Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Juolahti, Minerva (2019)
    In this thesis, the relationship between art and public discussion is studied in the context of the maker of art. The starting point of this work is the observation that in the discussion and research about the role of art in society, the viewpoint of the maker often plays the role of a walk-on. Art is frequently the object of different societal desires and expectations that concern for example art’s impact in the societal activation of citizens. These desires commonly disregard the context and condition that effect the process of the making of art. In this study, the ideals of the role of art in public discussion, the structures that effect the actualisation of these ideals, and the potential of art as a part of public discussion, are discussed from the perspective of the maker. The relationship between art and public discussion is considered in the light of Jürgen Habermas’ ideal of communicative rationality, Chantal Mouffe’s idea of agonistic politics, and Jacques Rancière’s concept of the distribution of the sensible. Their ideas are put into dialogue with the point of view of the maker both through interviews of artists as well as through reflective autoethnographic artistic research. The interviews are conducted by using a semistructured theme interview method and the autoethnography leans on the tradition of artistic research. The interviewees are from the fields of visual arts and dance, as these fields share similarities for instance in their economic structures. Part of the material of the thesis consists of statistics and reports on the conditions of the making of art. In the interviews, art’s role in society is seen through the modern idea of art as a field that is to a certain extent detached from the rest of society, thus forming a radical sphere of freedom in relation to public discussion. Art is located in the margins of society which both enables the freedom of art but also suppresses it. Economical and institutional structures as well as structures related to publicity effect the actualisation of the ideals of art’s role in society. Changes in the societal structures seem to influence art’s makers perception of the place of art in society and in public discussion. In the study, art comes out as an activity that has either a supportive or a resisting political position in relation to the hegemonic order. The possibility for art to influence public discussion through mainstream media doesn’t appear strong in the interviews. Journalism related to art is criticised for concentrating on stories of the artists or on the success of the art, instead of on the contents of the art. The picture that is formed in the study of the relationship between art and public discussion shares similarities with the ideas of both Habermas and Mouffe as well as Rancière. Art is seen to have an important role in public discussion because it can for example challenge the existing power structures and bring forth things that have formerly been invisible in society. Through art it is possible to raise emotions and effect people especially through provoking shared affects. In the autoethnographic artistic research, art forms an affective and performative moment of discontinuity in relation to public space and discussion.
  • Tuomola, Anneka (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2008)
    I de senaste två decennierna har radikalcyklisering, intramolekylär radikaladdition, utvecklats till en viktig syntesmetod för polycykliska indoler och pyrroler. De erhållna produktmolekylerna eller deras derivat är ofta naturliga eller syntetiska alkaloider som väckt biologiskt eller medicinskt intresse. Avhandlingen behandlar både intramolekylära radikaladditioner av pyrrolyl-, indolyl- eller indolylacylradikaler till π-bindningar och intramolekylära additioner av flera olika radikaler till indolens eller pyrrolens π-system. Också cykliseringar som delreaktioner i radikalkaskader behandlas. Radikalreaktioner kan släckas både oxidativt och reduktivt. För att bibehålla heteroarenens aromaticitet måste cykliseringar till pyrrol- eller indolringen släckas oxidativt. Oxidativa radikaladditioner till aromater benämns homolytiska aromatiska substitutioner. Det finns olika sätt att erhålla en reaktantradikal från en radikalprekursor. I vissa fall har radikalprekursorn en mycket labil bindning som kan brytas fotokemiskt eller med hjälp av en initiator. Till exempel kol-svavelbindningen av en O-etyl-S-alkylxanthat kan brytas på detta sätt. Ofta används dock en radikalmediator för att bilda en reaktantradikal från dess prekursor. Mediatorer är ofta föreningar, som under reaktionsförhållandena själv bildar radikaler med en stor affinitet för en prekursors specifika atom eller atomgrupp vilken abstraheras. Således fungerar mediatorn som mellanhand vid bildning av reaktantradikalen. Exempel på mediatorer av detta slag som använts vid syntes av polycykliska pyrroler och indoler är tributyltennhydrid, hexabutylditenn, tris(trimetylsilyl)silan, tributylgermaniumhydrid, dicumylperoxid, trietylboran, natriumarensulfinater (med ättiksyra) och Se-fenyl-p-toluenselenosulfonat. Också dimetylsulfoxid kan ses som mediator då den bildar metylradikaler vid Fentonreaktion i lösningsmedlet. Övergångsmetallsalter kan även bilda reaktantradikalen från prekursorn genom enelektronoxidationer eller -reduktioner. Vid syntes av polycykliska pyrroler och indoler har reaktantradikalen bildats genom enelektronoxidationer med Mn(OAc)3 eller Ag2+ (Miniscireaktion) och elektronreduktioner med ett Ni(I)-komplex eller SmI2. Avhandlingen är indelad enligt reagenset eller reagensen, som åstadkommer bildning av reaktantradikalen vid syntes av polycykliska indoler och pyrroler. Cirka hälften av avhandlingen behandlar tributyltennhydridmedierade cykliseringar då reagenset trots dess toxicitet är det överlägset mest använda. Avhandlingen diskuterar mekanismen för bildning av reaktantradikalen från prekursorn, cykliseringen och dess möjliga regioselektivitet, andra radikalreaktioner vid radikalkaskader och hur produktradikalen släcks.
