Browsing by Title

Suun sairaudet ovat maailmanlaajuisesti merkittävä kansanterveysongelma. Suurin osa sairauksista olisi ehkäistävissä, mutta eriarvoisuus niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin rajoittaa ennaltaehkäisyn toteutumista ja hoitoon pääsyä maailmalla, erityisesti matalan ja keskitulotason maissa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään Kiinan kansantasavallan suunterveydenhuollon tilannetta ja suusairauksien ehkäisyä muuttuvassa Kiinan yhteiskunnassa. Aineiston hakemisessa on käytetty PubMed-tietokantoja sekä englannin- ja kiinankielisiä hammaslääketieteellisten järjestöjen internetsivuja. Kiinassa on tehty neljä kansallista suunterveyttä kartoittavaa tutkimusta vuosina 1983, 1995, 2005 ja 2015. Nämä ovat lisänneet huomiota ja poliittisia toimia suusairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Kiinassa on tehty useita kampanjoita suunterveyden edistämiseksi niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Hammashoidon resurssit ovat vielä riittämättömät ja jakautuvat epätasa-arvoisesti kaupunki- ja maaseutualueiden välillä. Kiinan kehityksessään kohtaamat terveydenhuollon haasteet ja kiinalaisten suunterveydentilanteen ymmärtäminen voi auttaa meitä ymmärtämään suun sairauksia ja terveyttä maailmanlaajuisesti ja kehittämään ratkaisuja ja toimia sairauksien ehkäisyksi.

Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa 85 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten suunterveyspalvelujen käyttöä vuosina 2007-2012, sillä väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa kasvavan määrän yhä vanhempia hoidettavia terveyskeskuspotilaita. Rajallisten suun terveydenhuollon resurssien kohdentamiseksi ja palvelujen suunnittelemiseksi on tärkeää kerätä tietoa palvelujen käytön nykytilanteesta. Erityishuomiota haluttiin kiinnittää ikäihmisten proteettisiin käynteihin ja näiden jakautumiseen sekä parodontologisiin käynteihin, sillä nämä muodostavat tärkeän osa-alueen vanhusten hammashoidosta. Hypoteesinä esitettiin proteettisten korjaustoimenpiteiden muodostavan suurimman osan kaikista proteettisista toimenpiteistä. Lisäksi parodontologisen hoidon osalta hypoteesinä oli hoidon jakautuminen tasaisesti suuhygienistin ja hammaslääkärin kesken. Tutkielman aineisto kerättiin Effica-potilastietojärjestelmästä ja saatiin käyttöön Helsingin kaupungilta. Tuloksia analysoitiin Excelin tilastointimenetelmillä, ja vertailuun käytettiin eurooppalaisia tutkimuksia aihepiiristä. Tutkielmassa havaittiin tarve kehittää informointia säännöllisten hammaslääkärikäyntien tärkeydestä, sillä käyntimäärä ei kasvanut, vaikka potilasmäärä lisääntyi. Vuonna 2012 hammaslääkärissä/suuhygienistillä käyneiden määrä jäi alle viidennekseen, mikä on huomattavasti vähemmän kuin aiemmissa julkisen sektorin vanhusväestöä analysoineissa tutkimuksissa. Lisäksi todettiin proteesin korjauksien muodostavan suurimman osan proteettisista käynneistä, ja kiinteän protetiikan olevan selkeä minoriteetti.

