Browsing by Title
Now showing items 24233-24252 of 31185
-
AA Sakatti Mining Oy is planning on utilising the Cu-Ni-PGE deposit discovered in 2009 in Sodankylä, central Finnish Lapland. Sediments of Kuusivaara hill and Porokodanjänkä mire were studied to find out their feasibility in regards to hosting mining infrastructure. Six test pits were excavated, fourteen soil samples analysed, and fifteen kilometres of ground penetrating radar profile was acquired. A GIS-based bedrock elevation model, a sediment thickness model and a peat thickness model were created. The bedrock and sediment thickness models were supplemented with data gathered in other relevant studies in the area to extend these models to cover Kenttäaapa mire north of Kuusivaara. Local stratigraphy corresponds with typical stratigraphy of central Finnish Lapland. Two till beds with occasional, thin interlayers of sand blanket the central and eastern parts of the area. Their hydraulic conductivity is poor. Till thickness ranges from two to six metres. The flanks of the river Kitinen are covered with thick and permeable fluvial sediments. Peat thickness at Porokodanjänkä mire ranges from less than 0.5 metres to 5.4 metres. Mean sediment thickness, including peat thickness, is 5.5 metres. The mean peat thickness under Porokodanjänkä is 1.3 metres. The bedrock surface, especially under Porokodanjänkä mire shows frequent weathering. This is a typical phenomenon under the low-erosion regime of the ice divide zone. Maximum weathering depths were not clarified by this study. The study area is mostly suitable for hosting mining infrastructure. Except under the old channel of river Kitinen, sedimentary units demonstrate poor hydraulic conductivity. There are no significant acquifers in the area. Full extent and depth of weathered bedrock must however be mapped before initiating construction of mining infrastructure. Weathered and fractured bedrock is significantly more permeable than crystalline bedrock. Such units must therefore be identified to understand local hydrology. AA Sakatti Mining OY suunnittelee vuonna 2009 löytämänsä Cu-Ni-PGE-esiintymän hyödyntämistä Sodankylässä. Kitisen itäpuolisen Kuusivaaran ja Porokodanjängän maaperän soveltuvuutta kaivosinfrastruktuurin tarpeisiin tutkittiin. Maaperän rakenteen selvittämiseksi alueelle kaivettiin 6 koekuoppaa, otettiin 14 maanäytettä ja kerättiin 15 km maatutka-aineistoa. Kallion pinnan syvyydestä sekä sedimenttien ja suoalueen turpeen paksuudesta tehtiin GIS-pohjaiset mallit. Kallion syvyyden ja sedimenttien paksuuden malleja täydennettiin muissa tutkimuksissa kerätyllä aineistolla ja siten laajennettiin kattamaan Kuusivaaran pohjoispuoleinen Kenttäaapa. Alueen maaperän kerrosjärjestys noudattaa Keski-Lapille tyypillistä stratigrafiaa. Kaksi moreenipatjaa satunnaisine ohuine välihiekkoineen peittävät alueen keski- ja itäosia. Niiden vedenjohtokyky on huono. Moreenin paksuus alueella on 2–6 metriä. Kitisen lähiympäristö on hyvin vettä läpäisevien, fluviaalisten sedimenttien peitossa. Porokodanjängällä turpeen paksuus vaihtelee alle 0,5 metristä 5,4 metriin. Keskimääräinen sedimenttien paksuus on 5,5 metriä sisältäen turpeen paksuuden. Turpeen keskimääräinen paksuus suoalueella on 1,3 metriä. Kallion pinta, etenkin suon alla, vaikuttaa suurilta osin rapautuneelta. Tämä on tyypillinen ilmiö jäänjakaja-alueen heikon kulutuksen vyöhykkeellä. Rapautuman syvyyttä ei tässä tutkimuksessa saatu selville. Alue soveltuu pääosin kaivosinfrastruktuurin sijoittamiseen. Maaperän yksiköt Kitisen vanhaa uomaa lukuun ottamatta ovat heikosti vettä johtavia, eikä alueella ole merkittäviä pohjavesiesiintymiä. Rapautuneen kallioperän syvyys ja levinneisyys on kuitenkin selvitettävä ennen rakentamisen aloittamista. Rapautunut ja rakoileva kallioperä johtavat vettä huomattavasti kiteistä kallioperää paremmin, ja nämä yksiköt on tunnistettava alueen hydrologian ymmärtämiseksi.
-
(2019)The suitability of AaltoCellTM materials as ion exchangers to the purification of radioactive waste waters is researched through structural studies and batch sorption experiments. The aim of these experiments is to determine if AaltoCellTM materials are suitable for sorption of 57Co, 85Sr and 134Cs in NaNO3 (aq), NaClO4 (aq) or phosphate buffer solutions. Three different AaltoCellTM materials are produced from bleached sulfate (MCC1), unbleached oxygen delignified (MCC2) and unbleached pulps (MCC3) given by a Finnish kraft pulp mill. Their morphology, specific surface area, particle size and molecular distributions, carbohydrate and lignin content as well as surface lignin coverage are measured. The batch sorption experiments are focused on kinetics, sorption as a function of pH and ionic strength and the electrolyte exclusion by the Donnan potential. The experimental work revealed the order of the lignin content, MCC2 > MCC3 > MCC1, and the sorption order for 57Co, MCC3 > MCC2 > MCC1. MCC2 had the highest total lignin, surface lignin coverage and the BET surface area of the AaltoCellTM materials. MCC1 had the widest size range of particles and the lowest lignin contents, whereas MCC3 had the narrowest particle size distribution. The batch sorption experiments indicated the AaltoCellTM materials, except MCC1, to be suitable for sorption of 57Co in phosphate buffer solutions at pH ~ 7. Also, MCC2 was noticed to be suitable in solutions with inert electrolytes and low ionic strength, such as 0,01 M NaClO4 (aq) at pH ~ 4,7 or in active electrolytes and high ionic strength, such as 1 M NaNO3 (aq) at pH ~ 6,5. The sorption of 57Co was discovered to be dependent on the solution, swelling and experiment method used. No sorption of 57Co was detected in 10 mM NaNO3 (aq) at any pH level tested, 0,1–1 M NaClO4 (aq) at pH ~ 4,6 and 0,1 M NaNO3 (aq) at pH ~ 4,8–4,9. On the other hand, MCC2 was found to be suitable for sorption of 85Sr in 10 mM NaNO3 (aq) at pH range of 1–9 and not consistently suitable for sorption of 134Cs in 10 mM NaNO3 (aq) at the same pH range due to the divergent results of two batch sorption experiments. The performed experiments indicated that the AaltoCellTM materials, except MCC1, could have a significant sorption of 57Co in phosphate buffer solutions, especially in those without disturbing K+ ions. Moreover, MCC2 was found to act as a pure cation exchanger with 85Sr in 10 mM NaNO3 (aq). Since the results were promising, the AaltoCellTM materials containing lignin may be seen as inexpensive, non-toxic and environmentally friendly bases for chemical modifications to achieve better ion exchangers in the nuclear industry and to reduce the volume and the costs of their final disposal.