Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Karlsson, Maria (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)
    On osoitettu, että seminaaliplasma heikentää siittiöiden motiliteettia säilytyksen aikana. Seminaaliplasman osuuden pienentämiseksi sperma yleensä laimennetaan niin, että siittiötiheydeksi saadaan 25-50 milj/ml. Oriin ejakulaatti koostuu useasta fraktiosta. Seminaaliplasmaosuudet poikkeavat toisistaan koostumukseltaan, koska lisäsukurauhasten eritteet jakaantuvat eri fraktioihin. Vaikuttaa siltä, että ensimmäiset siittiörikkaat fraktiot kestävät säilytystä paremmin kuin kokonaisejakulaatti. Tässä työssä oli tarkoitus selvittää seminaaliplasman eri fraktioiden vaikutuksia siittiöiden säilytyskestävyyteen jäähdytettynä. Spermaa kerättiin kahden viikon aikana neljältä oriilta. Tietokoneohjatun fantomin avulla spermaa kerättiin fraktioittain. Osa spermasta laimennettiin tiheyteen 25-50 milj/ml, ja osa sentrifugoitiin seminaaliplasman poistamiseksi. Vuorokauden säilytyksen (5 astetta) jälkeen siittiöiden motiliteetti määritettiin motiliteettianalysaattorilla. Elävyys tutkittiin CFDA/PI-värjäyksen avulla. Orikohtainen vaihtelu siittiöiden säilytyskestävyydessä oli huomattava. Pre-sperm-osuudella näyttäisi olevan haitallisia vaikutuksia siittiöihin, ja siittiörikkaissa fraktioissa siittiöillä motiliteetti ja elävyys säilyivät parhaiten. Viimeisissä, ns poor-sperm fraktioissa, siittiötiheys oli alhainen ja motiliteetti ja elävyys heikentyneet. Sentrifugaatio heikensi motiliteettia mutta ei elävyyttä.
  • Vakkamäki, Johanna (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)
    Siirto- ja pakastesiemennysten lisääntyessä tammojen hedelmällisyystulosten parantuminen on hevoskasvatuksen taloudellisuuden kannalta merkittävää. Oriitten spermoissa on eroja sekä siirto- että pakastekestävyydessä. Pelkällä orivalinnalla ei voida kuitenkaan vaikuttaa hedelmällisyystuloksiin, sillä yleensä valinta painottuu suorituskykyyn. Siittiöiden lisäksi seminaaliplasmalla on havaittu vaikutuksia siirto- ja pakastuskestävyyteen. Seminaaliplasma koostuu useista erilaisista biologisista komponenteista, joista matriksimetalloproteinaasit (MMP) ovat yksi. Ne ovat proteiiniperhe, johon kuluu useita jäseniä. MMP:t kykenevät hajottamaan muun muassa solun ulkoisia tukirakenteita sekä tyvikalvoa erilaisissa fysiologisissa ja patologisissa tiloissa. Matriksimetalloproteinaaseja on löydetty useista kudoksista ja myös seminaaliplasmasta. Työn tutkimusosuudessa haluttiin selvittää MMP-pitoisuuksia, niiden vaihteluita oriitten välillä ja mahdollisia vaikutuksia hedelmällisyystuloksiin. Seminaaliplasmanäytteitä tutkittiin yhteensä 43 oriista. Näytteet oli kerätty astutuskaudella 2006 erirotuisilta ja -ikäisiltä hevosilta sekä kahdelta ponilta. Keräysvaiheessa näytteet jaoteltiin 1-4 eri fraktioon. Jokaisesta näytteestä tutkittiin MMP:t zymografian avulla. Seminaaliplasmanäytteiden lisäksi oriilta kerättiin hedelmällisyystietoja siittoloista sekä Suomen raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestöltä (Suomen Hippos ry). Kaikki tulokset taulukoitiin ja laskettiin aktiiviselle (akt-MMP-2) ja pro-MMP-2:lle sekä kokonais-MMP-9:lle (tot-MMP-9) siittiörikkaassa (SR) ja siittiököyhässä fraktiossa (SK) sekä kokonaisejakulaatissa (KE): keskiarvot, keskihajonnat, mediaanit sekä maksimi- ja minimiarvot. Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimet laskettiin tammojen ensimmäiseen kiimaan tiinehtymisen ja eri MMP-pitoisuuksien välille SR:ssa ja KE:ssa. Oriilla oli havaittavia pitoisuuksia pro- ja akt-MMP-2:ta sekä tot-MMP-9:ää. MMP-pitoisuudet olivat suurimmat SR:ssa. Suurimpia olivat pro-MMP-2:n pitoisuudet ja orikohtaiset erot olivat siinä pieniä. Saadut tulokset vastasivat odotuksia, sillä miesten seminaaliplasmatutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia. Eri MMP-pitoisuuksilla ei havaittu korrelaatiota tammojen tiinehtymiseen kanssa. Aineiston pienen koon takia sattumalla voi olla suuri vaikutus tuloksiin. Myös keräysvuodenaika ja yksilön ejakulaation koostumusvaihtelut saattavat vaikuttaa seminaaliplasman MMP-pitoisuuksiin, sillä sen useissa ominaisuuksissa tapahtuu muutoksia näiden muuttujien mukaan. Tulokset ovat suuntaa antavia ja toimivat apuna jatkotutkimuksia suunniteltaessa.
