Browsing by Title

Objectives. This master’s thesis was inspired on one hand by the current climate advocacy of children, and on the other by the persuasive possibilities of written texts (Anderson, 2008, 271; Wollman-Bonilla, 2004, 520). The aim of this piece of research was to investigate climate discourses and genre conventions in persuasive letters or “climate letters” written by primary school pupils. In addition, the aim was to specify and analyse which linguistic means were utilized to produce these climate discourses. This study increases knowledge of the meanings children attribute to climate change. Methods. The data for this study was collected from five primary school classes in four different schools. The students were in grades 3 to 6. The original data consisted of 54 letters. However, five letters which made up one of the classes participating in the study had to be disqualified. The conclusive data consisted of 49 climate letters from four different classes. The letters were analysed qualitatively utilizing discourse analysis and terminology within genre studies. Linguistic analysis, in this case the study of evaluations and modality, was used to support the discourse analysis. Findings and conclusions. The pupils’ climate letters utilized similar genre conventions which are natural to persuasive letters. These genre conventions are described using the term family resemblance. The letters have a similar schematic structure consisting of a greeting, a sequence containing opinions, arguments and suggestions, and a closing. By use of discourse analysis, six climate discourses were uncovered: a discourse about people-driven climate change, a denialist discourse, a conservation discourse, an animal rights discourse, a discourse of a sense of threat and a discourse of climate action. The discourses were produced using evaluations and modality. The evaluations varied. They were used to strengthen the affective quality of the letters and they proved to be an integral means of producing meanings about climate change. Out of the types of modality, dynamic modality was the most commonly used. In addition, illustrations were used to produce meanings about climate change. This study endeavours to offer more understanding about the meanings children develop about climate change so that the efforts to mitigate global warming would be more inclusive to the voices of the generation that will likely suffer most from the climate crisis.

Tutkielmassa tarkastellaan kyllä se N sitten V -konstruktion merkityksiä ja käyttöalaa Suomi24.fi-internetkeskusteluaineistossa. Tavoitteena on seuraavien tutkimuskysymysten avulla selvittää, minkälaisissa tehtävissä konstruktiota käytetään: 1) Miten konstruktion osat vaikuttavat sen merkitykseen? 2) Mitä yhteneväisyyksiä konstruktion vaihtuvia paikkoja täydentävien lekseemien välillä voi havaita? 3) Millaisissa konteksteissa konstruktio esiintyy? Tutkimus sijoittuu kognitiivisen kielentutkimuksen ja konstruktiokieliopin tutkimusalaan. Aineisto koostuu Suomi24.fi-keskustelukorpuksesta kerätystä 2558:sta kyllä se N sitten V konstruktion esiintymästä konkordansseineen. Konkordanssi kattaa konstruktiota ympäröivän tekstin virkkeen tarkkuudella. Tarvittaessa analyysin tukena on tarkasteltu myös laajempaa, koko kommentin tai keskustelun mittaista kontekstia. Keskeisin havainto on konstruktion jakautuminen kahteen alatyyppiin, joita nimitän K1:ksi ja K2:ksi. Alatyyppien ero hahmottuu erityisesti sitten-partikkelin saaman merkityksen kautta, mutta ne eroavat toisistaan myös tehtäviltään. Affektisemman K2-konstruktion avulla tyypillisesti esitetään yleistäviä lausuntoja jostain ihmisryhmästä. Episteemisesti latautunut tulevaan viittaava K1-konstruktio puolestaan pyrkii vakuuttamaan lukijaa – imperfektimuotoisena K1-konstruktion tehtävä on suhteuttaa ennakko-oletuksia toteutuneeseen lopputulemaan. Tulokset vahvistavat näkemystä kielellisen yksikön kaksinapaisuudesta eli muodon ja merkityksen erottamattomasta luonteesta. Muodon puolesta samannäköisillä rakenteilla voikin olla hyvin erilaiset tehtävät keskustelussa.

