Browsing by Title

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia naapureiden väliset sosiaaliset suhteet ovat ja ovatko ne urbanisoituneita pääkaupunkiseudun läheisyydessä sijaitsevan kaupungin pientaloalueella. Urbanisoitumisella tarkoitetaan tässä tutkielmassa tilanteittain ja rationaalisin syin harkittavaa vuorovaikutusta sekä muodollista, varautunutta ja etäistä kanssakäymistä naapureiden kesken. Tutkielma tarkastelee myös naapuruston asukkaiden erontekoja samassa korttelissa, samalla asuinalueella tai kaupungin muilla asuinalueilla asuviin asukkaisiin nähden. Asuinalueen sijainnin, varallisuuden tai asumismuodon kautta muodostuvat eronteot voivat synnyttää sisäisiä jakoja asukkaiden tai alueiden kesken. Tutkimuksen keskiössä ovat asukkaiden omat kertomukset ja havainnot, jotka on kerätty kahdeksan teemahaastattelun avulla. Haastatellut asukkaat ovat hyväosaisia ja samantyyppisiä sosio-ekonomiselta asemaltaan sekä kulttuurisen että taloudellisen pääoman suhteen. Lähes kaikki haastateltavat ovat korkeakoulutettuja. Se on syntynyt täydennysrakentamisen kautta, ja sen asuinkorttelit edustavat matalaa ja tiivista asuinrakentamista. Tutkimusteoreettisena viitekehyksenä on käytetty aiempia, pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnassa tehtyjä tutkimuksia: Matti Kortteisen (1982) 80-luvun vantaalaisesta lähiöstä tekemää lisensiaattityötä sekä Johanna Rahusen (2015) espoolaiselta pientaloalueelta. Teoreettisena työkaluna urbanisoitumiskysymyksessä toimii Georg Simmelin teoria, jossa hän tarkastelee kaupunkilaisuuteen, vuorovaikutukseen ja mentaliteettiin liittyviä kysymyksiä. Hän kutsuu suurkaupunkilaisten henkistä suhtautumista varautuneisuudeksi. Kaupunkielämässä itsesuojeluvaisto vaatii negatiivisuutta sosiaaliseen käyttäytymiseen. Toisena teoriana on käytetty Pierre Bourdieun distinktioteoriaa erottautumisesta ja eronteoista. Toimijat eivät tee erottautumista tietoisesti vaan siihen vaikuttaa toimijoiden habitus. Erottelut ja erot määrittelevät sosiaalisen identiteetin ja habitus tuottaa elämäntyylin. Asuinalueiden ja kaupunkien jäsentymistä on mahdollista kuvata asukkaiden tekemien erotteluiden mukaisesti. Tutkimustuloksena voi todeta, että asumismuoto vaikutti naapureiden vuorovaikutuksen määrään ja läheisyyteen. Naapuruussuhteet eivät olleet urbanisoituneita rivitaloasukkaiden keskuudessa. Heidän keskuudessa oli runsaasti vuorovaikutusta ja naapuriavun antoa ja vastaanottamista. Useilla asukkailla oli naapurustossa läheisiä ja luottamuksellisia ystävyyssuhteita. Erillistalojen asukkaiden keskuudessa välit olivat etäisemmät ja muodollisemmat. Asukkaille oli tärkeää, että yksityisyys ja oma rauha säilyi. Erontekoja oli havaittavissa saman taloyhtiön erillistalojen ja rivitalojen välillä. Eroja tehtiin myös viereiseen kerrostalokortteliin sekä muihin kaupungin asuinalueisiin. Erillistaloilla oli korttelissa korkein status. Useat asukkaat liittivät tiettyihin kaupungin asuinalueisiin moniongelmaisuutta ja sitä kautta turvattomuuden tunnetta ja asumisviihtyvyyden puutetta. Naapuruston asukkaat olivat kuitenkin suvaitsevaisia. He eivät pitäneet tärkeinä oman asuinalueensa statusta eikä sitä, että muut asukkaat ovat samalla tasolla taloudellisesti. Kaksikielisessä naapurustossa ei äidinkielelläkään ollut merkitystä vuorovaikutussuhteissa. Naapureiden kanssa seurusteltiin yhtälaisesti riippumatta äidinkielestä.

