Browsing by Title

Operating under the understanding that competition for resources is increasingly stiff, this study aims to investigate whether and how institutions of higher education utilise global rankings across their websites and provide insight on how institutions share their placement in the rankings with invested stakeholders, particularly prospective students. The sample consists of three higher education institutions who all belong to a consortium of research intensive universities, but come from distinct systems that have varying vertical differences, ranging from highly elite, to middleground and egalitarian levels of stratification. With the goal of including a research focused institution from each of the three varying levels of status hierarchy, data was collected from the websites of University of Pierre and Marie Curie, University of Amsterdam and University of Melbourne, between March and April 2013. The content analysed from each university includes how rankings as an industry are addressed, what sort of language regarding prestige and reputation is used, whether posted rankings accurately reflect the actual institutional placement in the rankings, which rankings systems are used, and how often and at what points rankings are mentioned. The results confirm that rankings do indeed play a part in how institutions portray themselves and indicate that while the three institutions all task themselves with explaining the rankings to site visitors, the praise institutions are willing to give the rankings varies. The results indicate that as far as the cases studied are concerned, the higher an institution is ranked globally, the more the rankings are promoted across the site and the more positively rankings as an industry are presented. When an institution does not find itself at the top globally, but still is at the top within its nation, there is an emphasis on its national status.

Distaaliset värttinäluun murtumat, ns. rannemurtumat, ovat aikuisten yleisimpiä murtumia ja yhdessä kyynärvarren murtumien kanssa ne muodostavat suuren potilasryhmän Suomessa operatiivisen toiminnan kannalta. Leikkausten jälkeen nämä potilaat käyvät Töölön sairaalassa kahden ja viiden viikon kohdalla polikliinisissä kontrolleissa, joita on vuositasolla n. 1400kpl. Tutkimuksen hypoteesina on, että ensimmäinen ns. kahden viikon kontrolli on turha levytettyjen ranne- ja kyynärvarren murtumien jälkeen, koska merkittäviä hoitolinjan muutoksia tapahtuu alle 10%:ssa käynneistä. Merkittävinä hoitolinjan muutoksina pidetään uusintaleikkausta tai antibiootin aloitusta haavainfektioon. Ensimmäisen polikliinisen kontrollin poistamisesta koituisi merkittäviä ajallisia ja rahallisia säästöjä operatiivisille tulosyksiköille ottaen huomioon esimerkiksi röntgentutkimuksiin ja vastaanottoaikoihin kuluvat kustannukset ja ajankäytön. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tehdäänkö volaarisella lukkolevytyksellä leikattujen rannemurtuma- ja levykiinnitettyjen kyynärvarren murtumapotilaiden hoitoon merkittäviä muutoksia ensimmäisen tai toisen polikliinisen kontrollikäynnin yhteydessä. Lisäksi selvitimme syitä, jotka johtivat kontrollikäyntien yhteydessä uusintaleikkaukseen. Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää, että distaalisten rannemurtumien osalta ainoastaan 2,1%:lle ja kyynärvarrenmurtumien osalta 3,5%:lle potilaista tehtiin ensimmäisen kontrollin yhteydessä valittujen kriteereiden perusteella muutos leikkauksen yhteydessä määriteltyyn hoitolinjaan. Vastaavat luvut toisen polikliinisen kontrollikäynnin osalta (5vk) olivat distaalisille rannemurtumille 4,4% ja kyynärvarrenmurtumille 2,0%. Päätulosten lisäksi havaittiin, että uusintaleikatut potilaat eivät olleet distaalisten rannemurtumien osalta nuoria, keski-ikä 59,7, ja suurin osa uusintaleikkauspäätöksistä tehtiin toisen polikliinisen kontrollikäynnin yhteydessä. Kyynärvarren murtumien osalta päädyttiin uusintaleikkaukseen vain kolmen potilaan kohdalla. 76%:ssa uusintaleikkauksista syy oli ruuvi nivelontelossa tai fiksaatiomateriaalien puutteellinen kiinnitys. Tutkimuksessa hoitomuutosten määrät ensimmäisen polikliinisen kontrollin yhteydessä jäivät alhaisiksi. Tarvittavat hoitomuutokset voisi olla mahdollista hoitaa huolellisen potilasohjauksen ja fysioterapiakäyntien avulla, jolloin ensimmäinen poliklinikkakontrolli voitaisiin unohtaa. Tällöin vastaanottoajan ollessa 20min koituisi vuosittain n. 100h:n ajalliset säästöt. Suurin osa uusintaleikkauksista tulisi olla vältettävissä paremman leikkaustekniikan ja leikkauksen aikaisen läpivalokuvantamisen avulla.

