Browsing by Title

Tässä maisterintutkielmassa käsittelen filosofisesti verrattain vähän tutkia aihetta, surua. Vaikka jo antiikista tunnetaan konsolaatiokirjallisuuden perinne, ja nykyään surua pidetään yhtenä perustunteista, surun filosofiaa ei ole tutkittua paljoa. Tutkielmani tarkoitus on syventyä systemaattisen metodin avulla surusta käytävään nykyaikaiseen filosofiseen keskusteluun neljän tutkimuskysymyksen kautta. Kysyn: Miten surun voi käsitteellistää? Mikä on surun kohde? Onko suru moraalisesti velvoittavaa? Mitä ”ylitse pääsemisen” voi nähdä tarkoittavan, sisältävän ja edellyttävän surun fenomenologian kannalta? Kolmeen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaan käyttämällä lähteinäni pääasiallisesti Martha Nussbaumin monografiaa Upheavals of Thought: The Intelligence of Emotions, Robert C. Solomonin monografiaa In Defense of Sentimentality ja Michael Cholbin monografiaa Grief: A Philosophical Guide. Neljännen tutkimuskysymykseni ensisijaisina lähteinä käytän Thomas Fuchsin artikkelia “Presence in Absence. The Ambiguous Phenomenology of Grief”, Matthew Ratcliffen ja Eleanor Byrnen artikkelia “Grief, Self and Narrative”, Ashley Atkinsin artikkelia “On Grief’s Wandering Thought” ja Line Ryberg Ingerslevin artikkelia “Grief”. Tutkielmassani päädyn siihen johtopäätökseen, että suru on jonkin persoonan tai asian, jota ilman sureva ei koe elämäänsä kokonaiseksi, kivuliasta menettämistä. Surua voi myös pitää rakkauden asettamana velvollisuutena, sillä se vaatii surevaa tunnustamaan menetetyn arvon ja kohtaamaan menetyksestä kärsivien kivun eettisesti. Surun fenomenologia taas osoittaa surevan suhteen menetettyyn katkeavan, jonka tähden sureva kärsii menetetyn poissaolon aiheuttamasta yksinäisyydestä. Koska sureva menettää toisen lisäksi osan itsestään, suru asettaa surevalle eksistentiaalisen tehtävän, johon kuuluu sekä uudelleen sitoutuminen aiemmin järkeen käyneeseen maailmaan että itsen uudelleen määritteleminen.

Itsemurha on yhteiskunnallisesti merkittävä, vaiettu ja paljon voimavaroja kuluttava ilmiö. Suomessa tehdään kuukausittain noin 73 itsemurhaa jokaisen koskettaessa keskimäärin 6−10 lähiomaista. Syytä suomalaisten itsemurhien yleisyyteen ei tiedetä, mutta oletetaan, että syynä siihen on alkoholin käyttämisen kulttuuri ja suomalaisen miehen malli. Itsemurhaa ilmiönä, sekä itsemurhien ehkäisyä ja niiden vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta läheisten näkökulma on yleisesti katsoen jäänyt tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tämän tutkielman tarkoituksena on saada tietoutta siitä, mitä läheiselle tapahtuu hänen jouduttua kohtaamaan itsemurhan. Huomio kiinnittyy erityisesti itsemurhan kohtaamiseen nuorena aikuisena, suruprosesseihin, tuentarpeeseen ja surusta selviytymiseen. Tutkielman tutkimustehtävä on selvittää, miten nuori aikuinen kuvailee läheisen itsemurhasurun kohtaamista ja siitä selviytymistä. Surulla on erilaisia ilmenemismuotoja, mutta itsemurhan aiheuttama suru on omanlaistaan. Se voi purkautua monin eri tavoin. Suruun liittyviä tunteita on usein vaikea vastaanottaa ja tunnistaa ja surun patoutuminen voi aiheuttaa ongelmia. Suruprosessit on tässä tutkielmassa jaettu vaiheisiin: sokki, syyllisyys, viha ja hyväksyminen. Tutkielman aineisto on saatu haastatteluilla, jotka on toteutettu internetin välityksellä teemahaastatteluina. Haastatellut ovat olleet iältään 19-27 -vuotiaita naisia. Jokainen haastateltavista on kokenut läheisen itsemurhan yli puoli vuotta ennen haastatteluhetkeä. Enemmistölle haastateltavista läheinen tarkoitti omaa perheenjäsentä. Aineiston pääteemat olivat kuoleman yllätyksellisyys, suruprosessit, voimaantuminen ja selviytyminen. Itsemurhamenetystä potevan lähiympäristön tulisi tiedostaa, että itsemurhasuru poikkeaa niin sanotusta normaalista surusta. Surureaktiot voivat olla hyvinkin voimakkaat ja menetyksen työstäminen saattaa olla pitkäkestoista ja vaatia ammattiapua. Useimmiten on tärkeää saada ainakin lyhytkestoisesti ammattiapua, keston riippuessa omista voimavaroista ja tuen tarpeesta. Itsemurhasuru ilmenee prosessiluonteisesti. Sokkivaiheessa tarvitaan henkistä ensiapua ja on tärkeää saada muilta läsnäoloa, hiljaista tukea ja käytännöllistä apua. Läheisen on tärkeää saada tuntea, että hän ei ole yksin. Itsemurhan kohtaaminen