Browsing by Title

The oxygen reactions of hydrocarbon radicals are important both in combustion and atmospheric chemistry. In this thesis I have studied the oxygen reactions of propagyl-type radicals (propargyl, 1-methylpropargyl, 3-methylpropargyl and 3-ethylpropargyl). Propargyl radical (2-propyn-1-yl) is an alkyl radical with the structure H3C≡C–CH2● . Because these radicals are resonance stabilised, their oxygen reactions are relatively slow. This means that in a combustion environment they might reach an high enough concentration for their self-reactions to become important. The self-reactions of unsaturated radicals are the first step in the formation of polyaromatic hydrocarbons. I measured the rate coefficients and equilibrium constants for the oxygen reactions of 3-methylpropargly and 3-ethylpropargly at low pressures (0.2 – 3 Torr) using a tubular flow reactor coupled to a resonance-gas-discharge-lamp photoionisation mass spectrometer (PIMS). Laser photolysis was used to generate the radicals. I have compared my experimental results to previous studies done for the propargyl + O2 and 1-methylpropargyl + O2 reactions. I reanalysed the equilibrium data from these previous studies with an improved kinetic mechanism. At temperatures below 500 K the reactions were found to be dependent on bath gas pressure and they also had negative temperature dependence. The reactivity order was found to be 3-ethylpropargyl > 3-methylpropargyl ≈ 1-methylpropargyl > propargyl. Standard reaction enthalpies and entropies are reported for all four reactions. The experimental results were combined with quantum chemical computations.

The purpose of the study was to develop a functional web-based learning material for the learning of the nålbinding technique. The study of the research topic was already begun in my pedagogical thesis in 2008 by considering the demands on pedagogic material for the teaching of the technique. This study falls into the field of qualitative design research which was carried out through three stages. In the study three methods of usability testing, i.e. expert analysis, the informants' thinking aloud and interviews, were used as research methods. At the first stage of the study the first version of the learning material was created. This was done on the basis of theoretical knowledge, the demands set on learning materials as clarified in previous studies, on the basis of previously created learning materials for the learning of the nålbinding technique as well as with the help of two experts on the technique. At the second stage, the learning material was developed on the basis of expert analysis and another version of the material was created. At the third stage, usability testing was carried out on the material. At this stage two informants used the material, practiced stitching with the nålbinding needle and thought aloud while doing so. In the usability testing the Morae –programme was used to record the events on the screen, the actions of the informants and their spoken out thoughts. The Morae –programme was also used when analysing the recordings. After the testing, the informants practised stitching independently and in a few weeks time they were interviewed. The interviews were aimed at finding out the informants' opinions on the future development of the material. On the basis of the informants' independent attempts at using the nålbinding technique, the development of their skills after the testing was also discussed at the interviews. The development of the learning material will continue after this study on the basis of the usability testing and the interviews. The web-based learning material was created for the website Käspaikka in the address www.kaspaikka.fi/kinnasneula. By creating a multimodal learning material the dual-coding theory by Paivio was taken into consideration. According to the theory, several methods of presentation help a learner to restore information in his/her memory. The independent construction of the learner's knowledge, i.e. learning according to the principles of the constructivist learning theory, was also supported by creating a logical navigation system, by linking interrelated topics to one another and by presenting the topics in several different forms. In the test situations the learning material was judged to work well when practising stitching with the nålbinding needle. Both informants learned the basics of the nålbinding technique even though their respective learning strategies were quite different. In the usability testing illogicalities and shortcomings were still noticed in the learning material which will still be further developed in the future.

