Browsing by Title
Now showing items 1802-1821 of 31284
-
(2020)Advertising has been an area of interest in linguistic research for the past decades due to its pervasiveness and role in shaping our notions and values in society. This study sets out to examine the socio-cultural practices in a specific field of advertising discourse, influencer marketing on social media. Influencer marketing is a recent branch of marketing, brought forth by the popularity of social media. In Influencer marketing, the products are marketed by individual influencers instead of corporations or companies. Brands turn to social media influencers in order to reach a wider audience and to utilize the influencers’ social media presence and their ability to influence their audience to promote their products and to turn this social power into capital. The hypothesis is that this key difference between traditional marketing and influencer marketing. The aim of this study is to present a critical discourse analysis to examine the social context and relationship between the influencer and the reader. The methodologic approach applied to the analysis of the data is critical discourse analysis, more specifically Norman Fairclough’s three-dimensional model. Critical discourse analysis and Fairclough’s model allow focus on the linguistic properties in addition to the production and reception processes of discourse and the socio-cultural practices within discourse. The data and its analysis deemed that influencer marketing reveals consumerist ideologies that promote purchasing of goods as a means to reach happiness and well-being, as presented by the social media influencers.
-
(2020)Abstract Introduction. International migration is one popular and challenging issue in Central Europe for decades, especially after the collapse of the communist bloc. This thesis explores, how international migration correlates with the level of economic development in six Central European countries (Austria, the Czech Republic, Germany, Hungary, Poland, and Slovakia) during the years 1995-2019. In this context international migration is divided into two types: immigration and emigration. This thesis aims to help policymakers to determine the international migration policy by understanding the correlation between international migration and economic development better. Methods. This study explores the correlation between international migration and economic development in Central European states and reflects it against the historical, political, and economic context. National-level migration and macroeconomic data related to Central European states were collected from the World Bank, Eurostat, OECD, UNCTADstat, WIID, UIS, UNHCR and ETH Zurich databases in the period 1995-2019. The endogeneity issues in panel data analysis were noted. Macro-econometric models and spatial autoregressive models were conducted through Stata. Results. The empirical analysis confirmed the following hypotheses: (1) an increase in immigration correlates with a higher level of economic development in receiving countries. (2) An increase in emigration correlates with a lower level of economic development in sending countries. As expected, the empirical results further displayed a positive (negative) correlation between female immigrants (emigrants) and the economic development of receiving countries (sending countries). Conclusion. This thesis presents that (1) an increase in immigration strongly correlates with a higher level of economic development in receiving countries; (2) an increase in emigration significantly correlates with a lower level of economic development in sending countries. This study also emphasises the correlation between female migration and economic development in Central Europe.
-
(2015)It has been globally accepted that women are integral part of the society and we should leave no stone unturned to empower them. In spite of this global consensus, in many parts of the world, women are marginalized and treated unequally. Nepal, one of the poorest countries by Gross Domestic Product (GDP) per capita, is not an exception and faces multitude of challenges with regard to women. Decade long civil war left many women widowed and made them even more vulnerable. The aim of this thesis is to assess the level of participation in decision making of those war widows from Nepal. The study is based on the primary data collected in from four districts in Nepal from November 2011 to February 2012. Participation in decision making is used as a dependent variable and four socioeconomic measures are used as independent variables. Binary regression model was used to calculate the odds ratios in the final model. The results showed that human poverty measures affect the most in decision making among war widows in Nepal. Specifically, social restriction was found to be the main factor that is limiting participation in decision making. Lack of education and early age marriage were also found to diminish participation in decision making.
-
(2014)In this thesis, we describe Forward Sparse Sampling Search, an algorithm that was published in 2010 by Walsh et al., which combines model-based reinforcement learning with sample-based planning. We show how it can be applied to solving an appropriate set of problems, as well as extend the original tests to give a better view on how the parameters of the algorithm work, and to further the understanding of the method. First, we introduce the concept of reinforcement learning, and identify key environments and points of interest where FSSS is applicable. Next, we explain the terminology and relevant theories the method is based on. The aim is to introduce the reader to a powerful tool for control-problems, and show where to apply it and how to parameterize it. After reading this thesis, one is hopefully fitted with dealing with the basic setup and usage of FSSS. In the final sections of the thesis, we report a series of tests which demonstrate how FSSS works in one particular environment - the Paint/Polish world. The tests focus on understanding the effects of various parameters that the method uses, yielding further understanding on how to effectively apply it, analyzing its performance and comparing it to more basic algorithms on the field. The principal theories and proofs will be explained, and possible paths to improve the algorithm will be explored.
-
(2015)A cognitive radio (CR) is an intelligent radio that reuses frequency band based on dynamic spectrum access (DSA). CR implements spectrum sensing to detect primary users' (PU) presence, and exploits available spectrum without interfering PU. In contrast with local spectrum sensing, cooperative sensing which is implemented by multiple CRs, is more efficient and effective generally. Previous work on cooperative spectrum sensing in cognitive radio (CR) assumes a default mode that CRs are willing to cooperate for others unconditionally. While this situation does not always hold, the requested CR might reject the cooperation request due to its insufficient energy, or security concerns. In this thesis, we propose a social-based cooperative sensing scheme (SBC) that exploits social ties of CRs on their cooperative sensing. Simulation results show that SBC fulfills improved sensing quality, and the sensing performance of CRs correlate to the social degree and social network topology.
