Browsing by Title

Tutkielmassa sovelletaan aineiston edustavuutta mittaavaa laatuindikaattoria Suomen uhritutkimuspilottiin tilanteessa, jossa ilmenee vastauskatoa. Vastauskato on kasvava ongelma tilastotutkimuksissa: jos tutkimukseen osallistuneet eivät edusta otosjoukkoa tutkittavan asian suhteen, voi vastauskadosta aiheutuva harha olla estimoiduissa tunnusluvuissa hyvinkin suuri. Tutkimuksissa näkee usein julkaistavan vastausasteen ikään kuin se kertoisi aukottomasti tutkimuksen laadusta. Pelkkä korkea vastausaste ei kuitenkaan välttämättä takaa estimaattien harhattomuutta, sillä se ei kerro mitään vastanneiden ja vastaamattomien eroista tutkittavan asian suhteen. Tarvitaan siis muita mittareita, joilla vastanneiden laatua voitaisiin paremmin arvioida, ja R-indikaattori tarjoaa yhden vaihtoehdon. R-indikaattori mittaa otosalkioiden vastausalttiuksien välistä vaihtelua. R-indikaattorin estimoiminen edellyttää siis vastausalttiuksien estimointia, mikä puolestaan edellyttää apumuuttujien olemassaoloa kaikille otosalkioille. Vastausalttiuksien estimoimiseen käytettiin linkkifunktiona sekä logistista mallia että ja Särndalin ja Lundströmin (2008) vastausvaikutusten mallia. Vastauskäyttäytymiseen vaikuttavan apumuuttujajoukon valinta tehtiin alan kirjallisuuteen perustuen (Groves & Couper 1998). Koska R-indikaattorin estimaattori on satunnaismuuttuja, täytyi sille estimoida varianssi ja mahdollinen harha (Shlomo ym. 2009). Estimoinnissa käytettiin Bootstrap-pseudotoistomenetelmää, jossa alkuperäisestä aineistosta poimitaan niin kutsuttuja pseudo-otoksia, joiden avulla R-indikaattorin estimaattorille voidaan laskea keskivirhe. Suomen uhritutkimuspilotti koostui kolmesta eri tiedonkeruumenetelmällä poimitusta otoksesta: CAPI-, CATI- CAVVIotoksesta. Vastausasteet vaihtelivat aineistoissa paljon, mutta R-indikaattorin estimaatit olivat kaikille aineistoille liki samat. Suurempi vastausaste ei siis merkinnyt parempaa edustavuutta. Lisäksi CAVVI-aineistossa muistutusviestein ja -kirjein suoritettu vastausasteen kasvattaminen huononsi edustavuutta R-indikaattorin näkökulmasta. Mielivaltainen vastausasteen kasvattaminen ei siis ole välttämättä perusteltua. R-indikaattorin estimaattorin ominaisuuksien osalta empiiriset tulokset vahvistivat RISQ-projektin aiempia tutkimustuloksia. Estimaattorin arvo oli sitä pienempi mitä enemmän vastausalttiuden mallissa oli selittäjiä, koska tällöin vastausalttiuksien varianssi kasvoi (Schouten ym. 2009). Otoskoko vaikutti merkittävästi varianssin suuruuteen: mitä pienempi otoskoko oli, sitä leveämmät olivat luottamusvälit ja sitä vaikeampi oli tehdä johtopäätöksiä edustavuudesta.