Lymfoomat ovat heterogeeninen joukko imukudoksen maligniteetteja. Ne voivat esiintyä imusolmukkeissa ja niiden ulkopuolella. Lymfoomat oireilevat suussa joko erillisenä leesiona tai levinneen taudin manifestaationa. Lymfoomien määrä saattaa tulevina vuosina lisääntyä väestön vanhetessa. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin niihin lymfoomatyyppeihin, joiden on raportoitu esiintyvän suun limakalvoilla, sylkirauhasissa tai leukaluissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 2002–2011 raportoituja suuontelon lymfoomatapauksia suomalaisessa potilaskohortissa. Kerätyistä tiedoista analysoitiin eri muuttujien väliset korrelaatiot, esiintymispaikkojen yleisyys sekä ikä- ja sukupuolijakaumat laskemalla P-arvot, prosentuaaliset osuudet sekä keski- ja mediaani-iät. Tuloksia verrattiin kirjallisuuskatsauksessa esiintyviin tuloksiin. Yleisimmin suuontelossa esiintyvät diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma, follikulaarinen lymfooma ja ekstranodaalinen marginaalivyöhykkeen B-solulymfooma (MALT-lymfooma). Tutkimus tuo esiin imusolmukkeiden ulkopuolisen follikulaarisen lymfooman suuremman esiintyvyyden suuontelossa suomalaisilla potilailla kuin muissa vastaavissa ulkomaalaisissa tutkimuksissa. Lisäksi huomattavaa on, että sylkirauhasen lymfoomat esiintyvät nuoremmilla ikäluokilla kuin limakalvojen lymfoomat. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on enemmän limakalvoilla ja luussa esiintyvä lymfooma, kun taas follikulaarinen lymfooma ja MALT-lymfooma esiintyvät sylkirauhasissa.

There are certain characteristics in children’s medication process, such as weight or body surface area-based drug dosing and off-label use of medications, that expose children to medication errors. Small children especially are prone to physical injuries resulting from medication errors. High-alert medications bear a heightened risk of causing significant, even life-threatening harm to a patient when used in error. The aim of this study was to promote children's medication safety by identifying medication errors and contributing factors to errors associated with the use of high-alert medications in pediatric medication process in a hospital environment. The data of this retrospective register study consisted of voluntary medication error reports (HaiPro) made in the pediatric and adolescent units at Helsinki university hospital (HUS). ISMP's (Institute for Safe Medication Practices) list of high-alert medications in acute care settings was used to limit the data. The data was analyzed by using both quantitative and qualitative methods. The aim of the quantitative analysis was to report the frequencies (n) and proportions (%) of high-alert medications and routes of administration and the aim of the qualitative analysis was to identify the types of medication errors and contributing factors in the data. ISMP’s high-alert medications accounted for approximately one-fifth (19.7%) of all medication error reports made in pediatric and adolescent units in 2018–2020. Twelve medications and intravenous route covered approximately 65.0% of all high-alert medications and routes of administration mentioned in the data. Medication errors were mostly identified in medication administration stage (43.3%) and administration errors were often preceded by prescribing errors. Dosing errors (20.5%) and documenting errors (16.8%) were the most common medication error types in the data. Errors associated with dosing and infusion rate were most often involved in severe medication errors. The most frequently identified contributing factors in the data were associated with the work situation and conditions, documenting and information transfer or medications. More detailed risk analysis considering high-alert medications and the intravenous medication process and targeting preventive barriers to identified risk areas are recommended in pediatric and adolescent units in the future. Barriers should be planned to cover the entire medication process. Among different types of medication errors, multiple dosing errors and errors during the programming of infusion rate require special attention in the future.

