Browsing by Title

Onni Savola was a key person in the development of the art of poetry reading in Finland from the end of the 19th century to the beginning of the 20th century. Although he was often regarded as the first professional elocutionist in Finland, there was not much written about him in the literature. The aim of the thesis is to find out in what ways the career of Onni Savola as an elocutionist develops, and reflect that on his influence as a pioneer of the Finnish art of poetry reading and elocution. The aim was also to clarify the influence of Onni Savola on to the Finnish literature of recitation and the history of Finnish speech science. According to earlier research literature, the poetry reading and the recitation share the same roots in the history of Finnish speech science. The thesis is biographical and its context is the history of the art of poetry reading as well as the Finnish literature of the recitation. The data consist of official documents, press, biographies, memoirs, photos and approximately 20 pages of Onni Savola's autobiography. In addition the letters sent and received by Onni Savola as well as memoirs and interviews by Onni Savola himself and the people who has written about him were used. The data is from 1870's to 2000's. In his literature, Onni Savola had a profile in helping other elementary teachers working in the field of poetry reading as well as in authoring of books and teacher guides. When comparing Savola and his fellow teachers in terms of material production, he was a forerunner in his pedagogy with an emphasis on students' own interpretation and voice. He was also the first elocutionist who widely offered his services to many people in the field. The career of Onni Savola is a textbook example of the shift in the traditions of poetry reading in Finland from the end of the 19th century to the beginning of the 20th century. Yet, his main achievements are in teaching of poetry reading. One can say Onni Savola had a remarkable influence on derivation and the development of the traditions of theatre and academic poetry reading.

Fomevidas-ohjelma on ollut Nicaraguan yksi onnistuneimmista kehitysyhteistyöohjelmista. Se toteutettiin Nicaraguassa vuosina 2004–2011 tavoitteenaan maaseudun köyhyyden vähentäminen ihmisten elinoloja parantamalla sekä lisäämällä heidän toimeentulomahdollisuuksiaan Boacon ja Chontalesin läänien valituissa kunnissa. Monissa kunnissa saavutettiin merkittäviä parannuksia terveyden, koulutuksen sekä yleisen voimaantumisen saralla, ja lukemattomien perheiden tulot sekä elintaso nousivat vuosien varrella. Kehitysyhteistyöhön liittyy yleisesti paradoksaalisia elementtejä ja sen koko olemassaolo on kyseenalaistettu. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tuodaan esille, että kehitysyhteistyö voi myös onnistua ja pyritään selvittämään, mitkä ovat Fomevidasin menestystekijät. Tutkimusongelmaa lähestytään kolmen teeman – avunsaajien voimaantumisen ja kestävän kehityksen, sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisen sekä sidosryhmäyhteistyön ja Fomevidasin onnistuneisuuden - kautta. Monien aiempien kehitysyhteistyöprojektien ongelmana on ollut ihmisten heikko osallistuminen, minkä vuoksi todellista voimaantumista ei ole tapahtunut, ja projektien tulokset ovat jääneet vähäisiksi. Myös naisten ja miesten välisen tasa-arvotilanteen todellinen parantuminen on jäänyt heikoksi Nicaraguan kehitysyhteistyön tuloksissa. Sidosryhmien välisen vuorovaikutussuhteen tutkiminen on tärkeää, koska usein kehitysyhteistyöprojekteissa toteuttajatahot ovat toimineet liian erillään toisistaan ja informaation kulku sekä tehtäväjako on ollut epäselvää. Painopiste tutkielmassa on ensikäden aineistossa, joka on kerätty haastattelemalla. Haastattelumetodina on käytetty kvalitatiivista ja puolistrukturoitua teemahaastattelua. Toisen käden aineisto koostuu tieteellisistä artikkeleista, internet-julkaisuista sekä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Myös vuonna 2011 Fomevidasista