Aims. The aim of this research is to find out what adults who are interested in their salt intake think of diet modifying, food choice and groceries with lowered salt-content. While food choice is a popular subject in the area of home economics science, salt as the criterion of food choice has not been looked into before. This research focuses on the reasons that get respondents to reduce their daily intake of salt. Also the actions and means to reduce the salt intake are under examination. Respondents' opinions of and wishes for the salt concentrations of food-items and the actions of grocery stores and food industry are also studied. Methods. The data for this qualitative research were collected by semi-structured interviews. The interviewees were selected discretionarily because it was important for them to be interested in and have experience of the phenomenon that is in the center of this research. Eleven interviews were done all in all. Three of the interviewees were male and eight were female. In addition to the interviews, the interviewees did a practical assignment. In this assignment they were asked to arrange some groceries in line by their salt concentration. The data were analyzed inductively by using qualitative content analysis. After transcription of the data the main themes were simplified and grouped. In grouping the focus was rather in the similarities than in the differences of the themes. Results and conclusions. The results imply that people first comply with a low salt diet because of their health. There were many different health reasons, such as pregnancy, high blood pressure in a test, or trait that runs in the family. Often the decision to reduce salt in everyday diet was made together with a health professional. People got help in reducing salt in their food choices. Some were actively looking for more information by googling or reading health magazines. Reducing salt intake was not too hard by the experience of the respondents. Most challenging in it was to find products with lowered salt-content. People hoped for the food industry to reduce salt in groceries. Salt and the health problems it causes would need more coverage in the media to raise people's awareness. In addition to that, grocery stores and food industry would need to take some crucial steps, if the aim is to lower the daily intake of salt of Finns into the level of nutrition recommendations.

Tutkielma käsittelee vuoden 1918 punaisia muistelmakertomuksia. Aineistona on käytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ”1918”- kokoelman kertomuksia jotka liittyvät valkoisiin päälliköihin ja teloitettujen hautaamiseen. Tutkielmassa kartoitetaan tapoja, joilla punaisissa muistelmakertomuksissa käsitellään vihaa, surua ja katkeruutta sekä moraalista tuomiota. Lisäksi tarkastellaan, millaisia keinoja mustelmakertomukset tarjoavat traumasta selviytymiseen. Kertomukset tarjoavat muistelijalle mahdollisuuden käsitellä koettuja negatiivisia tunteita osana omaa viiteryhmää ja perinneympäristöä. Kertomuksissa ilmaistaan myös uskoa korkeampaan näkymättömään voimaan, jonka kosto tavoittaa väärintekijät joita vastaan sorretuilla itsellään ei ole mitään mahdollisuutta kostaa. Toisaalta kosto pahantekijälle tulee myös itse muistamisesta ja muistamalla häpäisyn kautta. Punaisen muistelman todistajaprojekti korostaa vastapuolen epäinhimilllisyyttä, julmuutta ja moraalittomuutta. Samalla se vahvistaa käsitystä oman ryhmän identiteetistä ja korkeammasta moraalista. Valkoisista päälliköistä kertovissa muistelmissa halutaan nimetä ja häpäistä terroritekoihin syyllistyneet nimenomaan paikallisella tasolla.Yliluonnollinen kosto saavuttaa muistelmakertomuksissa pahantekijät jonkin kauhean kohtalon iskun kautta. Punaisia ampunut ”lahtari”saattaa joutua kärsimään sairaudesta, hulluudesta tai köyhyydestä. Äärimmäisessä tapauksessa hän kuolee joko tapaturmaisesti tai oman käden kautta. Hautaamiseen liittyvät kertomukset kuvaavat paitsi surua, voimattomuutta ja kauhua, myös epäinhimilliseksi koettua tapaa, jolla punaisia vainajia kohdeltiin. Vainajien kunnioituksen puute korostaa todistusta moraalittomuudesta. Vainajien huono kohtelu on perinteisen ajattelun mukainen tabu-rikkomus, josta seuraa rangaistus. Muistelmakertomuksissa vainajat kummittelevat ja heistä tarttuu tabun rikkojaan saastuttavaa väkeä. Vainajakertomukset ovat hyvä esimerkki vanhan perinteen aktualisoitumisesta kriisitilanteessa. Kirkko ja hautausmaa toimivat monien kertomusten näyttämöinä. Papistoa muistelmakertomukset kuvaavat usein poissaolevina ja piittaamattomina. He eivät kuulu varsinaisiin pahantekijöihin, mutta heidän sympatiansa ovat valkoisten puolella. Papistoa arvostellaan muunmuassa siitä, että he kieltäytyvät siunaamasta punaisia vainajia. Käsitys korkeamman oikeudenmukaisuuden olemassaolosta, moraalista ja toisaalta hautaaamiseen liittyvät käsitykset liittävät tutkielman kirkkohistorian piiriin. Tutkielmassa on mukana myös perinteentutkimuksellinen ja folkloristinen näkökulma.

