Browsing by Title

Tutkimuksessa käsitellään nimensä mukaisesti aurinkoenergialaitosta rahoitusprojektina. Esitys on esineoikeudellinen tutkimus, jossa käytetään metodina lainopillista, analyyttisen koulukunnan metodina. Tutkielman tehtävänasettelu on se, miten kiinteistön maapohjaa tai kiinteistöllä sijaitsevaa rakennusta alustanaan hyödyntävä aurinkoenergialaitos voi esineoikeudellisten järjestelyiden avulla mahdollistaa alustan käytön tarkoituksenmukaisella ja sivullisia sitovalla tavalla. Keskeisenä kysymyksenä on, miten maapohjaan tai rakennuksen katolla olevaan kansirakennelmaan perustuva aurinkoenergialaitoksen alusta voidaan määritellä esimerkiksi kolmiulotteisella hallinnanjakosopimuksella taikka yhtiöittämisellä omaksi kokonaisuudekseen. Tarkastelun keskiössä ovat ne tilanteet, joissa aurinkoenergialaitos omistaa koko kiinteistön rakennuksineen, omistaa sen hallinnanjakosopimuksella täsmennetyllä jaetulla yhteisomistuksella tai on kiinteistöön kohdistuvan maanvuokraoikeuden tai rakennukseen kohdistuvan käyttöoikeuden haltija. Toisena asiakokonaisuutena tutkimuksessa käsitellään aurinkoenergialaitoksen perustamista varten käytettävissä olevia tarkoituksenmukaisia rahoitusmuotoja. Osiossa käsitellään itsenäisinä vaihtoehtoina projektirahoitusta ja rahoitusleasingia. Osiossa käsitellään myös projektirahoituksen ja rahoitusleasingin keskinäistä suhdetta, johon liittyy mm. projektiluotonannon vakuutena olevan projektivarallisuuden määrittelemiseen liittyvä problematiikka. Tutkimuksen osiossa selvitetään, miten projektirahoitus soveltuu aurinkoenergialaitoksen rahoittamiseen rahoitusmuotona ja mitä eri näkökohtia projektirahoitukseen liittyy mukaan lukien rahoittajan asema ja rahoittajan käytössä olevat sopimusperusteiset kontrollikeinot asemansa turvaamiseksi. Lisäksi käsitellään rahoitusleasing-järjestelyä, jolla aurinkoenergialaitoksen perustava yritys voi rahoittaa koneen tai laitteen, esimerkiksi aurinkopaneelien hankinnan yrityksen käyttöön. Käsiteltävinä kysymyksinä ovat myös maakaaren mukaiset kirjaukset koskien ainesosaa ja tarpeistosuhdetta. Lisäksi käsitellään rahoittajan asemaa erilaisissa erityistilanteissa, kuten leasingjärjestelyssä vuokralle ottajan asemassa olevan yrityksen pakkotäytäntöönpanotilanteessa. Tutkimuksen alussa käsitellään lisäksi lyhyesti aurinkoenergialaitoksen rahoittamiseen vaikuttavaa toimintaympäristöä. Tutkimuksessa käytetään lähteinä esineoikeudellista ja sopimusoikeudellista oikeuskirjallisuutta mukaan lukien tutkimukset, väitöskirjat ja asiantuntija-artikkelit. Lähteinä on käytetty myös säädöksiä, oikeustapauksia, lainvalmisteluaineistoa sekä lainsäädännön kehittämishankkeiden raportteja. Muita lähteitä on käytetty kuvaamaan aurinkoenergiahankkeiden toimintaympäristöä. Tutkimuksella pyritään paneutumaan siihen kysymykseen, kuinka kysymys kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen omistuksen ja hallinnan kolmiulotteisen käytön mahdollistamisesta on kokemassa merkittäviä muutoksia ja nopeaa kehitystä. Oikeuskirjallisuudessa ja lainsäädännön uudistamiseen tähtäävissä hankkeissa keskustellaan paljon kolmiulotteisesta kiinteistöstä käsitteenä. Myös muiden maiden, esimerkiksi Ruotsin omaksumat