Browsing by Title

Tämän lainopillisen tutkielman aiheena ovat suunnittelutarvejärjestelmä ja suunnittelutarveratkaisun myöntämisedellytykset. Suunnittelutarvejärjestelmän merkittävyys on todettu oikeuskirjallisuudessa; suunnittelutarvealuetta koskevan MRL 16 §:n on esitetty olevan maankäytön suunnittelun kannalta yksi keskeisimmistä säännöksistä. Suunnittelutarveratkaisun myöntämisedellytysten tutkiminen on taasen tarkoituksenmukaista niiden tekijöiden selvittämiseksi, jotka indikoivat suunnittelutarveratkaisun kannattavuutta eli voimassa pysyttämistä muutoksenhaussa. Myöntämisedellytysten kumulatiivisuudesta huolimatta tarkastelussa keskitytään erityisesti MRL 137.1 §:n 1 kohdan mukaiseen kaavoitushaitan kieltoon sen oikeuskäytännössä korostuneen merkityksen vuoksi. Varsinaisina tutkimuskysymyksinä tutkielmassa vastataan siihen, kuinka suunnittelutarvejärjestelmä toimii ja mitä ongelmia siihen sisältyy, mitä kaavoitushaitan kiellolla käytännössä tarkoitetaan ja millaisissa tilanteissa rakennusluvan myöntäminen suunnittelutarveratkaisun perusteella on todennäköisesti kannattavaa. Relevantin oikeuskirjallisuuden ja virallislähteiden lisäksi tutkielmassa asetetaan erityinen painoarvo oikeuskäytännölle, sillä suunnittelutarveratkaisujen myöntämisedellytysten tulkinnan täsmentäminen on pitkälti KHO:n ratkaisukäytännön aikaansaamaa, eikä kaavoitushaittaa ole mahdollista käsitellä tyhjentävästi ilman oikeuskäytännön tuntemusta. Suunnittelutarvejärjestelmän keskeisin ongelma on suunnittelutarveratkaisujen ylikorostunut soveltaminen, joka näkyy muutoksenhaussa kumottujen suunnittelutarveratkaisujen suurena määränä. Tämä on pääasiassa seurausta MRL:n turhan avoimista ja abstrakteista säännöksistä. Kuitenkin myös päätöksiä tekevät kunnat ovat usein osa ongelmaa. Kuntien tulee ymmärtää suunnittelutarvejärjestelmän asema osana laajempaa maankäytön suunnittelua. Kaavoitushaitan kielto osoittaa käytännössä MRL:n säännösten avoimuuden ja abstraktisuuden. Se, mitä kaavoitushaitan kiellolla tarkoitetaan, vaihtelee tilannekohtaisesti, eikä sille täten voida esittää yleiskäsitteellistä määritelmää. Kaavoitushaitan havainnollistamiseksi on kuitenkin mahdollista esittää erinäisiä nyrkkisääntöjä, jotka voivat yksittäisissä tapauksissa osoittaa kaavoitushaitan esiintymisen. Myös vastaus viimeiseen tutkimuskysymykseen perustuu nyrkkisääntöön: rakennusluvan myöntäminen suunnittelutarveratkaisun perusteella on todennäköisesti kannattavaa silloin, kun ratkaisua myönnettäessä on selkeästi osoitettu, että alueelle jätetään riittävä kaavoitusvara. Kaavoitusvaran jättämisellä tarkoitetaan, että myönnetystä suunnittelutarveratkaisusta huolimatta alueen tuleva asemakaavoitus on mahdollista eikä ratkaisulla toteuteta alueella rakentamista siten, miten se ei olisi mahdollista asemakaavoituksella. Uudessa kaavoitus- ja rakentamislaissa tulisi huomioida nykyisen suunnittelutarvejärjestelmän ongelmat ja pyrkiä aktiivisesti selkeyttämään tilanteet, joissa suunnittelutarveratkaisun hyödyntäminen on kannattavaa. Tätä ei kuitenkaan tulisi toteuttaa unohtamatta asemakaavoituksen ensisijaisuutta maankäytön suunnittelun keinona suunnittelutarvealueilla, vaikkakaan KRL ei aseta asemakaavoitukselle nykyisenlaista painoarvoa.

