Browsing by Title

Tässä Pro gradu -työssä tarkastellaan rauhantyötä ruohonjuuritasolla ja sitä, miten paikalliset kansalaisyhteiskunnan toimijat rakentavat kestävää rauhaa Burundissa. Tutkimuksessa selvitetään kestävän rauhan esteitä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden näkökulmasta ja esittellään niitä keinoja, joita kansalaisyhteiskunnan toimijat käyttävät rauhanrakentamisessa. Tutkimus rajautuu paikallisiin kansalaisyhteiskunnan toimijoihin ja siinä on mukana kaksi burundilaista rauhanrakentamiseen keskittynyttä kansalaisjärjestöä, Jamaa ja Amahoro Youth Club (AYC) sekä mushingantahe eli traditionaalinen rauhansovittelija. Järjestöt tekevät työtä pääsääntöisesti nuorten parissa ja myös tutkielmassa nuorten näkökulma tulee esiin. Pro gradu -työ osallistuu siihen tieteelliseen keskusteluun, jota käydään kansalaisyhteiskunnan roolista konfliktinratkaisussa ja rauhanrakentamisessa. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat kansalaisyhteiskunta, rauha ja etnisyys. Burundilaisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ääni on tutkimuksessa keskeisessä asemassa ja sen näkyy vahvasti myös käsitteiden määrittelyssä. Tutkielmassa todetaan, että kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen rauhanrakentamisprosessiin on välttämätöntä, vaikkakaan se ei yksin riitä konfliktin ratkaisemiseen ja kestävän rauhan saavuttamiseen. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen ja se pohjautuu Burundin pääkaupungissa Bujumburassa suoritetun kenttämatkan aikana kerättyyn aineistoon. Aineisto koostuu teemahaastatteluiden, havainnoinnin, keskusteluiden, kenttäpäiväkirjan ja muistiinpanojen materiaalista. Haastettelut on toteutettu teemahaastetteluina ja niissä haastateltiin seitsemää paikallisen kansalaisyhteiskunnan piirissä toimivaa henkilöä. Aineisto on analysoitu teemoittelua ja sisällönanalyysiä käyttäen. Aineiston avulla päädytään siihen tulokseen, että paikalliset kansalaisyhteiskunnan toimijat näkevät kestävällä rauhalla olevan kolme merkittävää estettä Burundissa. Merkittävin este on köyhyys, toiseksi merkittävin on politiikka sekä huono hallinto ja kolmanneksi merkittävin on sodan muisto. Etnisyyttä tai etnisiä ryhmiä ei voi tämän tutkimuksen valossa pitää kestävän rauhan esteinä. Aineiston analyysistä selviää myös, että paikalliset kansalaisyhteiskunnan toimijat käyttävät neljää keinoa rauhanrakentamisessa. Ne ovat kohtaaminen, dialogi, totuus ja sovinto. Keinot muodostavat jatkumon rauhanrakentamisprosessissa, jossa niillä kaikilla on oma funktionsa.

Raúl García Zárate is the Peruvian guitarist of greater significance in the 20th century. Despite his undeniable importance, there was not a systematic approach on his musical work. This thesis has the purpose to develop such approach by delimiting the main fields in the study of his life and musical work, taking into account the socio-cultural context in which they unfold and, also, the creative processes that operate in his artistic production. As a result of the systematization process of a considerable amount of sources, this thesis presents a division for the study of his life, which can be organized into three phases: first, infancy and youth in Ayacucho (1931 1949); second, the migration period in Cuzco and Lima, and the beginning of his recordings (1950 1977); and finally, the development of his artistic activity on international level (1978 2005). Since the socio-cultural influences on the artistic production, this chronology will help also toward an approach to the creative stages of Raúl García. Also, this study attempts to describe an aesthetic of the Raúl García ́s musical work. Then, it presents a classification of his repertoire which will be useful in an extensive analysis of his repertoire. This classification has taken into account the characteristics of musical practice (collective and individual repertoire) and socio-geographical factors (local styles and Andean social structure). Likewise, after introducing a conceptual framework on the entity of musical work, this thesis includes an analysis model applied to the two main creative processes of the musical work of Raúl García: arrangement, as a creative process, and performance, as a dynamic of the creative process. Finally, it is presented a selection of the main techniques of Raúl García ́s performance. Then, it is described the technical procedures (human body and hands position, production of sound, vibrato and pizzicato) and the processes of syncretism between the classic guitar and other techniques developed in the Andean context. In this framework, an evaluation is developed on the studies related to the guitar tunes used in Ayacucho and, specially, in the repertoire of Raúl García. Besides, the appendix of this thesis includes the chronology of life, a catalog of recordings, a list of musical works and transcriptions and, also, the materials for the musical analysis developed in this thesis. Among its main goals, this research contributes to improve our knowledge on Raúl García ́s life and creation stages. Also, it determines the extension of his repertoire and underlines the central issues that characterize his aesthetic one and individual style. These issues will be deepened in later investigations, based on an exhaustive analysis of the musical work of Raúl García.

