Browsing by Title
Now showing items 2056-2075 of 32623
-
(2020)Syskon till personer med alkohol- och drogmissbruksproblematik har ofta blivit förbisedda i forskningen. Trots att det är viktigt att uppmärksamma syskon till personer med missbruk, finns det få studier om detta. Enligt en undersökning av Institutet för hälsa och välfärd från år 2012 fanns det uppskattningsvis mellan 18 000 och 30 000 missbrukare av amfetaminer och opioider i Finland. Ett antagande är att det finns minst lika många syskon till missbrukare som det finns missbrukare, eller till och med ännu flera. Syftet med min avhandling är att undersöka det som utmärker de erfarenheter, som personer, vars syskon har missbrukat eller fortfarande missbrukar har. Dessutom är syftet att bidra till att få en ökad förståelse för kunskapen som syskonen besitter och om de verkar att ha fått ett sådant stöd som de upplever sig ha behövt eller önskat. Mina forskningsfrågor är följande: hur berättar syskon till personer med missbruksproblematik att missbruket har påverkat dem själva och familjen? Vilka copingstrategier berättar syskonen till personer med missbruksproblematik att de har använt sig av för att försöka bemästra situationen? Hurdana faktorer inom och utanför familjen berättar syskonen till personer med missbruksproblematik att har varit till hjälp och stöd för dem? Jag har gjort en kvalitativ intervjustudie och avhandlingen består av fem intervjuer med syskon till personer med missbruksproblematik. Det insamlade materialet har analyserats utgående från kvalitativ innehållsanalys. Jag har valt att använda mig av systemteori och copingstrategi som teoretisk referensram. Sammanfattningsvis, utgående från analysen, går det att dra slutsatsen att mina informanter och deras familjer påverkats på flera sätt av att ha en familjemedlem med missbruk. För det första har syskonens missbruk lett till en försämrad hälsa hos mina informanter, både fysiskt, psykiskt och emotionellt. Dels lyfter mina informanter fram att deras syskons missbruk påverkat uppbyggnaden av identiteten. Dessutom har mina informanter behövt hantera omgivningens reaktioner. Mina informanter lyfter också fram att funktionerna inom familjen påverkats samt relationerna. Jag har kunnat urskilja två strategier i materialet, som mina informanter använt sig av för att bemästra situationen. Den ena strategin har varit att prioritera sitt eget mående och det andra att hjälpa sitt syskon. Informanterna har använt sig av både adaptiva och maladaptiva copingstrategier. Det främsta stödet för mina informanter har varit stödet av familjemedlemmar och vänner. Mina informanter har blivit erbjudna hjälp, främst från hälsovården, men mina informanter medger att det har varit svårt att hitta rätt instans som kan erbjuda hjälp och att hjälpen inte alltid har varit ändamålsenlig. Mina informanter gav förslag på hur man kunde utveckla stödtjänster för syskon till personer med missbruk. Bland annat önskar mina informanter professionell hjälp och att professionella samarbetar med varandra. Det är av stor vikt att de professionella har verklig kunskap om hur de ska hjälpa. Det är också viktigt att olika former av stödtjänster skulle marknadsföras bättre eftersom det kan vara svårt att veta vilka stödtjänster man är berättigad till. Det viktigaste av allt är att det skulle behöva finnas mera resurser och att man skulle satsa mera på förebyggande åtgärder, så att rusmedelsanvändande inte hinner få fotfäste.
-
(2024)The significance of adhesion to the basement membrane (BM) for the growth and survival of healthy mammary epithelial cells is well-established. In ductal carcinoma in situ (DCIS), a non-invasive form of breast cancer, luminal cells detach from the BM and proliferate within the ductal lumen of the mammary gland. This suggests that malignant cells are capable of evading detachment induced cell death, called anoikis during DCIS. The alterations that contribute to anoikis resistance may be essential for anchorage-independent survival, a phenomenon that remains largely unexplored in the context of BM. Hence, in this study, I aimed to investigate the association between anchorage-independent survival of breast cancer cells and the expression of BM components. I utilized a low-adhesion 3D suspension culture devoid of any matrix to evaluate the efficiency of mammosphere formation in luminal A and triple-negative breast cancer cell lines. To understand the ability of cancer cells to survive in an anchorage-independent environment, I investigated the expression profiles of BM components (including laminins and type IV collagen) across various breast cancer cell lines. Gene expression analysis of BM components was conducted in conventional 2D monolayer cultures, while immunofluorescence analysis was performed on mammospheres or single cell clusters derived from low-adhesion 3D cultures. Furthermore, to explore their functional significance, I examined the effect of laminin α5 (LAMA5) downregulation on the spheroid formation ability of luminal A cell line ZR75-1. The primary results of the study highlighted the ability of breast cancer cells to survive in low anchorage conditions by forming mammospheres or as single-cell clusters. Significant variations in the expression of BM components were observed across breast cancer cell lines and within the subtypes. Moreover, I observed the atypical expression and localization of BM components produced by the various breast cancer cell lines in the 3D culture. The potential functional relevance of BM was demonstrated by the decreased mammosphere-forming ability of the ZR75-1 with LAMA5 downregulation. Although further investigations are needed, these observations suggest a crucial role of BM produced by tumour cells in facilitating anoikis resistance and anchorage-independent survival of cancer cells.
-
(2013)Previous research has shown that media organizations are increasingly relying on audience-measuring metrics derived from web analytic tools for news judgment. This reliance is said to be reshaping online journalism, raising the questions of audience power, tabloidization of content and the role of journalistic values. However, research on web analytic tools in news media is scarce and does not describe how and to what effect the tools are used in various types of news media. Therefore, this study was set up to discover how web analytic tools are used in Finnish online newsrooms and how their use affects relationship with the audience and journalistic content. To answer the research questions, nine semi-structured interviews were conducted with web editors and online journalists from Finland’s major news media. To observe possible differences in the use of web analytic tools, the sample included different types of media organizations: public service broadcaster YLE, broadsheet and business news dailies Helsingin Sanomat, Kauppalehti, Talouselämä, Taloussanomat, general news media UusiSuomi, Aamulehti, HBL, and a more entertainment-oriented Iltalehti. Once gathered and transcribed, the interviews were coded and analyzed with grounded theory qualitative data analysis. The findings showed that web analytic tools are extensively used in Finnish online media and their use does affect journalistic work but as one factor among others. Data derived from web analytics was perceived to bring journalists closer to their readers, intensifying the dilemma of balancing news agenda between audience preferences and journalistic values. Online journalists and web editors were found to rely on web analytics for immediate handling of stories in real-time and for long-term strategic decision-making.
