Browsing by Title

Tässä alkuperäistutkimuksen sisältävässä lisensiaatin tutkielmassa tutkittiin Latilactobacillus fuchuensiksen merkitystä tyramiinin tuottajana kala- ja kanatuotteissa. L. fuchuensiksen merkitystä ruoan pilaajana ja biogeenisten amiinien tuottajana ei ole juurikaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sen kykyä tuottaa tyramiinia raaoissa kala- ja kanatuotteissa. Lisäksi tutkittiin, miten sen tuottaman tyramiinin määrä eroaa marinoimattomien ja marinoitujen tuotteiden välillä. Hypoteeseina oli, että: I) L. fuchuensis kykenee kasvamaan näytteissä, joihin sitä on siirrostettu. II) L. fuchuensis tdc+ -kannoilla, joilla on tyramiinin tuottoon liittyvä tyrosiinidekarboksylaasi tdc -geeni genomissa, siirrostetuissa näytteissä on enemmän tyramiinia, kuin näytteissä, joihin on siirrosttettu L. fuchuensis tdc− -kantoja, joilta puuttuu tyrosiinidekarboksylaasi. III) Marinoiduissa kirjolohessa ja broilerissa L. fuchuensis tdc+ -kannat muodostavat enemmän tyramiinia, kuin marinoimattomissa näytteissä. Elintarvikematriiseja olivat marinoimaton ja marinoitu kirjolohi sekä broileri. Tutkimuksessa käytettiin kahdeksaa eri L. fuchuensis kantaa. Kannoista neljä oli todettu esikokeissa tyramiinia tuottaviksi (tdc -geenin sisältämät kannat, eli tdc+ -kannat) ja neljä tyramiinia tuottamattomiksi (eivät sisällä tdc -geeniä, eli tdc− -kannat). Elintarvikematriiseihin siirrostettiin näitä bakteerikantoja ja tutkittiin, millaiset tyramiinipitoisuudet niissä oli säilytysajan jälkeen. Kirjolohta säilytettiin 3 ºC:ssa 12 vuorokautta ja broileria 6 ºC:ssa seitsemän vuorokautta. Elintarvikematriiseista tutkittiin myös mikrobimääriä, pH-luvun muutosta ja aistinvaraisia muutoksia. Broilerista tutkittiin lisäksi Rogosa-maljoilla kasvaneiden bakteeripesäkkeiden tyramiinin tuottoa pH-luvun muutoksen perusteella. Tulosten perusteella hypoteesiin I sopien L. fuchuensis pystyy kasvamaan näytteissä, joihin sitä on siirrostettu. Mikrobiologissa määrityksissä suhteellisen tasainen kasvu MRS:llä ja Rogosalla viittaa sen kasvaneen valtalajiksi säilytysaikana. Lisäksi sillä vaikuttaa olevan kyky tuottaa tyramiinia elintarvikkeissa. Tutkimuksessa tehdyt tilastolliset vertailut tukevat osittain hypoteesia II. Myös pH-luvun muutokseen perustuvalla menetelmällä 22 % tutkituista bakteeripesäkkeistä oletettavasti tuotti tyramiinia. Marinoinnin ei todettu lisäävän tyramiinin määrää. Hypoteesista III tehdyissä tilastollisissa vertailuissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja tyramiinimäärissä. Tyramiinin kohdalla tuloksiin saattoivat vaikuttaa pieni otoskoko ja suuret hajonnat näytteiden sisällä. Pienen otoskoon takia poikkeavat arvot saattoivat vääristää tuloksia ja vaikuttaa tilastollisten testien luotettavuuteen. Osassa tilastollisista vertailuista saatu p-arvo oli lähellä tilastollisesti merkitseväksi valittua p-arvoa (p < 0,05). Tämä antaa viitteitä siitä, että isommalla otoskoolla olisi voitu saada hypoteeseja tukevia tilastollisia merkitsevyyksiä. Tässä täytyy kuitenkin huomioida suurien hajontojen mahdollinen vaikutus nyt saatuihin tuloksiin. Hypoteesit II ja III tarvitsevat tuekseen vielä jatkotutkimusta suuremmalla otoskoolla, jolloin hajonnan mahdollinen vaikutus tuloksiin tulisi huomioiduksi paremmin.