  • Carpelan, Kristoffer (2020)
    Radikal högerpopulism har uppnått märkbara framgångar i politiken i många europeiska länder under 2000-talet. I Finland har denna trend följts i och med Sannfinländarnas valframgångar under 2010-talet. Den allmänna forskningen om radikala högerpopulistiska partifamiljen i Europa har fått väldigt mycket uppmärksamhet men Sannfinländarna har relativt sällan inkluderats i sådan forskning, dels på grund av att partiet åtminstone inte hittills varit särskilt radikalt, dels för att partiets valframgångar är så nya. Således är Sannfinländarnas plats i denna partifamilj oklar. Den här avhandlingen granskar den europeiska radikala högerpopulismens värderingar och jämför Sannfinländarnas ideologi med dem. Avhandlingen söker svar på ifall Sannfinländarna hör till den europeiska radikala högerpopulistiska partifamiljen och därmed kan klassas som ett sådant parti. Avhandlingen ställer upp en allmän definition av radikal högerpopulism utgående Reidar Larssons sju dimensioner (grundvärderingar, människosyn, metod för samhällsförändring, viktigaste enheten i samhället, politisk styrelseform, samhällets ekonomiska organisation och det goda samhället) för jämförelse av politiska ideologier. Den granskar i detalj vad som definierar radikal högerpopulism utgående från litteratur om ämnet och ställer sedan upp en egen definition av begreppet. Utgående från definitionen skapas en analysram som används för den kvalitativa analysen av sannfinländarnas ideologi. Metoden som tillämpas är riktad innehållsanalys. Enligt avhandlingens definition av radikal högerpopulistisk ideologi präglas den av invandringskritik, kulturalism, utmanandet av det politiska etablissemanget, välfärdschauvinism, efterlysandet av direkt demokrati och ett kulturellt homogent ”heartland”. Det analyserade materialet är Sannfinländarnas i dagsläge gällande politiska program som de publicerat efter att partiet splittrades i juni 2017. Materialet inkluderar även deras principprogram och valprogram för riksdagsvalet 2019. Analysen visar att Sannfinländarnas ideologi korrelerar väldigt starkt med den uppställda definitionen av radikal högerpopulistisk ideologi. Den enda nämnvärda skillnaden är att Sannfinländarna inte efterlyser direkt demokrati eller folkomröstningar i sina politiska program. Tolkningen är att denna skillnad är för obetydlig för att partiets ideologi inte skall kunna anses vara radikalt högerpopulistisk och fastslår därmed att Sannfinländarna hör till den radikala högerpopulistiska partifamiljen.
  • Bäck, Noora (2021)
    Tässä teologisen etiikan ja sosiaalietiikan maisterintutkielmassa tarkastellaan radikalisoitumista ja siihen johtavia syitä. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä radikalisoitumisesta ja sille otollisesta alustasta. Tutkielma lähestyy radikalisaatiota ja radikalisoitumista avaamalla käsitteiden taustahistoriaa ja syntyä sekä pyrkii havainnollistamaan sekä eroja että yhtäläisyyksiä, joita käsitteiden väkivaltainen ekstremismi ja terrorismi välillä on. Tutkielmassa edetään historian ja käsitteiden sekä teorioiden avaamisen kautta kohti viimeaikaista tutkimusta koskien radikalisoitumista ja käsitellään monialaisesti eri teorioita radikalisoitumisen ja ääriajattelun synnystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimusmenetelmänä käytetään filosofista analyysiä, jonka avulla avataan radikalisoitumisen ilmiötä ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Aineistona on pääsääntöisesti käytetty arvostetun ääriliiketutkija J.M. Bergerin teosta Ekstremism (2018), sekä suomalaisen tutkijan Leena Malkin vastikään julkaistua teosta Mitä tiedämme terrorismista (2020), sekä sisäministeriön kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmaa 2019–2023. Muu kirjallisuus koostuu paljolti kansainvälisestä sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta sekä ajankohtaisista radikalisoitumista käsittelevistä artikkeleista ja julkaisuista. Tutkielman tuloksista voidaan todeta, että radikalisoituminen on hyvin monimuotoista, sen merkitys on ajan saatossa muuttunut eikä radikalisoituminen rajoitu tiettyyn uskonnolliseen tai poliittiseen kontekstiin. Tutkielmassa tutustuttiin laaja-alaisesti eri aihetta tutkivien tutkijoiden julkaisuihin ja lähdemateriaalin perusteella voidaan todeta, että käsitteitä radikalisoituminen, väkivaltainen ekstremismi ja terrorismi saatettiin käyttää hyvin vaihtelevasti. Radikalisoitumisprosessia saatettiin kuvailla erilaisin termein tai mallein. Myös tutkijoiden näkemykset radikalisoitumiseen johtaneista syistä ja siihen vaikuttavista yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista ja olosuhteista olivat osin samat, vaikkakin myös vaihtelua ja eriäviä näkemyksiä oli tutkijoiden välillä.
  • Savander, Jonas (2020)
    Det finländska basinkomstförsöket genomfördes 2017–2018, försöket var en del av statsminister Juha Sipiläs regeringsprogram och syftet med försöket var att få information om hur socialskyddet kunde förnyas och effektiveras. Magisteravhandlingen undersöker hur diskussionen kring det finländska basinkomstexperimentet som genomfördes 2017–2018 ser ut i finländsk media. Forskningsfrågorna magisteravhandlingen söker svar på är: ”Vilka konkurrerande diskurser förekommer i diskussionen och nyhetsrapporteringen kring det finländska basinkomstförsöket under åren 2017–2019?” och ”Hurdan bild förmedlas av basinkomstförsökets deltagare i media och diskussionen på social media?”. Avhandlingens material består av nyhetsartiklar publicerade mellan åren 2017–2019 vilka handlar om basinkomstförsöket samt diskussinlägg som diskuterat artiklarna på social media. Artiklarna är 12 till antalet och publicerade av Yle, Iltalehti och Helsingin Sanomat. Diskussionsinläggen utgör totalt 659 stycken. Materialet analyserades med diskursanalys och kritisk diskursanalys. Som teoretisk referensram har kritisk teori och ett kritiskt perspektiv tillämpats. Resultaten i magisteravhandlingen tyder på att diskussionen i media bestått av flertal konkurrerande diskurser kring basinkomst och basinkomstexperimentet. De olika diskurserna betonade olika aspekter av basinkomstförsökets genomförande och resultat. I analysen identifieras tre huvuddiskurser som betonar olika aspekter av basinkomstdiskussionen. Första huvuddiskursen betonade sysselsättning och arbetsliv. Andra handlade om hur en basinkomst förhåller sig till byråkrati och myndighetsarbete. Tredje diskursen handlade om hur hälsa och en basinkomst samspelar och förhåller sig till varandra. Analysen av materialet tyder på en ideologisk motsättning mellan dem som anser att basinkomstens syfte är att förbättra livskvalitet hos medborgarna och mellan dem som anser att basinkomstens främsta syfte är att förbättra sysselsättningen, vara ekonomiskt lönsam och minska byråkrati.