-
(2019)Immunophenotyping by flow cytometry (FC) is an established practice to identify immune cells and their cellular changes at the single-cell level. Since preserving the structural integrity of cellular epitopes is vital for immunophenotyping, samples should be processed shortly after being collected. However, the requirements of complex facilities and trained personnel for flow cytometry make it challenging to handle samples immediately. Fixation and cryopreservation extend sample shelf life and allow analysing longitudinal samples simultaneously while minimizing technical variation. Nevertheless, usage of whole blood cryopreservation in flow cytometry is limited due to challenges in preserving epitope structures during fixation and detecting dim antigens. This thesis investigates the performances of four commercial whole blood cryopreserving kits; 1) Cytodelics, 2) Stable-Lyse V2 and Stable-Store V2 (SLSS-V2), 3) Proteomic stabiliser (PROT-1), and 4) Transfix. Peripheral blood samples were processed with these stabilising buffers immediately after the collection and cryopreserved until further analysis by flow cytometry. Here, we measured the stability of major immune lineages, T cell subpopulations, and activated neutrophil profiles in samples treated with these commercial whole blood stabilisers. Our flow cytometry data showed that PROT-1, Transfix and Cytodelics maintained the distribution of major leukocyte subsets – granulocytes, T cells, natural killer cells and B cells, comparable to unpreserved samples despite the attenuation of fluorescence intensities. Moreover, these three stabilisers also preserved phenotypes of activated neutrophils upon stimulation with N-Formylmethionyl-leucyl-phenylalanine and Lipopolysaccharides. The upregulation of adhesion molecules (CD11b), Fc receptors (CD16) and granule proteins (CD66b) as well as the shedding of surface L-selectin (CD62L) on activated neutrophils was conserved most efficiently in PROT-1, followed by Cytodelics. On the other hand, none of the stabilisers provided a reliable detection of CCR7 for accurate quantification of T cell subpopulations. COVID-19 is caused by a highly transmissible and pathogenic coronavirus, so-called severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-COV-2). To test the potential of whole blood cryopreservation kits for flow cytometry in COVID-19 research, we studied the detectability of major leukocyte lineages and granulocyte subsets in longitudinal patient samples processed with Cytodelics. High dimensional analysis with Uniform Manifold Approximation and Projection (UMAP) and Self-Organising Maps (FlowSOM) clustering revealed remarkable stability of CD3, CD15, and CD14 expression in samples stored with Cytodelics. It allowed the detection of lymphopenia and emergency granulopoiesis often found during the acute phase of severe SARS-COV-2 infection. Nonetheless, we could not determine signatures of granulocyte subsets, notably suppressive neutrophils, during the acute and convalescent phases of COVID-19. Variable detection of lowly expressed markers and diminished fluorescence intensities in Cytodelics - preserved samples might have hindered the analysis. In conclusion, this study demonstrates that PROT-1, Transfix, and Cytodelics enabled reliable detection of highly expressed leukocyte markers, whereas SLSS-V2 preservation resulted in the most inaccurate identification of studied markers. Notably, our results show that Cytodelics can be applied in COVID-19 studies to immunophenotype major immune lineages by flow cytometry. Nevertheless, more optimisation is needed for less abundant or fixation-sensitive epitopes to enhance the efficacy of whole blood cryopreservation for flow cytometry.
-
(2015)Tutkimukseni käsittelee Kari Aronpuron runouden suhdetta visuaalisuuteen ja kuvataiteisiin. Otsikon käsite, ”kuvataiteellinen runo”, on Michael Davidsonin. Artikkelissaan ”Ekphrasis and the Postmodern Painter Poem” (1983) Davidson jakaa kuvataiteisiin suhteutuvan runouden kahteen: 1. Runouteen, joka kumpuaa jostakin olemassaolevasta taideteoksesta (representaatiot, klassiset ekfrasikset) 2. Runouteen, joka hyödyntää kuvataiteen tekniikoita kuitenkaan perustumatta mihinkään tiettyyn teokseen. Tämän jälkimmäisen kategorian runoja hän nimittää kuvataiteellisiksi runoiksi (engl. painterly poem, Janna Kantolan suomennos). Kuvataiteellinen runo ei ole yhtä kuin runo, joka suoraan reflektoi jotain kuvataideteosta eikä se ole runo, jolla on muuten vain korostuneen visuaalisia piirteitä. Kuvataiteellinen runo merkitsee Davidsonille runoa, joka lainaa muotoaan kuvataiteen perinteestä ja näin tehdessään kommentoi ennen kaikkea kuvataiteen kompositionaalisia strategioita. Lähestyn Kari Aronpuron runoutta Michael Davidsonin käsitteen kautta. Tutkimukseni rakenne keskittyy kolmen kuvataiteellisen runon kategorian käsittelyyn: ekfrasiksen, kollaasin ja readymaden. Ensimmäisessä analyysiluvussa (“Kuvan kuvia”) tarkastelen Davidsonin näkemyksiä ekfrasiksen ja kuvataiteellisen runon suhteesta sekä analysoin Aronpuron ekfrasisrunoa ”Kolhon kuu”. Seuraavassa luvussa (“Koottuja kuvia”) käsittelen kollaasin ja kuvataiteellisen runon suhdetta. Analysoin Aronpuron pitkää kollaasirunoa ”NRO 6 (Neljä vuodenaikaa)” hybriditekstinä, joka voidaan nähdä niin ekfrasiksena, kollaasina kuin kuvataiteellisena runonakin. Tekstin tärkeimpänä visuaalisena intertekstinä käsittelen Mark Rothkon Seagram-sarjaa. Viimeisessä luvussa (“Löydettyjä kuvia”) keskityn Aronpuron omaan kuvataiteelliseen tuotantoon, joka kattaa toistaiseksi yhden näyttelyn. Analyysiaineistona on Kari Aronpuron ja hänen kuvataiteilija-alteregonsa Banks L. Steppburnin yhteisnäyttely Pyöreitä Half Centannial (Tampereen keskuskirjasto Metso, syksy 2014). Lähestyn näyttelyn aineistoa Marcel Duchampin estetiikan ja readymade-tekniikan näkökulmasta. Tutkimukseni aineisto on sekä kirjallista että visuaalista. Analysoin Aronpuron runoja suhteessa Mark Rothkon ja Eero Järnefeltin maalauksiin sekä Aronpuron omia kuvataideteoksia suhteessa Marcel Duchampin estetiikkaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on pitkälti ango-amerikkalaisessa lyriikantutkimuksessa (esim. Michael Davidson, James Heffernan, Marjorie Perloff), mutta poikkitaiteellinen näkökulma tuo tutkimukseen mukanaan myös oman teoreettisen traditionsa (mm. Kai Mikkonen). Myös edeltävä Aronpuro-tutkimus on osa tutkielmani aineistoa (esim. Sinikka Tuohimaa, Kari Rummukainen, Juha Laine, Taneli Viljanen). Osoitan, että kuvataiteellinen runo ei ole pelkkä kuriositeetti Kari Aronpuron runoudessa, vaan se on näkökulma, joka voidaan perustellusti ottaa lukuisiin Aronpuron teoksiin. Kuvataiteellinen aineisto on usein läsnä hänen runoissaan, ja eri kuvataiteen traditiot, teokset ja tekniikat ovat toistuvia intertekstejä halki hänen koko tuotantonsa. Poikkitaiteellinen näkökulma on erottamaton osa Kari Aronpuron runoutta.
