Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Koskela, Laura (2019)
    Väestön ikärakenne Suomessa on lähitulevaisuudessa murroksessa väestön ikääntymisen myötä. Kehitys johtaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kysynnän kasvamiseen, ja myös suun terveydenhuollossa iäkkäiden potilaiden yhä monimuotoisemmat terveysongelmat vaativat erityisosaamista. Suugeriatrian opetuksen kehittäminen hammaslääketieteen peruskoulutuksessa on keskeistä laadukkaan ja yksilöllisen suun terveydenhoidon takaamiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suugeriatrian opetuksen menetelmiä ja laajuutta hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavissa koulutusohjelmissa. Tarkastelun kohteena olivat European College of Gerodontologyn antamien suositusten toteutuminen suugeriatrian opetuksessa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jonka kohderyhmänä olivat suugeriatrian opetuksesta vastaavat opetushenkilökunnan jäsenet. Kyselyyn osallistuivat kaikki tavoitellut yliopistot, vastauksia saatiin neljä kappaletta, ja kaikki vastaukset hyväksyttiin mukaan tutkimukseen. Kaikissa yliopistoissa järjestettiin suugeriatrian aineopetusta 2-3 opintopisteen verran ja opetus sisältyi tutkintoon pakollisena osana. Suugeriatrian opetukselle oli nimetty vastaava opettaja, mutta oppiaineen hallinnointi oli integroitu joko parodontologian tai protetiikan ja purentafysiologian oppialan alle. Suugeriatrian opinnot painottuivat kaikissa yliopistoissa opintojen kliiniseen vaiheeseen. Eri opetusmenetelmien ja - materiaalien käyttö oli vaihtelevaa, mutta keskimäärin 82 % opetuksen aihesisällöistä vastasivat annettuja suosituksia. Kaikissa yliopistoissa suugeriatrian opintoihin sisältyi kliininen harjoittelu, joka toteutettiin hoitolaitoksissa. Moniammatillista yhteistyötä toteutettiin hoitolaitosvierailujen yhteydessä suuhygienistien ja hoitolaitosten hoitohenkilökunnan kanssa. Suugeriatrian opetuksen sisällöt ovat melko hyvin linjassa European College of Gerodontologyn antamien suositusten kanssa. Kehitystä tarvitaan opintojen ulottamiseksi tutkintorakenteen prekliiniseen vaiheeseen sekä moniammatillisen yhteistyön lisäämiseksi opetuksessa. Eri tasoisia uudistuksia opetukseen oli kuitenkin suunnitteilla kaikissa yliopistoissa.
  • Rintamarttunen, Juulia; Keskin, Mutlu; Räisänen, Ismo; Pärnänen, Pirjo; Tervahartiala, Taina; Pätilä, Tommi; Sorsa, Timo (2023)
    Tutkimuksen tarkoitus: Perinteisiin parodontaalisairauksien diagnosointimenetelmiin ja hoidon seurantaan liittyy monia haasteita kuten ientaskumittauksen aiheuttama bakteremia, verenvuotoprosentin epäluotettavuus kudostuhon ennustajana sekä se, että radiologiset tutkimukset tarjoavat tietoa jo tapahtuneesta kudostuhosta. Aktiivinen matriksin metalloproteinaasi-8 (aMMP-8) on yksi tärkeimmistä parodontiumin aktiivisen kudostuhon biomarkkereista. Se korreloi hyvin erilaisiin parodontaalisairauksien parametreihin ja on tärkeä merkkiaine parodontaali- ja peri-implantiittisairauksien diagnostiikassa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kvantitatiivisen aMMP-8-tuolinvierustestin avulla parodontologisen hoidon vaikutuksia kudostuhon biomerkkiaineen aMMP-8-pitoisuuksiin suhteutettuna kliinisiin indekseihin. Yhtenä hypoteesina oli tutkia, onko sukupuolella mahdollisesti vaikutusta kliinisten indeksien ja aMMP-8-pitoisuuksien hoitovasteeseen. Toisena hypoteesina oli tutkia, onko aMMP-8-positiivisten ja -negatiivisten potilaiden ientaskujen keskimääräisessä paranemisessa mahdollisesti eroja. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimukseen valittiin 27 aikuista vaiheen III/IV (riskiluokka C) parodontiittipotilasta. Kliiniset parodontologiset mittaukset, aMMP-8-tuolinvierustesti ja suuhuuhdenäytteiden Western immunoblot -analyysi tehtiin ennen parodontologista anti-infektiivistä hoitoa sekä yksi kuukausi hoidon jälkeen. Tulokset: Kliiniset parodontologiset indeksit ja aMMP-8-pitoisuudet paranivat merkitsevästi hoidon myötä (p < 0.001). Paranemisessa ei havaittu sukupuolesta aiheutuvia merkitseviä eroja. aMMP-8-pitoisuuksien ja ientaskusyvyyksien välillä oli merkitsevä korrelaatio. MMP-8:n Western immunoblot -analyysi osoitti aMMP-8:n immunoreaktiivisuuden ja aktivaation laskua hoidon seurauksena. Johtopäätökset: Parodontiittipotilaiden kohonneet aMMP-8-pitoisuudet suuhuuhteessa ja niiden korrelaatio ientaskusyvyyksiin sekä aMMP-8-pitoisuuksien merkittävä lasku parodontologisen hoidon myötä riippumatta potilaan sukupuolesta tukevat aMMP-8-tuolinvierustestin hyötyä parodontaalisairauksien reaaliaikaisessa diagnostiikassa sekä parodontiitin hoidon arvioinnissa.