One of the biggest challenges in Finland in the future will be the growing number of elderly people. It means that more and more people will be dependent on care and medication. According to research elderly people consider physical working order and an option for social interaction with other people to be the most important things for their well-being. As one ages the activity of living decreases. As a result other matters relating to the quality of life suffer as well. Older people are entitled to life worthy of a human being. To underpin this objective we have to maintain their independence and activity. This requires a certain level of health, well-being and working order which can all be influenced by other people. All activities are surrounded by some sort of an environment, so it is an important part of well-being. Green environment in particular is believed to have a positive effect to the well being and health. This is emphasized in hospitals and institutions. The first aim of this study was to map out the factors in green environment that motivate and encourage to use more time outdoors. The second aim was to study the impacts of the increased activity for the elderly people in the assisted living building Palta in Paimio, Finland. The research was carried out during summer 2009. Method was to observe the use of green environment and to interview nine habitants and their relatives and the staff of Paltanpuisto. The habitants were interviewed twice, spring and autumn. Other participants were interviewed once late summer. The object was to find out what were the reasons that got the habitants to go out and how did they feel it had affected their well-being The results were organized into three categories that were considered to activate habitants to go out: Safety, operationality and experientiality. The categories are interactive and in part overlapping. Experiences of well-being were considered as one category, which once again interacts with the three mentioned above. Main reasons to go out were the feeling of independence, other people and the affect going out has on general mood. In general this study confirms that green environment has a positive affect for the habitants of assisted living buildings. Most habitants saw the opportunity to go out as a vitally important factor behind good quality of life.

Tarkastelen pro gradu -työssäni sitä, miten Suomen alueen esihistoriaa kuvataan lukion historian oppikirjoissa. Aineisto koostuu uudemmista, vielä käytössä olevista oppikirjoista, jotka on julkaistu vuosina 2005–2012 sekä vanhemmista vuosina 1981–1983 julkaistuista teoksista. Analysoitavia oppikirjoja tutkimuksessa on yhteensä kymmenen. Tavoitteeni on tarkastella diskurssianalyysin keinoin sitä, minkälaisia diskursseja esihistorian kuvauksessa