Browsing by Title

Pään ja kaulan levyepiteelisyöpä on kuudenneksi yleisin syöpätyyppi maailmassa. Yli 90 % pään ja kaulan syövistä on levyepiteelikarsinoomia, jotka käsittävät suuontelon, suunielun ja kurkunpään limakalvopintoja. Perinteisesti syöpäsolujen invaasiota ja syöpälääkkeiden tehoa on tutkittu kaksiulotteisissa (2D) soluviljelmissä. 2D-soluviljelmät eivät kuitenkaan pysty jäljittelemään alkuperäisten kasvainten mikroympäristöä, koska niissä solut kasvatetaan yksikerroksisena muovin päällä ilman luonnollista yhteyttä solunulkoiseen matriksiin. Onkologian alalla on kehitetty useita kolmiulotteisia (3D) malleja, kuten sferoideja, joilla voidaan tutkia syöpäsolujen migraatiota ja invaasiota. Hiiren Engelbreth–Holm–Swarmin sarkoomasta valmistettu kaupallinen tuote, Matrigeeli, on kolmiulotteisissa malleissa laajalti käytetty tyvikalvokomponentteja sisältävä matriksi. Matrigeelin ja useiden muiden kaupallisten matriksien, kuten rotan hännästä valmistetun tyypin I kollageenin, ongelmana on kuitenkin se, että ne eivät ole ihmiskasvainkudosperäisiä. Tämän vuoksi ne eivät pysty tarkasti mallintamaan ihmisen kasvaimen todellista mikroympäristöä. Ihmisen kohdunkaulan hyvänlaatuisista kasvaimista tutkimusryhmässämme valmistettu Myogeeli on tällä hetkellä ainoa ihmiskasvainperäinen matriksi, joka on osoittautunut erittäin toimivaksi ihmiskasvainperäisten syöpäsolujen invaasion tutkimuksessa. Esimerkiksi ihmisen suusyövästä eristetyt karsinoomasolulinjat invasoituvat huomattavasti tehokkaammin Myogeelissä kuin Matrigeelissä. Tutkielmani tavoitteena oli perehtyä suusyöpää ja karsinoomasolujen invaasiotutkimista käsittelevään kirjallisuuteen, seurata ja dokumentoida tohtoriopiskelija FK Katja Tuomaisen työskentelyä hänen valmistaessaan invaasiokokeita hammaslääketieteen laitoksen tutkimuslaboratoriossa. Tutkimusaineistonamme oli suusyöpäpotilaiden ien- ja kielinäytteet. Iennäytteestä onnistuimme eristämään syöpäsoluja ja kasvattamaan niitä Myogeeli-pohjaisessa sferoidimallissa. Kielinäyte oli huonompilaatuinen ja sen käsittely oli hankala. Tutkimuksessa testasimme myös syövän kemoterapiassa käytettyä epidermaaliseen kasvutekijä-reseptoriin sitoutuvaa vasta-ainetta, setuksimabia, näiden syöpäsolujen invaasiossa. Kokeissamme emme saaneet iennäytteestä kuin muutaman onnistuneen sferoidin johtuen todennäköisesti kudoksen käsittelyssä ilmenneistä ongelmista. Myöskään tutkimamme syöpälääke, setuksimabi, ei tässä kokeessa estänyt potilasnäytteestä eristettyjen syöpäsolulinjojen invaasiota. Kolmiulotteinen Myogeeli-pohjainen sferoidimallimme on myöhemmin ollut edelleen kehityksen kohteena ja siitä on vastikään julkaistu videoartikkeli.