N-acetyl-β-D-glucosaminidaasi (NAGaasi) on glykosidaaseihin kuuluva, solujen lysosomeissa esiintyvä entsyymi, jota vapautuu maitoon utaretulehduksen aikana vaurioituneista utareen epiteelisoluista, neutrofiileistä ja makrofageista. NAGaasientsyymiaktiivisuuden on useissa tutkimuksissa havaittu korreloivan utareen tulehdustilan ja maidon soluluvun (SCC) kanssa ja sitä on ehdotettu käytettäväksi utareen epiteelisolutuhon mittaamiseen yksinään tai yhdistettynä SCC:n määritykseen. Koska saostuminen ei häiritse NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden mittausta maidosta, entsyymiaktiivisuus ei muutu maitoa säilytettäessä ja entsyymin mittaaminen on melko yksinkertaista ja nopeaa, menetelmä vaikuttaisi sopivan hyvin seulontatestiksi piileville utaretulehduksille. NAGaasin käyttö on toistaiseksi rajoittunut tutkimuskäyttöön. Sen hyödyntämistä vaikeuttaa se, että terveille lehmille eri tutkimuksissa määritetyissä NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoissa on suurta vaihtelua. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus maidossa on useiden tutkimusten mukaan korkeampi silloin, kun tulehduksen on aiheuttanut jokin merkittävä patogeeni kuin silloin, kun tulehduksen taustalla on vähäpätöinen patogeeni. Lypsykauden vaiheen on havaittu vaikuttavan maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen siten, että aktiivisuudet ovat korkeampia heti poikimisen jälkeen ja lypsykauden lopulla. On myös havaittu, että normaalimaidossa NAGaasi-entsyymiaktiivisuus on hieman korkeampi loppumaidossa kuin alkumaidossa. Poikimakerran vaikutuksista NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot terveen sekä utaretulehdusta sairastavan lypsylehmän maidossa, sekä selvittää tulehduksen voimakkuuden, aiheuttajapatogeenin, poikimakerran ja lypsykauden vaiheen vaikutusta kyseisen entsyymin aktiivisuuteen maidossa. Tutkimusaineistossa oli mukana kaikkiaan 838 vuosina 2000–2010 otettua maitonäytettä 62 eri lypsykarjatilalta Suomesta ja Virosta. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot määritettiin yhdeksältä suomalaiselta lypsykarjatilalta kerätyistä 196 maitonäytteestä, jotka täyttivät asettamamme normaalimaidon kriteerit. Normaalimaidon kriteerit olivat seuraavat: SCC < 100 000, lehmällä ei ole utaretulehduksen oireita, poikimisesta on kulunut aikaa yli 30 vuorokautta ja edellisestä lypsystä yli 6 tuntia. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus mitattiin modifioidulla Mattilan menetelmällä (Mattila 1985) vakioiduissa olosuhteissa. Aineisto analysoitiin käyttäen Stata Intercooler tilasto-ohjelman versiota 11.0 (Stata Corporation, Texas, USA). Maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuteen terveessä neljänneksessä vaikuttavia tekijöitä tutkittiin lineaarisella sekamallilla, jossa sekoittavana tekijänä oli tila. SCC:n ja NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden korrelaatiota arvioitiin terveillä lehmillä, piilevää utaretulehdusta sairastaneilla lehmillä ja koko aineistossa. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona kaikissa analyyseissä pidettiin p < 0.05. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoiksi lehmillä, joilla poikimisesta oli kulunut yli 30 vrk, saatiin 0,09–1,04 pmol/min/μl maitoa. Verrattuna normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (0,56) ja piilevää utaretulehdusta sairastaneiden lehmien NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (2,49), kliinistä utaretulehdusta sairastavien lehmien maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli keskimäärin selvästi korkeampi (16,65). Keskiarvoissa oli selvä ero paikallisoireisten (12,24) ja yleisoireisten (17,74) lehmien välillä. Terveiden neljännesten maitonäytteistä määritetyn NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä ei havaittu korrelaatiota. Piilevässä utaretulehduksessa havaittiin positiivinen korrelaatio (0,74) maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen vaikuttivat tilastollisesti merkitsevästi SCC, poikimisesta kulunut aika ja poikimakerta. Eri patogeeniryhmien osalta havaitsimme, että neljänneksissä, joista eristettiin vähäpätöinen patogeeni, NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli selvästi matalampi kuin neljänneksissä, joista eristettiin merkittävä patogeeni. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden keskiarvoksi vähäpätöisille patogeeneille (KNS, koryneformi) saatiin 2,82 ja merkittäville patogeeneille (S. aureus, Str. uberis, Str, agalactiae, Str. dysgalactiae, E.coli) 16,87.