Niin Suomessa kuin maailmallakin kivun on arvioitu liittyvän keskeisellä tavalla 40 prosenttiin terveyskeskuskäynneistä ja 60 prosenttiin päivystyskäynneistä. Suomessa kivun on arvioitu aiheuttavan vuosittain satojen miljoonien eurojen kustannukset yhteiskunnalle sekä suoraan (mm. sairauspäivärahat) että epäsuorasti (mm. menetetyt työvuodet). Tutkimme, saako terveydenhuollon henkilökunta Suomessa mielestään riittävästi kipukoulutusta, ja mitkä ovat vastaajien mielestä haasteellisimpia potilasryhmiä kivunhoidollisesta näkökulmasta katsottuna. Tutkimus toteutettiin jakamalla 100 kyselylomaketta Hyvinkään sairaalan päivystyksen henkilökunnalle. Lomakkeista palautui takaisin 49 kappaletta, ja vastaukset analysoitiin SPSS-tilastonkäsittelyohjelmalla. Vastaajista 82 prosenttia koki, että kipukoulutusta ei ole riittävästi, ja 92 prosenttia toivoi, että kipukoulutuksen määrää lisättäisiin. Työkokemuksen määrällä, tai aikaisemmin saadulla kipukoulutuksella ei ollut vaikutusta vastausten jakaumiin. Haastavimpina potilasryhminä pidettiin kipukroonikoita, lääkkeiden väärinkäyttäjiä ja muistisairauden tai muun syyn takia alentuneesti vuorovaikutuksessa olevia. Suosittelemme kipukoulutuksen määrän lisäämistä terveydenhuollon eri toimipisteissä, ja erityishuomion kiinnittämistä yllä mainittujen potilasryhmien hoidon erityispiirteisiin. (201 sanaa) MeSH: Pain, Treatment, Emergency Care

Kirja-ala on muutoksessa nyt kun sähkökirja on tehnyt ja tekee edelleen tuloaan. Siirtyminen uuteen lukutapaan ei ole ollut odotetun nopeaa, vaan suomalaiset ostavat ja lukevat edelleen pääasiassa perinteistä paperista kirjaa. Yksi syy tähän on se, että kirjaan materiaalisena esineenä liitetään erilaisia tunteita, arvoja ja asenteita. Sähkökirja muuttaisi monille tärkeää kokemusta kirjasta ja lukemisesta, ja uuteen lukutapaan saatetaan suhtautua siksi varauksella. Pro gradu tutkielmani on verkkoetnografinen esinetutkimus, jossa tarkastelen kirjaan ja lukemiseen liitettäviä merkityksiä. Aineisto on kerätty sosiaalisessa mediassa tutkimusta varten perustetulla Facebook-sivulla, jonka kautta tutkimukseen osallistui yhteensä 73 henkilöä. Aineistonkeruutapa on kansatieteessä uusi, ja pääaiheensa kirjan ohella tutkimus käsitteleekin keruutavan vahvuuksia ja ongelmia esinetutkimuksen kannalta. Tutkimusprosessi on myös kirjoitettu hyvin avoimeksi. Tarkoitus on näin ottaa osaa tieteenalalla käytävään keskusteluun verkossa tehtävästä tutkimuksesta ja tutkimuskentän käsitteestä. Aineiston analyysiosuudessa käsitellään vastaajien esiin tuomia teemoja työn keskeisten käsitteiden avulla. Näistä tärkeimmät ovat esine, merkitys, ruumiillisuus, identiteetti ja nostalgia. Tarkastelun alla ovat myös kirjan eri muodot ja niihin liitettävät arvot, sekä lukeminen ja sen tuottamat ruumiilliset kokemukset. Aineiston analyysi perustuu kulttuurianalyysiin ja kokemuksen tutkimuksen osalta kulttuuriseen fenomenologiaan. Tutkimuksen perusteella kirja on monia merkityksiä sisältävä esine, johon liittyy erilaisia osa-alueita. Aineistoni mukaan sähkökirjassa houkuttelevat lukutavan keveys, nopeus ja helppous. Perinteisen kirjan kohdalla kirjan materiaalisuus on monille tärkeää, ja siihen kuuluvia positiivisia elementtejä ovat esimerkiksi tuoksut ja värit. Sivuihin ja kansiin tarttuneet käytön jäljet kertovat menneisyydestä ja kantavat näin nostalgisia arvoja. Lisäksi kirja koetaan sosiaalisena esineenä, vuorovaikutuksen välineenä ja identiteetin tukijana. Perinteiselle kirjalle annetaan aikaa ja lukukokemukseen voi kuulua myös kirjan ulkoasun katselu tai materiaalisuuden tunnustelu. Kirjan tehtävänä on toimia arjesta irrottajana, joka vie pois sähköisten ruutujen kuten tietokoneen tai television ääreltä. Tulevaisuuden odotetaan tuovan muutoksia kirjakulttuuriin, mutta suurin osa vastaajista toivoo perinteisen kirjan säilyvän kirjan uusien muotojen rinnalla.