Tutkimuksen pääsijaisena tavoitteena on kartoittaa Suomen luukampalöytöjä, koska sitä ei aiemmin ole tehty. Samalla tarkastellaan, kuinka tämä kampamateriaali suhteutuu lähialueiden löytöihin, joita on tutkittu enemmän. Kammat ryhmitellään ja luokitellaan mahdollisuuksien mukaan alatyyppeihin, jotta saataisiin selville, voidaanko eri ryhmien ja tyyppien jakautumisessa maantieteellisesti tai erilaisten löytöpaikkojen kesken havaita eroja. Lisäksi tarkastellaan hieman kampojen esineellistä löytöyhteyttä ja hautojen sukupuolijakaumaa. Luokittelun, lähialueiden vastineiden ja löytöyhteyksien perusteella luodaan kammoille kronologia. Aineisto, joka käsittää yhteensä 189 kampaa ja niiden palaa, jaetaan aluksi viiteen pääryhmään, jotka ovat yksiosaiset yksipuoliset kammat, yksiosaiset kaksipuoliset kammat, moniosaiset yksipuoliset kammat ja moniosaiset kaksipuoliset kammat sekä kampojen tukilistojen osat. Lisäksi mukana on kampakoteloiden kappaleita ja kuusi ryhmäjaon ulkopuolista kampaa. Ryhmät pyritään jakamaan edelleen tyyppeihin, mutta kaikkien ryhmien osalta tämä ei ole mahdollista. Tyyppeihin jako tapahtuu taksonomisia menetelmiä apuna käyttämällä. Yksiosaiset ja yksipuoliset kammat jaetaan neljään tyyppiin, samoin kuin yksiosaiset ja kaksipuoliset kammat. Moniosaiset ja kaksipuoliset kammat taas jaetaan seitsemään alatyyppiin. Muita ryhmiä tarkastellaan lähinnä lähialueiden vastineiden avulla. Kammat ajoittuvat vanhemmalta roomalaisajalta lähtien (100-luvulta jKr.) 1700-luvulle. Vanhimpien eli yksiosaisten ja yksipuolisten kampojen osalta voidaan havaita kronologista kehitystä tyypistä toiseksi ja niiden levintä vastaa läntisen rautakauden kulttuurien kalmistojen levintää. Lisäksi ne liittyvät muiden pohjoismaiden ja myös pohjoisen Manner-Euroopan kehitykseen. Toisaalta on havaittavissa kotimaista kehitystä. Nuoremman rautakauden kampojen palat liittyvät yhä tiiviimmin skandinaaviseen kulttuuripiiriin ja ovat hyvinkin samanlaisia laajoilla alueilla. Näiden moniosaisten ja yksipuolisten kampojen kehitys on tapahtunut koko skandinaavisen kulttuuripiirin alueella lähtien jo vanhemmalta rautakaudelta. Suomen osalta kuitenkin puuttuu osa tyypeistä. Lähinnä keskiaikaisiksi ajoittuvat yksiosaiset ja kaksipuoliset kammat ovat olleet käytössä melko samanlaisina pitkiä aikoja ja niiden tyypit ovat lähinnä kronologisia. Kaksipuoleiset ja moniosaiset kammat ovat kehittyneet ehkä nuoremman rautakauden moniosaisista ja yksipuolisista kammoista. Niitä esiintyy lähinnä keskiajalla, mutta muutama on myös rautakauden lopulta. Näiden kampojen tyyppejä on valmistettu Skandinavian kaupungeissa samanaikaisesti ja erilaiset tyypit esiintyvät samaan aikaan samoissa paikoissa, eikä niiden osalta pystytä havaitsemaan selvää kronologista kehitystä tyypistä toisesksi.

