Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Lepola, Laura (2024)
    Objectives. Increasing attention has been paid to the quality of children's investigative interviews since the beginning of the 2000s, when it was noticed that a large number of suggestive utterances were used in the interviews. Since then, the methods of investigating suspected violence and sexual crimes against children have developed and the quality of interviews has improved. The NICHD protocol is based on extensive research and knowledge of how children behave as witnesses, and it is used in the interviews nowadays. In this study, I examine the quality of children's investigative interviews conducted by police officers. Traditionally, quality has been examined by paying attention to the utterances used by the interviewer. In this study, I will also find out to what extent the NICHD protocol is followed in the essential parts preceding the actual interview: establishing rapport, establishing and practicing the ground rules of the interview, and practicing extensive narration (practice interview). Methods. The study sample consists of 80 interviews, from which the utterances presented by the polices were categorized (n = 13 549) in accordance with previous research practice. In addition, the quality of rapport was assessed from each interview using a model developed for this study. For each interview, the rules and practice interview were also examined. Results and conclusions. Almost a quarter of the interviews (24 %) were interviews with good rapport, the majority (65 %) were interviews with moderate rapport, and the remaining 11 % were interviews with weak rapport. The ground rules were established and practiced in 58 % of the interviews. A practice interview was carried out in 61 % of the interviews. The prevalence of utterance types followed the results of previous studies: most of the utterances used were facilitative, and suggestive utterances were rare. The quality of the rapport and the frequency of the types of utterances used were related to each other; interviews with weak rapport contained more suggestive utterances than interviews with moderate or good rapport. This may indicate non-commitment to the use of the NICHD protocol. Children's questioning can be further improved by paying closer attention to rapport building, the types of utterances used, reviewal of ground rules and practicing extensive narration.
  • Mauranen, Aleksanteri (2018)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin romanialaisen taloustieteilijän Nicholas Georgescu-Roegenin (1904–1994) vaikutusta ekologisen taloustieteen koulukunnan muodostumiseen. Laadullisen sisällönanalyysin keinoin tutkin Georgescu-Roegenin avainajatuksia kahdeksan tekstin (artikkeleita, luentoja ja postuumisti julkaistu käsikirjoitus vuosilta 1970–1989) valossa ja vertaan niitä ekologisen taloustieteen ominaispiirteisiin. Teen myös katsauksen Georgescu-Roegenia käsittelevään kirjallisuuteen ekologisen taloustieteen kentällä. Näin saan kaksi näkökulmaa hänen intellektuaaliseen vaikutukseensa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella arvioin myös Georgescu-Roegenin sosiaalista vaikutusta ekologisen taloustieteen syntyvaiheilla. Kaiken kaikkiaan selvitän Georgescu-Roegenin avainajatuksia ekologisen taloustieteen kannalta ja hänen roolejaan koulukunnan varhaisessa kehityksessä. Georgescu-Roegenin keskeiset ajatukset jäsentyvät työssäni 24 teeman alle, jotka vuorostaan muodostavat viisi kattoteemaa. Ensimmäinen kattoteema, entropia ja luonnontieteet, kuvaa Georgescu-Roegenin ajattelun läpäisevää biofyysistä maailmankuvaa, jota ilman hänen johtopäätöksiään ei voi syvällisesti ymmärtää. Toinen kattoteema, ihmiskunnan historia ja tulevaisuus, kattaa hänen käsityksensä ihmisestä ja ihmiskunnasta sekä erityisesti siitä auttamattoman kestämättömästä tilanteesta, johon entropian laki hänen mukaansa ihmiskunnan sitoo. Kolmas kattoteema, varsinainen taloustiede, käsittelee Georgescu-Roegenin käsityksiä taloustieteen filosofisesta perustasta, sen teoreettisista ja käsitteellisistä ongelmista sekä eräitä teknisempiä ja matemaattisempia erityiskysymyksiä. Neljäs ja viides kattoteema muodostuvat pääasiassa jo aiemmissa kattoteemoissa esiin tuoduista ajatuksista uudelleen järjesteltyinä: kritiikki kokoaa Georgescu-Roegenin kritiikkiä erityisesti muita tutkimussuuntauksia kohtaan sen kohteen mukaan järjestettynä, ja ratkaisut puolestaan esittelee hänen ratkaisuehdotuksiaan niin taloustieteen kuin koko ihmiskunnankin tasolla. Ekologisen taloustieteen kannalta Georgescu-Roegenin keskeisimmät ajatukset koskevat erityisesti ensimmäistä ja kolmatta kattoteemaa. Aineen, energian ja entropian lain suuri merkitys taloudellisessa prosessissa sekä Georgescu-Roegenin uudelta taloustieteeltä edellyttämät eettinen normatiivisuus ja poikkitieteellisyys ovat ekologisen taloustieteen peruspilareita. Ekologinen taloustiede vastaa monilta osin niihin kritiikkeihin, joita Georgescu-Roegen oman aikansa taloustieteen suuntauksiin kohdisti. Hänen sosiaalis-intellektuaalinen merkityksensä voidaan tiivistää viiteen rooliin: varhainen tiennäyttäjä ja kriitikko; varhainen kokoaja ja teoreetikko; vaikuttava, mutta hankala mentori; kuuseen kurkottava erakko ja kiistelty klassikko. Mahdollisia jatkokysymyksiä samalta suunnalta voisivat olla esimerkiksi Georgescu-Roegenin pääteoksen, The Entropy Law and the Economic Processin (1971), klassikkoaseman tarkastelu tai samantyyppinen vaikutusanalyysi muista ekologisen taloustieteen varhaisista uranuurtajista. Myös ekologisen taloustieteen käytännön tutkimustodellisuuden suhde sen ääneenlausuttuihin periaatteisiin ansaitsisi lähempää tarkastelua. Entropian lakia olisi kiinnostavaa tutkia taloustieteen näkökulmasta joko analysoimalla aiheesta käytyä runsasta keskustelua tai pureutumalla entropian käsitteen antroposentrisyyden ja objektiivisuuden väliseen jännitteeseen.
  • Kaunisto, Mikko (2017)
    Tutkimukseni kohde on Rolf Hochhuthin näytelmän Der Stellvertreter (suom. Sijainen) tapahtumiin pohjautuva Constantin Costa-Gavrasin ohjaama elokuva Der Stellvertreter (suom. Amen – lopullinen ratkaisu). Etsin vastausta kysymyksiin, millainen elokuva on Der Stellvertreter? Vertaan elokuvan tapahtumia draaman tapahtumiin Freytagin draaman kaari -mallia ja Olssonin mallia käyttäen. Vertaan myös keskeisiä henkilöhahmoja ja heidän toimintaansa molemmissa teoksissa. Analysoin, miten elokuvan keinoin tuodaan esille tapahtumat, henkilöt ja heidän toimintansa motiivit. Tutkimusmenetelmäni on pohtiva, hermeneuttinen. Lukemalla draaman ja katsomalla elokuvan yhä uudelleen pyrin ymmärtämään, mitä elokuvalla halutaan sanoa. Draama ja elokuva kertovat natsien hirmuteoista ja siitä, miten roomalaiskatolinen kirkko, erityisesti paavi Pius XII sen johtajana, epäsivät tukensa juutalaisilta. Elokuvan päähenkilöitä ovat SS-upseeri Kurt Gerstein ja roomalaiskatolinen pappi Riccardo Fontana. Kun Gersteinille selviävät keskitysleirien tapahtumat, hän informoi eri tahoja pyytäen heitä toimimaan hirmutekojen estämiseksi. Elokuvassa hänen oma evankelis-luterilainen kirkkonsa näkee tehtävän mahdottomaksi. Hänen avukseen tulee Riccardo, joka uskoo paavin reagoivan juutalaisten puolesta. Molempien toiminta jää tuloksettomaksi. Elokuvassa päähenkilöiden tunteet – avuttomuus ja voimattomuus suurten ”koneistojen” ylivallan edessä, ulkopuolisuus omiensa joukossa, pettymys ja turhautuneisuus – kasvavat sellaisiin mittoihin, että niistä tulee elokuvaa eteenpäin vieviä voimia, motiiveja, joita tuodaan esille elokuvan monipuolisin keinoin. Joiltakin osin elokuva seuraa draamaa, mutta paljon on eroja sekä tapahtumien kulussa että henkilöhahmoissa. Draama keskittyy enemmän Riccardon ja katolisen kirkon väliseen kamppailuun. Elokuva avaa laajempia näkymiä saksalaiseen yhteiskuntaan ja maailman tilanteeseen tuomalla esille Gersteinin perhettä ja hänen uskontonsa kautta evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa sekä ottamalla mukaan Ruotsin ja Yhdysvaltojen suurlähettiläät. Vuosikymmenten mittaan tapahtuneet yhteiskunnalliset muutokset antavat leimansa niin filmin alkuteoksesta poikkeavan toteutukseen kuin katsojien reseptiokontekstiinkin.