Tutkielmassani tarkastelen kirjoitusoppaiden välittämiä käsityksiä kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta. Luon laajan katsauksen moderniin kirjoitusopasgenreen ja siten kirjailijoiden omiin käsityksiin ammatista. Tutkimuskohteenani on viisi kirjoitusopasta: Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi. Tuttavallisia keskusteluja kaikesta siitä, mitä nuoren kirjailijan tulee tietää (1935), Stephen Kingin Kirjoittamisesta. Muistelma leipätyöstä (2000), Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (2007), Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen: kirjailijan korkeakoulu (2012) ja Marguerite Duras’ta käsittelevä Nimetön intohimo (2014) -haastatteluteos. Lisäksi hyödynnän kahta kokoelmateosta: yhdysvaltalaista Always Apprentices. The Believer Presents Twenty-Two Conversations Between Writers (2013) -haastatteluteosta ja suomalaista Kirjailijan työmaat (2007) -tekstikokoelmaa. Tarkastelen kirjoitusoppaiden kuvailuja kirjailijuuteen vaadittavista ominaisuuksista, kirjailijoiden motivaatiosta kirjoittaa, kirjailijan uran alkuvaiheista ja kirja-alasta. Lähestyn kirjailijan ja tekstin välistä suhdetta ja kirjoitusprosessia. Miten kirjailijat kokevat oman asemansa tekijänä ja miten kirjailijan havainnot ja kokemukset linkittyvät tekstiin? Käsittelen kirjoitustyöhön liittyviä terapeuttisia ja raskaita puolia. Paneudun persoonallisen tyylin käsitteeseen ja oppaiden vaatimuksiin sen löytämisestä. Etsin keinoja lähestyä persoonallista tyyliä. Käsittelen tiedostamattoman merkitystä kirjoitusprosessissa. Tapaustutkimuksena tarkastelen Johannes Ekholmin (s. 1984) Rakkaus niinku (2016) -romaania. Käsittelen teoksen litteroitua muotoa äärimmäiseksi vietynä havainnoinnin välineenä, teoksen sisältämiä keskusteluja lähipiirin hyödyntämisen etiikasta ja teoksen tyyliä y-sukupolven ääni -käsitteen kautta. Kirjoitusoppaissa kirjailijan yksilöllisyys ja tekijyys korostuvat. Kirjailijat rakentavat taustojensa kautta narratiivia kirjailijaksi kasvamisesta. Kirjoitusoppaiden mukaan kirjailija muotoutuu lahjakkuuden ja pitkäjänteisen työnteon yhteisvaikutuksesta. Keskeiseksi seikaksi oppaat nostavat identiteetin etsimisen ja sitä kautta persoonallisen tyylin löytämisen. Elämänkokemuksen kautta kirjailija muodostaa henkilökohtaisia käsityksiä minuudestaan ja maailmasta, joita vasten kirjoittaa. Persoonallinen tyyli kytketään kirjailijan taustaan: hänen arvomaailmaansa, henkilökohtaiseen kielenkäyttöönsä, maneereihinsa ja mieltymyksiinsä. Toisaalta persoonallisen tyylin katsotaan muotoutuvan suhteessa aikakauden ihanteisiin, kielen normeihin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Oppaiden kuvailuissa kirjoitustyö kytkeytyy kirjailijan havainnointiin. Kirjailija toimii suodattimena ulkoisten vaikutteiden ja tekstin välissä omia ja lähipiirinsä kokemuksia hyödyntäen. Tekstissä ulkoiset vaikutteet, kirjailijan omat käsitykset ja fiktiivinen todellisuus sekoittuvat toisiinsa. Oppaiden mukaan kirjoitustyö voi toimia keinona käsitellä omaa minuuttaan ja käsityksiään. Teksti tarjoaa ulkoisen työvälineen, jonka avulla ajatuksia on mahdollista jäsentää ja sisäistää uudelleen luettuna. Kirjoitustyössä tietoiset ja tiedostamattomat prosessit risteävät, kun tiedostamattomassa syntyneet havainnot joutuvat editointiprosessissa tietoisen tarkastelun kohteeksi.

