Browsing by Title

Aims. Aim of this qualitative study was to examine how Teaching Games for Understanding (TGfU) fits for physical education in elementary school, according to the year 2014 curriculum. This study examined what parts of the physical education curriculums tasks, aims, evaluations process do Teaching Games for Understanding fulfil. Especially it examined elementary schools physical education curriculum for grades 1-2 and 3-6. This study aims to give teachers tools to develop theirs teaching to be more play like and more motivational for kids. There are no prior researches but the hypothesis was that Teaching Games for Understanding fits well with the curriculum criteria because it is one of preferred teaching styles by National Board of Education. Methods. The study method was qualitative grounded theory text content analysis. Data of the study consist of texts of the curriculum, physical education based theory and Teaching Games for Understanding model based theory. Results and conclusions. The results showed that Teaching Games for Understanding does fit well for physical education in elementary, according to curriculum of the year 2014. With the TGfU-model the tasks and aims of the physical education could be achieved. Evaluation process also followed the same guidelines in TGfU-model and in the curriculum. The results reinforced the perception that the model fits for teaching that follows the curriculum and teachers should use it for enhancing student’s motivation and satisfaction in physical education. In the future it would be interesting to examine how much Teaching Games for Understanding model is being used now in the elementary schools and what kind of thoughts teachers have about it. Interesting topic to examine would also be that how has the teaching of ball games changed through new curriculum or has it stayed the same as before.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on esitellä oppimispelien ja varsinkin pedagogisten oppimispelien hyötyjä sekä tutkia, miten pedagogisista lähtökohdista suunniteltu oppimispeli toimii käytännössä. Oppimispelejä sekä niiden tuomaa pelillisyyttä kaivataan perusopetuksen opetussuunnitelmankin mukaan kouluihin. Lisäksi matematiikan opetukseen kaivataan matematiikkapuhetta sekä enemmän ongelmanratkaisua. Matematiikan opetuksen haasteena on virhekäsitykset, joita oppilaille saattaa muodostua. Virhekäsitysten ennaltaehkäisemisessä, sekä torjumisessa matematiikan puhuminen on merkittävässä roolissa. Kehittämämme oppimispeli pyrkii osaltaan vastaamaan näihin tarpeisiin. Tässä tapaustutkimuksessa tutkittiin innostaako pedagogisista lähtökohdista suunniteltu oppimispeli matematiikan opiskeluun, saako peli aikaan matikkapuhetta ja antaako peli opettajalle välineen virhekäsitysten tunnistamiseen. Lisäksi tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada arvokasta palautetta kehittämästämme pelistä sekä parannusehdotuksia jatkokehitykseen. Menetelmät. Tutkimus suoritettiin peluuttamalla peliä Maunulan yhteiskoulun 7.–9.luokkalaisilla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 43 oppilasta ja 5 opettajaa. Peliä pelattiin noin puolen tunnin verran, jonka jälkeen oppilaat sekä heidän opettajansa täyttivät palautelomakkeen. Lomakkeet koostuivat asteikkokysymyksistä sekä avoimista kysymyksistä. Vastausten perusteella laadin pylväsdiagrammit ja laskin asteikkokysymyksistä keskiarvot. Lisäksi seurasin pelitilanteita ja analysoin seuraamani perusteella, miten peli otettiin vastaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksena voidaan sanoa, että pedagogisista lähtökohdista suunniteltu oppimispeli Sigma Math tuotti kaivattua matikkapuhetta ja innosti oppilaita, koska oppilaat halusivat pelata peliä uudestaankin. Voidaan siis todeta pelin olevan innostava väline oppimiseen matematiikan tunnilla. Virhekäsityksistä ei tämän tutkimuksen mukaan saatu tietoa. Jatkokehityksen kannalta merkittävin palaute koski vastausajan rajaamista tiimalasilla. Kaiken kaikkiaan peli otettiin hyvin vastaan, se innosti oppilaita puhumaan matematiikkaa ja toi hieman erilaisen näkökulman matematiikan opettamiseen.