Tutkielman aiheena on kahden poliittisen nuorisojärjestön identiteettipolitiikka Krimin niemimaalla Ukrainassa. Toinen tutkituista järjestöistä on pienen venäläismielisen puolueen Russkoje Jedinstvon (suom. 'Venäläinen Yhtenäisyys') nuorisojärjestö nimeltään Molodye ('Nuoret'). Toinen on Ukrainan suurimman puolueen Partija Regionovin (suom. 'Alueiden Puolue') paikallinen nuoriso-osasto Molodye Regiony ('Nuoret Alueet'). Järjestöt ovat hyvin erityyppisiä ja erikokoisia, mikä osaltaan hankaloittaa niiden vertailua, mutta tekee sen myös toisaalta hyvin mielenkiintoiseksi. Järjestöjen erilaisuudesta huolimatta ne korostavat toiminnassaan samoja asioita: toisen maailmansodan historiaa ja sen muiston säilyttämisen tärkeyttä. Kummallekin järjestölle tyypillinen toimintamuoto on toisen maailmansodan taisteluiden ja partisaanien kunniaksi pystytettyjen monumenttien kunnostaminen. Lisäksi etenkin Molodyelle olennaista on puolustaa Ukrainan venäjänkielisten oikeuksia. Molodye Regionyn on Ukrainan valtapuolueen nuorisojärjestönä oltava sensijaan toiminnassaan varovainen ja otettava huomioon myös Länsi-Ukrainan mahdolliset äänestäjät. Tutkimuksessa tarkastellaan, miksi muistamisella on niin suuri rooli tutkittujen nuorisojärjestöjen toiminnassa. Lisäksi pyritään selittämään järjestöjen retoriikkaa patriotismista ja fasismista, sillä järjestöjen tapa käyttää näitä termejä eroaa merkittävästi Suomessa ja muissakin länsimaissa vakiintuneesta käytännöstä. Aineisto tutkimukseen on kerätty kahden kuukauden mittaisen kenttätyön aikana Krimillä keväällä 2012. Ajankohta valikoitui kevään merkittävien juhlapäivien, vapun ja voiton päivän perusteella. Tutkimuksen aineisto koostuu nauhoitetuista haastatteluista ja havainnointihuomioista järjestöjen kokouksista sekä Sevastopolissa järjestetyistä vapun ja voiton päivän paraateista. Molodyen jäseniä on haastateltu Krimin pääkaupungissa Simferopolissa ja Molodye Regionyn jäseniä Sevastopolissa. Kaikki haastattelut on tehty venäjäksi. Lisäksi on hyödynnetty järjestöjen verkkosivuilla julkaistuja kannanottoja, manifesteja ja lehdistötiedotteita. Aineistoa analysoidaan antropologisen muistiteorian valossa ja toisaalta retorisen diskurssianalyysin keinoin. Krim on alueena monietninen ja samaan aikaan korostuneen venäläinen. Suurin osa Krimin asukkaista on venäjänkielisiä tai etnisesti venäläisiä. Krimin alueen erityinen kansallinen koostumus näkyy sen väestön äänestyskäyttäytymisessä ja siinä, millaiset poliittiset ideat ovat niemimaalla suosittuja. Tutkimuskirjallisuudessa Krim sijoitetaan usein vastakkaiseen ääripäähän Länsi-Ukrainan kanssa, sillä nämä alueet eroavat toisistaan eniten Ukrainan sisällä. Länsi-Ukrainassa puhutaan ukrainan kieltä ja äänestetään oranssin vallankumouksen puolueita. Krimillä taas puhutaan venäjää ja äänestetään eniten neuvostonostalgisia tai Venäjään positiivisesti suhtautuvia puolueita kuten Ukrainan kommunistista puoluetta ja Partija Regioniovia. Krimin kollektiivisessa muistissa myös korostuvat eri asiat kuin Länsi-Ukrainassa: Krimillä kollektiivinen muisti keskittyy etenkin toiseen maailmansotaan ja sen voittoon, kun taas Länsi-Ukrainassa olennaisempia ovat Molotov-Ribbentrop-sopimus ja lyhyet itsenäisyyden jaksot ennen Länsi-Ukrainan liittämistä Neuvostoliittoon. Erilaiset kollektiiviset muistit jakavat Ukrainassa varsinkin poliittisen keskustan puolueita, jotka eivät muissa kysymyksissä juuri eroa toisistaan. Tutkimuksessa havaittiin, että sekä Molodye että Molodye Regiony tukeutuvat toiminnassaan vahvasti Itä- ja Etelä-Ukrainan kollektiiviseen muistiin. Tämä kollektiivinen muisti perustelee ja legitimoi järjestöjen toimintaa. Tutkimuskirjallisuudesta nostetaan esiin huomio, että Venäjällä toisen maailmansodan muisto legitimoi Venäjän nykyhallintoa ja peittää muun muassa punaisen terrorin muiston. Tämä estää tehokkaasti vakiintuneesta konsensuksesta poikkeavat tulkinnat. Tutkimuksessa esitetään, että Krimillä muistamisen korostaminen liittyy järjestöjen toiminnassa pohjimmiltaan populäärien identiteettien rakentamiseen. Järjestöjen jäsenet kokevat etenkin toisen maailmansodan muiston vaalimisen hyvin tärkeäksi, eikä sodan muistamisen tärkeyttä voi heidän mielestään kyseenalaistaa. Tämä muistamisen imperatiivi tulee tutkimuksessa esiin korostuneen positiivisen omakuvan pohjana. Järjestöjen tapa käyttää patriotismin käsitettä retoriikassaan kytkeytyy toisen maailmansodan valtavaan merkitykseen venäjänkielisessä postsosialistisessa ympäristössä ja kollektiivisessa muistissa. Järjestöt rakentavat positiivisen sisäryhmän patriotismin käsitteen ympärille ja kontrastoivat sitä voimakkaasti fasismiin ja nationalismiin. Nationalismin kytkeminen fasismiin mahdollistaa järjestöjen poliittisten vastustajien esittämisen moraalisesti kyseenalaisina.