  • Ahlström, Susanna (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää oriin sperman laimentamisen, kuljettamisen ja säilyttämisen vaikutuksia sperman hedelmöittämiskykyyn. Hevostalouden tutkimusaseman tammoista (n = 23) siemennettiin osa oriasemilta haetulla spermalla (4 oritta) ja osa tutkimusasemalla kerätyllä spermalla (2 oritta). Sperma säilytettiin 4 tuntia ennen siemennystä; siemennysannos sisälsi 750 miljoonaa siittiötä. Sperma laimennettiin kahdella eri menetelmällä; osa Kenneyn mediumilla ja osa siittiöiden pesun (700 g/min, 3 min) jälkeen modifioidulla Kenneyn mediumilla. Spermasta arvioitiin tiheys, fraktiot, tilavuus sekä progressiivinen liikkuvuus 0 ja 24 tuntia spermanoton jälkeen. Tammojen kiimoja seurattiin maito- ja verinäyttein, rektaalipalpaatiolla sekä ultraäänitutkimuksilla. Tammat siemennettiin vain kerran yhteen kiimaan. Yhteensä seurattiin 31 kiimaa. Tiinehtvminen todettiin varsomisten perusteella. Tammoista varsoi 48 % (11/23). Eri ryhmien välille ei saatu tilastollisesti merkittäviä eroja aineiston pienuuden vuoksi. Sperman kuljetus tai laimentaminen eri tavoin ei aiheuttanut eroja varsomistuloksiin. Vuorokauden säilytyksen aikana siittiöiden liikkuvuus laski selvästi, mikä ilmeisesti vaikutti alentavasti tiinehtymistuloksiin. Vain ejakulaatio kolmen ensimmäisen fraktion kerääminen siemennysannoksia varten vaikutti edullisimmalta varsomistulosten kannalta. Siemennyksistä 87% (27/31) ajoittui ovulaatiopäivälle tai kahden päivän sisälle ennen ovulaatiota.
  • Lähteenmäki, Tanja (2016)
    Orijärvi mine was the first coppermine in Finland and it's located in Kisko area (Varsinais-Suomi, Salon Seutukunta). Orijärvi mine was operating in years 1757–1956 and during that time sulfide ore (Cu, Pb, Zn) was exploit. Mine was closed without any after treatment done on its operating areas. Studies concerning heavy metal analysis and diatom analysis has been carried out earlier from lake sediments of nearby Lake Orijärvi. Results of these studies reach out up to year 2000. Previous studies testify that acid mine drainage leaching from Orijärvi mine area has affected harmfully to lake Orijärvi during the mining and especially after the closure of the mine. Even though significant environmental impacts of the mine area are demonstrated, there is still no reclamation plan to take care of the mining area. Environmental research of present effect of Orijärvi mine tailing area to lake Orijärvi and to its diatom communities was carried out by diatom analysis from the lake sediment core, by investigating locations of all the mining operations and surveying the loading routes from mine to Lake Orijärvi. Some reclamation options for the tailing area are proposed in this study. In autumn 2014 a lake sediment core was taken from Orijärvi and diatom analysis was carried out to observe diatom taxa representing years 2000–2014. Lake Orijärvi water quality was observed using water quality information from Hertta-database and from previous studies. The functionality of peat covered dam witch partly blocks tailing area was also estimated. Loading routes were detected by using previous studies, stream diatom analysis and watershed modeling. The results reveals that the mining area still affects harmfully lake Orijärvi. Based on the water quality and diatom analysis, biological status of Lake Orijärvi is poor. There are no signs of recovery in diatom communities and heavy metal concentration are high in the lake water. Two loading routes from Orijärvi mine to Lake Orijärvi were identified. One route transports pollution from northern part of the mine and the other route transports pollution from the tailing area to Lake Orijärvi. There was insufficient evidence to properly evaluate functionality of the dams. In situ -cleaning options and passive water treatment options are recommended for reclamation options of the tailing area. Orijärvi mine has a significant environmental effect on nearby areas and Lake Orijärvi and therefore whole mining environment should be restored.
  • Laukkanen, Silja (2023)
    A lot of previous research on the meaning of food already exists. However, the meaning of food when pregnant has been studied very and therefore the purpose of this study was to fill this gap. Previous studies have shown that today’s consumers are not able to avoid making choices in relation to the food they consume but instead encounters them every day. Food choices on the other hand create tensions between the consumer and consumption when trying to integrate cultural and social pressures and standards with their own freedom of choice. The chosen and unselected foods in turn reflect the meanings that food receives and expresses. The aim of the study is to unravel the meanings of food while pregnant and to examine the tensions behind it using the binary categories developed by Mäkelä (2002). Also other studies concerning the binary categories are used. The study was carried out as a qualitative study using the narrative approach. The research data were collected from pregnant and within a year pregnant people during summer 2022 using the University of Helsinki’s e-form. The study invitation to write was distributed on Facebook in private Baby Groups and among those close to the researcher. The final data of the study consisted of 27 narratives from 19 to 42 years old respondents. The data were analysed by using a directed content analysis, utilizing in particular the conceptualization of Mäkelä's (2002) binary categories. As a result of the study, seven main meaning classes were formed to describe the meanings of food during pregnancy: food as discipline, food as a risk and threat, food as nourishment, food as identity and ideologies, food as a source of sensations and feelings, food as social relations and food as a source of health and well-being. In addition, the main meaning classes were divided into 17 additional upper meaning classes. Especially during pregnancy, food recommendations and restrictions, which appeared to be clearly shared norms, seemed to have an impact on the meanings of food. A distinct link behind the meanings of food to tensions was found. Based on these meanings of food, pregnant women find the healthy development of the fetus very important and therefore the binary categories concerning health and danger were highlighted in the narratives. It would be important to provide support from health care and from close ones so the pregnant mother would not be left alone with encountered tensions but would rather be able to enjoy the social side of food in addition to the child growing in the womb.
