Browsing by Title

Tarkastelen pro gradu -työssäni Maria Peuran (2017) novellikokoelmaa Tunkeilijat muukalaisuuden näkökulmasta. Esitän teoksen kahdeksan novellin analyysin kautta, kuinka henkilöhahmojen toiseuden kokemukset ilmenevät tekstissä ja millaisia muotoja toiseus novellien puhujien kokemuksessa saa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on Julia Kristevan teoria muukalaisuudesta sekä hänen ajatuksensa puhuvien subjektien rakentumisesta kielessä. Muukalaisuuden teeman tutkiminen Peuran novellien henkilöhahmojen kokemuksessa mahdollistuu muun muassa Kristevan luoman abjekti-käsitteen kautta. Abjekti-kokemuksessa henkilöhahmojen toiseus, eli outouden ja vierauden kokemus itsessä, joko projisoituu ympäristöön tai valtaa hahmon ja tuntuu kammon tunteena, joka rikkoo eheää minuuden kokemusta. Kristevan rinnalla käytän tutkimuksessani teoreettisena kehyksenä Sara Ahmedin tunteiden kulttuuripoliittista teoriaa ja sen ajatusta tunteista ihmisten välisten pintojen muokkaajana. Tutkin toiseuden ilmenemistä novellien henkilöhahmojen välisillä rajapinnoilla. Pyrin osoittamaan, kuinka henkilöhahmojen toiseuden kokemus heijastuu ympäristöön, kuinka se muokkaa vuorovaikutusta ja kuinka toiseuttamista tapahtuu toisaalta laajemmin sosiaalisissa rakenteissa. Osoitan tutkimuksessani novellien ”Miehen katse” ja ”Höyryherätys” analyysien kautta, kuinka puhdistautumisriitti toimii novellien puhujille keinona käsitellä toiseuden tuottamaa kammon kokemusta ja rakentaa uudenlaista suhdetta minuuden rajoja uhkaavaan toiseuteen. Lisäksi tutkin, miten toiseuden kokemukset ilmenevät henkilöhahmojen ruumiin kokemuksissa novelleissa ”Nahka” ja ”Uusi iho”, ja mikä merkitys eheyttävillä kosketuspinnoilla on novellien puhujille, kun he sulauttavat toiseuden kokemusta osaksi minuuden rakennettaan. Ihmisten välisillä tunnepinnoilla rakentuvaa toiseuttamista tutkin novelleissa ”Uuni” ja ”Kirje tyttärelle”. Analysoin tutkimuksessani lisäksi teoksen aloitusnovellia ”Aavasaksan hotelli”, jossa toiseus piirtyy teini-ikäisen tytön kokemuksen kautta kiehtovana ja eksoottisena, omaa kokemusmaailmaa laajentavana. Päätän tutkimukseni teoksen viimeisen, ”Tässä liekehtii sininen” -novellin analyysiin. Siinä puhujan kieli on pirstaloitunut ja hän hajoaa toiseuteensa. Hajoamisessa on kuitenkin nähtävissä toiseuden sulautuminen puhujan kokemukseen itsestä, omalle toiseudelle avautuminen ja kokonaisemmaksi subjektiksi rakentuminen oman muukalaisuuden hyväksymisen kautta. Osoitan myös viimeisen novellin analyysissä, kuinka läpi teoksen esiintyneet metonymiat punoutuvat ”Tässä liekehtii sininen” -novellin merkitysten verkkoon ja kuinka nämä metonymiat ja niiden kautta avautuvat merkitykset tulevat itse asiassa olemassa oleviksi viimeisen novellin puhujan kokemusmaailmassa. Tutkimukseni viimeisessä luvussa syvennän muukalaisuuden olemuksen pohdintaa ja sen merkitystä teoksen sisäiselle jännitteisyydelle, joka tulee ilmi muun muassa teoksen kielen vahvassa affektiivisuudessa. Keskeisenä tutkimuksestani nousee esiin toiseuden merkitys puhuvien henkilöhahmojen minuuden hajoamiselle ja toisaalta uudelleen rakentumiselle. Toiseus näyttäytyy teoksessa ennen kaikkea henkilöhahmojen olemassaoloa laajentavana ja elämän perustuksia eheyttävänä voimana.