Tarkastelen tutkielmassani kuutta Kiinan kahdeksannen luokan historian oppikirjaa suuri harppaus -joukkokampanjan (1958–1961/1962) näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, poikkeaako suuren harppauksen käsittely ja esitys länsimaalaisesta historian tulkinnasta. Hypoteesini mukaan suurta harppausta ei juuri käsitellä Kiinan oppikirjoissa eikä puoluetta esitetä negatiivisesti. Aikaisempaa samanlaista tutkimusta ei ole tietääkseni koskaan tehty. Tutkielman teoreettisen lähtökohdan mukaan Kiina on jälkitotalitaristinen yhteiskunta, ja Kiinan kommunistinen puolue ei anna lupaa oppikirjoille esittää aikaisempien johtajien tekemiä virheitä. Tutkielmani voi auttaa ymmärtämään, millä tavalla kiinalaiset näkevät lähihistoriansa. Aineistoa analysoitiin kvalitatiivisen tutkimuksen, sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn menetelmillä. Tutkin ensin oppikirjojen suurta harppausta käsitteleviä lukuja etsien eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskityin tarkkailemaan erityisesti Mao Zedongin (1893–1976) roolia kampanjan aikana. Tämän jälkeen vertasin tutkimustuloksia länsimaiseen historian tulkintaan. Tutkimus osoittaa, että toisin kuin hypoteesini oletti, Kiinan oppikirjoissa on varattu usea sivu suuren harppauksen käsittelyyn. Sen esitetään aiheuttaneen Kiinalle vaikeuksia monella osa-alueella. Neljässä tutkimassani oppikirjassa kerrotaan, että suuren harppauksen takia esimerkiksi ruoan tuotanto laski. Kaikki oppikirjat jättävät kuitenkin mainitsematta suuresta harppauksesta johtuneen nälänhädän. Kirjat eivät myöskään esitä puoluetta negatiivisesti, vaan sille on annettu rooli ongelmien korjaajana ja ratkaisijana. Tutkimuksessa havaittiin, että useat oppikirjat esittävät kommunististen käytäntöjen olleen yksi ongelmien aiheuttaja. Esitän tutkielmassani, että kommunististen käytäntöjen arvosteleminen johtuu siitä, että Kiina on siirtynyt pois maolaisuudesta. Tällä tavalla se voi oikeuttaa käyttämäänsä markkinatalouden linjaa, joka poikkeaa Mao Zedongin aikaisesta. Puolue joutuu kuitenkin valtansa oikeuttaakseen peittelemään aikaisempien hallitusten tekemiä virheitä ja virheistä johtuneita seurauksia.