This thesis studies Latin loan-words in the Cornish language. Latin was spoken in Britain for over four centuries during the period 1st century BCE – 5th century CE, and in this time many words were borrowed into local Celtic languages. Hundreds of these loan-words have been identified. I shall focus my study on Cornish even though I have made many references to Welsh and Breton. These three languages were not yet differentiated into languages of their own during the time of Latin influence, which is why comparing them is pivotal. I begin my thesis with an introduction to Celtic languages in general and Cornish in particular. After that I shall discuss the concept of British Latin and how it has been dealt with in previous studies. Word analysis will comprise the largest part of thesis. I shall analyse 120 Cornish words of Latin origin. This work will include phonological and semantic investigation as well as comparison with relevant languages, most of which, in addition to Cornish, Welsh and Breton, will be Romance languages. I shall argue that the knowledge of British Latin thus gathered reveals that this language was essentially similar to other varieties of substandard Latin. This information will, however, also expose some features that are unique to British Latin.

Dans ce mémoire de master, nous nous penchons sur l’étude des expressions figées et leur traduction dans le roman Les Yeux jaunes des crocodiles (2006) de Katherine Pancol. Nos questions de recherche sont les suivantes : Quelle est l’approche utilisée dans la traduction des expressions figées du français vers le finnois et l’anglais ? Y a-t-il des différences entre les stratégies de traduction en finnois et en anglais ? Le concept d’une expression figée ne possède pas de définition précise, mais il présente des caractéristiques communes. Parmi celles-ci, on trouve la non-compositionnalité, la non-substituabilité, la non-modifiabilité, le caractère graduel du figement, le rôle de la mémorisation, « le contexte unique » et la syntaxe marquée. Les expressions figées peuvent être classées en plusieurs catégories, telles que l’idiome, la locution, la collocation, le proverbe, le gallicisme et la métaphore. (Lamiroy, 2008 ; Svensson, 2004.) Il est possible de distinguer six stratégies pour la traduction des expressions figées : l’emploi d’une expression figée identique, l’emploi d’une expressions figée similaire seulement en sens mais non pas en forme, l’emprunt (traduit mot à mot ou laissé dans la langue source), la paraphrase, l’omission partielle et l’omission totale. Une stratégie supplémentaire est la compensation. (Baker, 2010.) Deux approches sont également distinguables : la domestication et l’étrangéisation (Venuti, 1995). Les correspondances possibles des expressions figées entre la langue source et la langue cible sont : totale, partielle ou absence de correspondance (Mogorrón Huerta, 2008). Notre étude repose sur trente exemples et utilise une méthode qualitative et comparative. Trois catégories ont été identifiées : une expression figée traduite par une expression figée en finnois et en anglais, une expression figée traduite par une expression figée soit en finnois soit en anglais, et une expression figée qui n’est pas traduite par une expression figée ni en finnois ni en anglais. Les résultats démontrent que chaque stratégie est employée dans la traduction des expressions figées. Dans cette étude, la stratégie la plus fréquemment employée est la traduction par une expression figée partiellement correspondante, conservant le même sens mais présentant une forme différente. Néanmoins, lorsqu’il est possible et approprié, une expression figée identique est préférée. Parfois, afin de préserver la figuralité dans le texte, la traduction est effectuée par une expression figée différente dans sa forme que dans son sens. Lorsqu’une expression figée n’est pas traduite par une expression figée dans la langue cible, la paraphrase est la stratégie la plus courante. Seulement en finnois, des cas de traduction par emprunt sont observés. Uniquement en anglais, la stratégie d’omission totale est utilisée. La différence la plus remarquable entre les deux traductions est que les expressions figées sont plus fréquemment traduites par des expressions figées équivalentes, identiques ou similaires en anglais qu’en finnois. En finnois, une traduction par paraphrase est plus courante. Une autre différence dans les stratégies est l’omission fréquente en anglais. De plus, en finnois, il arrive parfois qu’une expression figée est empruntée de la langue source, ce qui n’est pas observé dans la traduction anglaise. À partir de cette étude, il est possible de conclure que l’usage des expressions figées est plus répandu en français et en anglais comparativement au finnois. De plus, le français et l’anglais partagent un plus grand nombre d’expressions figées similaires. En anglais, la stratégie de domestication est utilisée, tandis qu’en finnois, c’est l’étrangéisation qui prédomine.