ratkaisut kolmiulotteisen kiinteistön määrittelemisestä omaksi rekisteriyksikökseen osoittavat, että Suomen kiinteistöjä koskevaa lainsäädäntöä on syytä kehittää ajantasaisemmaksi. Lainsäädännön kehittämistarpeiden selvittämistä perustelee kasvava kysyntä ja tarve kiinteistöjä ja kiinteistön rakennuksia hyödyntäviin energiaratkaisuihin, jotta mm. uusiutuvan energian osuutta koskeviin tavoitteisiin päästään ja yhdyskuntarakentamisesta saadaan mahdollisimman suuri käyttöpotentiaali hyödynnettyä. Yleisemmin kyse on siitä, että sellaiset suuret rakennushankkeet ovat yleistymässä, joissa on tarve rajata yksinomainen ja sivullisia sitova hallinta yksilöityyn tilaan kiinteistöstä ja kiinteistöön kuuluvista rakennuksista ennen kaikkea horisontaalisesti ja vertikaalisesti. Juuri sen vuoksi kolmiulotteisen kiinteistön käsitettä koskeva lähempi tutkimus on esineoikeudessa paikallaan.

Maataloussektori on aikaisemmin ollut ainoastaan energian kuluttaja, mutta nykyään se on myös energian tuottaja. Viljelijät ovat viime aikoina investoineet energian tuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen. Auringon tuottamaa energiaa olisi mahdollista hyödyntää Suomessa lämmön ja sähkön tuotannossa paljon nykyistä enemmän ja sillä voitaisiin täydentää monia energiatarpeita koko maatalous- ja elintarvikeketjussa. Vuoden 2021 jälkeen sähkön kokonaishinnan vaihtelu on ollut suurta, joten investointi aurinkopaneeleihin voi olla kiinnostava vaihtoehto uusiutuvana energian lähteenä maatiloilla. Tämän tutkielman tavoitteena oli arvioida tapaustutkimuksena aurinkopaneeli-investoinnin kannattavuutta eteläpohjalaisella kalkkunatilalla. Kannattavuuden arviointiin käytettiin nykyaikaisia investointimenetelmiä, minkä lisäksi kartoitettiin kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä herkkyysanalyysin avulla. Erityisesti tutkielmassa pyrittiin selvittämään, onko investointi kannattava, mitkä ovat investoinnin kannattavuuteen vaikuttavat tekijät, sekä miten investointituen määrä vaikuttaa investoinnin kannattavuuteen. Tutkielman tuloksissa investoinnin nettonykyarvoksi muodostui 12 240 €, sisäiseksi korkokannaksi 18,96 %, pääoman tuottoasteeksi 18,98 % ja takaisinmaksuajaksi 5,27 vuotta. Investointilaskelmien tuloksiin vaikutti positiivisesti investoinnin arvioitu pitkä käyttöikä. Aurinkopaneelijärjestelmällä pystyttäisiin tuottamaan osa tilan käyttösähköstä itse ja tuotettua sähköenergiaa päätyisi myös myyntiin ajoittain, kun sähkön tuotanto tilalla on suurempaa kuin tilan kulutus. Investoinnin kannattavuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi tutkielmassa muodostuivat investointituen määrä, ostosähkön hinta ja aurinkopaneelijärjestelmän energiantuottomäärä. Investointituen määrällä oli tutkielmassa suuri vaikutus investoinnin kannattavuuteen. Investointituki kasvatti investoinnin nettonykyarvoa, sisäistä korkokantaa sekä pääomantuottoastetta ja lyhensi investoinnin takaisinmaksuaikaa merkittävästi. Tutkielman investointilaskelmien sekä herkkyysanalyysien mukaan investointia aurinkopaneelijärjestelmään voidaan pitää tilalle kannattavana. Investointi mahdollistaa energiaomavaraisuuden lisäämisen ja sähkön käytöstä aiheutuvien kustannuksien alenemisen.

Monissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on tutkittu aurinkotuulen dynaamisen paineen vaikutusta revontulialueen hiukkaspresipitaatioon. Tutkimukset ovat kuitenkin perustuneet muutamaan yksittäiseen tapaukseen ja laskevan dynaamisen paineen vaikutuksia ei juuri ole tarkasteltu. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää suuremmasta statistiikasta aurinkotuulen dynaamisen paineen nousujen ja laskujen vaikutusta ionosfäärin dynamiikkaan. Paineen muutoksia etsittiin ACE:n mittausdatasta vuosilta 1998 2004 ja ionosfäärin vastetta näihin muutoksiin tutkittiin käyttäen IMAGE-magnetometriverkon tuottamaa magneettisen aktiivisuuden indeksiä (IE-indeksi). Tutkimuksen kohteeksi valittiin 286 painepulssia, joita edelsi ja seurasi tasaisen paineen jakso, sekä 171 vastaavaa paineen laskua (negatiivista painepulssia). Näiden paineen muutosten ionosfäärivastetta tutkittaessa käytettiin tilastollista superposed epoch -menetelmää. Tutkimuksen tulokseksi saatiin selvä positiivinen korrelaatio IE-indeksin ja aurinkotuulen dynaamisen paineen välillä. Korrelaatio on vähemmän selkeää paineen laskujen kuin nousujen yhteydessä. Tälle on useita mahdollisia selityksiä: Tutkimusaineisto paineen laskuista oli suppeampi. Toisin kuin painepulsseihin, paineen laskuihin ei liittynyt aurinkotuulen nopeuden muutosta. Lisäksi IMF:n magnitudi kasvoi lähes kaikkien paineen laskujen aikana, joten magnitudin ja IE:n välinen positiivinen korrelaatio voisi peittää paineen laskun vaikutusta. Eteläisen IMF:n painepulssien aikana IE:n muutokset aiheutuivat enimmäkseen läntisen elektrojetin vahvistumisesta ja pohjoisen IMF:n aikana havaitut IE:n muutokset liittyivät enemmän itäiseen elektrojettiin. Aurinkotuulen dynaamisen paineen ja elektrojettien korrelaation selitykseksi tarjotaan ionosfääriin saapuvien kentänsuuntaisten virtojen välityksellä tapahtuvaa kytkentää aurinkotuuleen. IMF:n z-komponentin suunnalla oli odotetun merkittävä vaikutus IE:n yleiseen tasoon, mutta IE:n korrelaatio paineen muutosten kanssa oli samaa tasoa z-komponentin etumerkistä riippumatta. Myös IMF:n y-komponentti osoittautui merkittäväksi pohjoisen IMF:n aikana, sillä tällöin IE:n yleinen taso oli korkeampi ja paineen muutosten vaikutus paljon selkeämpi IMF:n y-komponentin ollessa positiivinen kuin negatiivinen.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan australialaisten, altruististen sijaissynnyttäjien ja aiottujen äitien välille syntyvää läheistä suhdetta keinona naturalisoida ja normalisoida sijaissynnytyksen kautta tapahtuva lisääntyminen. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, kuinka sijaissynnytysjärjestelyissä toimijat osittain ristiriitaisesti vastustavat normatiivista, biologisesti rajattua näkemystä sukulaisuudesta ja (ydin)perheestä samalla tavoitellen normatiivista, 'geneettistä vanhemmuutta'. Tutkielma paikantuu sukulaisuutta tarkastelevan antropologian kentälle. Tärkeitä teemoja antropologisessa sukulaisuuskeskustelussa ovat luonnon ja kulttuurin tai biologisen ja sosiaalisen välille muodostettu tai muodostunut eronteko. Tarkastelen luonnollisen ja sosiaalisen määritelmiä erityisesti äidinvaistoihin liittyvien käsitysten valossa. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta teemahaastattelusta ja Facebookissa sijaissynnytystä käsittelevällä australialaisella foorumilla käytyjen keskustelujen seuraamisesta. Aineistona on hyödynnetty myös lehtiartikkeleita ja avoimia blogeja. Haastattelut suoritettiin Australiassa. Haastateltavista kolme oli sijaissynnyttäjiä, neljä aiottuja äitejä ja yksi sijaissynnytystä tukevan järjestön, Surrogacy Australian, puheenjohtaja. Aineiston keruussa on pyritty toteuttamaan Sherry Ortnerin kuvaamaa etnografista otetta, jossa tutkija sitoutuu mahdollisimman tiheän eli rikkaan, monivivahteisen ja yksityiskohtaisen aineiston hankintaan. Tutkielman keskeisimmät johtopäätökset liittyvät altruistisen sijaissynnyttäjän ja aiotun äidin välille muodostuvan suhteen luonteeseen ja merkitykseen. Tutkielmassa