  • Benke, Petra (2021)
    Active galactic nuclei (AGN) are one of the most powerful sources of the luminous Universe. Radio-loud AGN exhibit prominent relativistic outflows known as jets, whose synchrotron radiation can be detected in the radio domain. The launching, evolution and variable nature of these sources is still not fully understood. We study 3C 84, because its proximity, brightness and the intermittent nature of its jet makes it a good target to investigate these open questions of the AGN phenomena. 3C 84 (optical counterpart: NGC 1275) is a Fanaroff-Riley type I radio galaxy, located in the Perseus cluster at z = 0.0176. Due to its close proximity, 3C 84 has been a favourable target for observations throughout the entire electromagnetic spectrum, especially for ones in the radio domain. Its most recent activity started 2003, when a new component emerged from the core in the form of a restarted parsec-scale jet. This provided a rare opportunity to study the formation and evolution of a jet (see Nagai et al. 2010, 2014, 2017 and Suzuki et al. 2012). The highest resolution results were obtained by Giovannini et al. (2018), who imaged the source with the Global VLBI Network together with the Space Radio Telescope, RadioAstron. This enabled them to capture the limb-brightened structure of the restarted jet and measure its collimation profile from ~350 gravitational radii. In this work I present the 22 GHz RadioAstron observations carried out 3 years later, in a similar configuration, but with a significantly different sampling of the space baselines than the ones presented in Giovannini et al. (2018). The calibration was carried out in the Astronomical Image Processing System (AIPS), whereas imaging was done in Difmap (Shepherd 1997). The aim of this thesis work was to obtain a high-resolution image of the source, measure the collimation profile of the restarted jet, and compare the results with those of Giovannini et al. (2018) and verify the observed source structures and measured jet properties, if possible. Comparing the images of the two epochs (angular resolution of the 2016 observations is 0.217x0.072 mas at Pa=-49.6°), they both show a similar structure, with the radio core, a diffuse emission region (C2), and the hotspot (C3) at the end of the restarted jet. Edge-brightening is confirmed in the jet and the counter-jet. However, the jet has advanced ~1 mas, corresponding to the velocity of 0.55c. C3 has moved from the center of the feature to the jet head, indicating an interaction between the jet and the clumpy external medium (Kino et al. , 2018 and Nagai et al., 2017). The base of the jet has also changed between the observation, approximately by ~20°. In the light that in the 1990s the jet pointed towards C2, then swinged westwards when the jet emerged (Suzuki et al., 2012 and Giovannini et al., 2018), and on the 2016 image has moved towards its initial position. This suggest a precessing jet, observed and modeled by Dominik et al. (2021) and Britzen et al. (2019). Measuring the brightness temperature of the core and the hotspot shows a signifacant drop of 70% and 50% since the 2013 measurements, respectively, due to emission of jet material and the expansion of the jet. Jet width measurements between 1200 and 19000 gravitational radii reveal a less cylindrical collimation profile, with r ~ z0.31 – where z is the de-projected distance from the core and r is the width of the jet. The evolution of the restarted jet’s profile from quasi-cylindrical (Giovannini et al. 2018) to less cylindrical implies that the cocoon surrounding the jet (Savolainen, 2018) cannot confine the jet material as it moves further from the core. The measured collimation profile corresponds to a slowly decreasing density, and more steeply decreasing pressure gradient in the external medium. Since the closest jet width measurement is only at 1200 gravitational radii from the core (here the jet width is 750 gravitational radii), it cannot confirm the wide jet base measured by Giovannini et al. (2018) at 350 gravitational radii. Based on this result, we arrive at the same conclusion as Giovannini et al. (2018), that the jet is either launched from the accretion disk, or it is ergosphere-launched, but undergoes a quick lateral expansion below 1000 gravitational radii.
  • Nordqvist, Heidi (2012)
    Rautaa tuotettiin teolliseen vallankumoukseen saakka pääasiassa puuhiilen avulla. Sulatuksen aikana rautaan sekoittuu hiiltä (0,1-5 %), jonka radiohiilimäärä kertoo prosessissa käytetyn puun elinajasta. Ajoituslaboratoriossa tutkitaan parhaillaan Aikarauta-projektin puitteissa, voitaisiinko Suomessa ruveta ajoittamaan luotettavasti rautanäytteitä ja näin laajentaa ajoitusmahdollisuuksia esihistorian ja historian tutkimuksen avuksi. Ensimmäiset kokeilut arkeologisten rautanäytteiden ajoittamiseksi tehtiin jo 1960-luvulla, mutta vasta 1990-luvulla AMS-tekniikan myötä ajoituksiin tarvittavat näytemäärät saatiin niin pieniksi (0,5-1 mg hiiltä), että testejä kannatti jatkaa. Tutkimuksen tavoitteena on ollut myös selvittää raudan ajoittamiseen vaikuttavia ongelmatekijöitä (mm. kalkkikiven käyttö juoksutteena, kivihiilen käyttö polttoaineena, puuhiilen oman iän tuoma systemaattinen virhe, raudan uudelleenkäyttö) ja niiden vaikutuksia ajoitustuloksiin. Raudan hiilipitoisuuden ja mahdollisen kalkkikiven käytön selvittämiseksi näytteistä on tehty alkuainemäärityksiä ICP-OES tai ICP-MS-mittauksilla. Tutkimuksessa käytetyt rautanäytteet ovat pääasiassa keskiaikaisia rautanauloja, Virosta saatuja rautaesineiden katkelmia, kiinalaisia rautarahoja sekä rautakuonaa. Vertailunäytteinä on käytetty Rautaruukilta saatua modernia terästä (ei sisällä radiohiiltä), eri juoksutteilla valmistettua omatekoista rautaa sekä kaivauslöytöjen referenssinäytteinä samasta kontekstista löytyneitä viljan jyviä, luita tai hiiltä. Rautanäytteet on esikäsitelty Ajoituslaboratoriossa ja hiili irrotettu ns. CuO-polton avulla, joka on yleisesti käytetty menetelmä radiohiilinäytteiden esikäsittelyssä. Aikarauta-projektin tutkimushankkeessa on tehty radiohiilimäärityksiä 20 rautanäytteelle. Tulokset osoittavat, että menetelmän käyttö on mahdollista, mutta kontekstin tulisi sisältää myös muuta ajoitettavaa materiaalia, koska monet rautanäytteet antoivat oletettua vanhemman radiohiili-iän. Syynä poikkeamaan saattaa olla sulatusprosessissa juoksutteena käytetty kalkkikivi, koska fossiilinen kalkkikivi laimentaa raudan radiohiilipitoisuutta ja vääristää tuloksia fossiilisten polttoaineiden tavoin. Muita vaihtoehtoja ovat rautanäytteen käsittelyssä käytettyjen työkalujen aiheuttama kontaminaatio tai pajatyöskentelyssä polttoaineena käytetty kivihiili, jonka osuus saattaa etenkin rautanaulojen kohdalla olla syy poikkeaviin ajoitustuloksiin. Raudan uudelleentaonta ja kierrättäminen on ollut yleistä, joten myös raudan oma ikä vaikuttanee tuloksiin. Myös mahdollista turpeen ja kivihiilen käyttöä polttoaineena raudan valmistuksessa tulisi selvittää tarkemmin alkuaineanalyysien avulla. Tutkimuksemme perusteella rautanäytteiden radiohiilimääritys on mahdollista, mutta tulosten tulkinta eli näytteiden varsinainen ajoittaminen on haasteellista.