  • Ervola, Emilia (Helsingfors universitetUniversity of HelsinkiHelsingin yliopisto, 2015)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suuterveyden yhteyttä kuolleisuuteen erityisesti ikääntyminen huomioiden. Väestön ikääntyessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen liittyviin näkökohtiin. Tutkimuksessa käsitellään aihetta merkittävien kuolinsyiden sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja pneumonian kautta. Tutkimus perustuu laajaan kirjallisuuskatsaukseen ja sepelvaltimotautia sairastaneita potilaita ja heidän verrokkejaan tutkivaan KOHAM-aineistoon sekä tätä aineistoa koskevaan saatavilla olleeseen viimeisimpään tässä tutkimuksessa analysoituun kuolinsyytilastoon, joka tuo lisätietoa aiheesta. Tutkimuksessa havaittiin kuolleisuuden lisääntyvän iän ja miessukupuolen myötä. Sepelvaltimotauti näyttäisi lisäävän kuolleisuutta, sillä kuolleiden prosentuaalinen osuus sepelvaltimotautia sairastaneessa tutkimusryhmässä oli suurempi (39 %) kuin verrokkiryhmässä (20 %) seurantajakson loputtua. Tutkimusryhmään liittyy myös hampaiden pieni lukumäärä tai hampaattomuus, kohonneet CRP-tasot, mahdollinen akuutti hammashoidon tarve, korkea verenpaine ja kokonaisuudessaan heikko suuterveyden taso sekä yleisestä tasosta poikkeavan korkea diabeteksen sairastavuus. Ienterveyden osalta tutkimusryhmän miesten ientaskut olivat merkittävästi syvemmät kuin naisten ja heidän joukossaan esiintyi myös enemmän hammasinfektioita.
  • Rautalahti, Liisa (2016)
    Tutkimus on kirjallisuuskatsaus suuinfektioiden ja raskaudenkulun välisiä yhteyksiä käsittelevistä lääketieteen ja hammaslääketieteen julkaisuista. Lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä artikkeleita aiheesta on kerätty PubMed-palvelusta, ja tässä katsauksessa on käytetty artikkeleita, joista ensimmäinen on julkaistu vuonna 1996, jolloin suuinfektioiden yhteys raskauskomplikaatioihin osoitettiin ensimmäisen kerran. Käytettyjä hakusanoja ovat oral infections, periodontitis, pregnancy ja pregnancy complications. Tutkimuksessa esitellään erilaisia tutkimusmenetelmiä käyttäneitä julkaisuja. Suurin osa tätä aihetta käsittelevistä tutkimuksista osoittavat, että suuinfektioilla ja raskauden kululla on merkittävä yhteys. Suuinfektioista nimenomaan parodontiitti voi aiheuttaa lapsen ennenaikaista syntymää ja liian matalaa syntymäpainoa, josta kirjallisuus käyttää lyhennettä PLBW (Preterm Low Birth Weight). Yhteys on kuitenkin epäselvä, ja vastakkaisia tutkimustuloksia esiintyy kirjallisuudessa. Aihe on erittäin merkittävä väestön kokonaisterveyden kannalta. Jos suun infektioilla ja raskauskomplikaatioilla on korrelaatio, niin terveydenhuollolla on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa syntyvien lasten hyvinvointiin. Preventiivisen lisäksi myös kuratiivisen hammaslääketieteen mahdollisuudet ehkäistä raskauskomplikaatioita ovat parhaimmillaan ennen raskauden alkamista, joten asia kannattaa tuoda esiin fertiliteetti-ikäisten naisten terveystarkastuksissa, jotka yleensä ajoittuvat raskautta edeltävään elämänvaiheeseen.
  • Heikkinen, Jemina (2022)
    Tutkimuksessa käsitellään suullisen käsittelyn järjestämisen edellytyksiä veroasioissa. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 57 §:n mukaan hallintotuomioistuimessa voidaan järjestää suullinen käsittely. Verotusta koskevat asiat käsitellään hallintoprosessissa pääsääntöisesti kirjallisen selvityksen perusteella ja lisäksi hallintotuomioistuimet hylkäävät suurimman osan vaatimuksista, jotka koskevat suullisen käsittelyn järjestämistä veroasiassa. Suullisia käsittelyjä järjestetään kuitenkin vuosittain myös veroasioiden asiaryhmässä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, milloin veroasiassa on järjestettävä suullinen käsittely hallintotuomioistuimessa. Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Suullinen käsittely turvaa osaltaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen ja sen järjestämiseen liittyvässä harkinnassa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/1990) 6(1) artikla sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti turvataan myös Suomen perustuslaissa (731/1999) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (2012/C 326/02). Ihmisoikeustuomioistuin on antanut kolme Suomea koskevaa tuomiota, joissa verotukseen liittyvän asian on katsottu kuuluvan ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklan soveltamisalaan, kun asiassa oli määrätty verokorotus. Suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen hylkääminen ei näissä tilanteissa kuitenkaan aina ole johtanut siihen, että ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklaa olisi loukattu, vaan arvio suullisen käsittelyn järjestämisvelvollisuudesta liittyy tapauksen tosiasiallisiin olosuhteisiin. Lisäksi korkein hallinto-oikeus on antanut kaksi vuosikirjapäätöstä, KHO 2007:67 ja KHO 2007:68, joissa veroasioihin liittyvää suullisen käsittelyn järjestämisvelvollisuutta on arvioitu suomalaisessa hallintoprosessissa ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Helsingin hallinto-oikeus on myöntänyt tutkimusta varten tutkimusluvan. Tutkimuslupa koskee vuosina 2014–2021 annettuja Helsingin hallinto-oikeuden päätöksiä, joissa kysymys suullisen käsittelyn järjestämisestä on ollut ratkaistavana veroasiassa. Päätösten perusteella voidaan todeta, että edellytykset suullisen käsittelyn järjestämiselle veroasioissa vaikuttaisivat olevan olemassa lähtökohtaisesti niissä tilanteissa, joissa suullisen käsittelyn järjestämistä on vaadittu asian ratkaisun kannalta olennaisen ja epäselvän tosiseikan selvittämiseksi. Suullisella käsittelyllä tavoitellaankin konkreettisesti asian selvittämistä, eikä näin ollen suullista käsittelyä ole yleensä tarpeen järjestää, jos vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä liittyy muuhun kuin tähän. Tästä syystä suullista käsittelyä ei myöskään ole tarpeen järjestää, jos esimerkiksi nimetyt todistajat eivät tosiasiassa ole sellaisessa asemassa, että heillä voisi olla epäselvän tosiseikan selvittämiseksi tarvittavaa tietoa tai jos heidän todistusteemoillaan ei ole yhteyttä epäselvään tosiseikkaan. Viime kädessä suullisen käsittelyn järjestämisvelvollisuus vaikuttaisi tutkimuksen perusteella määräytyvän tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella.