suhde tulkitaan keinona normalisoida ja naturaliosoida sijaissynnytyksen kautta tapahtuva lisääntyminen. Tutkielman aineisto antaa viitteitä siitä, että australialaiset, altruistiset sijaissynnyttäjät ja aiotut äidit tekevät tästä varsin epänormatiivisesta lisääntymisen tavasta moraalisesti hyväksyttyä puhumalla keskinäisestä suhteestaan sukulaisuuden termein. Vastakohtana näyttäytyy Australian ulkopuolella tapahtuva, kapitalistinen, kaupallinen, sopimuksenvarainen ja väliaikainen sijaissynnytysjärjestely. Lisäksi tutkielmassa pohditaan sitä, kuinka sijaissynnyttäjän ja aiotun äidin välille muodostuva suhde toisaalta kyseenalaistaa normatiivisen, biogenetiikkaan tukeutuvan sukulaisuuskäsityksen, mutta toisaalta toimijat tavoittelevat usein geneettistä vanhemmuutta ja perhettä, jossa on 'ainakin kaksi lasta' eli he toimivat kulttuuristen ideaalien ja normien mukaisesti. Siispä sijaissynnytystä voidaan tarkastella ilmiönä, joka asettaa toimijat kulttuuristen, kyseenalaistamattomien, sukulaisuutta, perhettä ja vanhemmuutta koskevien arvojensa kanssa vastakkain. Tämä tutkielma osoittaa, että länsimainen käsitys sukulaisuudesta biogeneettisenä siteenä on vahvasti läsnä niin australialaisten sijaissynnyttäjien kuin aiottujen vanhempien puheessa, mutta myös vastakkainen diskurssi, joka korostaa hoivaa ja huolenpitoa sukulaisuuden määrittelyssä, tunnustetaan.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Several studies show that early childhood education and care, and in particular pre-primary education, play a key role in supporting and preventing learning difficulties. However, it is common for a child to not receive a learning difficulty diagnosis before school age. Late diagnosis is often caused by the individuality and comorbidity of learning difficulties with other developmental challenges. It is important that early childhood education teachers, who work in pre-primary education, identify children at potential risk of learning difficulties. At the same time, they must also be familiar with the mechanisms of learning difficulties and effective methods for supporting and preventing potential difficulties at school. The aim of this study was to study the methods used in pre-primary education to support and prevent learning difficulties. The aim was also to find out how consciously and on what grounds preschool teachers choose different methods to support their teaching. At the center of this study were methods related to reading and mathematical skills. Three research questions were used to find answers to these topics. The research data was collected in December 2020 and January 2021 by interviewing five early childhood education teachers. They all worked in a preschool from the City of Helsinki daycare. The data was collected by a semi-structured theme interview and the analysis method was the qualitative content analysis. Based on this study, teachers considered it important to support and prevent learning difficulties already in pre-primary education. They felt that they had sufficient capacity and knowledge regarding learning difficulties and that they could identify the children who might need support for learning. Teachers used mostly general pedagogical methods to support children's learning in reading and mathematics. Methods were mostly based on curriculum for the primary education. Teachers emphasized physical activity, functionality, and integration with other learning content to support reading and mathematical skills. Awareness of available methods related to the prevention of learning difficulties was clearly low and incomplete. Furthermore, the use of various materials and methods was not clearly justified in relation to the prevention of possible difficulties. Teachers chose methods, based on their own habits and material that was available in the daycare center. Preschool-teachers' overall awareness of learning difficulties, their occurrence, and preventive factors and methods, appears to be low and incomplete.