Tutkielmassa tarkastellaan italialaisen kirjailijan, runoilijan ja elokuvaohjaajan Pier Paolo Pasolinin kahden ensimmäisen romaanin suomentamista. Ragazzi di vita (1955) ja Una vita violenta (1959) ovat käännöstieteellisestä näkökulmasta mielenkiintoisia etenkin siksi, että niissä käytetään huomattavan paljon Rooman murretta ja ”alamaailman slangia”. Analysoitavana on näiden kahden alkuperäisen italiaksi kirjoitetun teoksen lisäksi niistä jälkimmäisestä tehty Aira Buffan suomennos Kiihkeä elämä (1962). Teoksia lähestytään etenkin murteen kääntämisen kannalta. Ensin pyritään määrittelemään murteen rooli alkuperäisteoksissa, jonka jälkeen tarkastellaan suomentajan käyttämiä strategioita jälkimmäisen romaanin käännöksessä. Lopuksi tuloksien avulla pohditaan strategioita vielä kääntämättömän esikoisteoksen suomentamiseen. Käännösten tutkimisen pohjana on ns. skoposteoria, jonka perimmäisenä ajatuksena on määritellä alkuperäisen tekstin merkitys tai skopos, ja tutkia kuinka hyvin käännös onnistuu välittämään sen. Teoriaa sovelletaan erityisesti murteiden kääntämisen tutkimiseen. Murteiden kääntämistä on perinteisesti pidetty hyvin haastavana, ellei täysin mahdottomana prosessina; yleisesti hyväksytty ajatus on se, että murteita kääntäessä lopputekstistä tulee alkuperäistä standardisoituneempi. Murrekäännöksille on kolme perusstrategiaa. Ensimmäinen niistä on standardikielelle kääntäminen, joka häivyttää alkuperäisen tekstin kontrastin eri varianttien välillä. Toinen on murteen kääntäminen kohdekielen johonkin toiseen rekisteriin, kuten puhekielelle. Kolmas vaihtoehto on valita kohdekielen murre, mutta perinteisesti tätä on pidetty hankalana ratkaisuna, koska on vaikea löytää murre, joka ei toisi mukanaan vääränlaisia konnotaatioita. Kääntäjän eri strategioita lähestytään käyttäen hyväksi skeemaa, joka on elaboroitu aiheen teorioiden pohjalta. Murretta ja slangia käytetään alkuperäisteoksissa tekstin joka tasolla, niin dialogeissa kuin narraatiossakin, jossa se tulee esiin ns. vapaan epäsuoran esityksen mekanismein. Suomentaja on valinnut etenkin dialogien kääntämistä varten Rooman murteen vastineeksi suomalaisen puhekielen variantin, joka perustuu eteläiseen/helsinkiläiseen puhetapaan. Kääntäjä käyttää murre- ja slangi-ilmausten suomentamiseen useita erilaisia keinoja, mutta ilman minkäänlaista selvää koherenttia strategiaa. Joitain yksittäisiä ilmauksia mm. selitetään eri keinoin uudestaan vielä sen jälkeen, kun ne on jo kerran selitetty, mutta murreilmausten käännöksistä löytyy myös jonkin verran suoranaisia virheitä. Yksi murteen käytön ominaispiirteistä alkuperäisteoksissa on tiettyjen ilmausten ja sanojen repetitiivisyys, etenkin dialogeissa, mutta toisaalta narraatiossa murteelliset ilmaukset välillä rikastuttavat kieltä. Käännöksessä tämä näkyy täysin päinvastaisesti: siinä missä alkuperäisteoksessa on toistoa, on käännöksessä käytetty enemmän synonyymeja, kun taas alkuperäisteoksen kerronnan tason murreilmausten varieteetti on käännöksessä hävinnyt. Lopuksi pohditaan erikseen vielä kääntämätöntä Ragazzi di vitaa. Liitteenä on lyhyt ehdotus käännösstrategialle, joka suosii laajamittaisempaa stadin slangin käyttöä. Rooman ja Helsingin murteiden ja slangien eräiden yhtymäkohtien lisäksi slangin käytöllä olisi mahdollista säilyttää alkuperäisteoksen kielellisten varieteettien rikkaus. Myös Aira Buffa on käyttänyt ensin analysoidun teoksen käännöksessä joitain slangisanoja, mutta ehdotetussa strategiassa niiden käyttö olisi laajempaa ja johdonmukaisempaa. Ensimmäisen romaanin suomentaminen nostaa esiin myös kysymyksen jälkimmäisen mahdollisesta uudelleenkäännöksen tarpeesta.