Fennistiikan alaan kuuluvassa tutkielmassa eritellään ja kuvataan tavaroiden raivaamisessa neuvovien self help -kirjojen ohjailukeinoja. Tutkielmassa selvitetään, millä keinoin raivausoppaissa ohjataan lukijaa toimimaan. Työssä tarkastellaan erikseen eksplisiittisiä ja implisiittisiä keinoja, joilla kertoja ohjailee lukijaa toimimaan. Valokeilassa olevat kielenilmiöt ovat täten deonttinen modaalisuus ja direktiivisyys, joka on keskeinen osa kertojan ja lukijan vuorovaikutusta elämäntapa-oppaissa. Teoriakehyksen tutkimukselle muodostavat systeemis-funktionaalinen lingvistiikka ja siihen pohjautuva diskurssianalyysi. Analyyseissä hyödynnetään myös systeemis-funktionaalisen lingvistiikan piirissä kehitettyä suhtautumisen teoriaa ja uuden retoriikan tutkimusta. Tutkimusaineisto muodostuu kolmesta elämäntaito-oppaasta, joissa lukijaa neuvotaan kodin raivaamisessa ja tavaroista luopumisessa ja joiden alagenreä voidaan kutsua raivausoppaaksi. Aineistoteokset ovat Konmari – Siivouksen elämänmullistava taika (Marie Kondo, Bazar, 2015), Joka kodin raivausopas – Ja sillä siisti (Elina Alasentie, Paasilinna, 2015) ja Kaaoksen kesyttäjä – Tavarat, paperit ja aika haltuun (Anna Te Velde-Luoma, Avain, 2010). Aineistoteoksista analyysin kohteeksi on rajattu 21 sivun laajuinen jakso kustakin kirjasta. Analyysissä havaitaan, että lukijaa ohjailevia eksplisiittisiä direktiivejä ovat imperatiivimuotoiset käskyt, kiellot sekä muut velvoittavat ilmaukset, kuten nesessiivirakenteet, modaali-verbit ja kehottava passiivi. Eksplisiittiset direktiivit luokittuvat sen mukaan, ovatko ne käskyjä vai suosituksia, eli edustavatko ne deonttista välttämättömyyttä vai mahdollisuutta. Ilmauksia analysoidaan myös siten, ovatko ne yksi- vai moniäänisiä ja jättävätkö ne dialogista tilaa. Analyysissä havaitaan myös, että raivausoppaiden käyttämiä implisiittisiä direktiivejä ovat retoriset suostuttelukeinot, joilla kertoja pyrkii saamaan lukijan kannatuksen. Tällaisia keinoja ovat arvottavat ilmaukset, samastumiskohteiden ja todistajalausuntojen tarjoaminen sekä lukijan osallistaminen puhuttelemalla. Arvottamista aineistossa ilmaistaan muun muassa adjektiiveilla ja nimeämisellä. Samastumiskohteita ja osallistamista kertoja tarjoaa lukijalle minä- ja me-kerronnalla, narratiivisuudella, lukijaan viittaavalla yksikön toisen persoonan käytöllä sekä esittämällä kysymyksiä. Olennaista raivausoppaiden lukijan ohjailussa on eksplisiittisten ja implisiittisten keinojen vaihtelu ja yhteisvaikutus. Interpersoonaiset merkitykset kuten ohjailu ovat kumuloituvia, joten teksti tulkitaan kauttaaltaan ohjailevaksi. Ohjailun keinoja mukailemalla kertoja suhtautuu lukijaan esimerkiksi kohteliaasti tai kannustavasti voittaakseen tämän puolelleen.

Eräiden maidon entsyymien aktiivisuudet muuttuvat huomattavasti utaretulehduksen aikana. Osa entsyymeistä on verestä peräisin(mm. arylesteraasi, glutamaatti-oksaloasetaattitransaminaasi ja plasmiini), osa taas utareen epiteelisoluista taileukosyyteistä (mm. NAGaasi, beeta-glukuronidaasi jalaktaattidehydrogenaasi). Entsyymiaktiviteettien mittauksen käyttökelpoisuudesta mastiittidiagnostiikassa on tehty useita tutkimuksia. Yksi eniten tutkituista menetelmistä erityisesti piilevän utaretulehduksen osoittajana on NAGaasi-entsyymin määritys. Tämä menetelmä on osoittautunut käytännölliseksi, nopeaksi, luotettavaksi ja hinnaltaan edulliseksi. Tutkimusosassa testattiin NAGaasi-määritystä maidontarkastamolla piilevän utaretulehduksen osoittajana. Menetelmä oli helppo ja nopea. NAGaasi-määritys soveltuu parhaiten meijereille tai maidontarkastamoille laajojen karjakohtaisten utareterveystilanteiden kartoitukseen.

Tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus kuntopainiryhmästä, jonka osallistujakunta koostuu suomalaisista, afganistanilaisista, iranilaisista sekä virolaisista painijoista. Se tarkastelee osallistujien sosiaalisia suhteita, tasa-arvon kokemuksia ja minäkuvaa kyselytutkimuksen, haastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin metodein. Tulosten tulkinnassa käytetään Kalevi Heinilän ajatuksia liikuntaseuroista sosiaalisina organisaatioina. Keskeiset tulokset: Kuntopainin osallistujat yhdistävät harjoitusilmapiiriin monia sosiaalista hyvinvointia tukevia ominaisuuksia. Keskinäisen kunnioituksen ja ystävyyden elementit sekä auttamisen ilmapiiri tulevat ryhmässä vahvasti esiin. Samalla kuntopaini on luonteeltaan hyvin inklusiivinen: se tuo yhteen ihmisiä eri painitaidoista, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta riippumatta. Keskeinen arvo on, että kaikki painivat kaikkien kanssa. Painimatto koetaankin tasa-arvoisemmaksi ympäristöksi kuin ympäröivä yhteiskunta keskimäärin. Osallistujista suurin osa on sitä mieltä, että Suomessa kaikki ovat melko tasa-arvoisia, kun puolestaan painimatolla kaikki ovat täysin tasa-arvoisia. Syitä tähän voi olla erilaisia. Vastaajien pohdinnassa esiintyy esimerkiksi ajatus siitä, että jokaisen keskittyessä omaan urheiluun, muut seikat jäävät epäolennaisina taka-alalle. Myös hyvä ryhmähenki edistää tasa-arvon tuntemuksia. Minäkuva kuntopainin osallistujilla on keskimäärin hyvä. Osallistujien vastausten valossa liikunnalla koetaan olevan hyvää itsetuntoa ja tyytyväisyyttä edistäviä vaikutuksia. Kuntopainin jäsenet ovat keskimäärin hyvin hallussa omien elämiensä valinnoista ja osoittavat aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Kalevi Heinilän ajattelun valossa tämä pro gradu korostaa seuratoiminnan sosiaalista aspektia. Tapaustutkimuksen tulokset tukevat Heinilän näkemystä siitä, että seuratoiminta linkittää toisiinsa minähyvän ja yhteishyvän elementtejä. Ehkä tästä johtuen muiden osallistujien sekä seuran hyväksi toimiminen tuntuu olevan painijoille luonnollista. Heinilä korostaa myös seuratoiminnan yhteiskunnallista roolia ja esittää, että seuratoiminnassa syntyvät arvot kulkevat jäseniensä kautta myös ympäröivään yhteiskuntaan. Tähän teoriaan nojaten voidaan esittää, että kuntopainin kaltaisella seuratoiminnalla on potentiaalia toimia integraatiota ja ryhmien välistä kanssakäymistä edistävien arvojen levittäjinä yhteiskunnassa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan naista hengellisenä auktoriteettina Paavalin kirjeissä. Tutkielma rajautuu niihin apostoli Paavalilta lähtöisin oleviin kirjeisiin, joista tutkijoiden parissa vallitsee konsensus. Tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota naisiin, jotka Paavali mainitsee nimeltä kirjeissään ja joiden voidaan tosiasiallisesti esittää olleen ja toimineen hengellisessä auktoriteettiasemassa varhaisen kristillisen seurakunnan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Näiden joukkoon lukeutuvat Khloe, Priska, Foibe, Junia, Euodia ja Syntyke. Koska edellä esitettyä väitettä on haastettu erityisesti jakeiden 1. Kor. 14:34–35 ja 1. Kor. 11:2–16 tulkinnan pohjalta, joiden katsotaan edustavan naisten hengellistä auktoriteettia ja toimijuutta rajaavaa näkökantaa, tutkielmassa arvioidaan myös näiden jakeiden sisältöjä ja tulkintaa. Lopulta naisen asemaa seurakunnan keskellä rajaavien tulkintamallien tilalle ehdotetaan sellaisia lukutapoja, jotka tämän tutkimuksen valossa vastaavat paremmin paavalilaista linjaa: naiset toimivat hengellisessä auktoriteettiasemassa varhaisen seurakunnan keskellä. Vaikka kaikki tutkielmassa esitellyt argumentit seisovat itsenäisesti omilla jaloillaan, tutkielma on luonteeltaan kumulatiivinen. Merkittäväksi tekijäksi nousee evidenssin paino, mikä tekee tarpeelliseksi huomioida naisten toimijuus hengellisessä auktoriteettiasemassa niin Paavalin teksteissä kuin varhaisten kristillisten yhteisöjen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Tutkielman hermeneuttinen viitekehys rakentuu Syreenin kolmen maailman mallin varaan. Tämä edellyttää laaja-alaista metodologista lähestymiskulmaa. Modernille eksegetiikalle tyypilliseen tapaan tutkielmassa hyödynnetään niin perinteisiä historialliskriittisiä metodeja kuin sosiaalitieteellisiä näkökulmia.