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Jääkiekossa tapahtuvat sinänsä ulkoisesti pahoinpitelyn tai vamman tuottamuksen tunnusmerkistöt täyttävät urheiluloikkaukset pidetään sallittuina tietyissä rajoissa. Nämä jääkiekossa tapahtuvat fyysisen koskemattomuuden loukkaukset, urheiluloukkaukset, eivät saa oikeutustaan rankaisemattomuudelleen kirjoitetusta laista. Loukkaustekojen rankaisemattomuutta voidaan selittää juridis-teknisillä instrumenteilla. Nämä juridis-tekniset rikosoikeudelliset instrumentit eivät ole lakiin kirjattuja oikeuttamis- tai vastuuvapauusperusteita, vaan ovat oikeuskirjallisuuden ja rikosoikeuden dogmatiikan kehittelyn tulosta. Oppia loukatun suostumuksesta, sosiaaliadekvanssia ja oppia teon huolimattomuudesta, jossa sallittu riski on kielletyn riskin kääntöpuoli, käytetään rikoslainopillisina selitysmalleina urheiluloukkausten oikeutuksesta. Huolimaatta siitä, että nämä selitysmallit painottavat eri asioita, on niiden taustalla oleva ajatus yhtäläinen. Jääkiekossa halutaan antaa vastuuvapaus sellaisten lajiin liittyvien loukkausten osalta, jossa on toimittu lajin sääntöjen mukaisesti, osin jopa lajin säännöt ylittäen. Työn tarkoituksena oli selvittää ensinäkin se, miten sinänsä oikeudenvastaisen teon ja rikoksen ulkoiset tunnusmerkit täyttävän urheiluloukkauksen rankaisemattomuus voidaan rikoslainopin keinoin perustella ja miten nämä juridis-tekniset instrumentit sijoittuvat rikoksen rakenteeseen. Jääkiekon kontekstissa loukatun suostumukselle voidaan antaa urheiluloukkaustilanteissa merkitystä pistemäisenä oikeuttamisperusteena, joka poistaa sinänsä pahoinpitelyn tai vamman tuottamuksen ulkoisen tunnusmerkistön täyttävän teon rangaistavuuden. Loukatun suostumus jääkiekossa sattuvien vakavien loukkaantumisten osalta kohtaa vaikeuksia selittää vakavien vammantuottamusten rankaisemattomuus. Sosiaaliadekvanssin keinoin jääkiekossa sattuvien urheiluloukkausten oikeuttaminen voidaan perustella sillä, että jääkiekko nähdään yhteiskunnan sallimana ja hyväksyttävänä toimintana, joskin peliin osallistuvien terveydelle vaaroja sisältävänä toimintana. Sallittu riskissä on taas kyse toimimisesta yleisesti sallitulla tavalla, joka ei täytän mitään tunnusmerkistöä. Kun kaukalossa sallittu riskinotto ylittyy, voidaan jääkiekon yhteydessä sattunut urheiluloukkaus, jonka seurauksena on vakava ruumiinvamma, arvioida rikosoikeudellisen vastuun kannalta. Rikosoikeudellisen vastuun syntyminen edellyttää joko tahallisuutta tai huolimattomuutta, jotta pelaaja voisi joutua vastuuseen toimistaan kaukalossa. Sekä tahallinen että tuottamuksellinen teko voidaan arvioida tunnusmerkistötekijän objektiivisen ulottuvuuden osalta oppia teon huolimattomuudesta käyttäen. Teon objektiivinen huolimattomuus on vastuun perustava seikka. Jääkiekon kontekstissa teon objektiivien huolimattomuus liittyy pelin sääntöjen ja pelin hengen ylittävään toimintaan jäällä. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät muodostavat mittatikun arvioitaessa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta, eli sallitun ja kielletyn toiminnan rajaa Jääkiekossa edellytettävä huolellisuusvelvollisuus ei tyhjene lajin sääntöihin, vaan huolellisuusvelvollisuuteen liittyy materiaalisia tekijöitä. Pelin hengen voidaan katsoa kattavan jääkiekolle ominaisen hyväksytyn tavan toimia kaukalossa. Tutkimuksessa systemoitiin jääkiekon normatiiviset ja materiaaliset elementit käsitteen pelin henki alaisuuteen, joka muodostaa jääkiekossa toimittaessa olosuhteiden edellyttämän huolellisen toiminnan. Pelin hengellä on liityntä urheilun keskeisiin periaatteisiin ja aroihin, reilun pelin periaatetta voidaan kutsua myös pelin hengeksi. Tutkimuksen avulla voidaan perustellusti todeta, että loukatun suostumus ei selitä vakavien urheiluloukkausten rankaisemattomuutta jääkiekossa. Sosiaaliadekvanssi urheilun hyväksyttävyyden ja hyödyllisten ominaisuuksien osalta ei sekään selitä urheilussa ilmenevää väkivaltaa, mutta yhdessä sallitun riskin teoria kanssa niillä näyttäisi olevan selitysvoimaa perusteella jääkiekossa pelin hengen rajoissa syntyneiden urheiluloukkausten vakavienkin vahinkoseuraamusten oikeutus. Pelin hengeksi konstruoitu olosuhteiden edellyttämä huolellisuusvaatimus muodostaa urheiluloukkauksena tehdyn toiminnan rikosoikeudellisen vastuun tunnusmerkistön objektiivisen ulottuvuuden piirtäen sallitun ja kielletyn toiminnan rajan jääkiekossa.

Tutkielma käsittelee tieteensosiologisesta näkökulmasta rahapeliriippuvuuden lääketieteellistä problematisaatiota. Tutkielman taustakontekstina ovat keskustelut addiktion käsitteen laajentumisesta yhä uusien käyttäytymisen muotojen piiriin sekä neurotieteellisten näkemysten vaikutusvallasta näiden näkemysten muuttumisessa. Aihepiiriä lähestytään tapaustutkimuksella rahapeliriippuvuuden lääkehoitokokeilusta, jossa testataan aivojen mielihyväjärjestelmään vaikuttavan lääkityksen sekä käyttäytymisterapian toimivuutta peliriippuvuuden hoidossa. Työn lähtökohtana on tarkastella, minkälainen ongelma peliriippuvuus on lääketieteellisen hoitotutkimuksen kontekstissa. Työssä tarkastellaan asiantuntijoiden ja tutkijoiden näkemyksiä, sekä niitä lääketieteellisiä välineitä, tekniikoita ja toimenpiteitä joiden avulla peliriippuvuus tuotetaan tietämisen ja hoidon kohteeksi. Työ on lähestymistavaltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto koostuu viidestä peliriippuvuutta tutkivan ja hoitavan asiantuntijan haastatteluista sekä hoitotutkimukseen liittyvistä dokumenteista ja julkaisuista. Teoreettisilta lähtökohdiltaan työ tukeutuu tieteen- ja teknologiantutkimuksen (Science and Technology Studies, STS) suuntaukseen, erityisesti Annemarie Molin lääketieteen käytäntöjä koskevaan ajatteluun. Aineiston analyysimenetelmänä on hyödynnetty edellä mainittujen tieteen- ja teknologiantutkimuksen käsitteiden ja näkökulmien lisäksi Carol Bacchin kehittämää yhteiskunnallisia problematisointeja koskevaa What’s the problem represented to be -analyysimentelmää. Tutkielman keskeiset tulokset voidaan ilmaista siten, että haastatellut asiantuntijat käsitteellistävät peliriippuvuuden monimutkaisena ilmiönä, jonka syntyyn vaikuttavat niin ympäristö kuin perimäkin. Keskeisessä roolissa riippuvuuden synnyssä katsotaan olevan aivojen mielihyväjärjestelmän toiminnan häiriintyminen. Lääkehoitotutkimuksin yhteydessä ajatus kaikkia addiktioita yhdistävästä mekanismista aivojen palkkiojärjestelmässä mahdollistaa naltrekson-lääkityksen testaamisen myös peliriippuvuudessa. Ilmiön monimutkaisuudesta johtuen haastatellut asiantuntijat eivät kuitenkaan odota peliriippuvuudelle löytyvän 'ihmelääkettä'. Hoitotutkimuksen kontekstissa peliriippuvuudesta hahmottuu kuva kroonisena sairautena, jota ei voida poistaa yksittäisillä lääkeinterventioilla.