Tutkielma esittelee uuden sukupolven palvelunestohyökkäysten torjuntajärjestelmän. Torjuntajärjestelmä eroaa nykyisistä kaupallisista ratkaisuista. Sen toimintaperiaate tarjoaa vaihtoehdon yhden verkon rajoituksesta kärsiville torjuntajärjestelmille levittäytymällä ympäri Internetiä. Arkkitehtuuri on jo osittain tutkittu alue, mutta yhteistyöhön ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Tutkielman tarkoitus on herätellä palvelunestohyökkäysten torjuntajärjestelmiä kehittäviä tahoja tunnistamaan yhteistyön tuomat edut sekä mahdolliset toimintamallit. Nykyisten torjuntajärjestelmien puutteet todistetaan käymällä läpi hyökkäystyyppejä, torjuntatapoja sekä niiden heikkouksia. Tutkielmassa näytetään, että uuden sukupolven torjuntajärjestelmän toiminnot paikkaavat nämä puutteet. Torjuntajärjestelmälle olennaisia osia ovat luottamus ja sen rakentuminen, jotka muodostavatkin monimutkaisimman osan järjestelmän toiminnassa. Uuden sukupolven palvelunestohyökkäysten torjuntajärjestelmälle ja tiiviille yhteistyölle hyökkäysten torjumisessa on selkä tarve. Tähän tarpeeseen esitellään teoreettinen ratkaisu yhdistelemällä tunnettuja tekniikoita muodostaen niistä toimiva kokonaisuus. Tutkielmassa käsitellään myös torjuntajärjestelmän asentamista ja käyttöönottoa maailmanlaajuisesti sekä näihin liittyviä ongelmia.

Tutkielma käsittelee suomalaisten siirtolaisuutta Kuolan niemimaalle ja kuolansuomalaisten historiaa niemimaan valtiollisen kolonisaatioprosessin alusta keisariajan loppuun vuosina eli vuosina 1858–1917. Tutkielmassa tarkastellaan miten, miksi ja milloin suomalaisten siirtolaisuus alkoi ja suomalainen asutus syntyi Kuolan niemimaalle sekä kuolansuomalaisten elämää ja oloja Luoteis-Venäjällä sekä niihin vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielma jakautuu kahteen käsittelylukuun, joista ensimmäisessä tarkastellaan erityisesti suomalaisten siirtolaisuuden taustaa ja Kuolan niemimaan kolonisaatiota sekä suomalaissiirtolaisia, heidän lähtöalueitaan, muuttojaan ja lukumääräänsä. Tutkielman toisessa käsittelyluvussa tarkastellaan kuolansuomalaisten elämää ja elinkeinoja sekä hallinnollisia ja hengellisiä oloja heidän asumallaan alueella. Tutkielman liitteenä on esitetty reilun 4 000 kuolansuomalaisen tiedot sisältävä kuolansuomalaisten matrikkeli. Tutkielmassa on käytetty lähteinä Kuolan niemimaalla toimineiden luterilaisten pappien laatimia matka- ja toimintakertomuksia sekä eri viranomaisten arkistoissa säilyneitä aiheeseen liittyviä asiakirjoja, päätöksiä, kirjeenvaihtoa ja muistioita. Lisäksi lähteinä on käytetty myös eri aloilla toimineiden suomalaisten ja venäläisten kirjoittamia painettuja matkakertomuksia. Käytetty kirjallisuus muodostuu suomalaisesta, norjalaisesta ja venäläisestä tutkimuskirjallisuudesta. Suomalaisten siirtolaisuus alkoi 1850-luvun lopulla ja jatkui aina keisariajan loppumiseen saakka. Korkeimmillaan siirtolaisuus oli 1860–1880-luvuilla. Tutkielman tarkastelemana ajanjaksona Kuolan niemimaalle lähdettiin siirtolaiseksi ennen kaikkea Pohjois-Suomesta ja hakemaan parempaa elintasoa. Keisariajan loppuun mennessä Muurmannin rannalle ja Venäjän Lappiin syntyi kymmeniä kyliä, joissa asui yhteensä noin 1700 kuolansuomalaista. Muurmannin rannalla pääelinkeino oli kalastus, mutta kuolansuomalaiset harjoittivat myös maanviljelyä ja karjanhoitoa. Siirtolaisina suomalaisia pidettiin esimerkillisinä, vaikka he pitivätkin kiinni tiukasti kielestään, kulttuuristaan ja kotimaastaan. Haasteita kuolansuomalaisten elämälle aiheuttivat karujen olojen lisäksi heikko oikeudenhoito sekä venäläinen byrokratia ja viranomaisten kielteinen suhtautuminen ulkomaalaisiin siirtolaisiin. Kuolansuomalaiset ovat olleet pitkään monella tapaa historian unohtamia. Neuvostoliiton 1930-luvun poliittisten vainojen ja vuoden 1940 pakkosiirtojen seurauksena Kuolan niemimaan suomalainen yhteisö yksinkertaisesti katosi ja