In this Master's thesis the incidence of soil water repellency on coastal dune sands in boreal environment is investigated. The focus is on evaluating the severity of occurring hydrophobicity and identifying the factors causing it. Soil water repellency is a reduction in the rate of wetting caused by the presence of hydrophobic coatings on soil particles. Hydrophobic organic compounds derive from certain fungal species, surface waxes of plant leafs, exudates produced by plant roots and soil microbes, and decomposing organic litter. Surfaces with a surface free energy less than the surface tension of water, are hydrophobic in character. Weak infiltration leads to increased surface runoff, which in turn enhances erosion by water and wind. The research areas are Vattajanniemi in Lohtaja and Yyteri in Pori. Both dune areas are located on the western coast of Finland. In total 230 soil samples were collected from the research areas. The samples were dried in 50 - 55 °C temperature and analyzed in laboratory. The samples were divided in subgroups based on the vegetation growing on the sample sites. On the investigated white dunes the dominating species was sea lyme grass and on the grey dunes either sea pea or lichens. On the forested dunes the vegetation was either pine tree forest or fertile deciduos forest. A few samples were also taken from deflation surfaces between the dunes. Additionally, some of the grey dunes were recently burned at the time of the sampling, and the research is also focusing on the effect of fire on soil water repellency. The samples from Vattajanniemi were collected from the surface layer of the soil and the samples from Yyteri were collected from different layers of the soil profile. The sampling depths in Yyteri were: 0 - 5 cm, 5 - 10 cm, 10 - 20 cm, 20 - 30 cm, 30 - 40 cm and 40 - 50 cm. The severity of water repellency was assessed by measuring Water Drop Penetration Time (WDPT) in seconds. The organic carbon content of the soil samples was measured using loss on ignition analysis. Part of the samples were additionally sieved, and grain size parameters were calculated from the results. Soil water repellency was a common feature on the investigated areas. Especially strong water repellency was found on dunes covered by lichens. The surface soil samples taken from the forested dunes and burned areas were also all water repellent. The bare deflation surfaces and the white dunes covered by sparse vegetation were mostly hydrophilic or slightly hydrophobic in character. The organic carbon content in the soil samples was principally less than 1 %. There was a strong positive correlation between water repellency and the amount of organic matter, but the best individual explaining variable according to regression analysis was the type of vegetation. The best results were gained with a general linear model when the explaining variables were the type of vegetation, the amount of organic carbon as first and second degree equation and the covariation between these variables. The model explains approximately 75 % of the variation in the WDPT test results. The texture was very similar between the samples. Standard deviation was the only statistically significant sand-sorting characteristic, and it had a weak correlation with the WDPT test results. Water repellency decreases with increasing depth principally because the amount of organic matter decreases. The general linear model explained 97 % of the variation in the WDPT test results when the explaining variables were the type of vegetation, the amount of organic carbon, the sampling depth and the covariation between the variables.