Tutkielmassa tarkastellaan kesällä 2019 käytyä keskustelua, jossa käsitellään opiskelijoiden yhteiskunnallista asemaa ja oikeutta kesälomaan. Tavoitteena on selvittää, millaisena ryhmänä yliopisto-opiskelijat representoidaan ja millaisin kielellisin keinoin ryhmään liittyvät merkitykset syntyvät. Tutkielmassa selvitetään myös sitä, millaisiksi opiskelijoiden ja muiden aineistossa esiintyvien ryhmien väliset suhteet teksteissä rakentuvat. Muita keskeisiä ryhmiä ovat mm. työssäkäyvät ja veronmaksajat, työttömät ja opiskelijakriitikot, joilla tarkoitetaan opiskelijoiden lomatoiveisiin kriittisesti suhtautuvia keskustelijoita. Teoreettisina lähtökohtina toimivat diskurssintutkimus, uusi retoriikka ja ryhmätutkimus. Aineisto koostuu vaikuttavista teksteistä, joissa otetaan kantaa siihen, tulisiko opiskelijoilla olla oikeus kesälomaan. Aineistosta nousee esiin kaksi keskeistä merkityksellistämisen tapaa, jotka tutkielmassa nimetään opiskelijakriittiseksi ja opiskelijamyönteiseksi diskurssiksi. Näiden diskurssien sisällä rakennetaan erilaisia opiskelijoiden representaatioita. Ryhmiin liitettyjä merkityksiä ilmaisevia retorisia keinoja ovat mm. nimeäminen, ryhmien rinnastaminen ja vertaaminen toisiinsa sekä sanastoon liittyvät valinnat, kuten väkivalta-aiheiset verbit. Opiskelijakriittinen diskurssi representoi opiskelijat etuoikeutettuna ja hyväosaisena ryhmänä, joka voisi kustantaa lomansa omalla työpanoksellaan, mutta mukavuudenhaluisen ja uupumukseen taipuvaisen luonteensa takia se mieluummin pyrkii hankkimaan itselleen uuden veronmaksajien kustantaman etuuden – kesäloman. Opiskelijoiden kesäloma merkityksellistetään yhteis-kuntaa rasittavana kulueränä. Tämä diskurssi korostaa taloudellista näkökulmaa ja yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Opiskelijamyönteinen diskurssi esittää opiskelijat heikko-osaisena ryhmänä, jolta puuttuu muun yhteiskunnan nauttima oikeus lomaan ja lepoon. Opiskelijakriitikoiden ilkeämielisiksi ymmärretyt kommentit katsotaan osoitukseksi hierarkiasta, jossa yläluokkaan kuuluvat kommentoijat ivaavat uupuneita opiskelijoita, jotka sijoittuvat alas yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Opiskelijamyönteinen diskurssi käsittää kesäloman perusoikeutena, joka mahdollistaa ihmiselle välttämättömän palautumisen ja levon. Tutkimuksessa havaitaan, että molemmissa diskursseissa syytetään vastapuolta hyväosaisuudesta. Hyväosaisuus rakentuu teksteissä ominaisuudeksi, jonka perusteella ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta ilmaista mielipidettään tai vaatia ryhmälleen parempia oloja. Opiskelijamyönteinen ja opiskelijakielteinen diskurssi sitoutuvat erilaisiin arvoihin ja ideologioihin ja ne voi tulkita keskenään kilpaileviksi diskursseiksi. Opiskelijakriittinen diskurssi kytkeytyy viranomaisten edustamaan valtadiskurssiin, jonka mukaan opiskelijan tulee kesäisin tehdä töitä tai opintoja. Opiskelijamyönteinen diskurssi voidaan tulkita emansipatoriseksi vastadiskurssiksi, joka nostaa esiin epäkohdaksi katsomansa olosuhteet. Näiden kahden diskurssin lisäksi keskustelu sisältää myös luonteeltaan neutraalimpia tekstejä.

Cavalier King Charles Spaniel is a popular companion dog which has several hereditary diseases, such as syringomyelia. Syringomyelia is a neurological disorder in which a fluid-filled cavities are formed within the spinal cord. Syringomyelia in Cavaliers is usually caused by a chiari-type malformation that occurs almost in all Cavaliers. Syringomyelia causes neuropathic pain and the typical symptoms are scratching and contact hypersensitivity. Disorder can be treated with medication and surgery but there is no curing treatment available. The aim of this study was to estimate the heritability of the syringomyelia in Finnish Cavalier population. Also, influence of systematic effects such as sex and birth year were estimated. The phenotypic data consisting of 690 MRI (Magnetic Resonance Imaging) scanned Cavaliers and the pedigree data consisting information of 28580 Cavaliers were received from the Finnish Kennel Club. The dogs were diagnosed between 2007 and 2016 and they were born between 1998 and 2015. Systematic effects of the model were selected based on backward selection. RelaX2 was used for pruning of non-informative ancestors from the pedigree and to calculate inbreeding coefficients. The pruned pedigree included MRI scanned dogs and their connective ancestor (2972 dogs, 4 generations). Variance components were estimated using an animal model REML. Age of onset was the only significant systematic factor that affected syringomyelia. Based on the analysis, the heritability of syringomyelia is moderate (h2=0.21). Prevalence of syringomyelia can be decreased by selective breeding. However, no genetic progress in syringomyelia was obtained over the years. To improve the situation, more attention should be paid to the health of the dogs when breeding decisions are made. However, improving the health of Cavaliers is complicated because of the high prevalence of syringomyelia and chiari-type malformation and other hereditary disorders and also because of the low genetic diversity of the breed. Crossing with another breed should be also considered to improve the health of Cavaliers.