lakkasi olemasta. Tämä tutkielma päivittää ja korjaa aiemman tutkimuksen puutteita sekä täydentää kokonaisuutta kuolansuomalaisten varhaisemmasta historiasta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan musiikin alan tekijänoikeussopimusten kohtuullisuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on tutkielman kirjoitushetkellä valmisteilla tekijänoikeuslain muutospaketti, johon kuuluu muun muassa kohtuullista korvausta koskevien säännösten säätäminen. Valmistelu perustuu 22.6.2011 annetuun hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta. Tutkielmassa pyritään hahmottamaan, mikä tekijänoikeussopimusten kohtuullisuuteen vaikuttaa, miten kohtuullisuuden taso voidaan pyrkiä määrittelemään, miten mahdolliseen kohtuuttomuuteen voidaan puuttua ja miten hallitusohjelmaan merkitty kirjaus voitaisiin toteuttaa. Tutkielman erityisenä tarkastelukohteena on esittävän taiteilijan ja äänitallenteen tuottajana toimivan levy-yhtiön välinen perinteinen levytyssopimus. Tutkielman näkökulma on objektiivinen ja molempien sopijapuolten näkökantoja huomioiva. Tutkielma on jaettu seuraaviin asiakokonaisuuksiin, joiden on erityisesti havaittu vaikuttavan levytyssopimusten kohtuullisuuteen: 1. Oikeuksien siirtäminen. Mitä oikeuksia äänitteen levytysprosessissa syntyy ja kuinka tekijänoikeuslaki sääntelee levytyssopimuksella tehtävää oikeuksien luovutusta? 2. Kohtuusperiaate ja sopimustasapaino. Miten yleiset sopimusoikeudelliset oikeusperiaatteet vaikuttavat sopimusosapuolten neuvotteluasemiin, sopimuksen sisältämien oikeuksien ja velvollisuuksien jakautumiseen ja siten sopimustasapainoon? Miten heikompaa sopimusosapuolta on lainsäädännössä suojattu? 3. Kohtuuttomuus ja sovittelu. Miten mahdolliset kohtuuttomat sopimusehdot voidaan tunnistaa ja miten niihin voidaan puuttua? Onko kohtuullisuuden tasoa mahdollista määritellä aikaisempien oikeustapausten perusteella? 4. Kohtuullisuussäännökset ja sopimuskäytännöt. Miten luovan alan sopimuskäytäntöihin on pyritty puuttumaan kotimaisin ja ulkomaisin lainsäädäntöhankkein. Miten musiikin alan sopimusten niputtaminen yhteen voi vaikuttaa levytyssopimuksen kohtuullisuuteen? Tutkielman metodi on lainopillinen. Tutkielman keskiössä on tekijänoikeuslaki, sitä koskeva lainvalmisteluaineisto sekä oikeuskirjallisuus, erityisesti tekijänoikeuksien siirtymistä koskevien TekijäL 3 luvun sekä esittävän taiteilijan ja äänitallenteen tuottajan suojaa koskevan TekijäL 5 luvun säännösten osalta. Tutkielmassa tarkastellaan kohtuullisia korvauksia koskevia suomalaisten sekä muiden eurooppalaisten tekijänoikeuslakien säännöksiä ja muutoshankkeita erityisesti Ruotsin ja Saksan osalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten heikompaa sopijapuolta on suojattu kohtuullisuussääntelyllä työsopimuslaissa, kuluttajansuojalaissa ja elinkeinonharjoittajien välisen sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa. Tutkielmassa käydään läpi tekijänoikeussopimusten kohtuullisuutta koskevaa oikeuskäytäntöä ja tarkastellaan musiikkisopimusten sopimusehtoja havainnollistavana esimerkkinä The Voice Kids -laulukilpailun sopimuskokonaisuutta. Tarkastelun tuloksena tutkielmassa todetaan, että sopimuksen ulkoiset seikat, kuten musiikkialalle tyypilliset sopijapuolten epätasavertaiset neuvotteluasemat, vaikuttavat levytyssopimuksen sisältöön ja saattavat johtaa sopimusehtoihin, joissa sopijapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät ole tasapainossa. Tutkielmassa tekijänoikeuslakiin ehdotetaan säädettäväksi dispositiivinen kohtuullisuussäännös sekä nimenomainen tekijänoikeussopimuksia koskeva sovittelusäännös, jolla heikomman sopijapuolen kynnystä sovitteluun vetoamiseksi voitaisiin alentaa. Tämän lisäksi esittäviä taiteilijoita ja äänitallenteen tuottajia edustavia järjestöjä kehotetaan sopimaan mallilevytyssopimuksista, joiden avulla kohtuullisuuden tasoa voidaan myös tarkentaa.