  • Ruotanen, Heikki (2016)
    Pro-gradu tutkielmassani tarkastelen anglo-irlantilaisen papin ja kirjailijan Jonathan Swiftin poliittisia satiireja 1720-luvulta. Hänen uransa poliittisten pamflettien kirjoittajana alkoi Englannissa 1600-luvun lopulla ja palatessaan Irlantiin Pyhän Patrickin katedraalin kirkkoherraksi vuonna 1713 hän oli hyvinkin tunnettu satiireistaan ja pamfleteistaan. Irlannissa 1720-luvulla Swift osallistui aktiivisesti julkiseen keskusteluun anglo-irlantilaisten oikeuksista ja vapauksista, kritisioiden Englantia ja Ison-Britannian parlamenttia anglo-irlantilaisten oikeuksien polkemisesta. Erityisesti kauppa ja talous muodostivat merkittävän osan kyseistä keskustelua. Swiftin 1720-luvulla kirjoittamista pamfleteista merkittävä osa kytkeytyykin keskusteluun Irlannin taloudesta ja sen kehittämisestä. Ensisijaisina lähteinäni tutkielmassani käytän Jonathan Swiftiin 1720-luvulla kirjoittamia pamfletteja, joista merkittävä osa on koottu John Nicholsin 1801 toimittamaan kokoelmaan Jonathan Swiftin kirjoituksista. Pamflettien tukena käytän tutkielmassani Harold Williamsin toimittamaa Jonathan Swiftin kirjeenvaihtoa. Monipuolisemman kuvan luomiseksi 1720-luvun julkisesta keskustelusta olen tutkielmassani nostanut esiin myös joitakin muita merkittäviä pamfletteja. Irlannin englantilaisen hallinnon näkökulmaa olen nostanut tutkielmassani esiin käytttämällä Irlannin priimaksena toimineen englantilaisen Hugh Boulterin kirjeenvaihtoa. Tutkielmassani esitän, että Jonathan Swift oli merkittävässä asemassa 1720-luvun julkisessa keskustelussa. Hänen pamflettinsa osoittavat, että Englannin vastainen ajattelu nousi keskeiseksi teemaksi 1700-luvun talouspoliittisessa keskustelussa Irlannissa. Englannin vastainen kirjoittelu ja ajattelu 1720-luvulla Irlannissa pakotti Ison-Britannian hallintokoneiston muuttamaan politiikkaansa Irlannin suhteen.
  • Wiik, Sofia (2012)
    Den psykiatriska vården har varit fokuserad på den psykiskt sjuka personen, medan eventuella bam ofta lämnats utanför. För att öka förståelsen över de problem som bam till psykiskt sjuka stöter på i sin vardag, ställs två forskningsfrågor: Hur är det att växa upp med en psykisk sjuk förälder? Hur upplevde informantema stödet eller bristen på stöd då de var bam? Materialet består av narrrativa intervjuer med nio (9) vuxna som växt upp med en psykiskt sjuk förälder. Intervjuerna analyserades med hjälp av ett del-innehåll -perpektiv, och tematiska narrativa analyser med fokus på vad som sagts utnyttjades. Analysen koncentrerar sig på att finna betydelsefulla helheter i intervjumaterialet och kategorisera dem. Bronfenbrenners (1979) utvecklingsekologiska modell används som stöd för att strukturera resultaten, och Gergen & Gergens (1986) tre intrigtyper för att analysera informantemas livsberättelser som en helhet. De centrala källoma för analysen är Bronfenbrenners (1979, 1986) utvecklingsekologiska modell samt Gergen & Gergens (1986) tre intrigtyper. Solantaus (2001), Skerfving (2005) och Jähi (1996, 1999, 2004) har en betydande roll gällande den tidigare forskningen om bam till psykiskt sjuka föräldrar, medan Lieblich (m.fl. 1998), Riessman (2008) och Johansson (2005) väglett forskningens narrativa metodval. Resultaten visar att barn bedövar känslor såsom rädsla, oro och osäkerhet och blir experter på att läsa och tolka föräldems orationella och oberäkneliga beteende. Att isolera sig och ta ansvar över familjens vardag är de två vanligaste överlevnadsstrategiema bland informantema, båda strategier som har negativa långtidseffekter och därför borde frångås. Nästan alla informanter har gått i terapi senare i livet för att bearbeta sina bamdomsupplevelser, och många har följt sin förälders fotspår och själv insjuknat i en psykisk sjukdom i vuxen ålder. Stödet som bamen får visar sig vara ofillräckligt. några informanter har främst fått stöd av sina äldre släktingar och sina vänner, men samhällets inrotade värderingar och attityder har haft en negativ inverkan på de stödmöjligheter som finns bamet tillhanda under dess uppväxt.
  • Heikkilä, Jaana (2011)
    Tausta: Tässä tutkimuksessa selvitetään orkesterimuusikoiden purentaelinvaivojen (TMD, temporomandibular disorders) esiintymistä. Tavallisimpia purentaelinvaivojen oireita ovat leukaniveläänet, leukanivelten tai puremalihasten kipu, suun rajoittunut avautuminen ja ala-leuan liikehäiriöt. Orkesterityöhön liittyvän stressin ja pään alueelle kohdistuvien fyysisten tekijöiden vaikutusta purentaelinvaivoihin ei ole aiemmin tutkittu. Aineisto ja menetelmät: Sinfonia Lahden ja Radion sinfoniaorkesterin muusikoiden (n=73) purentaelinvaivoja tutkittiin RDC/TMD-kyselykaavakkeen avulla. Aineisto analysoitiin yleistettyjen lineaaristen sekamallien ja Khii-neliötestin avulla R- ja SPSS-tilasto-ohjelmistoilla. Tulokset: Oireiden esiintymistodennäköisyys ja lukumäärä eivät vaihdelleet jousi-, puhallin- ja muiden soitinten soittajien välillä. Puhallinsoittajilla unihäiriöt ja yönarskuttelu lisäsivät tilastollisesti oireiden todennäköisyyttä 4-5 kertaa enemmän kuin jousisoittajilla. Iän lisääntyminen vähensi oireita erityisesti jousisoittajilla. Johtopäätökset: Orkesterimuusikoilla näyttää olevan useammin TMD-oireita kuin suomalaisilla aikuisilla keskimäärin. Esimerkiksi kasvokipua on muusikoista 30%:lla kun suomalaisilla keskimäärin 5-10%:lla. Puhallinsoittajat saavat herkemmin oireita kuin jousisoittajat. Näyttää siltä, että purentaelinvaivat liittyvät orkesterityön kuormittavuuteen (stressiin), jota ilmeisesti pystytään hallitsemaan paremmin, kun työvuosia on kertynyt enemmän. Erityisesti puhallinsoittajien purentaelinvaivoihin kannattaisi jatkossa kiinnittää huomiota.