Haihtuvia yhdisteitä, mukaan lukien haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, tuottavat sekä ihmiset että mikrobit osana niiden normaalia aineenvaihduntaa. Ihmiskehossa joko normaalisti tai esimerkiksi bakteeri-infektion johdosta syntyneet haihtuvat yhdisteet pystyvät kulkeutumaan veren mukana läpi ihmiskehon, ja päätyä esimerkiksi verestä keuhkorakkuloiden kautta uloshengitettävään ilmaan tai munuaisten kautta virtsaan, jolloin niiden läsnäolo on mahdollista havaita näistä näytematriiseista. Myös bakteerit voivat päätyä esimerkiksi verenkiertoon tai virtsateihin, jolloin niiden muodostamia haihtuvia yhdisteitä voidaan mahdollisesti havaita näistä näytematriiseista ja yhdisteitä voitaisiin käyttää indikaattorina esimerkiksi tietyn taudinaiheuttajan läsnäolosta. Tämän tutkielman kirjallisuusosuudessa tutustutaan mikrobiperäisten haihtuvien yhdisteiden potentiaaliin ja haasteisiin diagnostiikassa. Bakteerien tuottamia yhdisteitä voidaan tutkia erilaisilla in vitro-malleilla, jolla tarkoitetaan bakteerien kasvattamista ihmiskehon ulkopuolella esimerkiksi kasvatusliuoksessa tai kliinisissä matriiseissa. Tämän avulla bakteerien tuottamia yhdisteitä voidaan tutkia ilman mahdollisia ihmiskehon aikaansaamia isäntävasteita bakteereille ja näin tutkia tietyn taudinaiheuttajan eli patogeenin tuottamia merkkiaineyhdisteitä. Toinen lähestymistapa on tutkia esimerkiksi tiettyä sairautta potevan ihmisen uloshengitysilmaa ja pyrkiä erottamaan tiettyä sairautta potevat terveistä henkilöistä. Kirjallisuusosassa käydään läpi haihtuvien yhdisteiden analytiikassa käytettyjä analyysimenetelmiä sekä niiden etuja ja rajoituksia verrattuna kaasukromatografia-massaspektrometriaan (GC-MS). Tässä tutkielmassa käydään myös läpi suun patogeenisten bakteerien, tarkemmin sanottuna hampaiden kiinnityskudoksia tuhoavaan parodontiittiin liitettyjen bakteerien roolia taudinaiheuttajina, bakteerien tuottamia haihtuvia yhdisteitä sekä yhdisteiden mahdollista biologista alkuperää. Suun patogeeniset bakteerit ja parodontiitti voivat aiheuttaa myös lukuisia muita sairauksia, joten suun patogeenien tunnistaminen on yksi haihtuvien yhdisteiden analytiikan potentiaalinen sovellutusalue. Sen lisäksi, että näillä haihtuvilla yhdisteillä on potentiaali diagnostiikassa olla tiettyä patogeenia indikoivia merkkiaineyhdisteitä, ne ovat myös osallisena parodontiitin syntymisessä sekä etenemisessä. Tutkielman kokeellisessa osassa identifioitiin suun patogeenisten anaerobisten bakteerien tuottamia haihtuvia yhdisteitä in vitro käyttämällä kiinteäfaasimikrouutto-kaasukromatografi-massaspektrometriä (SPME-GC-MS). Mittauksia varten rakennettiin näytteenottosysteemi, jonka avulla yhdistettiin bakteeriviljely, SPME-näytteenotto sekä yhdisteiden reaaliaikainen analyysi protonisiirtoreaktio-massaspektrometrillä (PTR-MS). Työn tarkoituksena oli tutkia, millaisia haihtuvia yhdisteitä suun bakteerit tuottavat ja tuottavatko bakteerit sellaisia yhdisteitä, joita voidaan mahdollisesti käyttää kyseisiä bakteereja indikoivina merkkiaineyhdisteinä tulevaisuudessa. Tutkimuksessa identifioitiin kahden