Kiviniemi intrusion is located in Rautalampi, Central Finland. In addition to a garnet-bearing fayalite ferrogabbro with elevated scandium concentrations, the intrusion consists of a wider area of heterogeneous ferrogabbro, leucogabbro and diorite. The intrusion is located in the northeastern part of the Central Finland Granitoid Complex, right next to the primitive arc-type rocks of the Savo Belt. The mafic intrusion is surrounded by a porphyritic granite. This study is based on the results of field work (field observation reports and samples) and analyses made by Geological Survey of Finland, and also on the reports of nine drill holes (combined length 1251,50 m) drilled during the years 2008-2010. Whole-rock geochemical analyses were made with the XRF-method for the main oxides (n=74) and ICP-MS for the trace elements (n=28). Petrographic studies were based on 51 thin sections, from which 12 were chosen for electron microprobe analysis, in order to examine the compositions of solid solution series minerals and map the distribution of some trace elements. Concordant age results based on the U-Pb system are reported for the garnet-bearing fayalite ferrogabbro (TIMS, 1857±2 Ma) and the country rock granite (LA-ICP-MS, 1859±9 Ma). Neodymium isotope compositions were also determined at the Geological Survey of Finland. The initial neodymium epsilon values are +0,1 for ferrogabbro and -2,4 for granite. The ferrogabbro of the main deposit is coarse-grained, enriched in iron (FeOtot 11-40%), scandium (130-281 ppm) and zirconium (235-5210 ppm). Locally, the concentrations of titanium and phosphorus can also be high (max TiO2 3,6% and P2O5 1,8%). The main rock-forming minerals are fayalite, almandine, ferroaugite/ferrohedenbergite, hastingsite/actinolite and plagioclase. Potassium feldspar, quartz, ilmenite, fluorapatite and zircon are found as accessory minerals. The high pressure iron-manganese silicate mineral pyroxferroite was revealed by microprobe analysis. Main deposit is surrounded by small to medium-grained ferrogabro/diorite, which has a slightly heterogeneous mineral composition and texture. Small shreds of leucogabbro are located in the proximity of main deposit. The study of the geochemical features suggests that the distribution of trace elements and REE is uniform throughout the Kiviniemi intrusion, including the country rock granite. The high concentration of iron refers to a highly evolved tholeiitic magma, which originated from the mafic melts of upper mantle and emplaced into the lower crust. High concentrations of some rare earth elements (Hf, Y, Sc) and locally elevated percentages of alkali metals may indicate crustal contamination during magma ascent. The age of the Kiviniemi intrusion and its country rock represent the magmatism of the post-kinematic stage of the Svecofennian orogeny (1880-1860 Ma). The presence of garnet and pyroxferroite in the ferrogabbro may reflect high crystallization pressures (7-12 kbar). To examine the enrichment of scandium and zirconium, further isotope measurements (Hf, Sr) are needed. Modeling the contamination and magma mixing as well as investigating the effects of possible fluid activity are proposed.