saattaa olla ensimmäinen todella suuri kriisi nuoren aikuisen elämässä. Tämän johdosta, on tärkeää että hän saa tarvitsemansa avun. Usein ammatillinen apu on tärkeää ainakin ensimmäisen vuoden aikana. Ammatillisen avun saatavuuden tulisikin olla helppoa. Myös vertaistukiryhmistä voi saada hyvää apua surun käsittelyyn. Läheiselle itsemurha on kokonaisvaltaisesti järkyttävä kokemus. Kun läheinen on nuori aikuinen, on itsemurha asia, joka saattaa vaikuttaa voimakkaasti hänen identiteettiinsä. Mikäli elämässä on positiivisia asioita, mitä odottaa tulevaisuudelta, helpottaa se surusta selviytymisessä. Nuorena aikuisena kohdattu läheisen itsemurha saatetaan ottaa hyvinkin raskaasti. Toipuminen suurten menetysten jälkeen on mutkikas ja pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii kokijaltaan paljon. Itsemurhasurusta selviytyminen ei tarkoita sitä, että läheinen unohtuisi ja elämä palaisi ennalleen. Surun kokeminen muuttaa ihmistä ja onkin tärkeää kohdata suru ja käsitellä sitä niin kauan, kuin se on yksilöllisesti tarpeen.

Distributed architectures have emerged as a significant area of computing affecting the consumer domain more and more. Distributed data transfer has proven to be a suitable and convenient technology for efficiently transferring files across multiple peers interested in obtaining an identical copy of the same data – for example entertainment or a block of application data. Current technology when discussing decentralized distributed systems are based on the Distributed Hash Table structures. For file transfer, several different implementations exists which utilize this approach and perhaps the most adopted at the moment is the BitTorrent implementation of DHT. In addition to an overlook into DHT technologies and different implementations of DHT, we cover the basic aspects of DHT security techniques. When developing applications which utilize this kind of technologies, the functionality and efficiency of the protocol cannot be trivially defined. This is because the network and humane operating environment in which the system is eventually in use shall have many variance factors which affect the effectiveness and usability of the protocol or implementation. Therefore we also iterate some possibilities which exists to simulate DHT operation and enable for researchers to come up with test beds in order to determine how changes in their algorithms would impact all participants should the changes be taken into use.

Goals The aim of the thesis was to study the phonetic skills and attitudes of language teachers in the teaching of oral language skills from a phonetic point of view. Pronunciation has somewhat been neglected as a part of language skills, and the purpose of this work was to provide more detailed information on the attitudes of teachers generally to teaching oral language skills. The purpose of the thesis is also to look at the teachers’ own training in teaching oral language skills. Methods and materials The material was collected as a survey as part of a larger VÄISKI project. Responses have been collected from Finnish language teachers during the spring of 2018 by an online questionnaire. Questionnaire replies were received from all language teachers, i.e. the language or level of education to be taught was not limited in advance. The questionnaire was advertised in the journal of The Federation of Foreign Language Teachers in Finland (SUKOL) and their mailing list, in a few social media channels and by visiting several educational establishments in the metropolitan area. Results and conclusions The questionnaire was filled by 175 teachers at different levels of education and the respondents taught seven different languages as their main language. The language teachers who filled to the questionnaire responded positively to the teaching of pronunciation and quite positively to phonetics. Teachers felt that their own education, for example, in teaching the pronunciation, has been too small and at a too early a phase in their studies. In addition, the teaching had been too theoretical, and the respondents said they felt insecure about how to teach pronunciation. Teachers need further training based on the research, so they can get pragmatic information for the teaching of pronunciation.