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan erilaisten tekstien soveltuvuutta neuroverkkokonekääntämiselle. Tutkimus pyrkii löytämään kielellisiä indikaattoreita, joita voidaan käyttää ennustamaan, onko jokin tietty teksti soveltuva neuroverkkokonekääntämiselle vai ei. Koska aihetta ei ole vielä tutkittu laajasti, tutkimuksessa esitetään myös erilaisia tutkimustapoja, joilla aihetta voisi tutkia. Tutkielman teoriatausta muodostuu tekstityyppien tutkimuksesta ja neuroverkkokonekääntämisestä. Lähdekirjallisuuden perusteella soveltuvimmaksi tekstityyppiluokitteluksi nousee Biberin viisi dimensiota, joita käytetään materiaalivalinnassa ja joiden yhteyksiä käännöslaadun kanssa tarkastellaan analyysin aikana. Neuroverkkokonekääntämisen osalta esitellään lyhyesti neuroverkkokääntimien eroavaisuuksia aiempiin kääntimiin, neuroverkkokäänninten perusrakennetta sekä niille tyypillisesti vaikeita kielellisiä elementtejä. Tutkielmassa käytetään materiaalina kolmea eri korpusta, jotka ovat fiktio, viralliset kirjeet ja viralliset dokumentit. Kukin korpus koostuu alkuperäisestä englanninkielisestä lähtötekstistä, suomenkielisestä ihmisen tekemästä referenssikäännöksestä sekä kahden neuroverkkokonekääntimen käännöksestä. Korpukset analysoidaan automaattisella evaluaatiolla ja kustakin korpuksesta otetaan pienempi otos, jolle tehdään manuaalinen virhekategorisointi. Näin tutkimus vertaa erityyppisten tekstien konekäännösten laatua toisiinsa ja tutkii, onko käännöksissä tapahtuneiden virheiden välillä merkittäviä eroja erilaisten tekstien sekä kahden kääntimen välillä. Tekstityyppien lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lausepituuden suhdetta käännöslaatuun, joka on yksi lähdekirjallisuudessa havaituista käännöslaatuun vaikuttavista tekstuaalisista piirteistä. Tutkielmassa käytettyjen kolmen korpuksen perusteella selviää, että Biberin dimensioista narratiiviset tekstit näyttäisivät olevan huonommin soveltuvia neuroverkkokonekääntämiselle kuin ei-narratiiviset ja että kontekstisidonnaiset tekstit olisivat huonommin soveltuvia kuin eksplisiittiset. Fiktiokorpuksen virhejakauma eroaa eniten kahden muun tuloksista, mutta tutkielmassa käytetty materiaali havaitaan mahdollisesti ongelmalliseksi. Konekäänninten välillä havaitaan joitain eroja, mutta niiden syitä on vaikea arvioida tuntematta tarkemmin kääntimien rakenteita. Lausepituusanalyysin perusteella lyhyempiä lauseita voidaan käyttää yhden korpuksen sisällä ennustamaan tulosta, mutta korpusten välinen vertailu ei ole mahdollista ja äärimmäisen lyhyet lauseet saattavat olla muista syistä ongelmallisia. Analyysin perusteella päätellään, että Biberin tapaista kielellisiin piirteisiin perustuvaa tekstityyppiluokitusta voidaan jossain määrin käyttää ennustamaan erilaisten tekstien soveltuvuutta neuroverkkokonekääntämiselle, joskin lisätutkimusta vaadittaisiin asian kattavaan kartoitukseen. Tutkimuksessa käytetyt menetelmät havaitaan pääasiassa hyviksi asian tutkimiselle, joskin virheluokitteluun esitetään pientä tarkennusta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää taustatietoja utaretulehduksen vastustamisesta ja tutkimusosan, jossa tutkittiin Helsingin yliopiston koetilan navetassa esiintyvän utaretulehdusongelman syitä ja tehtiin saneerausohjelma tilalle ja pantiin se alkuun. Tutkimusosassa aluksi esitetään navetassa tehtyjä tutkimuksia. Navetasta selvitettiin erikseen olosuhteet, utareterveystilanne, lypsykone ja lypsyrutiini. Olosuhteita huononsi eniten navetassa jatkuva remontti. Navettailman lämpötila, kosteus, valaistus ja ilmavirtaus olivat kunnossa. Lypsykoneessa ilmeni selviä vikoja, joista tiedotettiin tilan henkilökunnalle. Utareterveys oli huono, mikä todettiin NAGaasi- ja bakteriologisin kokein. Tilalle laadittiin hoito-ohjelma, johon osallistuivat tilanhoitohenkilökunta, alueen hoitava eläinlääkäri-, Lohjan maitolaboratorio ja VELL. Pääperiaatteena hoidoissa oli, että akuuteista mastiiteista otetaan maitonäytteet bakteerieristystä ja lääkeherkkyysmääritystä varten. Näin antibioottiterapia saadaan suunnattua mahdollisimman tehokkaana ja kapeakirjoisena juuri taudinaiheuttajaan. Tutkimuksen alussa pääasiallisin utaretulehduspatogeenioli S.aureus Puolen vuoden aikana ei onnistuttu parantamaan tilan utareterveyttä, mikä suureksi osaksi johtuu lypsykoneen jäljellä olevista vioista ja lypsyn virheistä. Tutkimusosan lopussa on esitetty jatko-ohjelma tilan utareterveyden parantamiseksi jatkossa.
-
(2018)Growing tourism has led dive tourism to become a significant tourism sector. Thailand is the most popular tourist destination in Southeast Asia and also one of the most popular dive tourism destinations in Asia. Economically, dive tourism is a very significant form of tourism in Thailand. The marine environment is the most important pull factor of dive tourism and it is vulnerable to different kind of changes. The negative effects of climate change and growing tourism of coastal areas are threats to both marine environment and tourism of dive destinations. Changes in behavior of tourists or environmental conditions have direct and indirect impact on local economy and tourism businesses. The aim of this thesis was to find out what kind of threats Finnish dive tourism operators in Thailand are experiencing that have effect on dive tourism, and more specifically on business they are representing, and what kind of changes are expected in the future. Another aim was to study what actions have been taken against these threats and changes. This research was conducted by doing eight semi-structured theme interviews. The interviewees were Finnish dive tourism entrepreneurs and employees and they were targeted with the help of web pages of diving companies, personal connections and snowball effect. To avoid misunderstandings during the interviews, the interviewees were limited to Finnish, and more specifically to native Finnish speakers. Interview material was analysed using content analysis to divide the material into themes for further conclusions. Based on the findings the major threat to dive tourism was considered to be the seawater temperature rise caused by climate change, which at worst can cause the destruction of coral reefs. The other major threats were the number of tourists and the excessive construction exceeding the carrying capacity of the destinations. As concrete threats to corals in the destinations were considered to be inexperienced snorkelers and divers with insufficient understanding of the marine environment, and as a result they cause damage to the corals by physically touching them. A major threat to the dive business that interviewees pointed out was regional and destination level competition. The seasonal nature of tourism in Thailand and the challenges it causes to business were also mentioned. Difficult work permit legislation, weak administration and corruption were also considered to be threats to businesses in Thailand. The most important actions against threats and changes or for adapting to them, were cooperation between different stakeholders, planning of own business activities and anticipating future customer needs. Finnish dive tourism operators experience very similar threats that appear on the dive tourism literature. Threats are also comparable to those that are associated with coastal tourism. The wellbeing of seas and corals is particularly a concern to dive tourism sector and it tries to hold on to this pull factor that is vital to it. Through conservation and education good diving conditions are aimed to maintain and improve the weakened dive sites. Dive businesses are pursuing sustainable tourism within the limits of economic profitability. They continuously try to develop their business, extend the life cycle of their company and improve fading interest of dive tourists towards Thailand.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)Tutkimus koostuu kahdesta osasta: ensimmäinen osa käsittelee sukkulamatojen esiintyvyyttä strutsilla Etelä-Afrikassa ja Suomessa, toinen antiparasitääristen lääkkeiden käyttöä näillä linnuilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää strutsilla esiintyvän patogeenisen sukkulamadon esiintyvyyttä molemmissa maissa. Kummassakaan maassa ei ole tehty vastaavaa tutkimusta aikaisemmin. Tutkimus tehtiin Etelä-Afrikassa heinä-elokuussa 2003 ja Suomessa keväällä 2005. Etelä-Afrikassa ulostenäytteitä kerättiin strutsien tärkeimmän kasvatusalueen (Oudtshoorn) strutsiteurastamolta yhteensä 210 kappaletta. Näytteet tutkittiin Pretorian Yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan parasitologian laitoksella. Suomessa näytteitä tutkittiin yhtä tilaa lukuun ottamatta kaikilta tuotantoon aktiivisesti osallistuvilta tiloilta, yhteensä 118 näytettä. Näytteet analysoitiin Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa patologian ja parasitologian osastolla. Etelä-Afrikassa tutkituissa ulostenäytteissä sukkulamatojen munia löytyi yhtä tilaa lukuun ottamatta kaikilta tiloilta. Tutkimukseen osallistui 14 tilaa ja jokaiselta tilalta kerättiin 15 näytettä. Tutkituista tiloista nematodien suhteen positiivisia oli 92,9 %. Nematodien munia löytyi 60,5 prosentissa aineiston 210 havainnosta. Suomessa mukana olleita tiloja oli yhteensä 10. Nematodien munien suhteen positiivisten näytteiden osuus oli 14,3 %. Tiloista positiivisia oli puolet. Antiparasitääristen lääkkeiden käyttöä tutkivassa osuudessa aineistona käytettiin esitietolomakkeista saatuja tietoja. Lomakkeessa kysyttiin mm. miten usein loishäätölääkkeitä annetaan ja mitä lääkettä käytetään, sekä millaisissa ryhmissä ja tiloissa lintuja pidetään. Loishäätökäytäntöjen havaittiin olevan hyvin erilaisia näiden kahden maiden välillä. Etelä-Afrikassa loishäätöjä annettiin rutiinisti kaikilla tutkimukseen osallistuneilla tiloilla, kaikille linnuille kolmen kuukauden iästä alkaen. Yhtä tilaa (1/14) lukuun ottamatta kaikilla tiloilla käytettiin vähintään kahta eri vaikuttavaa lääkeainetta. Käytetyimmät lääkeaineet olivat pratsikvanteli ja levamisoli. Suomessa vain kaksi tilaa kymmenestä käytti loishäätölääkityksiä.