-
(2016)It has been previously shown that people express disgust at moral transgressions, with both verbal reports and facial expressions. It is also known that the real or imagined presence of an audience can make people more willing to punish perceived wrongdoers and harsher in their judgments of moral violations. The aim of this thesis was to examine whether other people's emotional communication may affect one's moral judgments of speculative dilemma situations, where the killing or harming of another person is motivated by the greater good. Specifically, this thesis aimed to find out if an audience's facial expression affects judgments of moral violations that break a deontological (duty-based) moral rule but are nevertheless utilitarian, ie. the violation can be said to increase aggregate welfare. The hypothesis was that a disgust-signaling facial expression would lead to less utilitarian judgments than a neutral expression. Four data sets from experiments were collected in Finland and in the Netherlands. 117, 124, 124 and 165 people took part in the experiments Three of the experiments were conducted on a computer, and one on a paper form. An established questionnaire of 12 moral dilemma situations was used. In each dilemma, the utilitarian option was also a deontological violation.The participants indicated on a Likert scale I) how acceptable the found the utilitarian option and II) how likely they thought they themselves would act according to this option. Photographs of faces were used as the audience stimulus. Depending on the experimental condition, these faces were either neutral, or expressed disgust or anger. The order of the dilemmas, the photographs and the placing of participants in different experimental conditions was fully randomized. In the fourth experiment, the possible effect of the audience's gender on moral judgments was also examined. In each of the data sets, a main effect of participant gender was observed: males were slightly more utilitarian than females. An anger-signaling audience had no effect discernible from a neutral audience, whereas a disgust-signaling audience led to changes in utilitarian judgment. Additionally, interactions between the emotional audience manipulation and participant and audience gender were observed. Based on these results, it seems that gender and the expression of disgust may have specific roles in audience effects on moral judgment.
-
(2022)The content we see is increasingly determined by ever more advanced recommender systems, and popular social media platform TikTok represents the forefront of this development (See Chapter 1). There has been much speculation about the workings of these recommender systems, but precious little systematic, controlled study (See Chapter 2). To improve our understanding of these systems, I developed sock puppet bots that consume content on TikTok as a normal user would (See Chapter 3). This allowed me to run controlled experiments to see how the TikTok recommender system would respond to sock puppets exhibiting different behaviors and preferences in a Finnish context, and how this would differ from the results obtained by earlier investigations (See Chapter 4). This research was done as part of a journalistic investigation in collaboration with Long Play. I found that TikTok appears to have adjusted their recommender system to personalize content seen by users to a much lesser degree, likely in response to a previous investigation by the WSJ. However, I came to the conclusion that, while sock puppet audits can be useful, they are not a sufficiently scalable solution to algorithm governance, and other types of audits with more internal access are needed (See Chapter 5).
-
(2016)The aim of the present study was to investigate the relationship between autonomic arousal, activation and auditory change detection in musicians and non-musicians, as reflected by the mismatch negativity (MMN) component of event-related potential response and cardiovascular activity measured in heart rate. 20 musicians and 20 non-musicians were included in the study. An oddball paradigm composed of stimuli deviating in three difficulty levels from standard tone in pitch, duration and location was utilized with two conditions of passive listening, which were followed by intermittent active listening tasks. Only pitch and duration deviants were analysed. Musicians exhibited greater MMN amplitudes, shorter MMN latencies and superior behavioral performance evidenced by discrimination accuracy and reaction time. The effects were observed for both pitch and duration deviants. Musicians' resting heart rates were lower during pre-experiment and both pre-task baselines, indicating higher cardiovascular efficiency. Greater task-related heart rate acceleration in active listening was observed in the musician group than in the non-musician group. MMN amplitude to pitch deviants during passive listening tasks correlated positively with behavioral accuracy in active discrimination tasks. Faster heart rate during active listening predicted better task performance in musician group, whereas the effect was opposite in non-musician group. In musician group, higher heart rate increased the task performance more for subjects with smaller MMN amplitudes. These data thus imply that cortically measured preattentive auditory discrimination capacity is reciprocally connected to the arousal dimension of autonomic nervous system's activity and that musical expertise affects this relationship. Results add support to the evidence of musicians' superior auditory change detection capacity measured in event-related potentials and behavioral performance, while providing new insights to the role of psychophysiological arousal in sound processing and other mental tasks.
-
(2016)Pro gradu-tutkielmani tavoitteena oli vertailla eri aikakausien suomalaisissa saksan kielen oppikirjoissa esiintyviä tehtävätyyppejä. Vanhin oppikirja oli vuodelta 1949 ja uusin 2010-luvulta. Koin tärkeänä kirjoittaa tutkimukseni aiheesta, joka käsittelee saksan kielen asemaa Suomessa, sillä se on heikentynyt. Koin myös oppikirjojen tutkimisen hyödylliseksi, jotta saksan kielen opetusta kouluissa voitaisiin kehittää. Tehtävätyyppien lisäksi tutkielman oli tarkoituksena myös kuvata ja analysoida (oppikoulun ja peruskoulun) opetussuunnitelmien kehitystä sekä oppikirjojen tehtävätyyppien yhteyttä niihin. Tutkin myös oppikirjojen jakautumista kielen eri osataitojen välillä. Analysoin oppikirjojen tehtävätyyppejä kontrastiivisesti. Tehtävätyyppien jaottelussa käytin apunani Häussermannin ja Piephon käsikirjaa. Jaoin kirjojen tehtävät myös kielen osataitojen perusteella. Laskin sekä tehtävätyypeistä että kielen osataidoista prosentuaaliset osuudet. Tutkimukseni on siis laadullinen, mutta hyödynsin siinä määrällistä menetelmää. Tulosten perusteella oppikirjojen tehtävätyypeissä on suuria eroja, joihin ovat vaikuttaneet sekä opetussuunnitelmat että kulloinkin vallinneet opetusmenetelmät. Myös kielen osataitojen painotusalueet ovat muuttuneet vuosien myötä; kirjoittamisen merkitys on vähentynyt ja puhumisen (sekä joissakin määrin kuullunymmärtämisen) lisääntynyt. Kahdessa vanhimmassa oppikirjassa painottui kielioppi-käännös-menetelmässä suositut kielioppi- ja käännöstehtävät, joiden suosio pienentyi selvästi myöhemmissä oppikirjoissa. Ylipäänsä tehtävätyypit monipuolis- tuivat uudemmissa oppikirjoissa. Myös tehtävätyyppien sisällä tapahtui muutoksia; vanhimmissa oppikirjoissa käytettiin mm. paljon kielioppitermejä, joiden määrä vähentyi huomattavasti myöhemmissä kirjoissa. Myös kieliopin opettelu muuttui induktiiviseen suuntaan. Jotta saksan kielen asemaa saataisiin parannettua Suomessa, tulisi koulujen tarjota sitä enemmän jo mielellään alakouluissa A-kielenä. Tarvitaan myös lisää kielten opiskelua tukevia projekteja sekä taloudellista panostusta vieraiden kielten opiskeluun. On myös toivottavaa, että saksan kielen asemaan liittyviä tutkimuksia tehdään lisää. Myös oppikirjojen laatuun on panostettava.