Yritykset ovat viime vuosien aikana havahtuneet suosituimpien sosiaalisen median vaikuttajien profiilien potentiaaliin markkinointikanavana. Sosiaalisen median vaikuttajat tarjoavat mahdollisuuden kohdennetulle mainonnalle, sillä kanavien aiheet ovat usein tarkoin määriteltyjä, jolloin niiden ympärille kerääntyneellä yleisösegmentilläkin on yhteneväisemmät kiinnostuksen kohteet. Sosiaalisen median vaikuttajien kautta toteutettua markkinointia kutsutaan vaikuttajamarkkinoinniksi. Vaikuttajamarkkinointiin ei voida kuitenkaan täysin soveltaa perinteisen markkinoinnin keinoja. Tässä pro gradu -tutkielmassa kiinnostuksen kohteena on se, miten kaupallisessa yhteistyössä luodut sisällöt istuvat sosiaalisen median vaikuttajien kanaviin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisille premisseille sosiaalisen median vaikuttajien hyödyntäminen vaikuttajamarkkinoinnissa perustuu. Tämän tavoitteen toteutumisen kannalta on olennaista ensin määritellä, mitä sosiaalisen median vaikuttajilla ja vaikuttajamarkkinoinnilla tarkoitetaan. Tutkielmassa vaikuttajamarkkinointi nivotaan osaksi aiempaa mielipidevaikuttamiseen liittyvää tutkimusta ja liitetään teorian pohjalta nousseiden teemojen avulla sosiaalisen median kontekstiin. Tutkielmassa lähestytään vaikuttajamarkkinointia yhtäältä rakenteellisesta ja toisaalta sisältöjä tarkastelevasta näkökulmasta. Ilmiön hahmottamisen kannalta olennaisena nähdään silloin sekä vaikuttajamarkkinoinnin mekanismin että sisältöihin liittyvien odotusten ymmärtäminen. Teoreettisessa viitekehyksessä näitä teemoja tarkastellaan viestinnän, markkinoinnin ja sosiaalipsykologian teorioiden avulla. Tutkielma edustaa kvalitatiivista tutkimusta ja tutkielman aineisto on kerätty kymmenen teemahaastattelun avulla. Teemahaastatteluun valitut teemat nousevat teoreettisesta viitekehyksestä ja ne ovat: vaikuttajamarkkinointi, puskaradio, henkilöbrändi, autenttisuus ja tarinankerronta. Haastateltavien joukko koostuu kymmenestä vaikuttajamarkkinoinnin asiatuntijasta, jotka ovat rekrytoitu eliittiotannalla. Tutkielman analyysissa käytetään teoriasidonnaista päättelyä, jolloin teoreettisesta viitekehyksestä nousseita teemoja peilataan aineiston perusteella tehtyihin tulkintoihin. Tutkielmassa selviää, että vaikuttajamarkkinoinnissa puskaradiota on ymmärrettävä uudella tavalla. Sosiaalisen median vaikuttajan ja tämän seuraajien välistä luottamussuhdetta voidaan hyödyntää yritysten markkinoinnissa. Kaupallisia yhteistöitä toteutettaessa tulee kuitenkin ymmärtää niitä premissejä, joille vaikuttajamarkkinoinnin voidaan nähdä perustuvan. Tässä tutkielmassa selviää, että sosiaalisen median vaikuttajien kautta toteutettu puskaradiomarkkinointi on monitasoisempaa kuin perinteinen puskaradio. Tutkielmassa perustellaan myös, miksi vaikuttajien ja seuraajien välinen suhde nähdään erityisenä ja miksi suhteen erityisyys on otettava huomioon vaikuttajamarkkinoinnissa. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, että kaupallisissa yhteistöissä sosiaalisen median vaikuttajan ja yhteistyössä toimivan yrityksen arvojen on oltava yhteneväiset. Taustalla on ajatus siitä, että sosiaalisen median vaikuttajan sisällöntuotannon tulee perustua autenttiseen tarinankerrontaan, jotta suhde seuraajiin säilyy luottamuksellisena. Tutkielmassa pureudutaan tämän premissin taakse ja pyritään selvittämään, mihin arviot autenttisuudesta perustuvat.