  • Huldén, Emma (2019)
    Kvinnoskribentgruppen i Österbotten grundades i slutet av 70-talet efter att en grupp österbottniska kvinnliga författare deltagit i det första nordiska kvinnoförfattarseminariet på Biskops-Arnö i Sverige, 1978, Författaren Wava Stürmer anses vara en av drivande krafterna bakom bildandet av Kvinnoskribentgruppen i Österbotten, men de författare som vid sidan av Wava Stürmer deltog i bildandet av gruppen var Gunnel Högholm, Solveig Emtö, Anita Wikman och Gurli Lindén. Till deras målsättningar hörde att genom sitt arbete synliggöra kvinnorna och deras problem, samt förbättra villkoren för kvinnliga författare. Det som skiljer dessa författare från den litterära eliten som dominerade på 70-talet på det finlandssvenska litterära fältet, är deras bakgrund i arbetarklassen och deras erfarenhet av låglöneyrken. I min avhandling har jag valt att studera kvinnoskribentgruppen i Österbotten ur ett litteratursociologiskt perspektiv. Jag har velat undersöka ifall de särdrag som skiljer författarna i Kvinnoskribentgruppen från den litterära eliten i Svenskfinland, har haft en inverkan på deras författarkarriärer och på deras positionering på det finlandssvenska litterära fältet. Därav har mina forskningsfrågor varit: Hur påverkade kön, klass och den geografiska regionen författarna i Kvinnoskribentgruppen i Österbotten och deras positionering på det finlandssvenska litterära fältet? Vilka strategier använde de sig av för att få en bättre position på det finlandssvenska litterära fältet? I min analys har jag haft en utgångspunkt i kultursociologen Pierre Bourdieus teori om fält och hans begreppsapparat. För att få svar på mina forskningsfrågor valde jag att dela min analys i två delar. Den första delen består av en analys av 9 stycken debattartiklar från vårvintern 1978. År 1978 fördes en debatt i Vasabladet och Ny Tid om patriarkat samt klyftan mellan arbetarkvinnor och de ”intellektuella”, och som till viss del även handlade om regionala skillnader. Artiklarna är från tiden innan kvinnoskribentgruppen i Österbotten grundades, och ger en inblick i hur de själva ansåg deras ställning och position vara i samhället och varför de ursprungligen kände ett behov att slå sig samman för att tillsammans jobba för att förbättra kvinnornas ställning, både i samhället och på det litterära fältet. Den andra delen är en analys av material som består av Kvinnoskribentgruppen i Österbottens eget arkiv som finns vid Svenska litteratursällskapet i Helsingfors. Det arkiverade materialet består av en protokollbok, tidningsurklipp, korrespondens etc. Det arkiverade materialet gav möjligheten att undersöka deras verksamhet och samhällsengagemang, samt de metoder de använde för att förbättra sin positionering på det litterära fältet. Min analys visade hur Kvinnoskribentgruppen i Österbotten genom sina aktioner på fältet visade sin medvetenhet om att de inte hade lika möjligheter som den dominerande eliten, det vill säga aktörer som var män, hade en högre utbildning, eller som var bosatta i huvudstadsegionen. De strategier Kvinnoskribentgruppen främst använde sig av för att förbättra positioneringen på fältet baserade sig på att synliggöra ojämlikheterna, och de gjorde det genom att delta i samhällsdebatter, bilda aktionsgrupp, samarbete med andra kvinnliga författare samt besitta olika förtroendeposter på det finlandssvenska litterära fältet.
  • Pekkanen, Saana (2018)
    Tutkielmani käsittelee kuukautissäädöksiä Vanhassa testamentissa ja sen vaikutushistoriassa. Pääasiallisena lähdetekstinä on Leviticus 15: 19–31. Sen lisäksi selvitän keskeisten termien, ennen kaikkea kuukautisia tarkoittavan termin niddâ käyttöä muualla Vanhassa testamentissa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millä tavalla kuukautisiin liittyvää sanaa נִדָּה (niddâ) käytetään Vanhassa testamentissa? 2. Mikä käytännön merkitys kuukautisia koskevalla lailla on ollut sen syntyaikana ja vaikutushistoriassa? Ovatko säännöt ohjailleet jokapäiväistä arkea vai ainoastaan rituaalista ja uskonnollista elämää? 3. Millä tavalla kuukautiset ovat olleet tabu? Onko niitä kunnioitettu, pelätty vai inhottu? Tutkimusmetodina käytän työssäni kirjallisuuskritiikkiä lähdetekstin taustan selvittämiseen. Käsiteanalyysia käytän termin niddâ käsittelyyn. Sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen menetelmien kautta pyrin selvittämään tekstin syntyajan kontekstia vastatakseni kysymykseen kuukautislain merkityksestä kultillisesti ja päivittäisessä elämässä. Sanan niddâ käyttötapa vaihtelee Vanhan testamentin eri kohdissa. Pyhyyslakiin kuulumattoman Pappiskirjan puolella olevien Leviticuksen lukujen kontekstissa niddâ viittaa synnytyksen jälkeiseen (Lev. 12: 2 ja 5) tai kuukautisten aiheuttamaan (Lev.15: 19–31) epäpuhtauteen tai separaatioon, josta seuraa ajallisesti rajattu epäpuhtaus. Pyhyyslakiin kuuluvissa Leviticuksen jakeissa niddâ liittyy rangaistaviin tekoihin – kuukautistilassa olevaan yhtymisestä määrätty seuraus on erottaminen kansan keskuudesta (Lev. 18:19) ja veljen vaimoon yhtyminen on tekona niddâ, ja seuraukseksi määrätään molempien surmaaminen (20:21). Numerissa niddâ esiintyy sanaparissa, joka tarkoittaa puhdistusvettä. Muualla Vanhassa testamentissa, erityisesti profeetallisissa teksteissä niddâ kuvaa metaforisesti kultillista tai moraalista epäpuhtautta. Kuukautislain noudattamisella katsotaan olleen vähintäänkin kultillinen merkitys temppelien aikana, mutta vähäisempi niiden jälkeen. Kuukautiset on haluttu pitää erossa temppelin pyhyydestä. On viitteitä siitä, että nainen on joskus erotettu erillisiin kuukautistaloihin, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti yhteisöstä. Kuukautisiin on mahdollisesti liittynyt puhdistautumiskäytäntöjä. Nykyään puhdistautumista ja yhdynnästä pidättäytymistä kuukautisten aikana noudatetaan ainakin ortodoksijuutalaisten keskuudessa. Kuukautisia on pidetty ja pidetään tabuna erilaisista syistä. Todisteita varsinaisesta kuukautisveren pyhyydestä ei juuri ole, mutta jonkinlainen voiman tai pelon ajatus niihin on liittynyt ja liittyy monissa kulttuureissa.