The aim of this study was to examine identity narratives and membership narratives of religious minority youth. The theoretical framework for identity consisted of both postmodern identity theory and post-positivist realistic identity theory, thus identity is seen as changing and selectable though guided by social categories. Additionally, the aim was to examine how the youth narrate memberships and negotiate their religious values and social identity in the social context of school. The goal of the study was to analyze how young people who belong to the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints narrate identities, memberships and identity and membership negotiations at school. Previous studies have shown that youth belonging to religious minorities often face negotiations at school, concerning their values, lifestyle and worldviews. The data consisted of five interviews of young people belonging to the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. The study was conducted using qualitative methods and analyzed with theme analysis of narratives. The analysis included characteristics of both narrative methods and content analysis method. Based on the results, identity and membership narratives of the youth belonging to the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints were found to emphasize the importance of their religious membership. However, self-definition of being an ordinary young person and having many other identities besides religious identity were also highlighted. In identity and membership negotiations special importance was given to the optimization of the conditions of situations in which membership of the religious group was being discussed. The goal of the optimization was to maintain identity of an ordinary young person and to defend the multidimensionality of one's identity. The study suggests that other peoples' partly negative attitudes towards the religious group of the youth guided their agency in identity and membership negotiations. Being different was more likely to be seen positively in an in-group setting than in an out-group setting. Thus, the outcomes of the negations were influenced by the nature of the relationship the people included in the negotiations had. According to the study, youth belonging to a religions minority see their position in school positively. However, they face negotiations concerning their differing views on values and lifestyle.

Muutoksenhakuoikeus alioikeuden ratkaisusta on meillä perinteisesti ymmärretty jokaiselle kansalaiselle kuuluvaksi oikeudeksi. Suomen liittyminen kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Euroopan ihmisoikeussopimukseen, on aiheuttanut muutospainetta varsinkin hovioikeusprosessin kehittämisessä. 1990–luvulla hovioikeusmenettelyä uudistettiin tavoitteena saada ennen pääosin kirjallinen hovioikeusmenettely vastaamaan uutta keskitettyä, suullista ja välitöntä alioikeusmenettelyä niin, että Suomen tekemä varauma Euroopan ihmisoikeussopimukseen suullisten käsittelyiden järjestämisen osalta voitiin poistaa. Muutoksenhakua koskevien oikeudenkäymiskaaren säännösten muuttaminen ei kuitenkaan jäänyt tähän, vaan vuonna 2003 otettiin käyttöön seulontamenettely hovioikeuksissa. Vuonna 2011 seulontamenettely korvattiin jatkokäsittelylupajärjestelmällä, ja vuonna 2015 jatkokäsittelylupajärjestelmä tulee laajenemaan soveltamisalaltaan yleiseksi rikosasioita koskevaa soveltamisalan rajausta lukuunottamatta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää syitä siihen, miksi muutoksenhakua koskevat oikeudenkäymiskaaren säännökset ovat olleet jatkuvan muutoksen kohteena viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Tutkimuskysymykseni on täten avoin, eikä absoluuttisia vastauksia perimmäiseen kysymykseen ole tarkoitus tavoitella, vaan pyrkiä selittämään muutosta empiiristä aineistoa – kuten hovioikeustilastoja – hyödyntäen. Tutkimuksessani päähuomio kiinnittyykin viimeaikaisten muutoksenhakua koskevien muutosten kuvaamiseen, eli siihen, miten oikeudenkäymiskaaren säännöksiä on muutettu ja miten muutoksia on perusteltu. Toimivan prosessilainsäädännön säätäminen on osoittautunut ilmeisen haastavaksi tehtäväksi lainsäätäjälle; joustavat, mutta toisaalta