-
(Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2012)Nonverbal communication is a very important part of face to face communication. Both explicit and implicit additions to verbal communication augment the information content of communication. Before telephones did not provide any means for adding nonverbal information to the communication, but now, as the technology has advanced, it is possible to start augmenting also the communication on the phone. Adding a haptic I/O device to a regular mobile phone opens possibilities to add value to communication. We conducted two user studies, one for exploring vibration as additional modality to the communication and one on how the contextual issues affect the pressure and behavior. These studies help to understand how the communication could be augmented and whether there is tacit information about the phone usage that could be delivered as part of the communication. Both studies were field studies. Using vibration as additional modality was studied in a longitude study with couples, while contextual impact was studied as a comparison of the laboratory and field discussions. We find that it is possible to add haptic devices to a mobile phone and create a bidirectional communication channel based on the pressure applied on the phone. When the pressure is mapped to a vibration, it offers a new way of messaging. In addition, we find that there are changes in phone usage even in static laboratory conditions, thus it is possible to collect information about pressure, posture and movement of a person and share it with the discussion partner. ACM Computing Classification System (CCS): H.5.2[User Interfaces]: Haptic I/O, I.3.6[Methodology and Techniques]: Interaction techniques,
-
(2022)Anomaly detection in images is the machine learning task of classifying inputs as normal or anomalous. Anomaly localization is the related task of segmenting input images into normal and anomalous regions. The output of an anomaly localization model is a 2D array, called an anomaly map, of pixel-level anomaly scores. For example, an anomaly localization model trained on images of non-defective industrial products should output high anomaly scores in image regions corresponding to visible defects. In unsupervised anomaly localization the model is trained solely on normal data, i.e. without labelled training observations that contain anomalies. This is often necessary as anomalous observations may be hard to obtain in sufficient quantities and labelling them is time-consuming and costly. Student-teacher feature pyramid matching (STFPM) is a recent and powerful method for unsupervised anomaly detection and localization that uses a pair of convolutional neural networks of identical architecture. In this thesis we propose two methods of augmenting STFPM to produce better segmentations. Our first method, discrepancy scaling, significantly improves the segmentation performance of STFPM by leveraging pre-calculated statistics containing information about the model’s behaviour on normal data. Our second method, student-teacher model assisted segmentation, uses a frozen STFPM model as a feature detector for a segmentation model which is then trained on data with artificially generated anomalies. Using this second method we are able to produce sharper anomaly maps for which it is easier to set a threshold value that produces good segmentations. Finally, we propose the concept of expected goodness of segmentation, a way of assessing the performance of unsupervised anomaly localization models that, in contrast to current metrics, explicitly takes into account the fact that a segmentation threshold needs to be set. Our primary method, discrepancy scaling, improves segmentation AUROC on the MVTec AD dataset over the base model by 13%, measured in the shrinkage of the residual (1.0 − AUROC). On the image-level anomaly detection task, a variant of the discrepancy scaling method improves performance by 12%.
-
(2020)Pro gradu -tutkielmassani analysoin kirkkoisä Augustinuksen (354–430) imago Dei-käsitystä ja siihen liittyviä nykyteologian määrittelyjä, erityisesti suhteessa luonnontieteen ja teologisen antropologian kysymyksenasetteluihin. Augustinuksen imago Dei -käsitys pitää sisällään keskeisiä dogmatiikkaan liittyviä, trinitaarisia ja kristologisia teemoja aina luomisesta syntiin lankeemukseen ja lunastukseen. Luonnontieteet ovat 1800-luvulta lähtien muodostuneet haasteeksi kristinuskon Pyhien tekstien ilmoitukselle, erityisesti luomisopin näkökulmasta. Raamatun luomiskertomuksen narratiivi tulkitaan nykyteologian valossa pääsääntöisesti allegorisena, ei-historiallisena kuvauksena, mutta jo patristisen aikakauden teologit joutuivat puolustamaan raamatullista luomiskäsitystä ja sen historiallisuutta. Augustinuksen imago Dei -käsitys on eksplisiittisesti trinitaarista ja kristologista, kytkeytyneenä soteriologiaan. Ihminen on luotu kolminaisuuden kuvaksi, mutta triniteetin persoonista vain inkarnoitunut Jumalan poika, Jeesus Kristus on imago Dei:nä samanarvoinen. Ihmisen mieli edustaa trinitaarista imagoa, muistia, ymmärrystä ja tahtoa, mutta vain analogiana. Triniteetti on kolmessa persoonassa Yksi, täydellisessä harmoniassa ja samanarvoisina, rakkauden liitossa, jonka Pyhä Henki vahvistaa. Tämän opetuksen, mistä koko laki ja profeetat riippuvat, käskyn rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseään, toi esimerkillään Jeesus Kristus, välimies ja näkymättömän Jumalan kuva. Jumala johdattaa syntiin langenneen ihmiskunnan takaisin yhteyteensä Poikansa kautta. Häneen uskomalla, sydämiin vuodatetun Pyhän Hengen kautta, ihmiset uudistuvat lopulta saman kuvan kaltaiseksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Nyt näkemällä kuvastimen läpi epäselvästi, mutta kerran iankaikkisuudessa kasvoista kasvoihin. Augustinukselle Pyhät tekstit olivat ensisijainen auktoriteetti tutkittaessa Jumalan luomistyötä. Mooseksen kirjat oli pyrittävä tulkitsemaan ensisijaisesti kirjaimellisina ja hän kannusti luomistyön tutkimiseen. Augustinus kritisoi oman aikansa akateemikkoja, jotka pyrkivät sopeuttamaan Raamatun tulkinnan tieteen uusimpiin teorioihin, etenkin jos se tapahtui Pyhien tekstien kustannuksella. Luominen oli Augustinukselle teologinen ja filosofinen konstruktio, sekä henkilökohtaisen uskonelämän keskeinen kysymys. Taustalla vaikutti henkilökohtaiset kokemukset Manikealaisten uskonlahkosta ennen kristityksi kääntymistään. Manikealaiset kiistivät Genesiksen auktoriteetin ja heidän maailmankuvansa pohjautui gnostilaiseen dualismiin. Augustinuksen rationes seminales -käsityksen mukaan Jumalan kuuden päivän luomistyö tapahtui ensin primääristen siemensyiden kautta, jolloin koko luomistyö tuli täydelliseksi. Tämän jälkeen luomistyö jatkui yhä tähän päivään asti sekundaaristen syiden kautta, aktivoituen sopivina ajankohtina. Nyt kyseessä on hallinnoiva luomistyö, jossa seitsemännen päivän lepo ja luomistyö jatkuu samanaikaisesti, koska Jumala itse on oma leponsa. Nykyteologiassa teistisen evoluution käsitettä yritetään legitimoida Augustinuksen siemensyiden avulla. Kyseessä on eräänlainen synteesi biologisesta evoluutiosta ja luomiskertomuksen allegorisesta tulkinnasta, jossa teistinen toimija kuitenkin operoi yliluonnollisella tasolla. Kyseessä on virheellinen tulkinta, sillä Augustinuksen mukaan uusia lajeja ei syntynyt ensimmäisen luomisen jälkeen ja ensimmäiset yksilöt luotiin kukin oman lajinsa ja siemenensä mukaan. Ihmistä ei luotu lajinsa mukaan, koska ei ole olemassa erityisiä ihmislajeja. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi. Augustinuksen antropologia liittyy luomisen teemaan ja on painotukseltaan kristologista. Ensimmäisten vanhempien syntiinlankeemuksen jälkeen osittain rikkoutunut imago Dei tarvitsi uudistusta, mikä tapahtui Jeesuksen sovitustyön kautta, Hänen, joka on näkymättömän Jumalan kuva (Kol.1:15).