Tämän tutkielman aiheena on vuosien 1863–64 valtiopäivien rautatiekeskustelu. 1860-luvun alussa rautatiet eivät olleet vielä vakiinnuttaneet asemaansa Suomessa, ja aiheesta keskusteltiinkin valtiopäivillä vielä vilkkaasti. Säätyjen tehtävänä oli päättää rakennettaisiinko Helsingistä Hämeenlinnaan 1862 rakennetulta radalta seuraavaksi rataa Tampereelle vai Lahteen. Valtiopäivillä keskusteltiin Suomen tulevaisuudesta ja siitä, miten rautatiet siihen sopisivat. Tutkimuskysymykseni ovat siis: Miksi valtiopäiville valitut säätyjensä edustajat näkivät rautatiet tärkeänä osana Suomen tulevaisuutta? Minkälaisia tarpeita niiden ajateltiin muuttuvassa maailmassa palvelevan? Päälähteenäni käytän säätyjen istuntojen pöytäkirjoja kyseisiltä valtiopäiviltä. Rautateiden rakentaminen oli pitkälti taloudellinen kysymys. Rautatiet olivat kallis investointi, ja toisaalta rautateiden avulla voitiin saavuttaa kaupankäynnin vilkastumista ja siten myös talouskasvua. Valtiopäivämiehet pitivät Suomea köyhänä maana, ja suurin osa koki, että rautateistä voisi olla avuksi Suomen talousahdinkoon. Nopeita voittoja ei kuitenkaan odotettu, vaan muutokset näkyisivät vasta kun enemmän ratoja olisi saatu rakennettua. Osa ajatteli, että rautateiden rakentaminen oli pois erityisesti maanviljelyksen auttamisesta. Maanviljelys olisi saatava jaloilleen ennen kuin voitiin rakentaa rautateitä. Valtiopäivien koolle kutsuminen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1809 asetti paineita edustajille saada muutosta ja uudistuksia aikaan. Keinot niiden aikaansaamiseksi vaihtelivat kuitenkin säädystä ja edustajasta toiseen. Rautatiekysymystä käsiteltiin valtiopäivillä pitkälti talousvaliokunnan mietinnön pohjalta. Siinä talousvaliokunta oli eritellyt eri ratalinjojen etuuksia ja vertaillut niitä toisiinsa. Argumentit Lahden radan puolesta koostuivat pitkälti siitä, että rataa voitaisiin jatkaa itään ja edelleen Pietariin, josta Suomella olisi ratayhteys muuhun Eurooppaan. Suomen vesireitit ulkomaille jäätyivät usein talvisin, joten tarve maayhteydelle oli suuri. Tampereen paremmuutta perusteltiin usein kotimaan yhteyksillä, ja erityisesti Tampereelta jatkettavan Pohjanmaan yhteydellä. Tampere oli myös Suomen tärkein teollisuuspaikkakunta, jonka yhteys rannikolle ja sitä myöten ulkomaille oli tärkeää viennin ja tuonnin kannalta. Valtiopäivillä keskusteltiin myös Turun ja Porvoon radoista, mutta niiden kannatus jäi säädyissä vähemmälle. 1860-luvulla valtiopäivien käytänteet eivät olleet vielä vakiintuneet, ja keskustelussa valtiopäivämiesten henkilökohtaisilla mielipiteillä oli paljon sijaa. Maan etu oli kuitenkin asia, jota kaikki kokivat ajavansa puolustamalla rautateitä. Maan edusta ei kuitenkaan käyty avointa keskustelua, ja edustajilla oli selkeästi eri mielipiteitä siitä, mihin suuntaan Suomea tulisi viedä, ja millä tavalla rautatiet istuisivat Suomen tulevaisuuteen.

Johdanto Korkeat aterianjälkeiset veren glukoosipitoisuushuiput ovat haitallisia verisuonille jo ennen varsinaisten diabeteskriteerien täyttymistä. Valitsemalla alhaisen glykemiaindeksin (GI) hiilihydraatteja ruokavalioon, voidaan veren glukoosipitoisuutta alentaa diabeetikoilla. Tyypin 2 diabeteksen lisääntymisen takia on tarpeellista etsiä keinoja ehkäistä sairauden puhkeamista riskiryhmissä. Glukoosimonitorilla on mahdollista seurata aiempaa tarkemmin glykemiaindeksin vaikutusta veren glukoosipitoisuuteen. Tavoitteet Selvittää, miten korvaamalla ruokavalion tavanomaiset hiilihydraatit joko korkean tai alhaisen GI:n hiilihydraateilla voidaan vaikuttaa vuorokauden keskiglukoosipitoisuuteen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, voidaanko vain hiilihydraattien laatua muuttamalla, puuttumatta niiden määrään tai muuhun