  • Rouvali, Roope (2019)
    Pro-gradu tutkielmassani sovellan William Labovin suullisen tarinankerronnan mallia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenten kertomiin kääntymystarinoihin. Aineistonani toimii Sirkka Pirilän vuonna 1998 toimittama Kääntymykseni-kirja, jonka tarinat jaan Labovin mallin mukaisiin osiin. Tämän jälkeen analysoin näiden osien sisältöä ja funktiota suhteessa kirjan päämääriin. Tarinan osilla on Labovin mukaan sosiaalisesti merkittäviä tehtäviä, joiden puuttuessa tarinan merkitys ja kyky vaikuttaa kuulijaan vähenee. Nämä rakenneosat ovat tarinan abstrakti, orientaatio, komplikaatio ja ratkaisu sekä arvio. Kääntymykseni-kirja sisältää 42 kääntymystarinaa, joiden eksplisiittinen tehtävä on informoida lukijaa mormoneihin liittyen sekä auttaa hälventämään mahdollisia epäluuloja mormoneja kohtaan. Kirjan tarinoissa on kuitenkin myös näkyvissä mormonien oman kerronnallisen perinteen tehtäviä. Hypoteesini mukaan nämä eksplisiittiset ja implisiittiset tehtävät ovat näkyvissä Labovin mallin mukaisten rakenneosien sisällössä erilaisina tapoina vaikuttaa lukijaan ja kertoa tarinaa. Tarinoiden rakenneosien analyysissä ilmeni muun muassa erilaisia strategioita kehystää ja lopettaa tarina. Iso osa kirjoittajista tunsi lapsuuden tapahtumat ja kotiympäristön merkittäviksi tarinan keskeisten tapahtumien kannalta, kun toisille vain tarinan keskeisillä tapahtumilla oli merkitystä. Tarinan taustoittaminen lapsuudella asettaa keskeiset tapahtumat elämänkerralliseen kontekstiin, kun taas episodimaisempi kertomistapa esiintyy useammin ”todistuksellisten” tarinoiden yhteydessä. Tarinoiden tapahtumien hengelliseksi kehystämistä tapahtui myös useimmiten tarinan lopussa, mutta osa kirjoittajista loi tapahtumille uuden tulkintakehyksen jo tarinan alussa tukemaan tarinan viestiä. Nämä erilaiset tarinankerronnan strategiat heijastavat kirjoittajien moninaista ymmärrystä kertomiensa tarinoiden päämääristä.
  • Kiviluoto, Juha-Matti (2017)
    Yleisten tuomioistuinten suorittama näytön arviointi perustuu vapaalle todistusteorialle, jonka mukaisesti tuomioistuin saa oikeusnormeista vapaana määrittää todisteiden näyttöarvon. Näytön arviointi on lähtökohdiltaan rationaalis-loogista toimintaa, jossa korostuu ratkaisijana toimivan tuomarin esiymmärrys sisäistämiensä kognitiivis-sosiaalisten normien ja yleisten kokemussääntöjen suhteen. Vaikka näytön arviointi on vapaata, sen on yhdenvertaisuussyistä oltava rationaalista ja kontrolloitua. Rationaalinen ja kontrolloitu näyttöratkaisu poistaa intuition ja suoranaisen mielivallan vaikutuksia näytön arvioinnista. Oikeus saada perusteltu päätös on turvattu perusoikeutena, ja tuomioistuimet ovat velvoitettuja perustelemaan myös näyttöratkaisunsa. Näyttöratkaisu perustuu usein suullisesti tuomioistuimelle esitettyyn henkilötodisteluun, joka on todistuskeinona yleisin. Tuomioistuimet myös luottavat henkilötodisteluun – mahdollisesti jopa enemmän kuin olisi syytä. Vaikka lainkäytössä elää voimakas illuusio loogis-rationaalisesta, ulkoisille vaikutteille immuunista todistajasta, tuomioistuimen vastaanottama henkilötodistelu on kuitenkin vain harvoin selkeää, vapaata puolueellisista asenteista, saati täysin ulkoprosessuaalista historiallista tapahtumainkulkua vastaavaa. Todistajankertomus voi poiketa huomattavastikin autenttisesta historiallisesta tapahtumainkulusta. Oikeustieteen profession ulkopuolelta on esitetty kritiikkiä, jonka mukaisesti tuomioistuimet eivät kykenisi suoriutumaan näytön arvioinnista asianmukaisesti ilman kognitiotieteellisen tutkimuksen, etenkin psykologian, tuottamia kokemussääntöjä. Todistajanpsykologia on tutkinut vuosikymmenten aikana todistajankertomuksen luotettavuuteen liittyviä tekijöitä. Ruotsissa todistajanpsykologinen doktriini ulottuu 1950-luvulle saakka, Suomessa kansallinen tutkimusperinteemme on ollut 2010-luvulle saakka vähäisempää ja lähinnä ulkomaisia tutkimuksia referoivaa. Tämä tutkimus pyrkii pureskelemaan etenkin kokeellisen todistajanpsykologian tuottamia kokemussääntöjä perinteisten todistusteorioiden luomassa kehikossa. Tarkasteltavaksi tulevat etenkin näin muodostuneet sosiaalis-kognitiiviset kokemussäännöt, jotka haastavat oikeudellisessa diskurssissa ja tuomioistuinmenettelyissä ilmeneviä arkikäsityksiä ja stereotypioita. Tällä on vaikutusta koko näyttöratkaisun heuristiseen prosessiin: kriteereitä näyttöratkaisun legitimiteetille tulisi hakea objektiivisesti hyväksyttävältä suunnalta. Tutkimuksessa hahmotellaan aluksi tuomarin ratkaisuheuristiikkaa: millä tavalla näyttöratkaisu tosiasiallisesti syntyy, ja mitkä oikeus- sekä sosiaalis-kognitiiviset normit tähän ratkaisun keksimiseen vaikuttavat. Kontrolloidun, perusteltavissa olevan näyttöratkaisun kriteereitä haetaan etenkin kokeellisen todistajanpsykologian tuottamasta laajasta aineistosta, sillä juuri tämä aineisto antaa relevanttia lisätietoa todistajankertomukseen vaikuttaneista virhelähteistä. Lopuksi tutkimuksessa haetaan optimaalisia kriteereitä asianmukaisesti kontrolloidun ja perustellun näyttöratkaisun keksimiselle päätyen kokonaisvaltaiseen, erittelevään ja virhelähteet tunnistavaan malliin, joka tukee rationaalista, koherenttia ja objektiivisesti perusteltavissa olevaa näyttöratkaisun heuristista prosessia.