-
(2015)Yhteiskuntaorientoituneen uskonnon teorian mukaan länsimainen kirkko on palannut julkiseen tilaan modernien ja universaalien arvojen puolustajana. Omien oikeuksiensa puolustamisesta se on siirtynyt yksilön vapauden ja uskonnon vapauden puolustamiseen. Taustaa vasten voi olettaa, että arkkipiispa puheissa ihmisten asema korostuu, kirkon aseman sijaan. Tutkimus selvittää mistä näkökulmista tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen tarkastelevat suomalaista yhteiskuntaa. Arkkipiispan ja tasavallan presidentin valta on merkittävässä määrin yhteiskunnalliseen keskusteluun vaikuttavaa valtaa. Heille on osoitettu tila areenalla, jossa yhteistä ymmärrystä rakennetaan. Tutkimusaineistona on tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja arkkipiispa Kari Mäkisen verkkosivuilla julkaistut puheet vuodelta 2014. Molemmat kritisoivat vallitsevaa keskustelukulttuuria. Mäkinen mukaan tarinat siloitellaan muotoon, jossa on kertojalle itselleen mielekäs järjestys. Niinistö muistuttaa että vain yhden näkökulman vastaukset eivät ole rehellisiä, eivätkä kestäviä vastauksia. Vaurauden jako on esillä molempien puheissa. Niinistö mukaan vähempikin varallisuus on jaettava oikeudenmukaisesti. Mäkinen muistuttaa, että kirkko itse istuu rikkaan miehen pöydässä. Mäkinen toteaa myös, että talous on se ikkuna, jonka kautta tarkastellaan muita elämän alueita. Niinistön mukaan suomalaisten vahvuudet ovat vastuuntunto, yhteisöllisyys ja koulutus. Näillä vahvuuksilla Suomi pärjää tulevaisuudessakin. Kirkolle tuleva on ongelmallisempi. Muuttuva yhteiskunta haastaa kirkon oppia. Mäkisen puheiden peruspilareina ovat ihmisen tiedon rajallisuus, lähimmäisen rakkaus ja usko jumalalliseen armoon. Tältä pohjalta Mäkinen rakentaa kuvaa kirkosta, jonka opilliset tulkinnat eivät ole erehtymättömiä tai muuttumattomia. Tutkimuksen keskeiseksi elementiksi nousi valitun näkökulman vaikutus ymmärrykseen. Alasdair MacIntyren näkemyksen mukaan valittaessa tulkinnan premissit, valitaan myös tulkinnan loogiset rajat. Tutkimuksen teoreettisen taustan ja aineiston pohjalta näyttää siltä, että valittaessa premissit ja tulkinnallinen näkökulma, valitaan myös argumentaation looginen lopputulos. Tämän ilmiön ymmärtäminen näkyy molempien puhujien puheissa.
-
(2018)Tuoreet tutkimukset suomalaisten lähiöiden kehityksestä ja nykytilasta kertovat lähiöiden merkittävistä eroista sekä niiden sosioekonomisen rakenteen että sosiaalisen elämän suhteen. Myös aikaisempien, Suomen suurimpiin kaupunkiseutuihin keskittyneiden tutkimusten valossa lähiöt ovat herättäneet huolen niihin keskittyvästä huono-osaisuudesta ja sen seurauksista. Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen yhdistetään kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa usein pelkoon niin pitkälle menevästä alueellisesta erilaistumisesta, että alueiden taantuminen alkaa ruokkia itse itseään. Naapurustovaikutuksia tutkittaessa tarkoitus onkin selvittää, kumuloituuko huono-osaisuus sen alueellisen kasautumisen myötä, vai ilmentääkö huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen vain yhteiskunnallista eriarvoisuutta alueellisesti. Erilaistuvien asuinympäristöjen voidaan ajatella tuottavan eriarvoistumista hyvin monella tavalla. Suomalaisessa yhteiskunnassa yksi merkittävä ihmisten eriarvoisuuden kuvaaja on terveys, joka näkyy alati kasvavina eroina elinajanodotteessa sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna. Yksi merkittävimmistä sosioekonomisten terveyserojen kasvun aiheuttajista Suomessa ovat alkoholiperäiset kuolinsyyt ja alkoholinkäyttötapoja tarkasteltaessa vaikuttaakin siltä, että haitallisimmiksi katsottavat kulutustavat ovat yleisempiä alemmissa sosioekonomisissa asemissa. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, voiko lähiöihin keskittynyt huono-osaisuus tuottaa sellaisia sosiaalisia ja kulttuurisia ympäristöjä, joiden vaikutuksesta yksilöt käyttäytyvät terveyttään heikentävällä tavalla yli sen, mitä heidän yksilölliset piirteensä antaisivat olettaa. Tutkielmassa tarkastellaan alueen huono-osaisuuden ja yksilötason alkoholin kulutuksen välistä yhteyttä ja pyritään ymmärtämään, minkä mekanismien kautta alueellinen huono-osaisuus voi vaikuttaa yksilön käytökseen. Tutkielman ensisijaisena hypoteesina on, että alueen huono-osaisuus lisää yksilöiden alkoholin kulutusta yksilötason tekijöistä riippumattomalla tavalla. Yksilötason tekijöiden oletetaan vaikuttavan yhteyteen kuitenkin siten, että havaittavat vaikutukset ovat voimakkaampia huono-osaisille yksilöille. Lisäksi oletetaan, että alueen huono-osaisuus vaikuttaa yksilön käytökseen sekä yksilö- että aluetason sosiaalis-interaktiivisten mekanismien kautta. Näiden mittareina käytetään yksilötasolla yksilön alueeseensa kiinnittyneisyyttä kuvaavia muuttujia ja aluetasolla alueen sosiaalista koheesiota, alueen epävirallista sosiaalista kontrollia ja paikallista alkoholin kulutuskulttuuria alueen riskikuluttajien osuudella mitattuna. Tutkimuksen aineistona on vuonna 2013 kerätty Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus -hankkeen (PREFARE) kyselyaineisto. Alueen sosioekonomista rakennetta kuvaavat muuttujat muodostettiin Tilastokeskuksen vuoden 2013 ruututietokannan avulla. Tutkimusmenetelminä käytetään selitettävästä muuttujasta riippuen joko monitasoista lineaarista regressioanalyysia, monitasoista logistista regressioanalyysia tai monitasoista poisson-regressioanalyysia. Monitasoinen analyysimenetelmä valittiin siksi, että käytetty aineisto on muodostettu hierarkkisesti tekemällä satunnaisotanta ensin ylemmän tason yksiköiden (lähiöt) joukosta ja sen jälkeen alemman tason tutkimusyksiköiden (yksilöt) joukosta. Saadut tulokset viittaavat siihen, että alueen huono-osaisuus ei sinänsä vaikuta suurimman osan yksilöistä alkoholin kulutukseen yli sen, mitä yksilön omien sosiodemografisten piirteiden perusteella on syytä olettaa. Yleisesti ottaen lähiöiden asukkaat kuluttavat alkoholia samalla tavalla riippumatta ympäristönsä sosioekonomisesta rakenteesta. Alueen huono-osaisuudella havaitaan kuitenkin yhteys työttömien alkoholin kulutukseen. Vaikka alueen huono-osaisuus ei sellaisenaan ole yhteydessä yksilötason alkoholin käyttöön muiden, kuin työttömien osalta, tutkielman tulokset osoittavat, että alueen riskikuluttajien osuus on kasvaessaan yhteydessä suurempaan alkoholin kulutukseen riippumatta alueen huono-osaisuudesta ja yksilön sosiodemografisista piirteistä. Vaikka tuloksen perusteella ei voida tehdä kausaalisia päätelmiä, alueen riskikuluttajien osuuden systemaattinen yhteys yksilötason alkoholin kulutukseen tukee tulkintaa, jonka mukaan alueella vallitsevat sosiaaliset normit ja alkoholin kulutuskulttuuri voivat vaikuttaa yksilöiden omaan alkoholin kulutukseen. Paikallisen alkoholikulttuurin muodostuminen alkoholin kulutusta lisääväksi ei kuitenkaan ole suoraan yhteydessä alueen sosioekonomiseen rakenteeseen.