  • Karttunen, Anni (2019)
    Background. Dysphagia is one of the most common complications of stroke. Previous studies have shown that dysphagia is associated with malnutrition, fluid imbalance, difficulties in medical treatment, post-stroke pneumonia, higher mortality during the first three months post stoke, and longer periods of treatment with higher costs. Dysphagia screening plays a key role in the early detection of dysphagia and preventing these risks. Aims. The purpose of the study is to determine the reliability of the dysphagia screening practice in the Stroke-unit of the Helsinki University Hospital (HUH). The study compares the current nurse screening protocol (hoitajan seulontatutkimus, HST) to the validated Volume-Viscosity Swallow Test (V-VST) -screening tool. In addition, the study evaluates the effect of bolus volume and viscosity on swallowing, as well as the effect of patient related factors on the incidence and severity of dysphagia. Methods. The research material consisted of fiberoptic endoscopic evaluation of swallowing (FEES) studies performed on patients in the Stroke-unit during which both HST and V-VST screenings were performed. The recorded FEES studies were analyzed using the Penetration-Aspiration Scale (PAS) and the Pooling-score, after which the clinical results of the HST and V-VST screenings were compared with the estimated swallowing functions from the video. The effects of bolus volume and viscosity on swallowing were also examined from the videos. Patient background information was collected from the patient information system Uranus. Results and conclusions. The V-VST screening proved to be more reliable than HST, being both more sensitive and more specific. Both bolus volume and viscosity showed statistically significant connections to the PAS-values analyzed from the recorded FEES-studies. Bolus viscosity was also connected to the clinical signs of impaired safety of swallowing, including couching during or after the V-VST –screen and changes in the quality of voice. Of the selected background factors, only smoking was statistically significantly associated with the incidence and severity of dysphagia in the study population. The results of this study will be used to develop the dysphagia screening practice.
  • Hakola, Kosti (2021)
    Nielupaise on yksi yleisimmistä paiseista korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalalla ja sitä tavataan myös terveydenhuollon päivystyspisteissä. Tällä hetkellä nielupaise diagnosoidaan anamneesin, oireiden ja kliinisten löydösten perusteella. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, onko nielupaisetta sairastavien henkilöiden suun mikrobiomi eli mikro-organismien muodostama kokonaisuus erilainen kuin terveillä henkilöillä. Mikrobiomien välisiä eroja voitaisiin käyttää joissain tilanteissa nielupaiseen ennakkotodennäköisyyden arvioimiseen. Aineisto, jota tässä tutkielmassa käsiteltiin, on koottu vuosina 2017 ja 2018 kerätyistä nielupaisepotilaiden ja verrokkiryhmän sylkinäytteistä, kliinisistä löydöksistä ja heidän taustatiedoistaan. Aineiston analysoinnin tavoitteena oli selvittää, onko syljen kokonaisbakteerimäärissä tai syljen bakteerilajien suhteellisissa osuuksissa eroa nielupaisepotilaiden ja verrokkiryhmän välillä. Tavoitteena oli myös selvittää, onko nielupaiseen saaneiden henkilöiden terveyskäyttäytymisellä yhteyttä syljen bakteerien kokonaismäärään. Sylkinäytteet analysoitiin käyttäen virtaussytometriaa. Näytteiden bakteerimäärä ja -koostumus selvitettiin lisäämällä näytteisiin sekä kaikkiin bakteereihin että vain tiettyihin bakteeriryhmiin sitoutuvia molekyylikoettimia, minkä jälkeen virtaussytometrialla laskettiin sekä kaikkien bakteerien että tiettyihin ryhmiin kuuluvien bakteerien lukumäärä. Analysoinnin tuloksena bakteerien kokonaismäärissä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa nielupaisepotilaiden ja verrokkien sylkinäytteiden välillä. Tutkimuksen voima ei riittänyt osoittamaan tupakoinnin ja hampaiston kunnon vaikutusta syljen kokonaisbakteerimäärään. Kuitenkin selkeä havainto oli, että nielupaisepotilailla oli prosentuaalisesti pienempi osuus tutkittuja Streptococcus-suvun bakteerilajeja syljessään kuin verrokkiryhmällä. Myös Porphyromonas gingivalis -bakteerien, Fusobacteria-pääjakson bakteerien ja Streptococcus mutans -bakteerien osuus oli pienempi nielupaisepotilailla, mutta suhteellinen ero ei ollut yhtä suuri kuin Streptococcus-suvun lajien kohdalla. Mittaamalla Streptococcus-suvun bakteerilajien osuutta syljen kokonaisbakteerimäärästä voitaisiin saada apua nielupaiseen diagnosointiin niissä tilanteissa, joissa nielupaisetta epäillään, mutta kliinisen diagnoosin tekeminen on jostain syystä hankalaa.
  • Vänskä, Arto (2020)
    Nielurisaleikkaus on toimenpide, johon usein liittyy kovaa leikkauksen jälkeistä kipua. Se ohittuu yleensä muutamassa viikossa. Kipu on usein kuitenkin niin kovaa, että sen hoidossa tarvitaan opioidilääkkeitä. Opioidit ovat tehokkaita leikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa, mutta voivat aiheuttaa riippuvuutta. Opioidien väärinkäyttö ja siihen liittyvät haitat ovat lisääntyneet 1990-luvulta lähtien ja Pohjois-Amerikassa on alettu puhua opioidiepidemiasta. Keinoksi hillitä epidemiaa on ehdotettu tiukempaa kontrollia opioidien määräämisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lisääkö nielurisaleikkauksen yhteydessä määrätty opioidilääkitys myöhempää opioidien käyttöä. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki HUS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla vuonna 2017 nielurisaleikkauksessa olleet yli 16-vuotiaat potilaat. Heidän leikkauksensa jälkeisen hoidon tarvetta seurattiin kuukausi leikkauksen jälkeen ja lääkeostoja seurattiin vuoden 2018 loppuun saakka. Näitä 599 potilasta koskevat tiedot kerättiin sairauskertomusmerkinnöistä, reseptikeskuksesta sekä toimenpidettä ennen täytettävästä esitietokaavakkeesta. Tutkimuksessa havaittiin, että 107 (17,8 %) potilaalle määrättiin opioidilääkettä seurantajaksolla, joka alkoi kuukausi operaation jälkeen ja päättyi 31.12.2018. Voidaan olettaa, että opioidien määrääminen ei tällä seurantajaksolla enää liittynyt nielurisaleikkauksen hoitoon. Opioidilääkkeitä tarvinneiden määrää voidaan pitää suurena huomioiden, että opioidit eivät ole ensilinjan kipulääke. Tällä tarkastelujaksolla käytettyjen opioidien määrä vaikutti korreloivan potilaan korkeamman iän, perussairastavuuden, mielialasairauksien ja tupakoinnin kanssa. Lisäksi havaittiin, että nielurisaleikkauksesta kotiutuessa määrätty parasetamoli-kodeiiniyhdistelmälääkkeen määrä, jota potilaat eivät noutaneet apteekista, kasvoi suhteessa määrättyyn lääkemäärään. Suurempi reseptilääkemääräys ei kuitenkaan vähentänyt tarvetta leikkauksen jälkeiselle sairaalassa annettavalle kivunhoidolle. Tätä havaintoa voidaan hyödyntää nielurisaleikkauksen jälkeistä kivunhoitoa suunniteltaessa.