Mångfald i nyhetsmedier är ett brett område som flitigt debatteras och forskas. Ämnet är högaktuellt i tider då mediefältet och samhället i snabb takt förändras och nyhetsmedier i allt hårdare grad tävlar om läsare, lyssnare och tittare samtidigt som lönsamheten sjunker och uppsägningar och nedskärningar är vardag på redaktionerna. Mångfald kan mätas på flera olika sätt med hjälp av variabler som till exempel ämnesmångfald och geografisk mångfald. Det finns många förutfattade meningar som florerar i den allmänna debatten om nyhetsmångfalden, eller närmare bestämt brister i den, och vad de bristerna kan leda till. Målet med denna avhandling är att vetenskapligt, både kvantitativt och kvalitativt undersöka flera mångfaldsindikatorer i tv-nyheterna både inom och mellan public service och det kommersiella på ett allt hårdare konkurrensutsatt finländskt mediefält. I denna avhandling undersöks tv-nyheternas mångfald bland annat med hjälp av begrepp som ämnesmångfald, geografisk mångfald och genom mätning och jämföring av ett mångfaldsindex. Frågan om följderna av hårdare konkurens och eventuell mindre mångfald innefattar naturligt också forskning och diskussion kring politicotainment och en kommersialisering eller tabloidisering av nyheter på tv. Också TV-Nytts speciella roll som ända svenskspråkiga nyhetsmedium på tv behandlas. Betydelsen av minoritetsmedia överlag diskuteras och TV-Nytts position och funktion granskas genom en undersökning av om mediet uppfyller sin roll och sina målsättningar som minoritetsmedia och genom det ytterligare bidrar till mångfalden i nyhetsutbudet. Resultaten av en mer omfattande kvantitativ innehållsanalys med stöd av en begränsad kvalitativ forskningskomponent påvisar en förhållandevis hög mångfald i de finländska tv-nyheterna. Det finns skillnader i nyhetsutbudet rent ämnesmässigt men också andra mått på mångfald som form och presentationssätt tyder på variation också i graden av kommersialisering mellan TV-Nytt, TV-Uutiset och MTV3-Uutiset. Resultaten påvisar också mönster som tyder på att graden av kommersialisering av nyheterna är högre på MTV3 än på Yle. Intressant är TV-Nytts roll som enda svenska nyhetsmedium på tv i Finland och uppfyllandet av kraven som ställs på mediet som minoritetsmedium med tanke på fosrkningresultatet. Medan ämnesfördelningen bland de unika nyheterna huvudsakligen följer samma mönster som fördelningen ämnesområden totalt i de enskilda medierna är det värt att notera på vilket sätt det svenska i Finland lyfts fram. Föga överraskande var det TV-Nytt som stod för svenskan, förutom vad gäller rapporteringsspråk också innehållsmässigt. Men desto intressantare är att svenskan eller nyheter med anknytning till det finlandssvenska inte fick någon plats alls i de övriga medierna.

Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja kokeellisen osuuden. Suomessa noin puolet lihaksi kasvatettavista sonneista elää suurimman osan elämästään ryhmäkarsinoissa betonirakolattialla. Betonirakolattialla on kuitenkin todettu olevan haitallisia vaikutuksia muun muassa sonnien makuukäyttäytymiseen ja jalkaterveyteen. Jalkavikojen yleisyys ja huono makuumukavuus heikentävät merkittävästi sonnien hyvinvointia betonipohjaisissa lämminkasvattamoissa. On mahdollista, että jalkavioista aiheutuva kipu ja muutokset makuukäyttäytymisessä heikentävät sonnien päiväkasvua ja siten alentavat sonnien kasvatuksen kannattavuutta. Eräs ratkaisu sonnien hyvinvoinnin edistämiseksi lämminkasvattamoissa on betonirakolattiakarsinoiden makuualueelle asennettava rakolattian rakojen mukaan rei'itetty kuminen pehmike. Kumimaton on todettu vähentävän ihovaurioiden esiintymistä sonnien etupolvissa ja mahdollistavan normaalit makuuliikkeet, kun taas vaikutukset esimerkiksi kintereiden kuntoon ja makuuliikkeisiin käytettyyn aikaan eivät ole yksiselitteisiä. Aiemmat tutkimustulokset eivät ole suoraan yleistettävissä suomalaisiin kasvatusoloihin, sillä tutkimuksissa kasvatusryhmien koot ovat olleet pääsääntöisesti huomattavasti pienempiä kuin Suomessa yleinen 15-20 sonnin kasvatusryhmän koko. Myöskään tutkimuksissa sonnia kohden varatun karsinapinta-alan suuruus ei vastaa Suomessa käytössä olevia suhteellisen syviä karsinoita, jotka mahdollistavat ruokinta- ja makuualueen erottelun. Tutkimusosion tavoitteena oli selvittää betonirakolattiakarsinoiden makuualueelle asennetun rei'itetyn kumimaton vaikutuksia lihasonnien jalkaterveyteen, makuukäyttäytymiseen sekä päiväkasvuun. Aiempien tutkimustulosten perusteella odotusarvona oli, että kumimatolla on positiivisia vaikutuksia näihin tekijöihin. Tutkimuksessa oli mukana 240 sonnia, joista puolet kasvatettiin kumimattopäällysteisissä karsinoissa, ja puolet päällystämättömissä betonirakolattiakarsinoissa noin 6 kuukauden iästä 18-19 kuukauden teurasikään asti. Kuusi sonneista kuoli tai lopetettiin ennen teurasikää. Päiväkasvujen vertailuun saatiin tiedot yhteensä 78 kumimatolla eläneestä sonnista. Sonneja tarkkailtiin kahden kuukauden välein kasvatuskauden ajan. Mitattavia tekijöitä olivat sonnien makuullemenoon käyttämä aika, epänormaalien makuullemenojen ja ylösnousujen määrä, karsinan kumimattopäällysteisellä alueella ja vastaavalla alueella betonikarsinoissa oleskelevien sonnien määrä, etupolvien ja kintereiden ihovauriot ja turvotus sekä sonnien päiväkasvu. Lattiatyypin ja iän vaikutusta etupolvien ja kintereiden kuntoon sekä päiväkasvuun analysoitiin käyttäen lineaarista sekamallia. Makuullemenoparametreja analysoitiin muuttujien mediaaniarvojen avulla käyttäen Mann-Whitney-U-testiä. Betonirakolattiakarsinoissa sonnien mediaani makuullemenoaika oli pidempi kuin karsinoissa, joissa oli kumimattopäällysteinen makuualue (p < 0,05). Betonikarsinoissa esiintyi enemmän epätyypillisiä makuullemenoja ja ylösnousuja kuin kumimattokarsinoissa (p < 0,05). Sonnit vaikuttivat suosivan kumimattoa oleskelualueenaan. Sonnien etupolvien ja kintereiden keskimääräinen kunto pysyi kumimattokarsinoissa parempana kuin betonikarsinoissa (p < 0,05), tosin erot kintereiden kunnossa karsinatyyppien välillä tasoittuivat teurasikäisillä sonneilla. Päiväkasvuissa ei havaittu eroa karsinatyyppien välillä. Kumimattopäällyste betonirakolattiakarsinoissa edistää sonnien hyvinvointia vaikuttamalla positiivisesti niiden makuukäyttäytymiseen ja jalkaterveyteen. Näin ollen se on varteenotettava vaihtoehto sonnien kasvatusolosuhteiden parantamiseksi suomalaisissa lämminkasvattamoissa.

