Browsing by Title

Diagnoosi etenevästä muistisairaudesta katkaisee pääsääntöisesti työntekijän työuran lähes välittömästi ja seurauksena on työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen. Taustalla vaikuttavat usein diagnoosin viivästyminen, epätietoisuus sairauden vaikutuksista työntekijän työkykyyn ja riittämätön panostus työkykyä tukevien kuntoutussuunnitelmien laatimiseen. Tämän tutkielman lähtökohtana on ollut huomio muistisairautta sairastavien ihmisten näkymättämyydestä työurien pidentämistä koskevassa keskustelussa, huolimatta siitä että osatyökykyisten työpotentiaalia halutaan hyödyntää yhä tehokkaammin työelämässä. Mikä erottaa muistisairaudet muusta osatyökykyisyyttä koskevasta keskustelusta ja kuinka myös heidän yhdenvertaisuuttaan työelämässä voitaisiin parantaa? Tutkielmassa on tarkasteltu tästä lähtökohdasta erityisesti toimintakyvyn vaikutusta ihmisten osallisuuden ja toimijuuden mahdollisuuksiin työelämässä ja yhteiskunnassa. Eräänä vastauksena muistisairauksien näkymättömyyteen työelämää koskevassa keskustelussa voidaan pitää vallitsevaa käsitystä laillisesta kansalaisuudesta, joka perustuu yksilön autonomiseen kykyyn toteuttaa määrättyjä velvollisuuksia ja sen varaan rakentuvalle käsitykselle ihmisyydestä. Henkilö, joka ei pysty täyttämään näitä velvoitteita rajautuu niin kansalaisuuskäsityksen ulkopuolelle kuin menettää vastavuoroiseen tunnistamiseen perustuvan oikeuden olla persoona muiden joukossa. Tutkielman hypoteesina on, että yhteiskunnassa vallitseva pelko ja epätietoisuus tiedonkäsittelyllisten taitojen heikkenemistä kohtaan hankaloittavat sairastuneiden henkilöiden työssä jatkamista asettaen heidät siten eriarvoiseen asemaan yhdenvertaisuuslain suojasta huolimatta. Muistisairautta sairastavien ihmisten persoonan tunnistamisen vaikeus yhteiskunnan näkökulmasta voi myös edesauttaa heidän jäämistään huomaamatta työelämästä käytävän keskustelun ulkopuolelle. Tässä tutkielmassa on analysioitu työelämän yhdenvertaisuudesta ja monimuotoisuudesta kirjoitettuja julkaisuja. Aineiston kokoamisessa on pyritty muodostamaan kuva suomalaisen työelämän kannalta keskeisten toimijoiden, kuten ministeriöiden ja työmarkkinakeskusjärjestöjen, käsityksistä syrjimättömästä työelämästä. Käsiteanalyysin kautta on tarkasteltu, miten yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus aineiston kontekstissa kuvataan ja keiden näkökulmasta syrjimättömyyttä pyritään edistämään. Käsitteiden analysoinnin tarkoituksena on ollut pohtia, rajaavatko ne jollain tavalla itsessään esimerkiksi muistisairautta sairastavat henkilöt kategorisesti ulos työelämän kontekstista. Ulossulkemisen prosessien tunnistamisessa on käytetty Iris Marion Youngin näkemyksiä ulkoisesta ja sisäisestä ekskluusiosta. Lakiin perustuvien syrjintäperusteiden kautta yhdenvertaisuus ymmärrettiin monimuotoisuutta konkreettisempana ja saavutettavampana tilana. Monimuotoisuus näyttäytyi puolestaan perustuvan yhdenvertaisuutta positiivisemmalle lähtökohdalle, sillä sen kautta yksilöllisyys pyrittiin näkemään voimavarana erilaisuuden sijaan. Yhdenvertaisuus konkretisoitui syrjinnän kiellon kautta, jonka seurauksena erot vähemmistöjen ja muiden toimijaryhmien välillä rakentuivat selvemmiksi ja pysyvämmiksi. Liiketaloudellisista realiteeteista riippuvaisena ja organisaatiota pääasiallisesti aineettomasti hyödyttävänä, syrjimmättömyyden edistäminen nähtiin herkkänä talouden suhdannevaihteluille. Syrjimättömyyden edistämisessä tärkeänä