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalipsykologia Tekijä: Emilia Laine Työn nimi: ”Pelkään että koko maapallo tuhoutuu ja jokin nälkäpelin tyyppinen dystopia käy oikeasti toteen seuraavan 500 vuoden sisällä.” - Ilmastoahdistuksen diskursiivinen rakentuminen lasten ja nuorten kirjoituksissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 07/2023 Sivumäärä: 70 Avainsanat: Ilmastoahdistus, sosiaalinen konstruktionismi, diskursiivinen psykologia, diskursiivinen emootioiden tutkimus, diskurssianalyysi, tulkintarepertuaari Ohjaaja: Miira Niska Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Helsingfors universitets bibliotek, Helsinki University Library Tiivistelmä: Ilmastonmuutoksen on todettu olevan yksi aikamme pahimmista maailmanlaajuisista kriiseistä ja esimerkiksi IPCC:n (2022) uusin raportti esittää aiempaa yhä hälyttävämpiä ennusteita sen etenemisestä ja vaikutuksista. Ilmastonmuutokseen liittyvistä uutisoinneista ja uhkakuvista on tullut tämän päivän lasten ja nuorten arkipäivää ja heitä onkin alettu nimittää ”ilmastosukupolveksi”. Lapset ja nuoret ovat alkaneet ilmaista yhä enenevissä määrin ilmastoahdistusta, joka ymmärretään tässä työssä Pihkalan (2019a) määritelmän mukaan erilaisia ilmastonmuutoksen uhasta kumpuavia emootioita sisältäväksi ilmiöksi. Ilmastoahdistuneet lapset ja nuoret ovat mm. ilmaisseet ilmastonmuutoksen olevan heidän suurin tulevaisuuteen liittyvä huolenaiheensa ja tuoneet esille kokemuksensa siitä, ettei heidän ikäryhmäänsä kuulla tai oteta mukaan riittävästi ilmastonmuutoskeskusteluissa. Tutkielman aiheena on tarkastella miten lapset ja nuoret diskursiivisesti rakentavat ja merkityksellistävät ilmastoahdistustaan emootiopuheen ja erilaisten ilmastonmuutoksen versioiden muodostamisen avulla. Tutkielmassa hyödynnetään teoreettis-metodologisena viitekehyksenä sosiaalisen konstruktionismin piiriin kuuluvaa diskursiivista psykologiaa sekä diskursiivista emootiotutkimusta. Nämä teoreettis-metodologiset lähtökohdat mahdollistavat emootioiden tarkastelun perinteisemmästä, kvantitatiivisesta, näkökulmasta poikkeavalla tavalla, eli aineistolähtöisesti lasten ja nuorten diskursiivisissa teoissa rakentuvina ja rakentamina. Metodologisena välineenä analyysissa käytetään ilmastoahdistuksen tulkintarepertuaareja, joiden avulla tutkittavien puheesta pyritään tunnistamaan yhtäläisyyksiä ja eroja. Aineisto koostuu ALL-YOUTH-tutkimushankkeen sekä nuortenlehti Demin yhteistyössä keräämän kyselyaineiston 178 avovastauksesta, joissa 10-20-vuotiaat lapset ja nuoret käsittelevät ilmastoahdistustaan. Aineistosta voitiin löytää viisi ilmastonmuutoksen tulkintarepertuaaria, jotka kaikki rakensivat omanlaistaan versiota ilmastonmuutoksesta ja joissa kaikissa emootioita rakennettiin eri tavoilla ja erilaisia kielellisiä keinoja hyödyntäen. Makrotason ongelman tulkintarepertuaarin puhetavoille oli yhteistä ilmastonmuutoksen kuvaaminen laajana ongelmana, johon tulisi pyrkiä vaikuttamaan pääasiassa isoilla, kansainvälisillä päätöksillä. Läpileikkaavana tapana merkityksellistää ilmastoahdistusta oli kuvailla päättäjien riittämättömien ilmastotoimien herättämiä emootioita. Mikrotason