-
(2021)The aim of the study was to find out how the subjects define and understand the concept of comfort food and the situations which comfort food is associated to. The goal was also to find out whether study participants find it actually comforting to eat comfort food. The purpose was also to describe and analyze how the meanings given to comfort food are attached to different aspects of the food relations framework as defined by Talvia and Anglé (2018). Previous comfort food studies have shown that the comfort food phenomenon is difficult to define because of its ambiguity and the subjective experience of every individual. The study was conducted as a qualitative study. The research material was collected using an electronic questionnaire. Electronic questionnaire was implemented with Google Forms -platform and it was shared on the Järvenpää Facebook group as well as on WhatsApp with my own contacts. A total of 109 people responded to the electronic questionnaire. From Google Forms the questionnaire responses were transferred to Excel for analysis. Research material was analyzed using content analysis. Participants in the study were familiar with the concept of comfort food as it was defined using words and terms similar to those in the previous comfort food studies. The situationality of comfort food appeared as taking care of the close ones, experiences of nostalgia and loneliness, reward, food and eating-related classification, at special moments and in a disturbed food relationship related situation. The responses of many study participants also indicated that they found the comfort food comforting. Based on the results, it can be stated that the emotions play a significant role in the context of comfort food. Comfort food is often associated with emotional eating, which deals with different emotions. Through the different components of the food relation framework it can be seen that comfort food is also related to an individual's general relationship to food.
-
(2019)Aims. Digital games have impacts in motivation and learning. Learning games have often failed in integrating learning and fun. For that reason, they have been called chocolate covered broccoli. The experiential learning environments of games have been mentioned in Finnish national curriculum of history (2014). Games are recommended as learning tools and technology and communication devices should be used in learning. This research examines three history learning games. The aim is to find how the games incorporates good learning principles. In addition, this research aims to review how these learning games answers to the aims of the Finnish national curriculum of history. Methods. In this research three history learning games was analysed: Olivia17, Vihan pitkät jäljet and Flight to Freedom. The data was approached through theory guided content analysis. In analysis was used American researcher Gees (2005) definition of digitals games good learning principles and Finnish national curriculums aims for history teaching in middle school. The data was organized to a table, where the learning principles and answering to aims of history curriculum were described as accurately as possible. Results and conclusions. Good learning principles were shown weakly in the games of this research. Identity and getting information on demand were the learning principles that the games used the strongest. Cross-functional teams was a learning principle that was used weakest, there was no possibility of working together in any of these games. The games answered weakly to the Finnish national curriculums aims for history teaching in middle school. Waking the interest towards history was the aim that was shown the strongest in these games. For weakest the games answered to the aims of finding, interpreting and evaluating resources, and making own interpretations of history. Based by this research these games concentrate learning of the content.
-
(2019)Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa keskityttiin suklaaseen materiaalina, suklaan prosessointiin ja keskeisimpiin laatuominaisuuksiin. Erityisesti perehdyttiin sakkaroosin ja maitopohjaisten raaka-aineiden funktioihin suklaassa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten suklaan sokeripitoisuutta voitiin pienentää ja mitä vaikutuksia sokerin vähennyksellä oli suklaan keskeisimpiin laatuominaisuuksiin. Kokeellisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kahden kemialliselta koostumukseltaan ja funktionaalisilta ominaisuuksiltaan erilaisen maitojauheen soveltuvuutta suklaan sakkaroosin korvaajiksi. Tutkimus muodostui kahdesta osasta: esikokeista ja varsinaisista kokeista. Esikokeissa tutkittiin, miten maitojauhepitoisuuden ja samalla proteiinipitoisuuden suureneminen vaikutti suklaiden laatuominaisuuksiin lisäämällä maitojauheita niin, että suklaiden proteiinipitoisuudet olivat 10, 15 tai 20 %. Varsinaisissa kokeissa valmistettiin kuusi erilaista suklaata, joista yksi oli perinteisen reseptin mukaan valmistettu maitosuklaa (vertailunäyte). Muissa suklaissa oli 30 % vähemmän sokeria kuin vertailunäytteessä. Suklaan sokeripitoisuutta pienennettiin korvaamalla osa sakkaroosista kokonaan maitojauheilla, maltitolilla tai maitojauheilla ja maltitolilla. Suklaista mitattiin niiden virtausominaisuudet, kovuudet, partikkelikokojakaumat, väri ja vesipitoisuudet. Suklaiden aistinvaraiset ominaisuudet määritettiin kuvailevalla analyysillä (esikokeet) ja mieltymysmittauksella (varsinaiset kokeet). Sakkaroosin korvaaminen osittain maitojauheilla muutti suklaista mitattuja ominaisuuksia verrattuna vertailunäytteeseen. Maitojauheiden käyttö sakkaroosin korvaajina suurensi suklaiden Casson-viskositeetteja ja Casson-myötöjännityksiä verrattuna vertailunäytteeseen. Sen sijaan maltitoli ei muuttanut suklaiden virtausominaisuuksia. Maitojauheet lisäsivät myös suklaan kovuutta ja suurensivat vesipitoisuutta, kun taas maltitolin käyttö ei vaikuttanut näihin ominaisuuksiin. Lisäksi maitojauheet muuttivat suklaiden partikkelikokojakaumia ja väriä verrattuna vertailunäytteeseen. Proteiinipitoisuuden ja samalla maitojauhepitoisuuden suureneminen vähensi suklaan makeutta mutta lisäsi maun suolaisuutta ja karvautta. Mieltymysmittauksessa eri reseptien mukaan valmistetut suklaat erosivat toisistaan ainoastaan kokonaismiellyttävyyden osalta. Kuitenkin CATA-analyysin perusteella suklaat olivat erilaisia aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että osa suklaan sakkaroosista voitiin korvata maitojauheilla. Vaikka maitojauheiden käytöllä oli vaikutusta suklaista mitattuihin ominaisuuksiin, olivat suklaat laadultaan hyväksyttäviä.