nähtiin kyky tiedostaa ja tunnistaa syrjiviä ajattelu- ja toimintamalleja organisaation arjessa. Toimintakyky havainnollistui aineistossa fyysiseen toimintakykyyn vahvasti liittyvänä ja liikunta- ja aistivammoista johtuvana. Osatyökykyisyyden seurauksiksi aineistossa ymmärretyt työssä suoriutumisen haasteet eivät siten johtuneet tiedonkäsittelyllisten taitojen heikentymisestä. Toimintakyky ymmärretiin aineistossa pikemminkin paikallaan pysyvänä tilana, jonka kompensoiminen rajoittuu kertaluonteisiin muutoksiin pääosin työpaikan fyysisissä olosuhteissa. Tiedonkäsittelylliset taidot näyttäytyivätkin aineistossa tiedostamattomana lähtökohtana yksilön mahdollisuudelle toimia työelämässä. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että muistisairautta sairastavien henkilöiden ulossulkeminen työelämän syrjimättömyyttä koskevasta keskustelusta tapahtui pääosin sisäisen ekskluusion kautta. Huolimatta siitä, että heidän läsnäoloaan ei aktiivisesti evätty, toimijaryhmää ei tunnustettu julkisesti aineiston kontekstissa. Voitaneen siten päätellä, että huolimatta syrjimättömyyden tavoitteiden yleisinhimillisyydestä, muistisairautta sairastavia henkilöitä ei pyritty inkluusion keinoin ottamaan mukaan keskusteluun. Mahdollista voi lisäksi olla, että tämänkin tutkielman aineiston kontekstissa kognitiivisen toimintakyvyn heikkemisestä kärsivät henkilöt rajautuivat persoonuuden tunnistamisen vaikeudesta johtuen tiedostamatta ulos. Käytännön tasolla muistisairautta sairastavien ihmisten yhdenvertaisuutta työelämässä voitaisiin näiden tulosten valossa tukea jakamalla tietoa työnantajille sekä työelämän keskeisille vaikuttajille. Samoin työssään jatkavia henkilöitä tulisi tukea, sillä he voivat läsnäolollaan muuttaa vallitsevia käsityksiä työssä jatkamisesta myös muistisairausdiagnoosin jälkeen.

Yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa pidetään eräinä oikeusjärjestyksemme keskeisimmistä oikeusperiaatteista. Syrjinnän kielto onkin vakiintunut niin valtiosääntöoikeuden kuin kansainvälisenkin oikeuden perusperiaatteeksi. Sitä pidetään myös eräänä kaikkein tärkeimmistä perus- ja ihmisoikeuksista. Työelämä on eräs yleisimmistä ja yksilön kannalta myös haitallisimmista syrjinnän esiintymisalueista ja suuri osa syrjinnänvastaisesta sääntelystä tähtääkin työelämän syrjinnän torjumiseen. Kansallisen syrjinnän vastaisen sääntelyn hajanaisuudesta kuitenkin johtuu, että oikeussuojan laatu ja laajuus vaihtelevat syrjintäperusteen ja syrjinnän ilmenemistilanteen mukaan. Yhdenvertaisuuslainsäädännön sekavuus ja epäjohdonmukaisuus onkin monesti esiin tuotu ongelma. Erityisesti syrjintäperusteiden määrittelemättömyyden, eri lakeihin sisältyvien erilaisten syrjintäperusteiden luetteloiden sekä seuraamusten epäyhteneväisyyden vuoksi työelämän syrjintätilanteisiin voi liittyä oikeudellista epävarmuutta. Syrjinnän kiellon perustavanlaatuisen luonteen ja yhdenvertaisuuslainsäädännön puutteiden vuoksi tutkielman tavoitteena on syrjinnän kiellon tarkastelu perus- ja ihmisoikeutena ja sen määrittely, mitä vaikutuksia sillä voi perus- ja ihmisoikeusnormina yksityisten välisissä suhteissa olla työelämän syrjintätilanteissa. Perus- ja ihmisoikeuksilla on perinteisesti katsottu olevan merkitystä ainoastaan yksilön ja julkisen vallan käyttäjän välisessä suhteessa. Perus- ja ihmisoikeuksien horisontaalivaikutus eli niiden merkitys yksityisten keskinäisissä suhteissa on kuitenkin viime vuosina saanut laajaa huomiota sekä