ruokavalioon, vaikuttaa glukoosiaineenvaihduntaan henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosin sieto. Tutkittavat ja menetelmät Tutkimus toteutettiin satunnaistettuna vaihtovuorokokeena, jossa tutkittavina oli 56 51-73-vuotiasta henkilöä, joista naisia oli 41 ja miehiä 15. Tutkittavilla oli heikentynyt glukoosinsieto tai ruokavaliohoitoinen tyypin 2 diabetes. Tutkittavat korvasivat ruokavalionsa päähiilihydraatit 7-10 vuorokauden ajaksi glykemiaindeksiltään joko alhaiseksi (GI = 38) tai korkeaksi (GI = 72) arvioiduilla tutkimushiilihydraateilla. Kolmen viimeisen vuorokauden ajaksi tutkittaville asennettiin glukoosimonitoriin kytketty ihonalainen sensori, joka mittasi kudosnesteen glukoosipitoisuutta ja tutkimusjaksojen lopuksi tutkittaville tehtiin oraalinen glukoosirasituskoe. Tulokset Alhaisen GI:n ruokavaliolla kahden vuorokauden glukoosikäyrien alainen pinta-ala oli pienempi kuin korkean GI:n ruokavaliolla (16487 vs. 17270 mmol/l*48h; p = 0,009, n = 47). Vastaavasti kahden vuorokauden keskiglukoosipitoisuudet olivat 5,7 mmol/l ja 6,0 mmol/l, p = 0,009, n = 47. Glykosyloitunut hemoglobiini oli alhaisen GI:n ruokavalion jälkeen pienempi (5,33% vs. 5,38 %, p = 0,017, n = 53). Tutkittavien paino pieneni kummallakin ruokavaliolla; alhaisen GI:n ruokavaliolla 1,02 kg ja korkean GI:n ruokavaliolla 0,31 kg (p alle 0,001, n = 56). Vaikutusta plasman paastoglukoosiin ja seerumin paastoinsuliiniin ei ollut. Johtopäätökset Korvaamalla ruokavalion päähiilihydraatit alhaisen GI:n hiilihydraateilla, voidaan pitkäaikaista glukoositasoa pienentää ja näin ollen mahdollisesti ehkäistä heikentyneen glukoosinsiedon kehittymistä tyypin 2 diabetekseksi. Koska paastoglukoosipitoisuus ja paastoinsuliinipitoisuus eivät muuttuneet, lienee erityisesti aterianjälkeisillä glukoosihuipuilla merkitystä elimistön pitkäaikaiselle glukoositasolle henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto.

Tässä kirjallisuuskatsaustutkielmassa tavoitteena on koota kasaan ajankohtainen tutki-mustieto ksenoestrogeeneistä. Tutkielmassa käydään läpi kaikki tärkeimmät ksenoe-strogeeniryhmät ja reitit, joiden kautta ihmiset altistuvat näille yhdisteille. Ksenoestro-geenien vaikutukset ihmisiin käydään läpi painottaen kasviestrogeeneja. Tutkielmassa havaitaan, että ksenoestrogeenejä ja niiden kemiallisia ominaisuuksia on tutkittu jo pidemmän aikaa, mutta niiden vaikutukset ihmiskehossa ovat edelleen huonosti tunnettuja. Yhdisteiden yhteisvaikutuksia ei myöskään tunneta kattavasti. Ksenoestrogeenejä esiintyy luonnollisesti kasveissa sekä sienissä, mutta myös ihmisten valmistamissa yhdisteissä. Ksenoestrogeenit vaikuttavat elimistön omaan hormonitoimintaan ja ne ovat täten hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja, eli hormonihäiriköitä. Altistus ksenoestrogeeneille tapahtuu pääasiassa ravinnon kautta ja merkittävin vaikutusmekanismi toimii elimistön luontaisten hormonireseptoreiden kautta. Ksenoestrogeenien hyödyt ja haitat vaihtelevat yhdisteittäin. Synteettiset estrogeeniset hormonihäiriköt ovat pääosin haitallisia, kun taas kasviestrogeeneista on oletettavasti sekä hyötyjä, että haittoja. Ksenoestrogeenien vaikutukset ihmiseen riippuvat muun muassa yksilön iästä, sukupuolesta ja terveydentilasta. Ksenoestrogeeneja, joille ihmiset altistuvat, ei aina yhdistä esimerkiksi kemiallinen rakenne tai ominaisuudet, vaan lähinnä yhdisteiden vaikutukset elimistöön. Täten kaikkia ksenoestrogeenejä ei todennäköisesti vielä tunneta. Näin ollen tarvittaisiin lisää tutkimustietoa ihmisen altistumisesta näille yhdisteille, sekä pidempiaikaisia seurantatutkimuksia altistuksen seuraamuksista ihmisten terveydelle, niin yksittäisten yhdisteiden, kuin yhdisteiden yhteisvaikutustenkin osalta.