-
(2008)Venäjältä oli muuttanut siirtolaisia Euroopan pääkaupunkeihin 1800-luvun lopulta alkaen. Ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumoukset ja sisällissota muokkasivat Euroopan venäläisyhteisöjen rakennetta, kun sadattuhannet ihmiset pakenivat maasta. M. Raeffin mukaan vallankumouspakolaisuuden myötä syntyi 'Venäjä rajojensa ulkopuolella', joka ilmeni venäläisen intellektuellin ja kulttuurisen elämän sekä niiden pohjana olleiden instituutioiden kautta. Tässä tutkimuksessa argumentoidaan, C. Gousseffiin ja V. M. Selunskaiaan nojaten, että 'Venäjä rajojensa ulkopuolella' oli yksi pakolaisten (tai emigranttien) tulkinta nykyisyydestään. R. Koselleckin kokemusten ja odotusten käsiteparia soveltaen voi Venäjän keisarikunnan romahduksen nähdä johtaneen tilanteeseen, jossa venäläisten maailman mennyt – kokemukset – eivät enää olleet suorassa yhteydessä maailman tulevaan – odotuksiin. Tämän murroksen yksi tulkintatapa oli selitys 'toisen Venäjän' olemassaolosta. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ja Lyonin venäläisiä yhteisöjä, niiden sosiaalista ja taloudellista rakennetta 1920-luvulla. Näin pyritään kuvaamaan niitä reunaehtoja, jotka määrittivät venäläisten käsitystä muuttuneesta nykyisyydestään. Tarkemmin yhteisöihin perehdytään kahden tehtaan työntekijäkorttien kautta; työntekijäkortit muodostavat tutkimuksen tärkeimmän lähteen. Tehtaiksi on valittu Fazerin makeistehdas sekä tekstiilitehdas Manufactures de Velours et Peluche. Tutkimustapa noudattaa ranskalaisen O. Le Guillou’n Pariisin esikaupungin Renault’n tehtaan venäläisistä tekemää tutkimusta, jossa yhteisön rakennetta tarkastellaan työntekijäkorteista muodostetun kvantitatiivisen aineiston avulla. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan: ihmiset, kaupungit ja työ. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan venäläisten työntekijäyhteisöjen rakennetta: työntekijämääriä, ikä- ja perherakennetta. Toiseksi tutkitaan mistä venäläiset olivat lähtöisin ja mihin he kohdekaupungissa päätyivät asumaan. Viimeisessä osassa käsitellään venäläisten suhdetta työhön sekä työnantajiin ja arvioidaan heidän asemaansa kuluttajina sekä osana työhierarkiaa. Johtopäätöksenä todetaan, että Manufactures’in ja Fazerin – Lyonin ja Helsingin – venäläiset yhteisöt erosivat merkittävästi toisistaan. Fazerin yhteisö oli muodoltaan perhe- ja sukukeskeinen sekä kohtuullisen varakas. Työsuhteet tehtaalla olivat pitkäkestoisia. Taloudelliset tekijät eivät kuitenkaan näytä toimineen kannustimena pitkiin työsuhteisiin, vaan pysyvyyteen vaikuttivat pikemminkin tehtaan venäläismielisyys, emigranttipiirit ja ympäröivän yhteiskunnan vihamielisyys. Lyonin tekstiilitehtaan yhteisö muodostui pääosin samasta 23–32-vuotiaiden miespolvesta, työsuhteet olivat lyhyitä ja asuinpaikat sijaitsivat Lyonin itäisillä teollisuusalueilla. Lyonin venäläisille tekstiilitehdas oli yksi etappi Ranskan työtaipaleella. Reunaehdot, jotka määrittivät kokemuksia ja odotuksia Lyonissa ja Helsingissä erosivat toisistaan niin paljon, että myös tulkinnat nykyisyydestä olivat erilaisia. Selunskaian ajatusten mukainen emigraation käsitteiden ja käsiterakenteiden toimijakohtainen tarkastelu on hedelmällinen ratkaisu tutkimuskentällä tulevaisuudessa.
-
(2016)Term cocoa flavanols refers to all flavanolbased compounds found in cocoa including procyanidins. Procyanidins are polymerized compounds formed from cathecin and epicathecin flavanols. Cocoa flavanols contribute to the bitterness in chocolate but they are also proven to be heart and vascular health promoting. In autumn 2013 after EFSA’s positive scientific opinion European commission approved Barry Callebaut’s health claim ”cocoa flavanols help maintain endothelium vasodilation, which contributes to normal blood flow” considering ACTICOA™ cocoa powder. Because cocoa flavanols can contribute to human health it is important to know how chocolate manufacturing process affects them. The aim of the study was to define which processing steps in chocolate manufacturing are mostly responsible of the reduction of cocoa flavanols. Both dark and milk chocolate making processes were examined. In addition, raw chocolate manufacturing was compared to a standard chocolate manufacturing by analysing samples of raw chocolate made from the same Arriba Nacional-cocoa bean variety. The effect of alkalising process was also evaluated by comparing two chocolate samples that differ only in the cocoa powder used, which was either alkalised or non-alkalised. Additionally, these samples were compared with a sample, in which cocoa powder was enriched ACTICOA™-powder, in order to detect its beneficial effects on the flavanol content of the end product. The samples were collected throughout the manufacturing process of chocolate, ranging from fermented cocoa beans to milk chocolate. Samples included differently processed chocolates (dark chocolates containing 70 % and 47 % of cocoa and 35 % milk chocolate) and their conching, refining and cocoa mass samples. Two other 70 % chocolate samples with altered recipes and two raw chocolate samples were also analysed. NIST SRM 2384-baking chocolate was analysed to check the reliability of the results. In addition the amount of cocoa flavanols in Crump-powder was determined. According to the results the greatest loss in the amount of cocoa flavanols occurs at refining step, when almost half of the remaining flavanols were lost. In processing fermented beans to cocoa mass as well as in conching step, the losses are around 20 percent. Processes (tempering etc.) after conching doesn’t seem to have major effects on cocoa flavanols. By replacing 10 % of the chocolate’s cocoa (the cocoa powder fraction) with ACTICOA™-powder the total flavanol amount increased 150 % compared to chocolate containing alkalized powder. The effect of non-alkalized powder wasn’t as remarkable, the increase was only 16 %. The most critical prosessing step for cocoa flavanols in traditional chocolate manufacturing is refining, during which particularly trimers and larger procyanidins are lost. Instead of changing the chocolate manufacturing process more flavanol preserving, it would be more efficient to use cocoa ingredients that are processed in flavanol preserving manner, such as ACTICOA™-powder to ensure the health beneficially sufficient amount of flavanols in chocolate.