Lähtökohdat
 Pietsokirurgia perustuu ultraäänitaajuudella tapahtuvaan instrumentin kärjen värähtelyyn, joka mahdollistaa mineralisoituneen kudoksen leikkaamisen. Menetelmän tarkoituksena on vähentää luun leikkaamiseen liittyviä leikkauksen aikaisia tai jälkeisiä haittoja. Hammaslääketieteessä ultraäänitaajuudella tapahtuvaa värähtelyä alettiin hyödyntää luun leikkaamisessa 1980-luvulla. Pietsokirurgiaa käytetään muillakin lääketieteen aloilla kuten neurokirurgiassa sekä ortopediassa.


Menetelmät
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä tämän hetkistä tietoa ja kokemuksia pietsokirurgian toimintaperiaatteesta, menetelmän hyödyistä ja haitoista, sekä käyttökohteista suu- ja leukasairauksissa. Tutkimusaineisto kerättiin PubMed tietokannasta käyttämällä hakusanoja "piezosurgery" ja "piezoelectric surgery". Tulokset
 Pietsokirurgiaa voidaan hyödyntää monissa hammaslääketieteen kirurgisissa toimenpiteissä, kuten esimerkiksi luustoperäisten purentavirheiden leikkaushoidoissa, poskiontelon limakalvon nostossa ja hammasimplantin implantointialueen valmistelussa. Tämän tekniikan etuina ovat tarkka- ja pehmytkudoksia säästävää leikkausjälki, hyvä näkyvyys leikkausalueelle, kirurgisen laitteen helppo hallittavuus, kudosten tehokas leikkauksen jälkeinen paraneminen, emfyseemariskin välttäminen ja potilasystävällisyys. Pietsokirurgian suurimpina ongelmina ovat pidentynyt leikkausaika sekä kudoksia mahdollisesti vaurioittava lämmönmuodostuminen.


 Pohdinta Pietsokirurgista menetelmää käyttämällä on mahdollista saada kirurgisista toimenpiteistä mahdollisimman kudosystävällisiä ja näin vähentää leikkauksen aikaisia ja jälkeisiä haittoja. Menetelmän edut tulevat selkeimmin esille työskenneltäessä lähellä herkkiä pehmytkudosrakenteita, kuten esimerkiksi poskiontelon limakalvon noston yhteydessä. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia, miten pietsokirurgista tekniikkaa käytettäessä saataisiin lyhennettyä leikkaukseen kuluvaa aikaa. Tällä saataisiin pienennettyä kynnystä käyttää pietsokirurgista instrumenttia ja saavutettaisiin hyviä hoitotuloksia mahdollisimman kudosystävällisesti ja vähin haitoin.

In this MA dissertation I’m going to examine the discursive formation of social exclusion from the specific aspect of social governance. Social exclusion has been a main concern in welfare policy in Finland and Europe in recent decades. The social construction of exclusion is reconstructed in daily practices in politics, media and everyday speech. Despite the numerous areas of discussion there is a great consensus in public opinion regarding who the socially excluded are and why it is especially important to form resistance to their exclusion. Discourses regarding the uncontrollability of social exclusion have managed to divert the focus away from exclusion, which hides the modes social exclusion is operating in as an instrument of social governance. The aim of this dissertation is to critically examine the discursive formation of social exclusion, and to show how the concept is connected to social governance. For research methodology I have used genealogy and critical reading of governance, as well as the idea of discursive formation of truth systems. This dissertation mainly uses analysis based on literature, but also utilises the extracts of policy documents to support its arguments. In this research I have separated the governance of social exclusion into four sections. I review each theme in their own chapters, where I discuss how the theme is formed and how it became a part of the discursive formation of social exclusion. The first theme discusses how social exclusion is a way of moral and normative governance, while the second area explores the dimension of financial-rational governance. The third section considers social exclusion as a reflection of changing citizenship, as well as ideologically degrading the welfare state. The fourth theme discusses management of mental states as a form of exclusion governance, and where interventionist projects have a primary role. Critical examination of social exclusion is important as discursive formation and knowledge systems are used in many ways to legitimize displacing practices and unequal policies. By critically examining the certainty of social exclusion we can become aware of how positions of the socially excluded are formed through variated discourses legitimizing truth systems. The conclusion of my paper suggests that political discussion needs new openings and contemporary perspectives to question the prevailing way of rationalization.