In the autumn of 1997, Russian government was faced with media pressure when owners of the TV channels ORT and NTV joined forces against it. This study is based on media sources from October 1997 to December 1997. It shows clearly how the enormous power of the media was able to dictate what happened in Russia. In the mid-1990s Russians started to talk about political technology, which became a commonly used term by professionals, journalists, politicians and intelligence services. As a result of this action, two leading reformers in the government, Anatoliy Chubais and Boris Nemtsov, were dismissed from their highly influential posts as finance and energy ministers respectively, but retained their power as first deputy prime ministers. According to the correspondents, the real reason was to resolve a conflict within the parliament, which had demanded the dismissal of Mr. Chubais. This demand was presented after Chubais had accepted $90,000 as a reward for co-writing a book on privatization. Chubais was considered to be Russia’s “business card” towards the west – the"Authors’ case" (Delo avtorov) was only solved after President Boris Yeltsin took part in the public debate. According to the research, the media owned by powerful businessmen Boris Berezovsky and Vladimir Gusinski, was able to use its own security services to expose sensitive material (Russian term ‘kompromat’), if necessary, concerning any given person. The so-called Authors’ case can be considered as a part of the battle and the tip of the iceberg in arrangements designed to organize the funding of the Russian presidential election campaign in 2000. The reason why this particular incident was so widely covered on television was because several programs aimed to reveal to the public "hidden bribes" that, as they claimed, government officials had received. The political aspect, however, was quite mild, when the concrete issues of possible dismissals of Ministers were debated in the Parliament. Everything was dealt with as a “family matter” inside Kremlin. Yeltsin's "family" consisted of practically anybody from oligarch Berezovsky to Chubais, the father of Russia's privatization policy. Methods of critical history implementation analysis has been used in this research in determining the use of the source material. Literature and interviews have also provided a good base for the study. The study proves that any literature dealing with the subject has not paid enough attention to how the dismissal of Alexander Kazakov, deputy of President’s administration, was linked directly with Gazprom, the state gas monopoly. Kazakov had to leave Gazprom and lose his position as Chubais' ally when the influential ORT television company was deteriorated.

I study the incarnated complexes of temporality in Kazuo Ohno’s (1906-2010) late work, especially the performance Admiring La Argentina, which I saw in 1982. The research problem is the unsuitability of discourses concerning the pathic puzzle and miracle of this dance. To my knowledge, there is no research tackling the complex of temporalities and the non-measurable temporality of subjectivity. My research tools and theoretical-methodological base come from the concepts of metamodeling of subjectivity from F. Guattari’s Chaosmose as well as Agamben’s theory of the epistemic and methodical paradigm. I place Ohno’s solo dance into a specific microtemporality, which I name dis≈tanssi, and the constructive event loci, a photograph, which I name ins-tanssi. I also depict different qualities of dis≈tanssi: the dis-tango and the ambi-waltz. Ohno’s performance with its dis-forming and the virtual auditorium assemblage are Guattarian aesthetic-ethic paradigms for enriching subjectivity, for which there is a practical need in societies subdued by capital. I study the incarnated multitemporality of Ohno’s dance as well as the attaining of the non-discursive part of the (Guattarian) collective and individual subjectivity in Ohno’s work. This pursuit occurs through the linguistic bridges I have collected. A component of the study is a virtual spectator composition, a foyer, a waiting place, which consists of a collective breath and some named and anonymous expectators, singular pieces of art as aesthetic Agambenian paradigms. My main question was answered, namely how the trauma and miracle that were experienced after K. Ohno’s performance could be named, as well as how they happened: it was about a miracle or a complex of miracle and trauma. My secondary question was how and in what kind of an ontological context to study the pathic, non-discursive part of subjectivity. A new paradigm method and new concepts, a new aesthetic context and approaching the performance as an idiosyncratic process of becoming written answered the secondary, methodological question. My own aesthetic research application was formed as a result of this study, combining Guattari and Agamben’s paradigms and providing a new ontological context, making space for the uniqueness of the research subject. As the methodological result, a new set of concepts describing the dance and the expectators, was formed from Ohno’s idiosyncratic dance. Additionally, I dis-formed the performance by introducing diverse, idiosyncratic linguistic bridges.