patogeenin, jotka olivat Porphyromonas gingivalis ja Prevotella nigrescens, tuottamat haihtuvat yhdisteet ja molemmille bakteereille löydettiin kaksi potentiaalista merkkiaineyhdistettä, joiden avulla bakteerit voidaan erottaa toisistaan sekä mahdollisesti muista suun patogeeneista. P.gingivalis tuotti kaksi spesifistä esteriä, isoamyyli asetaattia ja isoamyyli propionaattia, ja P.nigrescens 3-(metyylitioli)propionaalia sekä 2-metyylibutaanihappoa. Tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan tehdä laajoja johtopäätöksiä, koska kyseisissä analyysi- ja bakteeriviljelyolosuhteissa on analysoitu vain kahden patogeenisen bakteerin tuottamat yhdisteet, sillä kahden muun tutkimukseen valitun bakteerin viljely ei onnistunut.

Sosioekonomiset erot aikuisten suunterveydessä ovat suuria ja suun omahoito on puutteellisinta matalasti koulutetun väestönosan keskuudessa. Tavoitteena oli tehdä kirjallisuuskatsaus sosioekonomisen aseman, suun terveyden ja yleisterveyden välisistä vuorovaikutussuhteista, niiden seurauksena muodostuvista terveyseroista ja poliittisista keinoista terveyserojen kaventamiseksi. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa suun terveydenhuollon työntekijöiden kokemuksia palvelusetelijärjestelmän toimivuudesta Helsingissä sekä perehtyä aiemmin tehtyyn tutkimukseen siitä, miten sosioekonominen asema vaikuttaa palvelusetelin käyttöön. Tätä tutkielmaa varten toteutettiin henkilöstöhaastattelut pienelle joukolle Helsingin kaupungin suun terveydenhuollossa työskenteleviä palveluseteleitä myöntäviä hammaslääkäreitä (n = 2) ja suuhygienistejä (n = 3) sekä analysoitiin haastatteluaineistoa. Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin artikkeleita ja kirjallisuutta aihepiiriin liittyen PubMedistä, Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisuista sekä Kustannus Oy Duodecimin oppaista ja verkkopalveluista. Haastatteluista kävi ilmi, että suun terveydenhuollon työntekijät kokevat palvelusetelijärjestelmän käytettävyyden henkilöstön kannalta hyväksi mutta pitävät järjestelmää haastavana potilaalle. Hoidonsaannin arvioidaan nopeutuvan, mutta sopivan palveluntarjoajan löytämisen sekä hintavertailun uskotaan olevan haastavaa varsinkin ikääntyneille. Haastateltu joukko oli suppea ja siksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Aineistoa voi hyödyntää laajemmalle joukolle lähetettävän kyselytutkimuksen muodostamiseksi. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että heikompi sosioekonominen asema on yhteydessä sekä heikompaan suun terveyteen että yleisterveyteen. Suusairaudet heikentävät useiden systeemisten sairauksien hoitotasapainoa, minkä lisäksi useat systeemiset sairaudet sekä ni iden lääkitykset vaarantavat suun terveyden mm. syljeneritystä ja omahoidon tasoa heikentämällä. Terveyseroja voidaan kaventaa suoraan panostamalla paljon palveluja tarvitsevien sujuviin hoitoketjuihin ja terveyspalvelujen saatavuuteen erityisesti alueilla, joissa esiintyy paljon osattomuutta. Lisäksi terveyseroja voidaan kaventaa välillisesti puuttumalla tulo- ja varallisuuseroihin, köyhyyteen sekä huonoihin työoloihin.