  • Kylmäsuo, Anna (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan kuluttajalähtöistä palautteenantoa päivittäistavarakaupalle: syitä palautteen antamiselle ja antamatta jättämiselle sekä eri palautteenantomenetelmien hahmottamista ja käytön mielekkyyttä. Markkinoinnin ja palvelun johtamisen kirjallisuuteen perustuen tutkielmassa rakennetaan käsitystä kuluttajasta palautteenantomenetelmien valitsijana ja käyttäjänä. Tutkimus on tehty toimeksiantona suomalaiselle kaupan alan organisaatiolle. Tutkimusaineisto koostuu 123 kuluttajan teemahaastattelusta. Haastattelut on toteutettu toimeksiantajaorganisaation kaupparyhmään kuuluvissa 20 päivittäistavarakaupassa pääkaupunkiseudulla sekä kolmessa muussa kunnassa Etelä- ja Länsi-Suomen alueella. Haastatteluaineisto on analysoitu teemoittelua käyttämällä. Aineistossa esiintyvät seuraavat palautteenantomenetelmät: palautteenanto suullisesti, puhelimitse, sähköpostitse, Internet-lomaketta ja paperista lomaketta käyttäen, elektronisella palautelaitteella ja sosiaalisen median kautta. Tutkimuksen mukaan palautteenantotavan valintaan vaikuttavat ennen kaikkea menetelmän käytön helppous ja nopeus sekä palautteen aihe ja kohde. Kielteisen palautteen ollessa kyseessä turvaudutaan monesti virallisiksi luokiteltuihin käytännössä kirjallisiin tapoihin, jotka myös mielletään vahvimmin palautteenantomenetelmiksi niiden pysyvän luonteen vuoksi. Internet-lomake ja sähköposti mahdollistavat palautteenannon etäältä niin ajallisesti kuin paikallisesti. Tämä on tärkeää etenkin aroille kuluttajille sekä niille, jotka haluavat hahmotella palautteensa huolella mahdollisten kielteisten tunteiden laannuttua. Myönteistä palautetta antamalla halutaan varmistaa, että palvelu säilyy hyvänä jatkossakin. Myönteistä palautetta on monesti helpompi antaa kasvotusten kuin kielteistä palautetta. Suullinen palaute halutaan usein antaa kauppiaalle, koska hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Suora palautteenanto mielletään myös reiluksi. Kuluttajat valitsevat suullisen vuorovaikutuksen ennemmin kuin jonkin muun palautteenantomenetelmän. Palaute jätetään antamatta, jos kaupassakäynnillä kaikki on mennyt odotusten mukaan tai palautteen aihe tuntuu kuluttajasta mitättömältä. Koettu ajan niukkuus ja laiskuus ovat myös keskeisiä syitä kuluttajien hiljaisuuteen. Elektroniset palautelaitteet ja sosiaalinen media ovat uusia palautteenantomenetelmiä, joilla voidaan tavoittaa aiemmin vaienneita kuluttajia. Palautelaitteet kannustavat etenkin kehujia sekä palautteensa mitättömäksi kokevia kuluttajia ilmaisemaan mielipiteensä. Toisaalta menetelmän käyttö koetaan jopa liian yksinkertaiseksi ja sen leikkisän ulkonäön vuoksi painikkeita saatetaan painaa väärin perustein. Sosiaalinen media on puolestaan yleisesti käytössä kuluttajien vapaa-ajan toiminnoissa ja tiedonhaussa, mutta palautteenantomenetelmäksi sitä ei vielä juurikaan hahmoteta.
  • Lintervo, Osmo (2019)
    Afta on kivulias suun haavauma, joka vaivaa toistuvasti joka viidettä ihmistä. Vaikka kyseessä on yleinen, joskin harmiton vaiva, ei aftan etiologiaa ole kyetty selvittämään. Ehkäisevää tai nopeasti aftoja parantava lääkettä ei ole löydetty, vaan aftojen lääkkeellinen hoito pääosin lievittää kipuoireita. Syventävässä opinnäytetyössäni oli tarkoitus selvittää vaikuttaako Streptococcus salivarius M18 -probiootti (ToothGuide®) tabletit aftan kipuoireisiin ja nopeuttaako ne aftojen paranemista. Tutkimus toteutettiin lumekontrolloituna kaksoissokkoutettuna satunnaistettuna kokeena, johon rekrytoitiin perusterveitä suomalaisia yliopistoopiskelijoita (n=57, naisia 51%), jotka oman ilmoituksensa mukaan olivat saaneet aftoja vähintään kerran vuodessa. Koehenkilöille annettiin joko ToothGuide®-pureskelutabletteja tai maultaan ja rakenteeltaan samanlaista lumevalmistetta. valmistetta ohjeistettin kirjallisesti käytämään aftaepisodin alettua kahdesti päivässä hampaiden puhdistuksen yhteydessä ja tämän jälkeen koehenkilöt kirjasivat kymmenportaiselle VAS-asteikolle aftan aiheuttaman kivun määrän. Vuoden seurannan jälkeen tutkimusmateriaalit kerättiin ja analysoitiin. Tilastollisina menetelminä käytin Mann-Whitney U-testiä ja Wilcoxon merkittyjen sijalukujen testiä, jossa merkitsevänä erona pidettiin p < 0,05. Koehenkilöstä 48 palautti VAS-asteikot ja ylimääräiset pureskelutabletit vuoden tutkimusjakson loputtua. ToothGuide® valmistetta oli käyttänyt 38 ja lumelääkettä 10 koehenkilöä. Raportoituja aftaepisodeja oli ToothGuide®-ryhmässä yhteensä 32 ja lumeryhmässä 17. Molemmissa ryhmissä aftaperäinen kipu oli VAS-asteikolla tutkimuksen alussa pienempi kuin esitiedoissa ilmoitettu aftakipu. Ensimmäisen päivän aikana koehenkilöiden kiputuntemukset VASasteikolla olivat ToothGuide®-ryhmässä keskimäärin korkeammat (3,83) kuin lumeryhmässä (2,50; p<0.05), ja ero säilyi samana neljänteen päivään asti, muttei ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Aftaepisodin kestossa lume- tai koeryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkimukseni tulosten perusteella ToothGuide® ei vaikuta aftan kipuoireisiin tai kestoon.