tehtyä evaluaatioraporttia hyödynnetään tutkimustulosten tukena. Aineiston purkamisessa on tekniikkana käytetty sisällönanalyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan SLA-menetelmää, joka tarkoittaa kestävän toimeentulon sekä elinkeinon saavuttamista. Se toimii kehitysyhteistyöohjelmien viitekehyksenä kokoamalla yhteen köyhien ihmisten toimeentuloon vaikuttavat tekijät sekä niiden keskinäisriippuvuudet ja on siksi käyttökelpoinen myös tässä tutkielmassa. Toisena teoreettisena viitekehyksenä käytetään sidosryhmäteoriaa, jonka avulla voidaan tunnistaa, luokitella ja kategorisoida eri sidosryhmät sekä ymmärtää niiden käyttäytymistä ja keskinäistä dynamiikkaa. Sidosryhmäteorian käyttökelpoisuus perustuu sen monialaisuuteen sekä sen soveltuvuuteen globaaleissa projekteissa ja haastavissa ympäristöissä. Sidosryhmien huomioiminen edesauttaa projektin tavoitteiden saavuttamisessa. Aineiston perusteella tullaan siihen tulokseen, että Fomevidasissa avunsaajien aktiivisuus ja vahva osallistuminen projektin kaikissa vaiheissa on voimaannuttanut heitä, sillä vastuuttaminen on saanut aikaan ihmisten itsenäistymistä. Nicaraguassa miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisessä on saatu taloudellisesti hyviä tuloksia aikaan. Kuitenkin epätasa-arvoa ylläpitävät valtamekanismit sekä perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitävä kulttuuri istuvat niin tiukassa, että muutokset näillä alueilla ovat vähäiset. Sidosryhmäyhteistyön toimivuus on vuoden 2007 jälkeen parantunut Fomevidasissa, jolloin valtaan astui kehitysyhteistyölle myötämielinen hallitus. Fomevidasin menestystekijöiksi voidaan laskea sen läheisyys kohteensa kanssa, avunsaajien yleinen voimaantuminen ja elinolojen merkittävä parantuminen, avunsaajien aktiivisuus ja osallistuminen, sidosryhmäyhteistyö, istuvan hallituksen ideologiaan soveltuminen sekä yhteisöllinen lähentyminen ja organisoituminen. Nykyisin Fomevidas toimii malliesimerkkinä muille kehitysyhteistyöprojekteille.

Organisaatioiden postmoderni liiketoimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Menestyäkseen muutosten kyllästämässä maailmassa organisaatioiden on pystyttävä sopeuttamaan toimintojaan muutosten edellyttämällä tavalla. Muutosten hallinnasta onkin tullut yksi keskeinen menestystekijä 2000-luvulla. Suurin osa, yli 70 prosenttia organisaatiomuutoksista epäonnistuu, muutoksen tavoitteisiin ei ylletä. Onnistuneen organisaatiomuutoksen taustalla on monia kriittisiä tekijöitä. Viime aikoina tutkijat ovat olleet varsin yksimielisiä siitä, että suurimman uhan onnistuneelle muutokselle aiheuttaa puutteellinen muutosvalmius. Muutosvalmiudella tarkoitetaan organisaation kollektiivista ja kokonaisvaltaista suhtautumista muutokseen. Muutosvalmius muodostuu muutoksen kontekstista, muutoksen sisällöstä, muutosprosessin toteutustavasta ja muutokseen osallistuvien henkilöiden henkilökohtaisista ominaisuuksista. Muutosvalmiuden luomisen ja muutosmyönteisen organisaatiokulttuurin näkökulmasta muutosjohtamisen rooli on keskeisellä sijalla. Muutosvalmiuden johtaminen edellyttää perinteisten muutosjohtamisen kompetenssialueiden lisäksi muutosvalmiuden teoreettisen ajattelun tuntemista, muutosvalmiuden mittaamiseen tarkoitettujen työkalujen hallintaa, muutoksen inhimillisen ulottuvuuden tuntemista ja erityisesti muutoksen sosiaalisen luonteen ymmärtämistä. Tämä tutkimus on luonteeltaan tilastollinen tapaustutkimus muutosvalmiudesta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n konttoriverkoston muutosvalmius kahdeksalla eri konttorialueella. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että konttoriverkoston muutosvalmius on varsin hyvällä tasolla ja edellytykset onnistuneelle muutokselle ovat olemassa. Vastausten frekvenssijakaumaa tutkimalla kartoitettiin muutokseen tyytymättömien henkilöiden määrää, sillä pienikin muutokseen negatiivisesti suhtautuva ryhmä saattaa heikentää merkittävästi organisaation kollektiivista muutosvalmiutta vaikuttamalla muun henkilöstön asenteisiin muutoksen edetessä.