-
(2017)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää paikan identiteetin muodostumista. Tarkastelen aihetta ympäristö-psykologian ja kulttuuritieteiden tutkimussuuntauksien näkökulmien avulla. Tutkittavaksi alueeksi olen valinnut Helsingissä sijaitsevan Arabianrannan. Tutkimuksen lähtökohdaksi muodostui kiinnostus Ara-bianrantaan asuinalueena ja kuinka asukkaat mieltävät alueen identiteetin ja mistä aineksista se koostuu. Tutkimus on aineistolähtöinen teemahaastattelututkimus, jossa haastattelen kymmentä Arabianrannan asukasta. Tutkimuskysymykset liittyvät Arabianrannan tunnuspiirteisiin, eroavaisuuksiin verrattuna muihin asuinalueisiin sekä alueen maineeseen. Ympäristöpsykologian tutkimuskeskiössä on koko ihmiselämän toimintaympäristö ja ihmisen ympäris-tösuhde. Fyysisen ympäristön havainnot yhdistyvät kokemukseen alueesta. Kulttuuritieteellinen tutki-musote painottaa merkityksiä, joita ihminen antaa tilalle ja paikalle. Tutkimuskeskiössä on vuorovaikutus ympäristön ja ihmisen kanssa, kuten ympäristöpsykologiassakin, mutta kulttuuritieteellisessä tutkimuk-sessa huomio kohdentuu merkityksiin ja käsityksiin, joita ihminen kokee tilasta ja paikasta. Analyysissa tutkimuksesta nousi luontevasti esiin kahdeksan eri aihealuetta: hyvä asuinympäristö, epä-viihtyisä asuinympäristö, Arabianrannan tunnuspiirteet, yhteisöllisyys ja elämänvaihe, erot muihin asuin-alueisiin, negatiiviset tekijät, maine sekä koti ja juurtuminen. Tutkimustulokset osoittivat, että esteetti-syys, alueen toiminnallisuus ja luontoympäristö olivat merkittäviä alueen identiteetin muokkaajia. Visuaa-linen ympäristö todettiin kauniiksi, rakennukset yksityiskohdiltaan mielenkiintoisiksi, taideteokset inspi-roiviksi. Ajan kerrostumista ja sen hyödyntämistä esimerkiksi arkkitehtuurissa ja taiteessa pidettiin erityi-sen leimaa antavana, positiivisena ja ylpeyden aiheena. Esteettisyyteen liittyy myös muita aistimuksia kuten kuulo-, haju- ja tuntoaisti. Ihminen kokee kehollisesti ympäristöään ja tämä tuli esiin myös tutki-muksessa. Toiminnallisesti alue vastaa asukkaiden vaatimuksiin. Kaikki aktiviteetit ovat helposti ja no-peasti saatavilla. Tämä arjen vaivattomuus tuli korostuneesti esiin aineistosta. Sijainti, kulkuyhteydet, palvelut, luonto, liikkuminen ja harrastukset olivat helposti saavutettavissa ilman suurta vaivannäköä. Luonnonmaisema ja luonnon läsnäolo koetaan voimakkaasti Arabianrannan erääksi ominaispiirteeksi. Vaihteleva ympäristö, meri ja sopivasti viheralueita, tuo ympäristöön mielenkiintoa ja erityisyyttä. Yksi-tyiskohdat pitävät mielenkiintoa yllä eikä ympäristöön kyllästy. Merkittävin negatiivinen huomio on alueen ahtaus, ja erityisesti uudemmat talot on rakennettu tiiviisti. Alueen maineen katsotaan olevan positiivinen ja alueen arvostettu, joskin katsantokannoissa katsottiin olevan hieman värittyneisyyttä. Ylipäätään kritiikkiä Arabianrantaa kohtaan ei juuri esitetty: alueella arki sujuu ja on helppoa kaikille ikäryhmille. Tulokset osoittivat, että aluetta pidetään tavallisena, mutta alueen ominaispiirteistä ollaan hyvin tietoisia. Alueen saamasta positiivisesta huomiosta julkisuudessa ollaan kuitenkin hyvin ylpeitä.
-
(2020)Insecure residential areas have been found to be associated with socio-economic disadvantage and possible regional segregation. In addition, feeling of insecurity reduce quality of life and mental health. Based on many studies, residents experience insecurity more often in suburban areas dominated by apartment buildings. This study examines the relationship between building height and block structure and residents' feeling of insecurity in Finnish suburbs. The relationship between the residential block structure and feeling of insecurity has not been studied before, which is why this research can bring new ideas to the scientific debate. Research data includes survey data collected from 71 Finnish suburbs, contextual register data aggregated from the grid database and basic information from Finnish Population Register. Quantitative statistical methods are used in this study. The block structure is classified utilizing GIS methods. The study takes into account socio-economic factors influencing insecurity by examining the phenomenon also under different socio-economic variables. Based on the results of the study, there is no significant relationship between building height and feeling of insecurity at any case. However, there is a significant connection between the block structure and feeling of insecurity. The results show that residents living in neighbourhood with more closed block structure experience more insecurity. Statistical connection between block structure and feeling of insecurity became stronger when the socio-economic variables were included to the analyzes. The results of this thesis are related to the findings presented in previous studies about the relationship between the physical environment and safety. However, the significance of the results and the understanding of the phenomenon is not unambiguous and requires further investigation.