Tämä tutkimus käsittelee sitä, miten autenttisuuden vaikutelma rakentuu suosituissa suomenkielisissä videoblogeissa ja miten niissä esitetään autenttisuutta. Toisin sanoen tutkimuksen mielenkiinto on siinä, miten ja millä tavoin videoblogeissa luodaan vaikutelmaa siitä, että ne käsittelevät ja sisältävät vloggaajan todellisia ajatuksia, tapahtumia ja elämää. Vlogit ovat videoblogeja, joita ihmiset lataavat internettiin, erityisesti YouTubeen. Sosiaaliseen mediaan kuuluvat vlogit ovat saaneet vuodesta 2014 lähtien paljon huomiota myös perinteisemmän median puolella. Tämän tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Erving Goffmainin ajatus siitä, että vuorovaikutus on jatkuvaa itsensä esittämistä ja muiden antamien merkkien tulkitsemista. Vlogit ja niiden videot ymmärretäänkin tässä tutkimuksessa vuorovaikutteisina itsensä esittämisen näyttämöinä. Vlogeihin liittyy vahvasti autenttisuuden representaatioita ja niiden yleisöllä on yleensä vlogeja kohtaa tietynlainen todellisuuden olettamus. Tässä tutkimuksessa ymmärretään autenttisuuden vaikutelman antaminen tavoiteltavaksi seikaksi henkilökohtaisten vloigien ympäristöissä. Vlogien autenttisuuden esitykset tulkitaan sekä tiedostamattomaksi että tietoiseksi toiminnaksi. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu suosituista suomenkielisistä vlogeista, jotka ovat ladattu YouTubeen. YouTubessa olevien vlogien käyttäminen aineistona on perusteltua, sillä YouTube on maailman suosituin videosivusto verkossa ja se omaa vlogien suhteen suurimman arkiston. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen menetelmänä on kuva-analyysi, jota täydennetään analysoimalla vlogi-videoiden ääniä, kuten puhetta. Aineistosta löytyi paljon eri vlogeja ja niiden videoita yhdistäviä ominaisuuksia. Aineistossa autenttisuuden vaikutelmaa kasvattivat muun muassa seuraavat ominaisuudet: esityksen luonnollisuus ja epätäydellisyys; puheenaiheiden arkisuus ja vloggaajien nöyryys; yhteisöllisyys sekä katsojien huomioiminen; kerrontaa tukevat tekniset ominaisuudet sekä esitystä tukevat eleet ja eläytyminen. Myös kuvausympäristöt sekä vloggaajien ulkoiset olemukset olivat luonnollisia, epätäydellisiä, arkisia sekä kerskailemattomia ja kasvattivat näin yleisölle välittyvää autenttisuuden vaikutelmaa. Tutkimuksen tulokset ovat lähinnä kuvailevia. Aineiston perusteella on mahdollista esitellä erilaisia mahdollisia tapoja, joilla vlogeissa on mahdollista kasvattaa autenttisuuden vaikutelmaa.