  • Rautio, Pilvi (2017)
    Suun alueen lävistykset ovat yleistyneet länsimaissa. Lävistyksen hankkimisen on epäilty olevan yhteydessä muuhun riskikäyttäytymiseen. Kieli- ja huulilävistys ovat yleisimmät lävistystyypit. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on keskitytty kyseisten lävistysten aiheuttamiin ongelmatilanteisiin. Lävistysten komplikaatiot voidaan jakaa välittömiin sekä pitkän aikavälin komplikaatioihin. Yleisimpiä lävistysten aiheuttamia haittoja ovat paikallinen tulehdus sekä ajan kuluessa paikalliset ienvetäymät. Myös kielikorun aiheuttamat hampaiden kiillevauriot ovat tavallista. Haittojen esiintyvyyttä voidaan vähentää huolellisella suuhygienialla, lävistyksen asettamisella anatomisesti sopivaan kohtaan sekä välttämällä korun kanssa leikkimistä suussa. Lävistyksen vuoksi ensiapuun hakeudutaan useimmin paikallisen tulehduksen vuoksi. Tulehdus voi estää potilasta itse poistamaan lävistyksen. Koru voidaan jättää dreeniksi, mikäli tulehduskohtaan kehittyy märkää. Harvinaisempia komplikaatioita ovat systeemiset infektiot, hermon tai verisuonen vaurioituminen, allergiset reaktiot sekä paikallinen parodontiitti. Vakavimmat komplikaatiot ovat liittyneet kielilävistyksiin. Arviot komplikaatioiden yleisyydestä ovat vaihtelevia ja asian määrittäminen vaatii lisää seurantatutkimuksia.
  • Karlsson, Oskari (2021)
    Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Suomessa toimivien hammaslääkärien tietämystä suun alueen limakalvomuutoksista ja kasvotraumoista. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin hammaslääkärit nämä muutokset tunnistavat ja vertailla ammattikuntien osaamista toisiinsa. Suusta löytyvien limakalvomuutosten nopea tutkiminen ja havaitseminen niiden alkuvaiheessa on erityisen tärkeää, kun halutaan ehkäistä potilaan joutumista rankkoihin hoitoihin tai pysäyttää esimerkiksi pahanlaatuisen leesion eteneminen ennen tappavaa sairautta. Kasvotraumojen tunnistaminen kuuluu jokaisen hammaslääkärin toimenkuvaan, vaikka hoito tapahtuukin yleensä erikoissairaanhoidon puolella. Potilaiden ohjaaminen asianmukaiseen hoitoon ja ongelmien huomaaminen on olennaista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka hyvin kasvotraumoihin ja suun limakalvomuutoksiin liittyvät aihealueet ovat hammaslääkärien hallussa. Samanlaista kyselytutkimusta ei ole aikaisemmin Suomessa tehty ja tutkimus antaakin uutta tietoa suun alueen limakalvomuutosten ja kasvotraumojen tunnistamisen tasosta. Kysely (Liite 1) toteutettiin pääosin vuoden 2018 Hammaslääkäripäivillä. Vastausten keräämiseen käytettiin SurveyMonkey-verkko-ohjelmaa ja iPadiä. Seitsemän vastausta saatiin etäkyselynä. Kyselyyn vastanneiden määrä oli suhteellisen pieni, mutta riittävä antamaan suuntaa tietotaidon tasosta. Kyselytutkimukseen vastasi 107 hammaslääkäriä eri koulutustasoilta. Keskimäärin osallistujat vastasivat noin 76 % kysymyksistä oikein. Klinikkavaiheen opiskelijoiden keskiarvo oli n. 80 %, yleishammaslääkärien n. 75 % ja erikoishammaslääkärien n. 77 %. Tutkimukseen osallistuneiden välillä ei havaita kovinkaan suuria eroja. Perusasiat osataan hyvin, kuten suusyövän suurimmat riskitekijät, ja että tapaturmaisesti irronnut hammas vaatii välitöntä hoitoa. Limakalvomuutosten ja kasvotraumojen tunnistaminen on melko hyvin hammaslääkärien hallussa, mutta kyseisten aihealueiden syvempi tuntemus olisi suositeltavaa.
  • Varstela, Risto-Pekka (2017)
    Tutkimuksessa selvitettiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) alueella todettujen suun alueen neurogeenisten kasvainten yleisyys sekä niiden lokalisaatio suun alueella. Tutkimus suoritettiin, koska vastaavaa tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Tutkimukseen valittiin mukaan kaikki patologian laitoksen Qpati-tietokantaan sisältyvät hermostoperäiset muutokset suun alueelta vuosilta 1974–2015. Aineiston kokonaismäärä oli 155 potilasta, joista miehiä oli 74 ja naisia 81. Neurogeenisistä kasvaimista yleisin oli jyvässolukasvain (n = 48), jonka yleisin lokalisaatio oli kieli (n = 31). Tämä voidaan selittää kielen runsaalla hermotuksella. Seuraavaksi yleisin kasvain oli neurofibrooma (n = 36).