Tutkielmassa tarkastellaan opettajuuden diskursseja ja opettajan ammatillista identiteettiä luokanopettajan blogiteksteissä. Tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa blogitekstit välittävät opettajuudesta, mitä opettajuuteen liittyviä diskursseja blogikirjoituksista on löydettävissä, ja millaiseksi kirjoittajan ammatillinen identiteetti opettajana niissä rakentuu. Aihetta lähestytään diskurssintutkimuksen näkökulmasta: tutkitaan todellista kielenkäyttöä kontekstissaan ja kieltä sosiaalisena toimintana. Blogia ilmiönä tarkastellaan erityisesti genren käsitteen kautta. Tutkimusaineisto koostuu Luokanopettajan arki -blogin vuoden 2021 niistä teksteistä, jotka käsittelevät opettajuutta (32 postausta). Aineistoa tarkastellaan kolmesta näkökulmasta, jotka ovat kielellinen (kielioppi, rakenteet, sanasto), diskursiivinen (diskurssit ja genret) ja sosiaalinen (identiteetit ja valtakysymykset). Tutkielmassa selvitetään, miten ja millaista kuvaa teksti rakentaa opettajuudesta ja kirjoittajan ammatillisesta identiteetistä. Aineistosta nousee esiin sekä itse opettajaan, että yleisemmin opettajan työhön liittyviä diskursseja. Opettajaan liittyvät diskurssit on nimetty seuraavasti: ylikuormitettu opettaja, ankara opettaja, laiska miesopettaja ja hyvä opettaja. Opettajan työhön liittyvät diskurssit ovat järjetön koulumaailma, surkea palkka, tärkeää työtä ja oppilaan puolella. Diskurssit rakentuvat kirjoittajan kielellisistä valinnoista ja hänen monipuolisesti käyttämistään kielen keinoista, joita ovat mm. kiireen korostaminen, opettajan representoiminen aktiivisen toimijan sijasta toiminnan kohteena, tekstin tiheä affektiivisuus, modaalisuus, direktiivit, toisto viestiä vahvistavana elementtinä, ironia, poleemisuus, metaforat ja retoriset kysymykset. Aineiston blogitekstit välittävät pääosin kriittistä ja negatiivista kuvaa koulumaailmasta ja opettajan työn arjesta. Representaatio hyvästä opettajasta on läsnä implisiittisesti sekä muutamissa teksteissä. Blogitekstien oppilasdiskurssi on selkeän positiivinen ja johdonmukainen. Kirjoittajan ammatillinen identiteetti rakentuu kielen ja muiden semioottisten resurssien käytössä kietoutuen aineiston diskursseihin. Opettajaidentiteetti on useimmiten pohdinnan ja kyseenalaistamisen kohteena, ja siitä piirtyy jossain määrin epävakaa ja ristiriitainen kuva.

Tämä lisensiaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään rantalaidunnuksen vaikutuksia läheisten vesistöalueiden hygieeniselle laadulle ja rantalaidunnuksen vesistön virkistyskäyttäjille aiheuttamaa zoonoottista tautiriskiä. Erityisesti nautakarjaa on aiemmin käytetty rantalaidunten maisemanhoitoon perinteisen maatalouden muovaamilla alueilla. Laiduntavan karjan lannan sisältämä mikrobisto voi heikentää läheisten vesialueiden mikrobiologista laatua päätyessään laitumilta vesistöihin sade- ja valumavesien mukana, eläinten jaloissaan kuljettamassa maa-aineksessa sekä suoraan eläinten käyttäessä vesistöä juomapaikkanaan. Tärkeimmät karjaan liitetyt ulosteperäiset zoonoottiset taudinaiheuttajat ovat Cryptosporidium parvum ja Giardia duodenalis -alkueläimet sekä bakteereista Salmonella spp., Campylobacter spp. ja enterohemorraaginen Escherichia coli O157:H7 eli EHEC. Tautia-aiheuttavat mikrobit, näiden sisältämät resistenssitekijät ja lannan antibioottijäämät voivat lisäksi edistää ympäristökontaktin kautta muodostuvan mikrobilääkeresistenssin kehitystä, jonka aiheuttama uhka kansanterveydelle on huomioitu laajemmin vasta viime vuosina. Vedenkäyttäjien terveyttä pyritään suojaamaan lainsäädännön keinoin. EU:n uimavesidirektiivissä ja tämän perusteella säädetyssä kansallisessa lainsäädännössä todetaan, ettei uimavesi saa aiheuttaa käyttäjälleen terveysvaaraa. Näin ollen uimavesien laatu tulee varmistaa uimakauden aikana