Visstidsanställningar har sedan 80-talet blivit allt vanligare på den finländska arbetsmarknaden. Denna avhandling har som syfte att undersöka sambandet mellan tidsbundna arbetsavtal och arbetstagares hälsa. Forskningen om visstidsanställningar har under 90- och 2000-talet ofta utgått från att tidsbundna arbetsavtal är skadliga för arbetstagares hälsa. Men resultaten av dessa studier har varit motstridiga och inget entydigt samband har påvisats. Wayne Lewchuks m.fl. (2008) koncept anställningspress är ett försök att belysa och klargöra de mekanismer genom vilka visstidsanställningar påverkar arbetstagares hälsa. Enligt anställningspressmodellen är det arbetstagare med hög anställningspress som utsätts för den största hälsorisken vid visstidsanställningar. Dessa arbetstagare upplever stor osäkerhet gällande sin framtida arbetssituation (anställningsförhållandets osäkerhet) och anstränger sig samtidigt hårt för sin fortsatta anställning (anspänning för anställningsförhållandet). I denna avhandling replikeras en enkätundersökning av Wayne Lewchuk m.fl. (2008), som ligger som grund för anställningspressmodellen. Den stöd arbetstagare får från sin omgivning (stöd för anställningsförhållandet) dämpar enligt modellen anställningspressens negativa hälsoeffekter. I Lewchuks m.fl. undersökning skapades anställningspressmodellen på basis av en explorativ faktoranalys. För denna avhandling gjordes en enkätundersökning bland lärare med ett sampel på 233 respondenter. Avhandlingens första hypotes (1) är att de faktorer som ligger till grund för anställningspressmodellen kan återfinnas i den finländska undersökningen. Denna hypotes fick endast delvis stöd. Den andra hypotesen (2) i avhandlingen är att anställningspress har ett negativt samband med arbetstagares hälsa och detta är beroende av både anställningsförhållandets osäkerhet och anspänning för anställningsförhållandet. Hypotesen prövades med lineär regressionsanalys och stöddes av resultaten. Avhandlingens tredje hypotes (3) är att stöd för anställningsförhållandet har ett positivt samband med arbetstagares hälsa, med undantag för arbetstagare med hög anställningspress. Denna hypotes testades genom regressionsanalys och stöddes delvis. Den fjärde (4) hypotesen i avhandlingen är att stöd för anställningsförhållandet modererar sambandet mellan anställningspress och arbetstagares hälsa. Denna hypotes prövades genom regressionsanalys med en interaktionsterm och förkastades. Resultaten visar att hälsan hos de arbetstagare som anstränger sig hårdast för forstatt anställning påverkas mest negativt av otrygga anställningsförhållanden.

Otsoni (O3) on ilmakehässä sekä elintärkeä että haitallinen ihmisille, eläimille ja kasvillisuudelle. Yläilmakehässä eli stratosfäärissä (15-50 km korkeudessa) otsoni estää vahingollisen UV-säteilyn pääsyä maanpinnalle. Alailmakehässä eli troposfäärissä (alle 15 km korkeudessa) otsoni on puolestaan kasvihuonekaasu sekä aiheuttaa ihmisille ja eläimille mm. hengitysteiden ärsytystä ja kasvillisuudelle vaurioita. Otsonin on todettu koeolosuhteissa aiheuttavan kasveille lehti- ja neulasvaurioita sekä vähentävän niiden fotosynteesiä ja kasvua. Myös luonnonkasveista on löydetty otsonivaurioita mm. Puolassa, Ukrainassa ja Sveitsissä. Erityisesti lämpimät ja aurinkoiset ajanjaksot lisäävät otsonivaurioita. Alailmakehän otsonipitoisuus on ihmistoiminnan vaikutuksesta noussut viimeisen sadan vuoden aikana kaksinkertaiseksi. Pohjoisella pallonpuoliskolla vuosittainen otsonipitoisuuden kasvu on viimeisen 30 vuoden aikana ollut noin 0.5-2.0 %. Otsonia ei sellaisenaan pääse ilmakehään, vaan se muodostuu ilmakehässä fotokemiallisissa reaktioissa hapesta, typen oksideista ja hiilivedyistä auringon säteilyenergian avulla. Typen oksideja ja hiilivetyjä pääsee ilmakehään lähinnä liikenteestä ja petrokemian teollisuudesta. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin kesällä 2002 sveitsiläisiltä LESS-aloilta (light exposed sampling site) kerättyjä pyökin (Fagus sylvatica), saarnen (Fraxinus excelsior), villaheisin (Viburnum lantana) ja kuusaman (Lonicera xylosteum) lehtinäytteitä. Alat kuuluvat kansainväliseen metsien kuntoa kartoittavaan yhteistyöhankkeeseen (IPC-forest). Aloilta oli käytettävissä otsonipitoisuus ja sademäärätiedot. Lehdistä mitattiin näkyvien vaurioiden määrä, ilmarakotiheys, huulisolupituus, lehden paksuus sekä lehden poikkileikkauksen soluja soluvälimäärät. Tutkimuksen lajeista ilman näkyviä otsonivaurioita oli säästynyt vain pyökki. Osassa saarnen ja villaheisin lehtiä oli erittäin paljon näkyviä vaurioita (51-100%). Otsonipitoisuus korreloi tilastollisesti merkittävästi (p < 0.05) vain saarnen ilmarakotiheys/huulisolupituus-suhteen kanssa, tämä oli negatiivinen korrelaatio. Suuntaa-antavia korrelaatioita otsonipitoisuudella oli useiden lehtiparametrien kanssa. Sademäärän korreloi tilastollisesti merkittävästi negatiivisesti saarnen pylväs-/hohkatylppysuhteen kanssa ja positiivisesti pyökin pylvästylpyn osuuden kanssa. Suuntaa-antavia korrelaatioita oli myös sademäärän ja lehtiparametrien välillä useita. Näkyvät vauriot korreloivat villaheisillä negatiivisesti ilmarakotiheyden kanssa. Otsonin haitallisuus ehkä vähenee sen levittyessä lehteen tasaisemmin. Tämä tutkimus vahvistaa aiempia tutkimustuloksia siitä, että Sveitsissä puusto kärsii luonnossa vallitsevista alailmakehän otsonipitoisuuksista. Koska merkit kasvillisuuden otsonivaurioista ovat selvät, täytyisi otsonipitoisuudet saada laskemaan. Kasvien vaurioitumiseen vaikuttavat monet ympäristötekijät ja eri lajien (myös yksilöiden) otsoniherkkyys vaihtelee. Tämä tulisi huomioida otsonipitoisuuden raja-arvoja tarkennettaessa. Otsonin vaikutusten tutkimus on painottunut ihmisille taloudellisesti arvokkaisiin lajeihin. Myös muita lajeja ja luontotyyppejä tulisi tutkia enemmän

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin Oulussa vuonna 2018 tapahtuneita lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia koskevaa uutisointia Oulun paikallislehti Kalevassa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaista kuviteltua yhteisöllisyyttä Kalevassa julkaistut uutisartikkelit muodostivat Oulun seksuaalirikosten uutisoinnissa. Aihetta käsiteltiin kolmen tutkielmalle asetetun tutkimuskysymyksen valossa: (1) Millaisia narratiivisia keinoja Kaleva käyttää uutisissaan Oulun seksuaalirikoksista? (2) Millaista kuviteltua yhteisöllisyyttä Oulun seksuaalirikoksista muodostunut mediatapahtuma muodosti? (3) Millaisille tekijöille kuviteltu yhteisöllisyys muodostui kriisitilanteessa? Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä painottuivat kulttuuri- sekä mediasosiologian teoriat. Tutkimusaineisto koostui Oulun paikallislehti Kalevan nettisivuilla julkaistavasta näköislehdestä kerätyistä uutisartikkeleista ajalta 2.12.2018 – 2.2.2019. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi narratiivinen sisällönanalyysi. Lisäksi analyysissa hyödynnettiin uutisten narratiivisten piirteiden tutkimusta. Tutkielman analyysi tuo esille, että Kalevalla on merkittävä rooli seksuaalirikosten tapahtumien tiedottajana, kehystäjänä sekä kuvitellun yhteisöllisyyden rakentajana. Uutisoinnista muodostui rituaalinen mediatapahtuma, jossa Kalevan voidaan väittää osin luopuneen neutraalista ja objektiivisesta uutisten tuotannon tavastaan. Analyysin tuloksena aineistosta nousi esiin uutisissa käytettyjä narratiivisia keinoja, kuten tapahtumien kehystämistä aikaan ja paikkaan sekä tunteita herättävien ilmaisujen käyttöä. Narratiivisten keinojen analyysin avulla tutkielmassa oli mahdollista tarkastella uutisten sisältämiä ja uutisista välittyviä symboleita, jotka ovat uutisten tuotannon kautta osa ympäröivää kulttuuria. Tutkielman yksi keskeisimmistä tuloksista on, että Kalevan rituaalinen uutisten tuotanto muodosti kuviteltua yhteisöllisyyttä yhteisön vastakkainasettelun kautta, jossa vastakkain