  • Salo, Miika (2022)
    Behandling med radiojod (131I) efter total tyroidektomi har varit gängse praxis även vid låg risk papillärt karcinom. Slutgiltig evidens om att radiojodbehandling skulle minska dödligheten eller återfall hos patienterna finns dock inte. Behandlingen har bieffekter och kostar samhället resurser. Åtminstone i en studie, med 1298 patienter, har patienter som inte behandlats med radiojod klarat sig bättre under uppföljningstiden än de som blivit behandlade. I andra studier har man märkt att sköldkörtelcancerpatienter har en större risk att insjukna i andra maligna sjukdomar än resten av befolkningen. Det finns ett behov för kvalitativa studier gällande radiojodbehandling i denna patientgrupp. Till vår studie har vi rekryterat 61 personer som insjuknat i låg risk papillärt karcinom från runtom i Finland. Patienterna är noggrant utvalda på basen av diagnostiska kriterier samt medicinska kriterier. Vi har erbjudit dem möjligheten att delta i forskningen, främst i gruppen som inte får radiojodbehandling. Alternativt har de kunnat delta i uppföljningsgruppen som behandlas enligt normala finländska rekommendationer. Målet med studien är att undersöka om man tryggt kan minska antalet radiojodbehandlingar för framtida patienter som uppfyller inklusionskriterierna i denna studie. Det primära utfallsmåttet i studien är ”frisk utan radiojodbehandling”, vilket betyder att patienten vid uppföljningstidens slut anses vara botad och inte har fått en uppskjuten radiojodbehandling. I denna avhandling har patienterna observerats i tre års tid efter tyreoidektomi. Resultatet tyder på att man kan minska radiojodbehandlingar för denna typ av låg risk papillärt karcinom. Målet för klinisk betydelse i studien är att <50 % av målgruppens patienter skall ha fått uppskjuten radiojodbehandling samt att högst 10 % av patienterna har återfall. I detta skede har cirka 5 % fått behandling och inga bekräftade återfall finns bland målgruppen.
  • Takolander, Sofia (2016)
    Syftet med avhandlingen är att analysera hur radiologisk bildtagning används vid trauma under graviditet samt hur joniserande strålning påverkar fostret. Litteraturöversikten baserar sig på vetenskapliga artiklar, vilka samlats in via Medline. 6-8 % av gravida kvinnor drabbas av betydande komplikationer till följd av trauma, t.ex. vid motorfordonsolyckor eller misshandel. Med betydande komplikation avses inre blödning, livmoderruptur, avlossning av placenta, bäckenfrakturer och direkt fosterskada, vilka samtliga har en hög fosterdödlighet och bör upptäckas i tid. Ultraljud är förstahandsundersökning vid trauma och används för att detektera intraperitonieal vätska eller blödning. Det är svårt att detektera intra-abdominala skador med ultraljud och datortomografi (DT) har därmed en etablerad position som bildtagningsmetod även vid graviditet. Vid DT-undersökning av buk och bäcken är fostrets beräknade strålningsdos 25 mGy. Strålningsdoser under 50-100 mGy har i studier inte visat samband med fosterskador. Moderns hälsa är av största vikt för fostrets överlevnad och adekvat bilddiagnostik är således nödvändig.
  • Gotthardt, Daniela (2018)
    Vård av patienter med penetrerande bukskador har tidigare bestått huvudsakligen av explorativ bukkirurgi. De senaste åren har man börjat med en mer konservativ vårdlinje då onödiga operationer leder till undvikbara risker för patienter med skador som kunde vårdas konservativt. Den här avhandlingen undersöker hur olika typer av radiologisk bildtagning kan hjälpa till vid val av vilka patienter som bör opereras och vilka som klarar sig bättre med enbart uppföljning. Avhandlingen är en litteraturöversikt där den vetenskapliga litteraturen berörande ämnet synas. Materialet är samlat från Medline via sökmotorn PubMed. De radiologiska undersökningar som konstateras ha störst betydelse vid diagnostisering och vård är snabb ultraljudsundersökning av buken, samt datortomografisk bildtagning. Av den senare nämnda jämförs även olika tekniker, där olika program för kontrastmedel använts. Deras specificitet och sensitivitet vid olika typer av bukskador, knivhugg och skottskador, samt olika placering av skadan i buken jämförs. Slutsatsen är att både ultraljud och datortomografi är nyttiga vid val av vårdlinje, men att det inte finns en specifik radiologisk undersökning som kunde användas vid alla penetrerande bukskador. Dessutom bör den radiologiska undersökningens kliniska värde alltid övervägas och jämföras med den kliniska undersökningen som är essentiell vid den här typen av patienter.