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani turkkilaisen kirjailijan Halide Edibin (1884–1964) kasvatukseen, koulutukseen ja avioliittoon liittyviä identiteettejä hänen vuonna 1926 englanniksi julkaistussa muistelmateoksessaan Memoirs of Halide Edib. Edib oli osa uutta osmanimuslimien turkinkielistä koulutettua yläluokkaa, joka ihannoi länsimaita erityisesti Ranskaa – ja halusi modernisoida Osmanivaltakuntaa perinpohjaisesti. Halide Edib on hyvin tunnettu nationalistinen kirjailija Turkissa ja hänen uraansa on tutkittu paljon, joten keskityn tässä pro gradussa ensisijaisesti siihen, miten hän rakentaa muistelmissa identiteettejään kertoessaan siitä ajasta, kun hän ei ollut vielä tunnettu. Olen valikoinut kasvatuksen, koulutuksen ja avioliiton erityishuomion kohteeksi, koska ne olivat aikakauden kuumia puheenaiheita. Naisten sosiaalisen aseman muuttaminen oli yksi nuorturkkilaisten keskeisiä tavoitteita. Heidän naisihanteensa oli moderni koulutettu nainen, joka oli tasapuolinen aviopuoliso modernille miehelle sekä hyvä äiti ja kasvattaja perheen lapsille. Perheihanne perustui länsimaiseen porvarilliseen perheideaaliin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: - Millaisia nuorturkkilaisten ihanteelliseen moderniin naiseuteen liittyviä identiteettejä Halide Edib rakentaa muistelmissaan ja miksi hän kuvailee itseään tällä tavoin? - Miten hän rakentaa muistelmissa itäiseen ja läntiseen kasvatukseen, koulutukseen ja avioliittoon liittyviä identiteettejä ennen uransa alkua? Olen käyttänyt henkilöhistoriallista lähestymistapaa analysoidessani muistelmia, koska omaelämäkerrallinen kirjoittaminen käyttää samoja konventioita kuin omaelämäkertaa muistuttava autofiktiivinen kirjallisuus tällaisen muistitiedon ja kaunokirjallisuuden rajoilla häilyvän lähestyvän kirjoittamisen lajin tutkimuksessa kirjallisuudentutkimus antaa hyödyllisiä käsitteitä avuksi. Tämä pro gradu - tutkimus on kuitenkin ensisijaisesti historiantutkimusta, koska keskityn enemmän kirjoittamisen tapojen ja luonteen sijasta historialliseen kontekstiin. Käytän analyysissani myös sosiaalihistoriallista lähestymistapaa ja pohdin, miten muistelmissa sekä kertova että kerrottu Halide Edib suhteutuu osaksi laajempaa historiallista kontekstiaan ja erityisesti osmanimuslimien uudistusmielistä yläluokkaa. Yhdistelmä henkilöhistoriaa sekä sosiaalihistoriaa antaa hyvän pohjan tutkia sekä yksilöä että historiallista aikaa, jossa hän eli ja yhteisöä, jota hän oli osa. Halide Edib on kirjoittanut muistelmateoksensa tiettynä ajankohtana, rajaten sitä tietoisesti ja tiedostamatta. Hänen päätöksiinsä niin kirjoitetuista kuin kirjoittamattomista asioista ovat vaikuttaneet kirjoittamisajankohdan tilanteet ja ihmiset. Vaikka muistelmissa eletään menneisyydessä ja muistoissa, on tutkimuksen kohteena silti vuonna 1926 julkaistu teos. Hän ottaa muistelmissa yleisön huomioon ja rakentaa identiteettejään suhteessa heihin. Muistelmissa turkinkieliseen osmanimuslimien yläluokkaan kuulunut Edib rakentaa identiteettejään kirjoittamishetkestä menneisyyteen katsoen ja kertovassa muodossa sanoittaa oman elämänsä tarinan, jossa hän laajan koulutuksen ja perhe-elämään liittyvien ongelmien tarkkailun kautta kasvaa lopulta kirjoittajaksi, koulutuksen kehittäjäksi ja feministiksi. Vaikka muistelmista on luettavissa kehityskertomuksen kaltainen elämäntarina ovat tulkintani mukaan hänen muistelmissaan rakentuvat identiteetit myös ristiriitaisia, mikä näkyy erityisen hyvin kun Edib puhuu kiistanalaisista aiheista kuten feminismistä, avioerosta tai omasta poliittisuudestaan. Edib esittää itsensä muistelmissa nuorturkkilaisten