Tutkimuksen aiheena on vanhemmuus ilmiönä, jossa biologiset ja kulttuuriset tekijät ristiinvaikuttavat monilla eri tavoilla. Kontekstina on suomalaisilla hedelmöityshoitoklinikoilla tapahtuva sukusolujen luovutus, joka muiden avusteisten lisääntymisteknologioiden tavoin nostaa esille vanhemmuuden määrittämisen monimutkaisuuden ja mahdollisen ristiriitaisuuden. Luovutettuja sukusoluja käytettäessä vanhemmuuden eri biologiset ja sosiaaliset elementit eivät asetu linjaan toistensa kanssa, jolloin kyseenalaistuu, kuka todellisuudessa lasketaan hoidoilla alkunsa saaneen lapsen vanhemmaksi. Tutkimuksen teoreettinen tausta on feministisessä tieteentutkimuksessa, lääketieteen antropologiassa ja sukulaisuuden tutkimuksessa. Feministinen tieteentutkimus tarkastelee luonnontieteiden ja kulttuurin välistä suhdetta monimuotoisena merkityskokonaisuutena ottaen huomioon erilaiset keskenään ristiinvaikuttavat erot, kuten sukupuolen, seksuaalisuuden, rodun ja luokan. Avusteiset lisääntymisteknologiat lääketieteellisenä käytäntönä ovat olleet myös monien antropologien ja sukulaisuuden tutkijoiden huomion kohteena, koska ne muokkaavat usein muuttumattomana pidettyä käsitystä vanhemmuudesta geneettiseen siteeseen perustuvana ja tarjoavat paitsi uusia konkreettisia lisääntymistapoja, myös uusia tapoja ajatella vanhemmuutta. Täten avusteisilla lisääntymisteknologioilla on myös laajempi kulttuurinen merkitys, vaikka vain harvat lisääntyvät niiden avulla. Tutkimuksen aineisto koostuu viiden yksityisen hedelmöityshoitoklinikan ohjeista sukusolujen luovuttajille. Näihin kuuluu klinikoiden verkkosivujen ohjeita sekä klinikoiden henkilökohtaisesti jakamaa ohjemateriaalia. Tekstejä tarkastellaan retorisen analyysin ja queer-luennan avulla. Retorista analyysiä käytetään tekstien vakuuttamaan pyrkivän luonteen tarkasteluun. Queer-luennassa puolestaan keskitytään tekstien ensisijaisen sanoman ja ilmiselvien merkitysten ohella niihin kätkeytyviin muihin tulkintamahdollisuuksiin ja lukijapositioihin, jotka avaavat mahdollisuuksia ajatella myös vanhemmuutta toisin. Analyysissä kiinnitetään huomiota tekstien retorisiin elementteihin, toimijoihin ja toimijoiden välisiin suhteisiin. Niiden kautta hahmottuvat paitsi vanhemmuutta koskevat ihanteet ja vaatimukset, myös näiden kääntöpuolet, erilaiset ulossulkemiset. Analyysin perusteella sukusolujen luovuttajan rooli näyttäytyy ennen kaikkea lahjan antajana ja tämä lahja sukusolujen vastaanottajien mahdollisuutena vanhemmuuteen. Vastaanottajista muodostuva kuva puolestaan heijastaa vanhemmuuden melko vahvasti hetero- ja parisuhdenormatiivista ihannetta: vastaanottajien annetaan pääosin ymmärtää olevan lääketieteellisestä lapsettomuudesta kärsiviä naisen ja miehen muodostamia pariskuntia. Luovuttajan ja vastaanottajan välistä suhdetta rakentavat lahjan antamisen ja vastaanottamisen retoriikan ohella hierarkia luovuttajan geneettisen panoksen ja vastaanottajan vanhemmuuden aikeen välillä. Tässä geneettinen yhteys näyttäytyy merkityksellisenä sikäli, että sillä on vahva kulttuurinen lataus vanhemmuuden perustana. Tämä merkitys näkyy myös siinä, miten luovutettuja sukusoluja käytettäessä klinikat ohjaavat ensisijaisesti käyttämään ei-geneettistä vanhempaa muistuttavan luovuttajan soluja, jolloin kyse on juuri tuosta biologis-geneettisen sukulaisuuden imitoinnista. Viime kädessä sukusolujen vastaanottajien pyrkimys vanhemmuuteen näyttäytyy kuitenkin ensisijaisena vanhemmuutena ja tekstien lähtökohtana. Vanhemmuuden määrittämisessä olennainen osapuoli on myös klinikka. Klinikalla on sekä tekstien puhujana että lääketieteen edustajana valtaa luoda vanhemmuuden reunaehtoja. Aineistossa klinikan rooliksi muodostuu tiedon välittäminen eri osapuolten välillä sekä eräänlainen portinvartijuus vanhemmuuteen. Klinikoiden fokus on kuitenkin tukea maksavia asiakkaitaan, sukusolujen vastaanottajia, joiden vanhemmuus on loppujen lopuksi tekstien näkökulmasta kiistatonta. Klinikoiden olisi tästä valta-asetelmastaan mahdollista tukea myös avarampaa käsitystä vanhemmuudesta ja perheistä. Tämän tutkimuksen aineistossa vanhemmuuden monimuotoisuus kuitenkin jää sen mainitsemiseen, että klinikat hoitavat ensisijaisten lääketieteellisestä lapsettomuudesta kärsivien naisen ja miehen muodostamien parien lisäksi myös naispareja ja itsellisiä naisia.