kansallisessa että kansainvälisessä keskustelussa. Perus- ja ihmisoikeuksilla onkin toisinaan katsottu olevan normatiivista merkitystä myös yksityisten välisissä oikeussuhteissa. Perinteisen valtiokeskeisen ajattelutavan hiljattaiseen murentumiseen ovat Suomessa vaikuttaneet etenkin monet valtiosääntöuudistukset, jotka ovat johtaneet perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen asteittaiseen vahvistumiseen kaikilla oikeuden osa-alueilla. Nykyistä perus- ja ihmisoikeuskeskustelua voikin sanoa määrittävän tietynlainen erittelevyys, sillä tavoitteena on katsottu olevan sen selvittäminen, miten ja millä edellytyksin perus- ja ihmisoikeuksia tulisi hyödyntää erilaisissa soveltamistilanteissa ja toimintaympäristöissä. Työelämän on katsottu olevan esimerkki yksilön kannalta erityisestä toimintaympäristöstä, jossa perus- ja ihmisoikeuskysymykset voivat muodostua merkityksellisiksi. Perus- ja ihmisoikeuksien horisontaalivaikutuksessa voidaan pohjimmiltaan katsoa olevan kyse kontekstisidonnaisesta harkinnasta, jossa lähtökohtana on yksityisten välisen suhteen erivertaisuudesta johtuva heikomman osapuolen perus- ja ihmisoikeussuojan tarve.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, kuinka neljässä henkilöstömäärältään suurimman Suomeen rekisteröidyn yrityksen vuoden 2017 vastuullisuusraporteissa käsitellään henkilöstöön liittyviä tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuuskysymyksiä. Tarkastelemani yritykset ovat: tietoliikennealalla toimiva Nokia Oyj; hissejä, liukuportaita ja -ovia valmistava KONE Oyj; metsäteollisuusyritys Stora Enso Oyj; ja vähittäistavarakaupan alalla toimiva Kesko Oyj. Lähdeaineistonani toimii neljän edellä mainitun yrityksen vastuullisuusraportit vuodelta 2017. Tieteen kentässä tutkielmani sijoittuu tutkimuskysymyksensä ja teorian osalta sukupuolentutkimuksen kenttään. Käyttämäni aineiston ja liike-elämään sijoittuneen toimintaympäristönsä vuoksi tutkielmani on myös viestinnällisesti ja kauppatieteellisesti orientoitunut. Olen analysoinut vastuullisuusraportteja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Menetelmän avulla olen ensin kartoittanut, kuinka aineistossani käsitellään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä aiheita. Lisäksi olen kartoittanut, millaisiin sosiaalisiin luokitteluihin ja erontekoihin aineistossani on yhtäältä kiinnitetty huomiota ja toisaalta mihin ei ole kiinnitetty huomiota tai on ainakin päätetty vaieta käsiteltäessä tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä teemoja. Tämän olen toteuttanut käymällä läpi vastuullisuusraportit ja saattamalla aineistoni vuoropuheluun intersektionaalisen teorian kanssa, joka on toiminut analyysiäni ohjaavana teorianani. Intersektionaalisuuden avulla olen analysoinut, tarkastellaanko sosiaalisia luokitteluja ja erontekoja samanaikaisesti ja suhteessa toisiinsa. Intersektionaalisuuden ja sisällönanalyysin lisäksi olen ammentanut diskurssianalyyttistä lähestymistapaa tavassani suhtautua aineistooni. En oleta raporttien kuvaavan todellisuutta sinänsä vaan samanaikaisesti myös tuottavan ja rakentavan kuvaamaansa ilmiötä. Johtopäätösosiossa vertailen eri organisaatioiden dokumentteja keskenään ja etsin niistä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä selitän miksi toiset aiheet on nostettu esiin ja miksi tietyt teemat on jätetty vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että tarkastelemieni organisaatioiden raporteissa on kiinnitetty huomiota seuraaviin