nationalistisen ihanteen mukaisena modernina naisena, joka on sekä uraa luova kirjoittaja että rakastava äiti. Turkkilaisnationalismin oppien mukaan hän löytää tasapainon länsimaisen sivistyksen ja ikiaikaiseksi mielletyn turkkilaisen kulttuurin välillä, mikä näkyy muistelmissa koulutuksen osalta kansankulttuuriksi mielletyn turkkilaisen kirjallisuuden ja teatterin arvostuksena. Kuvatessaan perheeseen ja avioliittoon liittyviä käytäntöjä on Edib selkeästi kriittisempi ja näkee idän ja lännen suhteen jännitteisempänä. Vanhat perheeseen vaikuttavat käytännöt ovat ennemmin haitallisia kuin jotain, mitä pitäisi vaalia ja säilyttää. Uusi eurooppalainen perheideaali on Edibille muistelmissa ihanne, johon hän vertaa vanhaa turkkilaista perhemallia.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Alli Nissisen ajatuksia hänen oman aikansa yhteiskunnasta ja perhearvoista. Hän oli 1900-luvun alun merkittävä porvarillisen naisasialiikkeen vaikuttaja. Nissinen osallistui naisasialiikkeen järjestötoimintaan mm. Naisasialiitto Unionissa, Martta-yhdistyksessä ja Suomalaisessa Marttaliitossa. Hänen elämäntyönsä keskittyi naisasialiikkeen ohella erityisesti pienten lasten opettamiseen. Nissisen omistamaa valmistavaa koulua pidetiin aikanaan parhaana valmistavana kouluna. Hänet valittiin kansanedustajaksi ensimmäisille valtiopäiville, ja hän toimi eduskunnassa vuosina 1907–1909. Poliittisesti Nissinen oli osa fennomaanista liikettä ja myöhemmin nuorsuomalaista puoluetta, jonka listoilta hän ponnisti eduskuntaan. Työni tarkastelun ajankohta rajoittuu vuosien 1884–1926 väliselle ajanjaksolle. Ajanjakso alkaa Nissisen järjestö- ja opetustyön alusta päättyen hänen kuolemaansa. Näistä tärkeimmät vuodet ovat 1899–1916, jolloin Nissinen oli aktiivisimmillaan vaikuttajana ja kirjoittajana. Tällä ajanjaksolla hänen opetustyönsä työmuodot vakiintuivat hänen omassa koulussaan. Nissinen oli tällöin aktiivinen järjestötoiminnassa, hänellä oli suuri vaikutus esimerkiksi Martta-yhdistyksen syntyyn. Erityisesti hän vaikutti Emäntälehden kautta, sen päätoimittajana ja ahkerimpana kirjoittajana. Tutkimuskysymykseni on, onko Nissinen klassinen naisasialiikkeen edustaja kuten hänet useimmiten kuvaillaan. Tarkastelen Nissisen esittämien näkökantojen sopivuutta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun perheen ja naisten aseman muutokseen. Tutkin miten Nissinen ilmentää omaa käsitystään yhteiskunnan ideaalista ja naisten asemasta yhteiskunnassa. Arvioin Nissisen ajatuksia mikrohistoriallisella otteella. Mikrohistoriallisessa historiantutkimuksessa tutkimuksen huomio keskitetään yksilöön tai paikalliseen historiaan. Seuraan Nissisen järjestötöitä ja naisasiajärjestöjen yleisiä tapahtumia ja vertaan kvalitatiivisesti Nissisen kirjoituksia yleiseen naisasialiikkeen toimintaan. En vertaa asiayhteyksiä yleiseen tilanteeseen Nissisen ajan yhteiskunnassa, vaan enemmänkin Nissisen omaan viitekehykseen, porvarillisen naisasialiikkeen toimijoista esitettyihin tulkintoihin ja ajatuksiin. Pyrin löytämään yhtäläisyyksiä hänen ja kanssa eläjiensä jälkeensä jättämästä materiaalista ja tutkimusten tulkinnoista. Tähän liittyi vahvasti Nissisen työtoveri Lucina Hagman. Hän toimi Nissisen mentorina ja tärkeänä työparina läpi Nissisen elämän. Yhtenä tutkimuskysymyksenäni on, mitä osia Hagmanin teorioista Nissinen kannatti kirjoituksissaan. Tutkimukseni lähdemateriaalit ovat osaltaan tarkoitettu aikalaiskauden vaikuttamiseen ja niiden taustojen ymmärtämien ei ole aina helppoa. Tutkimukseni merkittävin lähdeaineisto on Nissisen Emäntälehteen kirjoittamat artikkelit. Kirjoituksista saa selkeän käsityksen Nissisen aatteellisesta vakaumuksesta ja hänelle tärkeistä asioista. Nissisen jälkeensä jättämä lähdeaineisto on kirjoitettu pääsääntöisesti tukemaan naisasialiikkeen tavoitteita. Porvarillisella naisasialiikkeellä oli ollut hankaluuksia saada asiaansa kuulluksi kansan syvien rivien parissa. Liike halusi keskittyä korkeammiksi koettuihin