asettuivat kantasuomalaiset uhrit ja ulkomaalaistaustaiset seksuaalirikosten tekijät. Ryhmien kahtiajakautuneisuutta korostettiin kuvitellun yhteisöllisyyden symboleilla, jotka perustuivat muun muassa kansalaisuuteen sekä kulttuurissa opittuihin tapoihin. Kuvitellun yhteisöllisyyden rakentumista käsiteltiin lisäksi yhteisön siirtymäriitin teorian avulla. Kuvitellun yhteisöllisyyden katsotaan muodostuneen rituaalisessa mediatapahtumassa kolmesta yhteisön siirtymäriitin vaiheesta: murroksesta, liminaalivaiheesta sekä takaisin liittämisen vaiheesta. Liminaalitila kuvaa mediakatastrofin aiheuttamaa yhteisön välitilaa, jossa yhteisöllä oli mahdollisuus käsitellä seksuaalirikosten syntyyn johtaneita syitä. Aikaisemmissa tutkimuksissa rituaalisten mediatapahtumien on havaittu auttavan yhteisöä pääsemään liminaalitilan aiheuttaneen tragedian yli. Toinen tutkielman keskeisistä tuloksista kuitenkin on, että Kaleva ei tarjoa lukijoilleen selkeää ulospääsyä liminaalitilasta. Tutkielman analyysin tuloksena Kaleva jättää tilanteen ambivalentiksi korostamalla samaan aikaan yhteisön mahdollista koheesiota sekä kahtiajakautuneisuutta, ja jättää tällä tavalla yhteisön hajaantuneeksi. Median kierrättäessä seksuaalirikoksista käsitteleviä uutisia, vahvistaa kierrätys liminaalitilaa ja vaikeuttaa entisestään yhteisön mahdollisuutta rituaaliseen yhteisymmärrykseen.

Venäjän ortodoksisen kirkko on ollut koko historiansa ajan eri tavoin sidoksissa valtioon. Vaikka Venäjä on sekulaari valtio eikä maassa ole muodollisesti valtiokirkkoa, ortodoksiselle kirkolle muodostui erityisasema suhteessa muihin uskonnollisiin yhteisöihin. Monet tutkijat tuovat esille ortodoksisuuden erityismerkityksen maan historiassa sekä venäläisen kulttuurin ja hengellisyyden kehityksessä. Vaikka kirkon ja eräiden muiden arvioiden mukaan noin 80 prosenttia venäläisistä on ortodokseja, yhteiskunta on käytännössä sekularisoitunut, side kirkkoon on usein symbolinen, uskonnon harjoittaminen on maallistunut ja ortodokseiksi itsensä mieltävät eivät aina jaa kirkon moraalikäsityksiä. Ei-uskovaisista ortodoksiksi itsensä mieltävistä puolet pitää itseään ateistina, mikä tarkoittaa ortodoksiksi identifioitumisen tarkoittavan ylpeyttä venäläisyydestä. Mielipidemittausten mukaan suurin osa venäläisistä katsoo, että ortodoksisella kirkolla tulisi olla erityisasema ja että uskonto ja kansallisuus linkittyvät yhteen: uskonnon määrittää kansakunta ja kansakunnan uskonto on perinteisesti ortodoksisuus. Kirkon ja valtion välinen suhde on Putinin kolmannella kaudella tiivistynyt yhteiskunnallisen ilmaston konservatiivistuessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää perinteisten arvojen retoriikkaa ja teeman roolia venäläisen identiteetin rakentamisessa kirkon ja valtionjohdon puheissa. Tutkimus selvittää paitsi niin kutsuttujen perinteisten arvojen sisällöllistä tematiikkaa, myös niiden argumentoinnissa käytettyjä retorisia keinoja Venäjän ortodoksisen kirkon johdon ja presidentti Vladimir Putinin puheissa Putinin kolmannen presidenttikauden alussa vuosina 2012–2014. Tutkielman aineisto muodostuu kirkon johdon, pääasiassa metropoliitta Hilarionin, ja presidentti Putinin puheista, joita analysoin monitieteisin menetelmin. Laadullisen, hermeneuttiseen metodologiaan nojaavan tutkimuksen tutkimusmenetelmä on Chaïm Perelmanin retoriikan tutkimus, jota täydennän aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Venäjän perinteisten arvojen yksiselitteinen määrittely on vaikeaa, mutta useissa määrittelyissä toistuu venäläisten traditioiden ja isänmaan merkitys. Venäjän väestöpoliittisessa ohjelmassa (2007) tavoitteeksi on määritelty perheinstituution vahvistaminen sekä perhesuhteiden henkisten ja hengellisten perinteiden elvyttäminen ja turvaaminen. Tässä tutkimuksessa perinteisten arvojen käsitteen sisältö jakautuu aineistolähtöisen analyysin tuloksena kolmeen temaattiseen kokonaisuuteen. Näitä ovat perinteiset