sosiaalisiin kategorioihin edes maininnan tasolla: sukupuoli, ikä, kansallisuus, ”rotu”, kulttuuri, etninen tausta, vammaisuus/kykenevyys, seksuaalinen suuntautuminen, kuuluminen sukupuolivähemmistöön, uskonto, mielipide, jäsenyys esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeessä, taidot, koulutustausta, persoonallisuus tai muu henkilökohtaiseen taustaan liittyvä ominaisuus. Eniten huomiota kuitenkin kiinnitetään huomiota sukupuoleen ja siinä erityisesti naisten osuuteen henkilöstössä ja johtotason tehtävissä, ikään ja kansallisuuteen. Sukupuoleen, ikään ja kansallisuuteen on kiinnitetty huomiota todennäköisesti siksi, että ne ovat suhteellisen helposti tilastoitavissa olevia attribuutteja. Miesten ja naisten välinen tilastointi sukupuolten osalta korostaa naisten osuutta ja jättää kokonaan huomioimatta sukupuolivähemmistöt. Monimuotoisuus on monissa raporteissa ymmärretty ennen kaikkea naisten osuutena henkilöstössä. Sukupuolen, iän ja kansalaisuuden jälkeen eniten huomiota on kiinnitetty ”rotuun”, etnisyyteen tai kulttuuriseen taustaan, vammaisuuteen/kykenevyyteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Yhteiskuntaluokkaan tai sosioekonomiseen luokkaan ei kiinnitetä aineistossani huomiota edes maininnan tasolla. Aineistossani ei juurikaan hyödynnetä intersektionaalista lähestymistapaa eli tarkastella monia eri sosiaalisia erontekoja tai luokitteluja samanaikaisesti ristiinvalottaen. Tarkastelemani organisaatiot vakuuttavat vain ansioiden ja osaamisen vaikuttavan henkilövalinnoissa ja palkkauksessa, joten ne haluavat profiloitua meritokraattisiksi organisaatioiksi. Tarkastelemani organisaatiot perustelevat tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden edistämistä syrjinnänvastaisuuden, maineenhallinnan ja kilpailuedun kautta. Kaikki neljä tarkastelemaani organisaatiota sanoutuvat irti syrjinnästä, joten ne eksplisiittisesti kertovat noudattavansa syrjintäkieltoa ja lakia ja siten kantavansa yhteiskuntavastuuta. Maineenhallinnan osalta organisaatiot tuovat esiin ulkoisten sidosryhmien ja etenkin asiakkaiden odotuksia yhteiskuntavastuun kantamiselle. Monimuotoisuuden edistäminen nähdään aineistossani myös keinona parantaa kilpailukykyä, sillä eri taustoista tulevien ihmisten ajatellaan ymmärtävän paremmin taustakulttuurejaan ja samoista taustoista tulevien asiakkaiden odotuksia ja toiveita tuotteille ja palveluille ja siten auttavan organisaatiota uusien markkina-alueiden saavuttamisessa ja vanhojen ylläpitämisessä.

Syrjintä raskauden ja perhevapaiden perusteella on Suomessa huomattava ja pitkään kestänyt ongelma. Syrjintä kohdistuu etenkin epävarmassa työtilanteessa oleviin naisiin, ja yksi yleisimmistä tilanteista on määräaikaisen työssuhteen uusimatta jättäminen. Näin on siitä huolimatta, että tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä syrjintänä, jos työnantaja palvelussuhteen kestosta tai jatkumisesta päättäessään menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen asemaan. Tutkielman tutkimuskysymys on, milloin määräaikaisen palvelussuhteen jatkamatta jättäminen on syrjintää raskauden tai perhevapaan perusteella. Kysymystä tarkastellaan suhteessa tasa-arvolakiin. Koska tasa-arvolakia on tulkittava Euroopan unionin oikeuden mukaisesti, tutkielmassa käsitellään myös unionin oikeutta. Tutkielman metodi on lainopillinen. Siinä selvitetään, miten palvelussuhteen jatkamista koskevaa syrjinnän kieltoa on tulkittava voimassa olevan oikeuden mukaan. Työssä