Color confinement, the inability for free quarks to exist at normal temperatures and densities, is one of the most important properties of Quantum Chromodynamics, the quantum field theory (QFT) of the strong interaction. A simple representation of confinement can be obtained by considering a static (i.e. infinitely massive) quark-antiquark pair. The potential of the pair contains a term linear with respect to the separation. Therefore, separating the pair would require infinite energy meaning that the quarks are confined. The static potential can be related to the expectation value of a QFT operator called the Wilson loop. In the non-perturbative large coupling regime lattice field theory can be applied to estimate expectation values of observables. The idea of lattice field theory is to replace continuous spacetime with a lattice, where the fields are defined on the sites and links. The discretization of spacetime allows evaluating path integrals numerically using Monte Carlo methods. An alternate way of computing the Wilson loop expectation value is provided by holographic duality. It is an equivalence between a QFT in four-dimensional flat spacetime and a higher-dimensional theory of gravity in curved spacetime. The duality allows evaluation of hard, non-perturbative QFT calculations with easy classical computations on the gravity side. From the lattice data of the static potential, we can construct a holographic model that could produce those results in a process called bulk reconstruction. The constructed holographic model can then be used to compute other QFT quantities such as entanglement entropy. These quantities allow us to study confinement among other things. In this thesis, lattice field theory measurements of the static potential at different temperatures are presented. Then using a machine learning method, the corresponding holographic metrics are constructed from the lattice results. The lattice simulations have been done as a learning exercise and for the bulk reconstruction method, this thesis is a proof of concept, where no further computations are done using the constructed metrics. The lattice results are in good agreement with previous ones and the bulk reconstruction method seems to work as intended. In future works the method should be applied to a bigger dataset and other quantities should be computed with the constructed metrics.

The purpose of this work is to investigate the scaling of ’t Hooft-Polyakov monopoles in the early universe. These monopoles are a general prediction of a grand unified theory phase transition in the early universe. Understanding the behavior of monopoles in the early universe is thus important. We tentatively find a scaling for monopole separation which predicts that the fraction of the universe’s energy in monopoles remains constant in the radiation era, regardless of initial monopole density. We perform lattice simulations on an expanding lattice with a cosmological background. We use the simplest fields which produce ’t Hooft-Polyakov monopoles, namely the SU(2) gauge fields and a Higgs field in the adjoint representation. We initialize the fields such that we can control the initial monopole density. At the beginning of the simulations, a damping phase is performed to suppress nonphysical fluctuations in the fields, which are remnants from the initialization. The fields are then evolved according to the discretized field equations. Among other things, the number of monopoles is counted periodically during the simulation. To extend the dynamical range of the runs, the Press-Spergel-Ryden method is used to first grow the monopole size before the main evolution phase. There are different ways to estimate the average separation between monopoles in a monopole network, as well as to estimate the root mean square velocity of the monopoles. We use these estimators to find out how the average separation and velocity evolve during the runs. To find the scaling solution of the system, we fit the separation estimate on a function of conformal time. This way we find that the average separation ξ depends on conformal time η as ξ ∝ η^(1/3) , which indicates that the monopole density scales in conformal time the same way as the critical energy density of the universe. We additionally find that the velocity measured with the velocity estimators depends on the separation as approximately v ∝ dξ/dη. It’s been shown that a possible grand unified phase transition would produce an abundance of ’t Hooft-Polyakov monopoles and that some of these would survive to the present day and begin to dominate the energy density of the universe. Our result seemingly disagrees with this prediction, though there are several reasons why the predictions might not be compatible with the model we simulate. For one, in our model the monopoles do not move with thermal velocities, unlike what most of the predictions assume happens in the early universe. Thus future work of simulations with thermal velocities added would be needed. Additionally we ran simulations only in the radiation dominated era of the universe. During the matter domination era, the monopoles might behave differently.