  • Lempinen, Janne (2012)
    Osa uraanisarjaan kuuluvan Ra-226:n hajotessa muodostuvasta Rn-222:sta tihkuu maasta ilmakehään. Rn-222:n hajotessa edelleen muodostuu radiolyijyä (Pb-210), joka päätyy laskeumassa maahan ja vesistöihin. Vesistöissä Pb-210 sitoutuu sedimentoituviin partikkeleihin ja päätyy sedimenttiin. Sedimentin radiolyijy koostuu tukeutuneesta sedimentin Ra-226:n hajotessa syntyvästä radiolyijystä sekä tukeutumattomasta radiolyijystä, joka on peräisin laskeumasta. Tukeutumatonta radiolyijyä voidaan käyttää sedimenttien ajoitukseen aina noin 150 vuoden päähän. Radiolyijyajoituksessa käytetään malleja, joissa oletetaan vakioksi sedimentoitumisnopeus ja radiolyijyn vuo sedimenttiin, tukeutumattoman radiolyijyn aktiivisuus sedimentin pinnalla tai pelkästään radiolyijyvuo. Radiolyijy on määritetty perinteisesti alfaspektrometrisesti tyttärentyttärensä Po-210:n kautta. Tämä menetelmä vaatii työlään radiokemiallisen erottelun. Nykyisin myös gammaspektrometriaa voidaan hyödyntää radiolyijyn määritykseen suoraan sedimenttinäytteestä, mutta radiolyijyn alhaisella gammaenergialla gammasäteilyn itseabsorptio näytteeseen voi olla merkittävää ja vaihdella näytteen alkuainekoostumuksen mukaan. Radiolyijyn gammaenergia on alhainen ja intensiteetti pieni, mikä vaikeuttaa gammaspektrometrista määritystä. Lisäksi tunnetaan useita menetelmiä, joissa radiolyijy määritetään tyttärensä Bi-210:n tai sen omien beetahiukkasten kautta. Myös näiden menetelmien radiokemialliset erottelut ovat työläitä. Pro gradu -työn kokeellisessa osassa määritettiin radiolyijy Umbozeron ja Pitkälammen sedimenteistä alfa- ja gammaspektrometrisesti ja tehtiin sedimenteille radiolyijyajoitus. Gammaspektrometriassa tutkittiin itseabsorptiota Cutshallin menetelmällä. Työn tavoitteena oli kehittää radiolyijyn määrittämiseksi uusi menetelmä, joka olisi vähemmän työläs kuin alfaspektrometria mutta herkempi kuin gammaspektrometria. Uudessa menetelmässä hyödynnetään 3 M Emporen valmistamaa kiinteäfaasiuuttosuodatinta Strontium Diskiä, joka uuttaa strontiumin laimeasta typpihappoliuoksesta kvantitatiivisesti. Radiolyijyn havaittiin pidättyvän Strontium Diskiin. Radiolyijy mitattiin Strontium Diskeistä nestetuikelaskennalla. Strontium Diskiä hyödyntävässä uudessa menetelmässä saatiin useimmilla näytteillä pienemmät radiolyijypitoisuudet kuin alfaspektrometrisesti määritettynä, mikä voi johtua vaimenemisesta tai siitä, ettei radiolyijy pidättynyt Strontium Diskiin kvantitatiivisesti. Menetelmä vaatii vielä kehittelyä, mutta sen etuna on nestetuikelaskennan korkea efektiiviisyys radiolyijylle ja alfaspektrometristä määritystä pienempi työmäärä. Alfa- ja gammaspektrometrian tulokset vastasivat hyvin toisiaan. Itseabsorptio ei ollut gammaspektrometriassa merkittävää työssä mitatuilla enintään noin 5 gramman sedimenttinäytteillä. Umbozeron sedimentille saatiin alfaspektrometrisesti ja uudella menetelmällä tuloksia, jotka vastasivat aiemmin julkaistuja. Pitkälammen sedimentti oli sekoittunut, eikä sitä voitu ajoittaa.
  • Vainio, Juuso (2020)
    Tutkielma on kvantitatiivis-kvalitatiivinen katsaus radiossa lähetettävien sähkeuutisten rakenteeseen ja teemankuljetukseen. Se perustuu lingvistiseen tekstianalyysiin ja erityisesti informaatiorakenteen tutkimukseen. Aineistona on 51 lyhyttä sähkeuutislähetystä, jotka esitettiin Yle Radio Suomessa tammi–helmikuussa 2020. Lähetykset sisältävät 158 sähkettä, jotka yleensä koostuvat 3–5 virkkeestä. Ohjelmat esitettiin radiossa suorina lähetyksinä ja myöhemmin tallenteena verkossa. Tutkielmaa varten ne on litteroitu. Aineistoa tarkastellaan ensinnäkin tekstinä hallidaylaisen systeemis-funktionaalisen kieliteorian ja ylipäätään tekstintutkimuksen näkökulmasta. Radion sähkeuutisten todetaan muistuttavan eniten narratiivista tekstityyppiä ja muodostavan todennäköisesti oman genrensä – tutkielma ei tosin tee kaikenkattavaa määritystä sähkeuutisista genrenä. Valtaosa tutkimuksesta pohjautuu informaatiorakenteen teoriaan ja analyysiin teema–reema-jaon, annettu–uusi-jaon ja sidoskeinojen tarkastelun pohjalta. Tutkielmassa todetaan, että radion sähkeuutiset noudattavat hyvin teoriaa, jonka mukaan annettu informaatio hakeutuu virkkeen alkuun teemapaikalle ja uusi sen jälkeen. Radion sähkeuutisten lauserakenne noudattaa useimmin tavallista subjekti–predikaatti–objekti-järjestystä siten, että teemapaikalla oleva subjekti on kulttuurikontekstin tai aiemman tekstin myötä annettua informaatiota ja yleensä henkilö- tai instituutiotarkoitteinen tai abstrakti käsite. Lauseet ovat yksinkertaisia: ennen predikaattia on tyypillisesti vain yksinäinen nominilauseke. Kullekin sähkeelle määritellään teemankuljetustyyppi: toisto, teemaprogressio, erittely tai sekoitus. Yli puolessa sähkeistä on toistuva teema eli sama teema toistuu sähkeen (lähes) jokaisen virkkeen teemapaikalla. Toisaalta noin viidenneksessä sähkeistä sekoittuu usempia teemankuljetustyyppejä. Tutkielma muodostaa radion sähkeuutisista kuvan rakenteeltaan melko vakiintuneesta tekstilajista, jossa kuitenkin on tilaa variaatiolle. Tutkielman tuloksia voi käyttää pohjana jatkotutkimukselle esimerkiksi radiouutisista genrenä tai vertaillessa radiouutisia kirjoitetussa muodossa julkaistaviin uutisteksteihin.