In this thesis the mortality after coronary artery bypass surgery (CABG) is studied. The scope of the analysis are the perioperative 60 days. Aim of the analysis is to recognize and analyse the differences between the hospitals in mortality after sex, age, and most common comorbidities and complications have been controlled for. Data for the thesis is from Care Register for Health Care HILMO, also referred to as Hospital Discharge Register, administered by Institute for Health and Welfare (THL). Procedures are queried from the years 2014 to 2017. First CABG procedure per patient is included in the analysis. Comorbidities are queried from 10 years preceeding the operation and complications are queried from the period after the operation. All in all the data covers the operation for 6 766 patients and 217 deaths. Survival methods were used in the analysis, in particular Kaplan-Meier estimators and Cox regression. To concretize the results and the uncertainty Bootstrap-sampling is used. Analyses were performed with R-program. In absolute numbers death occurs seldom, in the data 3 % of the patients died within 60 days after the operation. There are differences between the hospitals in mortality: Compared to the hospital with smallest number the number of deaths is 1.3 to 2.4 times higher in the other hospitals, when a reference patient without comorbidities and complications is considered. As has been noted in previous studies also in this analysis women had a higher mortality after CABG surgery eventhough they comprise minority of the patients. One goal of the analysis was to assess whether the reporting register data could be refined following foosteps taken in the analysis. As the number of events is small, four years were combined into the analysis dataset. Time frame of the analysis, four years, is better suitable for research purposes than yearly reporting. The data could be extended with the help of other registers. Also the diagnosis codes for comorbidities and complications should be examined with care.

Pro gradu-tutkielma käsittelee survivalismia Suomessa, tuoden esiin kotoperäisen varautumiskulttuurin ominaispiirteitä erotuksena ilmiön yhdysvaltalaiseen alkuperään. Erityisesti tutkielma tarkastelee survivalistien kerronnassa ilmeneviä jaettuja kulttuurisia malleja, joita voidaan kutsua maailmankuvan komponenteiksi. Tutkielman aineisto on eri puolilta Suomea tätä tutkielmaa varten kerätty kenttätyöaineisto. Aineisto koostuu viiden varautujan syvähaastatteluista. Aineistoa analysoidaan tutkielmassa maailmankuvan komponenttianalyysin ohjaaman sisällönanalyysin avulla. Tutkielma esittää, että survivalistisessa maailmankuvassa keskeisiä komponentteja ovat survivalisti-identiteetti, aineelliset- ja psyykkiset resurssit, sekä monipuoliset taidot. Sosiaalisesti tärkeät maailmankuvalliset teemat ovat yhteisökeskeisyys, sekä varautumisen aiheuttama sosiaalinen stigma. Yhteiskuntatasolla survivalistisessa maailmankuvassa keskeinen elementti on yhteiskuntakriittisyys. Lisäksi tulevaisuuteen sijoittuvien uhkien ja skenaarioiden ajattelu sekä yleinen riski- ja romahdustietoisuus ovat olennaisia varautujan maailmankuvan komponentteja. Suomalainen varautumisperinne on osittain jatkumoa esimodernille omavaraiselämälle, ja sillä on juurensa suomalaisessa omavaraiseetoksessa. Varautuminen onkin Suomessa hyvin arkeen kytkeytyvää. Lisäksi modernin yhdysvaltalaisen survivalismikulttuurin ilmentymät ovat populaarikulttuurin välittäminä tuoneet omat leimalliset piirteensä tämän päivän suomalaiseen varautumisperinteeseen. Tämä näkyy erityisesti varautujien huumorissa, jossa survivalistisella poplorella on vankka sijansa. Varautujien suhtautuminen yhteiskuntaan ja sivilisaatioon on kriittinen. Varautujat ovat katastrofi- ja romahdustietoisia, mikä puolestaan tekee survivalismista luonteeltaan antimodernia. Varautumisen kautta voidaan käsitellä myös pelkoja. Survivalismi koetaan kuitenkin voimauttavana ja merkityksellisenä toimintana, joka lisää monipuolisesti varautujan resursseja toimia muuttuvassa maailmassa. Tutkielma toteaa, että survivalismi on nykyajan omaehtoista kansankulttuuria, jossa varautuja on aktiivinen toimija, joka ottaa vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Survivalismissa on keskeistä riskitietoinen suhtautuminen ympäröivään maailmaan. Varautuminen on lähtökohtaisesti tulevaisuusorientoitunutta riskienhallintaa, jonka yhteydessä pohditaan myös ihmiskuvaa ja elämän merkityksellisyyttä.