myös jäsennetään tulkintoja, joita kyseisen syrjinnän kiellon sisällöstä on tehty. Tutkielmassa osoitetaan, että syrjinnän kiellon tulkinnan ydin on vakiintunut. Esimerkiksi työnantajalle aiheutuvat kulut eivät ole hyväksyttävä syy jättää raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän palvelussuhdetta uusimatta. Palvelussuhdetta tulee jatkaa myös siitä huolimatta, että henkilö ehtisi tehdä työtään vain vähän aikaa tai ei lainkaan. Toisen henkilön ansioituneisuus ei ole peruste syrjäyttää raskaana tai perhevapaalla olevaa henkilöä. Palvelussuhteen jatkoa ei myöskään saa kilpailuttaa muilla hakijoilla, jos työntekijä on pätevä ja määräaikaisuus on aiemmin uusittu automaattisesti. Jos sen sijaan tehtävä on aiemmin julistettu julkisesti haettavaksi, voidaan haku järjestää raskaudesta tai perhevapaasta huolimatta. Syrjinnän kiellon reunoille jää alueita, joissa oikeustila ei ole selvä. Palvelussuhteen jatkamista koskevan syrjinnän kiellon aiempi muotoilu salli työnantajan oikeuttavan menettelynsä työn tai tehtävän laadusta johtuvalla syyllä. Lain esitöiden perusteella ei ole selvää, voidaanko työn laatu katsoa edelleen oikeuttamisperusteeksi. Kuitenkin vain erittäin harva työ on sellainen, että saman henkilön tulee suorittaa tehtävä alusta loppuun eikä sijaisen käyttöä voida edellyttää. Oikeuskäytännössä ei ole esimerkiksi vahvistettu tulkintaa, jonka mukaan opettajien vaihdoksista lapsille aiheutuva haitta oikeuttaisi palvelussuhteen jatkamatta jättämisen. Tasa-arvolain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa esiintyy näkemyksiä, joiden mukaan henkilöä ei tarvitsisi palkata raskaussuojelun vuoksi, jos kyseessä on lyhyt määräaikainen palvelussuhde. Tulkinnat ovat osin ristiriidassa unionin tuomioistuinten ratkaisujen kanssa, joissa korostetaan syrjintäsuojaa myös määräaikaisissa palvelussuhteissa. Oikeustila on tältä osin epäselvä. Yksi tutkielman keskeisimmistä havainnoista on tasa-arvolain eräänlainen kerroksellisuus. Syrjinnän kiellot ovat saaneet olemassaolonsa aikana erilaisia muotoiluja, jotka ovat myös vaikuttaneet lain tulkintaan. Jotta voidaan selvittää palvelussuhteen jatkamista koskevan syrjinnän kiellon sisältö, tulkitsijan tulee palata lainkohdan alkujuurille ja seurata, miten laki ja siitä tehdyt tulkinnat ovat muokkautuneet vuosien aikana. Näkyvimmät muutokset syrjinnän kiellon tulkinnassa johtuvat aiemman suomalaisen lainsäädännön ja nykyisen, Euroopan unionin oikeudesta tulevan tulkintakäytännön eroista. Tasa-arvolaissa ei ole aina tehty selvää erottelua välittömään ja välilliseen syrjintään etenkään syrjinnän oikeuttamisen suhteen. Nykyään tasa-arvolaissa on kuitenkin omaksuttu se unionin oikeuden lähtökohta, että välitöntä syrjintää ei voi oikeuttaa. Oikeuttamisperusteet kuuluvat välilliseen syrjintään vanhempain- ja hoitovapaan perusteella. Palvelussuhteen jatkamisen kannalta tästä seuraa, että periaatteessa oikeuttamisperusteen nojalla palvelussuhteen voi jättää uusimatta vanhempain- ja hoitovapaan aikana, mutta ei äitiys- tai isyysvapaan tai raskauden aikana. Erottelua ei ole suoranaisesti oikeuskäytännössä käsitelty. Erottelu johtaa kysymään, ovatko esimerkiksi äitiys- ja vanhempainvapaalla olevat henkilöt palvelussuhteen jatkamisen suhteen vertailukelpoisessa asemassa eli tulisiko heitä kohdella samalla tavalla. Yksi jatkotutkimuksen aihe olisi selvittää tarkemmin, mikä on tasa-arvolain 7 §:n merkitys tulkittaessa lain 8 §:n mukaisia syrjinnän kieltoja.