  • Sjöholm, Mathilda (2019)
    Antalet ormar ökar hela tiden som sällskapsdjur och därmed även som patienter hos veterinärer. Veterinärer bör känna till ormarnas grundläggande anatomi för att kunna utföra allmänundersökning, provtagning och behandling på det mest ändamålsenliga sättet. I denna litteraturöversikt är det meningen att sammanfatta och presentera ormarnas makroskopiska anatomi, med basis på de studier som hittills har gjorts, för att underlätta veterinärernas dagliga arbete och vidareutbildning. Ormarnas fylogeni och utveckling behandlas kort för att klargöra vissa anatomiska aspekter. Ormar hör till fjällbärande kräldjur och ormarnas ursprung har länge varit en källa för dispyt men det har kommit nya studier som stöder härstamningen från landlevande ödlor som börjar gräva ner sig. Detta har lett till en tillbakabildning av lemmar och förlängning av ormarnas kropp. Ormars anatomi skiljer sig starkt från de till veterinären kända däggdjurens, även om de grundläggande aspekterna är lika. Exempelvis har ormar ett nervsystem, blodomlopp, matsmältningskanal, urinsystem, motsvarande könskörtlar, lever, bukspottskörteln o.s.v. Form, placering och delvis funktion kan skilja sig från däggdjuren. De största skillnaderna är att ormar saknar lemmar och organen är anpassade efter den tubformade strukturen. Ormar har alltså motsvarande organ, med några större avvikelser: ormar kan ha giftkörtlar och huggtänder. Andra stora skillnader är att ormar har ett hjärta med endast tre hjärtrum, huvudsakligen en fungerande lunga och en lungsäck. Övriga detaljer som skiljer sig är att ormarnas njurar avviker i anatomi och funktion. Istället för skilda öppningar för urin, könsmaterial och avföring öppnar de sig alla in i en gemensam kloak. Ormar har dessutom lymfhjärtan men inga lymfknutar. Könsorganen skiljer sig starkt från däggdjuren då hanarna har två hemipenisar och honor lägger antingen ägg eller föder levande ungar. Även ormarnas yttre och sinnesorgan är anpassade till ormarnas sätt att leva. Exempelvis ormars hud avviker i och med att ormar har fjäll och att huden är väldigt flexibel. Gällande sinnesorganen har ormarna dålig syn, ett väldigt bra luktsinne och en del ormar känner även mycket små temperaturförändringar m.h.a. s.k. groporgan. Grunden till allt, nervsystemetet, är uppbyggt på samma sätt som hos däggdjur men t.ex. hjärnans cortex är inte veckad så som hos däggdjuren, utan slät.
  • Tonttila, Kialiina (2021)
    Respirometry is a polarographic method that provides insights into mitochondrial respiratory capacity – specifically to electron transport chain (ETC) complexes I to V –, mitochondrial integrity and energy metabolism. The limitation of the respiratory measurements has been that it requires freshly isolated mitochondria or tissue sample. Long-term preservation of mitochondrial function in frozen samples has been a considerable challenge, since the membrane integrity of the mitochondria is lost during the freezing process. Thus, samples do not display coupled respiration. However, previous studies have found that despite coupled respiration is impaired the individual ETC complexes and the ability of ETC supercomplexes to consume oxygen are not destroyed due to freezing and thawing. On the basis of this knowledge, recently published article presented a novel protocol that overcomes the damages caused by freeze-thaw cycles. The protocol also enables respiration measurement of ETC complexes I-IV by using Seahorse XF96 Extracellular flux analyzer. In this MSc thesis I modified and optimized the aforementioned protocol for Oroboros O2k high- resolution respirometry using frozen skeletal muscle samples. In addition, this study provides an optimized sample preparation protocol for frozen muscle samples and respiration measurement. The new method broadens the possibilities within mitochondrial respiration studies since Oroboros O2k high-resolution respirometry records results with high sensitivity without limiting the number of substrates used. The possibility to use frozen samples reduces research costs, simplifies logistics and enables retrospective studies with previously stored frozen tissue samples. I also utilized the optimized respiration measurement protocol to study metabolic effects of combined gene therapy in skeletal muscle. This gene therapy mimics the positive effects of exercise by inducing skeletal muscle growth and angiogenesis. The mimicking effect was induced by systemic delivery of adeno-associated viral vectors encoding pro-myostatin and VEGF-B. In previous studies inhibition of myostatin has been connected to compromised oxidative capacity and vascular rarefaction. In contrast, VEGF-B has demonstrated to induce angiogenesis in several tissues. Thus, my hypothesis was that combination gene therapy would result in better mitochondrial function than pro-myostatin alone. Results from this study indicate that moderate inhibition of myostatin signaling by pro-myostatin using rAAV vectors could provide enhancements in ETC function when it is induced independently or combined with rAAV-VEGF-B. This result lays a solid foundation for future research and could provide a new therapeutic option against muscle loss and related metabolic diseases.