ennustettavasti ja yhdenmukaisesti sovellettavat normit reunaehtoinaan kansainvälisistä sopimuksista seuraavien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden täyttäminen rajallisin resurssein näyttää muodostuneen hankalaksi yhtälöksi. Kaikkia 2000–luvulla toteutettuja uudistuksia yhdistää lainsäätäjän huoli oikeusturvasta, oikeudenkäyntien keston lyhentämisestä sekä hovioikeuksien resurssien tarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta. Samalla on kuitenkin haluttu säilyttää rajoittamaton muutoksenhakuoikeus yhdistettynä nopeaan, laadukkaaseen ja halpaan oikeudenkäyttöön oikeusturvasta tinkimättä. Hovioikeustilastot 2000–luvulta osoittavat, että hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä kuten myös hovioikeuksissa vuoden lopussa vireillä olleiden asioiden määrä on ollut laskussa, käsittelyajat ovat tasaisesti lyhentyneet ja myönnettyjen jatkokäsittelylupien määrä ollut laskussa ja hylättyjen nousussa. Tällä hetkellä jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin kuuluu arviolta 30 %:a kaikista hovioikeuksiin saapuvista asioista, kun vastaisuudessa arvioitu luku on noin 80–90 %:a. Lainvalmistelussa painoarvoa on annettu hovioikeusnäkökulmalle, kun taas kansalaisnäkökulma – ja erityisesti uudistusten vaikutukset kansalaisten asemaan – näyttää jääneen lainvalmistelussa huomiotta. Viimeisintä, vuonna 2015 toteutettavaa uudistusta perustellaan ennen kaikkea valtiontalouden säästöpaineilla. Katsonkin perustelluksi todeta, että juuri säästöt – eikä vähiten hovioikeuksien työnsäästö – ovat olleet muutosten pääasiallisena teemana. Tästä on seurannut se, että kansalaisille kuuluvaa muutoksenhakuoikeutta ollaan lainsäädännön muutoksilla de facto rajoitettu säätämällä säännöksiä, jotka ovat vaikeuttaneet asianosaisten tosiasiallista oikeutta saada asiansa ylemmässä tuomioistuimessa tutkittavaksi.

Epilepsy surgery is an effective treatment in drug-resistant epilepsy and in addition to seizure reduction, surgery also seems to improve employment among epilepsy patients. While seizures and many psychosocial factors predict the employment outcome after epilepsy surgery, not all changes in employment observed over time can be attributed to these factors. This study investigated whether the level of cognitive functions or changes in cognitive functions predicted employment two years after the surgery. Furthermore, the study investigated whether changes in epileptic seizures, employment and cognitive functions could be observed after the surgery in comparison to pre-surgery level. For this registry study, data of 46 epilepsy surgery patients was acquired from medical reports and neuropsychological test records of HUS Neurocenter Neuropsychology unit. Predictors of postoperative employment were analyzed with univariate and multivariate logistic regression analysis. In this study 83% of the patients were seizure-free two years after the surgery. Employment status improved statistically significantly and 13 % of the patients not working preoperatively were employed or studying after the surgery. No change or only small changes were observed in cognitive functions after the surgery when compared to preoperative level. None of the changes in cognitive functions predicted employment after the surgery, but of the postoperative cognitive functions verbal reasoning (Similarities) and verbal fluency were significant predictors of postoperative employment, even though only verbal reasoning remained statistically significant in multivariate analysis. Seizure frequency was not associated with employment two years after the surgery. Of psychosocial factors employment pre-surgery and the number of antiepileptic drugs used were the strongest predictors of employment after the surgery. This study supports the earlier observations that good seizure outcome is not alone sufficient to explain the employment outcome after the surgery, but other predictors are likely to have an influence on employment as well. However, cognitive functions do not appear to have a significant effect on postoperative employment two years after the surgery, instead postoperative employment is best explained by preoperative employment and the number of antiepileptic drugs used.