ylläpidetään, miten tieto oppikirjoissa esitetään ja onko esihistorian kuvaus muuttunut ajan myötä. Hypoteesini on, että oppikirjoissa ylläpidetään joitain vallitsevia puhetapoja, jotka eivät ole neutraaleita, arvoista ja valinnoista vapaita. Sovellan tutkimuksessani kriittisen diskurssianalyysin mukaisia näkemyksiä vallasta ja hegemoniasta. Retorisen diskurssianalyysin avulla tarkastelen oppikirjoissa käytettyjä vakuuttavuutta lisääviä kielellisiä keinoja. Käsittelen tutkimusaihetta symbolisen vallan, opetussuunnitelmateorioiden ja diskurssianalyysin taustalla olevan sosiaalisen konstruktionismin näkökulmista. Koulutuksesta yhtenä symbolisen vallankäytön muotona ovat kirjoittaneet muun muassa Pierre Bourdieu, Jean-Claude Passeron ja Teun A. van Dijk. Tutkimuksessa ilmenee, että lukion historian oppikirjoissa esiintyy hyvin samankaltaisia, toistuvia diskursseja. Näistä yleisimmät ovat pyynti rajoittaa-, keskeneräisyys ja jatkuva edistys- ja kylmä periferia -diskurssit, jotka voidaan esiintyvyytensä ja dominoivuutensa takia tulkita itsestäänselvän aseman saavuttaneiksi, hegemonisoituneiksi diskursseiksi. Tiedon esittämiseen liittyvä tarkastelu tuo ilmi, että oppikirjoissa tieto esitetään pääosin valmiina, ja lukijaa ohjataan erilaisilla kielellisillä keinoilla omaksumaan tieto halutulla tavalla. Mitään yhtä, täysin vaihtoehdotonta kuvaa oppikirjat eivät kuitenkaan tarjoile. Esihistorian kuvaus on osittain erilaista vanhoissa ja uusissa oppikirjoissa. Muutokset liittyvät termistöön, aiheisiin ja oppikirjojen esihistoria-osuuksien pidentymiseen ja monipuolistumiseen 2000-luvun oppikirjoissa. Pohdintaa-luvussa tarkastelen tarkemmin esihistorian kuvaamista keskeneräisenä ja vastakohtaisena modernille, Suomen alueen esihistorian hahmottamista ilmaston ja sijainnin kautta sekä esihistorian tulkintaa nykyisyydestä käsin. Vertailen aineistosta esiin nousseita puhetapoja ja arvoja opetussuunnitelmissa esitettyihin. Esitän, että tietyt tutkimuksessa löydetyt diskurssit osallistuvat esihistorian vähättelyyn. Tulkitsen näiden puhetapojen kumpuavan lukion historian opetusta laajemmasta kontekstista.

Tutkimukseni käsittelee Berliinin Finnenhaussiedlung-asuinalueita, joiden puuelementtirivitalot rakennettiin vuosina 1957–1959 Lichterfelden ja Kladowin kaupunginosiin. Lisäksi Mariendorfiin valmistui kolme mallirivitaloasuntoa. Finnenhaussiedlungit olivat sosiaalisen asuntotuotannon erityisprojekti, jossa Yhdysvallat lahjoitti Länsi-Berliinille Puutalo Oy:n teollisesti esivalmistamat puuelementit. Asuinalueiden rakennuttajana toimi Gemeinnützige Heimstätten-, Spar- und Bau-Aktiengesellschaft eli GEHAG, joka tunnetaan varsinkin 1920-luvun sosiaalisesta asuntotuotannostaan Berliinissä. Puutalo Oy taas oli merkittävä toimija tyyppipuutalojen ja puurakenteiden tuottajana sekä kehittäjänä