More than a half of the population in Southern Africa is young. In Mozambique, majority of the population lives in the rural area, gaining their livelihoods in subsistence farming. The growing urban population in the region is mainly occupied in the informal sector, where rights of the workers are not considered. This work is about young people and their opportunities to find employment and get settled in normal life. This work is based on interviews of young people from the poor neighborhood of Chamanculo in Maputo, Mozambique, and young people living in the streets in Nairobi, Kenya. Despite of differences between these two groups, they face similar challenges and prejudices. Also their dreams and strategies to reach these dreams do not differ much. The material is collected over a time span of over two years during monitoring trips to NGOs working for empowerment os marginalized youth. In addition to young people, material includes interviews with staff of NGOs working with marginalized youth, and representatives of respective government officers and school staff. Different from Western societies, being young is not considered a privilege in Southern Africa. Instead it’s a period in a life when possibilities for influencing and participating in social life are limited. Status of an adult is gained after establishing a family, and securing income that is enough to sustain oneself and his family. Especially young men are expected to be able to provide for their wife and the family. In a situation when access to decent jobs and income is limited, young people from difficult circumstances are easily stuck in a situation in which they do not have the option of becoming fully recognized adults. Weak educational background and connections to formal economy create obstacles for poor young people to integrate into formal society and labor force. In this work, the challenge of becoming adult is studied using concepts of child agency, agency, social navigation and capability. Agency of children and youth is a relatively new topic of studies, because decision-making has until recently been considered the responsibility of adults. However, recent studies show that children already in young age make decisions concerning their education, selection of future profession and entrance into vocational training. Young people make their decisions based on the information available for them about their societies, in this case especially about labor markets and income earning possibilities. Navigating in insecure environment requires continuous monitoring and keeping eyes open for any opportunity. Often youth in difficult situation have to consider both immediate survival and long term plans in the same time. Chances of young people from poor background are limited not only due to economic hardship, but also because of lacking social capital and networks. Possibility to choose between different options is often limited, and in many cases it’s necessary to accept any opportunity that turns up. Made choices are evaluated continuously; and corrective actions taken if a decision does not lead to a desirable outcome. Youth from poor neighborhood of Chamanaculo in Maputo tell that they search their models somewhere else, because the environment does not support education, and abuse of alcohol and drugs is common. In the same time, young people who have little formal education are in difficult position on the labor market, and those with less formal education end up in informal jobs. While informal sector is widespread. Even the poorest youth are usually aware of this, and employment in the formal sector is the ideal for most. Young people also dream of continuing their studies, and continuing to higher education after completing vocational training and earning some money. Costs related to formal education and lacking social capital prevent young people from poor families to pursue this dream. Especially young men who have grown up as street children face fear and discrimination. For youth from the margins of the society, placement on a training course is not enough, but they also need moral support and counseling to prepare them for the social life at workplace. When this support is available, they have all the possibilities to succeed, and most youth are employed after traineeship. Usually girls are more vulnerable than boys, and their opportunities in earning income are more limited than for young men. While young men from poor neighborhoods are easily labeled criminals, girls with the same background are often considered prone to prostitution. Selection of trades in vocational training is strongly gendered, and young women end up in professions that are less paid than male dominated ones.