arvot ja kulttuurinen traditio (perinteisen perheen narratiivi, kulttuuri ja venäläinen identiteetti); perinteiset kristilliset arvot (rauha, solidaarisuus ja kansojen välinen ystävyys, kristilliset traditiot ja sekularismin kritiikki) sekä valtiosuhde (yhteistyö valtion ja muiden kirkkokuntien kanssa, jakolinjojen välttäminen ja kirkon yhtenäisyys). Teemat mukailevat kirkon sosiaalisessa konseptissa esille tuomia teemoja, samoin kuin kysymyksiä joissa kirkko näkee voivansa toimia valtion kanssa. Samalla tarkastelujaksolla presidentti Putinin puheissa toistuivat samat teemat hieman erilaisin painotuksin. Putinin puheissa perinteisiin arvoihin viittaava sisältö jaotellaan tutkimuksessa kolmeen osaan, joita ovat perhe, vanhempien kunnioitus ja moraali; valtion yhtenäisyys, arvot ja patriotismi, Venäjän paikka ja identiteetti maailmassa sekä kristillisyys osana venäläistä kulttuuria, historiaa ja identiteettiä. Aineiston sisällönanalyysi osoittaa, että molemmille toimijoille on yhteistä venäläisten kulttuuristen traditioiden ja maan erityisluonteen puolustaminen, kristillisiin periaatteisiin viittaavan perhe- ja yksilön arvon korostaminen sekä siihen perustuvan perinteisen, konservatiivisen perhemallin vaaliminen, patriotismi sekä vahvan, perinteisen arvoperustan omaavan valtion tukeminen. Aineiston perusteella valtion ja kirkon näkökulmasta perinteiset arvot ovat kiteytettävissä neljään sanaan: perhe, kotimaa, venäläisyys ja patrioottisuus. Ortodoksisuudella on rooli näiden taustatekijänä, kulttuurin, kulttuuristen traditioiden ja identiteetin rakennusaineksena sekä arvostettavana pidettävän moraalin ja perhe-etiikan arvoperustana. Presidentin puheet ovat laajaa medianäkyvyyttä saavia instituutioita, joiden tärkein yleisö muodostuu venäläisistä, kansasta, joka vastaanottaa puheiden viestit median välityksellä. Metropoliitta Hilarionin puheet koostuvat useissa erilaisissa tilanteissa ja erilaisille yleisöille pidetyistä puheista. Venäläiset eivät seuraa kirkon viestintää Moskovan patriarkaatin internet-sivujen kautta, joten puheiden yleisöt ovat erityisyleisöjä. Molemmissa tapauksissa kuitenkin tärkeimmän yleisöryhmän voidaan olettaa jakavan ainakin osan retoriikan taustalla vaikuttavista premisseistä. Argumentaation tarkoituksena on siten uusintaa yhteistä ymmärrystä. Sekä Putin että Hilarion soveltavat useita Perelmanin teoriasta tunnistettavia argumentaatiokeinoja. Abstraktit ja konkreettiset arvot limittyvät puheissa ja myös temaattiset kokonaisuudet esiintyvät toisiinsa liitettynä. Venäjän kansallisen identiteetin uudelleenmäärittely tapahtuu suhteessa menneeseen ja tulevaan, yhteisiin traditioihin ja kokemuksiin sekä lännen omaksumiin, Venäjän kritisoimiin liberaaleihin arvoihin. Tämä näkyy puheissa vastakkainasettelun, uhkien rakentamisen, venäläisen erityisyyden korostamisen kautta. Puheissa esiintyviä retorisia ja temaattisia keinoja ovat perinteisen perheen narratiivi, historialliseen jatkuvuuteen, auktoriteettiin ja tunteisiin vetoaminen, esimerkkitapausten kautta luodut yleistykset sekä kansakunnan eheyden ja hyvinvoinnin säilyttämisen korostaminen.

Outcome reporting bias (ORB) and publication bias are prevalent problems in medical research and cause a threat to reliability of evidence based medicine. In this work I will 1) present the basic data collection conducted for an ORB and publication bias study, 2) illustrate the usefulness and difficulties in using REC submissions for research, and 3) review the preliminary results of the study by Chan et al. My data collection included all trial protocols in HUS area in 2002 and 2007. There were in total 265 (2002: 139, 2007: 126) trial protocols. Protocols had a lot of variation in their manner and completeness of reporting. The data collection was somewhat cumbersome and included a lot of bureaucracy. However, these kind of studies are important in order to accurately determine ORB and publication bias. Moreover, the forthcoming publication by Chan et al. is, to my knowledge, the first to compare all three sources: protocols, trial registries and publications.