päämääriin, ei käytäntöön. Yleisestä linjasta poiketen nuorsuomalaiset Unionin jäsenet yrittivät Lucina Hagmanin johdolla levittää toimintaa myös työläisnaisten keskuuteen. Nissisen toiminta ja kirjoitukset olivat yhteneväisiä aiemman tutkimuksen kanssa siitä, miten koulutuksen ja järjestötoiminnan kautta suomalainen naisasialiike näki ja toteutti omalta osaltaan suomalaisen yhteiskunnan murrosta 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Käyttämäni lähdemateriaalin kautta ei voi haastaa aiemman tutkimuksen näkemystä Nissisestä. Nissisen toiminnassa ja kirjoittamisessa näkyi, miten suomalainen koulutus ja naisasialiikkeen toiminta nivoutui yhteen. Nissinen myötäili Lucina Hagmanin kasvatusoppia ja poliittista toimintaa. Sääty-yhteiskunnan hajotessa ydinperhemalli ja sivistyneistö tai jopa ”keskiluokkaisuus” oli muodostumassa uudeksi perhenormiksi. Oikeisto- ja kielipuolueiden välinen kilpailu näkyi naisasiayhdistysten sisällä ja loppujen lopuksi naisasialiike ei yhdistynyt naisasian taakse yli puoluerajojen. Luokka ja kielierot jakaannuttivat toiminnan yleistä poliittista toimintaa myötäileväksi. Eripura ja ristikkäisveto kärjistyi, kun naisasian keskeinen tavoite, eli äänioikeus, saatiin läpi. Naisasialiike menetti merkityksensä, kun keskeinen yhdistävä tekijä hävisi. Naisasialiike ja sen keskeiset toimijat myötäilivät rakenteellisia muutoksia ja pyrkivät edistämään naisten omaa asiaa painottaen omaa poliittista näkökantaansa.

Naiset ovat useimmiten päävastuussa jokapäiväisestä ansiotyön, lastenhoidon ja kotitöiden sujuvasta yhteensovittamisesta, niin tutkimusten valossa kuin käytännönkin kokemusten mukaan. Mikäli naisten elämän tarkastelussa keskitytään ainoastaan ansiotyöhön, perheeseen ja kotiin liittyviin tehtäviin ja toimintoihin, kuva naisten arkielämän kokonaisuudesta jää vaillinaiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten arkielämää ja sen eri osa-alueita. Tutkimuksessa laajennetaan tarkastelunäkökulmaa ansiotyön ja perhe-elämän lisäksi naisten vapaa-ajan sisältöä ja sen merkitystä naisten elämänkokonaisuudessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten naisten arkielämä ja horisontaalinen elämänkokonaisuus rakentuu naistenlehdessä ja millaista naiskuvaa naistenlehdessä rakennetaan aineiston perusteella. Keskeisinä teoreettisina käsitteinä käytetään arkielämän ja naistutkimuksessa paljon käytetyn elämänkokonaisuuden käsitettä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena sisällönanalyysinä. Tutkimuksen aineistona on käytetty yhden Suomen luetuimman naistenlehden eli Kodin Kuvalehden vuoden 2010 vuosikerrasta valikoituneita lehtiartikkeleita, joissa haastatellaan eri ikäisiä ja eri taustaisia naisia ja käsitellään naisten elämää. Tutkimuksen aineiston perusteella naiset tekevät usein vaativaakin ansiotyötä, usein yrittäjyyden muodosssa, mutta hoitavat vaivatta myös lapset ja kodin. Ansiotyön ja perhe-elämän yhdistäminen kotitöineen ei ole naistenlehden naisille ongelma tai ainakaan siihen liittyviä haasteita ei tuoda esille lehden artikkeleissa. Kotitöiden osalta nainen hoitaa sekä perinteiset naisten kotityöt kuten ruuanlaiton, siivouksen ja lastenhoidon lisäksi myös ns. miesten työt eli he myös rakentavat ja remontoivat itse kotia. Aineiston naiset nostavat oman puolisonsa panoksen esille arkisten kodin töiden hoitajina. Naistenlehden naisella on aikaa myös omille harrastuksille, kuten liikunnalle ja vapaaehtoistyölle. Kodin Kuvalehti rakentaa tutkimuksen tulosten perusteella kuvaa 'Can do'-naisesta, jolle mikään haaste ei ole mahdoton. Naiset haluavat panostaa sekä työelämään että perheeseen ja kotiin. Naiset eivät kuitenkaan ole superäitejä, jotka hautaavat omat tarpeensa ja tunteensa. Ainakin naiset ovat panostaneet oman ajan ottamiseen suhteen, mikä kuluu erilaisissa harrastuksissa. Täysin itsekkäitä naiset eivät tässäkään asiassa ole, sillä aineiston perusteella naisten harrastukset painottuvat toisten auttamiseen vapaaehtoistyön kautta.

Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on naisen ihmisyys thaimaalaisen prostituution valossa. Tutkimuskysymyksiä on neljä: Millaista thaimaalainen prostituutio on sen omassa uskonnollisessa, kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa viitekehyksessä? Millainen thaimaa-laisen naisen ja prostituoidun asema on tässä viitekehyksessä? Millaista thaimaalaisen naisen ihmisyys on yhtäältä YK:n ihmisoikeussopimuksiin sisältyvän ihmisyyden periaatteen ja toi-saalta thaimaalaisen naisliikkeen (Foundation for Women -järjestö) näkökulmasta? Miten ihmisoikeus-käsite voidaan määritellä thaimaalaisessa kontekstissa? Tutkimusmetodi on systemaattinen analyysi. Tutkimusaineistona on prostituutiota käsittelevä yhteiskuntatieteellinen, filosofinen ja feministinen kirjallisuus sekä jotkin YK:n ihmisoikeusasiakirjat. Naisen ihmisyyden tarkastelu toteutetaan valottamalla thaimaalaisen prostituution kehityksen yhteyttä globaaliin talouskasvuun ja turismin lisääntymiseen. Tutkimuksessa todetaan Thaimaan läpikäyneen kuluneiden vuosikymmenien aikana voimakkaan sosio-kulttuurisen murroksen, joka on vaikuttanut merkittävästi erityisesti naisten asemaan. Tutkimuksessa todetaan, etteivät yleinen talous- ja modernisaatiokehitys ole taanneet naisille työtä eivätkä sosio-ekonomisen aseman parantumista. Tutkimuksessa tarkastellaan prostituution yleisyyttä Thaimaassa, ja sen todetaan olevan yhteydessä kapitalistiseen markkinatalouteen: prostituutiolainsäädännön hyväksyessä prostituution taloudellisen tulon lisääjänä seksiteollisuus on vakiintunut thai-maalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan thaimaalaisen yhteiskunnan sosio-ekonomista epätasa-arvoa, jossa miestä pidetään naiseen nähden ensisijaisena: mies on julkinen toimija ja nainen yksityinen vastaamalla perheen kunniasta. Koska kaupallinen seksi on sallittua miehelle, prostituution kysyntä on suuri. Tutkimuksessa tarkastellaankin kaupallista seksiä miehen kyseenalaistamattomana oikeutena ja kulutusvalintana. Thaimaalainen seksiteollisuus kytkeytyy tutkimuksessa yhteiskuntien yleiseen seksualisoitumiskehitykseen ja nk. seksuaalipoliittiseen libertarianismiin. Tutkimuksessa osoitetaan, että sekä nk. hyvät naiset (vaimot) että huonot naiset (prostituoidut) ovat thaimaalaisessa sukupuolikulttuurissa ja -hierarkiassa välttämättömiä. Miesten toiminnan ollessa rajoittamatonta thaimaalaisen kulttuurin ja prostituution todetaan ilmentävän miehistä ja rakenteellista valtaa, jonka puitteissa nainen ja prostituoitu ei ole ihminen samoin kuin mies (YK-näkökulma). Tutkimuksessa todetaan, että prostituution pitäminen liiketoimintana on ongelmallista. Koska prostituutio koskettaa koko ihmistä ja hänen fysiologisia, psykologisia ja emotionaalisia ominaisuuksiaan, prostituution ei tutkimuksessa katsota pelkistyvän vain ruumiin myymiseksi. Prostituution koskettaessa koko ihmistä tutkimuksessa nimitetään maksullista seksiä myös maksulliseksi ihmisyydeksi. Tutkimuksessa todetaan myös, että thaimaalaisen prostituution ja prostituoitujen ymmärtämisen edellytyksenä ovat thaimaalaisen yhteiskunnan ja naisten omat lähtökohdat (järjestönäkökulma).