-
(2011)Problematisoin pro gradu -tutkielmassani tekijänoikeusdiskurssia. Aineistona käytän peruskoululaisille tuotettuja Piraatti-tehdas (2006) sekä Tekijänoikeus suojaa luovaa työtä (2008) –oppimateriaaleja. Tarkastelen kuinka tekijänoikeuksien haltijat pyrkivät aineiston kautta vaikuttamaan koululaisiin. Toteutan analyysini käyttäen hyväksi Arja Jokisen retoristen keinojen viitekehystä lähtökohtanani Bourdieun ajatus siitä, että kieli ei ole ainoastaan väline kommunikointiin, vaan myös vallankäytön väline. Lähestyn tekijänoikeuksia yhteiskunnallisena prosessina, sosiaalisena luomuksena. Lähtökohtani on, että tekijänoikeudet eivät ole luonnonoikeuksia vaan yhteiskunnallisen neuvottelun tuloksena syntyneitä. Tekijänoikeudessa on kyse arvovalinnoista ja vallasta: siitä kenen ääni kuuluu ja kuinka perustelut vahvistavat valta-asetelmia ja tuottavat sosiaalista todellisuutta. Esittelen tekijänoikeuspolitiikan kontekstin ymmärtämiseksi immateriaalioikeuksien ympärillä käytävää keskustelua, jonka yhtenä perimmäisistä kysymyksistä on, kuinka paljon yhteisiä hyödykkeitä on tarpeen aidata, meneekö edelle yksilön vai yhteisön etu ja ovatko nämä keskenään, ja jos ovat niin millä perustein, yhteensovitettavia. Oppimateriaalia voidaan kuvata sen laatijoiden pyrkimykseksi tuottaa neutralisoitua tekijänoikeuskuvaa. Tekijänoikeuden ajatellaan sääntelevän ja turvaavan vain omistusta ilman konflikteja muiden yhteiskunnallisten intressien kanssa. Materiaalista nousee esille vastakkainasettelu laillisen ja laittoman sekä moraalisuuden ja moraalittomuuden välillä. Materiaalin tuottajat ottavat oppiainemateriaalissa aseman, joka peilautuu suhteessa ei-toivottuun tilaan: laittomaan ja moraalittomaan. Retoriikassa pyritään asettamaan koululaiset lakia noudattavien moraalisten kansalaisten muottiin. Tämän muotin tekijänoikeuden etujärjestöt pyrkivät määrittämään, eikä muotin ulkopuolella ole tilaa. Etujärjestöjen maailmassa asiat ovat mustavalkoisia ja tekijöiden taloudelliset intressit koetaan kaikkien yhteisinä intresseinä. Argumentoinnin kautta hälvennetään sosiaalisen todellisuuden konstruktiivista rakennetta ja tuotetaan todellisuutta, jossa ei ole sijaa piraateille, joiden toimillaan arvioidaan saattavan kaiken uuden kulttuurin tuottamisen vaaranalaiseksi. Sen sijaan että tekijänoikeuskasvatuksellinen tehtävä suodaan tekijänoikeusalan järjestöille, olisi tarvetta moniääniselle kriittiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa ovat mukana eri intressiryhmät ja joka tunnustaa sekä tekijänoikeuden esillä oleviin kysymyksiin liittyvät hyödyt että haitat. Oppimateriaali ilmentää ongelmallista ja pitkälti kyseenalaistamatonta tilannetta, jossa käytävä keskustelu noudattaa tekijänoikeusalan etujärjestöjen logiikkaa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että kuka hyötyy tekijänoikeudesta ja mikä on sen tehtävä? Vahvat tekijänoikeudet eivät välttämättä ole yhteiskunnan etu, niin jonkinlaiselle tekijänoikeudelle on kuitenkin myös tarve.
-
(2012)Tutkielmassa tarkastellaan nuorten naisten sukunimen valintaa avioliiton yhteydessä. Yhtenä tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, koetaanko sukunimet osaksi yksilön identiteettiä ja vaikuttaako tämä sukunimen valintaan avioliiton yhteydessä. Tutkielmassa selvitetään myös, minkälaiset sukunimet tutkimuksen informantit kokevat miellyttäviksi tai ihanteellisiksi ja mitä sukunimen valinnalla kenties halutaan viestittää. Tutkimus on metodeiltaan sosio-onomastista nimistöntutkimusta, jossa huomion kohteena ovat nimien käyttö ja variaatio. Tutkimus on myös kansanonomastista tutkimusta, jossa tutkitaan maallikoiden nimiä ja nimistönkäyttöä koskevia havaintoja ja käsityksiä. Tutkimuksessa on kaksi aineistoa. Pääaineistona on kahdentoista vuosina 1982 1989 syntyneen suomalaisnaisen haastattelut. Haastateltavat ovat korkeasti koulutettuja ja syntyneet eri puolilla Suomea. Informanteista viisi on jo avioitunut, neljä on avioitumassa, ja kolmelle avioituminen ei ole ajankohtaista. Toinen aineisto on kerätty kyselylomakkeella internetissä, ja siihen on vastannut 250 henkilöä. Kyselyyn vastanneet ovat 20 30-vuotiaita naisia ja kotoisin eri puolilta Suomea. Kyselyyn vastanneista noin 67 % on avioitumassa olevia ja noin 33 % jo avioituneita. Tutkimuksessa osoitetaan, että nuorten naisten sukunimen valintaan vaikuttavat monet eri tekijät, esimerkiksi halu saada koko perheelle yhteinen sukunimi, sukunimen kokeminen osaksi identiteettiä, nimen sopiminen yhteen omien etunimien kanssa sekä sukunimen muoto, merkitys ja yleisyys. Tutkimuksen kahden eri aineiston perusteella miehen sukunimen ottaminen on avioituville naisille edelleen yleisin vaihtoehto ja oman sukunimen pitäminen seuraavaksi yleisin. Yhteenkuuluvuus miehen ja mahdollisten lasten kanssa on tärkein syy valita miehen sukunimi tai kaksoisnimi. Oman sukunimen pitämiseen vaikuttaa vahvan sukunimi-identiteetin lisäksi usein korkea koulutustaso ja/tai oman tyttönimen tunnettuus työelämässä sekä perinteiden vastustaminen. Kaksoisnimeen päätyneet naiset puolestaan kuvailevat valintaansa usein kompromissiksi, kun halutaan sekä yhteinen nimi miehen kanssa että säilyttää oma tyttönimi. Monet tutkimuksen informanteista kokevat sukunimensä osaksi identiteettiään, mutta kaikilla se ei silti ole vaikuttanut sukunimen valintaan. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että hyvin vahva sukunimi-identiteetti vaikuttaa todennäköisesti haluun säilyttää oma sukunimi avioiduttaessakin, ja vastaavasti löyhä sukunimi-identiteetti saa kenties helpommin valitsemaan miehen sukunimen tai jonkin muun sukunimivaihtoehdon kuin oman sukunimen. Harvinaisia sukunimiä pidetään tutkimuksen perusteella mieluisina ja vastaavasti yleisiä ja usein nen-päätteisiä sukunimiä sekä kaksoisnimiä sellaisina, joita ei mielellään haluttaisi itselle. Työssä osoitetaan lopuksi, että sukunimen valinnalla voidaan haluta viestittää muille ihmisille muun muassa tiettyä asemaa, kuuluvuutta tiettyyn ryhmään tai sukuun, naimisissa oloa, feminismiä tai tasa-arvoa.