Tutkielmassa analysoin algoritmisen päätöksenteon mahdollisesti sisältävän piilevän syrjivyyden tunnistamisen haasteita päätöksenteon kohteena olevan henkilön näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkielmassa arvioin sitä, millä tavoin algoritmisessa päätöksenteossa hyödynnettävissä koneoppimiseen perustuvissa tekoälyjärjestelmissä voi ilmetä syrjivyyttä. Tutkimuksen keskeinen kysymys on se, onko läpinäkyvyyden ja avoimuuden kautta ylipäänsä mahdollista luoda riittävä ymmärrys syrjivyydestä päätöksenteon kohteena olevalle henkilölle, jotta tämän olisi mahdollista reagoida asiaan. Tutkielmassa käytetään useita eri oikeustieteellisessä tutkimuksessa sovellettavia metodologioita, joista keskeisin on tietosuojaoikeuden ja hallinto-oikeuden osa-alueiden systematisointiin perustuva lainopillinen menetelmä. Tutkielma sisältää myös analyyttisen oikeustieteen menetelmän mukaista tutkimusta. Tutkielma sisältää elementtejä myös oikeus- ja yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta, sillä tutkielmassa analysoidaan oikeutta sen yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tutkielman olennainen havainto on se, että algoritmisen päätöksenteon syrjivyys voi saada alkunsa eri tavoin päätöksenteossa: kyseeseen saattaa tulla yhteiskunnassa vallitsevien epäkohtien tahaton hyödyntäminen tekoälyjärjestelmissä tai tarkoituksellinen toiminta, jossa päätöksenteossa hyödynnetään sellaisia valintoja, jotka johtavat syrjintään. Tästä seuraa, että syrjivyyden tunnistamista tulee lähestyä tapauskohtaisesti. Ongelmallisemmaksi muodostuu korrelaatiosuhteisiin perustuvan päätöksenteon luoma niin sanottu piilevä syrjintä, jota ei käytännössä ole mahdollista tunnistaa järjestelmän mustan laatikon sisältä. Tällöin hallinnon algoritmisen päätöksenteon syrjivyyden tunnistamista koskevan keskustelun osalta erityishuomion tulisi kiinnittyä tällaisten päätöksentekojärjestelmien riskien asianmukaiseen hallintaan.

: Tutkielmassani tarkastelen mitä on systeemiajattelu ja miten se on kehittynyt. Systeemiajattelun aatehistoriaa tarkastelevassa luvussa osoitan, että systeemiajattelu on syntynyt täyttämään mekanistisen ajattelun jättämää epistemologista tyhjiötä. Tuon esille systeemiajattelun kannalta keskeisiä historiallisia ajattelijoita ja taitekohtia aina antiikista moderniin aikaan. Nykyään systeemiajattelua sovelletaan laajasti eri tieteenaloilla. Tutkielmassani keskityn systeemiajattelun yhteiskunnallisiin sovelluksiin. Yhteiskunnallinen systeemiajattelu tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan eri toiminnot nähdään avoimina systeemeinä ja niitä pyritään sekä tutkimaan sekä muuttamaan tästä lähtökohdasta käsin. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitä on systeemiajattelu ja miten se on kehittynyt? Tutkimustehtävänäni on tarkastella systeemiajattelun kannalta merkittäviä historiallisia taitekohtia. 2. Miten ajattelun paradigman muutos kohti systeemisempää on vaikuttanut systeemiajattelun kehitykseen? ja 3. Kuinka systeemiajattelua sovelletaan käytännössä yhteiskunnallisen muutoksen tekemiseen? Metodini on systeeminen analyysi, jossa painotan systeemiajattelun käsitteistön analyysia. Käytän lähteenäni aihepiiriä koskevaa kirjallisuutta, erityisesti Capra ja Luigi Luisin teosta Systems View of Life. Tutkielmaani sisältyy tapausesimerkki Etelä-Intiasta, Andhra Pradeshin osavaltion julkisen koulutusjärjestelmän uudistamiseen tähtäävästä projektista, jossa työskentelin tutkijana keväällä 2023. Projekti nojasi systeemiajatteluun. Tehtäväni oli analysoida, millä tavoin systeemiajattelun filosofinen pohjakonstruktio näkyy kyseisen projektin käytännön toteutuksessa ja millaisia johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä systeemiajattelun soveltamiseen yhteiskunnallisessa ongelmanratkaisussa. Tapausesimerkkiäni tutkin kvalitatiivisesti, ja pohjaan tutkimukseni projektin parissa tekemääni työhön, haastatteluihin ja projektin taustainstituutioiden kirjallisiin periaatteisiin. Näiden pohjalta esitän lopussa suosituksen siitä, millä tavoin systeemistä muutosta voitaisiin tehdä kestävästi ja vaikuttavasti.