-
(2021)Pesäpredaatio eli pesien ryöstely kuuluu luontaisena osana peto–saalis vuorovaikutukseen. Se ohjaa lintujen elinkiertojen evoluutiossa muun muassa pesäpaikan valintaa, munamäärää, pesäpoikasajan pituutta sekä monia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat lisääntymismenestykseen. Riistakameroiden avulla pystytään luotettavasti tutkimaan, mitkä eläimet pesiä predatoivat, kun taas aiemmissa menetelmissä pesän ryöstäjä on yleensä jäänyt epäselväksi. Maassa pesivien lintujen, kuten metsäkanalintujen, pesä on alttiina niin maa- kuin lintupedoille. Yleisesti on tiedossa, että suuret hakkuualat elättävät suuremman määrän jyrsijöitä, jolloin ne voivat elättää myös suuremman määrän petoja. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että predaatio on suurinta reuna-alueella. Reunavaikutus syntyy, kun osa predaattoreista käyttää esimerkiksi hakkuuaukkoa ja osa metsää saalistusalueenaan, mutta näiden kahden rajapinnalla, reunavaikutusalueella, oleva pesä altistuu molemmille predaattoreille yhtenäistä metsää tai avointa aluetta herkemmin. Tutkimukseni käsittelee metsäkanalintujen pesäpredaatiota erikokoisissa hakkuuaukoissa ja niiden ympärillä metsän puolella. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston Kosteikkoekologian ryhmän pesäpredaatiohanketta, jossa selvitetään pesien predaatioriskiin liittyviä tekijöitä erilaisissa ympäristöissä. Tässä työssä tutkitaan koepesien ja riistakameroiden avulla pesiä ryöstäviä petoja ja mitkä tekijät uudistusalojen koossa tai sijainnissa suhteessa erilaisiin ympäristömuuttujiin, kuten sähkölinjoihin ja metsäteihin, mahdollisesti altistavat pesiä predaatiolle. Tutkimuksesta saatavien tulosten avulla voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa minimoida avohakkuualueita suunniteltaessa maassa pesivien lintujen, kuten metsäkanalintujen, pesäpredaatioriskiä. Tutkimuksen aineiston keräys toteutettiin Metsähallituksen omistamilla maa-alueilla kaukana asutuksesta, joten voitiin olettaa, että pesät saavat olla rauhassa ihmisiltä. Tutkimuksessa mukana olevat kohteet sijaitsivat Suomenselällä, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakunnissa. Tutkimuksessa käytettiin fasaanin (Phasianus colchius) munia, joita laitettiin neljä kappaletta yhteen pesään. Pesät tehtiin maahan luonnollisen kaltaiseen pesimäpaikkaan siten, että kullakin koealalla yksi pesä oli hakkuuaukossa, toinen aukon ja metsän reunalla ja kolmas metsässä noin sadan metrin päässä aukon reunasta. Jokaisella pesällä oli riistakamera kuvaamassa pesää viikon ajan. Kaikkiaan koealueita oli 52, joista kussakin sekä aukossa, reunalla ja metsässä oli yksi pesä (koepesiä yhteensä 156). Aineiston analysoimiseen käytettiin R-ohjelmistoa. Ajankohdan vaikutuksen mallintamiseen käytettiin yleistettyä lineaarista mallia (GLM; Generalised linear model), selviytymisanalyysi tehtiin binaarisen logistisen regression avulla ja ympäristöanalyysiin käytettiin yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM; Generalised linear mixed model). Aineistoa analysoitaessa uudistusalat luokiteltiin pinta-alan mukaan kuuteen luokkaan, jotka ovat 0,1-2,0 ha, 2,1-4,0 ha, 4,1-6,0 ha, 6,1-10,0 ha, 10,1-15,0 ha ja >15,1 ha. Pienin mukana oleva hakkuuaukko oli 0,3 ha. Tutkimus osoittaa, että nisäkäspedot eivät ole karuilla laajoilla metsäalueilla suurena uhkana metsäkanalintujen pesinnälle. Sen sijaan toiset linnut ovat, sillä korppi (Corvus corax), talitiainen (Parus major), närhi (Garrulus glandarius) ja käpytikka (Dendrocopos major) olivat eniten pesiä ryöstäneitä lajeja. Nisäkäspedoista pesiä tuhosi kettu (Vulpes vulpes) ja hirvi (Alces alces). Hieman yllättävää oli, että supikoira (Nyctereutes procyonoides) ei tuhonnut ainuttakaan pesää. Supikoira on ollut yleisin pesien saalistaja monissa rehevimmissä ympäristöissä tehdyissä kokeissa, joten tulokseni viitannee supikoiran olevan yleisesti ajateltua harvalukuisampi karuilla laajoilla metsäalueilla. Pesiä ryöstettiin lukumääräisesti eniten aukossa ja reuna-alueella ja vähiten metsässä. Analyyseissä pesien selviytymiseen vaikutti eniten 250 metrin säteellä pesästä olevat tiet ja sähkölinjat. Analyysien perusteella pesän etäisyys reunaan selittää yhtä hyvin pesän kohtaloa metsäisessä ympäristössä kuin se, millaista ympäristöä 250 metrin säteellä pesästä on. Aukon koolla ei suoranaisesti ollut merkitystä pesän selviytymiseen. Pesän selviytymisto-dennäköisyys oli yli 99 % ensimmäisenä ja seitsemäntenä koevuorokautena, joten ajallakaan ei ollut vaikutusta pesän selviytymiseen syrjäisellä metsäalueella. Matalan pesäpredaation tulokset viittaavat, että yksittäisen pesän löytämisen todennäköisyys ei ole kovin suuri, kun kyseessä on syrjäinen, kaukana asutuksesta oleva yhtenäinen metsäalue, vaikka se on tavanomaisten metsänhoitotoimien kohteena.