  • Tikkanen, Otto (2020)
    The distribution coefficients of radium in Olkiluoto potassium rich biotite were obtained by batch sorption experiments carried out as a function of the concentration of radium and barium. The batch sorption experiments were carried out with four different Olkiluoto associated reference groundwater types: fresh mildly reducing granitic reference groundwater ALLMR (or modified Allard granitic water), glacial anoxic meltwater OLGA, carbonate containing reducing brackish reference groundwater OLBA, and saline reducing reference groundwater OLSR. The main focus of the experiments was to evaluate the effect of the water salinity on the sorption of radium on biotite. The results were compared with sorption results obtained in previous studies done on radium and radium’s physicochemical analogue barium. According to the sorption results, the distribution coefficients of radium on biotite were largest in lower salinity waters. As the barium concentrations of the sorption solutions were increased, the distribution coefficients of radium generally stayed level until they decreased noticeably in the higher studied Ba concentrations (10E-3 and 10E-4 mol/l). This suggests that radium is a poor competitor in the ion exchange adsorption interactions on the surface of biotite, when other cations are present in the solution. As a unique case amongst the more predictable reference groundwaters, the brackish OLBA behaved differently. Despite the increasing salinity of the sorption solutions, the apparent sorption of radium increased steadily throughout the barium isotherm. It was concluded that the high concentration of sulphate in the OLBA reference groundwater caused the occurrence of coprecipitation of radium with the added barium and sulphate as (Ba,Ra)SO4.
  • Lindgren, Marcus (2018)
    Sulfidimineraaleissa tapahtuva hapon tuotto ja sitä kautta muodostuva hapan valuma kuuluvat vakavimpiin kaivostoimintaan liittyviin ympäristöongelmiin, joilla on usein hyvin pitkäaikaisia vaikutuksia erityisesti alueen vesistöihin ja biodiversiteettiin. Hapan valuma on pohjimmiltaan luonnollinen ilmiö, mutta kaivostoiminta lähes poikkeuksetta kiihdyttää sitä merkittävästi. Happaman valuman muodostumista ja siihen liittyviä tekijöitä on tutkittu runsaasti. Ongelmallisen asiasta tekee kuitenkin se, että jokainen kaivos on ominaisuuksiltaan, olosuhteiltaan ja ympäristöltään erilainen, joten ympäristövaikutusten arvioinnissa pelkkä teoriatieto ei riitä, vaan tarvitaan ensisijaisesti kokeellista tietoa. Itä-Suomessa Pohjois-Karjalassa sijaitseva vuosien 1958—1961 välillä toiminnassa ollut Paukkajanvaaran testiluokan uraanikaivos ei tee asiassa poikkeusta. Kaivos on ollut sulkemisensa jälkeen altis happaman valuman muodostumiselle, eikä happaman valuman muodostumista alueella ole juurikaan aikaisemmin tutkittu. Vaikka hapan valuma mielletään usein ensisijaisesti elottoman luonnon kemialliseksi prosessiksi, johon ympäristön fysikaaliset olosuhteet vaikuttavat, on monien tutkimusten kautta korostunut biosfäärin merkitys valuman syntymisessä. Erityisesti sulfidia hapettavien (SOB) ja sulfaattia pelkistävien (SRB) bakteerien tiedetään olevan keskeisessä roolissa prosessiin liittyen. Tämän Pro gradu -tutkimuksen ensimmäisen puoliskon tarkoituksena oli tutkia kahden sulfidia hapettavan ja yhden kahdenarvoista rautaa hapettavan bakteerin vaikutusta Paukkajanvaaran kaivoksen maanäytteistä vesifaasiin uuttuvan sulfaatin määrään. Liuoksessa olevasta sulfaatista muodostuu ympäristössä rikkihappoa. Rikkihappo laskee ympäristön pH-arvoa, minkä vaikutukset ovat moninaiset. Sulfaatin määrittäminen tehtiin ionikromatografian avulla, ja eri kohdista kerätyille maanäytteille tehtiin myös gammaspektrometrinen analyysi Ra-226:n aktiivisuuden määrittämiseksi. Biomassan hyödyntämiseen ympäristön puhdistamisessa on kohdistunut vuosien varrella paljon tutkimusta. Biomassaa voidaan hyödyntää esimerkiksi erilaisten radionuklidien poistamiseen liuoksista. Merja Lusan Mibira-tutkimusryhmä on Helsingin yliopiston Radiokemian yksikössä tutkinut erityisesti ympäristöbakteerien vuorovaikutusta radionuklidien kanssa. Tämän Pro gradu -tutkimuksen toisessa osassa tutkittiin radiumin biosorptiota kahteen Mibira-ryhmän Lastensuosta aikaisemmin eristämään bakteeriin sekä kolmeen Paukkajanvaaran maanäytteistä eristettyyn bakteeriin. Ra-226 on uraanisarjaan kuuluva radionuklidi, jonka haitallisuus johtuu erityisesti sen tytärnuklidista, ilmakehään helposti siirtyvästä kaasumaisesta radonista, Rn-222. Paukkajanvaaran eristetyille bakteereille tehtiin myös biokemiallinen karakterisointi sekä fylogeneettinen puu 16S rRNA-geenisekvensoinnin avulla. Tutkielman kokeellinen osuus tehtiin kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Radiokemian yksikössä. Tutkimuksessa selvisi, että sulfidia hapettavat Acidithiobacillus thiooxidans ja Thiobacillus thioparus sekä kahdenarvoista rautaa hapettava Acidimicrobium ferrooxidans, lisäävät merkittävästi sulfaatin uuttumista Paukkajanvaaran kaivosalueen mineraalipitoisesta maa-aineksesta liuokseen. Radiumin sitoutumisen biosorptiolla havaittiin olevan kohtalaista maaperän Pseudomonas-bakteereihin sekä yhteen Serratia-suvun bakteeriin. Yksikään tutkimuksessa käytetystä viidestä bakteerista ei sitonut radiumia huomattavasti toisia paremmin. Sen sijaan radiumin sitoutumisen havaittiin riippuvan jonkin verran lämpötilasta jokaisen bakteerin kohdalla. Kaiken kaikkiaan tässä tutkimuksessa saatiin uutta tietoa Paukkajanvaaran maaperässä olevista bakteereista sekä niiden vuorovaikutuksesta radiumin kanssa. Samalla saatiin todettua Acidithiobacillus thiooxidansin, Thiobacillus thioparuksen ja Acidimicrobium ferrooxidansin merkitys hapon muodostuksessa Paukkajanvaaran maaperässä.