Systeemistä mallia pilotoitiin kansallisesti vuonna 2018 osana hallituksen Lapsi- ja perheperhepalveluiden LAPE-hanketta. Lastensuojelun ydintä pyrittiin vahvistamaan LAPE-ohjelmassa pilotoimalla systeemiseen ajatteluun ja perheterapeuttiseen työotteeseen perustuvaa Hackneyn mallia. Englannissa kehitetyssä Hackneyn mallissa hyödynnetään perheterapeuttisia, dialogisia sekä narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian oppeja lastensuojelukontekstissa. Haminan lastensuojelu osallistui tähän kansalliseen pilotointiin, jonka jälkeen Haminan lastensuojelussa jatkettiin systeemisen mallin mukaista työskentelyä liityttäessä vuoden 2019 alusta osaksi Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymää (Kymsote). Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella systeemisen mallin implementointia Haminan lastensuojelussa sekä selvittää mitkä tekijät ovat edistäneet mallin implementointia ja mitkä tekijät ovat puolestaan olleet esteenä mallin käyttöönotolle. Elina Aaltio ja Nanne Isokuortti (2019) ovat tehneet kansallisen arviointitutkimuksen systeemisen mallin pilotoinnista, joiden tuloksia peilaan tässä maisterintutkielmassa esiin tulleisiin havaintoihin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin fokusryhmäkeskustelua, johon ovat osallistuneet Haminan lastensuojelussa systeemistä mallia toteuttavat työntekijät; sosiaalityöntekijät, perheohjaajat, sosiaaliohjaaja, johtava sosiaalityöntekijä sekä perheterapeutti. Tutkimus analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Tutkimustulosten perusteella Haminan lastensuojelussa on ollut riittävät implementoinnin ennakkovalmistelut, jonka tuloksena työntekijät ovat kokeneet mallin tuoneen positiivisia vaikutuksia niin omaan työssä jakamiseen ja työn mielekkääksi kokemiseen kuin onnistumisen kokemuksiin myös asiakastyössä. Vaikka Haminan tiimeissä ei ole päästy toteuttamaan mallia täysimittaisesti niin, että olisi voitu hyödyntää systeemisen mallin menetelmiä, kuten sukupuuta ja aikajanaa, kaikilta osin, niin tulosten perusteella mallin ydinelementtien; systeemisen asiakastyön, systeemisen tiimin ja systeemisen viikkokokouksen olemassaolo turvaavat mallin hyödylliset vaikutukset. Systeemisen mallin implementoinnin esteinä ovat olleet liian suuret asiakasmäärät sekä organisaation johdon heikko sitoutuminen systeemisen mallin implementointiin.

Goals. The intention of my research was to analyze and increase understanding of the well-being theory by PhD Martin Seligman. Seligman is one of the leading characters and contributors of positive psychology and his theories and insights are widely cited among the researches and articles discussing positive psychology. Positive psychology has raised a lot of attention as a novel field of research and it is reasonable to take an analytical review at the theoretical elements it is built on. Hence the aim of this research is to further analyze the content and foundation of Martin Seligman's theory. Methods. My research was theoretical-conceptual in nature and the chosen research method was systematic analysis. Systematic analysis enables theoretical investigation and interpretation of the literary material. The aim is to get a deeper understanding of the research object through clarification and reconstructuring of the logical entity of the theory. The object of research and primary research material of this study was Martin Seligman's publication Flourish, A Visionary new understanding of happiness and well-being (2011). The analysis focuses on clarifying Seligman's well-being theory. The most essential concepts, their relations and theoretical coherence are examined in the study together with Seligman's argumentation. Results and conclusions. As the result of my research I will represent a reconstruction of the well-being theory based on the conducted analysis. The reconstruction describes the essential concepts of the theory together with their relations. The results of the research also indicate, that even though Seligman's theory contains a new and interesting conceptual point of view for observing positive psychology and well-being, it also contains some incoherence and even faults. These shortages weaken the credibility and reliability of the theory. Firstly, the theory's essential concept "flourishing" has not been defined explicitly. Secondly, Seligman indicates two separate roles for flourishing, which seems incoherent. Thirdly, Seligman describes his theory as descriptive although it seems to be normative. Consequently, it seems uncertain whether Seligman is aiming at a neutral description of decisions leading to well-being or giving recommendations of what people should choose for being well. The fourth problem is how Seligman argues the comprehensiveness of the well-being theory by comparing it to his preceding Authentic happiness -theory (2004). This comparison of the two theories seems however bias. The fifth problem in the theory is how Seligman describes whether the engagement-element can be evaluated only subjectively or both subjectively and objectively. As a conclusion, it may be stated that Seligman's theory should be further critically analyzed and developed to enable its utilization as the foundation for positive psychology.