ongelman tulkintarepertuaarissa avainasemassa taas nähtiin maailmanlaajuisten päätösten sijaan pienet teot, joita jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tehdä. Emootiopuheelle oli yhteistä käsitellä omaa tai muiden ihmisten puutteellista tai vääränlaista toimintaa. Luonnon ja eläinten kärsimyksen repertuaarissa ilmastonmuutosta kuvattiin ilmiöksi, jonka seurauksista kärsivät ennen kaikkea eläimet ja luonto ja emootiodiskursseja rakennettiinkin kuvaamalla ihmisen tuhoisaa toimintaa luontoa kohtaan. Tulevien sukupolvien tulkintarepertuaarissa ilmastoahdistusta merkityksellistettiin ennen kaikkea huolena siitä, minkälaisissa elinolosuhteissa tutkittavien mahdollinen jälkikasvu joutuisi elämään. Puhetapoja yhdisti suorat tai epäsuorat ilmaisut aikomuksista hankkia omia lapsia. Dystooppisen tulevaisuuden repertuaarissa lapset ja nuoret rakensivat synkkien uhkakuvien värittämää tulevaisuutta ja ilmastokriisin nähtiin koskettavan niin eläimiä, luontoa kuin koko ihmiskuntaa. Vaikka kukin tulkintarepertuaari muodosti erillisen kokonaisuutensa siinä käytettyjen puhetapojen, rakennettujen emootioiden sekä ilmastonmuutoksesta rakennetun version ympärille, vallitsi niiden kesken yksimielisyys siitä, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama ilmiö. Makro- ja mikrotason tulkintarepertuaareja yhdisti ilmastoahdistuksen rakentaminen suhteessa tietyn tahon puutteellisiin ilmastotoimiin. Eläinten ja luonnon kärsimyksen sekä tulevien sukupolvien tulkintarepertuaarit taas linkittyvät toisiinsa puhetavassa, jossa ilmastoahdistusta rakennettiin itsen ulkopuolisten kärsijöiden varaan. Dystooppisen tulevaisuuden tulkintarepertuaari taas muodostaa aivan omanlaisensa kokonaisuuden, sillä sen puhetavoissa ilmastoahdistusta lähestyttiin eksistentiaalisista pohdinnoista käsin. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että tulkintarepertuaareissa rakennetut versiot ilmastonmuutoksen ilmiön laajuudesta ovat erilaisia: osa repertuaareista rakensi ilmastonmuutoksesta globaalin mittakaavan ilmiötä, kun taas osa käsitteli sitä enemmän Suomen mittakaavassa. Tulokset osoittavat myös, että eri tulkintarepertuaareissa tutkittavat rakensivat samoja emootioita hyvin eri tavoilla ja merkityksellistivät niitä eri voimakkuuksilla. Tutkielman tuloksien avulla voidaan tarkastella sitä, miten suomalaiset lapset ja nuoret puhuvat ilmastoahdistuksesta. Tulosten pohjalta on tulkittavissa, että ilmastoahdistus voi rakentua hyvinkin kirjavasta joukosta erilaisia ja eri vahvuisia emootioita. Ymmärtämällä mekanismeja, joilla ilmastoahdistusta rakennetaan lasten ja nuorten puheissa, voidaan alkaa ymmärtämään näiden selontekojen muuntamisen ja murtamisen tekniikoita. Lisäksi on myös mahdollista etsiä tapoja, joilla lapsia ja nuoria voitaisiin tukea ilmastoahdistuksen kohtaamisessa ja toisaalta myös keinoja, joilla heidän ahdistustaan pystyttäisiin lieventämään. Jatkotutkimuksen aiheeksi ehdotan ilmastoahdistuneisiin (etenkin pojiksi identifioituviin) lapsiin ja nuoriin keskittyvää haastattelututkimusta, joka erilaisena tutkimusmetodina saattaa tuoda ilmastoahdistuksen kuvailuihin uudenlaista syvyyttä ja runsautta.