Suomessa, ja sen toiminta suuntautui alusta lähtien myös ulkomaanmarkkinoille. Tutkimukseni on sekä ensimmäinen Berliinin Finnenhaussiedlung-asuinalueisiin kohdistuva taidehistoriallinen tutkimus että ensimmäinen suomalaisten puutalojen vientiä avaava tutkimus. Tutkimuksen fokus on asuinalueiden 1950-luvun rakennushistorian ja rakentamiseen liittyvien taustojen selvittämisessä, ja siinä on kaksi päänäkökulmaa: poliittinen ja kylmän sodan näkökulma ja taide- ja tyylihistoriallinen näkökulma. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi ja miten Berliinin Finnenhaussiedlungit rakennettiin, mitä arkkitehtonisia periaatteita ne ilmentävät ja mikä merkitys alueilla on asuntoarkkitehtuurin historiassa. Käytän tutkimuksessani useampaa menetelmää: arkistotutkimusta, taidehistoriallista vertailua ja muistitietotyyppistä lähestymistapaa. Pääaineistoni koostuu Suomen ulkoministeriön arkiston Yhdysvaltain ylijäämämaataloustuotteiden ostoja koskevista asiakirjoista 1953–1959, Puutalo Oy:n tilannekatsauksista ja hallituksen kokousten pöytäkirjoista 1955–1959 Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta, Berliinin Landesarchivin pakolaisasuntoja käsittelevistä asiakirjoista sekä Spandaun, Steglitz-Zehlendorfin ja Tempelhof-Schönebergin rakennusvalvontavirastojen arkistojen rivitaloja koskevista dokumenteista. Lisäksi keskeistä aineistoa ovat asemakaava- ja rakennuspiirustukset, valokuvat, aikalaislehtien artikkelit, GEHAG:n toimintakertomukset vuosilta 1954–1959 sekä Kladowin Finnenhaussiedlungin alkuperäisasukkaalta saamani GEHAG-materiaali ja suulliset tiedonannot. Tutkimukseni osoittaa, että puurivitalojen rakennuttaminen Berliiniin oli poliittinen päätös ja osa Yhdysvaltojen kylmän sodan avustuspolitiikkaa. Valuuttapulasta kärsinyt Suomi sai 1950-luvulla ostaa Yhdysvalloista ylijäämämaataloustuotteita, pääasiassa tupakkaa ja puuvillaa, suomenmarkoilla. Saadut varat Yhdysvallat talletti Suomen Pankissa olleelle markkatilille ja käytti ne Suomen viennin edistämiseen kohti länttä. Kun Neuvostoliitto äkisti lopetti puutalo-ostot Suomesta, puutaloista tuli ylijäämämaataloustuotteiden avustusohjelmassa Suomen ykkösvientituote. Puutaloja suunniteltiin etenkin Yhdysvaltain puolustusministeriön käyttöön eri maihin. Berliinin puutalot oli kuitenkin tarkoitettu DDR:stä Länsi-Berliiniin paenneille pakolaisille, joiden asumisen tukeminen oli Yhdysvalloille kylmän sodan propagandakeino. Lopulta puolet omistusasunnoiksi tarkoitetuista puurivitaloasunnoista kohdistettiin DDR-pakolaisille, osa siirtoväelle ja toisen maailmansodan pommituksissa asuntonsa menettäneille sekä osa hakijoille, joilla oli omaa pääomaa. Asukasvalinnoissa noudatettiin sosiaalisen asuntotuotannon mukaisia tulorajoja, ja ne suunnattiin erityisesti lapsirikkaille perheille. Finnenhaussiedlungien rakentaminen