This research examines Sri Lanka's recent settlement policies and the outcomes of housing reconstruction that has taken place as a part of tsunami response. Post-tsunami housing reconstruction in Sri Lanka imposed a change towards more compact settlements, where a high number of people live closer to each other when compared to traditional villages. The objectives of the research are two-fold: firstly, to map out and scrutinize the factors and processes that have resulted in the post-tsunami settlement patterns characterized by high-density housing and apartment housing, and secondly, to find out how apartment housing that is an outcome of donor-driven development caters for the ways of life of the inhabitants. The research also evaluates the success of donor-driven housing development in meeting its development objectives. The analysis of the structural forces and mechanisms behind the post-tsunami settlement patterns is based on literary review that includes critical observation of relevant policy papers, national regulations and international agreements and guidelines. The examination of the implications of the change in housing form on the residents is carried out through a case study of a selected apartment housing scheme in Kalmunai, Eastern Sri Lanka. The primary data was collected during a field trip in November 2010. As the study is about understanding and interpreting social realities, qualitative methods that comprise of individual semi-structured interviews and various participatory methods were found most conducive. The total sample size is 51 individuals, mostly comprising of community members, including women and men in all age groups, as well as relevant local government authorities and civil society representatives. The research findings show that there are major gaps between the socio-cultural values and behavior and economic needs of the inhabitants on one hand, and the type of habitat apartment housing provides on the other hand. The housing programme has been successful in fulfilling the passive function of a house - provision of shelter. Improved living conditions and modern facilities bring stability to life and ease women's workload, especially. However, the flight of residents out of the scheme manifests that provision of physical shelter is not enough to meet the housing needs. From the economic point of view, it is evident that space limitations imposed by the apartment housing, such as lack of land for gardening, farming and animal husbandry and unavailability of space for home based businesses or cottage industries, have had a detrimental effect on the income levels and food security of the residents. Such restrictions have resulted in increasing the vulnerabilities of the residents already living on the verge of survival. From the social perspective, apartment housing schemes can provide a conducive environment for social interactions and formation of social capital, given that there is sufficient allocation for social spaces within the scheme. However, the section of population that forms a 'minority' within the scheme do face difficulties in fitting in to the local community. The research findings bring into light some of the main weaknesses of the donor driven housing/development. Donor driven development provides limited space for community consultation and participation in the implementation of the project. Subsequently the development processes do not support local ownership or building of social capital. This can have devastating effects on the sustainability of the project outputs, as shown in the case study. It also undermines the role of the community and social networks in supporting (or disabling) people's bonding with places and the formation of sense of place.