Stafylokokit ovat yleisiä utaretulehduksen aiheuttajamikrobeja. Utaretulehduksissa stafylokokit jaetaan kahteen ryhmään koagulaasitestin perusteella. Koagulaasipositiivinen Staphylococcus aureus aiheuttaa akuuttia tai kroonista utaretulehdusta. Kroonisessa muodossa merkittävintä on ajoittainen voimakas maidon soluluvun kohoaminen ja utarekudoksen toiminnan väheneminen sidekudoksen muodostumisen myötä. Akuutissa S. aureus-utaretulehduksessa maito muuttuu silmämääräisesti ja utarekudos turpoaa, pahimmillaan utarekudos kuolioituu. KNS-bakteerien aiheuttama utaretulehdus on useimmiten piilevä ja ainoa oire voi olla lievästi tai kohtalaisesti kohonnut soluluku. Mikrobeilla on kyky muodostaa resistenssiä käytettyjä antimikrobisia aineita kohtaan. Antimikrobisten aineiden käyttäminen luo valintapaineen, jonka seurauksena herkät mikrobit kuolevat tai niiden kasvaminen estyy. Mikrobit voivat hankkia resistenssin neljällä eri hankkimismekanismilla: spontaanilla mutaatiolla, transduktiolla, transformaatiolla tai konjugaatiolla. Lisäksi mikrobeilla voi olla luontainen resistenssi antimikrobisia aineita kohtaan. Penisilliinit kuuluvat β-laktaamiantibioottien ryhmään ja niiden teho perustuu β-laktaamirenkaaseen. Penisilliinit tehoavat jakautumis- ja kasvamisvaiheessa oleviin mikrobeihin, jolloin ne estävät mikrobin soluseinäsynteesissä tarvittavien PBP (penisilliiniä sitova proteiini)-entsyymien toimintaa. Resistenssi β-laktaamiantibiooteille perustuu pääasiassa mikrobien tuottaman β-laktamaasin läsnäoloon. β-laktamaasi hajottaa penisilliinien β-laktaamirenkaan, jolloin niiden toiminta estyy. Stafylokokeilla penisilliiniresistenssiys perustuu yleensä blaZ-geeniin, joka ohjaa β-laktamaasin tuottamista mikrobeissa. Lisäksi stafylokokeilla resistenssiä, joka kohdistuu kaikkia β-laktaamiryhmän antibiootteja kohtaan eli metisilliiniresistenssiä. Metisilliiniresistenssiä koodaavat mecA- tai mecC-geenit. Bentsyylipenisilliini on Suomessa suositeltu ensisijainen antimikrobilääke stafylokokkien aiheuttamaan utaretulehdukseen. Penisilliiniresistenttien stafylokokkien aiheuttamaan utaretulehdukseen ei ensisijaisesti suositella mikrobilääkehoitoa huonon paranemisennusteen vuoksi. Mikrobilääkehoitona voidaan herkkyysmäärityksen perusteella käyttää paikallisvalmisteena kloksasilliinia tai linkosamidia. KNS-bakteerien aiheuttamaan utaretulehduksen suositellaan käytettäväksi utareensisäistä paikallishoitovalmistetta. Penisilliinille herkän S. aureuksen aiheuttamaan utaretulehdukseen suositellaan käytettäväksi sekä utareensisäistä paikallishoitovalmistetta että parenteraalisesti annosteltavaa valmistetta. KNS-bakteerit vastaavat utaretulehdukseen käytettyyn mikrobilääkehoitoon yleensä hyvin, mutta S. aureus huonommin. Tärkein hoitotulosta heikentävä tekijä on mikrobin penisilliiniresistenssi. KNS-bakteereita esiintyy sekä eläimen iholla että ympäristössä. Niitä pidetään merkittävänä resistenssitekijöiden reservuaarina eläimen iholla esiintyvälle S. aureukselle. Merkitystä lisää se, että osa KNS-bakteerilajeista sekä S. aureus esiintyvät myös ihmisissä. Tämä muodostaa varteenotettavan riskin resistenssin säilymiselle ja siirtymiselle ihmisestä eläimiin. Lisäksi on huomioitavaa, että laajempikirjoisten antibioottien, kuten kefalosporiinien, käyttäminen eläimillä antimikrobihoidossa lisää riskiä ESBL (laajakirjoiset penisillinaasientsyymit)-geenien yleistymiselle. Tässä tutkimuksessa selvitettiin penisilliiniresistenssin esiintymisen muuttumista stafylokokkien aiheuttamissa utaretulehduksissa Helsingin Yliopiston Tuotantoeläinsairaalan alueella. Aineistona käytettiin maitonäytetuloksia. Tuloksia vertailtiin muihin penisilliiniresistenssin esiintymistä tarkasteleviin tutkimuksiin. Penisilliiniresistenssin todettiin vähentyneen S. aureuksen aiheuttamissa utaretulehduksissa. KNS-bakteerien aiheuttamissa utaretulehduksissa penisilliiniresistenssin esiintymisen todettiin lisääntyneen.