  • Iivonen, Lasse (2017)
    Suussa elää sadoittain eri bakteerilajeja osana suun normaalia mikrobistoa. Suussa tavataan sekä aerobisiin että anaerobisiin bakteereihin kuuluvia lajeja, joista yleisimmät kuuluvat Streptococcus-, Prevotella-, Veillonella- ja Fusobacterium-sukuihin. Eräät suun bakteerilajeista aiheuttavat toisinaan infektioita. Suuhun joudutaan kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä asentamaan erilaisia vierasesineitä, jotka suurentavat infektion kehittymisen riskiä. Muualla elimistössä vierasesineinfektioista on löydetty tiettyjä bakteerilajeja, joiden mikrobilääkehoito on osoittautunut hankalaksi eivätkä yleisimmät suun infektioissa käytetyt mikrobilääkkeet kata näitä bakteereja. Vierasesineinfektioista aiemmin tavattuja mikrobilajeja ovat muun muassa Staphylococcus aureus ja Pseudomonas aeruginosa. Tutkimuksessa selvitettiin, löytyykö suun alueen vierasesineinfektioista tyypillisiä vierasesineinfektioissa aiemmin tavattuja bakteereja vai suun normaalin mikrobiston bakteereja. Lisäksi selvitettiin, mitä mikrobilääkkeitä näiden infektioiden hoidossa on käytetty, ja onko käytetty mikrobilääke kattanut todetut mikrobit. Tutkimus oli retrospektiivinen. Tutkimuksessa mukana olleille potilaille oli tehty Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Suu- ja leukasairauksien klinikassa Kirurgisessa sairaalassa leikkaussalissa toimenpide luun kiinnitysmateriaalin poisto (EFB40) 1.1.2014-30.6.2015 välisenä aikana. Potilaita oli yhteensä 86. Bakteeriviljelynäytteitä oli otettu 26 potilaalta. Suurimmasta osasta viljelynäytteitä oli löydetty suun normaaliin mikrobistoon kuuluvia bakteerilajeja. Osasta näytteistä löytyi kuitenkin vierasesineinfektioille tyypillisiä ja muita vaikeahoitoisia mikrobeja. Potilaiden saama mikrobilääkehoito osoittautui hyvin vaihtelevaksi, eivätkä käytetyt mikrobilääkkeet kaikkien potilaiden kohdalla kattaneet todettuja löydöksiä. Tutkimuksen perusteella on suositeltavaa ottaa bakteeriviljelynäyte kaikista suun vierasesineinfektioista kohdennetun ja toisaalta riittävän kattavan mikrobilääkehoidon valitsemiseksi.
  • Kytöluoto, Johanna (2021)
    Terveet hampaan kiinnityskudokset ovat osa yleisterveyttä. Parodontaalisairaudet eli hampaiden kiinnityskudossairaudet, kuten gingiviitti ja parodontiitti, ovat hyvin yleisiä suomalaisilla aikuisilla. Olennainen osa parodontaalisairauksien ehkäisyä ja hoitoa on hyvä päivittäinen suuhygienia. Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus suunhoitotuotteiden merkityksestä parodontaalisairauksien hoidossa. Päivittäisen suuhygienian tavoitteena on hammasplakin määrän vähentäminen. Hampaiden harjaus on tutkitusti tehokasta vähentämään plakin määrää hampaiden pinnoilla. Sähköhammasharjojen, etenkin pyörivän ja sykkivän liikkeen yhdistävien mallien, on osoitettu vähentävän plakkia manuaalisia hammasharjoja enemmän. Hampaiden harjauksen yhteydessä käytettävät hammastahnat saattavat helpottaa plakin poistoa. Tämänhetkiset tutkimustulokset tukevat tinafluoridia tai sinkkisitraattia sisältävien hammastahnojen käyttöä gingiviitin ehkäisyyn. Hampaiden harjauksen lisäksi hammasvälien puhdistus on tärkeää, sillä hammasvälien alueella on suuri riski parodontaalileesioiden muodostumiselle. Hammasväliharjat ovat tehokkain ja ensisijainen apuväline plakin poistamiseksi hammasväleistä. Antimikrobiset suuvedet täydentävät päivittäistä suuhygieniaa, jos tavanomaisilla suuhygieniamenetelmillä ei saada toivottua tulosta tai jos omahoidon taso ei ole riittävä. Klooriheksidiiniä sisältävät suuvedet, jotka on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön, ovat antimikrobiselta vaikutukseltaan tehokkaimpia. Päivittäiseen käyttöön tarkoitetuista suuvesistä eteerisiä öljyjä tai setyylipyridiinikloridia sisältävät suuvedet ovat tehokkaimpia. Parodontaalisairauksien hoidossa voidaan suositella myös kielen pinnan puhdistamista joko mekaanisesti harjaamalla tai kielenpuhdistajalla. Hyvän ja tehokkaan suuhygienian toteutuminen vaatii potilaan omaa motivaatiota, asianmukaiset puhdistusvälineet ja suuhygienian opastusta ammattilaisilta.
  • Hänninen, Johanna (2014)
    Tutkimukseni selvitti urheilijanuorten suunterveyteen vaikuttavien terveystottumusten sekä tupakoinnin, nuuskaamisen ja alkoholin käytön yleisyyttä ja vaihtelua urheilulajin sekä koulu- ja perhetaustan mukaan. Kohderyhmäksi valitsin pääkaupunkiseudun jääkiekko- tai salibandyseuroissa pelaavat 16-17-vuotiaat miehet. Vastaajat (n=224) täyttivät yksisivuisen kyselylomakkeen joukkueensa harjoitusten yhteydessä loppuvuodesta 2012. Kysymykset koskivat koettua suunterveyttä, hampaiden omahoitoa, hammastarkastuksissa käyntiä, hammashoitopelkoa sekä tupakan, nuuskan ja alkoholin käyttöä. Joka toinen vastaajista sanoi harjaavansa hampaansa suositusten mukaan kahdesti päivässä, ja joka kolmas sanoi nauttivansa sokeroitua mehua tai limsaa päivittäin. Harva sanoi tupakoivansa, mutta nuuskaaminen ja alkoholinkäyttö olivat yleisiä etenkin jääkiekkoilijoilla. Hampaiden harjaaminen ja ksylitolipurukumin käyttö olivat myönteisesti yhteydessä vanhempien korkeaan koulutukseen. Nautintoaineiden käyttö ei vaihdellut perhetaustan mukaan. Nautintoaineiden käyttö oli yleisintä ammattikoulua tai opistoa käyvillä vastaajilla. Nuuskaamista lukuun ottamatta erot jääkiekkoa ja salibandya pelaavien vastaajien välillä olivat pieniä. Urheilijanuorten terveystottumuksissa on parantamisen varaa. Nuorten haitallisiin terveystottumuksiin tulisi puuttua mahdollisimman ajoissa, jotta huonot tavat eivät jäisi pysyviksi.