Elintarviketeollisuuspooli perustettiin vuonna 1968 elintarvikepooli-nimellä, puolustustaloudellisen suunnittelukunnan alaiseksi Suomen elintarvikevarautumista ohjaavaksi instituutioksi. Perustamisen taustalla olivat intressit parantaa Suomen ruokahuollon tasoa, mahdollisen poikkeustilan tai taloudellisen saarron varalta. Elintarviketeollisuuspooli on toiminut linkkinä suomalaisen elintarviketeollisuuden ja viranomaisten välillä lähes 50 vuotta. Järjestelyn takana oli alkujaan valtiollisten resurssien puute suurten ruokavarastojen luontiin ja ajatus jo olemassa olevien tuotantolaitosten käytöstä myös kriisiaikana. Pooli on luotsannut elintarviketeollisuuden varautumista kriisiaikoihin, järjestämiensä valmiusharjoitusten avulla, jo perustamisestaan alkaen. Poolin valmiusharjoituksiin on rakennettu kuvitteellisia skenaarioita, joissa elintarviketeollisuuden toimijoita on testattu erilaisissa poikkeustilanteissa. Valmiusharjoitusten aiheet ovat vaihdelleet eri asteisista kauppasuluista, ydinlaskeumiin, terrori-iskuihin ja sähkökatkoihin. Tutkimukseni pohjautuu elintarviketeollisuuspoolin arkistomateriaaliin vuosien 1969-2009 väliltä. Selvitän tutkimuksessani mitä valmiusharjoituksiin rakennetut skenaariot kertovat poolin kokemista uhkakuvista elintarvikehuoltovarmuudelle. Tarkastelen myös näiden uhkakuvien linkittymistä suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Analysoin tutkimuksessani poolin uhkakuvien ja yhteiskunnallisten muutosten suhdetta, Joseph Tainterin kompleksisuusteorian avulla. Teoria toimii tutkimukseni viitekehyksenä, hyvin laajan ja muutosrikkaan ajanjakson tarkastelussa. Osoitan kuinka poolin kokemat uhkakuvat ovat muuttuneet sen historian aikana ja kuinka ne ovat rakentuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja kansainvälisten muutosten rinnalla. Tutkittuna aikana pooli on kohdannut monenlaisia uhkia ja kriisejä. Poolin toiminnan kannalta keskeisimmäksi näistä ovat nousseet vuoden 1973 öljykriisi, 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, kehitys kohti Euroopan unionia, vuoden 2001 terrori-iskut ja 2000-luvun biologiset uhat. Esitän että poolin toiminta on ollut ajankohtaista ja vahvimpia käsillä olleita uhkia priorisoivaa. Ajoittain pooli on myös kyennyt ennakoimaan tulevia uhkia ja toimimaan siten proaktiivisesti. Näkemykseni mukaan poolin suurimmat uhkakuvat ovat liittyneet ydinlaskeuman mahdollisuuteen ja joko äkilliseen tai asteittaiseen tuontipolttoaineiden katkokseen. Esitän näiden uhkien rakentuvan osittain poolin kattojärjestöjen ja viranomaisten uhkaskenaarioiden pohjalta, mutta ennen kaikkea poolin oman harjoitustoiminnan kautta. Poolin tietomäärän lisääntyessä ovat myös sen valmiusharjoitusten teemat monipuolistuneet ja uhkakuvat ymmärretty jatkuvasti kompleksisemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi näkemykseni mukaan, huolimatta poolin läheisyydestä elintarviketeollisuuteen, ei teollisuus ole joko kyennyt, tai halunnut ajaa omia intressejään poolin kautta. Esitän lisäksi, että poikkeuslainsäädännössä tapahtuneet muutokset 1990-luvun alussa heikensivät Suomen kykyä toimia kriisitilanteissa, lainsäädännön muuttuessa huomattavasti aiempaa raskaammaksi ja poliittisesti hankalammin toteutettavaksi.

