseenalaiseksi koettujen yhtiöiden osakkeet antaisivat riskikorjattua ylituottoa. Tällaisiksi yhtiöiksi on tutkimuksessa määritelty esimerkiksi alkoholi-, tupakka-, asetuotanto sekä uhkapelialalla toimivat yritykset. Samoin myös luontoa poikkeuksellisen paljon turmeleva toiminta. Syyt preemion olemassaololle voidaan perustella altruismilla. Aloilla toimivat yritykset vahingoittavat usein tuotteiden kuluttajia, esimerkiksi alkoholi- ja tupakkateollisuuden kohdalla. Vaihtoehtoisesti niiden toiminnalla on kielteisiä ulkoisvaikutuksia, esimerkiksi aseteollisuuden tai paljon saastuttavan toiminnan kohdalla. Toinen selitys on oman maineen suojelu. Myös tämä selitys edellyttää altruismia ainakin joissain yksilöissä, jotka tuomitsisivat haitallisena näkemänsä toiminnan. Selitykset eivät ole toisiaan poissulkevia. Tutkielman alussa käydään läpi rahoituksen perusteoriat tehokkaista markkinoista CAPM-malliin, perustellaan miksi ne eivät välttämättä päde ja käydään läpi erilaisia anomalioita. Samalla perustellaan eri kontrollimuuttujien, kuten markkinaherkkyyden ja yhtiöiden koon, käyttö tulevassa tilastollisessa analyysissä. Tämän jälkeen esitetään aihetta käsittelevän kirjallisuuden katsaus ja esitetään kaksi yksinkertaista mallia syntipreemiosta. Näistä ensimmäinen perustuu markkinoihin, joissa on lukuisia toimijoita ja osa vaatii hyvitystä epäeettiseksi kokemaansa yhtiöön sijoittamisesta. Toisessa mallissa tarkastellaan keskittyneitä markkinoita, joilla toimii kaksi rahastoa ja niistä toinen haluaa esimerkiksi mainesyistä välttää kyseenalaisia yhtiöitä. Tilastollinen analyysi tehdään autokorrelaatiolle sekä heteroskedastisuudelle robustilla lineaarisella regressiolla. Tutkielmassa suoritetaan neljä päätestiä. Näistä ensimmäisessä tarkastellaan epäeettiseksi tyypillisesti laskettujen alojen tuottoja. Toisessa seurataan miten yhtiön osaketuoton käy, kun se joutuu julkisen paheksunnan kohteeksi boikotin muodossa. Kolmannessa ja neljännessä puolestaan tarkastellaan joko syntirahaston tai niin sanottujen eettisten rahastojen menestymistä. Lisäksi toistetaan aikaisemmassa tutkimuksessa käytetty tupakkateollisuuden statuksen muutos: miten tuottojen kävi, kun ilmeni, että tupakointi on haitallista? Kaikki neljä päätestiä viittaavat siihen, ettei sijoittamalla, ettei painottamalla paheksuttuja kohteita ole saavutettavissa lisätuottoja. Ainoastaan tupakkatestissä löytyi tilastollisesti merkittävä tulos. Kokonaisarvio on, että osakemarkkinat toimivat tältä osin tehokkaasti.
  • Hernesaho, Matti (2016)
    Twaarnat ovat vuoden 2013 syyskuusta lähtien mikroblogipalvelu Twitterissä julkaistuja korkeintaan 140 merkin mittaisia uskonnollisia viestejä, joita kutsutaan Twitterin minisaarnoiksi. Tässä tutkimuksessa tutkin, millaista uskonnollista viestintää tai saarnaa twaarnat ovat. Tutkimuksen kohteena ovat myös ne vaiheet, joita twaarnalla on ilmiönä ollut vuoden 2015 syyskuun loppuun mennessä. Lisäksi tutkimuksessani selvitän, keitä aktiiviset twaarnaajat ovat. Tutkimus on menetelmällisesti aineistolähtöinen. Twaarnojen analyysissä päädyin käyttämään teema-analyysimenetelmää. Rajasin tutkimuksessa käyttämäni twaarna-aineiston aineiston ohjaamana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenterin mukaisesti. Twaarnojen analyysissä lähestymistapa on laadullinen ja twaarnaamisen vaiheiden tarkastelussa historiallinen. Twaarnaajia kartoittavassa kyselytutkimuksessa on mukana määrällisiä menetelmiä. Twaarnaaminen alkoi syyskuussa 2013 rehtori Saija Hellströmin aloitteesta. Twaarnoissa käytettävän aihetunnisteen #twaarna keksi teologian opiskelija Visa Viljamaa. Twaarnata voi kuka tahansa Twitter-käyttäjä. Ensimmäisen kahden vuoden aikana yli 300 käyttäjää on julkaissut yhteensä yli 3000 twaarnaa. Tutkimuksen mukaan enemmistö twaarnaajista on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Noin joka kymmenes twaarnaaja kuuluu muuhun uskonnolliseen yhteisöön kuin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Noin kolmannes twaarnaajista on evankelis-luterilaisia maallikkoja. Twaarnaajat edustavat laajasti eri ikäluokkia. Useampi kuin kaksi kolmesta twaarnaajasta on miehiä. Yli 70 % twaarnaajista pitää twaarnaamista vähintään jossain määrin osana työtään. Tutkimukseni mukaan twaarnat ovat monipuolista uskonnollista viestintää. Merkittävimmät yksittäiset twaarnoja ohjaavat viitekehykset ovat kirkkovuoden ajankohdan mukainen kirkkopyhän otsikko ja tuon otsikon kuvaus sekä tuohon ajankohtaan linkittyvät evankeliumikirjan mukaiset tekstit. Twaarnoihin vaikuttavat myös Twitterin oma konteksti sekä ajankohtaiset ilmiöt. Twaarnat jakautuvat lähtökohdiltaan yhtäältä kirkkovuoteen liittyviin twaarnoihin ja toisaalta monista muista lähtökohdista nouseviin twaarnoihin. Suurin osa twaarnoista julkaistaan sunnuntaisin. Ajallisesti kirkkovuoteen liittyvät twaarnat painottuvat pyhäpäiviin ja muut twaarnat arkipäiviin.