-
(2018)Tutkimuksessa selvitetään, millaisia perintönimiä suvuissa kulkee, annetaanko niitä 2010-luvulla uusille nimenkantajille ja millaisia käytäntöjä niiden antamiseen liittyy. Aineisto kerättiin kahdella kyselylomakkeella, joita jaettiin internetissä. Vastauksista muodostettiin 2010–2017 syntyneiden lasten nimistä koostuva varsinainen aineisto, joka käsittää 542 lapsen nimiyhdistelmät, ja 2000–2017 syntyneiden lasten nimet sisältävä tausta-aineisto, joka käsittää 937 nimiyhdistelmää. Varsinainen tutkimusaineisto (2010–2017) koostuu 279 pojan-nimiyhdistelmästä ja 263 tytönnimiyhdistelmästä. Koska suurin osa nimiyhdistelmistä on kolminimisiä, on yksittäisiä pojannimiä tässä aineistossa yhteensä 739 ja yksittäisiä tytönnimiä 663. Perintönimien antaminen koetaan kohtalaisen tärkeäksi, koska varsinaisessa aineistossa (2010–2017 syntyneet) pojannimistä perintönimiksi mainittuja tai niiksi tunnistettavia on 377 eli 51 prosenttia. Vastaavasti tytönnimistä perintönimiksi tunnistettavia on 265 eli 40 prosenttia. Perintönimet annetaan yleensä jälkinimiksi. Pojilla aineiston yleisimmät perintönimet ovat samoja nimiä, jotka ovat olleet yleisimpiä poikien jälkinimiä viimeisen sadan vuoden aikana: Johannes, Olavi, Mikael ja Juhani. Tytönnimissä vaihtelua on enemmän, mutta silti aineistosta löytyy yleisimpien tyttöjen perintönimien joukosta samoja nimiä, joita on annettu sata vuotta sitten: muun muassa Maria, Helena, Kaarina ja Anneli. Pojannimissä Johanneksen nimiperheen nimet ovat suosituimpia, tytönnimissä Marian. Suvun perintönimien antaminen on usein hyvinkin tiukasti säädeltyä (“kaikki pojat saavat toiseksi nimekseen Juhani”). Perinteitä noudatetaan vaihtelevasti: osa nimenantajista noudattaa suvun nimiperinteitä mielellään, osa soveltuvin osin, osa haluaa mieluummin antaa nimen omien mieltymystensä mukaan. Yksilöllisyyttä pidetään nimenannossa tärkeänä, mutta perintönimikin voi vastaajien mukaan olla yksilöllinen. Kolminimisyys on yleistä, ja kolmeen nimeen mahtuu perintönimiäkin. Jos suvun perintönimet eivät miellytä, ei nimiperinteen katkaisemista kaihdeta.
-
Sukupolvenvaihdoksen huojennussäännökset ajan tasalla erityisesti tasajaon periaatteen näkökulmasta? (2020)Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella jäämistöoikeudessa esiintyvän tasajaon periaatteen ja perintö- ja lahjaverolaissa säänneltyjen sukupolvenvaihdoshuojennussäännösten suhdetta oikeuden-mukaisuuden ja erityisesti tasajaon periaatteen sekä sen taustalla vaikuttavan yhdenvertaisuuden nä-kökulmasta. Tutkielma rajataan koskemaan ainoastaan listaamattomien osakeyhtiöiden sukupolven-vaihdoshuojennuksia. Tutkimuksen lähtökohtana on, että perintö- ja lahjaverosta ei ole toistaiseksi mielekästä luopua ja siten tutkielman huomio on kohdistettu sukupolvenvaihdoshuojennusten kehittä-miseen ja uudistamiseen. Käytetty tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen, eli tutkielmassa tutkitaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkielmassa on sovellettu erityisesti ongelmakeskeistä lainoppia. Ongelmakeskeinen lainoppi lähtee siitä, että kun oikeudellinen ongelma on tunnistettu, pyritään löytämään keinot, joilla lainsäätäjä voi korjata oikeudellisen epäkohdan. Tutkimuksessa avataan tasajaon periaatetta, sen kaksitahoisuutta ja sen taustalla vaikuttavaa yhden-vertaisuusperiaatetta sekä niiden vaikutusta sukupolvenvaihdoksen huojennussäännöksiin. Huojennus-säännöksillä tarkoitetaan perintö- ja lahjaverolain 55–57 §:n sekä tuloverolain 48 §:n säännöksiä. Li-säksi tutkimuksessa on perehdytty voimassa oleviin sukupolvenvaihdoksen huojennussäännöksiin, jotta ymmärretään paremmin niiden mahdolliset puutteet ja kehitystarpeet. Tutkielmassa on nostettua esille kritiikkiä huojennussäännöksiä kohtaan ja kartoitettu miten sukupolvenvaihdoshuojennukset suh-teutuvat perustuslakiin nähden. Tutkimuksen mukaan huojennussäännökset eivät ole kaikilta osin ajan tasalla suhteessa tasajaon peri-aatteeseen ja sen taustalla vaikuttavaan yhdenvertaisuuteen ja niihin on syytä tehdä täsmennyksiä. Tasajaon periaatteella on vaikutusta sukupolvenvaihdoksen huojennussäännöksiä tulkittaessa. Tut-kielman mukaan suomalainen yhteiskunta ei ole vielä valmis luopumaan tasajaon periaatteen asemasta keskeisenä jäämistöoikeudellisena periaatteena ja tasajaon periaatteen asema jäämistöoikeuden kes-keisenä periaatteena ei ole edelleenkään horjunut. De lege feranda -kannanotoissa tehdään ja sukupol-venvaihdoksen huojennussääntöihin muutosehdotuksia. Muutosehdotuksissa keskeisin on perintö- ja lahjaverolain 55 §:n kumoaminen koska ei ole täyttä varmuutta täyttääkö se perustuslain rajoitukselle asetetut vaatimukset. Kumoamisen vastapainona tulisi muuttaa ja kehittää tuloverolain 48 §:ää.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaisten sukupolvenvaihdoshuojennusten maksuun panoon johtavaa pääosan luovutusta pykälän 5 momentin nojalla. Luovutusta ei ole määritetty lain tasolla, vaikka luovutusta sekä pääosan luovutusta on käsitelty lakia koskevissa esitöissä. Tutkielmassa keskitytään osakeyhtiössä tapahtuvaan sukupolvenvaihdokseen, jolloin luovutuksen kohteena ovat osakeyhtiön osakkeet. Toisessa luvussa tarkastellaan sukupolvenvaihdoshuojennusten soveltumisedellytyksiä perintö- ja lahjaverolain 55–57 §:n nojalla. Tutkimuskysymyksen kannalta keskeisimmät kysymykset kohdistuvat vähimmäisomistusosuuteen sekä tosiasiallisen päätöksentekovallan käyttömahdollisuuteen, sillä näillä katsotaan olevan merkitystä myös myönnettyjen sukupolvenvaihdoshuojennusten menettämisen osalta. Kolmannessa luvussa käsitellään perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 5 momenttia ja niitä edellytyksiä, joiden nojalla myönnetyt sukupolvenvaihdoshuojennukset voidaan panna maksuun veronkorotuksin. Tarkastelun kohteena ovat etenkin perintöverotuksen uudistamistoimikunnan mietinnössä sekä sukupolvenvaihdosten perintö- ja lahjaverotyöryhmän mietinnössä esitetyt kannanotot huojennusjärjestelmän tavoitteista ja tarkoituksista sekä huojennusten menettämisestä. Tulkinta-apuna käytetään lisäksi tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen sukupolvenvaihdoshuojennussäännöstä koskevia esitöistä ja oikeuskäytäntöä. Neljännessä ja viidennessä luvussa käsitellään niitä erityiskysymyksiä, jotka liittyvät osakeyhtiön sukupolvenvaihdokseen. Neljännessä luvussa käsiteltävät kysymykset liittyvät laajempaan kysymykseen siitä, tulkitaanko osakkeiden luovutusta perintö- ja lahjaverolain mukaisesti vai sovelletaanko kyseiseen tilanteeseen soveltuvaa erityislakia. Luvussa esitettyä käytetään laajalti hyödyksi muualla tutkielmassa, sillä luvussa esitetty tuo esille sukupolvenvaihdoshuojennusten