Tutkimuksissa on saatu näyttöä suolistomikrobiston eroavuuksien yhteydestä lisääntyneeseen riskiin sairastua lihavuuteen yhdistettyihin metabolisiin häiriöihin. Ruokavaliolla on suuri merkitys suolistomikrobiston eroavuuksiin, mikä lisää sen merkitystä aineenvaihduntasairauksien ennaltaehkäisyssä. Suoliston bakteereihin ja niiden tuottamiin metaboliitteihin on osoitettu voitavan vaikuttaa myös probiooteilla ja prebiooteilla. Tämä voi tarjota uusia mahdollisuuksia myös elimistön aineenvaihdunnan säätelyyn. Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia onko puolen vuoden prebiootin, probiootin tai synbiootin (prebiootti + probiootti) käytöllä vaikutusta tulehdusmarkkereihin ylipainoisilla ja lihavilla, ja onko ravintoaineiden saannilla ja prebiootti- tai probioottikäsittelyllä yhdysvaikutusta. Myös intervention vaikutusta tutkittavien ravintoaineiden saantiin selvitettiin. Lisäksi tutkittiin ravintoaineiden saannin ja painoindeksin yhteyttä matala-asteisen tulehduksen merkkiaineisiin sekä keskivartalorasvan määrään ylipainoisilla ja lihavilla. Tutkimuksessa käytettiin DuPont Nutrition and Health:in rahoittaman MetSProb-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavat (n=225) oli randomisoitu neljään ravintolisää syövään ryhmään: prebiootti-, probiootti-, synbiootti- ja plaseboryhmä. Prebioottina tutkimuksessa oli polydekstoosi, probioottina Bifidobacterium animalis ssp. lactis 420 ja plaseboryhmä sai mikrokiteistä selluloosaa. Ravintolisäjauhe nautittiin kerran päivässä tutkimuksessa saadun hedelmä- tai marjasmoothien kanssa. Tutkittavat olivat terveitä keski-iältään 49-vuotiaita koehenkilöitä, joista naisia oli 80 %. Tutkittavien BMI oli rekrytoitaessa välillä 28,0‒34,9 kg/m² ja vyötärö-lantiosuhde miehillä ≥0,88 ja naisilla ≥0,83. Ruoankäyttö selvitettiin intervention alussa ja lopussa viiden vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Tulehdusta kuvaavat markkerit olivat plasmasta mitattu herkkä CRP (hs-CRP), interleukiini 6 (IL-6) sekä lipopolysakkaridi (LPS). Näiden lisäksi vastemuuttujana oli DXA:lla (Dual-energy X-ray Absorptiometry) määritetty keskivartalorasvan määrä. Intervention tulokset analysoitiin kahdelle tutkimuspopulaatiolle: ITT (Intention To Treat) ja PP (Per Protocol), joista PP (n=134) täytti tutkimukselle asetetut tiukat laatukriteerit. ITT:ssä (n=209) oli huomattavaa poikkeamaa mm. ravintolisän ja antibioottien käytön suhteen. Ravintoaineiden saantia ja BMI:n yhteyttä vastemuuttujiin tutkittiin lähtötilanteessa ITT-aineistossa. Tarkastelu tehtiin ravintoaineiden saannin mukaan jaetuissa tertiileissä ANOVA:lla tai Kruskal-Wallis -testillä. Lisäksi tutkittiin logistisella regressioanalyysillä, lisääkö BMI tai joidenkin ravintoaineiden saanti kohonneen keskivartalonrasvan määrän tai tulehdusmerkkiaineiden riskiä. Intervention vaikutusta muuttujiin tutkittiin ANOVA:lla, Tukeyn parivertailulla, ANCOVA:lla ja Kruskal-Wallis -testillä. Tutkimuksen tulos ruokavalion sakkaroosipitoisuuden yhteydestä hs-CRP:n pitoisuuteen on samansuuntainen aikaisempien tutkimustuloksien kanssa, joissa sakkaroosin saanti on yhdistetty matala-asteiseen tulehdukseen. Kokonaisuutena ravintomuuttujilla ja BMI:llä