alkoi Mariendorfin mallirivitalosta, minkä jälkeen puurivitaloasuntoja rakennettiin Kladowiin yhteensä 377 ja Lichterfeldeen 67. Näiden lisäksi kaksi asuntoa toimitettiin Berliiniin yksityistilauksena. Puurivitaloasuntoja oli kolmea tyyppiä: A1 (80,34 m2), A2 (87,76 m2) sekä D (85,63 m2). Olen tutkimuksessani selvittänyt, että GEHAG laati asuinalueiden asemakaavat, asuntojen tyyppipiirustukset ja puutarhasuunnitelmat sekä vastasi rivitalojen rakennuttamisesta ja arkkitehtonisista piirteistä, kuten ulkoisesta ilmeestä ja väreistä. Puutalo Oy teki GEHAG:n piirustusten mukaan taloista omat puuelementteihin pohjautuvat rakennussuunnitelmansa, vastasi asuntojen sisustuksista ja toimitti puutaloelementit Berliiniin. Rakentamisessa käytettiin berliiniläisiä rakennusyhtiöitä, ja Puutalo Oy:stä paikalla oli talojen pystytyksen valvoja. Tulkintani mukaan Berliinin Finnenhaussiedlungeissa on ainutlaatuista suomalaisen puuelementtitekniikan ja saksalaisen GEHAG:n rakennusperinnön yhdistyminen. Puuelementit kytkevät rakennukset sekä puuelementtirakentamiseen että tehokkaaseen ja tyyppeihin perustuvaan moderniin rakennustapaan, jota oli toteutettu sekä Suomessa että Saksassa. Finnenhaussiedlungien kaavoituksessa ja rivitaloissa näkyy 1920-luvun saksalaisiin rakennussuuntauksiin, puutarhakaupunkiaatteeseen sekä Bruno Tautin ja Ernst Mayn arkkitehtuuriin viittaavia piirteitä. Rivitalomassojen geometrisuus ja suorat linjat muistuttavat yhtäältä Berliinin ja Frankfurtin 1920-luvun Siedlungien rivitaloja sekä toisaalta Puutalo Oy:n 1950-luvun rivitaloja Tapiolassa ja Herttoniemessä. Finnenhaussiedlungien ilmeelle oli olennaista myös riveittäin suunniteltu väriohjelma, mikä sekin muistuttaa Tautin ja 1920-luvun perinnöstä. Asuntojen sisätiloja leimaavat tehokas tilankäyttö ja pohjaratkaisut, jotka noudattavat funktionalistista tilan eriyttämisen periaatetta. Asuntoarkkitehtuurin historiassa Berliinin Finnenhaussiedlungit ovat poikkeuksellinen kokonaisuus, jonka syntyminen oli monimutkaisen kansainvälisen yhteistyön tulosta. Taloista neuvoteltiin ja päätettiin korkeimmilla poliittisilla tahoilla Yhdysvaltain ja Suomen ulkoministeriöitä, Saksan liittotasavallan ministeriöitä ja Berliinin senaattia myöten. Myös asuinalueiden suunnittelu ja rakentaminen oli vahvojen toimijoiden yhteistyötä: GEHAG:lla oli uniikki kokemus asuinalueiden kaavoituksesta ja asuntoarkkitehtuurista, ja Puutalo Oy kykeni joustavasti sovittamaan puuelementit paikallisiin vaatimuksiin. Finnenhaussiedlungien rakennushistoria herättää kuitenkin kysymyksen, olivatko puutalot todellinen vientimenestystuote vai enemmänkin suurvaltapolitiikan pelinappula. Puutalovienti ja Saksan lukuisat muut Finnenhaussiedlungit kaipaavat lisää tutkimusta, jotta puutalojen laajamittaisesta viennistä saataisiin muodostettua kokonaiskuva.