  • Lahdenmäki, Ruut (2023)
    Tutkimuskysymykseni on, mikä on Nietzschen käsitys vapaudesta. Kysymyksen motivoi Moraalin alkuperästä -teoksessa esitetty moraalin kritiikki. Nietzsche pitää moraalia haitallisena, koska se rajoittaa nietzscheläistä itseisarvoa, valtaa. Hänen etiikassaan yksilön itsetoteutus on hyvää, ja se tulee tutkielmassa puolustettavan vapauden lähtökohdaksi. Nietzschen positiivinen kanta vapauteen paljastuu osin niistä vapauden merkityksistä, joita hän kritisoi. Esittelen siksi tavat, joilla Nietzsche kritisoi vapautta tai vapaata tahtoa. Määrittelen genealogian metodin ja Nietzschen yksilön itsetoteutusta edistävän vapauskäsityksen. Käytän aineistonani Nietzschen keskimmäiselle ja kypsälle kaudelle ajoittuvia teoksia Inhimillistä, aivan liian inhimillistä (1878), Aamurusko (1881) ja Iloinen tiede (1882) sekä Moraalin alkuperästä (1887), Näin puhui Zarathustra (1883–1891), Hyvän ja pahan tuolla puolen (1886), Epäjumalten hämärä (1887), Antikristus (1908) ja Ecce homo (1908). Hyödynnän myös otteita Nietzschen keskeneräiseksi jääneestä Tahto valtaan -teoksesta. Teen tekstilähtöistä tulkintaa ja puolustan tekstien valossa hypoteesiani, jonka mukaan Nietzschellä on kriittisten huomioiden lisäksi positiivinen kanta vapauteen. Analysoin Nietzschen tekstejä tarkasti erottaakseni vapauden eri merkitykset toisistaan. Arvioin kriittisesti Nietzscheä kommentoivaa tutkimuskirjallisuutta sekä suhteutan sitä omaan tulkintaani. Keskityn erityisesti John Richardsonin, Brian Leiterin ja Ken Gemesin kantoihin vapauden luonteesta tai sen puutteesta Nietzschellä. Nietzschen genealogian metodi tarkastelee arvojen alkuperää yhdistämällä faktaa ja fiktiota. Nietzschen positiivisen vapauden kannalta tärkeä kritiikki pureutuu neljään perinteiseen vapaan tahdon oletukseen. Niitä ovat 1) moraalinen vastuu, 2) vapaa tahto tekojen syynä, 3) toimijuuden moraaliset tarkoitusperät ja 4) metafyysinen ”minä”. Nietzschen kritiikki koskee perinteisiä näkemyksiä vapaudesta ja kohdistuu filosofian historian suurien hahmojen, mm. Immanuel Kantin ja Platonin käsityksiin. Esitän genealogisen lähestymistavan arvoihin ja vapauteen olevan yksi vastaus vapauden merkityksestä Nietzschellä. Osoitan Nietzschellä olevan tämän lisäksi viisi keskeistä vapauden merkitystä. Ne ottavat lähtökohdakseen ihmisen luonnollisuuden. Eri merkitykset ovat (i) vietille kuuluva käskemisen affekti, (ii) voimakastahtoisuus, (iii) välttämättömyyden myöntäminen, (iv) itsekseen tuleminen ja (v) luonnollinen toimijuus. Vaikka osassa niistä on päällekkäisyyttä, Nietzschen eri teosten väliset tyyli- ja metodiset erot pakottavat pitämään vapauden merkitykset erillään. Nietzschen käsitys vapauden luontoon pohjautuvista viidestä eri merkityksestä johtavat parempaan kokonaiskuvaan Nietzschen etiikasta. Jotta Nietzschen käsitys vapaudesta olisi toimiva, tulisi kuitenkin osoittaa, että yhteisöllinen hyvä kuuluu yksilön intresseihin. Tämä vaatisi oman tutkimuksensa, jonka tehtävä olisi osoittaa, että moraali ja yksilön itsetoteutus ovat Nietzschelle vain kontingentisti vastakkaiset ja että myös yhteisölliset arvot voivat pohjautua luonnollisiin vietteihin.
  • Korhonen, Mikael (2018)
    I denna avhandling presenterar jag en vetenskaplig metod baserad på Nietzsches filosofi. Därefter presenterar jag en teori om pengarnas ontologi, vilken blivit till genom att tillämpa Nietzsches metod. Metoden går ut på att forma sanningsutsagor på social basis och på att betrakta människan som en existentiell helhet, och inte uppfatta henne som en rationell varelse. Ur Nietzsches perspektiv definierar de starka sanningen vilken de svaga följer. Nietzsche kallar den starka filosof och den svaga vetenskapsman. Styrka och maktlystnad hos filosofen driver sanningssökandet. Själva metoden har tre aspekter: för det första kan filosofen använda sig av den svaga som grund för sitt arbete genom att tillämpa detaljer som den svaga bearbetar, för det andra är filosofen skeptisk mot vedertagna sanningar och vill definiera något nytt, för det tredje använder sig filosofen av erfarenhet som basis för sitt vetenskapliga skapande arbete. Jag lyfter fram Nietzsches beskrivning av både filosofens och vetenskapsmannens karaktärer som inledning och vägledning till den vetenskapliga metoden. Jag presenterar sedan pengarnas ontologi, som går ut på att styrka gör penningfenomenet antingen mjukt eller hårt. Om centralbanken är stark nog gör marknaden pengarna hårda, och tvärtom. Tanken är den att penningfenomenet inte har statisk natur utan kan uttrycka sig i skiftande former. Mjuka pengar har följande egenskaper: för det första allokeras kapital utan hänsyn till kreditkvaliteten, för det andra konstruerar människorna pengar i enlighet med centralbankirens karaktär, för det tredje uttrycker människornas beteende viss karaktär: allmänheten respekterar inte pengar och använder sina medel på vad som helst, och för det fjärde, och som viktigast, med mjuka pengar överförs risk från enskilda tillgångar till valutan. Hårda pengar är i stort sett det motsatta. I detta sammanhang behandlar jag även bland annat guld och räntor. Guldet har statiska hårda egenskaper eftersom den är ett reellt ankare för valutan, och räntan fungerar i enlighet med von Mises teorier om hur låga räntor ger en illusorisk uppgång där svaga tillgångar presterar, och höga räntor orsakar likvidering av dessa. Sedan diskuterar jag även moral-hazard i förhållande till mjuka pengar. Moral-hazard är en teknisk princip medan pengarna är ett socialt fenomen. Jag behandlar även andra teman. Ett viktigt går ut på att kritisera neoklassisk och keynesiansk nationalekonomi som identifierar mekaniska, matematiska relationer mellan människan och ekonomin. Nietzsche, i motsats till den här uppfattningen inom nationalekonomin, är existentialistisk och filosofisk i sitt resonemang. Jag påstår ytterligare att modeller inte går att definieras eftersom verkligheten i denna kontext uppfattas kaotisk. Verkligheten är inte statisk och harmonisk så att modeller kunde efterlikna den. Penningregimen utgör ett undantag: den kan beskrivas för att mjuka och hårda pengar existerar på fundamental nivå medan andra fenomen i den ekonomiska sfären är illusioner som blivit till genom att tillämpa Nietzsches vetenskapliga metod. Penningfenomenet är grunden för ekonomin medan andra nationalekonomiska vetenskapliga beskrivningar fungerar som självuppfyllande profetior. Ytterligare ett tema som jag lyfter fram går ut på att identifiera nietzscheanska element i samtiden. För det första påstår jag att paradigm blivit till genom att (undermedvetet) tillämpa Nietzsches metod. Starka filosofer definierar det som blir den vedertagna sanningen. För det andra existerar penningregimen på den nivå som Nietzsches vilja till makt uttrycker sig. Enligt Nietzsche är viljan till makt fundamental för människan och på den nivån pågår kampen om pengarna. Pengarna är i grunden ett maktförhållande. För det tredje uppvisar centralbankirerna inverterade värden, som Nietzsche så hängivet beskriver: centralbankirerna påstår sig vara bundna av sitt mandat till att betjäna allmänhetens bästa. De är inte medvetna om kampen om pengarnas uttrycksform, i vilken de är delaktiga. Målet i denna avhandling är att visa hur man kommer till en vetenskaplig beskrivning av ett ekonomiskt fenomen (pengar) även om verkligheten uppfattas kaotisk och ostatisk. Materialet för avhandlingen utgörs främst av både primär- och sekundärlitteratur gällande Nietzsche, von Mises och neoklassisk samt keynesiansk nationalekonomi.