-
(2021)Tutkimuksen aiheena on groteski naisruumis Margaret Atwoodin dystopiaromaanissa The Handmaid’s Tale (1985) ja teoksen jatko-osassa The Testaments (2019). Tarkastelen naisruumista groteskina ruumiina teosten kertojien edustamien kehotyyppien kautta, joita ovat nuori nainen, aikuinen hedelmällisessä iässä oleva nainen sekä vanha nainen. Tarkastelen, miten ja millä tavalla nämä ruumiit voidaan mieltää groteskeiksi ruumiiksi ja mitä merkityksiä tällaisille ruumiille teoksissa annetaan. Lähestyn groteskia teemana pikemminkin kuin kerronnan muotona. Naisruumiin lisäksi tarkastelen myös muita groteskiin läheisesti liittyviä käsitteitä, kuten väkivaltaa ja vallankäyttöä, jotka voidaan nähdä omina groteskin muotoina. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytän Mihail Bahtinin teosta François Rabelais: Keskiajan ja renessanssin nauru (1965) sekä Mary Russon teosta The Female Grotesque (1994). Bahtinin teos käsittelee karnevalistisen groteskin teoriaa ja siihen läheisesti liittyvää käsitystä groteskista ruumiista osana karnevaalin materiaalis-ruumiillista maailmankuvaa. Russo puolestaan hyödyntää Bahtinin ajatuksia, mutta lähestyy groteskia naisruumista feministisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Yhteiskunnallisuus sekä feminismi yhdistyvät teoriakirjallisuudessa ja ovat kantavia teemoja myös käsittelemissäni kaunokirjallisissa teoksissa. Bahtinin analyysin kohteena on alun perin ollut parodiakirjallisuus, mutta tutkimuksessani se osoittautui toimivaksi välineeksi myös dystopian tarkasteluun. Groteskin naisruumiin käsite toimi hyvänä analyyttisena työkaluna käsittelemissäni teoksissa, erityisesti The Handmaid’s Tale -romaanissa. Ruumiillisuuden ja kehollisuuden käsittelylle on tilaa kirjallisuudentutkimuksessa, myös muissa kuin feministisissä teoksissa. Naiseus, ruumiillisuus ja erilaisten ruumiiden kuvaukset ovat ajankohtaisia keskustelunaiheita yhteiskunnassa, joten niiden tarkastelu tulee varmasti olemaan entistä yleisempää myös kirjallisuudentutkimuksessa. Molempien teosten tarkasteleminen yhdessä osoittautui myös hedelmälliseksi, sillä teoksia ei tähän asti ole tarkasteltu kovinkaan paljon yhdessä. The Handmaid’s Tale on teoksena hyvin tutkittu, mutta The Testaments on vielä teoksena niin tuore, että ensimmäiset sitä käsittelevät tutkimusartikkelit ilmestyivät vasta tämän opinnäytetyön tekemisen aikana. Teosparissa on paljon materiaalia myös jatkotutkimukselle.
-
(2007)Tutkielman tehtävänä on selvittää jumalallisen auktoriteetin (auctoritas divina) ja ihmisen järjen (ratio) välinen suhde Augustinuksen tietoteoriassa. Päälähteinä käytetään kolmea Augustinuksen varhaistuotannon manikealaisvastaista teosta De moribus ecclesiae catholicae et de moribus manichaeorum, De vera religione ja De utilitate credendi. Tutkielman metodina on systemaattinen analyysi. Tutkimustehtävä sisältää alakysymyksiä: Kuinka käsitepari auktoriteetti - järki suhteutuu käsitepariin uskominen (credere) - ymmärtäminen (intellegere)? Mitkä ovat järjen kyvyt, rajat ja tehtävät? Mikä on auktoriteetin tehtävä ja miksi auktoriteetteja tarvitaan? Missä määrin päälähteiden välillä on eroja? Luvussa 2 tarkastellaan sitä uskonnollis-filosofista taustaa, jonka kautta Augustinuksen käsitys auktoriteetin ja järjen suhteesta tulee ymmärrettäväksi. Vaikka Augustinus liittyykin uskon ja ymmärryksen suhteen varhaiskristilliseen traditioon, ei hänen käsitystään voida ymmärtää irrallaan platonilaisesta ja uusplatonilaisesta tietoteoriasta. Augustinuksen tietoteoria muotoutui myös vastauksessa skeptisismiin ja manikealaiseen pseudo-rationalismiin. Pääluvuissa 3, 4 ja 5 käsitellään Augustinuksen käsitystä auktoriteetin ja järjen suhteesta siten, että kussakin pääluvussa keskitytään yhteen päälähteeseen. Loppukatsauksessa (luku 6) kootaan yhteen tutkimuksen tulokset. Augustinuksen klassisesta roomalaisesta kirjallisuudesta lanseeraama käsitepari auktoriteetti - järki liittyy läheisesti toiseen käsitepariin uskominen - ymmärtäminen. Usko perustuu auktoriteettiin ja ymmärrys järkeen. Niin kuin usko edeltää ymmärrystä (credo ut intelligam), samoin auktoriteetti edeltää uskoa. Mutta toisaalta myös ymmärrys edeltää uskoa siinä mielessä, että on ymmärrettävä auktoriteetin ilmoittamat väitelauseet, jotta usko tulisi mahdolliseksi. Tietyssä mielessä myös järki edeltää auktoriteettia, sillä järki arvioi, kuka on uskomisen arvoinen. Ilman auktoriteettiin perustuvaa uskoa ihminen kykenee järjen avulla tajuamaan ainakin yhden totuuden, nimittäin sen, että kaiken epäileminen on mahdotonta. Radikaaleinkin epäilijä on varma ainakin siitä totuudesta, että hän epäilee. Augustinus antaa toisinaan ymmärtää, että ilman auktoriteettia voidaan käsittää myös Jumalan olemassaolo. Toisinaan hän taas opettaa, että tieto Jumalan olemassaolosta perustuu jumalalliseen auktoriteettiin. Ihmisen järki on rajallinen kahdessa mielessä. Ensinnäkin se ei kykene saavuttamaan varmaa tietoa aistimaailman ajallisista asioista. Varma tieto eli ymmärrys kohdistuu vain ikuisiin ja intelligiibeleihin totuuksiin. Toiseksi ihmisen järki on osallinen syntiinlankeemuksesta niin, että totuuden tavoittaminen tulee lopulta mahdottomaksi ilman auktoriteettia. Jumalallinen auktoriteetti on Augustinuksen mukaan Kristuksessa, Raamatussa ja katolisessa kirkossa. Jumalallinen auktoriteetti ilmoittaa pelastushistorian totuudet, joiden kautta ihmisen mieli puhdistuu ja kykenee kohoamaan kohti ikuisia jumalallisia totuuksia. Jumalallisen auktoriteetin ilmoittamat ikuiset totuudet ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin on ensin uskottava, jotta ne voitaisiin myöhemmin ymmärtää (credo, quod intelligam). Auktoriteetin tehtävä on johdattaa järkeen ja järjen tehtävä on johtaa ymmärrykseen. Teoksen päälähteet opettavat pääsääntöisesti samalla tavalla käsillä olevasta aiheesta. De moribuksessa painopiste on tosin muita selkeämmin rakkaudessa: rakkaus johtaa tietoteoreettiseen täyttymykseen. De vera religionessa on vahvimpana ajatus luonnollisesta jumalatuntemuksesta. De utilitate credendi keskittyy voimakkaimmin auktoriteettiuskon puolustamiseen. Päälähteiden painotuserot johtuvat niiden erilaisesta luonteesta.