Olen tutkinut Luis Buñuelin elokuvien reseptiota helsinkiläisessä lehdistössä ajanjaksolla 1954–1962. Tuona aikana Suomessa esitetyistä kahdeksasta Buñuelin elokuvasta tarkastelun kohteena ovat Robinson Crusoen seikkailut, Veri kuohuu ja Viridiana. Niiden kautta on mahdollista hahmottaa ohjaajan tekijäkuvan historiallista kehitystä ja verratta hänen taiteensa vastaanottoa laajempaan kuvaan taide-elokuvan reseptiosta maassamme. Ensisijainen lähdeaineistoni koostuu sanoma- ja aikakauslehdistä sekä elokuvakerhotoiminnan vuosijulkaisuista. Tutkimuskirjallisuuden osalta merkittävintä vertailevaa aineistoa edustaa Ari Kivimäen lisensiaattitutkimus Intohimojen karuselli, elokuvajournalismin julkisuuspelit Suomessa 1950–1962. Kivimäen tutkimuksen kautta Buñuelin reseptiokuva asettuu osaksi laajempaa suomalaista elokuvajournalistista kontekstia. Olen hyödyntänyt lähdeaineiston jäsentelyssä ja tulkitsemisessa Veijo Hietalan elokuvakritiikin strategiatyyppejä. Niistä merkittävimmiksi Buñuelin teosten reseptiossa nousivat auteuristisen ja ideologis-moralistisen kritiikkien tyypit. Helsinkiläisessä elokuvajournalismin piirissä siirryttiin 1950-luvun kuluessa ohjaajakeskeiseen, auteur-kritiikkiin, jossa keskeisenä elementtinä oli huomioida ohjaajan taidetta suhteessa koko hänen tuotantoonsa. Täten myös Buñuelin elokuvien reseptioon sovellettiin auteur-kritiikille tyypillisesti, esimerkiksi teoksia luokittelevaa ja hierarkisoivaa kanonisaation politiikkaa ja biografismia. Buñuelin ohjaajakuva kehittyikin 1950-luvun puolivälin ”esiauteurismista” kohti 1960-luvun alun ”täysauteuristista” ohjaajakulttia. Vielä Robinson Crusoen seikkailujen kritiikeissä suurelle osalle tuntemattoman Buñuelin taidetta arvotettiin ensisijaisesti esteettis-formalistisesti. Suurin osa helsinkiläiskriitikoista tulkitsi teosta ennen kaikkea Daniel Defoen klassikkoromaanin kautta. Elokuvan arvoa mitattiinkin ensisijaisesti sen perusteella, kuinka hyvin se onnistui kuvittamaan tunnetun kirjan tarinaa. Sen sijaan Veri kuohuun kritiikeissä Buñuel tekijänimenä oli jo tunnettu. Samalla kriitikot alkoivat kasvavassa määrin ymmärtää ohjaajaa ideologis-moralistisesti orientoituneena taiteilijana, jonka yhteiskuntakritiikin kärki oli osoitettu kohti vallassa olevia auktoriteetteja. Hänet koettiin valtion, kirkon ja porvariston ankarana arvostelijana. Ideologisen ja moraalisen reseption strategia saavutti huippunsa vuonna 1962, kun maailmalla skandaalimaista mainetta niittänyt Viridiana saapui Helsingin ensi-iltaansa. Jo ensi-iltakritiikeistä lähtien oli selvää, että elokuvajournalistit yksimielisesti hyväksyivät ohjaajan Francon Espanjan yhteiskunnallista todellisuutta kritisoineen sanoman. Intellektuaalisessa väittelyssä, jota käytiin usean viikon ajan Hufvudstadsbladetin, Nya Arguksen ja Folktidningen Ny tidin palstoilla, ideologis-moralistinen kritiikki korostui entisestään ja sai huomattavan intentionaalisia sävyjä. Elokuvajournalistit tulkitsivat Viridianaa ja Buñuelia ohjaajana voimakkaasti omien maailmankuviensa kautta. Debatoijat jakautuivat myös kahteen leiriin, joista toinen piti teosta pessimistisenä ihmiskuvauksena, kun taas vastapuoli ymmärsi Viridianaa optimistisemmin, yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivänä elokuvana. Niin ikään ohjaajaan liitetty surrealismi tulkittiin vaihtoehtoisesti, esimerkiksi viettien armoilla olevan ihmisen pessimistisenä kuvauksena tai vastavuoroisesti positiivisena, rajoja rikkovana, yhteiskunnallisena elokuvana. Helsinkiläisten elokuvajournalistien tulkinnat Viridianasta ja Buñuelin taiteesta eivät täten käy yksiin niiden käsitysten kanssa, jotka ovat korostaneet uuden aallon formalistisemman kritiikin strategian dominoineen 60-luvun alun suomalaista elokuvajournalismia. Buñuel koettiin ensi sijaisesti sisältöelokuvien tekijäksi, joka alisti elokuvan muodon ideologisten ja moraalisten kannanottojen palvelukseen. Kärjistetyimmillään hänet saatettiin jopa nostaa ajan trendeistä piittaamattomaksi auteuriksi, joka ei turvautunut muodikkaaseen elokuvan ilmaisukeinojen etualaistamiseen.