  • Sjöblom, Anni; Hagström, Jaana; Mattila, Petri; Tarkkanen, Jussi (2016)
    Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus suunielun syövistä, jossa tauti kuvaillaan pääpiirteittäin. Lisäksi viime vuosina Helsingissä hoidetuista suunielun syöpäpotilaista tehtiin analyysi, jonka tavoitteena oli analyysin perusteella kuvata HPV-positiivisen ja toisaalta HPVnegatiivisen suunielun syöpää sairastavan potilaan taudinkuva, riskitekijät, sekä levinneisyyteen vaikuttavat seikat. Tässä tutkimuksessa HPV-infektion yhteyttä suunielun syöpään on arviotu p16ilmentymisen perusteella, sillä HPV-infektioon liittyy usein p16-yliekspressio. Materiaalit ja menetelmät: Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin PubMedistä artikkeleita aiheeseen liittyen, käyttäen esimerkiksi hakusanoja "HPV" ja "Oropharyngeal cancer". Analyysia varten kerätty potilasaineisto koostuu HUS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan tuumorimeetingeissä 1.3.2012 – 28.2.2014 diagnostisoiduista uusista suunielusyöpäpotilaista. Potilastietoja kerätään sähköisistä hoitokertomustiedoista, sekä HUSLAB Patologian laitoksen rekistereistä. Aineiston perusteella tehtiin kolme taulukkoa: potilaan kliiniset piirteet (esimerkiksi tupakointi, oireet) tuumorin p16 ilmentymisen mukaan, tuumorin ominaisuudet (esimerkiksi TNMluokitus) p16 ilmentymisen mukaan ja potilaan ensimmäinen suunniteltu hoito tuumorin p16 ilmentymisen mukaan. Tulokset: Potilaista (N=126) suurin osa oli miehiä ja kaikkien potilaiden keski-ikä oli 62.4 vuotta. P16-värjäys tehtiin 110:lle ja niistä positiivisia oli 80. Tupakoimattomilla potilailla todettiin ilmentyvän enemmän p16-postiivisia tuumoreita. Niillä potilailla, joilla alkoholin suurkulutusrajat täyttyivät, todettiin olevan vähemmän p16-positiivisia tuumoreita. P16-positiivisen tuloksen omaavilla potilailla enemmistöllä oireiden laatu oli patti kaulalla ja p16-negatiivisilla potilailla enemmistöllä oireena oli kipu. P16-negatiivisen tuumorin omaavilla potilailla etäpesäkkeiden esiintymistä alueellisissa imusolmukkeissa (N-luokitus) vaikutti olevan vähemmän kuin p16-positiivisen tuumorin omaavilla potilailla. Sekä p16-positiivisilla, että p16-negatiivisilla potilailla yleisin syövän gradus oli 3. Tuumorin yleisin lokaatio oli nielurisa sekä p16-positiivisilla, että p16negatiivisilla. P16-negatiivisia tuumoreita esiintyi toiseksi eniten pehmeässä suulaessa ja kielen tyvessä, sekä jonkin verran nielun takaseinämässä, kun p16-positiivisia tuumoreita esiintyi vain vähän pehmeässä suulaessa ja jonkin verran kielen tyvessä. P16-positiivisen tuumorin omaavat potilaat saivat enemmän kemosädehoitoa ja vähemmän leikkaushoitoa p16-negatiivisen tuumorin omaaviin potilaisiin verrattuna. Palliatiivista hoitoa sai 14% kaikista potilaista, p16-ilmentyminen ei näyttänyt olevan sidoksissa edelliseen. Johtopäätökset: Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että HPV-lähtöinen syöpä käyttäytyy eri tavalla, kuin HPV-negatiivinen syöpä, ja sitä olisi mahdollisesti hyvä käsitellä ja hoitaa eri sairautena.
  • Tikkanen, Juhana (2022)
    Suunielusyövän insidenssi on – erotuksena monista muista pään ja kaulan alueen syövistä – noussut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana, mikä johtuu papilloomavirukseen (HPV) liittyvän tautimuodon yleistymisestä. Suunielusyövän hoito voi perustua joko kirurgiaan tai definitiiviseen (kemo)sädehoitoon, jotka on todettu teholtaan vertailukelpoisiksi hoitomuodoiksi. Tämä mahdollistaa myös muiden näkökulmien, kuten hoitojen kustannusten, huomioimisen hoitostrategian valinnassa. Suunielusyövän hoitojen kustannuksia on analysoitu muutamissa kansainvälisissä julkaisuissa, mutta suomalaisia tutkimuksia aiheesta ei ole toistaiseksi tehty. Tämän tutkielman tavoitteena onkin muodostaa käsitys siitä, kuinka paljon suunielusyövän kirurginen ja onkologinen hoito maksavat Suomessa. Tutkielman aineisto koostuu 73 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kuratiivisella tavoitteella hoidetusta potilaasta, joilla diagnosoitiin suunielusyöpä vuosina 2019-2020. Tutkielman keskeinen löydös on, että definitiivinen (kemo)sädehoito on primaarista kirurgista hoitoa huomattavasti edullisempi hoitomodaliteetti suunielusyövän hoidossa. Kun tarkastellaan niitä kustannuksia, jotka ovat kertyneet kahdentoista kuukauden sisällä diagnoosin asettamisesta, definitiivisen sädehoidon mediaanikokonaiskustannukset ovat n. 10 700€, definitiivisen kemosädehoidon n. 13 300€ ja primaarisen kirurgisen hoidon n. 40 600€. Valtaosa definitiivisen onkologisen hoidon kustannuksista koostuu säde- ja sytostaattihoitokertojen kustannuksista, kun taas post-operatiiviset tehohoito- ja vuodeosastojaksot selittävät suuremman osan kirurgisen hoidon kustannuksista kuin varsinaiset toimenpidekustannukset. Tulos, jonka mukaan suunielusyövän primaarinen kirurginen hoito on definitiivistä onkologista hoitoa kalliimpaa, on vastakkainen aiemmin julkaistujen kansainvälisten tutkimusten löydöksiin nähden. Toisistaan poikkeavia tuloksia voivat selittää mm. terveydenhuoltojärjestelmien rakenteisiin ja sääntelyyn liittyvät erot sekä invasiivisempien leikkausmenetelmien hyödyntäminen HUS:ssa. Koska tähänastiset tutkimukset suunielusyövän hoidon kustannuksista ovat perustuneet pieniin potilasaineistoihin, varsin lyhyisiin seuranta-aikoihin sekä vain erikoissairaanhoidossa muodostuneet kustannukset huomioivaan näkökulmaan, aiheesta tarvitaan kuitenkin jatkossa vielä lisää tutkimusta.