säännöllisin näytteenotoin. Lisäksi käyttäjämääriltään suurille rannoille laaditaan uimavesiprofiili, jossa huomioidaan vesistöön kohdistuvat paikalliset riskitekijät ja muut vedenlaatua heikentävät tekijät, kuten alueelliset muutostyöt ja rantalaidunnus. Uimavesivälitteisten epidemioiden raportoiminen on ollut Suomessa lakisääteistä Valtioneuvoston asetuksen (1365/2011) nojalla vuodesta 2012 alkaen, jonka jälkeen maassa on todettu vuoteen 2020 mennessä yhteensä 13 uimavesiepidemiaa. Vedenkäyttäjille suurimman sairastumisriskin on katsottu aiheutuvan jätevesien ja vedenkäyttäjistä itsestään peräisin olevista mikrobeista. Valtaosa Suomessa ja Euroopassa havaituista talous- ja virkistysvesiin liitetyistä taudinpurkauksista ovat olleet norovirusten tai kampylobakteerien aiheuttamia. Myös kryptosporidit ja giardia ovat aikaansaaneet vesivälitteisiä taudinpurkauksia muun muassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tasaisin väliajoin. Ilmaston lämpenemisen myötä uimavesien hygieenisen laadunhallinnan haasteiksi muodostuvat lisääntyvät sadetapahtumat ja sademäärien kasvu. Lämpötilan kohotessa pidentynyt uima- ja laidunkausi voivat lisäksi kasvattaa altistuneiden määriä. Lisääntynyt sadanta lisää vesistöihin huuhtoutuvaa mikrobimäärää ja jätevesien ohijuoksutusta, jotka molemmat kasvattavat vesistöjen mikrobikuormitusta. Rankkasateet ja voimistuneet virtaamat voivat myös edistää vesistöjen sedimenttien sekoittumista, jolloin sedimentin mikrobisto voi useiden päivienkin ajan esiintyä vesifaasissa. Toisaalta lisääntyneet vesimäärät voivat myös laimentaa mikrobipitoisuuksia vesistöissä. Muuttuvat olosuhteet luovat tarpeen nopeille ja kustannustehokkaille vesihygieenisille tutkimus- ja riskinarviointimenetelmille sekä maankäytön suunnittelulle, mikä turvaa sekä perinteisen maisemanhoidon, ympäristön monimuotoisuuden että virkistyskäytön toteutumisen myös tulevaisuudessa.

Taalikkala megaxenolith is a fragment of the Wiborg rapakivi granite batholith roof. It is situated in Lappeenranta and has been exposed by the erosion. The geology of the area is exceptional because of the supracrustal rocks that have stratified on the bedrock before the fragment has detached from the roof of the magma chamber, flipped sidewise and sunk to the chamber. Quartz arenite has stratified atop of Svecofennian granodiorite and mica schist. Atop the discontinous quartz arenite there have formed rapakivi assosiated mafic and felsic volcanic and subvolcanic rocks. Based on lithologic, petrografic and geochemical studies, the volcanic rocks of the Taalikkala megaxenolith can be categorized in two main groups - the mafic and the felsic series. In both groups there is lithologic, petrologic and geochemical variation. In the mafic series the rocks are mainly tholeiitic whithin plate basalts. The felsic series rocks are acic volcanic and pyroclastic rocks. Geochemically, the felsic series rocks correlate both oxidized and reduced A-type granites. The stratigraphic thickness of Taalikkala supracrustal assosiation is about 1500 m and it is very similar to supracrustal rock assosiation in the Island of Suursaari (Russia) southwest of Wiborg batholith. A TIMS-data of the rapakivi porphyry shows that the crystallization age of felsic series is 1638 ± 3 Ma. The Wiborg rapakivi granite batholith represents a magma chamber that has erupted in several periods in Mesoproterozoic Era forming volcanic rocks that can be seen in the Taalikkala megaxenolith and the Island of Suursaari. The magma chamber (Wiborg batholith), the erupting channels (diabase dikes) and relics of lavas and pyroclastic stratas (bimodal volcanic rocks in Taalikkala and Suursaari) can all be seen today as reminders of the volcanic activities in Mesoproterozoic Era in southern Finland.