The topic of this master’s thesis is urban poverty in Helsinki in 1893-1900. This study examines the living conditions of the poor and what resources they lacked. The reasons behind poverty are also discussed. Previous studies of poverty are used in order to study poverty in Helsinki. Themes in this study include, for example, the reasons behind poverty, and whose fault it was. The primary source for the analysis is letters that were sent to a charity organisation called Föreningen för välgorenhetens ordnande (F.V.O.), as well as notes from the employees. The focus is on eight files. Additionally, there will be a shorter quantitative study of 294 files (from files 2-2935) which will give us an overview of the time and a better understanding of the overall profile of a poor seeking for help from the organisation. The files for the quantitative part have been selected by systematic sampling, every tenth file is part of the study. The number of the people seeking for help, their occupations, reasons for seeking help, and help received are all topics of interest in the quantitative part. The main method of research is, however, content analysis. The eight files will be studied through this technique. In the qualitative part the main research topics are: The reasons behind poverty, and the living conditions of the poor. From the study we can conclude that there were multiple factors behind poverty. Sickness, unemployment, large families, widowhood, and inherited poverty were all reasons behind poverty. The reasons varied between people and years. Unemployment and sickness seemed to accelerate each other, and it is not clear whether sickness caused poverty or whether poverty caused sickness. Poverty did cause lack of resources which made them seek help. Some of the main reasons for seeking help were the general need for help, unemployment, lack of material goods, and lack of monetary resources. Small and cramped apartments, lack of food, clothing and firewood were common problems for the urban poor in Helsinki. Living in tight quarters also deteriorated their health. Low income did not give enough food security and they pawned their clothes regularly to ease the burden for a moment. Both the letters and the notes from F.V.O.-employees tell the same story about the conditions of the poor. The poor themselves probably used different rhetorical methods to further their agenda, because the charity organisation had its own values, even though this particular organisation gave help liberally. The research results tell us that the poor lacked many resources in their lives. Living in cramped apartments, and lacking food and clothing, plagued the urban poor population of Helsinki. The reasons behind poverty were multiple and varied, although unemployment and sickness were the largest reasons and further deepened poverty. Due to limited material, we cannot draw universal conclusions on urban poverty in Helsinki, let alone nationwide. The results did, however, have similarities with studies done on urban poverty in Tampere and in Europe in general.

The professional development of nursing students takes place by integrating theoretical and practical knowledge in clinical practice. The clinical practice covers approximately half of nursing studies. Studies concerning clinical practice supervision have pointed out that contemporary supervision is not done the optimal way when it comes to certain supervision factors like supervisory resources or supervisory competence. These problems can be difficult to solve, if it is not understood how the supersivison works as a whole and which different factors finally affect the appearance of it. The purpose of this study was to examine the clinical practice supervision in nursing context, and with a systemic approach (Bertalanffy 1968) increase the understanding of the supervisory factors and their mutual relations that affect the appearance of the supervision. The aim was to produce knowledge especially about supervision as a systemic whole, and which factors challenge the quality of supervision. The theoretical framework of this study was built around the supervision theory focusing on nursing context. In addition, the systemic approach that was applied in this study was presented in the theoretical framework. This study is an empirical qualitative study. The data was acquired by three group theme interviews and questionnaires (N=13) from nurse students’ supervisors from different health care units. Content analysis was used as the method for the analysis, and the material was examined as a whole in order to reach the unseen dynamics that were delineated between the divisions of the supervision. A systemic model of supervision (The Dynamic Model of Supervision) was created as a result of this research