Tekijänoikeuden luovutussopimuksiin, kirjakustannussopimukset mukaan lukien, on perinteisesti sovellettu tekijänoikeuslain nykyisen 29 §:n viittaussäännöksen kautta varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n yleistä kohtuuttomien sopimusten sovittelusäännöstä. Luovien alojen tekijäjärjestöjen näkemyksen mukaan tekijänoikeuslain nykyinen 29 § ei kuitenkaan ole ollut riittävä tekijöiden oikeuksien tarpeelliseen turvaamiseen, ja alojen järjestöjen aloitteesta tekijänoikeuslakiin on ruvettu ajamaan muutosta. Tekijänoikeuslain 29 §:ään on päädytty säätämään oma tekijänoikeussopimusten sovittelusäännös, jonka on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2015. Pyrin tutkielmassani selvittämään, mitä vaikutuksia uudella tekijänoikeuslain sovittelupykälällä mahdollisesti olisi kirjallisuudenalan sopimuskäytäntöihin ja -tilanteisiin. Olen suorittanut arvioinnin vertaamalla voimassaolevan oikeustoimilain 36 §:n kohtuuden arvioimiskriteereitä uuden tekijänoikeuslain 29 §:n mukaisiin kriteereihin. Tämän tueksi olen arvioinut olemassa olevaa tekijänoikeussopimuksien kohtuullisuuteen liittyvää oikeuskäytäntöä sekä kirjakustannusalan sopimuskäytäntöä. Olen haastatellut tutkielmaani varten kirjailijaliittojen ja kustannusyhtiöiden edustajia. Kirjailijat ja heitä edustavat liitot ovat puoltaneet lakimuutosta. Suurimpana ongelmana alalla on pidetty sitä, että kirjailijoiden neuvotteluvoima suhteessa kustannusyhtiöihin on epätasapainoinen. Epäsuhdan on katsottu johtaneen jossain määrin ongelmallisiin ehtoihin kirjojen kustannussopimuksissa. Oikeuskäytäntöä kirjakustannussopimuksiin liittyen ei oikeustoimilain 36 §:n perusteella ole muodostunut. Uusi tekijänoikeuslain 29 § vastaa suurelta osin oikeustoimilain 36 §:ää. Kohtuuttomuuden arviointikriteerien lisääminen erityisesti tekijänoikeussopimuksia ajatellen on suurin muutos edelliseen verrattuna. Kirjailijoiden kannalta suurimmaksi ongelmaksi oikeudenkäyntien osalta on kuitenkin nähty niistä koituva suuri maine- ja kuluriski, eikä uusi 29 § tuo muutosta oikeustilaan tämän osalta. Tämän vuoksi uusi tekijänoikeuslain 29 § ei luultavasti lisääkään oikeudenkäyntejä kirjakustannusalalla. Toisaalta mikäli kirjallisuusalan sopimuskulttuuri muuttuu kirjailijoiden kannalta vielä tukalammaksi on mahdollista, että sopimuksia riitauttamalla pyritään selkeyttämään oikeustilaa. Lain tavoitteeksi on asetettu ennallistava sopimuksia kohtuullistava vaikutus. Selvitykseni antaa viitteitä siitä, että ongelmat osapuolten välillä ovat sen verran lieviä, että niistä voitaisiin menestyksellisesti neuvotella yhdessä. Mikäli näin toimitaan, lain ennallistava vaikutus voi olla mahdollinen. Yhteisistä puitesopimuksista sopiminen olisi mielestäni järkevää, koska se loisi alan sopimuskäytäntöön ennakoitavuutta ja varmuutta.