Pehmeän sääntelyn käyttö lainsäädännön tukena on kasvanut EU:ssa viime vuosikymmeninä merkittävästi. EU:n kilpailuoikeudessa komissio antaa vakiintuneesti suuntaviivoja, joilla se selventää lainsoveltamista koskevia käytäntöjään. Suuntaviivat antamalla komissio myös rajoittaa ennakollisesti harkintavaltaansa, mikä edistää oikeusvarmuutta. Oikeuskirjallisuudessa pehmeään sääntelyyn on kuitenkin suhtauduttu myös osin varauksella. On esimerkiksi tunnistettu komission voivan antaa suosituksia kiertääkseen lainvalmisteluprosessia erinäisistä syistä. Lainsäätäjän sivuuttaminen murentaisi kuitenkin unionin oikeusjärjestelmän legitimiteettiä. Tutkielmassa tutkitaan komission suuntaviivojen merkitystä EU:n kilpailuoikeudessa tapaustutkimuksen avulla. Tapaus koskee komission sulautuma-asetuksen 22 artiklan soveltamiskäytännön muutosta ja siihen liittyviä, maaliskuussa 2021 annettuja suuntaviivoja. Komissio vastasi muutoksella täytäntöönpanoaukkoon, joka koski merkittäviä innovaatioita omaavien startupien yritysjärjestelyitä. Näiden, mahdollisesti kilpailulle haitallisten yrityskauppojen, vaikutukset saattoivat jäädä aiemmin unionin alueella kokonaan tutkimatta yritysten vähäisen liikevaihdon takia. Muutosta on kritisoitu niin merkittäväksi, että se olisi pitänyt toteuttaa lainsäädäntöteitse. Tapaukseen liittyy myös uutta soveltamiskäytäntöä seurannut oikeustapaus. Komissio sai Illuminan ja Grailin välisen yrityskaupan uuden soveltamiskäytännön myötä tutkittavakseen, vaikka Graililla ei ollut lainkaan liikevaihtoa globaalisti. Yritykset haastoivat komission toimivallan tutkia yrityskauppa kumoamiskanteella, jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi, vahvistaen käytännössä samalla komission uuden soveltamiskäytännön laillisuuden. Päätöstä koskeva valitus on vireillä EUT:ssa. Tutkielmassa arvioidaan kriittisen oikeusteorian avulla, onko tapauksessa kyse pehmeän sääntelyn oikeudellistumisesta oikeuskäytännön välityksellä. Pehmeä sääntely voi saada sitovia oikeusvaikutuksia, mikäli se onnistuu vaikuttamaan unionin tuomioistuinten tapaan tulkita unionin oikeutta päätöksissään. Asetelma täyttää periaatteessa mallin edellytykset. Suuntaviivojen vaikutusta tuomioistuimen ratkaisuharkintaan on kuitenkin mahdotonta selvittää, koska ei voida tietää, miten se olisi ratkaissut asian ilman suuntaviivojen olemassaoloa. Tutkielmassa selvitetään myös lainopin avulla oikeusvarmuuden ja oikeutettujen odotusten suojan toteutumista Illuminan ja Grailin tapauksessa, jossa komissio sovelsi niiden väliseen yrityskauppaan uutta soveltamiskäytäntöään jo ennen uusien suuntaviivojen antamista. Tapauksessa aiemmat suuntaviivat eivät sisältäneet mitään sellaista, mikä olisi ollut ristiriidassa uuden soveltamiskäytännön kanssa. Uusien suuntaviivojen antoajankohdalla ei siten ollut mitään oikeudellista merkitystä asian arvioinnin kannalta, ja komissio pystyi toteuttamaan muutoksen harkintavaltansa puitteissa. Kolmanneksi tutkitaan oikeustaloustieteellisesti komission uusia suuntaviivoja verkostovaikutuksia koskevan teoriamallin avulla. Suuntaviivat edistävät yrityskauppojen käsittelypaikan siirtämiseen liittyvää koordinaatiota, mutta käytännössä suuri merkitys on myös komission kutsukirjeillä. Tapaustutkimuksen yleisenä johtopäätöksenä täytäntöönpanoaukkoon puuttumista soveltamiskäytännön muutoksella pidetään perusteltuna. Uusi soveltamiskäytäntö vaikuttaa vastaavan hyvin lain tarkoitusta, minkä vuoksi tarvetta lain muuttamiseen on vaikea nähdä.