menettämiseen liittyvät tulkintavaikeudet. Viidennessä luvussa käsitellään niitä tilanteita, joissa sukupolvenvaihdoshuojennuksen kohteena olevassa osakeyhtiössä toteutetaan yritysjärjestelyitä viiden vuoden määräajan sisällä. Tarkastelun kohteena on ensinnäkin mitkä yritysjärjestelyt johtavat huojennusten menettämiseen, ja toiseksi mitkä katsotaan yritysjärjestelyn jälkeen niiksi osakkeiksi, joiden luovutus johtaa huojennusten menettämiseen. Kuudennessa ja seitsemännessä luvussa käsitellään osakkeiden pääosan luovutusta osakeyhtiöoikeuden näkökulmasta. Kuudennessa luvussa käsitellään osakkeiden pääosan luovutusta suhteellisen omistusosuuden vähenemisen johdosta, mikä voi aiheutua esimerkiksi osakeyhtiössä toteutetun osakeannin seurauksena. Tutkielmassa on päädytty esittämään, että huojennuksen saajan suhteellisen omistusosuuden vähenemistä olisi perustellumpaa arvioida tosiasiallisen päätöksentekovallan vähentymisen kautta. Seitsemännessä luvussa tarkastellaan vähemmistöosakkeenomistajien suojaksi katsottavien osakkeiden lunastusvelvollisuuksien ja -oikeuksien suhdetta osakkeiden luovutukseen. Tarkastelussa hyödynnetään perintö- ja lahjaverolain esitöissä esitettyjä kannanottoja vapaaehtoisiin ja pakkotäytäntöön perustuvien luovutusten erottelusta. Kahdeksannessa luvussa tarkastellaan osakassopimuksia ja niissä olevia ehtoja, joiden perusteella sukupolvenvaihdoshuojennusten kohteena olevat osakkeet voidaan joutua tarjoamaan muille lunastettavaksi. Tarkastelussa hyödynnetään laajalti oikeuskäytäntöä sekä perintö- ja lahjaverolain esitöissä esitettyjä kannanottoja. Osakassopimusten ja sukupolvenvaihdoshuojennusten menettämisen väliseen suhteeseen ei pystytä antamaan vastausta, ja tutkielmassa esitettyihin tulkintoihin vaaditaan vahvistus oikeuskäytännöstä.
-
(2017)Sukupolvenvaihdoshuojennuksia koskevia säännöksiä löytyy sekä tuloverolaista että perintö- ja lahjaverolaista. Perintö- ja lahjaverolakiin sekä tuloverolakiin tuli vuoden 2017 alusta alkaen muutoksia liittyen vuoden 2017 talousarvioesitykseen. Muutosten myötä veroasteikkoja kevennettiin niin, että kevennysten painotus oli ensimmäisessä veroluokassa yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten edistämiseksi. Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdosta koskevat huojennussäännöt ovat olleet esillä viime aikoina erityisesti alaikäisen perinnön- tai lahjansaajan aseman osalta. Hallituksen esityksessä esitettiin, että kun alaikäisen perillisen perintöosuuteen kuuluu huojennuksen edellytykseksi säädetty osa osakeyhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista, yritystoiminnan jatkamisen arvioimisessa voitaisiin perillisen jatkamisena pitää̈ myös edunvalvojan toimintaa osakeyhtiössä̈. Lopulta hallituksen esitys kuitenkin hylättiin ensimmäisen lakiehdotuksen osalta. Käytännössä ilman huomiota jäi tuloverolain muuttamista koskeva toinen lakiehdotus. Ehdotus hyväksyttiin muuttumattomana eikä se herättänyt vastustusta missään vaiheessa eduskuntakäsittelyä. Vuoden 2017 alusta voimaan tullut tuloverolain 47 §:n muuttamisesta annettu laki muutti oikeustilaa jatkoluovuttaessa sellaista perintönä tai lahjaksi saatua omaisuutta, jonka perintö- tai lahjaverotuksessa on sovellettu perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennussäännöksiä. Lakimuutoksen myötä tällaisen omaisuuden luovutusvoittoverotuksessa hankintamenona pidetään perintö- tai lahjaverotuksen huojennettua arvoa. Tämä arvo vastaa käytännössä 40 prosenttia yrityksen vertailuarvosta. Vanhan tuloverolain 47.1 §:n mukaan lahjana tai perinnöksi saadun omaisuuden edelleenluovutuksissa hankintamenona pidettiin yhden vuoden omistusajan jälkeen perintö- tai lahjaverotuksessa vahvistettua verotusarvoa, joka käytännössä vastasi omaisuuden sen hetkistä käypää arvoa. Säännös määritti näiden kahden verolajin, perintö- ja lahjaverotuksen sekä tuloverotuksen, keskinäisen suhteen. Se arvonnousu, jota tapahtui perinnönjättäjän elinaikana taikka lahjanantajan omistusaikana, ei tullut uudelleenverotettavaksi tuloverotuksessa, vaan siihen kohdistui perintö- tai lahjaverotus. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin jo ennen voimaantullutta muutosta katsottu, että huojennustilanteissa hankintamenon tulisi lähtökohtaisesti vastata huojennettua arvoa. Huojentamattoman arvon käyttöä hankintamenona on perusteltu sillä, ettei huojennus tulisi luovutusvoittoverotuksessa takautuvasti tuloutetuksi. Huojentamattoman arvon käyttöön hankintamenona on suhtauduttu oikeuskirjallisuudessa varauksellisesti sen johtaessa omaisuutta edelleen luovuttaessa luovutusvoittoverotuksessa normaalia edullisempaan verokohteluun. Verokohtelun erilaisuutta on pidetty ristiriitaisena sukupolvenvaihdoshuojennuksen tavoitteisiin nähden. Uuden tuloverolain 47.1 §:n voimaantulon myötä hankintamenona ei enää pidetä omaisuuden lahjoitus- tai perintösaannon aikaista käypää arvoa, mikäli omaisuus luovutetaan edelleen yli viiden vuoden kuluttua perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisesta. Viiden vuoden määräaika juontaa juurensa perintö- ja lahjaverolain 55.5 §:n ns. karenssiaikasäännöksestä, jonka mukaan sukupolvenvaihdoshuojennuksen edut menetetään, mikäli perintönä tai lahjaksi saatu omaisuus luovutetaan edelleen ennen kuin perintö- tai lahjaveron toimituksesta on kulunut viisi vuotta. Näin ollen karenssiajan jälkeen tapahtuvan sukupolvenvaihdosomaisuuden myynti johtaa huojennuksen takautuvaan tuloutumiseen luovutusvoittoverotuksessa. Käytännössä aliarvostetun arvon käytön rinnalla on mahdollisuus käyttää hankintameno-olettamaa, jonka avulla alhaisen hankintamenon aiheuttaman luovutusvoittoverotuksen kiristymistä voidaan hillitä tilanteissa, joissa myyntihinta on reilusti korkeampi kuin perintö- tai lahjaverotuksessa vahvistettu omaisuuden aliarvostettu arvo. Kun perintö- tai lahjaverotuksessa saadun huojennuksen tuoma etu on sitä suurempi, mitä suurempi on vertailuarvon ja omaisuuden käyvän arvon välinen ero, luovutusvoittoverotuksessa vero kiristyy vastaavasti sitä enemmän, mitä suurempi on vertailuarvon ja luovutushinnan välinen ero. Tutkielman painopisteenä on perintönä tai lahjana saadun yrityksen tai sen osan edelleenluovutukseen liittyvän luovutusvoittoverotuksen laskenta koskien sen määrittämiseksi tarpeellista hankintamenoa. Tutkielmassa pyritään vastaamaan paitsi siihen, millä tavoin tuloverolain muutos näkyy Suomessa yleisesti verovelvollisen luonnollisen henkilön verotaakassa, myös siihen, millä edellytyksin perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksiä kannattaa soveltaa, mikäli perintönä tai lahjaksi saatua omaisuutta on tarkoitus luovuttaa edelleen.