Diagnoosi etenevästä muistisairaudesta katkaisee pääsääntöisesti työntekijän työuran lähes välittömästi ja seurauksena on työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen. Taustalla vaikuttavat usein diagnoosin viivästyminen, epätietoisuus sairauden vaikutuksista työntekijän työkykyyn ja riittämätön panostus työkykyä tukevien kuntoutussuunnitelmien laatimiseen. Tämän tutkielman lähtökohtana on ollut huomio muistisairautta sairastavien ihmisten näkymättämyydestä työurien pidentämistä koskevassa keskustelussa, huolimatta siitä että osatyökykyisten työpotentiaalia halutaan hyödyntää yhä tehokkaammin työelämässä. Mikä erottaa muistisairaudet muusta osatyökykyisyyttä koskevasta keskustelusta ja kuinka myös heidän yhdenvertaisuuttaan työelämässä voitaisiin parantaa? Tutkielmassa on tarkasteltu tästä lähtökohdasta erityisesti toimintakyvyn vaikutusta ihmisten osallisuuden ja toimijuuden mahdollisuuksiin työelämässä ja yhteiskunnassa. Eräänä vastauksena muistisairauksien näkymättömyyteen työelämää koskevassa keskustelussa voidaan pitää vallitsevaa käsitystä laillisesta kansalaisuudesta, joka perustuu yksilön autonomiseen kykyyn toteuttaa määrättyjä velvollisuuksia ja sen varaan rakentuvalle käsitykselle ihmisyydestä. Henkilö, joka ei pysty täyttämään näitä velvoitteita rajautuu niin kansalaisuuskäsityksen ulkopuolelle kuin menettää vastavuoroiseen tunnistamiseen perustuvan oikeuden olla persoona muiden joukossa. Tutkielman hypoteesina on, että yhteiskunnassa vallitseva pelko ja epätietoisuus tiedonkäsittelyllisten taitojen heikkenemistä kohtaan hankaloittavat sairastuneiden henkilöiden työssä jatkamista asettaen heidät siten eriarvoiseen asemaan yhdenvertaisuuslain suojasta huolimatta. Muistisairautta sairastavien ihmisten persoonan tunnistamisen vaikeus yhteiskunnan näkökulmasta voi myös edesauttaa heidän jäämistään huomaamatta työelämästä käytävän keskustelun ulkopuolelle. Tässä tutkielmassa on analysioitu työelämän yhdenvertaisuudesta ja monimuotoisuudesta kirjoitettuja julkaisuja. Aineiston kokoamisessa on pyritty muodostamaan kuva suomalaisen työelämän kannalta keskeisten toimijoiden, kuten ministeriöiden ja työmarkkinakeskusjärjestöjen, käsityksistä syrjimättömästä työelämästä. Käsiteanalyysin kautta on tarkasteltu, miten yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus aineiston kontekstissa kuvataan ja keiden näkökulmasta syrjimättömyyttä pyritään edistämään. Käsitteiden analysoinnin tarkoituksena on ollut pohtia, rajaavatko ne jollain tavalla itsessään esimerkiksi muistisairautta sairastavat henkilöt kategorisesti ulos työelämän kontekstista. Ulossulkemisen prosessien tunnistamisessa on käytetty Iris Marion Youngin näkemyksiä ulkoisesta ja sisäisestä ekskluusiosta. Lakiin perustuvien syrjintäperusteiden kautta yhdenvertaisuus ymmärrettiin monimuotoisuutta konkreettisempana ja saavutettavampana tilana. Monimuotoisuus näyttäytyi puolestaan perustuvan yhdenvertaisuutta positiivisemmalle lähtökohdalle, sillä sen kautta yksilöllisyys pyrittiin näkemään voimavarana erilaisuuden sijaan. Yhdenvertaisuus konkretisoitui syrjinnän kiellon kautta, jonka seurauksena erot vähemmistöjen ja muiden toimijaryhmien välillä rakentuivat selvemmiksi ja pysyvämmiksi. Liiketaloudellisista realiteeteista riippuvaisena ja organisaatiota pääasiallisesti aineettomasti hyödyttävänä, syrjimmättömyyden edistäminen nähtiin herkkänä talouden suhdannevaihteluille. Syrjimättömyyden edistämisessä tärkeänä nähtiin kyky tiedostaa ja tunnistaa syrjiviä ajattelu- ja toimintamalleja organisaation arjessa. Toimintakyky havainnollistui aineistossa fyysiseen toimintakykyyn vahvasti liittyvänä ja liikunta- ja aistivammoista johtuvana. Osatyökykyisyyden seurauksiksi aineistossa ymmärretyt työssä suoriutumisen haasteet eivät siten johtuneet tiedonkäsittelyllisten taitojen heikentymisestä. Toimintakyky ymmärretiin aineistossa pikemminkin paikallaan pysyvänä tilana, jonka kompensoiminen rajoittuu kertaluonteisiin muutoksiin pääosin työpaikan fyysisissä olosuhteissa. Tiedonkäsittelylliset taidot näyttäytyivätkin aineistossa tiedostamattomana lähtökohtana yksilön mahdollisuudelle toimia työelämässä. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että muistisairautta sairastavien henkilöiden ulossulkeminen työelämän syrjimättömyyttä koskevasta keskustelusta tapahtui pääosin sisäisen ekskluusion kautta. Huolimatta siitä, että heidän läsnäoloaan ei aktiivisesti evätty, toimijaryhmää ei tunnustettu julkisesti aineiston kontekstissa. Voitaneen siten päätellä, että huolimatta syrjimättömyyden tavoitteiden yleisinhimillisyydestä, muistisairautta sairastavia henkilöitä ei pyritty inkluusion keinoin ottamaan mukaan keskusteluun. Mahdollista voi lisäksi olla, että tämänkin tutkielman aineiston kontekstissa kognitiivisen toimintakyvyn heikkemisestä kärsivät henkilöt rajautuivat persoonuuden tunnistamisen vaikeudesta johtuen tiedostamatta ulos. Käytännön tasolla muistisairautta sairastavien ihmisten yhdenvertaisuutta työelämässä voitaisiin näiden tulosten valossa tukea jakamalla tietoa työnantajille sekä työelämän keskeisille vaikuttajille. Samoin työssään jatkavia henkilöitä tulisi tukea, sillä he voivat läsnäolollaan muuttaa vallitsevia käsityksiä työssä jatkamisesta myös muistisairausdiagnoosin jälkeen.

Yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa pidetään eräinä oikeusjärjestyksemme keskeisimmistä oikeusperiaatteista. Syrjinnän kielto onkin vakiintunut niin valtiosääntöoikeuden kuin kansainvälisenkin oikeuden perusperiaatteeksi. Sitä pidetään myös eräänä kaikkein tärkeimmistä perus- ja ihmisoikeuksista. Työelämä on eräs yleisimmistä ja yksilön kannalta myös haitallisimmista syrjinnän esiintymisalueista ja suuri osa syrjinnänvastaisesta sääntelystä tähtääkin työelämän syrjinnän torjumiseen. Kansallisen syrjinnän vastaisen sääntelyn hajanaisuudesta kuitenkin johtuu, että oikeussuojan laatu ja laajuus vaihtelevat syrjintäperusteen ja syrjinnän ilmenemistilanteen mukaan. Yhdenvertaisuuslainsäädännön sekavuus ja epäjohdonmukaisuus onkin monesti esiin tuotu ongelma. Erityisesti syrjintäperusteiden määrittelemättömyyden, eri lakeihin sisältyvien erilaisten syrjintäperusteiden luetteloiden sekä seuraamusten epäyhteneväisyyden vuoksi työelämän syrjintätilanteisiin voi liittyä oikeudellista epävarmuutta. Syrjinnän kiellon perustavanlaatuisen luonteen ja yhdenvertaisuuslainsäädännön puutteiden vuoksi tutkielman tavoitteena on syrjinnän kiellon tarkastelu perus- ja ihmisoikeutena ja sen määrittely, mitä vaikutuksia sillä voi perus- ja ihmisoikeusnormina yksityisten välisissä suhteissa olla työelämän syrjintätilanteissa. Perus- ja ihmisoikeuksilla on perinteisesti katsottu olevan merkitystä ainoastaan yksilön ja julkisen vallan käyttäjän välisessä suhteessa. Perus- ja ihmisoikeuksien horisontaalivaikutus eli niiden merkitys yksityisten keskinäisissä suhteissa on kuitenkin viime vuosina saanut laajaa huomiota sekä kansallisessa että kansainvälisessä keskustelussa. Perus- ja ihmisoikeuksilla onkin toisinaan katsottu olevan normatiivista merkitystä myös yksityisten välisissä oikeussuhteissa. Perinteisen valtiokeskeisen ajattelutavan hiljattaiseen murentumiseen ovat Suomessa vaikuttaneet etenkin monet valtiosääntöuudistukset, jotka ovat johtaneet perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen asteittaiseen vahvistumiseen kaikilla oikeuden osa-alueilla. Nykyistä perus- ja ihmisoikeuskeskustelua voikin sanoa määrittävän tietynlainen erittelevyys, sillä tavoitteena on katsottu olevan sen selvittäminen, miten ja millä edellytyksin perus- ja ihmisoikeuksia tulisi hyödyntää erilaisissa soveltamistilanteissa ja toimintaympäristöissä. Työelämän on katsottu olevan esimerkki yksilön kannalta erityisestä toimintaympäristöstä, jossa perus- ja ihmisoikeuskysymykset voivat muodostua merkityksellisiksi. Perus- ja ihmisoikeuksien horisontaalivaikutuksessa voidaan pohjimmiltaan katsoa olevan kyse kontekstisidonnaisesta harkinnasta, jossa lähtökohtana on yksityisten välisen suhteen erivertaisuudesta johtuva heikomman osapuolen perus- ja ihmisoikeussuojan tarve.