Yritys- sekä tuotebrändit ovat yrityksille tärkeitä ja niiden arvon ylläpitämiseksi tehdään valtavasti töitä. Sisäinen brändijohtaminen on yrityksen sisällä tapahtuvaa toimintaa, jonka tavoitteena on saada yrityksessä työskentelevät henkilöt käyttäytymään brändien mukaisesti ja välittämään brändi-identiteettiä sekä haluttua brändiviestiä asiakkaille sekä muille sidosryhmille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää tekijöitä, jotka mahdollistavat useita brändejä edustavissa yrityksissä onnistuneen sisäisen brändijohtamisen. Onnistuminen voidaan nähdä brändinmukaisena käyttäytymisenä läpi yrityksen. Tutkimus keskittyy henkilöihin, joiden työnkuvana on johtaa ja kehittää brändejä. Tämä luo uuden näkökulman aiheeseen verrattuna aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin, jotka ovat keskittyneet asiakasrajapinnassa työskenteleviin henkilöihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aikaisemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta, joista nousee esiin neljä eri aihealuetta: johtaminen, henkilöstöhallinto, kommunikointi sekä brändisitoutuneisuus, -uskollisuus ja brändi-identiteetin tunnistaminen. Aihealueiden on aikaisempien tutkimusten perusteella todettu parantavan sisäistä brändijohtamista. Tutkimus on tehty laadullisella tutkimusmenetelmällä teemahaastatteluja käyttäen. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää henkilöä, joiden työnkuvaan kuuluu brändin / brändien johtaminen ja kehittäminen, sekä niistä vastuussa oleminen. Kaikki haastateltavat työskentelevät yrityksissä jotka edustavat useita eri tuotebrändejä. Tulokset on analysoitu teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi sisäisen brändijohtamisen tärkeys yrityksissä. Sen onnistumiseksi johdon on oltava tukena, ja luotettava brändin parissa työskenteleviin henkilöihin. Kommunikoinnin on oltava koko yrityksen läpileikkaavaa ja avointa kaikille. Eri sisäisen brändijohtamisen keinot koetaan kasvattavan brändisitoutuneisuutta, joka taas nähdään erittäin tärkeäksi oman työn onnistumisen kannalta. Tuloksissa korostuu eri työkalujen monipuolisuus ja niiden yhtäaikainen käyttö, joita pidetään edellytyksenä onnistumiselle. Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin, henkilöstöhallinnon roolia ei tässä tutkimuksessa pidetä juurikaan merkittävänä. Yhteistyön brändin parissa työskentelevien henkilöiden ja henkilöstöhallinnon välillä toivotaan kuitenkin olevan tiiviimpää, jotta brändiviesti saataisiin tärkeämmäksi osaksi koko organisaation toimintaa.