  • Wik, Julia (2022)
    All children have the right to grow up in safe conditions. Despite this, many Finnish children live in poor living conditions. The school and especially the class teacher plays a central role in noticing signs of child maltreatment and reporting their concern. According to the Child Welfare Act, school professionals are mandated to report if they suspect child maltreatment. Previous research shows how reporting is problematic and many teachers feel fear and uncertainty about making child welfare reports. Functioning collaboration between school professionals and social workers can prevent child maltreatment. Previous studies show how negative experiences of collaboration with child welfare services can raise the threshold for reporting one’s concerns. The aim of the study is to investigate the school professionals’ experiences of feeling concerned about a child and to straighten out the school professionals’ and social workers' descriptions of approaches and types of collaboration when concerns about a child occur. Qualitative research interviews were used as the data collection method for the study. The interviews were held with informants from several professional groups, since concern for children requires interprofessional collaboration in many situations. The informants in the study were three class teachers, three special education teachers, two school counselors and three social workers. In total, nine interviews were held with the eleven informants, eight individual interviews and one group interview. The interviews were transcribed and analysed using a thematic analysis. The results of the study showed how noticeable changes in a child's behavior, appearance or wellbeing aroused the school professionals’ concern. School professionals experienced concern that children of today grow up under stressful conditions, grow up too quickly and have uninvolved guardians. The school day was experienced as hectic, without enough time and resources to identify and support all children at risk. The school professionals felt that they can communicate concerns at an early stage and collaborate with guardians. The school professionals’ descriptions of their working methods when concerns about a child occur, were consistent with how the social workers wish the school professionals to work. Several of the school professionals experienced the collaboration with child welfare services as insufficient while the social workers' experiences of collaboration with the school were described more positively. Both the school professionals and social workers thought that the collaboration and communication could be developed if the school professionals would be more involved and received essential information on the child’s case. The study shows a need for guidelines on how the collaboration should be designed and an increased opportunity to meet and develop an understanding of each other's professions.
  • Ridaskoski, Timo (2014)
    Gold from orogenic deposits represents one third of the world's total gold production. Most orogenic gold ores contain significant amounts of barren waste rocks that are costly to process. The aim of this work was to evaluate the potential of sensor-based sorting (SBS) of quartz vein hosted orogenic gold ores. Jokisivu is an orogenic gold deposit operated by Dragon Mining Oy. A diorite to gabbro intrusion host the ore body that is located in Häme-belt near to Pirkanmaa belt, which are characterized by metamorphic sedimentary and igneous rocks. The deformed and boudinaged quartz vein ore zone thickness varies from centimeters to few meters and is constrained to a shear zone in WNW-ESE- and WSW-ENE- directions. Variably thick pegmatite veins occur often in close contact within the ore zone. The statistical diamond drill core database evaluation showed a clear correlation between gold and quartz veins. According to the drill cores photos auriferous quartz veins and barren host rocks have sharp visually observable contacts. The quartz rocks are white and diorite waste rocks are black. From the two development ores bulk samples were collected: one 18-ton marginal-grade sample from the Arpola ore body and 29-ton high-grade sample from the Kujankallio ore body. A jaw crusher was used for primary crushing. The bulk samples were crushed and screened, which resulted in an approximately 50/50 coarse to fine particles ratio. Over 1.5 tons of screen overflow (> 30 mm) was sampled for SBS tests. Additionally 900 kg of underflow were collected for a secondary sorting study. The SBS tests were done at Tomra in Germany. PRO (Processing) series chute-type optical sorter was used. It divides a conditioned materials feed to ore and waste rocks by color difference. A rock was sorted waste if its surfaces contained less than two percent white pixels. Similarly five percent sorting threshold was tested. Results showed that 41 – 61 wt% of waste was removed from the marginal-grade Arpola ore with 96 % to 93 % gold recovery. In addition, the gold grade improved from 5.1 ppm to 8.2 – 12.0 ppm. The high-grade Kujankallio ore showed 15 – 31 wt% waste rock removal and 97 to 92 % gold recoveries. The gold grade rose from 7.2 ppm to 8.2 – 9.6 ppm. In addition, the quality of the products improved when harmful minerals such as arsenopyrite and pyrrhotite were reduced. Hand sorting was used for evaluation of the SBS results. Approximately 1.5 tons of sorted rocks were classified according to increasing quartz-vein content and the rock type features. The hand sorting showed that optical sorting is sensitive and adjustable even to subtle materials features. The diorite waste, altered rocks and low-grade quartz rocks were easily separated from the sorting feed material. The gold concentration in the waste rocks was low in the Arpola SBS sample (0.5 – 0.6 ppm) and slightly higher in the Kujankallio sample (0.8 – 1.7 ppm) Economic evaluation of SBS is challenging, because a valid calculation needs to account for the entire production chain from mining to tailings handling. Decreased waste rock dilution (WRD) has the most significant impact on economy as it reduces milling, transportation and tailings costs. More importantly, a significant reduction in mill capacity requirements is achievable by SBS. Numerous positive effects of sorting are significant increment in head grade, homogenous feed, various environmental aspects, decreased chemicals and water usage. The SBS is suitable for marginal- and low-grade orogenic gold ores where sharp and detectable contact between the ore and waste rocks exists. The results indicate that certain low-grade deposits, which were previously considered uneconomic mineralizations, are convertible to ore by SBS. In Brownfield mines, SBS can allow the utilization of the marginal mineral resources more accurately. Greenfield projects may benefit from smaller concentrator sizes and time related savings, which reduce CAPEX costs. The economic benefits are always case dependent.