Tutkielman pääpaino on suomen kielen morfologiassa. Tutkielmassa tarkastellaan latvialaisten suomen kielen opiskelijoiden nominintaivutuksen oppimista ja siihen liittyviä ongelmia. Työssä pohditaan myös suomen nominintaivutuksen vaikeutta sekä tuotosten että oman arvion pohjalta. Tulosten analyysissa tarkastellaan, miten hyvin informantit osaavat muodostaa eri nominityyppien perusmuodoista yksikön genetiivin ja monikon partitiivin sijamuodot. Analyysin tärkeänä osana on virheellisten tuotosten analyysi. Tutkimuksella selvitetään, mitkä ovat vaikeimpia nominityyppejä ja ovatko tietyt virheet tyypillisiä tietyille nominityypeille tai tietyn sijan muodostukselle. Tutkimuksessa selvitetään myös eri astevaihtelujen vaikeutta. Tutkielman tärkeimpänä lähteenä on Martinin väitöskirja (1995). Taivutustestin tuloksia verrataan Martinin taivutustestin tuloksiin. Aineistona ovat keväällä 2008 Latvian yliopistossa pidetyn taivutustestin tulokset. Informantteina olivat latvialaiset toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat, jotka kaikki opiskelevat suomen kieltä pääaineena suomalais-ugrilaisten kielten kandidaattiohjelmassa. Informantteja oli yhteensä 24. Ryhmä oli oppimistaustaltaan hyvin homogeeninen. Työssä osoitetaan, että latvialaiset opiskelijat hallitsevat suomen nominintaivutuksen toisella ja kolmannella vuosikurssilla jo kohtuullisen hyvin. Parhaiten hallitaan kaksitavuisten u-päätteisten nominien, nen- ja in-päätteisten nominien, astevaihteluttomien e:ee-nominien sekä Us:Ukse-nominien taivutus. Huonoiten hallitaan tOn-päätteisten nominien taivutus. Usein taivutusvaikeus on kytköksessä tiettyyn sijaan: osa nomineista on helpompi taivuttaa monikon partitiivissa, osa yksikön genetiivissä. Virheisiin johtavat syyt ovat yleensä nominin sijoittaminen väärään taivutustyyppiin, vartalonmuodostusongelmat sekä astevaihtelun ja taivutussääntöjen soveltamisen ongelmat. Tutkimustulokset ovat samansuuntaisia Martinin tulosten kanssa. Sanojen tuttuus ei kuitenkaan vaikuttanut yhtä vahvasti taivutustuloksiin – tekosanat hallittiin lähes yhtä hyvin kuin todelliset sanat. Sen sijaan nominin leksikaalinen tuttuus on avainasemassa informanttien omassa taivutusvaikeuden arvioinnissa. Semanttisesti tai taivutustyypiltä tutut sanat luokiteltiin useammin helpoiksi. Taivutustestini tulokset osoittavat enemmän hajontaa morfofonologisen kompleksisuuden edellyttämän järjestyksen osalta Martinin tuloksiin nähden. Taivutusvaikeuteen morfofonologisen kompleksisuuden, nominityypin käyttöyleisyyden sekä lekseemin tuttuuden lisäksi vaikuttavat myös oppimiskonteksti ja nominiin kytkeytyvä ongelmapotentiaali. Informanttien taivutusstrategioista yleisin on taivutussääntöjen käyttö.