Tutkimuksen aiheena on pilkkukuume-epidemian torjuminen Suomessa jatkosodan aikana vuosina 1941-44. Pilkkukuume on vaatetäiden levittämä kuumetauti, joka on ollut pelätyimpiä sodan mukanaan kuljettamia tartuntatauteja. Kuolleisuus pilkkukuumeeseen oli pahimmillaan jopa 50 % ennen antibioottien aikaa, jolloin ainoa tapa torjua tautiepidemia oli tartuntaa levittävien vaatetäiden hävittäminen ja sairastuneiden eristäminen. Suomessa puhkesi jatkosodan aikana keväällä 1942 venäläisten sotavankien keskuudessa pilkkukuume-epidemia, joka käynnisti massiivisen kampanjan taudin leviämisen ehkäisemiseksi sekä sota- että kotirintamalla. Kampanja tunnettiin täisodan nimellä. koska tautia torjuttiin hävittämällä tartuntaa levittävät vaatetäit. Toiminta asetti terveydenhuollon kovalle koetukselle sekä rintamalla että siviilissä. Täisotaan liittyi laaja terveys- ja hygieniavalistus ja ihmisten yksityisyyteen jouduttiin rajustikin puuttumaan. Tutkimuksessa selvitetään minkälaisissa olosuhteissa pilkkukuumetapauksia esiintyi sekä mitkä olivat tautiin liittyneet torjuntatoimet. Näkökulma tutkimukseen nousee niistä ongelmista ja ristiriidoista, joita tautiepidemian kehittyminen synnyttää sodan aiheuttaman kriisin keskellä. Terveysviranomaisten vallankäyttöä tarkastellaan biovalta-käsitteen kannalta. Tutkimus on pääasiallisesti tehty puolustusvoimien lääkintäorganisaation sekä lääkintöhallituksen arkistoaineistojen pohjalta keskittyen erityisesti terveydenhuollon organisaatioon, sen toimintaan ja mahdollisiin muutoksiin sekä puolustusvoimissa että siviilihallinnossa. Työssä esitellään myös pilkkukuumeen historiaa sekä tautiepidemian torjuntaa muissa sotaakäyvissä maissa toisen maailmansodan aikana. Muiden maiden torjuntastrategioita verrataan Suomen tehokkaaksi osoittautuneeseen ratkaisuun, joka pohjautui desinfektiosaunojen käyttöön. Saunoissa kylpiessään taistelujoukot saattovat samalla kuumentaa vaatteensa, mikä tuhosi tautia levittävät vaatetäit. Saunotus- ja desinfektiotoiminnasta vastasivat kaasusuojelujoukot, jotka alunperin oli perustettu torjumaan taistelukaasuja. Päämajaan perustettiin kaasusuojeluosaston yhteyteen erityinen lääkäreistä ja desinfektioon perehtyneistä asiantuntijoista koostunut epidemiantorjuntayksikkö, joka vastasi myös pilkkukuumeen torjunnasta. Sen alaisena toimi puhdistusosasto Kokko, joka huolehti käytännön desinfektiotoiminnasta pilkkukuume-epidemioissa vankileireillä sekä koulutti desinfektiohenkilöstöä. Siviiliväestön parissa toteutettiin vuosina 1942-44 yleinen täisota, jolloin terveydenhoitoviranomaisilla oli poliisivaltuuden tehdä sekä ruumiin- että asuntojen tarkastuksia täiden varalta sekä suorittaa tarvittaessa jopa pakkosaunotuksia. Kampanjan aikana yli miljoona henkilöä tarkastettiin. Vaatetäitä löytyi keskimäärin 6 %:lta tarkastetuista. Täisota herätti vastustusta sekä