-
(2012)Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten auktoriteetit, tässä tutkielmassa seurakunnat, muut kristilliset organisaatiot ja kaupungin eri toimielimet toimivat kasvavalla työläisalueella 1900-luvun alussa. Erityisenä tutkimuskohteena on instituutioiden harjoittama sosiaalinen kontrolli ja väestön suhtautuminen siihen. Helsingissä toteutettiin 1906 kauan odotettu seurakuntajako, jonka seurauksena myös Kallion ja Sörnäisten alue sai omat seurakuntansa. Sörnäisten suomalainen seurakunta ja Sörnäs svenska församling aloittivat toimintansa haasteellisissa oloissa, sillä niillä ei ollut edes omia tiloja seurakunnan alueella. Alusta lähtien seurakunnat tekivätkin hyvin tiivistä yhteistyötä alueella toimivien kristillisten järjestöjen kanssa: muun muassa jumalanpalvelukset pidettiin Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen tiloissa Alppikadulla ja Kaupunkilähetyksen Harjun rukoushuoneessa ennen Kallion kirkon valmistumista syksyllä 1912. Uudet seurakunnat tarttuivat heti jäsentensä moraalin vahvistamiseen. Kummatkin seurakunnat perustivat kirkkolain mukaiset vanhinten neuvostot, joiden tehtävänä oli valvoa seurakuntalaisten siveellisyyttä. Sörnäisten seurakunnat aloittivat poikkeuksellisen kovasanaisen ja laajan moraalikampanjan muun muassa julkaisemalla lentolehtisiä ja tekemällä kotikäyntejä aviottomien pariskuntien luona taivutellen heitä solmimaan avioliiton. Vanhinten siveystyö herätti työläislehdistössä ankaraa arvostelua, eivätkä kehotukset tuntuneet tehoavan väestöön. Seurakuntien toiminnan herättämä kritiikki ei kuitenkaan koskenut kaikkea kristillistä toimintaa alueella. Kristilliset yhdistykset toimivat Sörnäisten hyväntekijöinä, jotka jakoivat köyhäinapua, perustivat erilaisia työlaitoksia ja lastenkoteja sekä hoitivat sairaita. Vaikka myös yhdistykset harjoittivat siveystyötä, niiden toimintaa ei arvosteltu juurikaan. Kun seurakuntien resurssit olivat rajalliset, oli työnjako yhdistysten kanssa selvä: ne hoitivat seurakuntalaisten tavoittamisen diakonia-, lapsi- ja nuorisotyöllä, kun taas seurakunta keskittyi kirkollisiin toimituksiin ja hallintoon. Huomionarvoista kuitenkin on, että kaikki Sörnäisten seurakuntien papit olivat aktiivisia niin yhdistysten hallinnossa kuin toiminnassakin. Kaupungin köyhäinhoito perustui samalle uskonnollismoralistiselle pohjalle kuin kirkonkin toiminta. Sekä kirkon että kaupungin työtä leimasi hoivaava valta, joka oikeutti käyttäjänsä ankariinkin toimenpiteisiin ja pakotti avuntarvitsijat tiukan kontrollin alle. Helsingin poliisiin perustettiin siveysosasto 1900-luvun vaihteessa huolehtimaan erityisesti irtolaisista. Vaivaishoitohallitus taas huolehti kaupungin köyhäihoidosta ja sen työhön liittyi runsaasti kontrollipolitiikkaa. Lasten turvallisuudesta huolehti 1899 perustettu kasvatuslautakunta, jonka lisäksi kaupungissa työväenkysymyksiin perehtyi myös erillinen työväenasiainlautakunta. Nämä tekivät yhteistyötä kaupungin papiston kanssa, mutta erityisen keskeistä oli järjestöjen työn tukeminen. Kaupunki ulkoisti osan palveluistaan yhdistysten tehtäväksi maksamalla niille avustuksia ja luovuttamalla edullisesti tonttimaata. Kristillisillä järjestöillä oli vankka asema kaupungin avustustyössä yhtenevän tunnustuksen ja aatemaailman vuoksi. Kristillisen siveystyön ja köyhäinhoidon konkreettisina yhdistäjinä toimivat erityisesti diakonissat. Sosiaalityön ja sairaanhoidon vasta hakiessa muotoaan olivat diakonissat sekä avustustyön ammattilaisia että moraalikasvatuksen erinomaisia lähettiläitä. He toimivat yhteistyön luojina seurakuntien, kristillisten järjestöjen ja kaupungin välillä. Heidän työtään arvostettiin myös työläisyhteisössä laajalti: diakonissojen voidaankin sanoa toimineen sillanrakentajana auktoriteettien ja työläisyhteiskunnan välissä. Vaikka 1900-luvun alku oli Helsingille kasvunaikaa, oli edelleen kyse pienestä kaupungista, jossa kohtuullisen rajattu piiri vastasi päätöksenteosta. Vain pienellä osalla kaupunkilaisista oli aikaa ja mahdollisuuksia osallistua hyväntekeväisyystyön pyörittämiseen tai ylipäänsä vapaaehtoistoimintaan. Tämä pieni piiri tosin teki työtään hyvin aktiivisesti. Tämä näkyykin tutkimuksessa siinä, että samat henkilöt toimivat ristiin useissa eri luottamuselimissä niin kaupungin, kirkon kuin yhdistystenkin hallinnossa. Tutkimuksen pääteemoja ovat seurakuntien ja kunnallisten toimielinten toiminta muuttuvassa yhteiskunnassa, kristillinen avustustyö sekä järjestöjen ja seurakuntien suhde, kirkon ja työväen kohtaaminen sekä sosiaalinen kontrolli sääty-yhteiskunnan murtuessa. Ajallisesti tutkimus keskittyy vuosiin 1906−1917.