Pro gradu -työni kuuluu sosiolingvistiikan alaan ja tutkimuksen päätavoitteena on tutkia Latvian ja Helsingin slangin yhtäläisyyksiä ja eroja. Lähdeaineisto koostuu Latvian ja Helsingin slangiin liittyvistä materiaaleista. Latvian slangin aineistomateriaaleista merkittävin lähde on Ojārs Bušsin ja Vineta Ernstsonen yhteistyönä tekemä slangisanakirja Slenga vārdnīca (2009), joka sisältää noin 8 000 latvialaista slangisanaa sisältäen niiden merkityksen ja etymologian. Helsingin slangiin liittyvistä aineistomateriaaleista erityisesti emeritusprofessori Heikki Paunosen tutkimuksista on ollut paljon apua. Niissä on laajasti tietoa Helsingin slangin historiasta ja sen kehityksestä ja ne sisältävät lisäksi laajan slangitermistön. Kerättyäni tutkimusaineistoni Latvian ja Helsingin slangeista kiinnitin erityisesti huomiota slangien historiaan, niiden ominaispiirteisiin sekä nykypäivän tilanteeseen. Tutkimuksessa ongelmia tuottivat toisinaan vaikeaselkoiset Latvian slangisanat, niiden merkitykset sekä alkuperät. Tutkielman johdannossa esitän tutkimuksen päätavoitteen sekä sen materiaalit ja metodin. Toinen luku käsittelee yleisesti slangia ja sen määrittelemistä. Molempien slangien omat alaluvut käsittelevät identtisesti aiheita, joita ovat slangin historia, ominaispiirteet ja tulevaisuudennäkymät. Slangien käyttäjät ja aihepiirit esitellään omissa luvuissaan kuten myös muiden kielien vaikutus slangiin. Työni vertailuosassa analysoin saamiani tuloksia sekä vertailen Latvian ja Helsingin slangin piirteitä toisiinsa. Lopuksi teen yhteenvedon päätelmäosassa tutkielmani tuloksista. Molempia slangeja käytetään nykyään etupäässä puhekielessä. Aineiston tarkastelu osoittaa, että Suomessa Helsingin slangia käytetään paljon enemmän ja se on levinnyt laajemmin kuin Latvian slangi. Molempia slangeja on tutkittu laajasti ja niistä on julkaistu kirjallisuutta ja sanakirjoja. Yhtenäistä slangeille on samojen asioiden/aiheiden käsitteleminen (esimerkiksi alkoholi, tupakka, huumeet) sekä slangisanan muodostaminen alkuperäistä sanaa lyhentämällä. Eritoten Latvian slangissa on yleistä diminutiivijälkiliitteen lisääminen lyhennetyn alkuperäisen sanan loppuun. Kummassakin slangissa esiintyy paikannimiä, tosin Helsingin slangissa niitä esiintyy paljon enemmän kuin Latvian slangissa. Molemmissa kielissä on paljon germanismeja; suomen kielessä ne ovat ruotsista ja latvian kielessä saksan kielestä. Lisäksi latvian kieleen on lainautunut Neuvostoliiton ajalta merkittävästi rusismeja. Englannin kielellä on suuri vaikutus kummankin slangin uuteen sanastoon. Molemman slangin asema vaikuttaa nykyään olevan stabiili. Slangia käyttää pääasiassa nuoriso, mutta sitä käyttävät myös vanhemmat ikäluokat. Pro gradu -tutkielmaani voisi jatkossa hyödyntää esimerkiksi laajentamalla sen vertailevaksi jatkotutkimukseksi, jossa voisi olla mukana muitakin slangeja kuin Latvian ja Helsingin slangit. Jatkossa voitaisiin keskittyä esimerkiksi sanojen etymologiaan ja siihen, kuinka paljon englannin kieli on vaikuttanut tutkittaviin slangeihin.