terveysviranomaisten että väestön keskuudessa, koska tarkastusten katsottiin kajoavan liikaa ihmisten yksityisyyteen. Pilkkukuumetapauksia oli vuosina 1942-44 kaikkiaan 1407, joista 150 johti kuolemaan. Tautia esiintyi sekä suomalaisten että saksalaisten sotavankileireillä, Itä-Karjalan keskitysleireillä ja inkeriläisten siirtolaisten karanteenileireillä. Valtaosa sairastuneista oli venäläisiä sotavankeja ja valloitetun Itä-Karjalan asukkaita. Suomalaisia sairastui kaikkiaan vain 48, joista yhdeksän menehtyi. Tauti ei koskaan päässyt leviämään rintamajoukkoihin eikä kotirintaman siviiliväestöön. Sotasensuurin vuoksi epidemia ei päässyt julkisuuteen, minkä vuoksi se jäi suurelle yleisölle tuntemattomaksi.

Tutkielman tavoitteena oli tutkia puuston kasvua Fingrid Oyj:n suurjännitevoimalinjojen reunavyöhykkeillä avohakkuun jälkeen Etelä-Suomen alueella. Voimalinjojen reunavyöhykkeitä on avohakattu maanomistajien suostumuksella vuodesta 2013 lähtien, ja tutkielman tarkoituksena oli selvittää reunavyöhykkeiden nykytilaa ja ennustaa tulevaisuuden kasvua mahdollisuuksien puitteissa. Reunametsävyöhykkeiden taimikkoa on mitattu heinäkuussa 2020 Iitissä, Janakkalassa ja Porvoossa. Koealoja on sijoiteltu sekä viereisen metsäkuvion perusteella että systemaattisesti sähköpylväiden pisimpien puiden kohdalle, ja koealojen metsätyypit ovat luokiltaan lehtomainen, tuore ja kuivahko. Koealojen etsinnässä on käytetty hyväksi Metsäkeskuksen avointa metsävaratietoa. Tutkimusta varten koelinjoille on sijoitettu 10 m * 2 m kokoisia koealoja, jotka on jaettu 2,5 m * 2 m osakoealoihin. Osakoealamittauksilla saadaan lisätietoa puuston pituudesta ja tiheydestä eri etäisyyksillä voimajohdosta. Reunavyöhykemetsien kasvu kiinnostaa Fingridiä sähkön kantaverkon siirtovarmuuden vuoksi. Linjoille kallistuvat tai kaatuvat puut voivat aiheuttaa katkon sähkön siirrossa, sekä olla vaaraksi ympäristössä liikkuville ihmisille. Etenkin nuoret, riukuuntuneet lehtipuut voivat aiheuttaa riskejä linjan siirtovarmuudelle. Reunametsän kasvun tunteminen auttaa tulevaisuuden hakkuiden ohjausta, jolloin hakkuut voidaan ajoittaa oikeaan aikaan riskien minimoimiseksi, mutta samalla välttää liian tiheää hakkuusykliä. Luonnonvarakeskus on tutkinut voimalinjojen johtoaukean puuston kasvua raivauksen jälkeen laajalla aineistolla, jonka perusteella on luotu kasvumallit yleisimmille puulajeille perustuen kasvupaikan rehevyyteen ja lämpösummaan. Tutkielmassa on pyritty vertaamaan Luonnonvarakeskuksen ennusteita reunavyöhykkeiltä kerättyyn aineistoon, koska Luonnonvarakeskuksen käyttämä aineisto on merkittävästi laajempi kuin tätä tutkielmaa varten on pystytty keräämään. Johtoaukea ja reunavyöhykke ovat kasvuoloiltaan samankaltaisia, ja suurin ero on puuston poistamiseen käytetty menetelmä. Johtoaukeat raivataan raivaussahalla tai kaivinkoneeseen