  • Cardak, Sena (2014)
    Pharmaceutical law is integrating more and more ramifications since the number of categories of medicines in European Union law is only increasing, invoking a new group of special rules. At the same time, these definitions, these classifications, and the corresponding standards are not necessarily enshrined in national or European legislation. The vagueness surrounding the legal status is particularly present at the level of denominations of orphan drug products and preparations and their definitions due to their low profitability potential. As such, it is important to consider the significant choice of the regulation for the governing law still used as an instrument in the Community pharmaceutical legislation by choosing the immediate effect and avoiding any risk of a lack of harmonisation in the interpretation of the rules of the EU's pharmaceutical policy. Today, the pharmaceutical products for treating rare diseases arriving on the market are of a high unit cost and target very small populations of patients due to the rarity of their diseases. Even though most EU member states have national pricing policies for common pharmaceutical medicines, the case for determining a price for Orphan medicines can be more challenging and complex. In this thesis, I will analyse whether Regulation 141/2000/ EC is sufficient to combat against exploitive practises by pharmaceutical firms. Lastly, possible solutions are offered to prevent exploitive practises from occurring within EU territory.
  • Jokela, Annemari (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)
    Broilerien määrä lihantuotannossa on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana moninkertaiseksi. Vuonna 2015 pelkästään Suomessa teurastettiin 117 310 000 kiloa siipikarjaa ihmisravinnoksi, ja tästä ylivoimaisesti suurin osa broileria. Samalla kun jalostuksella on saatu tehostettua broilerien kasvunopeutta, lihan laatua ja rehuhyötysuhdetta, broilerintuotanto-olosuhteet ovat muuttuneet intensiivistä tuotantoa tukeviksi ja jalostetun broilerin kasvulle mahdollisimman optimaalisiksi. Nykybroileri kasvaa teurasikään vain reilussa kuukaudessa. Nopeasta kasvusta on seurannut ongelmia muun muassa liikuntaelimistön terveydessä sekä sydän- ja verenkiertoelimistössä. Nämä vaikuttavat linnun hyvinvointiin aiheuttamalla kipua ja kuolleisuutta. Toisten tutkimusten mukaan lintujen liikuntamäärän lisäyksellä on positiivisia vaikutuksia lintujen hyvinvoinnille, kuten verenkiertoelimistön toiminnalle, lintujen lihaksistolle ja jalkapohjien terveydelle. Lisäksi lisäämällä broilerien aktiivisuutta on saatu parannettua lintujen kävelykykyä ja jalkojen luuston kuntoa. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, voidaanko broilerien aktiivisuutta lisätä tarjoamalla niille ritilöitä, joiden päälle ne voivat kiivetä. Hypoteesi oli, että linnut ovat aktiivisempia parvissa, joissa niillä on ollut käytössään ritilöitä. Toteutetussa tutkimuksessa seurattiin videomateriaalista yksittäisten lintujen liikkumista ja lintujen lukumäärän vaihtelua tutkimusalueella. Tällä tavoin pyrittiin arvioimaan lintujen liikunta-aktiivisuutta. Kaikki tutkimuksen linnut olivat samalta yksityiseltä länsisuomalaiselta sopimustuotantotilalta. Lintuja oli kuudesta eri erästä ja yhteensä 20 parvea. Parvilla oli käytössään joko orret tai ritilät, tai ne toimivat verrokkiparvina normaaleissa kasvatusolosuhteissa ilman orsia tai ritilöitä. Tuotantokierron alussa lintuja oli kussakin parvessa noin 13 800. Tutkimuksessa havaittiin, että broilerit käyttivät ritilöitä selvästi enemmän kuin orsia. Verrokkilintuihin verrattuna ritiläparvet eivät olleet aktiivisempia yhdessäkään tutkitusta ikävaiheessa, päinvastoin kuin oletettiin. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin lintujen liikkuvan vähemmän yöllä kuin päivällä, mikä on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Samoin havaittiin aivan nuorten lintujen aktiivisuuden ensin lisääntyvän ja noin puolessa välissä kasvatuskautta alkavan vähentyä. Vaikka tutkimuksessa havaittiin lintujen liikkumisen vähenevän teurasiän lähestyessä, oli samalla havaittavissa lintujen liikehtimisen lisääntyminen. Mahdollisesti liikehtiminen lisääntyy, koska lintujen on isoina hankala liikkua, mutta niillä on kuitenkin tarve vaihtaa asentoaan. Isomman linnun liikkeet voivat olla myös helpompia havaita, mikä on mahdollinen virhelähde. Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta, etteivät broilerit hyödy orsisista tai ritilöistä ainakaan liikkumisen lisäämiseksi. Etenkin ritilöiden mahdollisista muista vaikutuksista broilerien terveyteen ja hyvinvointiin tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustietoa, jotta broilerien kasvatusympäristöä osattaisiin kehittää paremmin lajityypillistä käyttäytymistä mahdollistavaksi, sillä korkeammilla tasoilla nukkuminen ja oleilu on osa kanalintujen luontaista käyttäytymistä.
  • Federolf, Walter (2012)
    Idiopatisk GHD innebär brist på tillväxthormon utan något fynd som förklarar vad bristen beror på. I denna studie betraktas om puberteten förtidigas av tillväxthormonbehandling hos idiopatiska GHD-patienter. I undersökningen betraktas även hur patienternas benålder har utvecklats i förhållande till deras kalenderålder, samt hur mycket längden har utvecklats under vårdperioden. Undersökningen gjordes för att ta reda på tillväxthormonbehandlingens betydelse för tidpunkten på pubertetens början. Den retrospektiva undersökningen gjordes på basis av insamlade patientuppgifter på 19 personer, vilka var patienter vid Barnklinikens endokrinologiska avdelning i HNS. Resultaten anger, att puberteten inte förtidigas av tillväxthormonbehandling. Då man betraktar personernas kalenderålder tycks puberteten vara i samma tid som hos friska unga, men då man beaktar personernas benålder, är puberteten försenad hos bägge könen. Personernas benålder utvecklas snabbare än kalenderåldern och personerna tar ifatt sina kamrater i fråga om benåldern till början av puberteten. Patienternas längd ökar med över 2 SD enheter under vården.