Kahvin viljely ja prosessointi aiheuttavat monia ympäristövaikutuksia kahvin alkuperämaissa, mutta samalla kahvin tulevaisuutta uhkaa ilmastonmuutos, jonka aiheuttamat muutokset ilmasto- ja ympäristöoloissa on ennustettu vähentävän merkittävästi kahville suotuisien viljelyalojen määrää maapallolla. Kahvisektorilla erityisesti ostajayrityksille on keskittynyt vaikutusvaltaa kahvin arvoketjussa ja Suomessa kahvimarkkinoita hallitsee Oy Paulig Finland Ab, joten Pauligin kaltaisen markkinajohtajan näkemyksillä on vaikutusta aina kahviviljelmille asti. Yritykset julkaisevatkin yritysvastuuraportteja, joissa ne kertovat sidosryhmilleen toimistaan vastuullisuuden eteen, joita tarkastelemalla on mahdollista muodostaa kuva yrityksen harjoittamasta yritysvastuusta. Työn tavoite oli selvittää ja kuvata, miten Paulig raportoi ympäristöön liittyen yritysvastuuraporteissaan ja minkälaisia muutoksia siinä on tapahtunut vuosina 2003–2021. Tutkielmalla pyrittiin lisäämään tietoa siitä, miten 2000-luvulla kahviyritykset ovat raportoineet ympäristöön liittyen, mistä kahvisektorilla ei ole ennestään merkittävästi tutkimuksia. Työn tavoitteeseen haettiin vastauksia selvittämällä, mistä ympäristöteemoista ja miten vastuullisuudesta ympäristöön liittyen Paulig on raportoinut sekä minkälainen merkitys ympäristölle annetaan yritysvastuussa. Tutkielma toteutettiin pitkittäistapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin Pauligin julkaisemia yritysvastuuraportteja, joita analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys, johon analyysivaiheessa nojauduttiin, rakennettiin vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä yrityksissä, jossa käsiteltiin kestävyyttä, yritysvastuuta ja -kestävyyttä sekä yritysvastuuraportointia kirjallisuudesta, sekä kahvisektorista ja sen ominaispiirteistä, jossa erityisesti tarkasteltiin kahvin, kahviyrityksien ja ympäristön suhdetta. Tutkielman tulokset osoittavat selkeän muutoksen raportoinnissa ympäristöön liittyen. Ajanjakson alussa Paulig raportoi erityisesti omien toimintojen ympäristövaikutuksista ja keskittyy takaamaan kahvin laadun ja saatavuuden eli ympäristöön liittyen raportoidaan yrityskeskeisesti. Puolestaan ajanjakson loppua kohden Paulig on alkanut raportoimaan kokonaisvaltaisemmin koko arvoketjun mitalta, ympäristö esitetään olevan integroitu laajasti yritysvastuuseen ja yritystoiminnassa korostuu yhteistyö ympäristön kanssa luonnon rajojen sisällä. Lisäksi tulokset havainnollistavat kirjallisuudessa käytyä keskustelua yritysvastuun ja yrityskestävyyden suhteesta, sillä Pauligin raportoinnissa on tarkasteluajanjaksona havaittavissa muutos perinteisestä talouspainotteisesta yritysvastuusta systeemisempään, ympäristöä enemmän painottavaan yrityskestävyyteen. Tutkielman tuloksia täydentääkseen voitaisiin jatkotutkimuksena selvittää myös muiden suomalaisilla kahvimarkkinoilla toimivien yrityksien ympäristön representaation muutoksia ja näin muodostaa laajempi kuva kahvisektorin muutoksista – samalla voitaisiin myös verrata yrityksien kehityskulkuja keskenään.