  • Ukkonen, Waldemar (2024)
    Utgångspunkten för denna uppsats är Walter Kaufmanns syn på Nietzsches uppfattning om Sokrates. Jag inleder uppsatsen med att presentera några biografiska fakta om Nietzsche, med fokus på de omständigheter som kan ha haft inverkan på hans intresse för, och uppfattning om, Sokrates. Även de böcker som Nietzsche hann färdigställa före sitt psykiska sammanbrott, och den vedertagna indelningen av hans produktion i tre perioder, presenteras i avsnittet. Det andra kapitlet inleds med en beskrivning av Kaufmanns motivation för att behandla frågan om Nietzsches förhållande till Sokrates. Enligt Kaufmann blir uppfattningen om Nietzsches filosofiska verksamhet felaktig om hans förhållande till Sokrates inte förstås rätt. I avsnittet om Nietzsches stil och metod redovisas hur Nietzsche, enligt Kaufmann, hanterar vissa av de utmaningar som kunde sägas känneteckna den moderna epoken. Nietzsches misstänksamhet mot filosofiska system och hans metod för att hantera de utmaningar som präglar hans, enligt sin diagnos, décadenta samtid, kan, i Kaufmanns tolkning, ses som jämförbar med den syn på filosofi som den platonska Sokrates uttryckte i Sokrates’ Försvarstal och Gästabudet. I den avslutande delen av det andra kapitlet presenteras Kaufmanns argument för att Nietzsches förhållande till Sokrates är en relation präglad av beundran, med andra ord, att Nietzsche formade sin uppfattning om filosofens uppgift med Sokrates som förebild. I det tredje kapitlet jämförs Kaufmanns uppfattning om Nietzsches uppfattning om Sokrates med tolkningar som framförts av tre andra författare. Först presenteras James Porters argument för hans åsikt att Nietzsches uppfattning om Sokrates är en mera komplicerad fråga än vad Kaufmann förstår den som. Porter hävdar att Nietzsches Sokrates är en mångfacetterad och mångskiftande helhet som Nietzsche delvis skapat och delvis ärvt av den tradition som befattat sig med att diskutera den historiska Sokrates identitet. I det därpå följande delkapitlet diskuteras både Kaufmanns begränsade behandling av betydelsen av begreppet décadence för Nietzsche, och Daniel Conways tolkning av begreppets betydelse för Nietzsche. Efter att Conways tolkning av begreppet décadence redogjorts för, diskuteras hans uppfattning om Nietzsches uppfattning om Sokrates. Conway anser i likhet med Kaufmann att Nietzsche identifierar sig med Sokrates, men genom att betona décadencens fysiologiska betingelser blir förståelsen av likheten mellan Nietzsche och Sokrates olik från den som Kaufmann presenterat. Den tredje och sista tolkningen av Nietzsches uppfattning om Sokrates som behandlas i denna uppsats har framförts av Werner J. Dannhauser. Dannhauser kan anses företräda det, från Kaufmanns tolkning, motsatta perspektivet. Enligt Dannhauser var Sokrates Nietzsches motståndare. Uppsatsen avslutas med att skribenten reflekterar över de framställningar av Nietzsches uppfattning om Sokrates som diskuterats.
  • Nieminen, Iina (2020)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani outoutta Jaakko Yli-Juonikkaan romaanissa Valvoja (2009). Teos kuvaa Toimi Silvon valvomisen maailmanennätykseen tähtäävän hankkeen vaiheita. Teoksessa esiintyy outouksia, jotka ovat ristiriidassa siinä aluksi annettujen realistisuuteen ja mimeettiseen luentaan ohjaavien kehysten kanssa. Käyttämäni outouden määre perustuu kolmeen lähteeseen: (1) siihen kytkeytyy Viktor Šklovskin oudontamisen käsitteen mukainen havainnointia ja lukemista hidastava vaikutus, (2) outous näyttäytyy suhteessa esiintymisympäristöönsä normipoikkeamana ja voi lisäksi olla epäluonnollisen narratologian määritelmien mukaista epäluonnollista, totuttuja lukemisen tapoja ja kertomuksen konventioita haastavaa (3). Tavoitteenani on tutkia, mihin outous Valvojassa perustuu ja mitä tehtäviä teoksessa ilmenevillä oudoilla elementeillä on. Lähtökohta tulkinnalleni on, että outo-uksilla on viestinnällisiä ja teoksen piilotajuntatematiikkaan kytkeytyviä tehtäviä. Analysoin Valvojassa tarkemmin neljää eri tavoin outoa ilmentymää: kerronnassa irtonaiseksi jäävää ainesta, joka ei esiintymisyh-teydessään saa suoraan merkityksiä; outoa ja yliluonnollista tapahtumaa; teoksen outoa henkilönnimistöä sekä tarinamaailman vaihtumista teoksen loppupuolella toiseksi. Hyödynnän outouksien analyysissäni laajasti sekä klassisen että jälkiklassisen narrato-logian malleja, jotka käsittelevät kaunokirjallisten outouksien tulkintaa. Analyysini pohjan muodostaa luonnollistamisen ajatus, jossa outoutta järkeistetään erilaisten jo olemassa olevien kehysten ja mallien kautta. Keskeisin käyttämäni teoria on epäluonnollisen narratologian teoreetikon, Jan Alberin, kehittelemä malli lukustrategioista, joiden avulla epäluonnollisia elementtejä voidaan luonnollistaa. Alberin strategioista sovellan erityisesti outouden lukemista mielensisäi-senä tilana, temaattisten merkitysten korostamista ja allegorista lukemista. Toisena keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä sovel-lan Michael Riffaterren käsitystä tekstin piilotajunnasta eli suoraan kerrotun pinnan alla rakentuvasta toisesta merkitystasosta, joka anomalioiden kautta tuo itseään ilmi. Riffaterren ajatuksia mukaillen tutkin, miten outoudet ilmentävät symbolisesti kertomuksen suoraan ilmilausumattomia merkityksiä ja minkälaisia pinnanalaisia merkityksiä ne tuovat kertomukseen. Analyysistäni käy ilmi, että tutkimieni Valvojan erilaisten outojen elementtien outous perustuu poikkeamisiin teoksen itsensä raken-tamista kehyksistä ja luomastaan odotushorisontista. Tutkimani outous on kahdenlaista: kerrontaan liittyviä outouksia ja tarinamaa-ilman näkökulmasta mahdottomana näyttäytyvää outoutta. Valvojan outoudet aiheuttavat tulkinnallisen ongelman ja vaativat rat-kaisuja. Kaikki analysoimani oudot elementit saavat useita samanaikaisia tehtäviä teoksessa: niitä on mahdollista luonnollista monia reittejä, mikä kuvastaa Valvojan monimerkityksistä luonnetta. Tulkitsen outouksia valvovan Toimi Silvon häilyvän tajunnan tuotteina ja ne valjastuvat myös kuvastamaan syvemmin tämän psyykeä ja sen tiedostamatonta puolta. Valvojan outoudet ovat tulkintaa ohjaavia merkkejä ja vihjeitä: ne vihjaavat kertojan tai kerronnan epäluotettavuudesta, toimivat tekstin piilotajunnan ilmen-täjinä, ovat merkkejä alluusiosta tai viittauksesta ja ohjaavat näkemään teoksen allegorisen tason ja hahmottamaan teoksen koko-naistematiikkaa. Tutkielmani perusteella outous fiktiossa korostaa ainesta esiintymisympäristössään, vihjaa pinnanalaisista merkityksistä ja toimii lukijaa ohjaavana merkkinä. Outous saa lukijan tekemään tulkinnallisia ratkaisuja, jotka syventävät tai muuttavat teoksesta muo-dostuvaa kokonaistulkintaa.