Matematiikan kielentämisellä tarkoitetaan matemaattisen ajattelun esittämistä sanallisesti tai symbolien ja kuvien avulla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että opiskelijat kokevat kielentämisharjoittelun auttavan oman ajatteluprosessin jäsentämisessä sekä sen esittämisessä muille, ja pitävät sitä hyödyllisenä. Tässä tutkimuksessa käsitellään kielentämisharjoittelua matematiikan yliopisto-opintojen alkuvaiheessa erityisesti joukko-opin osalta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään sitä, miten opiskelijat suhtautuvat kielentämiseen työtapana ja sitä, millaisia joukko-opin kielentämiseen liittyviä ongelmia opiskelijoilla voidaan havaita. Lisäksi tutkittiin kielentämistehtävissä menestymisen yhteyttä opiskelijoiden kurssi-menestykseen. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston Johdatus yliopistomatematiikkaan -kurssilla keväällä 2015. Kurssin osanottajista suurin osa oli matematiikan sivuaineopiskelijoita. Kurssin opiskelijat tekivät las-kuharjoitusten yhteydessä yhteensä neljä kielentämistehtävää, jotka pisteytettiin ja joiden avulla tutkit-tiin kielentämiseen liittyviä ongelmia. Opiskelijoiden mielipiteitä kielentämisestä ja matematiikasta kartoitettiin kyselylomakkeella. Aineiston kvantitatiivinen analyysi toteutettiin Excel-ohjelman tilasto-työkaluilla. Opiskelijat suhtautuivat luonnollisen kielen käyttöön matematiikassa pääosin positiivisesti ja kokivat siitä olevan hyötyä. Selkeimpiä ongelmia tutkittaville aiheuttivat joukko-opin merkinnät ja niiden kään-täminen luonnolliselle kielelle. Kielentämistehtävistä saatujen pisteiden ja koepisteiden välillä havaittiin selvä positiivinen korrelaatio, mutta tarvitaan lisätutkimusta selvittämään, miten kielentämisharjoittelu vaikuttaa osaamiseen. Kielentäminen vaikuttaa kuitenkin käyttökelpoiselta työkalulta matematiikan oppimisen tueksi.

Tutkielmassa tarkastellaan kirjallisten teosten tekijänoikeussuojan edellytyksiä EU:n jäseninä olevissa Pohjoismaissa sekä Iso-Britanniassa. Tarkastelun keskiössä on käsite omaperäisyys , joka on kansainvälisesti vakiintunut termi kuvaamaan tekijänoikeus-suojan edellytyksiä. Omaperäisyys ymmärretään sisällöllisesti varsin eri tavoin. Kansainvälisissä tekijänoikeussopimuksissa asete-taan vain vähimmäisedellytykset tekijänoikeussuojalle. Näin ollen Pohjoismaissa ja Iso-Britanniassa on voitu päätyä varsin erilaisiin käsityksiin vaatimuksen sisällöstä. EU:n tasolla on toisaalta 1980-luvulta lähtien ilmennyt pyrkimys luoda yhtenäinen sisältö omaperäisyyden käsitteelle ja näin harmo-nisoida teossuojan kansallisia edellytyksiä. Syynä tähän on ennen kaikkea ollut jäsenvaltioiden erilaisten tekijänoikeussuojan edelly-tysten vaikutus sisämarkkinoihin. Harmonisointi on tähän mennessä tapahtunut sekundäärilainsäädännön keinoin tietokoneohjelmien, tietokantojen ja valokuvien osalta. Sen sijaan jäsenvaltioiden tekijänoikeutta yhdenmukaistava ja kaikkia kirjallisia teoksia koskeva Infosoc-direktiivi ei sisällä suoraan ilmaistua vaatimusta omaperäisyydestä tekijänoikeussuojan edellytyksenä. Silloinen EY-tuomioistuin on kuitenkin 16.7.2009 julkistamassaan ns. Infopaq-ratkaisussa (C-5/08) esittänyt Infosoc-direktiiviin perusteella oman tulkintansa omaperäisyyden vaatimuksen sisällöstä ja edellytyksistä. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, mitä kansallisia vaikutuksia tästä EU-oikeudellisesta omaperäisyyden käsitteestä aiheutuu unioniin kuuluvien Pohjoismaiden ja Iso-Britannian kansalliselle tekijänoikeussuojalle. Tutkielmassa selvitetään, onko EU-tuomioistuin asettanut Infopaq-ratkaisussa vain vähimmäisedellytykset kirjallisten teosten tekijänoikeussuojalle, joista jäsenvaltiot voivat vapaasti poiketa, vai onko kyse tosiasialli-sesti täysin uudesta jäsenvaltioita sitovasta vaatimuksesta. Tutkielmassa tarkastellaan ensin kansainvälisen tason sääntelykehystä. Tarkoituksena on paikallistaa ne instrumentit, joiden perus-teella kansallinen teoksen käsite Pohjoismaissa ja Iso-Britanniassa määräytyy ja joista omaperäisyyden vaatimus juontuu. Kansainvä-lisistä tekijänoikeussopimuksista on tällöin Bernin yleissopimus kaikkein merkityksellisin. Sopimus asettaa vähimmäisvaatimukset tekijänoikeussuojalle. Suojaa saadakseen teoksen on oltava omaperäinen eli henkisen luomistyön tuote. Tästä jäsenvaltiot voivat vapaasti asettaa tiukempia edellytyksiä. Lisäksi tässä yhteydessä tuodaan esiin myös EU:n pyrkimys tekijänoikeussuojan harmo-nisointiin. Tarkastelu kohdistuu tällöin sekundäärinormistoon, joka edellyttää tietokoneilta, tietokannoilta ja valokuvilta omaperäi-syyttä, mikä ilmenee tekijän henkisen luomistyön tuloksena. Kaikkia teoksia koskevassa Infosoc-direktiivissä ei puolestaan tällaista vaatimusta ole kirjoitettu näkyville. Tämän jälkeen tarkastellaan Pohjoismaiden ja Iso-Britannian kansallisia kirjallisten teosten teossuojan edellytyksiä. Tarkoituksena on tuoda esiin teossuojan edellytysten kansallisen tason keskeinen sisältö ja vertailla näitä edellytyksiä keskenään. Keskeistä on tällöin havaita, että Pohjoismaissa edellytetään tekijänoikeussuojan saamiseksi enemmän luovuutta kuin Iso-Britanniassa. Iso-Britanniassa saatetaan teossuojaa antaa myös puhtaan rutiininomaisen työn sekä tähän sisältyvän ajan ja vaivan perusteella. Näin ollen kansallisen tason eroavuudet ovat paikoin merkittävät. Kansallisen tason tarkastelun jälkeen otetaan analyysin kohteeksi EU-tuomioistuimen Infopaq-ratkaisu, jossa tuomioistuin katsoi, että suojaa saadakseen uutisartikkelista irrotetun osan on oltava omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä henkisen luomistyön tulos. Näin ollen kyse olisi samanlaisesta vaatimuksesta kuin sekundäärilainsäädännön tasolla on jo asetettu tietokoneohjelmille, tietokannoille ja valokuville. Esikysymyksenä tarkastellaan tällöin tämän EU-oikeudellisen omaperäisyyden käsitteen soveltuvuutta kirjallisiin teoksiin ylipäätään. Tämän jälkeen tuodaan esiin käsitteen tarkka sisältö. Näin kyetään analysoimaan mahdollisia kansalli-seen lainsäädäntöön kohdistuvia muutosvaikutuksia. Tässä yhteydessä korostetaan myös jäsenvaltioiden ja EU:n välisen yhteistyön merkitystä. Teossuojan edellytysten yhtenäistäminen edellyttää EU-oikeuden ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen tarkoitusperien, tavoitteiden ja tulkintaperiaatteiden selkeää esiin tuontia. Samaten unionin on tunnistettava kansalliset erot, jottei harmonisoinnista koituisi kohtuuttomia tai mahdottomia vaatimuksia jäsenvaltioille. Vasta tällöin voidaan saavuttaa EU-oikeuden tehokas harmoni-sointi. Tutkielman lopuksi esitetään yhteenveto keskeisistä johtopäätöksistä. Tarkoituksena on korostaa vallitsevan tilanteen tulkinnallista epävarmuutta. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä EU-oikeudellisen omaperäisyyden käsitteen kansallisista vaikutuksista ei voida tehdä. Jotta omaperäisyys kirjallisten teosten tekijänoikeussuojan edellytyksenä voitaisiin tehokkaasti yhtenäistää unionin tasolla, tulisi vaatimus kirjoittaa esiin joko nykyiseen Infosoc-direktiiviin tai uuteen EU-oikeudelliseen lainsäädäntöinstrumenttiin. Muutoin jäsenvaltioilla säilyy mahdollisuus soveltaa vakiintunutta kansallista omaperäisyyden käsitettä suojan edellytyksenä ottamatta huo-mioon laajempaa EU-oikeudellista tavoitetta tekijänoikeussuojan yhtenäistämisestä.