in order to locate those factors and relations of the factors that affect the appearance of supervision. The model examines the supervision more holistically than earlier research, so that it does not merely examine single factors that affect the supervision, but also the dynamic relation of those factors. Use of the model gives a more realistic picture of the complex and systemic nature of supervision. The model offers a new point of view to develop the supervision, because with the help of the model it is possible to reach the actual reasons that lie behind single supervision factors. Although this study concentrated in the nursing context, the knowledge it offers can be used to understand practical training supervision as a phenomenon also in general level.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan patentteja kestävän kehityksen näkökulmasta. Tarkastelun keskiössä ovat kylvösiemeniin myönnettyjen patenttien vaikutus kestävään ruokatuotantoon ja siten myös jokaisen oikeuteen ruokaan. Oikeus ruokaan on kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustettu oikeus. Oikeus ruokaan tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus riittävään ravintoon ja oikeus olla vapaa nälästä. Oikeus ruokaan ei kuitenkaan toteudu kaikkialla maailmassa. Globaali ruokatuotanto ei ole kestävällä tasolla eikä se tällä hetkellä pysty vastaamaan kaikkien ihmisten ravitsemuksellisiin tarpeisiin. Useat haasteet, kuten ilmastonmuutos ja väestönkasvu aiheuttavat suuria ongelmia globaalille ruokasysteemille ja sen kestävyydelle. Ruokatuotannon vinoumaa kuvastaa osuvasti se, että ruokaa tuotetaan kyllä määrällisesti riittävästi jokaista henkilö kohden, mutta samaan aikaan noin 820 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä. Tämä ongelma esiintyy korostetusti Afrikassa, jossa noin kolmas osa koko mantereen väestöstä kärsii jollain tasolla nälästä. Ongelma on suurin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, johon tässä tutkimuksessa keskitytään. Patentti tuottaa yksinoikeuden, joka antaa haltijalleen oikeuden kieltää muita hyödyntämästä patentoitua keksintöä. Aiemmin luonnon geeniresurssit olivat patentoitavuuden ulkopuolella. Teknologia kehittyi 1960-1990 luvuilla etenkin ruokatuotannon osalta. Seuraava askel oli kohti bioteknologisia innovaatiota ja geenitekniikkaa. Teollistuneiden maiden intressissä oli uusien bioteknologisten keksintöjen tehokas suojaaminen patenttisääntelyllä. Maailman kauppajärjestön perustamisen yhteydessä allekirjoitettiin TRIPSsopimus, jolla harmonisoitiin laajasti immateriaalioikeudellista sääntelyä. TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 3 b-kohta mahdollistaa geenimuunneltujen kylvösiemenien patentoinnin. TRIPS-sopimus velvoittaa kaikkia Maailman kauppajärjestön jäsenvaltioita ja näin ollen myös suurinta osaa Afrikan valtioista. TRIPS-sopimuksen sääntelyn implementoiminen Afrikassa ei ole täysin ongelmatonta. Lisäksi bioteknologian siirtyminen maatalouden harjoittamiseen on johtanut siihen, että maataloutta harjoitetaan pääsääntöisesti kahdella tavalla eli perinteisenä maanviljelynä, jota erityisesti harjoittavat afrikkalaiset pienviljelijät sekä tehomaataloutena, jolle luonteenomaista ovat geenimuuntelu, runsas kemikaalien käyttö sekä yksipuoliset ja mekaaniset viljelytavat. Perinteinen maanviljely on usein ekologisempaa sekä siinä hyödynnetään useita erilaisia viljelytapoja ja viljelykasveja. Tehomaatalouteen ja geenimuunneltuihin kasveihin liittyy paljon potentiaalia etenkin ilmastonmuutoksen ja maatalouden suhteen, mutta myös monia huolenaiheita ja pelkoja. Kylvösiementuotannolle omainen piirre on alan monopolisoituminen. Afrikan köyhien kehitysmaiden on hyvin vaikeaa kilpailla ruokatuotannossa tehomaataloutta harjoittavien kansainvälisten kylvösiemenyritysten kanssa. Lisäksi TRIPS-sopimuksesta aiheutuu rajoitteita perinteisen afrikkalaisen maanviljelyn harjoittamiselle. Tässä tutkimuksessa maatalous, patentit ja ruokaturvallisuus ovat synergiassa ja vaikuttavat kaikki toisiinsa. Bioteknologia ja maatalouden keksinnöt nähdään potentiaalisina ratkaisijoina nälänhädän ongelmiin. Saharan eteläpuoleisen Afrikan maiden kannalta olisikin erityisen tärkeää, että uudet patenteilla suojatut maatalouden keksinnöt edistäisivät ruokaturvallisuutta. Ongelmana ja tämän tutkimuksen keskiössä kuitenkin on kuitenkin kysymys siitä, edistävätkö bioteknologian keksinnöt tosiaan ruokaturvallisuutta. Tutkimuksessa tarkastellaan siten myös sitä, onko patentti riittävä taloudellinen kannustin sellaisten keksintöjen tekemiseen, jotka ottavat nimenomaan huomioon kehitysmaiden tarpeet. Vaikka teknologia on kehittynyt nopeasti, ei nälänhädän ongelmia ole onnistuttu vielä poistamaan. Geenimuuntelussa on keskitytty enemmän rahakasvien kehittämiseen, kuin oikeuden ruokaan turvaamiseen.