  • Salmela, Kaisa (2010)
    Background and aims. Fatness and dieting have been the object of interest between many fields for a long time. Home economics as a discipline enables a comprehensive inspection of fatness and dieting reviewing different disciplines. In addition to the aspect where the pursuit of dieting and health is seen from the perspective of medical and health science it is also been reviewed as a social and cultural phenomena. This study contemplates the influence of history, religion, medicalization and media on dieting and health culture. The objective is to find out if the modern dieting and health culture has gathered influences from centuries ago and absorbed religious features. The stress deriving from appearance has been discussed in the public and there are many solutions concerning weight issues. The purpose of this study is to find out what personal experiences and thoughts female pastors have concerning these questions. The media – which is one of the most influential systems nowadays – has undeniably a great effect on the consumer. The goal is furthermore to estimate the effect of the media on the changing of dieting and health culture. The three main research questions are: 1. What kind of conceptions do female pastors have of dieting and health culture and of its religious features? 2. What kind of personal experiences and conceptions do female pastors have of dieting and strivines of health? 3. How do female pastors regard the image the media has supplied of dieting and health culture? Material and methods. The qualitative data was gathered in year 2009 using the halfstructured theme interview -method. The data consists of interviews conducted with specialists of spiritual matters, i.e. ten female pastors who are between 35 and 60 years old and live in the metropolitan area. The analytical procedure used is called a theory based context analysis. Results and conclusions. Results of this study show that the idealization of slimness and healthiness is a matter discussed in the public on a daily basis. The problem faced was that the media provided contradictory information regarding fatness and dieting and the standard of slimness in commercials focused on females. The pursuit of dieting and healthiness was believed to include also religious elements. In the Middle Ages and the era after that the fatness, overeating and the pleasure one gets from eating was still seen as a condemnable matter in our culture. One could say this was like a sin. The respondents believed that healthiness, healthy living, optimal eating and good looks were a matter more or less equal than a religion. This was a derivative from the fact that treasuring health has become a life stearing value for many people. In the priest's profession dieting and the pursuit of health was seen in the light of problems arising from weight issues. In ones profession for example the unhealthy eating in festive situations was seen as a matter that leads to unnecessary weight. Another aspect was the job circumstances that limited the degree of movement. The belief was that the female pastors would in a decreasing fashion confront stress deriving from appearance in their job.
  • Lehtonen, Essi (2018)
    In this thesis, I describe the foraging of wild foods in the Helsinki capital region. Foraging wild foods is seen as an activity done by a household that can be described as a conjunction of humane and material interaction. The household and urban nature interact in a way in which the household obtains natural goods from the cultural ecological resources, from which it prepares food. The research questions were: 1. How are the resources in cultural ecological theory seen in urban forging of wild foods? 2. Which meanings does the urban forager of wild foods give to his or her hobby? The research questions were answered based on the methods of qualitative research. A total of ten wild food foragers participated in group interviews during four different sessions that were organized in January and February 2018. The participants were found from the author’s close acquaintances and from Facebook groups specialized on the topic. The interviews were recorded and transcribed. The analysis was done by using theory- and material-based content analysis. As according to the cultural ecological theory, the urban foragers utilized the nature of Helsinki capital region with the help of traditions, economic considerations, technical aspects and social characteristics. In the Helsinki capital region, the use of this resources was limited by available knowledge, space and time. As a household activity, foraging wild foods and using them appeared as a conjunction of humane and material interaction, in which the humane aspect played a larger role. The participants were seeking recreation from foraging, in which most central were senses, aesthetics and memorability. The catch was seen as a bonus that complemented the diets of urban inhabitants according to the season. During the summer season it was possible to decrease household food expenditures by utilizing nature’s products in different ways. Wild food was seen as healthy, valuable and sustainable food. Communality and participating in public discussion on social topics were also connected to foraging. As a whole, foraging was seen as a way to deepen the relationship between the household and urban nature. While foraging, the participants also took notice of abnormalities in circulation of nature, which to some extent raised participants’ worries regarding the effects of human activity on nature.