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, kuinka neljässä henkilöstömäärältään suurimman Suomeen rekisteröidyn yrityksen vuoden 2017 vastuullisuusraporteissa käsitellään henkilöstöön liittyviä tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuuskysymyksiä. Tarkastelemani yritykset ovat: tietoliikennealalla toimiva Nokia Oyj; hissejä, liukuportaita ja -ovia valmistava KONE Oyj; metsäteollisuusyritys Stora Enso Oyj; ja vähittäistavarakaupan alalla toimiva Kesko Oyj. Lähdeaineistonani toimii neljän edellä mainitun yrityksen vastuullisuusraportit vuodelta 2017. Tieteen kentässä tutkielmani sijoittuu tutkimuskysymyksensä ja teorian osalta sukupuolentutkimuksen kenttään. Käyttämäni aineiston ja liike-elämään sijoittuneen toimintaympäristönsä vuoksi tutkielmani on myös viestinnällisesti ja kauppatieteellisesti orientoitunut. Olen analysoinut vastuullisuusraportteja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Menetelmän avulla olen ensin kartoittanut, kuinka aineistossani käsitellään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä aiheita. Lisäksi olen kartoittanut, millaisiin sosiaalisiin luokitteluihin ja erontekoihin aineistossani on yhtäältä kiinnitetty huomiota ja toisaalta mihin ei ole kiinnitetty huomiota tai on ainakin päätetty vaieta käsiteltäessä tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä teemoja. Tämän olen toteuttanut käymällä läpi vastuullisuusraportit ja saattamalla aineistoni vuoropuheluun intersektionaalisen teorian kanssa, joka on toiminut analyysiäni ohjaavana teorianani. Intersektionaalisuuden avulla olen analysoinut, tarkastellaanko sosiaalisia luokitteluja ja erontekoja samanaikaisesti ja suhteessa toisiinsa. Intersektionaalisuuden ja sisällönanalyysin lisäksi olen ammentanut diskurssianalyyttistä lähestymistapaa tavassani suhtautua aineistooni. En oleta raporttien kuvaavan todellisuutta sinänsä vaan samanaikaisesti myös tuottavan ja rakentavan kuvaamaansa ilmiötä. Johtopäätösosiossa vertailen eri organisaatioiden dokumentteja keskenään ja etsin niistä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä selitän miksi toiset aiheet on nostettu esiin ja miksi tietyt teemat on jätetty vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että tarkastelemieni organisaatioiden raporteissa on kiinnitetty huomiota seuraaviin sosiaalisiin kategorioihin edes maininnan tasolla: sukupuoli, ikä, kansallisuus, ”rotu”, kulttuuri, etninen tausta, vammaisuus/kykenevyys, seksuaalinen suuntautuminen, kuuluminen sukupuolivähemmistöön, uskonto, mielipide, jäsenyys esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeessä, taidot, koulutustausta, persoonallisuus tai muu henkilökohtaiseen taustaan liittyvä ominaisuus. Eniten huomiota kuitenkin kiinnitetään huomiota sukupuoleen ja siinä erityisesti naisten osuuteen henkilöstössä ja johtotason tehtävissä, ikään ja kansallisuuteen. Sukupuoleen, ikään ja kansallisuuteen on kiinnitetty huomiota todennäköisesti siksi, että ne ovat suhteellisen helposti tilastoitavissa olevia attribuutteja. Miesten ja naisten välinen tilastointi sukupuolten osalta korostaa naisten osuutta ja jättää kokonaan huomioimatta sukupuolivähemmistöt. Monimuotoisuus on monissa raporteissa ymmärretty ennen kaikkea naisten osuutena henkilöstössä. Sukupuolen, iän ja kansalaisuuden jälkeen eniten huomiota on kiinnitetty ”rotuun”, etnisyyteen tai kulttuuriseen taustaan, vammaisuuteen/kykenevyyteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Yhteiskuntaluokkaan tai