According to the Finnish National Core Curriculum (2014), the goal of craft teaching is to guide pupils’ holistic craft process. The teaching is usually divided between two teachers teaching different areas (technical work and textile work). The purpose of this research is to depict, analyze and intercept the cooperation between the craft teachers. The aim of this research was to examine how craft teachers execute cooperation, how the cooperation appears, what are its goals and how the cooperation could be improved. The subject of this study was the cooperation between craft teachers who work in the same school. This research is a continuation of my bachelor’s thesis in 2019, in which I investigated how schools organize the shared multi-material craft subject according to the curriculum (POP 2014), how teachers understand multi-materiality and how it is reflected in student’s work. The results of the research showed that the teaching was organized in shifts, in which students were alternately under the guidance of the technical work teacher and the textile work teacher. Multi-materiality was understood such that the students could freely choose the materials and techniques used in their own craft projects. The implementation of shared multi-material craft subject requires the cooperation of the teachers. The research was carried out using qualitative methods. Nine teachers from five different schools were interviewed for the data. Four of the interviewees were technical work teachers and five were textile work teachers. The interviews were conducted as semi-structured theme interviews. The final material was gathered from eight interviews. The data was analyzed using theory-based content analysis. Based on the results, the working pairs formed three different type descriptions of co-teaching. The cooperation of the least cooperating work pair was limited to joint evaluation. The students didn’t do a joint project, and the teachers didn’t want to increase co-operation. The cooperation between the other two pairs varied slightly, in both the teachers planned and evaluated the teaching together. There was no joint teaching, but at the end of the school year the students did a holistic craft project supervised by both teachers. The teachers were satisfied with the cooperation and wanted to increase it. Successful co-teaching requires above all the effort of both teachers and the ambition to commit to common goals.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia näkemyksiä ja käsityksiä alkuvaiheen startup-yritysten perustajilla on strategisen viestinnän roolista. Tutkielma paneutuu siihen, minkälaista viestintää alkuvaiheen yritykset tekevät ja nähdäänkö strategisella viestinnällä olevan rooli startup-yrityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Viestinnän alalla on keskusteltu aikaisemminkin strategisen viestinnän merkityksestä: viestintä ei ole vain “somettamista”, vaan yrityksen ydinfunktio, jolla on merkittävä rooli organisaation toiminnassa. Juuri siksi onkin mielenkiintoista selvittää, minkälaisena viestinnän rooli nähdään alkuvaiheen startup-yrityksissä ja minkälaista viestintää alkuvaiheen startup-yrityksissä tehdään – tiedostaen tai tiedostamatta. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii strategian ja strategisen viestinnän käsitteet. Strategian käsitettä lähestytään strategia käytäntönä-suuntauksen kautta, kun taas strategista viestintää tarkastellaan neljän teeman avulla: viestinnän tavoitteet, viestinnän suunnittelu, viestinnän mittaaminen ja viestinnän resurssit. Tutkimus pyrkii vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Minkälaisena strategisen viestinnän rooli nähdään alkuvaiheen startup-yrityksen toiminnassa? 2) Mistä alkuvaiheen startup-yrityksen viestintä rakentuu ja onko viestintä strategista? Tutkimuskysymyksiin vastataan aikaisemman tutkimuksen ja kerätyn aineiston perusteella. Tutkimusaineisto koostuu viiden suomalaisen alkuvaiheen startup-yrityksen perustajan haastattelusta. Aineisto kerättiin käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä puolestaan laadullista sisällönanalyysia. Tutkimus osoittaa, että vaikka viestinnän roolilla nähdään olevan merkitystä yrityksille yleisellä tasolla, ei se kuitenkaan heijastu alkuvaiheen startup-yritysten toimintaan. Viestintä nähdään organisaation toimintojen väliinputoajana, jolla ei ole suoraa vaikutusta yrityksen menestykseen. Tutkimuksen perusteella kyse on pitkälti siitä, että viestinnän merkitystä ja potentiaalia ei täysin ymmärretä ja siksi sitä ei tehdä strategisesti. Strategisuuden puutteen myötä viestinnän rooli jää epämääräiseksi eikä sen hyödyt koko organisaatiolle ja sen toiminnalle konkretisoidu. Viestinnän rooli nähdään alisteisena muille organisaation toiminnoille, eikä sillä nähty olevan painoarvoa alkuvaiheen yrityksen menestymisen kannalta. Tutkimus tuo osaltaan lisäymmärrystä siihen, millaisena viestinnän rooli nähdään alkuvaiheen startup-yrityksissä. Tutkimus osoittaa, että viestinnän pienen roolin ja strategisuuden puutteen nähtiin piilevään startup-yritykselle tyypillisissä pienissä resursseissa. Tutkimuksen perusteella viestintäosaamisen kasvattaminen yrityksen sisälle jo alkuvaiheessa olisi kannattavaa, sillä parhaimmillaan strateginen viestintä on yritykselle voimavara ja kilpailuetu, jonka vaikutus näkyy läpi organisaation ja nostaa yrityksen haluttavuutta niin potentiaalisten asiakkaiden, sijoittajien kuin työntekijöidenkin silmissä.