saavutettu selitysaste jäi pieneksi logistisissa regressioanalyyseissä, ja ANOVA:n tuloksissa keskihajonta oli melko suurta. Interventiossa puolen vuoden prebiootin, probiootin tai synbiootin käyttö ei saanut aikaan merkitseviä muutoksia hs-CRP:n ja IL-6:n pitoisuuksissa verrattuna plaseboryhmään. Interventiossa havaittu merkitsevä ero keskivartalorasvan määrän muutoksessa plasebo- ja synbioottiryhmän välillä viittaa siihen, että synbiootin käyttö saattaa suojata keskivartalorasvan kertymiseltä. Probioottiryhmän muita pienempi koko todennäköisesti vaikutti siihen, ettei tulos ollut ryhmässä merkitsevä. Tutkimuksen tilastollinen voima jäi heikoksi; vaikka rasvan määrän muutos ryhmissä oli suurempaa kuin voimalaskelmaan arvioitiin, myös keskihajonta oli huomattavasti arvioitua suurempaa. Tutkimuksen tulos on kuitenkin samansuuntainen kuin aikaisempien eläinkokeiden tulokset, joissa suolistomikrobistoa muokkaavilla ainesosilla on pystytty vähentämään rasvamassaa ylipainoisilla ja lihavilla eläimillä.

Erilaisilla hevosryhmillä on erilaiset ruokinnalliset tarpeet käyttötarkoituksen mukaan. Tässä työssä tarkasteltiin Seilab Oy:n vuosina 2017‒2019 analysoimien hevosille tarkoitettujen säilö- ja kuivaheinänäytteiden analyysituloksia. Näytteistä käytiin läpi analysoidut rehuarvot ja verrattiin niitä virallisiin rehutaulukoihin sekä tavoitearvoihin. Lisäksi tarkasteltiin kolmen yleisiltä sääolosuhteiltaan erilaisen kesän vaikutusta hevosille tarkoitettujen heinien rehuarvoihin. Eri satokausien heinistä analysoituja rehuarvoja verrattiin toisiinsa. Tämän työn aineiston perusteella sekä suomalaisessa kuiva- että säilöheinässä D-arvot olivat varsin hyvin tavoitearvojen mukaisia ja kevyttä työtä tekevät hevoset saavat pääsääntöisesti heinästä riittävästi energiaa. Raakavalkuaisen ja sulavan raakavalkuaisen keskimääräinen pitoisuus näytteissä oli tavoitearvoja huomattavasti matalampi. Riittävään valkuaisen saantiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota kasvavien varsojen ja siitostammojen sekä muiden erityisryhmien ruokinnassa. Valkuaistäydennystä annettaessa on kuitenkin varottava, ettei ruokinnan kokonaisenergiapitoisuus nouse liian korkeaksi. Näytteiden keskimääräinen sokeripitoisuus oli runsaanpuoleinen. Hyvin matalan sokeripitoisuuden omaavaa heinää voi olla vaikea saada tarvittaessa. Satokausien välillä oli tilastollisesti merkitsevää eroa sekä säilö- että kuivaheinänäytteiden D-arvossa, kuitupitoisuudessa, muuntokelpoisen energian määrässä ja sokeripitoisuudessa sekä säilöheinänäytteiden raakavalkuaisen ja sulavan raakavalkuaisen pitoisuudessa. Kuivaheinänäytteissä raakavalkuaisen ja sulavan raakavalkuaisen pitoisuuksissa sen sijaan ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa satokausien välillä. Raakavalkuaisen ja sulavan raakavalkuaisen pitoisuus näytteissä oli tavoitearvoja ja taulukkoarvoja huomattavasti matalampi. Rehuanalyysin teettäminen hevosille tarkoitetusta heinästä on tärkeää, koska ravintoainepitoisuudet vaihtelevat satokauden sisälläkin huomattavasti. Rehuanalyysitulosten perusteella hevoselle on helppo laskea sopiva päivittäisen heinäannoksen koko ja mahdollista lisäruokinnan tarvetta voi arvioida.