Terveydenhuollossa tapahtuvan työpaikkaväkivallan on viime vuosina koettu olevan kasvussa. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suun terveydenhuollon henkilöstöön kohdistuvaa työpaikkaväkivaltaa, sen yleisyyttä, riskitekijöitä ja eri muotoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös väkivallan vaikutuksia suun terveydenhuollon työntekijöihin ja eri keinoja estää väkivaltaisten tilanteiden synty. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin Medline-tietokannasta PubMed- ja Ovidkäyttöliittymien kautta. Aineistoon otettiin mukaan suun terveydenhuollon työntekijöitä ja opiskelijoita koskevat, henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, käsittelevät artikkelit. Tekijöitä, joiden koettiin altistavan työntekijää väkivallalle, olivat naissukupuoli, ammatillinen kokemattomuus ja nuori ikä. Työpaikkaväkivaltaa ilmeni potilailta työntekijöille ja myös työntekijöiden välillä. Eniten suun terveydenhuollossa kohdattiin henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Väkivaltaisiin tilanteisiin johtaneita tekijöitä olivat potilaan päihtyneisyys, pitkät odotusajat ja tyytymättömyys hoidon kulkuun. Etenkin suun terveydenhuollon ammatteihin opiskelevilla odotus- ja hoitoajat ovat pitempiä kuin alalle valmistuneilla työntekijöillä, mikä altistaa opiskelijat väkivallalle. Työpaikkaväkivallalla oli laajat seuraukset suun terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden hyvinvointiin. Väkivallan kohtaaminen johti stressiin, masentuneisuuteen ja työmotivaation laskuun. Väkivaltaisista tilanteista jätettiin usein raportoimatta, koska koettiin, että potilaiden kohdistama aggressio kuului osaksi työtä. Suun terveydenhuollon työntekijöille ja opiskelijoille tarjottua koulutusta ja keinoja väkivaltaisten tilanteiden kohtaamiseen oli vähän.

Suun sairaudet ovat maailmanlaajuisesti merkittävä kansanterveysongelma. Suurin osa sairauksista olisi ehkäistävissä, mutta eriarvoisuus niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin rajoittaa ennaltaehkäisyn toteutumista ja hoitoon pääsyä maailmalla, erityisesti matalan ja keskitulotason maissa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään Kiinan kansantasavallan suunterveydenhuollon tilannetta ja suusairauksien ehkäisyä muuttuvassa Kiinan yhteiskunnassa. Aineiston hakemisessa on käytetty PubMed-tietokantoja sekä englannin- ja kiinankielisiä hammaslääketieteellisten järjestöjen internetsivuja. Kiinassa on tehty neljä kansallista suunterveyttä kartoittavaa tutkimusta vuosina 1983, 1995, 2005 ja 2015. Nämä ovat lisänneet huomiota ja poliittisia toimia suusairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Kiinassa on tehty useita kampanjoita suunterveyden edistämiseksi niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Hammashoidon resurssit ovat vielä riittämättömät ja jakautuvat epätasa-arvoisesti kaupunki- ja maaseutualueiden välillä. Kiinan kehityksessään kohtaamat terveydenhuollon haasteet ja kiinalaisten suunterveydentilanteen ymmärtäminen voi auttaa meitä ymmärtämään suun sairauksia ja terveyttä maailmanlaajuisesti ja kehittämään ratkaisuja ja toimia sairauksien ehkäisyksi.

Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa 85 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten suunterveyspalvelujen käyttöä vuosina 2007-2012, sillä väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa kasvavan määrän yhä vanhempia hoidettavia terveyskeskuspotilaita. Rajallisten suun terveydenhuollon resurssien kohdentamiseksi ja palvelujen suunnittelemiseksi on tärkeää kerätä tietoa palvelujen käytön nykytilanteesta. Erityishuomiota haluttiin kiinnittää ikäihmisten proteettisiin käynteihin ja näiden jakautumiseen sekä parodontologisiin käynteihin, sillä nämä muodostavat tärkeän osa-alueen vanhusten hammashoidosta. Hypoteesinä esitettiin proteettisten korjaustoimenpiteiden muodostavan suurimman osan kaikista proteettisista toimenpiteistä. Lisäksi parodontologisen hoidon osalta hypoteesinä oli hoidon jakautuminen tasaisesti suuhygienistin ja hammaslääkärin kesken. Tutkielman aineisto kerättiin Effica-potilastietojärjestelmästä ja saatiin käyttöön Helsingin kaupungilta. Tuloksia analysoitiin Excelin tilastointimenetelmillä, ja vertailuun käytettiin eurooppalaisia tutkimuksia aihepiiristä. Tutkielmassa havaittiin tarve kehittää informointia säännöllisten hammaslääkärikäyntien tärkeydestä, sillä käyntimäärä ei kasvanut, vaikka potilasmäärä lisääntyi. Vuonna 2012 hammaslääkärissä/suuhygienistillä käyneiden määrä jäi alle viidennekseen, mikä on huomattavasti vähemmän kuin aiemmissa julkisen sektorin vanhusväestöä analysoineissa tutkimuksissa. Lisäksi todettiin proteesin korjauksien muodostavan suurimman osan proteettisista käynneistä, ja kiinteän protetiikan olevan selkeä minoriteetti.

Lymfoomat ovat heterogeeninen joukko imukudoksen maligniteetteja. Ne voivat esiintyä imusolmukkeissa ja niiden ulkopuolella. Lymfoomat oireilevat suussa joko erillisenä leesiona tai levinneen taudin manifestaationa. Lymfoomien määrä saattaa tulevina vuosina lisääntyä väestön vanhetessa. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin niihin lymfoomatyyppeihin, joiden on raportoitu esiintyvän suun limakalvoilla, sylkirauhasissa tai leukaluissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 2002–2011 raportoituja suuontelon lymfoomatapauksia suomalaisessa potilaskohortissa. Kerätyistä tiedoista analysoitiin eri muuttujien väliset korrelaatiot, esiintymispaikkojen yleisyys sekä ikä- ja sukupuolijakaumat laskemalla P-arvot, prosentuaaliset osuudet sekä keski- ja mediaani-iät. Tuloksia verrattiin kirjallisuuskatsauksessa esiintyviin tuloksiin. Yleisimmin suuontelossa esiintyvät diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma, follikulaarinen lymfooma ja ekstranodaalinen marginaalivyöhykkeen B-solulymfooma (MALT-lymfooma). Tutkimus tuo esiin imusolmukkeiden ulkopuolisen follikulaarisen lymfooman suuremman esiintyvyyden suuontelossa suomalaisilla potilailla kuin muissa vastaavissa ulkomaalaisissa tutkimuksissa. Lisäksi huomattavaa on, että sylkirauhasen lymfoomat esiintyvät nuoremmilla ikäluokilla kuin limakalvojen lymfoomat. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on enemmän limakalvoilla ja luussa esiintyvä lymfooma, kun taas follikulaarinen lymfooma ja MALT-lymfooma esiintyvät sylkirauhasissa.