The purpose of this study is to develop a method for optimizing the data assimilation system of the HIROMB-BOOS -model at the Finnish Meteorological Institute by finding an optimal time interval and an optimal grid for the data assimilation. This is needed to balance the extra time the data assimilation adds to the runtime of the model and the improved accuracy it provides. Data assimilation is the process of combining observations with a numerical model to improve the accuracy of the model. There are different ways of doing this, some of which are covered in this work. The HIROMB-BOOS -circulation model is a 3D-forecast model for the Baltic Sea. The variables forecast are temperature, salinity, sea surface height, currents, ice thickness and ice coverage. Some of the most important model equations are explained here. The HIROMB-BOOS -model at the Finnish Meteorological Institute has a preoperational data assimilation system that is based on the optimal interpolation method. In this study the model was run for a 2-month test period with different time intervals of data assimilation and different assimilation grids. The results were compared to data from five buoys in the Baltic Sea. The model gives more accurate results when the time interval of the data assimilation is small. The thicker the data assimilation grid is, the better the results. An optimal time interval was determined taking into account the time the assimilation takes. An optimal grid was visually determined based on an optimal grid thickness, for which the added time had to be considered as well. The optimized data assimilation scheme was tested by performing a 12-month test run and comparing the results to buoy data. The optimized data assimilation has a positive effect on the model results.

A model in mathematic logic is called pseudo-finite, in case it satisfies only such sentences of first-order predicate logic that have a finite model. Its main part modelled based on Jouko Väänänen's article 'Pseudo- finite model theory', this text studies classic model theory restricted to pseudo-finite models. We provide a range of classic results expressed in pseudo-finite terms, while showing that a set of other well-known theorems fail when restricted to the pseudo-finite, unless modified substantially. The main finding remains that a major portion of the classic theory, including Compactness Theorem, Craig Interpolation Theorem and Lidström Theorem, holds in an analogical form in the pseudo-finite theory. The thesis begins by introducing the basic first-order model theory with the restriction to relational formulas. This purely technically motivated limitation doesn't exclude any substantial results or methods of the first-order theory, but it simplifies many of the proofs. The introduction behind, the text moves on to present all the classic results that will later on be studied in terms of the pseudo-finite. To enable and ease this, we also provide some powerful tools, such as Ehrenfeucht-Fraïssé games. In the main part of the thesis we define pseudo-finiteness accurately and build a pseudo-finite model theory. We begin from easily adaptable results such as Compactness and Löwenheim-Skolem Theorems and move on to trickier ones, examplified by Craig Interpolation and Beth Definability. The section culminates to a Lidström Theorem, which is easy to formulate but hard to prove in pseudo-finite terms. The final chapter has two independent sections. The first one studies the requirements of a sentence for having a finite model, illustrates a construction of a finite model for a sentence that has one, and culminates into an exact finite model existence theorem. In the second one we define a class of models with a certain, island-like structure. We prove that the elements of this class are always pseudo-finite, and at the very end the text, we present a few examples of this class.