Printing drug laden polymer layers is one way to fabricate personalized drug delivery systems. To assure dosage and drug release profiles it is crucial to characterize topography of polymer layers and layer adhesion in multilayer structures. We use our custom build scanning white light interferometer (SWLI) to non-destructively characterize layer thickness, surface roughness and layer adhesion of multilayered drug delivery system. For this work we characterized four drug delivery systems with our SWLI. One of these drug delivery system was characterized inside of microfluidic channel during water discharge. We demonstrated our capability to non-destructively characterize layer thickness of multilayered samples, characterize polymer interface topology with high resolution and distinct between adhesion and delamination on polymer/polymer and polymer/glass interfaces. We also showed our capability to characterize these features in microfluidic channels. We thus demonstrated the possibility to use our device in quality control of tailored drug delivery systems e.g. printed drugs.

Klimatförändringen har länge funnits på folks läppar. Befolkningen tar del av ny information via medierna, som är har ett stort ansvar att utbilda sina läsare. Hur man har skrivit om miljönyheter har ändrat genom tiderna. Både antalet artiklar har förändrats och hur man har skrivit om miljönyheter har förändrats. Syftet med den här avhandlingen är att ta reda på hur sättet att skriva har förändrats mellan två årtal: 1988 och 2018. Analysen sker både kvantitativt och kvalitativt. Till analysen har jag använt mig av tidningen Hufvudstadsbladet. Fokuset kommer att ligga på det kvalitativa men en kvantitativ genomgång ingår också. Metoden som används är mixed methods. I undersökningen används sökorden koldioxid och atmosfär för året 2018 och sökorden luft och förorening för året 1988. I den kvantitativa analysen visade det sig att det publicerades fler artiklar 1988 än 2018. Under 1988 var den mest förekommande genren inrikesnyheter och den mest förekommande genren för 2018 var insändare. Resultaten från den kvalitativa undersökningen visar att det finns både likheter och skillnader mellan de två undersökningsåren. Likheter är bland annat handling, tema samt tempus i vilken artiklarna skrevs. Trots tidsskillnaden var många miljönyheter lika aktuella 1988 som 2018. När det kommer till tempus visade det sig att presens var det mest förekommande tempuset för båda undersökningsåren. Skillnader hittades bland annat i hur man använde sig av intervjuer, vilka genrer som var mest förekommande samt hur visuellt beskrivande artiklarna var. Under 1988 var det inte vanligt att använda sig av citat i artiklarna, medan varje artikel under 2018 innehöll synliga intervjuer och citat. När det gäller det visuella så innehöll artiklarna från 2018 fler bilder och grafer än artiklarna från 1988.