  • Sipilä, Kirsi (2016)
    Pro gradu tutkielmani käsittelee Espoon paikannimien käyttöä ja kaksikielisyyttä. Tarkastelen, millaisia virallisia ja epävirallisia paikannimiä kaksikielisessä Espoossa käytetään, millä kielellä näitä nimiä käytetään ja miten paikannimien kaksikielisyyteen suhtaudutaan. Vertailen nimien käyttöä ja niihin suhtautumista kolmen eri ryhmän välillä: suomenkielisten, ruotsinkielisten ja kaksikielisten. Tutkimukseni on sosio-onomastinen kaupunkinimitutkimus. Tutkimuksen taustalla on käsitys paikannimien erilaisista funktioista käyttäjilleen sekä paikannimien jako virallisiin ja epävirallisiin nimiin. Taustoitan tutkimustani myös esittelemällä Espoon kielellistä kehitystä sekä kaksikielistä nimistönsuunnittelua ja siihen liittyviä haasteita. Tutkimustulokset perustuvat internet-kyselylomakkeeseen, johon vastasi vuodenvaihteessa 2015–2016 yhteensä 61 henkilöä. Vastaajat ovat joko Espoossa asuvia tai muuten siellä aikaansa viettäviä, jotka käyttävät Espoon paikannimiä. Tulokset osoittavat, että Espoon suomenkielisiä paikannimiä käytetään huomattavasti enemmän kuin ruotsinkielisiä, sillä suomenkielisiä nimiä käyttävät suomenkielisten lisäksi usein myös ruotsinkieliset sekä kaksikieliset, kun taas ruotsinkielisiä nimiä käyttävät vain lähinnä ruotsinkieliset ja osa kaksikielisistä. Suomenkieliset käyttävät paikoista enemmän erilaisia epävirallisia nimiä kuin ruotsinkieliset ja kaksikieliset, jotka käyttävät paikkojen virallisia nimiä sekä suomeksi että ruotsiksi. Tuloksista selviää myös, että Espoon paikannimiä käytetään myös eri kielellä kuin muu keskustelu: suomeksi ruotsinkielisessä keskustelussa tai ruotsiksi suomenkielisessä keskustelussa. Erityisesti suomenkielisten nimien käyttö ruotsiksi keskustellessa on tavallista ja sitä tapahtuu kaikissa tarkastelemissani kieliryhmissä. Suomenkieliset nimet mielletään usein tutummiksi ja helpommiksi muistaa. Ruotsinkielisiä nimiä käytetään suomenkielisessä keskustelussa yleensä erilaisten lempiniminä sekä tyylikeinoina, erityisesti kun halutaan hassutella. Valtaosa vastaajista suhtautuu Espoon paikannimien kaksikielisyyteen positiivisesti. Kaksikielisten nimien nähdään olevan hyödyllisiä erityisesti keskustelun oikeakielisyyden ja kotipaikkaan identifioitumisen kannalta.
  • Jordan, Maarit (2011)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ortodonttien tilannetta Suomessa: ikä- ja sukupuolijakaumaa, pää- ja sivutyöpaikkojen alueellista jakautumista kunta- ja sairaanhoitopiiritasolla, ortodonttien työssäkäyntialueita sekä sitä, oliko syntymä- ja koulutuspaikkakunnalla merkitystä myöhemmän työskentelypaikkakunnan valinnassa. Tutkimuksessa tarvittavat tiedot kerättiin aineiston pohjana olevaan listaan Suomen työikäisistä oikomishoidon erikoishammaslääkäreistä. Tutkimusaineistoa analysoitiin ja käsiteltiin tilastollisin keinoin. Tulokset havainnollistettiin teemakarttojen, diagrammien sekä taulukoiden avulla. Vuonna 2010 Suomessa toimi 159 ortodonttia, joista 75 prosenttia oli yli 45-vuotiaita. Eniten ortodontteja oli sijoittunut hammaslääketieteen koulutusta antavien yliopistokaupunkien, Helsingin, Turun ja Oulun, läheisyyteen. Vähiten ortodontteja työskenteli Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa. Jokaisessa sairaanhoitopiirissä ortodonttien määrä suhteessa väestöön oli liian pieni. 40 prosentilla ortodonteista sivutyöpaikka sijaitsi yli 50 kilometrin päässä päätyön paikkakunnasta ja 19 prosentilla yli 100 kilometrin päässä päätyön paikkakunnasta. Syntymä- ja ylioppilaaksitulon paikkakunnalla oli vaikutusta siihen, minne hakeuduttiin perustutkintoa opiskelemaan. Perustutkinnon suorittaneista keskimäärin 40 prosenttia jäi töihin samaan sairaanhoitopiiriin, jossa koulutusta antanut yliopisto sijaitsi. Yli puolet ortodonteista teki erikoistumisopinnot samassa yliopistossa kuin perusopinnot ja suurin osa jäi myös saman sairaanhoitopiirin alueelle töihin erikoistuttuaan.