  • Toepfer, Johannes (2020)
    Niilo Välläri (1897—1967) tuli tunnetuksi varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla ay-liikkeessä suoraviivaisena “merensulkuneuvoksena,” Suomen Merimies-Unionin puheenjohtajana (1938—1967). Tällaisen kuvan hän on antanut muistelmissaan, joissa hän keskittyy melkein pelkästään toimintaansa ay-liikkeessä. Hän mainitsee muiden toimijoiden SKP:n jäsenyyden, mutta jättää aukon historiaan tältä osin. Tästä huolimatta Vällärillä oli lyhyehkö ja menestyksekäs puoluepoliittinen ura. Lähdettyään merille vuonna 1913 ja työskenneltyään USA:ssa vuodesta 1916 Välläri karkotettiin USA:sta vuonna 1920. Hän nousi nopeasti Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen Uudenmaan piirisihteeriksi ja sitten puolueen puheenjohtajaksi vuoden 1922 alussa. Vuonna 1923 Välläri vangittiin ja hän joutui vankilaan vuosiksi 1924—1926. Siellä Välläri oli kirjoittamassa “irti emigranteista” -julkilausumaa, jolla vastustettiin SKP:n rajan takana sijainneiden johtajien valtaa sekä toimintaohjeita. Tätä on pidetty tutkimuksessa useasti Vällärin irtiottona neuvostokommunismista ja SKP:sta. Tarkastelun keskiössä ovat kesän 1921 Vällärin kirjoittelut, joissa hänen omat poliittiset linjauksensa tulivat esille. Välläri kirjoitti palavasti mm. Neuvosto-Venäjän ja vallankumouksen puolesta, mikä on jäänyt hieman pimentoon. Lisäksi Vällärin suhde SKP:hen ja kommunismiin oli monitahoinen. Toisaalta kommunismi oli vasta muotoutumassa kansainvälisenä ilmiönä Neuvosto-Venäjän synnyttyä. Välläri oli käynyt SKP:n pikakurssin Neuvosto-Venäjällä. Vankilasta palattuaan Välläri toimi mm. de facto SKP:n keskuskomitean jäsenenä työskenneltyään puolueen Suomen-toimistossa Puoluepoliittisen toiminnan yhä vaikeutuessa Välläri kannatti kuitenkin avoimen puolueen perustamista, mikä olisi ollut avoimin kommunistisin puoluetunnuksin mahdotonta. Välläriä syytettiin 1930-luvulla “välläriläisyydestä” ja “trotskilaisuudesta”. Sotien aikana Välläriä jopa haukuttiin neuvostoliittolaisessa radiopropagandassa. Tutkimuksessa käydään läpi Vällärin Amerikan-vuosia ja sen aikaista historiaa ja ideologisia virtauksia, joihin vertaamalla voidaan saada taustaperspektiiviä Vällärin omien katsantojen historialle. Tutkimuksessa pyritään selvittämään sitä, miltä osin Vällärin kokemukset ja hänen Amerikassa oppimansa vaikuttivat hänen linjaansa Suomessa ja siihen, että hän ei mukautunut SKP:n ohjeisiin. Tutkimustuloksina esitetään, että Välläri edusti Suomen työväenliikkeen vuoden 1918 edeltäviä perinteitä paremmin kuin moni Suomessa toiminut sen takia, että ne säilyivät paremmin amerikansuomalaisessa perinteessä vuoden 1918 jälkeen kuin Suomessa – saati sitten Neuvosto-Venäjällä, jonne paenneet olivat perustaneet SKP:n. Nämä punapakolaiset taipuivat Kominternin linjalle, joka painotti puolueen merkitystä joukkoliikkeen sekä vallankumouksen organisoijana. Vällärille tärkeitä olivat laajoja työväenjoukkoja kokoavat joukkopuolueet ja ammattiyhdistykset, eivät salaiset pienet puoluesolut. Vapaana vuosien 1917—1918 tapahtumien painolasteista Välläri pääsi korkeille puoluepoliittisille paikoille nopeastikin, mutta hän edusti sellaisia ajatuksia ja toimintatapoja, joiden takia hänen huipulta alkanut puoluepoliittinen uransa loppui nopeasti. Yritys lokeroida Välläriä kommunistiksi tai ei-kommunistiksi ei ole tähdellistä, vaan luokitus oli enemmän hänen oman aikansa vaatimus, aikana, jolloin raja-aidat olivat korkeita.
  • Xabur, Ronya (2022)
    Aims. The aim of this dissertation was to find out and understand how children view different ways of touching: how they name them, what meanings and situations they associate with different ways of touching, and with whom they see different ways of contact as possible. I examined touch as part of social interaction. The aim has been to understand how touch is used and interpreted differently in different situations. Examining contact from the perspective of children is especially important for teaching. Teachers, school staff, and caregivers of children can take advantage of available research information when working with children. In addition, it helps to pay more attention to touches with children and important features associated with them, such as different individual ways of interpreting and dealing with touch. Previous research has shown that touch is an important means of interaction and can communicate a wide variety of things (Wiio, 1994). Through touch, the teacher can, among other things, help students with school assignments, facilitate concentration, comfort (Tainio et al., 2019), enhance learning, relieve stress, calm down (Owen & Gillentine, 2011), encourage and motivate (Guéguen, 2004) the students. Methods. The material of the study consisted of 30 student interviews collected by Koskettava koulu -project. There were 16 interviews, which two of them were individual interviews and the remaining 14 were paired interviews. In the interviews, students were shown 6 different images, each with different ways of touching. Pupils answered the interviewer's questions about touching and were also free to share their own thoughts about the images and the ways of touches. This dissertation is a qualitative study and I used content analysis and thematic methods as methods. Results and conclusions. Various themes emerged from the students' interviews, the largest themes were: 1. Touch in teacher and school activities, 2. Touch in emotional communication, interaction and expression, 3. Touch with close people, 4. Touch in hobbies and doing things together, and 5. Ritual touch and norms and limits of touch. Pupils often viewed the touch used by the teacher from a positive perspective, and many aspects of helping, encouraging, guiding, and comforting were associated with the touch. The teacher was considered to use touch as part of teaching and interaction with students. The teacher’s touch was often interpreted as positive and benevolent, although in some cases the teacher’s touch could also interfere the student’s concentration. Pupils were positive about touch from the teachers they personally liked. A teacher was considered to touch children when he or she liked his or her students or when the student was succeed at something. Touch was interpreted mainly in school, spare time, and home contexts. Touch contacts were mostly with close people. Touch contacts with strangers were generally viewed with suspicion.