sosioekonomiseen luokkaan ei kiinnitetä aineistossani huomiota edes maininnan tasolla. Aineistossani ei juurikaan hyödynnetä intersektionaalista lähestymistapaa eli tarkastella monia eri sosiaalisia erontekoja tai luokitteluja samanaikaisesti ristiinvalottaen. Tarkastelemani organisaatiot vakuuttavat vain ansioiden ja osaamisen vaikuttavan henkilövalinnoissa ja palkkauksessa, joten ne haluavat profiloitua meritokraattisiksi organisaatioiksi. Tarkastelemani organisaatiot perustelevat tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden edistämistä syrjinnänvastaisuuden, maineenhallinnan ja kilpailuedun kautta. Kaikki neljä tarkastelemaani organisaatiota sanoutuvat irti syrjinnästä, joten ne eksplisiittisesti kertovat noudattavansa syrjintäkieltoa ja lakia ja siten kantavansa yhteiskuntavastuuta. Maineenhallinnan osalta organisaatiot tuovat esiin ulkoisten sidosryhmien ja etenkin asiakkaiden odotuksia yhteiskuntavastuun kantamiselle. Monimuotoisuuden edistäminen nähdään aineistossani myös keinona parantaa kilpailukykyä, sillä eri taustoista tulevien ihmisten ajatellaan ymmärtävän paremmin taustakulttuurejaan ja samoista taustoista tulevien asiakkaiden odotuksia ja toiveita tuotteille ja palveluille ja siten auttavan organisaatiota uusien markkina-alueiden saavuttamisessa ja vanhojen ylläpitämisessä.

Syrjintä raskauden ja perhevapaiden perusteella on Suomessa huomattava ja pitkään kestänyt ongelma. Syrjintä kohdistuu etenkin epävarmassa työtilanteessa oleviin naisiin, ja yksi yleisimmistä tilanteista on määräaikaisen työssuhteen uusimatta jättäminen. Näin on siitä huolimatta, että tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä syrjintänä, jos työnantaja palvelussuhteen kestosta tai jatkumisesta päättäessään menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen asemaan. Tutkielman tutkimuskysymys on, milloin määräaikaisen palvelussuhteen jatkamatta jättäminen on syrjintää raskauden tai perhevapaan perusteella. Kysymystä tarkastellaan suhteessa tasa-arvolakiin. Koska tasa-arvolakia on tulkittava Euroopan unionin oikeuden mukaisesti, tutkielmassa käsitellään myös unionin oikeutta. Tutkielman metodi on lainopillinen. Siinä selvitetään, miten palvelussuhteen jatkamista koskevaa syrjinnän kieltoa on tulkittava voimassa olevan oikeuden mukaan. Työssä myös jäsennetään tulkintoja, joita kyseisen syrjinnän kiellon sisällöstä on tehty. Tutkielmassa osoitetaan, että syrjinnän kiellon tulkinnan ydin on vakiintunut. Esimerkiksi työnantajalle aiheutuvat kulut eivät ole hyväksyttävä syy jättää raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän palvelussuhdetta uusimatta. Palvelussuhdetta tulee jatkaa myös siitä huolimatta, että henkilö ehtisi tehdä työtään vain vähän aikaa tai ei lainkaan. Toisen henkilön ansioituneisuus ei ole peruste syrjäyttää raskaana tai perhevapaalla olevaa henkilöä. Palvelussuhteen jatkoa ei myöskään saa kilpailuttaa muilla hakijoilla, jos työntekijä on pätevä ja määräaikaisuus on aiemmin uusittu automaattisesti. Jos sen sijaan tehtävä on aiemmin julistettu julkisesti haettavaksi, voidaan haku järjestää raskaudesta tai perhevapaasta huolimatta. Syrjinnän kiellon reunoille jää alueita, joissa oikeustila ei ole selvä. Palvelussuhteen jatkamista koskevan syrjinnän kiellon aiempi muotoilu salli työnantajan oikeuttavan menettelynsä työn tai tehtävän laadusta johtuvalla syyllä. Lain esitöiden perusteella ei ole selvää, voidaanko työn laatu katsoa edelleen oikeuttamisperusteeksi. Kuitenkin vain erittäin harva työ on sellainen, että saman henkilön tulee suorittaa tehtävä alusta loppuun eikä sijaisen käyttöä voida edellyttää. Oikeuskäytännössä ei ole esimerkiksi vahvistettu tulkintaa, jonka mukaan opettajien vaihdoksista lapsille aiheutuva haitta oikeuttaisi palvelussuhteen jatkamatta jättämisen. Tasa-arvolain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa esiintyy näkemyksiä, joiden mukaan henkilöä ei tarvitsisi palkata raskaussuojelun vuoksi, jos kyseessä on lyhyt määräaikainen palvelussuhde. Tulkinnat ovat osin ristiriidassa unionin tuomioistuinten ratkaisujen kanssa, joissa korostetaan syrjintäsuojaa myös määräaikaisissa palvelussuhteissa. Oikeustila on tältä osin epäselvä. Yksi tutkielman keskeisimmistä havainnoista on tasa-arvolain eräänlainen kerroksellisuus. Syrjinnän kiellot ovat saaneet olemassaolonsa aikana erilaisia muotoiluja, jotka ovat myös vaikuttaneet lain tulkintaan. Jotta voidaan selvittää palvelussuhteen jatkamista koskevan syrjinnän kiellon sisältö, tulkitsijan tulee palata lainkohdan alkujuurille ja seurata, miten laki ja siitä tehdyt tulkinnat ovat muokkautuneet vuosien aikana. Näkyvimmät muutokset syrjinnän kiellon tulkinnassa johtuvat aiemman suomalaisen lainsäädännön ja nykyisen, Euroopan unionin oikeudesta tulevan tulkintakäytännön eroista. Tasa-arvolaissa ei ole aina tehty selvää erottelua välittömään ja välilliseen syrjintään etenkään syrjinnän oikeuttamisen suhteen. Nykyään tasa-arvolaissa on kuitenkin omaksuttu se unionin oikeuden lähtökohta, että välitöntä syrjintää ei voi oikeuttaa. Oikeuttamisperusteet kuuluvat välilliseen syrjintään vanhempain- ja hoitovapaan perusteella. Palvelussuhteen jatkamisen kannalta tästä seuraa, että periaatteessa oikeuttamisperusteen nojalla palvelussuhteen voi jättää uusimatta vanhempain- ja hoitovapaan aikana, mutta ei äitiys- tai isyysvapaan tai raskauden aikana. Erottelua ei ole suoranaisesti oikeuskäytännössä käsitelty. Erottelu johtaa kysymään, ovatko esimerkiksi äitiys- ja vanhempainvapaalla olevat henkilöt palvelussuhteen jatkamisen suhteen vertailukelpoisessa asemassa eli tulisiko heitä kohdella samalla tavalla. Yksi jatkotutkimuksen aihe olisi selvittää tarkemmin, mikä on tasa-arvolain 7 §:n merkitys tulkittaessa lain 8 §:n mukaisia syrjinnän kieltoja.

Tutkielmassa analysoin algoritmisen päätöksenteon mahdollisesti sisältävän piilevän syrjivyyden tunnistamisen haasteita päätöksenteon kohteena olevan henkilön näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkielmassa arvioin sitä, millä tavoin algoritmisessa päätöksenteossa hyödynnettävissä koneoppimiseen perustuvissa tekoälyjärjestelmissä voi ilmetä syrjivyyttä. Tutkimuksen keskeinen kysymys on se, onko läpinäkyvyyden ja avoimuuden kautta ylipäänsä mahdollista luoda riittävä ymmärrys syrjivyydestä päätöksenteon kohteena olevalle henkilölle, jotta tämän olisi mahdollista reagoida asiaan. Tutkielmassa käytetään useita eri oikeustieteellisessä tutkimuksessa sovellettavia metodologioita, joista keskeisin on tietosuojaoikeuden ja hallinto-oikeuden osa-alueiden systematisointiin perustuva lainopillinen menetelmä. Tutkielma sisältää myös analyyttisen oikeustieteen menetelmän mukaista tutkimusta. Tutkielma sisältää elementtejä myös oikeus- ja yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta, sillä tutkielmassa analysoidaan oikeutta sen yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tutkielman olennainen havainto on se, että algoritmisen päätöksenteon syrjivyys voi saada alkunsa eri tavoin päätöksenteossa: kyseeseen saattaa tulla yhteiskunnassa vallitsevien epäkohtien tahaton hyödyntäminen tekoälyjärjestelmissä tai tarkoituksellinen toiminta, jossa päätöksenteossa hyödynnetään sellaisia valintoja, jotka johtavat syrjintään. Tästä seuraa, että syrjivyyden tunnistamista tulee lähestyä tapauskohtaisesti. Ongelmallisemmaksi muodostuu korrelaatiosuhteisiin perustuvan päätöksenteon luoma niin sanottu piilevä syrjintä, jota ei käytännössä ole mahdollista tunnistaa järjestelmän mustan laatikon sisältä. Tällöin hallinnon algoritmisen päätöksenteon syrjivyyden tunnistamista koskevan keskustelun osalta erityishuomion tulisi kiinnittyä tällaisten päätöksentekojärjestelmien riskien asianmukaiseen hallintaan.