  • Rintanen, Viivi (2023)
    Ennen laajoja thoraxalueen kirurgisia toimenpiteitä pyritään tekemään kattava infektiofokusarvio, johon keskeisesti liittyy suun alueen tulehduspesäkkeiden kartoitus. Suu on hengitysteiden ohella tärkein infektioportti elimistöön, ja suuperäinen bakteremia voi aiheuttaa etäinfektiokomplikaation eri elimiin kuten sydämeen tai keuhkoihin. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää vähentääkö suun saneeraus leikkauksen jälkeisiä infektioita tai uusintaleikkauksia. Tutkimukseen kerättiin vuonna 2015 Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirissä Meilahdessa sydänoperaation läpikäyneet potilaat. Aineiston 893 sydänpotilaasta 138 eli 15,5 % oli kartoitettu suun status hammaslääkärillä ennen leikkausta. Näistä 138:stä 39 (28,2 %) olivat läpikäyneet suun saneerauksen ennen elektiivistä sydäntoimenpidettä. Tutkimuksessa vertailtiin kahta potilasryhmää keskenään, ei-saneerattujaa (n=99) ja saneerattuja (n=39), ja etsittiin yhteyksiä eri parametrien ja postoperatiivisten infektioiden ja uusintaleikkausten esiintyvyyden välillä. Saneerattujen potilaiden ryhmässä esiintyi selkeästi vähemmän postoperatiivisia infektioita 15,4 % (n=6) kuin ei-saneerattujen ryhmässä 27,3 % (n=27) (p= 0,14). Toisena päivänä leikkauksesta saneerattujen ryhmässä keskimääräinen CRP 114.8 mg/l oli merkittävästi alhaisempi kuin ei-saneerattujen vastaava 186.7 mg/l. Suun saneeraushoidolla voi olla myönteinen vaikutus postoperatiivisten infektioiden ehkäisyyn. Tuloksemme tarjoavat lähtökohdan jatkotutkimuksille ja syvemmille analyyseille. Tutkimustuloksemme perusteella olisi tarpeellista tehdä kattavampia tutkimuksia, jotka sisältävät suurempia otoskokoja, jotta voimme paremmin ymmärtää suun saneerauksen vaikutusta postoperatiivisten infektioiden riskiin.
  • Makkonen, Hanna (2023)
    Suussa esiintyvät virussairaudet ovat varsin yleisiä, joten hammaslääkärin on hyvä tietää perusasiat mm. niiden taudinkuvasta ja hoitomenetelmistä. Moni virusinfektio on vaaraton, mutta osa niistä voi aiheuttaa vakavia muutoksia, kuten pahanlaatuisia kasvaimia. Tämän takia on tärkeää, että hammaslääkäri osaa tunnistaa mahdollisesti vaaralliset infektiot, jotta potilas pääsee tarvittaessa jatkotutkimuksiin ja -hoitoon. Yleisimmät virusten aiheuttamat muutokset suun ja kasvojen alueella ovat rakkulat ja haavaumat, erilaiset kasvaimet kuten papilloomat ja syylät, sekä makulopapulaarinen ihottuma kasvojen iholla. Nämä löydökset muistuttavat usein toisiaan, mikä hankaloittaa diagnoosin tekemistä. Lopulliseen diagnoosiin päästäänkin vasta esimerkiksi virusviljelyn tai histologisen tutkimuksen avulla. Pelkkä kliininen diagnoosi voi kuitenkin olla riittävä mm. silloin, jos potilaan yleistila on hyvä, ja oireet ja löydökset ovat tyypillisiä, eivätkä ne herätä epäilyä pahanlaatuisuudesta. Taudinmääritys edellyttää aina huolellista anamneesia. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin yleisimpiä viruksia, jotka aiheuttavat patologisia muutoksia pään ja suun alueella. Tutkielmassa käsiteltiin näiden virusinfektioiden kliinisiä piirteitä, keskittyen erityisesti kasvoilla ja suun limakalvoilla ilmeneviin löydöksiin. Lisäksi tarkasteltiin lyhyesti myös kyseisten virustautien levinneisyyttä, tartuntatapaa ja hoitomenetelmiä. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja aineistona käytettiin vuosina 2004–2022 julkaistuja Pubmedin ja Medicin tieteellisiä artikkeleita, sekä lisäksi suupatologian kirjallisuutta vuosilta 2015–2020.
  • Lääperi, Eija (2020)
    Johdanto: Suun ja nielun alueen syövät ovat edelleenkin monin paikoin kasvava terveysongelma ympäri maailmaa. Syöpien ilmaantuvuuden suhteen on runsaasti alueellisia eroja, jotka voidaan osittain selittää kulttuurisilla tavoilla. Tutkimusten myötä suusyövän taustalta on löydetty myös useita uusia riskitekijöitä perinteisten, tupakka- ja alkoholituotteiden kulutuksen, rinnalle. Näistä papilloomavirusinfektiota (HPV, human papilloma virus) pidetään erityisen potentiaalisena tekijänä myös suun ja nielun alueen syöpien synnyn taustalla. Materiaali: Tutkimuksessa on käytetty THL:n syöpärekisterin tilastoja vuosilta 1998–2017. Tutkimukseen on sisällytetty C00-14 syövät, päähuomion ollessa suun ja nielun alueen syövissä (C00-06, C09-14). Tulokset: Suomessa sekä suun ja nielun alueen syöpien määrät että väestöön ikävakioituna suhteutettu ilmaantuvuus ovat kasvaneet sekä miehillä että naisilla viimeisen 20 vuoden kuluessa. Erityisen voimakasta kasvu on ollut molemmilla sukupuolilla nielun syöpien ilmaantuvuudessa. Huulisyövät sensijaan käyttäytyvät poikkeavasti, sillä niiden määrä ja ilmaantuvuus vähenee entisestään. Suhteellisesti tarkasteltuna kasvu on ollut kaikkien suun ja nielu alueen syöpien kohdalla naisilla suurempaa kuin miehillä. Tästä huolimatta suun ja nielun alueen syöpien ilmaantuvuus on edelleenkin miehillä selvästi suurempaa kuin naisilla. Pohdinta: Tulevaisuuden ennakointi on haasteellista uusien riskitekijöiden ilmaantumisen myötä. Erityisesti tupakoinnin vähenemisen myötä voitaneen kuitenkin odottaa suotuisia muutoksia myös suuontelon syöpien ilmaantuvuudessa. (183 sanaa)