Tämä pro gradu -tutkielma perustuu brittiteologi Susannah Cornwallin käsitykseen sukupuolesta kristillisen ihmiskuvan osana. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, voidaanko sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sisäänkirjoittaa kristilliseen teologiaan ja sopivatko he Raamatun luomiskertomuksesta nousevaan ihmiskuvaan, jonka on perinteisesti tulkittu kuvaavan ihmistä joko miehenä tai naisena. Lisäksi tarkastelen kysymystä siitä, onko ihminen sukupuolestaan riippumatta luotu Jumalan kuvaksi (lat. imago Dei). Tutkimusmetodina käytän systemaattista analyysiä. Tutkimukseni päälähteinä käytän Susannah Cornwallin teosta Sex and Uncertainty in the Body of Christ: Intersex Conditions and Christian Theology (2010) sekä artikkelia Laws “Needefull in Later to Be Abrogated”: Intersex and the Sources of Christian Theology hänen toimittamassaan teoksessa Intersex, Theology, and the Bible: Troubling Bodies in Church, Text, and Society (2015). Tutkimus jakautuu kolmeen päälukuun sekä johdantoon ja johtopäätöksiin. Ensimmäisessä pääluvussa esittelen Cornwallin käyttämän käsitteistön sekä essentialistisen ja konstruktionistisen sukupuolikäsityksen. Esittelen myös sukupuolikäsityksen historiaa ja kaksijakoisesta sukupuolikäsityksestä poikkeavia sukupuolimalleja. Toisessa pääluvussa tarkastelen käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana (lat. imago Dei). Tarkastelen käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana paitsi Raamattuun myös muihin kristinuskon lähteisiin, kuten traditioon, järkeen ja kokemukseen, vedoten. Tuon esille Cornwallin osoittamaa kritiikkiä luomiskertomuksen perinteistä tulkintaa kohtaan. Lisäksi esitän siitä poikkeavia tulkintoja, jotka mahdollistavat kristinuskon luomiskertomuksesta nousevaan ihmiskuvaan liittyvän perinteisen tulkinnan laajentamisen koskemaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät identifioidu mieheksi tai naiseksi. Kolmannessa pääluvussa haastan historiallisen Jeesuksen ja kosmisen Kristuksen sukupuolisuuteen ja ruumiillisuuteen liittyviä perinteisiä käsityksiä ja nostan esille valtavirrasta poikkeavia tulkintoja hänen ruumiillisuudestaan ja sukupuolisuudestaan.

Tämä tutkimus käsittelee hallituksen palvelusetelilakiesitykseen (HE 20/2009) liittyvää eduskuntakeskustelua osana laajempaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän sekä hyvinvointivaltion muutosta koskevaa keskustelua. Tavoitteena on tarkastella palvelusetelilakiesityksestä koskevaa poliittista argumentaatiota ja selvittää, miten sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän muutoksesta puhutaan lainsäädännön tasolla. Tutkimusaineistona ovat palvelusetelilakiesitykseen liittyvät asiakirjat, joista keskityn lähinnä täysistunnon keskustelupöytäkirjoihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään sekä teema-analyysia että Chaim Perelmanin retoriikka- analyysiä, jossa keskitytään tarkastelemaan niitä keinoja, joilla erilaisia väitteitä tehdään uskottaviksi ja synnytetään sitoutumista niihin. Keskeistä tässä teoriassa on puhujan ja yleisön suhde, argumentaation lähtökohdat eli esisopimukset sekä erilaiset argumentaatiotekniikat. Teema-analyysin avulla aineistosta nousi kuusi teemaa, joiden kohdalla edustajien mielipiteet erosivat jyrkästi toisistaan. Nämä teemat olivat 1. lain vaikutus palvelujärjestelmään, 2. lain vaikutus asiakkaan asemaan, 3. valinnanvapaus ja vastuu, 4. elinkeinopolitiikka vastaan sosiaalipolitiikka, 5. tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sekä 6. tekninen vai ideologinen uudistus. Kansanedustajat käyttivät runsaasti ja monipuolisesti sekä assosiatiivista että dissosiatiivista argumentointia, ja eri argumentaatiotekniikoita käytettiin sekä erikseen että yhdessä. Kansanedustajien puhe oli pitkälti vakuuttelevaa kenelle tahansa potentiaaliselle kuulijalle suunnattua puhetta eli puhetta universaaliyleisölle. Puheen todellisuutta koskevia esisopimuksia olivat väestön ikääntyminen ja siitä seuraava palveluntarpeen kasvu sekä kuntien huono taloudellinen tilanne. Konkreettisia arvoja koskevia esisopimuksia olivat se, että riittävät palvelut pitää turvata kaikille kansalaisille ja, että heikoimmassa asemassa olevista tulee huolehtia sekä myös pienyrittäjien aseman parantaminen ja terveyserojen pienentäminen tai vähintään erojen kasvamisen välttäminen. Abstrakteja arvoja koskevia esisopimuksia olivat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja valinnanvapaus. Tämän keskustelun perusteella näyttäisi siltä, että puolueiden kohdalla on suuri (ainakin retorinen) ero siinä, miten ne suhtautuvat palvelusetelilakiin ja myös laajemmin sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kehittämiseen. Myös puolueiden käsitykset siitä, mikä on tasa-arvoista ja oikeudenmukaista poikkeavat tämän keskustelun perusteella huomattavasti toisistaan. Lain puolustajat, etenkin kokoomus ja keskusta kannattivat mahdollisuuksien tasa-arvoa. He perustelivat lakia pitkälti valinnanvapaudella, tehokkuudella ja elinkeinopoliittisilla syillä ja olivat valmiita siirtämään vastuuta julkiselta puolelta yksityiselle sektorille ja palvelunkäyttäjille itselleen. Lain vastustajat eli SDP ja Vasemmistoliitto vastustivat lakia vedoten oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon kiinnittäen huomiota nimenomaan lopputuloksen tasa-arvoon. He tuntuivat kannattavan perinteistä sosiaalipolitiikkaa ja vahvaa hyvinvointivaltiota sekä julkista vastuuta ja perinteisiä julkisesti tuotettuja universaaleja palveluja.