DevOps on verrattain uusi ohjelmistokehitysmalli, joka on saavuttanut nopeasti suosiota. DevOps korostaa ohjelmistokehittäjien ja tuotannon ylläpitäjien välistä yhteistyötä. Yhteistyön korostamisen lisäksi DevOps on vahvasti työkalupainotteinen kehitysmalli, ja automaatio, jatkuva julkaisu sekä ohjelmistojen monitorointi ovat DevOpsin merkittävimpiä menetelmiä. Suosiostaan huolimatta DevOpsista on olemassa useita eri määritelmiä ja näkemyksiä. DevOpsista on myös julkaistu suhteellisen vähän tutkimusta ja DevOpsin käyttöönotto yrityksissä on tästä johtuen koettu hankalaksi. Tämän opinnäytetyön tavoite onkin koota DevOpsin nykytutkimusta DevOpsin käyttöönoton helpottamiseksi. Opinnäytetyössä suoritettiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus DevOps-tutkimuksesta käytännön näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksella pyrittiin selvittämään DevOpsin määrittävät tekijät, DevOpsista koituvat hyödyt ja haitat, sekä DevOpsin vaikutukset niin yksilöihin kuin yrityksiin. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 24 tutkimusta, jotka läpäisivät valittaville tutkimuksille asetetut kriteerit. Tutkielman tuloksena löydettiin kuusi määrittävää tekijää: jatkuva julkaisu, monitorointi, jatkuva testaus, automaatio, infrastruktuurin esittäminen koodina ja yhteistyö. DevOpsin merkittävimmät hyödyt olivat kehittämisen nopeus ja luotettavuus. DevOpsin haittoihin lukeutui yrityskulttuuriin ja ohjelmiston arkkitehtuuriin kohdistuvat muutokset ja niiden toteuttaminen, sekä DevOpsin soveltuvuus lähinnä web-palvelujen tuottamiseen. Yksilöt kokivat vastuun kasvamisen DevOpsin vaikutuksena, ja yrityksiin kohdistui painetta toimintatapojen muuttamiseen. ACM Computing Classification System (CCS): Software and its engineering / Agile software development Software and its engineering / System Administration

Hammaslääkärin kliininen työskentely on fyysisesti varsin kuormittavaa. Pitkään jatkuva staattinen lihaskuormitus ilmenee usein tuki- ja liikuntaelinten kipuoireina. Tässä tutkielmassa on selvitetty systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla hammaslääkäreiden työperäisen kuormituksen aiheuttamia tuki- ja liikuntaelinten oireita, niiden jakautumista sekä yleisyyttä. Hakukysymys muotoiltiin Patient Intervention/Exposure Control/Comparison Outcome eli PICO- mallin avulla. Tiedonhaku suoritettiin MEDLINE-tietokannasta. 160 hakukohdetta käsiteltiin ja seulottiin Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses eli PRISMA- menetelmän mukaisesti. Tutkielman kvalitatiiviseen analyysiin hyväksyttiin 17 vertaisarvioitua julkaisua. Aineiston tutkimukset olivat pääasiassa kyselytutkimuksia ja kattoivat yhteensä 4397 hammaslääkärin raportoimat sairastavuustiedot. Tarkempaan analyysiin valittiin 10 keskenään vertailukelpoista tutkimusta, jolloin aineisto koostui 2766 hammaslääkäristä. Aineiston rajaamisella pyrittiin kuvaamaan tarkemmin kipuoireiden kohdistumista ja esiintyvyyden yleisyyttä anatomisilla alueilla. Aineiston taulukointi ja jatkokäsittely toteutettiin Microsoft Excel-taulukkolaskentaohjelman avulla. Aineiston rajaamistavasta riippuen ilmeni, että ainakin 59-65 % hammaslääkäreistä koki kärsivänsä epäergonomian aiheuttamista ongelmista. 63 % kaikista oireista kohdistui selkään, mutta merkittäviä oireluokkia olivat myös niska (38 %) ja hartiaseutu (23 %) sekä yläraajat (30 %). Suurin osa lähdetutkimuksista oli julkaistu 2000- luvulla, joten tilanne kuvaa hyvin hammaslääkäreiden nykytilannetta. Tuki- ja liikuntaelinten oireilu on yllättävän yleistä, vaikka nykyaikaisessa kliinisessä työskentelyssä käytetään monia työergonomiaa parantavia ratkaisuja. Havainto on siten merkittävä ja aihe vaatisi jatkotutkimusta. (188 sanaa)