Tarkastelen tutkimuksessani pelon diskurssia julkisessa turvapaikanhakijakeskustelussa, tarkemmin vuoden 2019 eduskuntapuolueiden puheenjohtajien vaalitenteissä ja vaalikonevastauksissa. Laajemmin puheenvuorot muodostuvat osaksi turvapaikanhakijoihin liittyvää pelon diskurssia. Suomi on yhteiskuntana ollut aidosti sekä monikulttuurinen että nationalistinen, vaikka nämä käsitteet ymmärretään arkikielessä usein toisilleen vastakkaisiksi. Siksi maahanmuuton, kansallisuuden ja vierauden herättämien tunteiden tutkimus on ensisijaisen tärkeää. Pelolla on tärkeä rooli vallitsevien valtasuhteiden ylläpitämisessä, ja siksi juuri turvapaikanhakijoihin liittyvän pelon diskurssin tutkiminen on ensisijaista. Tutkimukseni tärkein tavoite oli kuvata, tulkita ja näin luoda käsitys siitä, miten pelkoa ja turvapaikanhakijoita käsiteltiin julkisessa keskustelussa Suomessa eduskuntavaaleja edeltävänä ajanjaksona vuonna 2019. Tutkimustulokseni on, että puoluejohtajat keskittyivät puheenvuoroissaan analysoimaan meitä ja muita, Suomea yhtenä hegemonisena kansakuntana. Tuloksieni mukaan puoluejohtajien puheenvuorot on luokiteltavissa neljään, maahanmuuttoon ja pelkoon liittyviin diskursseihin: luotettavan Suomen diskurssi, kansakuntadiskurssi, hyödyllisen maahanmuuton diskurssi ja uhkaavan pelon diskurssi. Kolme ensimmäistä kuvaavat maahanmuuttoa, mutta niitä värittää myös ajatus jonkin toisen uhkaavuudesta. Neljäs, uhkaavan pelon diskurssi puolestaan keskittyy torjumaan pelkodiskurssia. Tutkimukseni kuvaa, että kaikki puoluejohtajat osallistuivat puheenvuoroissaan osallistuvat pelon diskurssin ylläpitämiseen tunnustamalla turvattomuuden olemassaolon ja legitimoimalla sitä erilaisin keinoin. Kaikki neljä diskurssia kertovat pelosta eri asioita, ja pyrkivät joko vähentämään tai lisäämään sitä, tarjosivat pelolle erilaisia selityksiä ja antoivat tunteelle erilaisia muotoja. Ne keinot, joilla pelon tai turvattomuuden tunnetta pyrittiin diskursseissa vähentämään, voivat saada joko nationalistisia kaikuja tai monikulttuurisuutta itseisarvona puoltavia sävyjä.

Land consolidation aims to increase profitability of agriculture by improving fragmented landholdings. As a rule, the arrangements must be profitable which means that the evaluation tools for profitability must be based on up-to-date knowledge about farming methods and costs. Based on Juhana Hiironen's doctoral dissertation published in 2012, the method uses harm coefficients based on work efficiency measurements that have been created decades ago. This study examined whether those factors describe modern farming. The study defined how machine labor costs change as the area of the field increases. The material was collected from three contractors using the Valtra Connect -service. The data was saved from Suonentieto Ltd.’s AgriSmart web page, which was used to compile field-parcel-specific fuel consumption and duration of work into table format. The types of work were spraying, mowing, and ploughing. Work data was combined in Excel with field parcel data from the field parcel register maintained by the Finnish Food Authority. A regression curve with R-program was adapted to the combined data using a second order logarithmized polynomial function to describe the relationship between parcel size and work efficiency. As a result, it was found that the currently used coefficients seem to underestimate the benefits of increasing block size, especially in larger, higher than 5 ha parcels. The work efficiency was better than in the previous studies, which is probably due to the increase in the average size and work efficiency of the machines. For smaller parcels, efficiency remained unchanged, thus it was weaker relative to large fields. Increasing parcel sizes through land consolidation and land exchange is one of the key measures to increase profitability. The study was conducted as part of Luke's KIVAPELTO project.