-
(2015)Tämä työ käsittelee sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Aihetta tarkastellaan ympäristöongelmien ja taloudellisen eriarvoisuuden kautta. Aluksi käydään läpi tutkielman välttämättömät tieteenfilosofiset lähtökohdat, joita ovat erityisesti tutkielman ontologisen position esittely sekä sen normatiivisen lähtökohdan perustelu. Tämän jälkeen esitellään keskeisintä sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta käytyä historiallista keskustelua ja sekä aiheelle ominaisia filosofisia haasteita. Teoriahaasteiden läpikäynnin jälkeen siirrytään tarkastelemaan John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriassaan hahmottelemaa sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkemystä. Rawlsin näkemys osoitetaan puutteelliseksi erityisesti ympäristönäkökulman osalta. Koska Rawlsin malli ei voi tarjota tyydyttävää ratkaisua sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kysymykseen, hahmotellaan vaihtoehtoisen mallin perusperiaatteita ympäristöllisen oikeudenmukaisuuden kolmen keskeisen peruslähtökohdan (aika, paikka, laji) kautta. Työn lopuksi arvioidaan sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen edellytyksiä todellisessa maailmassa. Tarkastelussa päädytään lopputulokseen, jonka mukaan vallitsevat taloudellisen ja poliittisen toiminnan tavat eivät tarjoa hyviä edellytyksiä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutumiselle.
-
(2020)Tietokoneet tekevät ihmisten arkeen vaikuttavia päätöksiä ohjelmoitujen päätössääntöjen, eli algoritmien, perusteella usein automaattisesti. Eräs yhteiskunnallinen toiminto, jonka parissa automatisoitu päätöksenteko on tyypillistä, on kulutusluotonanto. On tavallista, että tietokonealgoritmi toteuttaa kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnin, ja sitä kautta tekee päätöksen luottohakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä, automaattisesti. Tämän kaltaiseen menettelyyn liittyy oikeudenmukaisuuden toteutumiseen liittyviä riskejä. Onnistuuko algoritmi erottelemaan luottokelpoiset hakijat luottokelvottomista riittävän tarkasti kuitenkaan syrjimättä ketään? Onko hakijoiden pisteyttäminen sukupuolen perusteella sallittua, vai onko tällaisessa menettelyssä kyse kielletystä syrjinnästä? Kysymykset ovat tärkeitä, mutta samalla vaikeita, sillä niihin vastaamiseksi on ensin määriteltävä, mitä syrjinnällä algoritmisen päätöksentekojärjestelmän kohdalla tarkoitetaan. Tässä tutkielmassa algoritmien syrjivyyttä käsitellään tilasto- ja tietojenkäsittelytieteen parissa kehitetyn, algoritmin tekemien virheellisten päätösten suhteelliseen jakautumiseen keskittyvän, määritelmän avulla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten mainittu algoritmisen syrjinnän määritelmä olisi operationalisoitavissa osaksi alun perin ihmisen päätöksentekoa ohjailemaan kehitettyä syrjinnänvastaista oikeutta. Tarkastelu osoittaa, että syrjinnän oikeudelliset määritelmät eivät ongelmitta onnistu kattamaan tällaista syrjinnän määritelmää. Tältä osin tutkielma valottaa tarvetta uudistaa syrjintää koskevaa perusoikeusdoktriinia siten, että sen avulla kyetään tarkoituksenmukaisesti sääntelemään syrjinnästä myös algoritmisen päätöksenteon omat lainalaisuudet huomioon ottaen. Muussa tapauksessa vaarana on, että syrjintäsääntelyn soveltaminen johtaa epätasa-arvoisiin lopputuloksiin.
-
(2018)In 2014 the core curriculum for basic education was published. The curriculum acknowledges gender diversity and aims to provide students with equal starting points without roles tied to their gender. The aim of the research is to examine how gender is represented in geography textbooks made according to the new curriculum. In this research gender is comprehended as an entity that is constructed in time and space. It is constructed in social interaction and societal communication. School, as an institution of society, act as a developer of gender identities. Curriculum controls what are taught in schools. According to research gender bias in textbooks is a global issue. Researches conducted in Finland prove that gender bias exists also in Finnish textbooks. The amount of masculine characters in textbooks is greater than the amount of feminine characters. Masculine characters are also displayed in more active roles. The research material compiled of textbooks for grades of 7-9. There were 6 examined textbooks from two different publishers. The representation of gender was researched using content analysis method. In quantitative analysis visual representation and gendered words are examined. In addition to the absolute amounts of feminine and masculine characters, roles attached to the gendered characters were looked into. Also, text parts discussing about gender equality were analysed. Masculine characters were overrepresented in the textbooks compared to feminine characters. In one out of six books the amount of feminine characters exceeded the amount of masculine characters. The gendered characters often had professions or other functional roles attached to them. Many roles had both feminine and masculine performers. However, roles performed solely by masculine characters outnumbered the roles performed solely by feminine characters. The research material provided examples of representation of gender that break gender role stereotypes. Gender diversity was acknowledged in some of the texts. The equality of gender was mainly discussed through education of girls and women. Equality problems were presented generally as a problem in developing countries although gender equality is recognized as a global target. Sexuality as a theme was not striking and therefore the textbooks might produce heteronormative worldview. The researched textbooks provide one openly homosexual character who was accompanied by an openly heterosexual character. The sexuality of other characters was not highlighted. However, visual representations of family mainly presented two characters from opposing sexes as parents. The analysed textbooks did not construct a really stereotypical representation of gender. Comparing to the earlier research conducted in Finland, it is possible to state that the representation of gender has become more norm breaking. The books offered alternatives to stereotypes. As teaching instruments, textbooks enable equality discussions and taking different identities into account in classrooms.
Now showing items 24233-24252 of 31185