  • Zyskowicz, Daniela (2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Pyhyyslain välittämää kuvaa ihanteellisesta maskuliinisuudesta. Maskuliinisuuksien tutkimus on ollut osa raamatuntukimusta jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja erityisesti viime vuosina kiinnostus Raamatun miestoimijoihin ja miestoimijuuteen on ollut kasvava trendi. Papillista maskuliinisuusihannetta on kuitenkin tarkasteltu vasta vähän, joten siksi pureudun tutkielmassani siihen. Teoreettisena viitekehyksenä minulla on sukupuolentutkimus, erityisesti kriittinen miestutkimus. Tarkastelen Pyhyyslain maskuliinisuusihannetta Judith Butlerin performatiivisen sukupuolenteorian ja R.W.Connellin hegemonisen maskuliinisuuden teorian avulla. Connellin teorian mukaan maskuliinisuuksia on monia ja ne ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Hegemoninen maskuliinisuus on tietyn aikakauden ja kulttuurin sillä hetkellä hallitsevassa asemassa oleva maskuliinisuuden ihanne. Tavoiteltu maskuliinisuus rakentuu yhteisön sääntöjen ja normien puitteissa. Pyhyyslain konteksti on eksiilin ajasta toipuva yhteisö, joka vielä sekä rakentaa järjestystä sisältä päin, että luo rajoja suhteessa ulkomaailmaan. Tarkastelen tekstiä yhteisön rakentumisen näkökulmasta Mary Douglasin kategoriateoreettisen teorian avulla. Tutkimusaineistona on Pyhyyslain seksuaalikiellot. Tarkastelen niitä kriittisen lähiluvun kautta ja esitän niistä oman käännökseni. Seksuaalikiellot maalaavat kuvan ihanteellisesta maskuliinisuudesta ja osoittavat miehen paikan yhteisössä. Erityisen tarkastelun kohteeksi nostan miehenmakaamiskiellon (Lev. 18:22 ja 20:13), jota on perinteisesti pidetty yleisenä homoseksuaalisen käyttäytymisen kieltona. Tutkielmassani kyseenalaistan tuon tulkinnan ja pyrin osoittamaan, että enemmän kuin seksistä tai seksuaalisuudesta, kiellossa on kyse sukupuolisuudesta ja sen performanssista. Raamatun maailmassa sukupuoliroolit ja roolihierarkia ovat yhteisössä merkittävässä asemassa. Sukupuoliero edustaa järjestystä, roolien sekoittaminen kaaosta. Kahden miehen välisessä seksissä vain toinen voi toteuttaa luonnollisena pidettyä sukupuolirooliaan, toisen osaksi jää feminiininen rooli. Miehen maskuliinisuuden vieminen pakottamalla hänet naisen rooliin on vakava rikkomus. Se on merkki vallasta ja alistamisesta. Kielletyssä aktissa kumpikin osapuoli demonstroi rooliaan väärin: toinen alistamalla, toinen alistumalla. Roolien rajat murtuvat ja päästävät kaaoksen sisään.
  • Koivu, Anni-Kaisa Eveliina (2017)
    Objectives. As a special education teacher, I consider the welfare of the students in school to be important. Forming the class into a group of students that can work well together and have positive atmosphere to support learning. Research has shown that emphasizing courage has improved the social relationships between students and it is assumed to also support the group processes in the class. The research question of the study is to see how can courage as a character strength support the group processes in the class. The objective of the study is to figure out how the students experience courage and how courage appears during group work in drama lesson. Methods. The study was qualitative case study. The target group of the case study was a third grade special education class of ten students. The empirical evidence of the study was gathered from three different source materials: sociometric measurements done at three different points during the research period, student interviews, and drama lessons in small groups. The analysis was based on group theories of social psychology, positive psychological definitions of courage and the fields of learning in drama education. Results and Conclusions. The students of the special education class that were observed in the study proved to be brave and compassionate. They showed a growth mindset towards the idea of increasing and developing their courage. These qualities supported the interaction among the students in the class. Drama as a cooperative learning method supported the development of student interaction, a positive atmosphere, and proved to be effective for teaching and improving character strengths.
  • Ranta, Ella (2023)
    Tutkielman aiheena on Britanniassa vuosien 2020–2021 Black Lives Matter -protestien yhteydessä käyty, julkisia monumentteja koskeva yhteiskunnallinen keskustelu, sekä siihen välittyvä ja sen tuottama ymmärrys Britannian modernin historian merkityksestä. Protesteissa ilmennyttä halua poistaa tai siirtää tiettyjä, imperialistiseen historiaan assosioituvia monumentteja käsitellään vaatimuksena arvioida uudelleen näiden symbolien tuottamia ja ylläpitämiä historiallisia käsityksiä sekä narratiiveja, joihin monumentit kutsuvat identifioitumaan. Tarkastelun keskiössä ovat eri hallinnollisten toimijoiden vastaukset tällaiseen haasteeseen. Tutkielmassa britannialaisen historiakulttuurin kenttää lähestytään jälkikoloniaalisen uudelleenneuvottelun tilana, jossa esiintyvät monet jälkikoloniaalisen eurooppalaisen historiakulttuurin taipumukset. Erityisesti huomiota kiinnitetään kahteen tällaiseen virtaukseen: vaikean historian käsittelyyn ja kulttuuriperintöön, sekä näiden toimintaan institutionaalisten tahojen työkaluina. Tutkielman aineisto koostuu Britannian parlamentin keskusteluista, mediakeskustelusta sekä institutionaalisten tahojen aiheen tiimoilta tuottamista materiaaleista. Tarkastelujakson ajallinen kaari kulkee protestien kiivaimmasta vaiheesta kesällä 2020 aina tässä epätavallisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa alulle pantujen institutionaalisten prosessien päättymiseen pääasiassa vuoden 2021 aikana. Protestien huomataan synnyttäneen hallinnollisissa toimijoissa tarpeen ilmaista kyvykkyyttä tarkastella Britannian modernin ajan historiaa kriittistä etäisyyttä ottavalla, tutkijanomaisella otteella. Tämä ilmeni uusien merkitysten liittämisenä tiettyihin monumentteihin, mikä vuorostaan mahdollisti epäsuorasti instituutioille viestimisen omasta luotettavuudestaan ja kypsyydestään. Tämä itsetutkiskeleva taipumus yhdisti muutoin erilaisia lähestymistapoja, kuten konservatiivihallituksen ja perintösektorin organisaatioiden muotoilemaa perintöpolitiikkaa, monumenttien poistamiseen optimistisemmin suhtautunutta Bristolin komissiota, sekä Oriel Collegen komissiota, jonka merkitys Collegen toimintaa ohjaavana työryhmänä jäi vähäiseksi. Esitellylle taipumukselle huomataan myös vastaesimerkkejä, jotka viittaavat ristiriitaisiin narratiiveihin Britannian historian merkityksestä. Johtopäätöksissä perintöä ja vaikean historian käsittelyä analysoidaan syvemmin työkaluina, jotka mahdollistivat tällaisen itsetutkiskelun ilmaisemisen. Tämä taipumus yhdistetään erityisesti imperialismin aikaan assosioituviin monumentteihin, mitä vastoin Britannian uudempaa historiaa kansallisvaltiona käsiteltiin aineistossa eri painotuksin. Samalla pohditaan myös näiden työkalujen rajoitteita historiallisten käsitysten neuvottelussa. Juontaen niiden suosiosta hallinnollisten tahojen käytössä tällaiset kehykset yhdistetään identiteettipoliittisiin päämääriin, jotka asettivat britannialaiselle poliittiselle yhteisölle tiettyjä rajoja.