-
(2013)Urbanization effects on hydrology and water quality on catchment area because of the land use change. Construction sites in catchment causes water quality problems. Waters from construction sites are usually led straight to watercourses without any purification actions. This has also been the practice at residential construction site in Suurpelto, Espoo. The aim of this study is to evaluate how discharge, water quality and loadings have changed during construction at Suurpelto. This research is the second part of the 'Kaupunkirakentamisen vaikutukset Lukupuron hydrologiaan ja veden laatuun' (LUPU) -project which is conducted by the University of Helsinki and city of Espoo. The observation period begins from the year 2006 and has divided into three sections. The first section represents time before construction. At the second section (Construction phase 1) construction work has started, and streets and municipal infrastructure are being built. During the third section (Construction phase 2) residential construction is very intensive and municipal infrastructure is expanding to new areas. The purpose of this study is to compare these sections with each other and report differences between water quality, discharge and loadings. Spearman's rank correlation coefficient is used to evaluate the dependences between water quality variables. Wilcoxon signed rank test is used to discover statistical significance in load variations. This study was carried out by analyzing 22 different variables: Discharge, electrical conductivity and pH was measured by automatic water quality probe. Suspended solids, nutrient concentrations (total phosphorus and total nitrogen) and dissolved substances including metals (total dissolved solids, sodium, potassium, magnesium, calcium, fluoride, chloride, sulphate, chromium, iron, nickel, chopper, arsenic) were measured in laboratory. The hypothesis of this study is that water quality has changed statistically significantly as a result of land use change in the catchment. Another hypothesis is that loadings have increased. Results of this study indicate that loadings of suspended solids, total phosphorus and iron as well as discharge are statistically significantly increased because of construction works. However, electrical conductivity has decreased because of increased discharge. For instance suspended solid load has sixfold in a year, total phosphorus has fourfold and iron load has increased even 11 -fold, when comparing construction phase 2 and time before construction. The growth of discharge has been particularly large in construction phase 1. Between construction phases 1 and 2 the change has been minor and statistically insignificant. Hence, the most significant changes have occurred during construction phase 1 and for instance total phosphorus loading has decreased during construction phase 2. Effects of construction is depended on other human activity and natural causes such as dredging of the channel, fertilization of the fields, weather conditions and the soil type. If one want to decrease the negative effects that construction work causes to water quality, one have to consider new ways to process waters flowing from construction area. Possible new means have been already considered during the restore planning of Lukupuro in spring 2013. Dredging took place in the new part of the Lukupuro main channel and effects were very significant to water quality. Based on the knowledge we have now it is important to consider pros and cons of relocating the channel in the future.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan naapurustosuhteiden aktiivisuuden vaihtelua alueellisesti pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten alueen sosioekonominen taso, jota mitataan tulotason, koulutustason ja työllisten määrän avulla, on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkimus kytkeytyy naapurustovaikutusten, paikallisen yhteisöllisyyden sekä naapuruston sosiaalisen kontrollin ja koheesion tutkimusperinteisiin. Naapurustosuhteiden on kansainvälisessä ja suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa havaittu olevan yhteydessä asumistyytyväisyyteen, asukkaiden hyvinvointiin ja häiriökäyttäytymiseen naapurustossa. Eri tutkimuksissa on kuitenkin saatu ristiriitaista tietoa siitä, miten alueen ja yksilön sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkielmassa tuotetaan lisää tietoa aiheesta pääkaupunkiseudun kontekstissa. Aineistona tutkimuksessa käytetään vuonna 2012 toteutettua laajaa koko pääkaupunkiseudun kattavaa kyselytutkimusta. Aineisto on kerätty osana Helsingin metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelmaa. Aineiston otanta-asetelma perustuu 250x250 metrin kokoisille tilastoruuduille ja ottaa huomioon alueen tulotason. Aineisto rajataan tutkielmassa käsittämään Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten muodostama pääkaupunkiseutu. Tutkimuksen analyyseihin käytetään SPSS 24 -tilasto-ohjelmaa. Pääasiallisena analyysimenetelmänä käytetään useamman selittävän muuttujan lineaarista regressioanalyysiä. Selitettävänä muuttujana käytetään itse raportoitua naapurustoaktiivisuutta, jota selitetään alueen sosioekonomisella tasolla. Lisäksi vakioidaan yksilötason sosiodemografisia tekijöitä ja alueen rakenteesta kertovia tekijöitä. Tulosten perusteella alueen sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Sosioekonomisesti kaikkein parhaimmin toimeen tulevilla alueilla aktiivisuus on suurempaa. Alueen yhteys selittyy kuitenkin analyyseissä vakioiduilla yksilötason taustatekijöillä, kuten alueella asutulla ajalla, perhemuodolla, asumismuodolla ja asunnon hallintamuodolla. Alueen sosioekonominen taso ja yksilön sosioekonominen tausta vaikuttavat naapurustoaktiivisuuteen päinvastaisesti. Alueen korkea sosioekonominen taso lisää naapurustoaktiivisuutta, mutta kaikkien muuttujien huomioimisen jälkeen yksilön korkea sosioekonominen asema vähentää aktiivisuutta. Omistusasuminen liittyy yhteyteen kiinteästi. Analyysin perusteella omistusasuminen tuottaa naapurustovuorovaikutusta, mutta kun tämä yhteys otetaan huomioon, löytyy yksilön sosioekonomisesta taustasta lähes lineaarinen suhde naapurustoaktiivisuuteen, siten että alhaisempi sosioekonominen tausta on yhteydessä suurempaan naapuriaktiivisuuteen. Pääkaupunkiseudulla korkeampi naapurustoaktiivisuus selittyy tämän tutkielman analyysien perusteella yhdistelmällä alueen ja yksilön piirteitä. Korkean sosioekonomisen tason alueilla on enemmän omistusasumista ja pientaloasumista. Tämän tyyppisiin asumismuotoihin liittyy keskimäärin pidempi asumisaika ja lapsiperheisyys. Naapurustoaktiivisuus on korkean sosioekonomisen tason alueilla keskimäärin kaikkien alueen asukkaiden keskuudessa runsaampaa. Tämä voi osaltaan vaikuttaa alueellisen eriytymisen syntymistä. Matala sosioekonomisen yksilötausta näyttäisi analyysin perusteella olevan yhteydessä suurempaan naapurustoaktiivisuuteen. Matala sosioekonominen yksilötausta voi analyysin perusteella olla yhteydessä suuremman paikallisen yhteisöllisyyden tarpeeseen.