-
(2016)Tutkin Aulus Cornelius Celsuksen De Medicina teoksen anatomian ja sairauksien nimistöä. Otan selvää, onko anatomiassa eroavaisuuksia., kuuluvatko teoksen anatomiset ja sairauksien nimet nykyiseen lääketieteelliseen, italian, ranskan ja englannin sanastoon. Sanat ovat muuttuneet eri kielissä kielen oman äänneasun mukaan. Kun kielestä löytyy samankaltainen substantiivi tai adjektiivi, olen ottanut ne mukaan aineistooni. Joidenkin sanojen merkitys on muuttunut. Useimmiten kuitenkin merkitys on edelleen sama? Voiko nimien perusteella päätellä, mitkä sairaudet olivat yleisiä. Eräiden sairauksien nimien monilukuisuus voi olla viite, siitä että näitä vastaavat tauditkin olivat yleisiä. Anatomisia nimiä olen saanut aineistooni 177 kappaletta. Nimi on edelleen sama anatomisessa noin 75, italialaisessa ja ranskalaisessa noin 66 ja englantilaisessa sanastossa noin 52 prosentilla. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta merkitys on säilynyt samana. Sairauksien lääketieteellinen termi on sama 60,3 italialainen 57,4 ranskalainen ja englantilainen 52,9 prosentilla. Sairauksien nimien osuus on selvästi pienempi lääketieteellisessä ja ranskalaisessa, italialaisessa jonkin verran ja englantilaisessa sanastossa lähes sama kuin anatomisessa sanastossa. Celsus muodostaa latinalaisen sairauden nimen translitteraatiolla vastaavasta kreikkalaisesta sanasta yli 80 %:sti. Celsuksen ansiota on se että, molemmat kreikka ja latina kuuluvat lääketieteelliseen sanastoon.
-
(2015)The thesis proposes an interpretative reading of René Descartes’ work Meditations on First Philosophy. This reading is called the unificationist reading and it is contrasted with a tradition of reading The Meditations with an epistemological attitude. These opposing views are called the justificationist reading based on their emphasis on justifications of beliefs. The unificationist reading instead emphasizes a metaphysical approach to The Meditations and is based on Joseph Almog’s reading of Descartes. The reading aims to unify those parts of Descartes’ theory that would in the justificationist tradition lead to strict dualisms and distinctions inside the theory. Almog has presented his reading of Descartes in a series of lecture courses held in Helsinki in 2013. In addition to these courses, class notes, class meetings and correspondence, Edwin Curley’s and John Carriero’s substantial works on Descartes’ are used to present the unificationist view. Interpretation of The Mediations with the help of these works is the main method for contrasting the unificationist and the justificationist view. The benefits of abandoning the epistemological attitude and the justificationist view are shown in the cases of the unity of man and of God. The justificationist reading leads to a strict dualism of mind and body as separate entities whereas the adoption of the unificationist view enables Descartes’ idea of men to be units of one (substance). It is shown that Descartes in fact seems to support a unified concept of men and his metaphysical distinction of mind and body does not seem to apply in the case of men. Furthermore, Descartes’ arguments for the existence of God seem circular or vague when considered within the justificationist tradition. The so-called ontological argument is taken under consideration and shown how it can be interpreted differently within the unificationist reading. The unificationist reading gives God the greatest importance in Descartes’ theory whereas the justificationist tradition sometimes denies God having any or only little importance in The Meditations and this is shown to adduce several issues. It is shown how adopting the unificationist view Descartes’ philosophy appears its integral entirety. The unificationist view leads to a global theory of existence instead of a scattered collection of justified beliefs concerning existence.
-
(2022)Tutkielma on haastatteluaineistoon perustuva tapaustutkimus, jossa tarkastelen kuuden Suomessa asuvan au pairin kielikäsityksiä ja suomen kieltä koskevia asenteita. Tutkin työssäni sitä, miten au pairien kielikäsitykset muuttuvat heidän asuttuansa Suomessa ja miten nämä käsitykset ja asenteet vaikuttavat heidän suomen kielen oppimiseensa. Työni aineisto koostuu 11:sta englanninkielisestä nauhoitetusta ja litteroidusta haastattelusta, jotka keräsin vuonna 2021 verkon välityksellä. Tutkimuksessani käytän sisällönanalyysin metodia ja sovellan Kalajan ym (2018) tutkimusta käsityk-sistä ja uskomuksista sekä Garrettin ym. (2003) tutkimustuloksia asenteista ja niiden luokitelusta. Haastattelujen analyysi osoittaa, että au pairien käsitykset suomen kielestä ovat yhteydessä isäntäperheiden asenteisiin sekä heidän ympäristössään käytettäviin kieliin. Haastateltavat kertovat ajattelevansa suomen kielen olevan hyödyllinen työn saamisen kannalta. Ne haastateltavat, jotka asuvat muualla kuin pääkaupunkiseudulla, kertovat suomen kielen ole-van erittäin hyödyllinen työkalu myös jokapäiväisissä tilanteissa. Käsitys suomen kielen hyödyllisyydestä ei kuitenkaan esiinny pääkaupunkiseudulla asuvien au pairien haastatteluissa. Heidän asenteensa suomen kieltä ja sen oppimista kohtaan on selvästi negatiivisempi verrattuna niihin au pareihin, jotka asuvat muualla Suomessa. Suomen kielen hyödyt-tömyys on yhteydessä englannin kielen lingua franca -statuksen kanssa. Pääkaupunkiseudulla englantia on mahdollista käyttää kaikenlaisissa vuorovaikutustilanteissa, joten suomen kielen oppimisella ei ole suuri rooli au pairien elämässä. Tämä aspekti korostuu myös isäntäperheissä, joissa informanteilla on harvoin mahdollisuus käyttää suomea. Haastatte-luista tuli myös ilmi, että isäntäperheet sopeutuvat au pairien kielirepertoaariin ja hyväksyvät englannin lingua francana asioidessaan heidän kanssaan. Haastattelut myös osoittavat, että suomen kielikursseilla on suuri vaikutus au pairien kielikäsityksiin ja asenteisiin. Kaksi tutkittavaa kertoi muuttaneensa käsityksiänsä ja asenteitaan suomen kielikurssilla, kun heidän alkuperäiset odotuksensa eivät täyttyneet. Tulokset myös osoittavat, että haastateltavia yhdistää ajatus suo-men kielen vaikeudesta. Tämä käsitys myös vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja oppimiseensa. Vaikeus esiintyi kaikissa haastatteluissa yhteydessä suomen kielen oppimiseen ja puhumiseen. Au pairien kielikäsityksiä suomen kielestä ei ole tutkittu aikaisemmin, mutta au pair -ryhmä suomi toisena kielenä -oppijoina mahdollistaa mielenkiintoisia jatkotutkimuksia. Asema au pairina antaisi heille mahdollisuuden oppia suomea työssä, vapaa-ajalla sekä kielikurssien kautta, mutta informanttieni tapauksessa kielen oppimiseen vaikuttaa heidän asenteensa kieltä kohtaan. Au pairien kielikäsityksiä voisi lähestyä etnografisen tutkimuksen avulla, mikä myös mahdol-listaisi isäntäperheiden roolin tarkastelun käsitysten muuttamisessa.