Kasvava kaupungistuminen pirstoo elinympäristöjä pieniksi laikuiksi vaarantaen niin alueellisen kuin paikallisen luonnon monimuotoisuuden. Kaupunkialueilla on kuitenkin lukuisia erilaisia viheralueita, joilla on potentiaalia ylläpitää ja vahvistaa monimuotoisuutta. Kaupunkien viheralueista golfkentät vievät eniten pinta-alaa, mutta tarjoavat eliöille monipuolisia pienelinympäristöjä ja oikein hoidettuina golfkentillä on potentiaalia vahvistaa monimuotoisuutta. Tässä tutkimuksessa selvitetään maankäytössä tapahtuvan muutoksen vaikutusta maakiitäjäisten (Coleoptera:Carabidae) yhteisökoostumukseen kolmella eri pääkaupunkiseudun golfkentällä, joilla on toteutunut laajennusosa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten maankäytössä tapahtuva muutos pellosta golfkentäksi on vaikuttanut maakiitäjäisyhteisöön. Tutkimuksen hypoteesit ovat: (1) maankäytön muutos pellosta golfkentäksi on lisännyt yksilömääriä, mutta pienentänyt lajimäärää, (2) maakiitäjäisten lajiyhteisön koostumus on riippuvainen elinympäristötyypistä ja häirinnän voimakkuudesta, (3) lajiyhteisön koostumus eroaa golfkentän eri osilla (kenttä, laajennus ja lähiympäristö), (4) lähiympäristössä ja laajennusalueilla esiintyy samoja lajeja ja (5) laajennusalueilla esiintyy osittain samoja lajeja kuin ennen maankäytön muutosta. Tutkimus on jatkoa vuonna 2007 aloitetulle selvitykselle, jossa tutkittiin maakiitäjäisten monimuotoisuutta viidellä eri golfkentällä ennen laajennusosien rakennusta. Tutkimusalueiksi valittiin kolme pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa golfkenttää, joilla oli toteutumassa/toteutunut laajennusalueet ja joista oli kerätty aineistoa ennen laajennustöiden aloittamista. Helsingistä mukana oli Paloheinä golf, Vantaalta Hiekkaharju golf ja Espoon puolelta Gumböle golf. Pyydysmenetelmänä käytettiin kuoppapyydyksiä, jotka ovat menetelmänä hyvin vakiintuneet hyönteistutkimuksissa. Kaikille golfkentille sijoitettiin alun perin yhteensä 72 kuoppapyydystä kolmelle eri elinympäristötyypille, joita olivat korkea kasvillisuus, väylän reunat ja metsäalueet. Jokaiselle elinympäristötyypille sijoitettiin kolme rinnakkaista kolmen pyydyksen sarjaa. Näytesarjat sijoitettiin vanhalle kenttäosalle, toteutuneelle laajennusalueelle sekä kontrollialueelle eli golfkentän lähiympäristöön. Aineistosta laskettiin Shannon-Wienerin, Simpsonin ja Renkosen diversiteetti-indeksit. Yleistetyn lineaarisen sekamallin (GLMM) avulla arvioitiin pienelinympäristöjen vaikutusta 12 runsaimman lajin esiintymiseen. NMDS-skaalauksella selvitettiin lajikoostumukseen vaikuttavien tekijöiden merkitsevyyttä kolmella eri tasolla. Tutkimuksessa havaittiin yhteensä 3937 yksilöä, jotka kuuluivat 71 eri lajiin. Yleisin laji oli Harpalus rufipes, jonka osuus kokonaisyksilömäärästä oli 25 % (996 yksilöä). Toiseksi yleisin laji oli Pterostichus melanarius ja kolmanneksi yleisin laji oli