-
(2013)Äitiyskuolleisuuden vähentäminen 75 prosentilla vuosien 1990 ja 2015 välisenä aikana on yksi YK:n vuosituhattavoitteista. Keskeinen keino tavoitteeseen pääsemiseksi on mahdollistaa kaikille raskaana oleville naisille pääsy hyvälaatuiseen äitiysterveydenhoitoon. Lounais-Afrikassa sijaitsevassa Namibiassa äitiyskuolleisuus on kasvanut viime vuosikymmeninä. Lisäksi köyhät ja maaseudulla asuvat namibialaisnaiset saavat heikommin äitiysterveydenhoitoa kuin kaupungissa asuvat varakkaammat naiset. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan asuinalueen mukaista vaihtelua äitiysterveydenhoidon saamisessa Namibiassa. Tavoitteena oli selvittää, millaisia eroja on hoidon saamisessa asuinalueiden välillä ja selittävätkö naisen sosiodemografiset tekijät tai naisen asemaan liittyvät naisen omat tai asuinalueen miesten ja naisten asenteet alueiden välistä eroa hoidon saamisessa. Taustamuuttujia olivat naisen koulutustaso, kotitalouden varallisuus, naisen siviilisääty, aiempien synnytysten määrä sekä naisen asenne naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Aluetason muuttujia olivat asuinalueen naisten ja miesten asenne naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä alueen miesten asenne siihen, saako mies käyttää valtaa naista kohtaan sekä siihen, onko synnytys vain naisen huolenaihe. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Namibia Demographic and Health Survey 2006–2007 -otantatutkimusta, jossa haastateltiin 13 719 henkilöä. Heistä 4029 oli synnyttäneitä naisia. Analyysi tehtiin logistisella regressioanalyysillä. Aineiston mutkikas otanta-asetelma huomioitiin logistisessa regressioanalyysissä käyttämällä asetelmaperustaista tilastollista analyysiä. Tutkimuksessa Namibian 13 hallinnollista aluetta jaettiin kolmeen ryhmään: pohjoiseen, pääkaupunkiin ja muuhun osaan maasta. Pohjoiseen kuuluivat Caprivin, Kavangon, Ohangwenan, Omusatin, Oshanan ja Oshikoton hallinnolliset alueet, pääkaupunkiin Khomas ja muu maa -alueeseen Erongo, Hardap, Karas, Omaheke ja Otjozundupa. Asuinalueiden välillä oli eroja äitiysterveydenhoidon saamisessa kaikissa hoidon osa-alueissa. Raskaudenaikaisista komplikaatioista annettavaa tietoa saivat heikoiten muu maa -alueella asuvat ja parhaiten pääkaupungissa asuvat, kun tiedon saamista tarkasteltiin vain asuinalueittain. Varallisuus sekä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät asenteet selittivät asuinalueen ja hoidon saamisen yhteyttä niin, että muuttujien vakioinnin jälkeen pohjoisessa sai parhaiten tietoa raskauteen liittyvistä komplikaatioista. Muu maa -alueella tiedon saaminen oli heikointa taustatekijöiden tai asenteiden vakioinnista huolimatta. Synnytyksen aikana ja sen jälkeen heikoiten hoitoa sai pohjoisessa ja parhaiten pääkaupungissa. Raskauden ja synnytyksen aikaisessa sekä synnytyksen jälkeisessä hoidossa varallisuus selitti asuinalueiden ja hoidon saamisen yhteyttä eniten. Kuitenkaan tarkastellut taustamuuttujat eivät selittäneet asuinalueiden ja hoidon saamisen yhteyttä kokonaan, vaan kaikkien muuttujien vakioimisen jälkeen hoitoa sai edelleen parhaiten pääkaupungissa ja heikoiten pohjoisessa. Alueen lisäksi sosiodemografisilla tekijöillä ja naisen asemaan liittyvillä asenteilla oli yhteys hoidon saamiseen. Kaikissa hoidon osa-alueissa koulutuksen kasvu lisäsi mahdollisuutta hoitoon, myös varallisuuden pienikin lisääntyminen oli yhteydessä parempaan hoidon saamiseen. Kaikissa hoidon osa-alueissa useat aiemmat synnytykset sekä naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksyminen sen sijaan vaikeuttivat hoidon saamista. Synnytyksen aikaisessa ja synnytyksen jälkeisessä hoidossa myös miehen asenne siihen, että synnytys oli vain naisen huolenaihe, heikensi hoidon saamista. Tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempaa tutkimustietoa siitä, että heikoiten äitiysterveydenhoitoa saavat pohjoisessa sekä maaseudulla asuvat köyhät ja kouluttamattomat naiset. Uutta tietoa tutkimus antoi asuinalueiden välisistä asenne-eroista Namibiassa sekä niiden yhteydestä hoidon saamiseen. Pohjoisessa naiseen kohdistuva väkivalta, naiseen kohdistuva vallankäyttö sekä se, että synnytys on vain naisen huolenaihe, oli muita alueita hyväksytympää. Namibia on sitoutunut YK:n vuosituhattavoitteiden mukaiseen äitiyskuolleisuuden laskuun, mutta sen on vaikeata saavuttaa tavoitteita, jolleivät pohjoisen köyhimmät naiset saa nykyistä paremmin äitiysterveydenhoitoa. Namibian olisi siten parannettava pohjoisessa asuvien naisten mahdollisuuksia saada terveydenhoitoa etenkin synnytyksen aikana sekä sen jälkeen.
-
(2013)Pääkaupunkiseudulla on viime vuosikymmeninä ollut havaittavissa uudenlaista alueellista eriytymistä. Seudun itä- ja koillisosiin on alkanut muodostua eri mittareilla mitaten pieniä pistemäisiä huono-osaistuvia alueita, joiden pelätään tulevaisuudessa laajenevan ja kasvavan. Pääkaupunkiseudun kehityksen tutkimiseen on viime vuosikymmeninä kiinnitetty huomiota, mutta asuinalueiden maineiden vaikutusta tähän kehitykseen on tutkittu hyvin vähän. Tarkoituksenani on pro gradu-tutkielmassani tarkastella asuinalueen mainetta ja sen vaikutusta lapsiperheiden asumisvalintoihin. Pyrkimykseni on selvittää, onko asuinalueen maineella vaikutusta pääkaupunkiseudun alueelliseen erilaistumiskehitykseen. Tutkielmani tavoite on pyrkiä selittämään, millä erilaisilla tavoilla asuinalueen maine määräytyy ja kuinka paljon sillä on merkitystä silloin, kun lapsiperheet tekevät asumisvalintojaan. Tavoitteenani on myös selvittää, mitkä maineen osatekijät vaikuttavat eniten asuinalueen maineen muodostumiseen. Tutkimusmetodi on pro gradu-tutkielmassani kvalitatiivinen. Haastattelin kesän 2012 aikana 30 pääkaupunkiseudulla asuvaa lapsiperhettä heidän asumisvalinnoistaan. Haastattelut olivat sekoitus teema- ja syvähaastatteluista. Tarkoituksenani on peilata haastatteluiden antia aikaisempaan, lähinnä kansainvälisesti tuotettuun, tutkimuskirjallisuuteen. Aikaisempaa kotimaista tutkimuskirjallisuutta asuinalueiden maineista on hyvin niukasti ja sen vuoksi tämän kaltaiselle tutkimukselle on mielestäni tällä hetkellä tarvetta. Olen käyttänyt tutkielmassani tutkimuskirjallisuutta, joka on tuotettu lähinnä Euroopassa. Asuinalueiden maineita on tutkittu kattavasti ainakin Tanskassa, Norjassa, Hollannissa ja jonkun verran myös Iso-Britanniassa ja teoreettisessa taustoituksessa käsittelen esimerkkejä lähinnä näistä maista. Haastattelujen perusteella voi sanoa, että asuinalueen maineeseen voimakkaimmin vaikuttavat vuokratalo- ja kerrostalokeskittymät, jotka viestivät alueen sosioekonomisen rakenteen heikkoudesta. Myös maahanmuuttajien runsas määrä alueella viestii heikommasta sosiekonomisesta rakenteesta ja näin ollen asuinalueen huonommasta maineesta. Lapsiperheitä tarkastellessa voimakkaasti nousi esiin koulujen maineen vaikutus asuinalueen valinnassa. Maahanmuuttajarunsaille asuinalueille ei mielellään muuteta, koska pelätään, että lapset eivät tällöin saa parasta mahdollista opetusta kouluissa, joissa on oppilaina runsaasti maahanmuuttajia. Aikaisemmasta tutkimuskirjallisuudesta hieman poiketen asuinalueen status merkitsi haastateltaville hyvin vähän. Muutenkin on havaittavissa, että asuinalueiden maineisiin suhtaudutaan melko kriittisesti. Tärkeänä pidetään asukkaan omia havaintoja alueesta sekä asuinalueen sisäisen maineen vaikutusta. Asuinalueen ulkoisella maineella on merkitystä vain silloin, kun kyseessä on huonomaineisimmat ja seudun asukkaille tuntemattomammat sekä kaukaisemmat asuinalueet. Asuinalueen maineella tuntuu tällöin olevan suuri merkitys asumisvalintoja tehtäessä. Jos asia on näin, on sillä suuri vaikutus pääkaupunkiseudun erilaistumiskehitykseen, koska tällöin heikompien asuinalueiden asukasrakenne on vaarassa heikentyä entisestään.