Sustainability is a normative concept embedding ethical commitments. A central ethical issue in the sustainability debate and sustainability science regards moral standing. Moral standing is a philosophical concept that means that a being matters morally for their own sake and that there are direct duties owed to the being. It is widely accepted in contemporary ethics that, in addition to humans, at least some sentient nonhuman animals have moral standing. However, the dominant academic and political discourse of sustainability has hitherto focused only on the moral claims of humans without a critical examination of this anthropocentrism. In anthropocentrism, a view of moral standing, only humans have moral standing or they have a much higher moral standing than any nonhumans. Animal and environmental ethicists have questioned anthropocentrism through philosophical arguments. Nevertheless, the academic discourse of sustainability has been disconnected from the philosophical research on moral standing. There is, thus, a research gap in examining moral standing within sustainability science by drawing also on ethical research. This master’s thesis integrates the two distinct fields of knowledge, that is, sustainability science and ethical research on moral standing. The aim is to answer the following research questions: (1) What kind of anthropocentric and non-anthropocentric conceptions of sustainability are there in sustainability literature? (2) What kind of conceptions of sustainability ensue from the main philosophical views of moral standing? (3) How plausible are the different anthropocentric and non-anthropocentric conceptions of sustainability? The thesis applies the philosophical method for investigating the plausibility of alternative views. With animal ethical arguments, I defend the plausibility of a sentiocentric and unitarian conception of sustainability that considers the interests of all sentient beings equally. Also, I present a typology of the main anthropocentric and non-anthropocentric conceptions of sustainability based on philosophical literature on moral standing. My typology characterises the key features of what I call the strong variety of anthropocentric sustainability, the weak variety of anthropocentric sustainability, sentiocentric sustainability, biocentric sustainability and ecocentric sustainability. In addition, this research employs interdisciplinary literature related to the topic and reviews the anthropocentric and non-anthropocentric conceptions of sustainability in sustainability literature. Based on my analysis, I contend that the dominant conceptions of sustainability maintain anthropocentric speciesism, that is, discrimination according to species classification within an anthropocentric worldview. This bias is present, for example, in the conceptions of sustainability of the Brundtland Report, the United Nations’ Agenda 2030, the planetary boundaries framework as well as IPCC reports examined in this thesis. Some non-anthropocentric conceptions of sustainability are starting to emerge in academic discourses: interspecies sustainability, posthuman sustainability, ecocentric sustainability, multispecies sustainability, what I call multicriterial sustainability and defences of the animal ethical dimensions of sustainability. Hitherto, the discourse of sustainability has, still, rarely questioned anthropocentric speciesism. I argue that the anthropocentric conceptions of sustainability lack plausibility for five reasons. Firstly, it is morally wrong to engage in speciesist discrimination. It is wrong to disregard sentient nonhuman animals’ interests and equal duties owed to these creatures in the context of sustainability. Secondly, anthropocentric speciesism is connected to discrimination against certain animalised and marginalised humans, such as indigenous peoples. Thirdly, normative claims require ethical justification, which makes it unacceptable to assume anthropocentrism without critical examination. Sustainability science should consider ethical research on moral standing and aim at overcoming the speciesist bias through critical reflection. Fourthly, from a psychological perspective, it is valuable to oppose oppressive systems that, according to research by Melanie Joy, distance humans from reality and their authentic experience. Fifthly, the sentiocentric equality of all sentient beings protects environment and wellbeing by opposing the animal industry. Also the biocentric and ecocentric conceptions of sustainability lack plausibility, despite their non-anthropocentrism, as only sentient beings have interests. I conclude that there is a duty to embrace the sentiocentric and unitarian conception of sustainability that commits to the equality of all sentient beings, which eliminates discrimination. This conclusion entails a duty to transform the paradigm of sustainability science and the discourse of sustainability. In future research, it is essential to further develop this sentiocentric conception of sustainability, examine its possible challenges and how societies and the academic world could implement it.