This thesis examines Finnish upper secondary school English teachers’ practices and beliefs regarding authenticity and autonomy in the EFL classroom. The aim of the study is to find out how EFL teachers promote experiences of authenticity and learner autonomy in the classroom and this way create connections to students’ use of English outside school. The study is also interested in English teachers’ attitudes towards authenticity and autonomy as well as the teachers’ support for students’ Extramural English use. Research on EFL learners’ Extramural English use has reported of a gap between formal and informal language learning settings, and this thesis investigates the applicability of experiences of authenticity and learner autonomy in bridging this gap. The data of the study consists of qualitative classroom observations and interviews with English teachers. Four upper secondary school English teachers participated in the study. Three lessons were observed from each teacher, which adds up to twelve observed lessons in total. The observations focused on the teachers’ motivational practice and teaching materials. In addition, semi-structured retrospective interviews were conducted with the teachers after the classroom observations. Qualitative content analysis was applied to both sets of data to describe the teachers’ practices and attitudes towards authenticity and autonomy in language learning. The data analysis shows that while the teachers used a variety of motivational strategies to promote authenticity and autonomy in the classroom, each teacher also had their preferred motivational practices that characterised their teaching. Comparing the classroom observation data and the interview data revealed a connection between the teachers’ practices and their definitions and attitudes towards authenticity in language learning. While the teachers considered authenticity and autonomy important in language learning, they perceived promoting them in class as difficult due to constraints such as available time and materials. Authenticity and autonomy were promoted in the classroom mostly by using strategies of teacher discourse, which aimed at arguing for the relevance or purpose of the learning tasks and connecting the learning to students’ everyday lives. Interestingly, the teachers were not especially keen on supporting their students’ Extramural English practices and questioned whether students desire experiences of authenticity and autonomy at all in school. The results of the study shed light on the complex relationship between formal and informal language learning settings from the EFL teachers’ perspective.

Aim. The aim of this study was to examine the experiences of adults on the autism spectrum of being themselves and the factors related to masking in higher education and transitioning to working life. Previous studies have shown that many people on the autism spectrum feel the need to mask their characteristics typical of the autism spectrum. It has been found that masking can have negative effects on the mental health and wellbeing of the person who masks. This study reveals the experiences of adults on the autism spectrum of being themselves and which factors are related to masking. Methods. The data of the study consisted of the interviews collected for the international IMAGE project. The participants were adults on the autism spectrum from Finland (n=7) and the United Kingdom (n=5). The data was analyzed in the phenomenological framework using qualitative, data-driven content analysis. Results and conclusions. The results showed that the diagnosis of autism spectrum was reported mainly for a specific reason, not spontaneously. Experiences of being accepted ranged from positive to negative, and it was particularly challenging to be oneself in extracurricular activities. Three themes emerged in the factors related to masking. First, masking and openness on the other hand were associated with the concern about their consequences: participants considered possible negative consequences on job search, other people and themselves. Another factor related to masking was social environment. Masking increased when the person on the autism spectrum did not know their company, while knowledge about the autism spectrum and friendly attitude reduced it. What is more, one’s own opinion of the autism spectrum was related to masking. A positive attitude towards the autism spectrum reduced the need for masking, while one's own or others' negative experiences of being open about the autism spectrum increased its hiding. In higher education and workplaces, it would be important to reinforce factors that increase the possibility for the people on the autism spectrum to be themselves and not mask if they wish so.