-
(2009)The objectives of this study was to investigate the cause of the local whiteness in AURAÒ blue cheese and to find the way which reduces the white cheeses. It was studied if white cheeses have a compact or open structure. White cheeses were classified as compact and open. Scanning electron microscopy was performed on compact, open and mouldy cheeses. Factors which cause compact cheese were also studied. At the beginning of blue cheese manufacturing, citrate was analysed at different time points in different vats. The aim was to make compact cheese in one of the trials. Cheese curd was broken before and after moulding. Alternative factors including the effect of addition of salt to the vat on reducing the amount of white cheeses was also studied. Other variables were the speed of the drying belt, heating of vat, the amount of vat whey and the different moulds were also studied. In addition it was studied how separation of whey affects to the amount of compact cheeses in the drying belt. Microbiological and chemical analyses as well as density and texture measurement were performed on the trials. Most of the white cheeses were compact and the small amount of white cheeses had an open structure. The compact cheeses had less mould and yeast than the mouldy cheeses. The pH was lower and the amount of free amino acids was less in the compact cheeses than the mouldy cheeses. The compact cheeses were more dense than the mouldy cheeses. Measurements from texture analyser showed that the hardness of compact cheese were greater and the fracturability of compact cheese was lower than the hardness or fracturability of mouldy cheese. There were no differences in the amount of citrates between days or vats. Broken cheese curd before moulding caused a more compact structure. The addition of salt in the vat did not affect the white cheeses. The compact cheeses decreased when the speed of the drying belt was reduced. With the use of the new mould, less compact cheeses were produced than with older mould. The removal of water from cheese curds is logarithmic the longer they are on an open drying belt. The compact cheese also decreased logarithmically when cheese curds were on drying belt from zero to ten seconds. There was a greater amount of compact cheeses after moulding in the vat.
-
(2017)BACKGROUND: An auricular keloid is an atypical progressively growing scar on the visible part of the ear, which is usually caused by piercing. Surgery, contact cryo, laser or radiofrequency ablation (RFA) combined with injection, compression and sometimes even radiation therapy are used for treatment with varying results. OBJECTIVE: The skin pigmentation and genetics are known risk factors for keloid formation. The purpose of this retrospective study was to determine whether the fair and fairly genetically isolated Finnish population differed demographically from other populations with ear keloids. Additionally we compared the effectiveness of the RFA to surgery. MATERIALS AND METHODS: 150 auricular keloid patients of the Helsinki University Hospital were categorized by demographical data and analyzed using chi-square statistics. A literature search was done resulting in 12 studies. RESULTS: The Finnish population from our patient series seemed to be demographically comparable to other populations based on our own data and literature search. The RFA was not inferior in comparison with surgery.
-
(2013)Tutkielmassa tarkastellaan kuoleman tematiikan representaatioita suomalaisessa nykyvalokuvataiteessa. Tavoitteena on havainnoida kuoleman kuvauksen tapoja ja motiiveja sekä pohtia, millaisia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia suhtautumisia, tottumuksia ja käytäntöjä teoksissa on taiteen keinoin pyritty kommentoimaan. Tutkielma perustuu teosanalyyseille. Aineistona käytetään kahta kuolemaa kuvaavaa valokuvateossarjaa. Nämä ovat Iikka Tolosen The End sekä Minna Havukaisen Exitus, joka sisältää valokuvien ohella kolme videoteosta ja jonka esillepanoon on liittynyt sisällöltään jonkin verran vaihtelevia tapahtumakokonaisuuksia. Teoriataustana toimii kuolemaa eri näkökulmista tarkastellut keskustelu. Teoksia analysoidaan diskursiivisessa; oman aikamme kuolemankulttuuria kirjallisuuden, tutkimuksen, artikkeleiden sekä yleisöluentojen kautta pohtivassa yhteydessä. Teossarjat esittävät kuolemaa ja siihen liittyviä käytäntöjä sellaisina, kuin ne suomalaisessa nykykulttuurissa useimmiten tapahtuvat. Niiden huomataan toistavan monia taidehistorian traditionaalisia, usein metaforisia teeman tarkastelutapoja. Valokuvateoksia tarkastelemalla voidaan ymmärtää kuolemankäsitysten mentaalisen osuuden sitkeys ja tämän jäykkyyden aiheuttama, nykykäsityksiin sisältyvä menneisyyden perintö; sarjat toistavat jossain määrin menneisyydestä kantautuvia kuolleisiin ja kuolemaan liittyviä käsityksiä. Henkiseen kulttuuriperintöön sisältyvien rakenteiden ohella analyysi osoittaa teossarjojen vahvistavan ja uudentavan eräitä nykykeskustelussa kuolemiseen liitettyjä mielikuvia sekä oman aikamme kulttuurille tyypillisiä, kuolemaan liittyviä erityispiirteitä. Teosten tulkinta mahdollistaa myös kuolemaan liittyvien käytäntöjen yhteyteen muodostuneiden uusien traditioiden esiin nostamisen ja arvioimisen. Taideteosten käsittelemien näkökulmien ulkopuolelle jäävien tai vähäistä huomiota saavien kuolemiseen liittyvien aspektien voidaan todeta paljastavan teemaan liittyviä kulttuurisia kipupisteitä. Kuoleman teeman taiteessa tarkastelun sekä aihetta käsittelevien taiteilijoiden saaman vastaanoton ja kritiikin voidaan esittää alleviivaavan motiivin haasteellisuutta. Kirjoitus kyseenalaistaa tutkijoiden taholta usein esitettyä väitettä, jonka mukaan kuolema on puheenaiheena kielletty ja teemana piilotettu. Teosanalyysi korostaa suremisen ja kuoleman yhteydessä esiintyvien, erilaisten ristiriitaistenkin tunteiden ilmaisun, käsittelyn ja purkamisen tärkeyttä. Teokset pyrkivät kuoleman pohdinnan, yhteiskunnallisten suhtautumistapojen ja kuolemankäsitysten näkyväksi tekemisen ohella jakamaan emootioita ja toimimaan suremisen väylinä.
Now showing items 2056-2075 of 32623