  • Huhtanen, Mia (2018)
    Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS), suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), tehdään vuosittain 70-80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja siihen liittyvä vertikaalinen, transversaalinen ja/tai antero-posteriorinen leukojen epäsuhta. Purentavirheet ja leukojen virheasennot pyritään normaalisti hoitamaan kasvuikäisillä nuorilla kasvua hyväksikäyttäen. Toisinaan purentavirheet palautuvat, purentavirhettä ei ole hoidettu kasvuiässä tai hoito voidaan toteuttaa vasta kasvun päätyttyä. Näissä tapauksissa on hyvin usein turvauduttava perinteisen oikomishoidon lisäksi myös kirurgiaan, jotta purennalliset epäsuhdat saadaan korjattua. Ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu on monialaista yhteistyötä, johon tarvitaan oikomishoidon erikoisahammaslääkärin sekä suu- ja leukakirurgin lisäksi mahdollisesti myös parodontologi sekä proteetikko. Hoito jaetaan pääsääntöisesti kolmeen vaiheeseen: preoperatiiviseen oikomishoitoon, leikkaukseen ja postoperatiiviseen oikomishoitoon. Kokonaisuudessaan hoitojaksot ovat hyvin pitkäkestoisia ja raskaita, ja vaativat potilaalta sitoutumista hoitoon. Pelkästään oikomishoitojaksot kiinteillä kojeilla kestävät noin 2-3 vuotta. Tämän kaksiosaisen tutkielman ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus, joka kirjoitettiin alaan liittyvän kirjallisuuden pohjalta, ja se tarjoaa tietoa ortognaattis-kirurgisen potilaan hoidosta. Toisessa osassa tutustutaan yksittäiseen potilastapaukseen ja potilaan mielipiteisiin saamastaan hoidosta. Potilastyytyväisyyttä kartoitettiin haastattelun avulla. Hoidon pitkäkestoisuudesta ja kuormittavuudesta huolimatta potilas oli tyytyväinen saamaansa hoitoon ja kävisi hoidon läpi uudestaan, mikäli se olisi tarpeen. Potilas kiitti erityisesti hyvästä informoinnista läpi hoitojakson. Potilastyytyväisyyden kannalta on erityisen tärkeää käydä huolella läpi hoitosuunnitelma potilaan kanssa. On tärkeä informoida hoidon pitkästä kestosta, hoidon eri vaiheista ja mahdollisista komplikaatioista.
  • Tiirola, Sohvi (2021)
    Ortognaattinen kirurgia on hoitomuoto, jota käytetään vaikeiden luustollisten tai hammasperäisten purentavirheiden hoidossa. Hoitoon kuuluu pre- ja postoperatiivinen oikomishoito ja yhden tai molempien leukojen leikkaus. Hoidon toteuttaa erikoissairaanhoidon moniammatillinen tiimi. Ortognaattis-kirurgisen hoidon indikaatiot ovat useimmiten toiminnallisia. Purentavirheet voivat aiheuttaa mm. syömisvaikeuksia, kiputiloja sekä uniapneaa. Tutkimusten mukaan potilaat toivovat leikkauksen vaikuttavan edullisesti myös itsetuntoon ja kasvojen profiiliin. Vakavat komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, mutta moni potilas kärsii välittömästi leikkauksen jälkeen leuan alueen tuntopuutoksesta. Useimmiten tuntopuutokset ovat palautuvia. Hoitotyytyväisyys on kirjallisuuden mukaan hyvin korkeaa. Ortognaattis-kirurgisen hoidon ortodontia tehdään yleensä kiinteillä oikomiskojeilla. Viime aikoina oikomishoitoa on alettu tekemään myös irrotettavilla kalvoilla. Kalvoilla hampaiden asentoa voidaan muuttaa jonkin verran mutta menetelmän hoitotuloksista on vasta vähän laadukasta tutkimusnäyttöä. Kalvo-oikomista ei ole juurikaan käytetty ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidossa eikä vertailevia tutkimustuloksia löydy. Tutkielmassa on esitetty kaksi kirjallisuudesta löytynyttä potilastapausta, joissa kalvoja on käytetty osana ortognaattis-kirurgista hoitoa. Syventävään opinnäytetyöhön kuuluvan potilastapauksen avulla selvitin yhden potilaan kokemuksia ortognaattis-kirurgisesta hoidosta. Potilasta haastateltiin kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta. Haastattelun avulla selvisi, että potilas oli erittäin tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka hoito jatkuikin vielä. Hänen pääasiallinen hoitomotivaationsa oli terveydellinen, mutta hoidon vaikutukset kasvojen estetiikkaan olivat mieluisia. (183 sanaa)
  • Hämäläinen, Tuomas (2017)
    Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielmassa pyritään perehtymään ortognaattis-kirurgisiin hoitoihin keskittyen hoidon suunnitteluun ja pre- ja post-kirurgiseen oikomishoidon kulkuun. Potilaan kannalta tavoitteena on hoidossa käytettyjen tapojen ja menetelmien kehittäminen. Pohditaan, mitä voisi muuttaa saavuttaakseen paremman potilastyytyväisyyden ja hoitomotivaation, sekä arvioidaan saavutettua hoidon tulosta. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusmenetelmänä seurataan yhden potilaan hoitoa tapaamalla potilas pre- ja post-kirurgisesti sekä seuraamalla leikkausta. Lisäksi perehdytään alaan kirjallisuutta (1) käyttäen ja osallistumalla seminaareihin. Tulokset: Leikkaustulos suunnitelman mukainen. Johtopäätökset: Ortognaattis-kirurginen hoito on hyvä hoitovaihtoehto isojen purentavirheiden hoitoon aikuisiällä, joita ei pelkällä oikomishoidolla saada esteettisesti tai funktionaalisesti toimiviksi. Hoito on potilaalle vaativa ja pitkä, minkä takia hyvä yhteistyö kirurgin ja oikojan sekä muun sairaalahenkilökunnan välillä on ehdottoman tärkeää. Ortognaattis-kirurgisella hoidolla on saattaa olla suuri vaikutus potilaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteisössä toimimiseen. Hoito on usein onnistunut ja komplikaatiot ovat vähäisiä. Hyvä potilasvalinta on tärkeää julkisesti tuotetussa hoidossa, jotta hoidolla saadaan hyvä vaikuttavuus ja onnistuminen.