The aim of this thesis was to study the crops currently used for biofuel production from the following aspects: 1. what should be the average yield/ ha to reach an energy balance at least 0 or positive 2. what are the shares of the primary and secondary energy flows in agriculture, transport, processing and usage, and 3. overall effects of biofuel crop cultivation, transport, processing and usage. This thesis concentrated on oilseed rape biodiesel and wheat bioethanol in the European Union, comparing them with competing biofuels, such as corn and sugarcane-based ethanol, and the second generation biofuels. The study was executed by comparing Life Cycle Assessment-studies from the EU-region and by analyzing them thoroughly from the differences viewpoint. The variables were the following: energy ratio, hectare yield (l/ha), impact on greenhouse gas emissions (particularly CO2), energy consumption in crop growing and processing one hectare of a particular crop to biofuel, distribution of energy in processing and effects of the secondary energy flows, like e.g. wheat straw. Processing was found to be the most energy consuming part in the production of biofuels. So if the raw materials will remain the same, the development will happen in processing. First generation biodiesel requires esterification, which consumes approximately one third of the process energy. Around 75% of the energy consumed in manufacturing the first generation wheat-based ethanol is spent in steam and electricity generation. No breakthroughs are in sight in the agricultural sector to achieve significantly higher energy ratios. It was found out that even in ideal conditions the energy ratio of first generation wheat-based ethanol will remain slightly under 2. For oilseed rape-based biodiesel the energy ratios are better, and energy consumption per hectare is lower compared to wheat-based ethanol. But both of these are lower compared to e.g. sugarcane-based ethanol. Also the hectare yield of wheat-based ethanol is significantly lower. Biofuels are in a key position when considering the future of the world's transport sector. Uncertainties concerning biofuels are, however, several, like the schedule of large scale introduction to consumer markets, technologies used, raw materials and their availability and - maybe the biggest - the real production capacity in relation to the fuel consumption. First generation biofuels have not been the expected answer to environmental problems. Comparisons made show that sugarcane-based ethanol is the most prominent first generation biofuel at the moment, both from energy and environment point of view. Also palmoil-based biodiesel looks promising, although it involves environmental concerns as well. From this point of view the biofuels in this study - wheat-based ethanol and oilseed rape-based biodiesel - are not very competitive options. On the other hand, crops currently used for fuel production in different countries are selected based on several factors, not only based on thier relative general superiority. It is challenging to make long-term forecasts for the biofuel sector, but it can be said that satisfying the world's current and near future traffic fuel consumption with biofuels can only be regarded impossible. This does not mean that biofuels should be rejected and their positive aspects ignored, but maybe this reality helps us to put them in perspective. To achieve true environmental benefits through the usage of biofuels there must first be a significant drop both in traffic volumes and overall fuel consumption. Second generation biofuels are coming, but serious questions about their availability and production capacities remain open. Therefore nothing can be taken for granted in this issue, expect the need for development.

In Finland, discussions about racism have previously focused on whether racism exists in our society at all. During 2023, conversations around the topic have increased due to the new government. In August, the Finnish government published a statement to Parliament on promoting equality, gender equality and non-discrimination in Finnish society. Various interest groups have also organized protests against racism. Perceptions about the definition of racism differ and some recognize only its open forms. However, research has shown, how different forms of racism have an effect in our society and on opportunities individuals have and on their wellbeing. Racism in digital environments has not been studied much and those studies rarely focus on how racism affects its targets. In home economics, the focus has been on multiculturality, diversity and cultural sustainability, but aspects of racism and discrimination have not been studied much. The aim of this Master’s Thesis is to find out what kind of studies about experiences of racism in digital environments have been conducted, what racism in digital environments is like and what kind of coping mechanisms individuals use when experiencing racism. The aim is to increase the knowledge and understanding about the forms of racism in digital environments. By increasing knowledge, it is possible to increase home economic teachers’ antiracist competence. This Master’s Thesis is a descriptive literature review. The studies included are analyzed with content analysis. The results showed that methods used in studies reviewed were unilateral and in all of them the data was collected only through interviews. Studies focused on social media platforms and mainly open forms of racism were recognized. The different coping mechanisms that were identified were divided in to five categories which are avoiding, desensitization, peer support, intervention and entitlement. More research about the topic is required and variety of methods should be utilized to collect data. Also, other platforms, in addition to social media and online games, should be studied. More information about covert forms of racism in digital environments is necessary, as results of this study imply that racism present in digital environments is mainly open. Coping mechanisms of individuals experiencing racism indicate that they do not feel they have the tools to oppose racism in digital environments.