This Master's thesis has been produced at CERN (European Organization for Nuclear Research) in the Vacuum, Surfaces and Coatings group during an interesting time period for accelerator physics. With the High Luminosity Large Hadron Collider (HL-LHC) upgrade in progress and future accelerators under study, we will soon have particle beams with unprecedented luminosity and energy. This provides new challenges to maintain the vacuum conditions at acceptable levels. One of the most critical factors to consider when choosing materials to accelerators and other vacuum systems are their outgassing rates. In this work, outgassing was studied with two systems. One was used to test the outgassing of baked samples with accumulation method at different temperatures. Another system was used to test unbaked samples with throughput method as a function of time and temperature. In addition, a smaller experiment was assembled for testing the effect of different venting gases and venting times to the pumpdown curve of a vacuum fired 316L stainless steel chamber and it is included in the appendix. These measurements are of importance as many of the tested materials or coatings are used or going to be used in the accelerators at CERN. The results can be used for vacuum simulations or in the design of a new component to predict its outgassing, that needs to comply with the strict vacuum acceptance criteria for the accelerator vacuum systems. As a conclusion, the unbaked samples presented high outgassing rates as expected. Water outgassing was prevalent with polymers, but was also significant with Macor and the two graphite samples. A high temperature heat treatment for graphite decreased the outgassing rate considerably and improved the residual gas spectrum. The baked samples were found to have low outgassing rates particularly at room temperature, where the background outgassing of the sample chamber was significant. Upper limits for the outgassing rates were evaluated for Macor and tungsten samples. However, alumina coated SS304L samples were distinct from the background and the outgassing rates were determined at five temperatures to assess the applicability of the coating for the vacuum tanks of the kicker magnets.

Tämän tutkimuksen ensisijainen tavoite oli selvittää aiheuttavatko hematopoieettinen kantasolusiirto sekä vatsan alueen sädehoito riskin ennenaikaiseen munasarjojen vajaatoimintaan lastenklinikan seurannan aikana ja vaikuttaako murrosiän kehityksen aste hoidon alussa tähän riskiin. Tutkimuksen toinen tavoite oli tutkia hedelmällisyyden säilyttämisen yleisyyttä tässä potilasryhmässä ja selvittää syitä miksi toimenpidettä ei aina suoritettu indikaatioista huolimatta. Tutkimukseen osallistui 200 tyttöä, joita hoidettiin hematopoieettisella kantasolusiirrolla tai vatsan alueen sädehoidolla Helsingin yliopistollisen sairaalan lastenklinikalla (nykyään Uusi Lastensairaala). Menetelmiä käytettiin sekä pahanlaatuisten sairauksien, kuten akuutin leukemian ja kiinteiden syöpien, sekä hyvänlaatuisten tautien, kuten vaikeiden aplastisen anemian ja immuunipuutosten hoidossa. Potilaan murrosiän aste hematopoieettisen kantasolusiirron ja vatsan alueen sädehoidon aikana todettiin olevan merkittävä munasarjojen toimintaan vaikuttava tekijä: potilailla oli suurempi riski munasarjatoiminnan ennenaikaiselle hiipumiselle, mikäli murrosikä oli alkanut tai jo päättynyt diagnoosi- ja hoitohetkellä. 