There are certain characteristics in children’s medication process, such as weight or body surface area-based drug dosing and off-label use of medications, that expose children to medication errors. Small children especially are prone to physical injuries resulting from medication errors. High-alert medications bear a heightened risk of causing significant, even life-threatening harm to a patient when used in error. The aim of this study was to promote children's medication safety by identifying medication errors and contributing factors to errors associated with the use of high-alert medications in pediatric medication process in a hospital environment. The data of this retrospective register study consisted of voluntary medication error reports (HaiPro) made in the pediatric and adolescent units at Helsinki university hospital (HUS). ISMP's (Institute for Safe Medication Practices) list of high-alert medications in acute care settings was used to limit the data. The data was analyzed by using both quantitative and qualitative methods. The aim of the quantitative analysis was to report the frequencies (n) and proportions (%) of high-alert medications and routes of administration and the aim of the qualitative analysis was to identify the types of medication errors and contributing factors in the data. ISMP’s high-alert medications accounted for approximately one-fifth (19.7%) of all medication error reports made in pediatric and adolescent units in 2018–2020. Twelve medications and intravenous route covered approximately 65.0% of all high-alert medications and routes of administration mentioned in the data. Medication errors were mostly identified in medication administration stage (43.3%) and administration errors were often preceded by prescribing errors. Dosing errors (20.5%) and documenting errors (16.8%) were the most common medication error types in the data. Errors associated with dosing and infusion rate were most often involved in severe medication errors. The most frequently identified contributing factors in the data were associated with the work situation and conditions, documenting and information transfer or medications. More detailed risk analysis considering high-alert medications and the intravenous medication process and targeting preventive barriers to identified risk areas are recommended in pediatric and adolescent units in the future. Barriers should be planned to cover the entire medication process. Among different types of medication errors, multiple dosing errors and errors during the programming of infusion rate require special attention in the future.

Tutkielman aiheena on kahden poliittisen nuorisojärjestön identiteettipolitiikka Krimin niemimaalla Ukrainassa. Toinen tutkituista järjestöistä on pienen venäläismielisen puolueen Russkoje Jedinstvon (suom. 'Venäläinen Yhtenäisyys') nuorisojärjestö nimeltään Molodye ('Nuoret'). Toinen on Ukrainan suurimman puolueen Partija Regionovin (suom. 'Alueiden Puolue') paikallinen nuoriso-osasto Molodye Regiony ('Nuoret Alueet'). Järjestöt ovat hyvin erityyppisiä ja erikokoisia, mikä osaltaan hankaloittaa niiden vertailua, mutta tekee sen myös toisaalta hyvin mielenkiintoiseksi. Järjestöjen erilaisuudesta huolimatta ne korostavat toiminnassaan samoja asioita: toisen maailmansodan historiaa ja sen muiston säilyttämisen tärkeyttä. Kummallekin järjestölle tyypillinen toimintamuoto on toisen maailmansodan taisteluiden ja partisaanien kunniaksi pystytettyjen monumenttien kunnostaminen. Lisäksi etenkin Molodyelle olennaista on puolustaa Ukrainan venäjänkielisten oikeuksia. Molodye Regionyn on Ukrainan valtapuolueen nuorisojärjestönä oltava sensijaan toiminnassaan varovainen