Tutkielmassa tarkastellaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen Britanniassa käytyä keskustelua sukupuolten tasa-arvosta ja naisten oikeuksista. Tutkimus lähestyy aihetta tasa-arvoa vaatineiden naistoimijoiden omasta näkökulmasta, ja katsoo etenkin, mitä he itse ajattelivat naisten tilanteesta, tulevaisuuden mahdollisuuksista ja naiseudesta ylipäänsä. Maailmansodan jälkeen brittifeminismin on historiantutkimuksen piirissä katsottu jakautuneen löyhästi kahteen erilaiseen ajattelusuuntaan: äitiyttä ja naisten roolia kotona korostaneeseen ”uudeksi feminismiksi” nimettyyn, ja täyttä tasa-arvoa ja naisten oikeutta toimia täysivaltaisesti myös julkisessa elämässä puolustaneeseen ”vanhaan feminismiin” tai tasa-arvofeminismiin. Tässä tutkielmassa keskitytään jälkimmäiseen suuntaukseen, pääasiallisesti vuonna 1921 perustetun Six Point Group -nimiseen poliittisen naisjärjestön kautta. Tutkimuskysymyksiä ovat: Millaisena nämä tasa-arvofeministit näkivät naisen roolin ja paikan yhteiskunnassa? Miksi he halusivat muutosta ja miten he perustelivat vaatimuksiaan? Miten lähdeaineistossa puretaan sukupuolen ja yhteiskunnan valtarakenteiden suhdetta ja sukupuolta yleensä? Lisäksi tutkitaan myös sitä, miksi tasa-arvoa vaatineiden naisten oli tutkimusaikana niin vaikea saada vaadittua edistystä. Miten yhteiskunnan poliittisen ja julkisen elämän rakenteet ja kulttuuri määrittelivät naisen roolin ja aseman ja miksi? Millaisia näkemyksiä naisten vaatimuksia vastustaneilla tahoilla oli sukupuolesta ja mihin ne perustuivat? Tärkeimpänä alkuperäislähdemateriaalina käytetään vuodesta 1920 alkaen julkaistua feminististä aikakauslehteä Time and Tide, josta käytettävissä on ollut vuosikerrat 1921—1925. Time and Tide oli hyvin lähellä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksien laajentamista vaatinutta Six Point Group -nimistä järjestöä, joka niin ikään perustettiin 1921. Molempia johti ja rahoitti Margaret Haig, eli lady Rhondda (1883—1958), jonka omaelämäkerrallinen teos This was my world (1933) on myös yksi alkuperäislähteistä. Täydentävänä alkuperäislähteenä toimii vielä vuonna 1936 julkaistu, Ray Stracheyn (1887—1940) toimittama esseekokoelma Our freedom and it's results, jossa viisi naisliikkeessä aktiivisesti toiminutta naista pohtii tasa-arvon edistymistä vuoden 1918 jälkeen. Tutkielma esittää, että 1920-luvulla Britanniassa tietyt naisryhmät kävivät vilkasta keskustelua tasa-arvosta, naisten oikeuksista ja naiseuden rajoista. Vaatimukset ulottuivat paljon äänioikeutta tai muita formaalin poliittisen edustuksen muutoksia pidemmälle: tarkastellut naiset vaativat vapautta ja oikeutta määritellä itse omat toimintamahdollisuutensa niin avioliitossa, äiteinä kuin työelämässä ja julkisessa keskustelussakin. Time and Tidessa esitetyissä näkemyksissä uskottiin, että sosiaalinen sukupuoli oli muuttuva ja kulttuurisesti rakentunut, ja että tulevaisuudessa naiset voisivat olla mitä vain halusivat. Tutkielmassa katsotaan, että sukupuolten tasa-arvon hidas edistyminen 1920-luvulla ei johtunut naistoimijoiden vaatimusten heikkenemisestä tai puuttumisesta, vaan yhteiskunnan patriarkaalisista valtarakenteista, jotka tuottivat naisille kapean, ensisijaisesti äitiyteen ja kotiin sidotun roolin. Päättäjät ja muut valtaapitävät ryhmät vastustivat muutosta sukupuolijärjestykseen, eikä tasa-arvofeministeillä ollut riittävästi valtaa ajaa läpi radikaaleja muutoksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö muutos ajattelussa olisi heidän itsensä kohdallaan jo ollut käynnissä.