Mosambik mielletään yleisesti ottaen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta suvaitsevaiseksi yhteiskunnaksi, mikä tekee siitä poikkeavan tapauksen ainakin mediassa yleistyneen narratiivin valossa, jossa Afrikan maat kuvataan erityisen homofobisina. Akateeminen tutkimus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtautumisesta Afrikan konteksteissa on keskittynyt pitkälti Etelä-Afrikkaan tai Ugandan kaltaisiin maihin, joissa poliittista homofobiaa esiintyy äärimmäisissä muodoissa. Tässä tutkimuksessa haluankin keskittyä analysoimaan seksuaalivähemmistöistä käytäviä keskusteluja vähemmän äärimmäisessä kontekstissa. Aineistoni koostuu sosiaalisessa mediassa käydyistä keskusteluista, joissa ihmiset keskustelevat asenteistaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Valitsin kohteeksi sosiaalisen median, koska seksuaalivähemmistöt ovat jokseenkin näkymättömiä mosambikilaisessa valtavirtamediassa. Analysoin aineistoa kriittisen sisältöanalyysin ja diskurssianalyysin menetelmillä, hyödyntäen ennakkoon määriteltyjä analyyttisia kategorioita. Kategoriat perustuvat taustakirjallisuuteen ja aiempiin samankaltaisiin tutkimuksiin eri konteksteista, missä on tunnistettu kolme yleistä selitysmallia, joita ihmiset hyödyntävät perustellessaan antihomoseksuaalisia asenteitaan: uskonnollinen, tieteellinen ja kulttuurinen (ajatus siitä, että homoseksuaalisuus on epäafrikkalaista). Tutkimuskysymykseni on: miten antihomoseksuaalisuutta uudelleen tuotetaan näiden heteroseksististen viitekehysten ja muunlaisten diskurssien kautta? Toiseksi, haluan keskittyä tarkastelemaan, miten näitä diskursseja vastustetaan ja seksuaalivähemmistöjä puolustetaan. Tutkimuksessa käy ilmi, että kommentoijien antihomoseksuaalisuutta siivittää heteroseksistinen tulkinta kristinuskosta, heteronormatiiviset perhearvot ja pelot lisääntymisen loppumisesta sekä homoseksuaalisuuden medikalisaatio. Aineistossa esitetään myös ajatuksia homoseksuaalisuudesta ulkopuolelta tulevana vaikutteena, mutta tässä otoksessa nämä näkemykset ovat selvästi vähemmän yleisiä kuin uskonnollinen ja tieteellinen malli. Seksuaalivähemmistöjä puolustavat keskustelijat tukeutuvat usein myös kristinuskoon ja ajatukseen lähimmäisen rakkaudesta sekä jaetusta inhimillisyydestä, jossa kaikki ihmiset ovat jumalan luomia. Keskustelijat painottavat myös, että vain jumalalla on oikeus tuomita. Antihomoseksuaalisuutta verrataan rasismiin, misogyniaan ja albinismiin, jolloin seksuaalivähemmistöjä puolustetaan tasa-arvon nimissä. Lisäksi aineistosta paljastuu suvaitsevainen malli, jossa painotetaan kunnioitusta ja väkivallattomuutta, kuitenkin ilman täydellistä hyväksymistä.

This analysis introduces a comparison between the Scandinavian sales laws, especially in the light of damages, in order to reach a conclusion on how closely related Scandinavian sales laws are. The rationale is the further aim to be able to discuss the criticism regarding the Scandinavian countries' restriction in accordance with Article 94 of the United Nations Convention on Contracts for the International Sale of Goods (CISG) and if said criticism is justified or not in the light of damages, and if so, on which grounds. The restriction in question can be made when the legal systems are closely related and by virtue of it, sales between the legal systems in question – in this case the Scandinavian countries – will be regulated by national legislation and not by the CISG. To reach an in-depth conclusion as to how closely related the Scandinavian sales laws are, I studied the development of the Scandinavian cooperation within the field of sales law from a historical viewpoint in pursuance of examining how the Scandinavian sales laws have developed, and also why such development has happened as well as what the development has led to. By doing so, I strived to reach a conclu-sion if the Scandinavian sales laws – from a more wide-ranging perspective – are closely related, even after the renewal of the Scandinavian Sale of Goods Acts, and whether it is therefore still defensible to retain the restriction regarding inter-Scandinavian sales. Since the Scandinavian countries' current sales laws to a great extent have been influenced by the CISG there are a lot of similarities. The parties may freely choose which one of the mentioned regulations they wish to apply on their contractual relationship. In case such a choice has not been made, the CISG will automatically be applied to international sales, and the Scandinavian sales laws on national sales within Scandinavian countries as well as on inter-Scandinavian sales, due to the restriction made in accordance with Article 94. Despite the similarities between the Scandinavian sales laws and the CISG, there are divergences which from either a seller's or a buyer's point of view can be of significance. One of the main dissimilarities is that the CISG does not make a difference between indirect and direct losses; the liability is the same in both cases. This is, however, not the case in the Scandinavian sales laws (except Denmark's), according to which the liability differs depending on the basis of the liability. Hence, in order to get more depth to the discussion of the restriction's criticism an analysis of the differences between the Scandinavian sales laws in relation to the CISG was also concluded.