ja otettava huomioon myös Länsi-Ukrainan mahdolliset äänestäjät. Tutkimuksessa tarkastellaan, miksi muistamisella on niin suuri rooli tutkittujen nuorisojärjestöjen toiminnassa. Lisäksi pyritään selittämään järjestöjen retoriikkaa patriotismista ja fasismista, sillä järjestöjen tapa käyttää näitä termejä eroaa merkittävästi Suomessa ja muissakin länsimaissa vakiintuneesta käytännöstä. Aineisto tutkimukseen on kerätty kahden kuukauden mittaisen kenttätyön aikana Krimillä keväällä 2012. Ajankohta valikoitui kevään merkittävien juhlapäivien, vapun ja voiton päivän perusteella. Tutkimuksen aineisto koostuu nauhoitetuista haastatteluista ja havainnointihuomioista järjestöjen kokouksista sekä Sevastopolissa järjestetyistä vapun ja voiton päivän paraateista. Molodyen jäseniä on haastateltu Krimin pääkaupungissa Simferopolissa ja Molodye Regionyn jäseniä Sevastopolissa. Kaikki haastattelut on tehty venäjäksi. Lisäksi on hyödynnetty järjestöjen verkkosivuilla julkaistuja kannanottoja, manifesteja ja lehdistötiedotteita. Aineistoa analysoidaan antropologisen muistiteorian valossa ja toisaalta retorisen diskurssianalyysin keinoin. Krim on alueena monietninen ja samaan aikaan korostuneen venäläinen. Suurin osa Krimin asukkaista on venäjänkielisiä tai etnisesti venäläisiä. Krimin alueen erityinen kansallinen koostumus näkyy sen väestön äänestyskäyttäytymisessä ja siinä, millaiset poliittiset ideat ovat niemimaalla suosittuja. Tutkimuskirjallisuudessa Krim sijoitetaan usein vastakkaiseen ääripäähän Länsi-Ukrainan kanssa, sillä nämä alueet eroavat toisistaan eniten Ukrainan sisällä. Länsi-Ukrainassa puhutaan ukrainan kieltä ja äänestetään oranssin vallankumouksen puolueita. Krimillä taas puhutaan venäjää ja äänestetään eniten neuvostonostalgisia tai Venäjään positiivisesti suhtautuvia puolueita kuten Ukrainan kommunistista puoluetta ja Partija Regioniovia. Krimin kollektiivisessa muistissa myös korostuvat eri asiat kuin Länsi-Ukrainassa: Krimillä kollektiivinen muisti keskittyy etenkin toiseen maailmansotaan ja sen voittoon, kun taas Länsi-Ukrainassa olennaisempia ovat Molotov-Ribbentrop-sopimus ja lyhyet itsenäisyyden jaksot ennen Länsi-Ukrainan liittämistä Neuvostoliittoon. Erilaiset kollektiiviset muistit jakavat Ukrainassa varsinkin poliittisen keskustan puolueita, jotka eivät muissa kysymyksissä juuri eroa toisistaan. Tutkimuksessa havaittiin, että sekä Molodye että Molodye Regiony tukeutuvat toiminnassaan vahvasti Itä- ja Etelä-Ukrainan kollektiiviseen muistiin. Tämä kollektiivinen muisti perustelee ja legitimoi järjestöjen toimintaa. Tutkimuskirjallisuudesta nostetaan esiin huomio, että Venäjällä toisen maailmansodan muisto legitimoi Venäjän nykyhallintoa ja peittää muun muassa punaisen terrorin muiston. Tämä estää tehokkaasti vakiintuneesta konsensuksesta poikkeavat tulkinnat. Tutkimuksessa esitetään, että Krimillä muistamisen korostaminen liittyy järjestöjen toiminnassa pohjimmiltaan populäärien identiteettien rakentamiseen. Järjestöjen jäsenet kokevat etenkin toisen maailmansodan muiston vaalimisen hyvin tärkeäksi, eikä sodan muistamisen tärkeyttä voi heidän mielestään kyseenalaistaa. Tämä muistamisen imperatiivi tulee tutkimuksessa esiin korostuneen positiivisen omakuvan pohjana. Järjestöjen tapa käyttää patriotismin käsitettä retoriikassaan kytkeytyy toisen maailmansodan valtavaan merkitykseen venäjänkielisessä postsosialistisessa ympäristössä ja kollektiivisessa muistissa. Järjestöt rakentavat positiivisen sisäryhmän patriotismin käsitteen ympärille ja kontrastoivat sitä voimakkaasti fasismiin ja nationalismiin. Nationalismin kytkeminen fasismiin mahdollistaa järjestöjen poliittisten vastustajien esittämisen moraalisesti kyseenalaisina.