  • Laine, Jenni (2020)
    Purpose of the study. During the past few years, there has been quite little research on classroom management in Finland. Based on international research, it is known that preventive practices, such as positive teacher–student relationships and motivational teaching, are found important by students and teachers. However, some differences can be found in students' and teachers' views and in their ways of explaining the underlying factors of disruptive situations. This study is a phenomenographic type of study, the purpose of which is to study students' and teachers' views of factors that influence a peaceful and functional learning environment and successful classroom management in the Finnish school context. Methods. The interviews were conducted in Helsinki with three primary school teachers and one secondary school teacher who teach in different schools and five sixth-graders from one school and seven ninth-graders from the other school. The teachers were interviewed individually, the students in groups of 2–4 students. The data was collected through semi-structured interviews. The data was analyzed by searching for similar and frequent meanings and creating categories of descriptions. Findings and conclusions. According to both students and teachers, successful classroom management is enhanced by the teacher's skills to manage classroom activities democratically but assertively, the teacher's positive and appreciative attitude to students, good teaching and parents' support. In contrast to previous research, both students and teachers acknowledged their own responsibility in creating a peaceful and functional learning environment. However, the teacher's role is highlighted in students' and teachers' views. According to the results of this study, the educational partnership between the teacher and the parents, and the teacher's communication skills in classroom management should be promoted to enhance successful classroom management. The requirements to meet the needs of the students with special education needs should also be fulfilled.
  • Iso-Heiko, Ronja (2018)
    Tässä tutkimuksessa kuvataan saamelaisnaisten eletyn uskonnollisuuden maailmaa tarkastelemalla sitä, miten uskonto tulkitaan, minkälaisia merkityksiä sille annetaan ja mihin erilaisiin käytänteisiin se liitetään. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat, Suomen saamelaisalueella asuvat, eri-ikäiset saamelaiset naiset tarjoavat harvinaislaatuisen näköalan alkuperäiskansan kristillisyyden ilmaisutapoihin ja uskonnollisuuden monimuotoisuuteen nykypäivän Suomessa. Tutkimuksen teoreettiseksi taustaksi valittiin eletyn uskonnon teoria, jonka kautta pyritään mahdollisimman kokonaisvaltaiseen haastateltujen elämänkontekstin huomioon ottamiseen. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja se toteutettiin teemahaastatteluin. Haastateltavia oli kaikkiaan kaksitoista. Analyysimetodina oli sisällönanalyysi. Tutkimustulokset osoittivat, että saamelaisten naisten uskonnollisuus muotoutuu yhteisösuhteiden kautta ja ilmenee elämäntavan ja uskomusten kokonaisuutena, joka puolestaan kytkeytyy vahvaan luontosuhteeseen ja saamelaiseen kulttuuriin. Yhteisö tarjoaa paitsi uskonnollisuuden synty-ympäristön, toimii myös kulttuurisena, historiallisena ja sosiaalisena kontekstina, jossa uskonnollisuuden ilmaisemisen tavat elävät, muokkautuvat ja muuttuvat. Myös luontosuhde elää suhteessa yhteisön kulttuuriin. Aineistosta vahvasti esiin tuleva uskonnollisen kotikasvatuksen ja naispuolisten esikuvien vaikutus uskonnollisuuteen loi kuvaa saamelaisesta uskonnollisuudesta nimenomaan naisten uskontona. Uskonnollisuus ilmeni vahvana uskona johdatukseen sekä yksilön toiminnan arvoperustana ja sitä toteutettiin erilaisissa pienissä ja suurissa arjen ja juhlan käytänteissä. Uskonnonhistoriallisesta näkökulmasta saamelaisten kristillistyminen on ollut synkretistinen prosessi, johon on vaikuttanut etninen uskonnollisuus, luterilaisen kirkon 1600-luvulta alkanut lähetystyö ja l800-luvulla alkunsa saanut lestadiolainen herätysliike. Nämä kolme uskonnollisuuden vaikutusvoimaa tulivat esille myös tämän tutkimuksen aineistosta. Etnisen uskonnollisuuden maailma eli ennen kaikkea luontosuhteessa ja pyhyyden kokemistavassa. Pyhä syntyi toiminnan kautta ja ilmeni ylisukupolvisena. Luterilaisen kirkon roolissa ja kirkkojäsenyyden merkityksessä oli havaittavissa sukupolvisidonnainen ero: nuoremmilla haastateltavilla kirkon merkitys oli muutoksessa. Kirkon rooli saamelaisen etnisen identiteetin ilmaisijana liitettiin tarpeeseen saada saamenkielistä palvelua seurakunnissa. Suhde lestadiolaisuuteen ilmeni pääosin negatiivisväritteisenä. Merkittävä juonne tutkimusprosessissa oli ei-saamelaisen tutkijan roolin ja vastuun huomioiminen alkuperäiskansatutkimuksessa ja saamelaisen tietokäsityksen kunnioitus. Saamelainen tietokäsitys ja tutkimustapa tarjoaakin mielenkiintoisia mahdollisuuksia jatkotutkimuksille, jotka voisivat liittyä esimerkiksi elinkeinojen ja elinympäristön muutosten vaikutukseen saamelaiseen uskontokäsitykseen tai kolonialismin merkitykseen saamelaisten kirkkosuhteen rakentumisessa.
  • Sacklen, Iina (2017)
    Tässä työssä tutkin Katja Ketun romaanin Yöperhosen naispäähenkilöä, Irga Malista ja analysoin hänen identiteettiään sekä sen muutoksia. Romaani seuraa Irgan elämää eri vuosikymmeninä nuorena vankileirillä vietetyistä vuosista aina vanhuuteen saakka. Käytän työssäni Pertti Karkaman teoriaa, jonka hän esittelee teoksessaan Kirjallisuus ja nykyaika (1994). Karkama jakaa henkilöhahmon identiteetin kolmeen eri osa-alueeseen: yhteiskunnalliseen identiteettiin, sosiaaliseen identiteettiin ja itseidentiteettiin. Karkaman teoriaa hyödyntäen pyrin hahmottamaan Irgan identiteetin eri osa-alueiden muutoksia suhteessa ympäristöön ja ihmissuhteisiin. Romaanista löytyy myös johtomotiiveja, joiden merkitysten avaaminen mahdollistaa Irgan identiteetin tiiviimmän tarkastelun. Motiiveja tutkiessani käytän apuna Iiris Kuusisen väitöskirjaa Naisen yksilöityminen suomalaisessa kirjallisuudessa 1950-luvulta lähtien (2008). Työni etenee siten, että analysoin ensin Irgan nuoruutta ja siirryn analyysiluvuissani Irgan elämänvaiheita seuraten kohti Irgan vanhuutta. Pohdin syyllisyyden ja häpeän vaikutusta Irgan identiteetin eri osa-alueisiin sekä hänen haluaan luopua omasta, tuskaa aiheuttaneesta identiteetistään. Miesten ja naisten välinen epätasa-arvo on tärkeä teema Yöperhosessa ja nimenomaan vuorovaikutus miesten kanssa on Irgan identiteetin pirstoutumisen takana. Myös valtasuhteet ja ihmisen halu säilyä hengissä nousevat merkityksellisiksi niin Irgan identiteetin kuin romaanin teemojenkin kannalta.