-
(2012)Asuinalueelle muodostuu tietynlainen maine, jota on vaikea esittää tilastoina, numeroina ja faktoina. Kuitenkin maine on jotain, joka on yleisesti tunnistettavissa. Ihmiset pyrkivät hakeutumaan tietyntyyppisille alueille, jos on mahdollisuus valita eri alueiden välillä. Kokemuspohjaiset kertomukset paljastavat miten puhuja kokee kohtaamiaan asioita, jotka liittyvät johonkin alueeseen. Riippumatta siitä, kuinka todellisia tai aluetta kokonaisuudessaan edustavia yksittäiset väitteet alueesta ovat, ihmisten tapa kokea ne, on todellinen. Näin ollen voidaan tutkia mainetta sosiaalisena todellisuutena. Aineistona on internetissä keskustelupalstoilla pääkaupunkiseudulla asumista käsitteleviä keskusteluja ja vertailuaineistona keskusteluja Ruotsista. Ruotsalaiseen keskusteluun vertailun tarkoituksena on tuoda esiin, onko suomalaisessa lähiökeskustelussa mahdollisesti piirteitä, jotka heijastavat Suomen erityisiä oloja. Analysoitavat lähiökeskustelut on mahdollista sovittaa aktanttimalliin, jossa on erilaisia toimijoita: Kysyjä tavoittelee hyvällä alueella itselleen jotain. Vastaajat auttavat kysyjää. On olemassa alueelle muuttamista puoltavia ja vastustavia alueen ominaisuuksia. Keskusteluiden teemat liittyvät asioihin, joilla keskustelijat kuvaavat alueiden laatua. Muodostamalla vastaavat aktanttimallit suomalaisista ja ruotsalaisista keskusteluista, havainnollistuu teemojen osalta erot keskusteluissa molemmissa maissa. Suomessa rauhallisuuden kaipuu on erityinen piirre lähiöistä puhuttaessa. Ruotsalaisissa keskusteluissa hallitsee puhe rikollisuudesta, jengiytymisestä ja alueiden gettoutumisesta. Näissä turvallisuus kuvastaa rauhallisuuden käsitettä paremmin sitä mitä asuinalueelta toivotaan. Suomalaisissa keskusteluissa useimmat tärkeinä pidetyt alueen ominaisuudet edustavat rauhallisuutta ja ei toivotut ominaisuudet rikkovat rauhallisuutta. Maahanmuuttajat, alkoholistit, mustalaiset ja joskus myös työttömät mainitaan toistuvasti viesteissä, joissa kerrotaan aluetta huonontavista ominaisuuksista. Edellä mainittuja ihmisryhmiä ei kuitenkaan kirjoituksissa yhdistetä rikollisuuteen tai muihin konkreettisiin vaaroihin. Useassa viestissä päinvastoin sanotaan maahanmuuttajien ja alkoholistien olevan harmittomia, vaikka ovatkin alueen tasoa heikentävä seikka. Poikkeavuutta tarvitaan osoittamaan millaista on ei-poikkeava hyvä elämäntapa. Luettelemalla hyvien ja huonojen asuinalueiden ominaisuuksia, mukaan lukien minkälaisia ihmisiä alueella asuu tai ei pitäisi asua, ilmaisevat kertojat samalla ihanteistaan ja odotuksistaan siitä, millainen on hyvä alue ja edelleen, mitä hyvä elämä pitää sisällään. Hyvällä alueella ei ole alkoholisteja, ei kovin paljon maahanmuuttajia, luonto on lähellä, on hiljaista ja turvallista. Rauhallisuus on myös sitä, että saa olla rauhassa omissa oloissaan. Tämä on ennen kaikkea mielentila. Alueella asuvat alkoholistit ja maahanmuuttajat rikkovat tätä rauhallisuudeksi kutsuttavaa mielentilaa. Suomalaisten käymät keskustelut hyvistä ja huonoista alueista kertovat suomalaisten arvostuksista. Aluetta peilataan kulttuurissa olevia ihanteita vasten, mikä on yksi ulottuvuus maineen käsitteessä.