  • Jaatinen, Jussi (2016)
    Olive oil is one of the most thoroughly analyzed vegetable oils. A lot of research has been done to examine the health effects of the consumption of olive oil. Also the authenticity of olive oil has been of major concern and has led to numerous research projects and investigation. The EU Commission´s regulation No. 1348/2013 determines the maximum acceptable levels of several components in all categories of olive oil. The most significant differences between refined olive oil and non-refined extra virgin olive oil (EVOO) appear to be in the natural UV-absorption at wavelength 270 nm and in stigmastadiene concentration, consequently, also in the maximum accepted levels of these two parameters. Cheaper refined olive oil and other vegetable oils are produced on a large scale which raises the risk of adulteration by cutting more valuable EVOO with refined vegetable oils. To detect the mixing of EVOO with refined vegetable oils, measuring the K₂₇₀-value and determining the stigmastadiene concentration seem to be very efficient methods. Both UV-absorption at wavelength 270 nm and the concentration of stigmastadiene appear to rise during the refining processes of lower class virgin oil (lampante) and also when refining vegetable oils. The aim of this master´s thesis work was to compare different methods and possible natural marker compounds in detecting the addition of refined vegetable oil in extra virgin olive oil. A thorough research was done to investigate the effects of mixing ordinary olive oil (OO), which consists of refined olive oils and virgin olive oils, with EVOO. Also mixtures of refined sunflower oil and EVOO were analyzed. The mixtures were then analyzed with GC-MS to determine the concentration of stigmastadiene. As the result, a mixture of 15–30 % of refined oil to EVOO raised the K₂₇₀-value above the regulation´s maximum accepted level of 0.22. Mixtures of 5 % of refined oil to EVOO raised the stigmastadiene concentration to levels of 0.09–0.27 mg kg⁻¹, thus clearly above the regulation´s maximum accepted level of 0.05 mg kg⁻¹. Both methods are relatively fast and non-laborious. They can be used as a combination to screen oils in order to detect possible adulteration and to proceed to further investigation when necessary.
  • Siirilä, Joonas (2013)
    Pro Gradussa käsitellään vuorottelevan lisäys-irrotusketjunsiirto- eli RAFT-menetelmän soveltamista alkydi-akrylaattikopolymeerien miniemulsiopolymeroinnissa. Tavoitteena oli valmistaa tuotteita, joilla on kapeampi kokojakauma kuin alkydi-akrylaattikopolymeereilla, jotka on valmistettu perinteisellä miniemulsiopolymeroinnilla. Tiettävästi RAFT-menetelmää ei ole käytetty aiemmin alkydi-akrylaattikopolymeerien miniemulsiopolymeroinnissa. Kokeellisessa osassa alkydista valmistettiin makroketjunsiirtäjä liittämällä alkydiin esterisidoksella ketjunsiirtäjäryhmiä. Liitettävä ketjunsiirtäjä oli joko 3- (bentsyylisulfanyylitiokarbonyylisulfanyyli)-propaanihappo (CTA2) tai 2-(dodekyylisulfanyylitiokarbonyylisulfanyyli)-2-metyylipropaanihappo (DDMAT). Makroketjunsiirtäjiä valmistettiin kolmea eri synteesireittiä, joista jokaisella onnistuttiin liittämään ketjunsiirtäjäryhmiä alkydiin. Liittyneiden ketjunsiirtäjäryhmien määrää ei kyetty määritettämään, ainoastaan vertaamaan ketjunsiirtäjiä toisiinsa. CTA2-pohjaisia alkydimakroketjunsiirtäjiä käytettiin alkydi-butyyliakrylaatti(BA)-kopolymeerien valmistamisessa miniemulsio- ja massapolymerointina. Massapolymeroinnit tehtiin auttamaan miniemulsiopolymerointituotteiden analysoinnissa. Ketjunsiirtäjäryhmien läsnäolon havaittiin vaikuttavan massapolymeroinnissa muodostuvan tuotteen lukukeskimääräiseen moolimassaan (Mn) ja polydisperisteetti-indeksiin (PDI). Kun ketjunsiirtäjäryhmien määrä kasvoi, pieneni muodostuvan tuotteen Mn sekä PDI. Valitettavasti miniemulsiopolymeroinneissa ei havaittu vastaavaa vaikutusta, mikä viittaa siihen, että CTA2-pohjainen alkydimakroketjunsiirtäjä ei kykene kontrolloimaan BA:n miniemulsiopolymerointia. CTA2:ta käytettiin myös vapaana ketjunsiirtäjänä (ilman alkydia) BA:n miniemulsio- ja massapolymeroinnissa. Massapolymeroinneissa onnistuttiin valmistamaan BA-polymeereja, joiden Mn oli 27 000 g/mol ja PDI alle 1,2. Miniemulsiopolymeroinneissa onnituttiin valmistamaan BA-polymeereja, joiden Mn oli 69 000 g/mol ja PDI noin 1,8.