Pterostichus niger. Maankäytön muutos pellosta golfkentäksi on rikastuttanut laajennusalueiden maakiitäjäislajistoa ja kasvattanut yksilömääriä. Lajiyhteisön koostumus ei eroa merkittävästi golfkentän eri osilla, vaan koostumukseen vaikuttavat eniten pienelinympäristöt sekä häirinnän voimakkuus. Uusilla laajennusalueilla esiintyy yhä osittain samoja lajeja kuin ennen maankäytön muutosta. Maakiitäjäiset ovat levittäytyneet hyvin lähiympäristöstä laajennusalueille. Kaupunkien viheralueet ja virkistysalueet tarjoavat suuren potentiaalin vahvistaa monimuotoisuutta, mutta parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi on osattava yhdistää luonnonsuojelu ja maankäytön suunnittelu toisiinsa. Golfkentillä on mitä parhain potentiaali vahvistaa eliöstön monimuotoisuutta kunhan niiden hoitosuunnitelmat ja sijoitus on oikein toteutettu. Se, kuinka suureksi golfkentän ekologinen merkitys muodostuu, on suurelta osin kiinni siitä, minkälaisen elinympäristön golfkenttä korvaa.

Suomen maatalouden rakenne muuttuu vuodesta toiseen: pääosin pieniä ja heikon kannattavuuden omaavia tiloja lopettaa tuotannon keskimäärin kolme päivässä ja suuret yli 75 hehtaarin tilat laajentavat toimintaansa. Kannattavuutta pyritään parantamaan tehokkuuden kasvattamisen, viljelymenetelmien kehittämisen sekä lisäpellon hankinnan avulla, jolloin päästään alempiin yksikkökustannuksiin. Viljelyalan kasvattamiseen ja viljelymenetelmien kehittämiseen liittyy myös ongelmia. Joista merkittävimpänä on se, että suurten ja kalliiden koneiden sekä työajan säästön tuomat hyödyt pienenevät, jos viljellään pieniä ja kaukana sijaitsevia peltolohkoja. Keskimääräisissä kustannuslaskelmissa ei huomioida eroja peltolohkoalueen koossa, lohkokoissa eikä etäisyyksissä tilakeskukseen tai kuivurille. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on selvittää lohkokohtaisesti laskemalla, kuinka peltolohkojen pinta-ala vaikuttavat peltotöiden työsaavuuksiin ja -kustannuksiin. Viljankuljetukseen ja siirtoajoihin kuluvat ajat ja kustannukset lasketaan myös lohkokohtaisesti. Tutkimuksessa lasketaan kustannuslaskelmat myös kuorma-autoille ja täysperävaunuyhdistelmälle sekä selvitään, kuinka paljon niillä voidaan tehostaa viljankuljetuksia. Peltotöiden kustannukset kasvavat nousevasti peltolohkojen pienentyessä, koska päistekäännöksien määrä suhteessa pinta-alaan kasvaa. Peltotyövaiheiden siirtoajojen hehtaarikohtaiseen kustannukseen vaikuttaa peltolohkojen etäisyys, mutta sitäkin enemmän peltolohkoalueen kokonaispinta-ala, koska siirtoajojen kustannukset jaetaan tutkimuksessa tasaisesti lohkoalueen hehtaarien kesken. Viljan kuljetuskustannuksiin vaikuttavat satotaso hehtaarilla, etäisyys kuivaamolle sekä käytettävä kuljetusmuoto. Kuorma-autoilla ja täysperävaunuyhdistelmillä on korkeiden kuljetuskapasiteettien ansiosta mahdollisuus alentaa kuljetuskustannuksia sekä kuljetuksiin kuluvaan aikaa.