-
(2023)Tutkielma tarkastelee asuinalueiden ominaisuuksien yhdistelmiä kuluttajan päätöksenteon kannalta. Pääasiallinen tutkimuskysymys on: millaisia asuinalueiden ominaisuuksien yhdistelmiä kuluttajat nimeävät heidän kannaltaan hyviksi syiksi valita Helsingin Etelä-Haaga, Pihlajamäki tai Konepaja? Toinen, vertaileva tutkimuskysymys on: millaisia eroja näille kolmelle asuinalueelle nimettyjen valintaperusteiden välillä on? Tutkimuskohteina ovat osin jopa ihmisten tarkat sanavalinnat, ja pääsääntöisesti sellaiset sisällöt, jotka eivät vaadi paljoa tulkintaa, mutta toisinaan epäsuoremmat ilmaisut, joiden merkityksiä tulkitaan aktiivisemmalla otteella. Ominaisuuksien yhdistelmät merkitsevät tässä tutkimuksessa usein rakenteita, joissa jonkin laajan kattotermin alla on useita konkreettisempia sisältöjä. Tutkielman kirjallisuuskatsaus käsittelee suurelta osin asumispreferenssejä. Asumispreferenssejä jaotellaan esitettyihin ja toteutuneisiin preferensseihin, joista tämä tutkielma tutkii esitettyjä preferenssejä, mutta vertailee tuloksia toisinaan toteutuneiden preferenssien tutkimuksiin. Tutkimusmenetelmä koostuu puolistrukturoiduista katuhaastatteluista, nettikyselyistä ja sisällönanalyysistä. Haastateltavilta kysytään kadulla heille tärkeitä kyseisen kaupunginosan ominaisuuksia, tarjoamatta valmiita vaihtoehtoja, ja tyypillisesti pyydetään seuraavaksi tarkentamaan ja konkretisoimaan vastauksia. Haastatteluaineiston perusteella laaditaan monivalintakyselylomakkeet, joihin saadaan suuri vastaajamäärä internetissä, mutta nämä nettikyselyt ovat silti toissijainen aineistonkeruumenetelmä. Sisällönanalyysi ja teemoittelu on datalähtöistä, muodostettavat teemat nousevat kuluttajien omaäänisistä ilmaisuista, eivät tutkielman ennakkoasetelmista. Aineistosta nousee esiin seitsemän merkittävää teemaa: kulkuyhteydet, luonto ja kaupunkitila, palvelut, lapsiystävällisyys, rauhallisuus, yhteisöllisyys ja hintataso. Rajatapauksina esiintyviä kategorioita ovat muutos, ei mikään, sekä pohjaratkaisut, ja näitäkin esitellään lyhyesti. Usein teeman nimi toistuu lähes sanatarkasti sellaisenaan useiden haastateltavien omaäänisissä ilmaisuissa, ja sen alle sijoittuvat ominaisuudet toistuvat myös, sekä sisällöltään että sanavalinnoiltaan. Vaikeammat tapaukset vaativat rajanvetoa, jossa perusteena on usein jonkin yhdistelmärakenteen suuri painokkuus, voimakas tunnesisältö ja hallitseva asema muutamien haastateltavien koko puheenvuorojen yhteisenä nimittäjänä. Alueiden väliset vastausten erot, ja monien vastaajien asenteiden erot, osoittautuvat suuriksi. Pihlajamäen erot muihin alueisiin viittaavat segregaatioon, mutta eivät negatiivisen muutoksen merkityksessä, vaan ylipäätään olemassa olevina hyvinvointieroina. Etelä-Haagan ja Konepajan keskinäiset erot viittaavat horisontaalisesti eroaviin makumieltymyksiin.
-
(2013)As the trend shifted from a socially balancing spatial composition to growing spatial differences in the Helsinki Metropolitan region, the fear of segregation was increased. The transition was brought by the 90’s recession associated with mass unemployment and an ICT-driven economic growth. Despite social mixing policies, social deprivation has been shown to accumulate into pockets of poverty without any spatial concentration. However, when measured by individual meters, the spatial differentiation and social polarisation of the Helsinki Metropolitan area is more detectable. The past urban studies and research of the Helsinki Metropolitan area have largely overlooked the internal socio-economic differences and changes within a single neighbourhood. The aim of the thesis is to examine the residential differentiation occurring in the Matinkylä area, which previous research has revealed to form a pocket of poverty within the region of southern Espoo, and also to locate the concentrations of deprivation and prosperity. Residential differentiation is approached not only from the viewpoint of the traditional urban theories, but also from the perspectives of national and local factors. Also discussion about the new spatial order of cities is covered. The regional perspective is approached by examining recent studies on spatial differentiation of the Helsinki Metropolitan region, which provides the framework for the research. The work also aims to take important factors, such as social changes, regional history and households preferences into a more detailed examination and study their effects on the social composition of Matinkylä’s neighbourhoods. The case study is carried out by examining individual indicators designed to reflect the structural and socio-economic distinctions between neighbourhoods and differences in the characteristics of the households, which are visualised into cartographic representations using statistical and GIS methods. Research reveals that Matinkylä as an area is significantly polarized between the deprived and the prosperous parts of population that are spatially segregated into their own neighbourhoods. A significant deprived part of population is concentrated in Matinmetsä’s and Tiistilä’s suburban apartment blocks built in 70’s and 80’s. This group is characterised by relatively low income and educational levels with higher rates of unemployment and proportional number of immigrants. The prosperous elite with high educational status is concentrated in Nuottaniemi, an affluent residential area constituted of single-family houses at the seashore of Matinkylä. Based on the study the building stock and form of tenure of the residential areas seem to have a strong influence on the formation of the social structure. Matinkylä’s regional differentiation seems to be resulting from differentiation of the elite from other socioeconomic groups rather than being a trend toward segregation as prosperity in Matinkylä is more clearly and strongly spatially concentrated than deprivation. This is also supported by the result that the share of socially underprivileged is not growing in absolute terms within any of the neighbourhood. However, dualistic features are clearly visible in the spatial distribution of different households, but the change that has occurred during the last decade indicates a trend toward socio-economic balancing between neighbourhoods at least by some measurements. From the perspective of the factors affecting regional differentiation examined in this work urban planning and housing policies seem to have an important effect on the spatial differentiation of Matinkylä as they create a specific and distinctive building and housing stocks, as well as housing tenures in different areas. It seems that Matinkylä’s regional structure, natural environment and neighbourhoods’ reputations have steered different kinds of households into different neighbourhoods according to their life phases, preferences and socio-economic status. Spatial distribution of the households has led to the emergence of social disparities between neighbourhoods and created the spatial differentiation of Matinkylä.
-
(2020)Residential differentiation has, for a long time now, been one of the most researched phenomena in urban and human geography. Most of the Finnish research, however, has focused mainly on the more negatively perceived dimensions of sosio-economic and ethnic segregation, while the dimension of demographic differentiation has not received as much attention. The demographic transition has caused changes in housing in Western countries for decades. The number of households and people living alone has increased, household types have diversified, and the age structure of the population has got older. Due to residential mobility and the diversification of living arrangements, the neighbourhoods have been predicted to start catering people in different life stages more and more, thus increasing the demographic segregation. On the other hand, different researches have pointed out the slow change of neighbourhood social structures, which also raises the question of spatial and temporal stability of demographic structures. This perspective of stability has often been overshadowed in the discussion on housing and the research on residential differentiation by the overwhelming emphasis on change. The aim of this research is to investigate the demographic segregation of the Helsinki region, especially from the perspective of life stages, but in addition to changes to also bring to the front the perspective of stability. The research examines how demographic segregation and its development appear in the Helsinki region and if there are demographic structures that seem to be temporally stable. The main materials are statistics and geographic information regarding the Greater Helsinki region, and they are analysed with cartographic presentations and charts. The analysis is focused especially on the structures of migration, population and households and the analyses will be executed on different scales on the Greater Helsinki region, Helsinki capital region and Helsinki. The results of the research suggest that the Greater Helsinki region is spatially differentiated by the life stage and that there are areas that seem to mainly cater people in certain life stages. However, the spatial differentiation has not seemed to become stronger, but instead the demographic development even seems to have evened out the level of differentiation. The effects of the demographic transition are visible in all the Greater Helsinki region via the aging population and the decrease in the household sizes. There are also demographic structures that show spatial and temporal stability. These structures, though, seem to depend on the neighbourhood and the restrictions caused by the physical qualities of the housing. In future research dealing with life stage, it would be important to focus on the classification of the continuously diversifying life stages.
Now showing items 1802-1821 of 31284