liitettävällä sahalla, kun taas reunavyöhykepuusto kaadetaan harvesterilla. Tutkimalla osakoealoja keskenään huomattiin että puuston pituus ja tiheys vaihtelevat voimakkaasti eri etäisyyksillä voimajohtoon. Kaikista lähimpänä johtoa sijaitsevilla osakoealoilla puusto oli pidempää ja tiheämpää kuin kauempana. Useilla koealoilla varsinkin lehtipuiden pituus ylitti Luonnonvarakeskuksen ennusteen merkittävästi, vaikka johtoaukea on valo-olosuhteiltaan suotuisampi kasvulle kuin reunavyöhyke. Luonnonvarakeskuksen luoman Mitta-sovelluksen kalibrointityökalulla on ennustettu reunavyöhykepuuston kasvun kehittymistä. Ennusteiden perusteella varsinkin nopeakasvuiset lehtipuut tulevat ylittämään Fingridin määritittämän riskirajan useissa tapauksissa 10-15 vuoden kuluessa avohakkuusta. Aiemmin harkittu 25 vuoden käsittelysykli reunavyöhykkeiden hoidolle voi aiheuttaa riskejäkantaverkon siirtovarmuudelle, ja toimenpiteitä tuleekin harkita jo aiemmin. Vanhimmat reunavyöhykehakkuut ovat iältään seitsämän vuotta, ja reunavyöhykkeiden kasvua tuleekin seurata lähitulevaisuudessa.

Vakuutusyhtiön on pyrittävä ennustamaan tulevia korvauskuluja. Yhdistetty satunnaismuuttuja, joka kertoo määrätyn ajanjakson vahinkojen suuruuksien yhteissummasta, on kokonaisvahinkomäärä. Tutkielmassa suurista kokonaisvahinkomääristä puhutaan silloin, kun kokonaisvahinkomäärä noudattaa paksuhäntäistä jakaumaa. Tutkielman tarkoitus on tutkia paksuhäntäisten jakaumien ominaisuuksia ja sitä, miten esimerkiksi kokonaisvahinkomäärän jakauma olisi mahdollista tunnistaa paksuhäntäiseksi. Tutkielmassa tarkastelu on rajattu pääasiassa jakaumiin, joiden häntäfunktio on potenssifunktio, ja säännöllisesti vaihteleviin jakaumiin. Yksittäisten vahinkojen suuruuksien, vahinkojen lukumäärän ja kokonaisvahinkomäärän jakauman tunnistamista varten tutkielmassa on esitelty muutama estimaattori. Näitä käytetään lähinnä graafisessa muodossa. Menetelmiä on havainnollistettu soveltamalla niitä sekä tanskalaiseen palovakuutusdataan että sopivaan simuloituun dataan. Kaikkia menetelmiä on pyritty tarkastelemaan sekä positiivisten että negatiivisten ominaisuuksien näkökulmasta. Hill-estimaattoria on käsitelty muita perusteellisemmin ja sen osalta on esitetty tarkentuvuustulos. Tutkielmassa on myös esitetty tuloksia siitä, ettei paksuhäntäisyys katoa riippumattomassa tilanteessa: vahinkojen suuruuksien tai vahinkojen lukumäärän noudattaessa paksuhäntäistä jakaumaa, myös kokonaisvahinkomäärä noudattaa paksuhäntäistä jakaumaa ja jakaumista paksuhäntäisempi hallitsee kokonaisvahinkomäärän jakaumaa. Lopuksi on tarkasteltu neljää perinteistä jälleenvakuutussopimusta ja niihin liittyviä haasteita silloin, kun kokonaisvahinkomäärä on suuri. Tutkielman pääteoksena on toiminut Sidney I. Resnickin teos Heavy-Tail Phenomena: Probabilistic and Statistical Modeling (Springer, 2007).