95 eloonjäänyttä olivat murrosikäisiä tai murrosiän saavuttaneita viimeisimmällä seurantakäynnillä lastenklinikalla. Näistä 46 saivat hoitojen haittavaikutuksena ennenaikaisen munasarjojen vajaatoiminnan ja joutuivat aloittamaan hormonikorvaushoidon naissukupuolihormonilla. Munasarjakudoksen pakastus tehtiin 85:lle potilaalle 200 potilaasta ennen munasarjoja vaurioittavia hoitoja. Osalle potilaista suunniteltua munasarjapakastusta ei voitu tehdä kohonneen tulehdusriskin tai vuototaipumuksen vuoksi. Nämä olivat yleisimmät esteet munasarjakudoksen pakastukselle. Hematopoieettinen kantasolusiirto ja vatsan alueen sädehoito ovat munasarjoja vaurioittavia hoitoja, joihin liittyy merkittäviä haittavaikutuksia. Tärkeä haittavaikutus on munasarjojen ennenaikainen vajaatoiminta, jonka riskiä lisää potilaan vanhempi ikä diagnoosi- ja hoitohetkellä. Hedelmällisyysneuvontaa ja munasarjakudoksen pakastusta suositellaan potilaille, joille annetaan munasarjoja vaurioittavia hoitoja. Hedelmällisyysneuvonnan tulisi tarjota tietoa hoitoihin liittyvistä vaikutuksista munasarjoihin ja hedelmällisyyteen sekä mahdollisuuksista säilyttää hedelmällisyys hoitojen aikana.

Social assistance is a means-tested benefit that is granted on the basis of low income. However, based on previous research there can be accumulated social problems, e.g. health problems behind the need of social assistance. In this study the morbidity of adult social assistance recipients was compared to the morbidity of the general population in Helsinki in 2010. The differences in the sociodemographic characteristics between the groups were considered. The data was combined from the registers of Department of Social Services of the City of Helsinki and Kela, the Social Insurance Institution of Finland. The indicators of morbidity were special reimbursements for medicine expenses and purchases of prescription medicines. The incidences of mental health problems, cardiovascular diseases, asthma and chronic obstructive pulmonary disease (COPD), and diabetes were examined. To compare the incidences, the shares of the general population were standardised to respond the shares of the social assistance recipients with weighting. The standardised factors were age, sex, personal taxable income, immigration, and student status. A logistic regression analysis measuring the association between the use of psychotropic medication and the length of the social assistance receiving during the year was made. Social assistance recipients were more often entitled to reimbursements for severe and long-term diseases (19.5 %) than the general population (14.9 %). A similar difference was seen in reimbursements for severe mental disorders (6.2 % vs. 3.9 %) and psychotropic medicine purchases (33.7 % vs. 14.2 %), cardiovascular diseases reimbursements (5.0 % vs. 4.2 %) and medicine purchases (20.9 % vs. 13.2 %), asthma and COPD reimbursements (3.2 % vs. 2.1 %) and medicine purchases, and diabetes reimbursements (3.6 % vs. 2.4 %) and medicine purchases (6.1 % vs. 3.4 %). The psychotropic medicine consumption was the more common the more months of social assistance was received during the year. The association was similar both in the original population and in the immigrant groups. The statistically significant odds ratios for the groups receiving social assistance from 1 to 3 months and from 9 to 12 months during the year were 2.78 and 5.27 (the original population), 2.44 and 7.79 (population immigrated from the OECD countries), 2.31 and 3.57 (population immigrated from the former Soviet Union area), and 2.04 and 5.10 (population immigrated from other countries). The reference group was the population not receiving social assistance. When measured with medicine consumption, the morbidity of the social assistance receivers is higher than the morbidity of the population with the same income level and similar sociodemographic characteristics. Receiving social assistance does not only indicate economic problems, but also problems with health. When reducing the need for social assistance, attention must be paid particularly to the treatment of mental health problems.