  • Väisänen, Lauri (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan nykyisen rahajärjestelmän ja sen uudistamisen ekologisia vaikutuksia. Tutkimusaihetta lähestytään Stadin Aikapankin jäsenien näkemyksien ja teorian avulla. Päätutkimuskysymykset ovat: 'miten haastateltavat haluaisivat uudistaa nykyistä rahajärjestelmää?' ja 'millaisia ympäristövaikutuksia nykyisellä rahajärjestelmällä ja uudistuksilla on?' Tutkimuksessa myös vertaillaan virallista rahajärjestelmää Stadin Aikapankkiin. Tutkimus pyrkii osoittamaan tapoja rahajärjestelmän ekologiseen uudistamiseen ja tuo kiinnostavan näkökulman Stadin Aikapankkiin. Tutkimusta varten on kerätty laadullinen aineisto, joka koostuu Stadin Aikapankin jäsenien haastatteluista. Aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta ja Stadin Aikapankin internetsivuista. Haastateltavilta kysyttiin nykyisestä rahajärjestelmästä, sen uudistamisesta, Stadin aikapankista ja vaihdantajärjestelmien ympäristövaikutuksista. Lisäksi haastateltavilta kysyttiin vaihdantajärjestelmien ja euron ja aikapankkirahan eli tovin eroavaisuuksista. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksessä hyödynnetään erityisesti degrowth- ja paikallistalousteoriaa sekä rahajärjestelmään liittyvää teoriaa. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään aiempia rahajärjestelmän uudistamiseen liittyvään tutkimuksia. Rahajärjestelmä voidaan uudistaa tavoilla, jotka voivat vähentää rahajärjestelmän ekologista jalanjälkeä. Haastateltavat ehdottavat uudistuksia muun muassa koronkiskontakäytäntöön. Yhtenä ehdotuksena on myös se, että valtio saisi rahanluomisoikeuden itselleen, jolloin talletuspankit eivät voisi enää luoda uutta rahaa lainojen myöntämisen yhteydessä. Tällöin valtio voisi luoda velattomasti ja korkovapaasti tarvitsemansa rahan. Haastateltavat haluaisivat myös, että eettinen ja yhteiseen hyvään perustuva pankkitoiminta lisääntyisi. Tämän lisäksi aikapankkilaiset haluaisivat monipuolistaa ja täydentää nykyistä rahajärjestelmää paikallistalouksilla ja paikallisrahoilla. Näkemykset saavat myös teoreettista tukea. Tutkittavien näkemykset linkittyvät muun muassa talousdemokratiaan, yhteishyvän talouteen, solidaarisuustalouteen, paikallistalouteen ja kohtuutalouteen. Haastateltavat pitävät Stadin Aikapankkia nykyistä rahajärjestelmää ekologisempana, tasa-arvoisempana ja oikeudenmukaisempana vaihdantajärjestelmänä. Tutkimuksen pääjohtopäätös on se, että nykyinen rahajärjestelmä näyttää aiheuttavan lukuisia ongelmia sekä ympäristölle että ihmisille. Rahajärjestelmän rakenteet ja nykyinen rahapolitiikka velvoittavat ikuiseen talouskasvuun ja kannustavat kuluttamiseen säästämisen sijaan. Lisäksi järjestelmä ylläpitää rakenteellista niukkuutta rahasta, jonka takia muun muassa ympäristönsuojeluun ei ole tarpeeksi rahaa. Rahajärjestelmän suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että järjestelmä perustuu velkarahaan ja koronkiskontaan. Lisäksi rahajärjestelmä näyttää johtavan lyhytnäköiseen ja välinpitämättömään talouselämään. Vallitseva rahajärjestelmä ei näytä myöskään olevan yhteensopiva degrowthin eli kohtuutalouden periaatteiden kanssa. Yleisesti ottaen rahajärjestelmää on tutkittu ekologisesta näkökulmasta verrattain vähän. Stadin Aikapankkia ei ole aikaisemmin tarkasteltu tästä näkökulmasta. Tutkielma pyrkii tuomaan esille tärkeän ja melko vähäiselle huomiolle jääneen tutkimuskohteen.
  • Kontro, Valto (2019)
    Metsästysoikeus on Suomessa sidottu maanomistukseen. Tämä oikeudellinen järjestely on peräisin jo Ruotsin vallan ajalta. Maanomistaja voi halutessaan vuokrata metsästysoikeutensa toiselle taholle, joka yleensä on metsästysseura tai -seurue (jäljempänä seura). Vastike metsästysvuokrasta on yleensä riistaliha, palvelut tai raha. Tavoitteenani on tässä työssä selvittää, onko raha yleistymässä vaihdon välineenä suomalaisessa metsästyskulttuurissa osana maanvuokrausjärjestelyä. Lisäksi tavoitteena on selvittää vastikkeiden suuruus sopimuksissa, joissa vastikkeena on raha eri maanomistajaryhmillä ja riistakeskusalueilla. Aineisto on kerätty kahdella kyselyllä, joista ensimmäinen lähetettiin 1554 hirvenpyyntilupaa hakeneelle metsästysseuralle vuonna 2006. Vastauksia kertyi 882 kappaletta. Toinen kysely lähetettiin edelliseen kyselyyn vastanneelle 839 seuralle vuonna 2017 ja siihen vastasi 476 seuraa. Tämän opinnäytteen kannalta on olennaista, että kyselyt sisälsivät kysymyksiä seurojen vuokrakuluista, alueiden koosta sekä omistuksista ja rahavastikkeista. Vastanneilta seuroilta laskettiin rahavastikkeellisten metsästysmaiden osuus kokonaispinta-alasta vuosilta 2005 ja 2016 ja tarkasteltiin ovatko niiden keskimääräiset osuudet muuttuneet koko maassa ja eri riistakeskusalueilla. Myös riistakeskusalueiden keskimääräisiä metsästysmaiden hehtaarihintoja ja niiden muutoksia tutkittiin molemmilta vuosilta. Tarkastelussa otettiin huomioon myös eri maanomistajaryhmät. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin onko riistataloudellisesti arvokkaiden hirvieläinten pyyntialueiden suhteellisella osuudella kokonaispinta-alasta yhteyttä seurojen kokonaisvuokrakuluihin. Tulokset osoittivat, että rahavastikkeellisten metsästysmaiden osuudet kokonaismetsästyspinta-aloista koko Suomessa ovat pienentyneet. Pelkästään yksityisen sektorin omistamia maita tarkasteltaessa muutos oli vähäisempi. Riistakeskusalueittain tarkasteltaessa tilastollisesti merkitseviä muutoksia löytyi muutamalta alueelta. Hehtaarivuokrat kasvoivat vuosien välillä yksityishenkilöiden ja metsäyhtiöiden omistamilla mailla. Yhteisöt-ryhmän kohdalla tilastollisia eroja vuosien välillä ei havaittu. Valtion mailla hinnat eivät olleet muuttuneet rahanarvon muutoksen mukana, vaan olivat inflaatio huomioiden 2 % pienemmät. Maanomistajaryhmillä oli myös keskenään erisuuruiset keskivuokrat vuonna 2016. Hirvieläintenmetsästyspinta-alan suhteellisen osuuden ja seurojen kokonaisvuokrakulujen välillä ei löytynyt yhteyttä. Hehtaarihinnat näyttäisivät olevan kasvussa, mutta kuitenkin valtaosa metsästysmaista vuokrataan rahavastikkeetta. Yksityismaanomistajat asuvat tulevaisuudessa kuitenkin yhä kauempana omistamastaan metsästä, joten rahavastikekäytäntö saattaa tulevaisuudessa yleistyä.