Browsing by Title

Goal. The corona pandemic during spring 2020 led to closing of schools. Therefor majority of the teachers had to move to distance education. The teachers were in a whole new situation and had to rapidly develop a new way to teach. Co-teaching is an approach becoming more common. It refers to a situation where two or more teachers cooperates. The objective of my study is to figure out how the teachers who were working as co-teachers executed distance education during Spring 2020. Furthermore, I study possible advantages and challenges the teachers experienced from the co-teaching in the distance education. My goal is to add knowledge and understanding of the foundation pillars of co-teaching and distance education through this study. Methods. I sent an e-mail to ten co-teachers where I asked their willingness to participate in my study and three teacher pairs were willing to be a part of my study. Therefor there were three cases in my study. Materials were collected with pair interviews and the theme interview was selected to be a survey. As an analysis method I used the content analysis. Results and conclusions. All Teacher pairs considered it most reasonable to divide their pupil into two separate groups. Each pair had about an hour lasting virtual study hall in a day through video conference. After this the lines were left open so that for example the pupils who needed support were able to stay and work with teacher's assistance. In all three cases the benefits from work pair were mainly the same. Some of the found advantages were divided responsibility, the colleague's support and work stress relief. Challenges due having a work pair were minimal. The reason can be the fact that the interviews were carried out in a pair. One case brought up the occasional disagreements and additional work through work phone. One case experienced that here had been some challenges with communication and it had lead to a few misunderstandings. However, all the teacher pairs emphasised that none of these challenges were a threshold question.

The aim of this study is to analyze where, how and for which purposes wallpapers manufactured by the company Pihlgren ja Ritola Oy were used in interior decoration during the period of 2000–2009 as represented by Finnish magazines. Wallpaper is studied from the point of view of its functionalities: what is the role of traditional paper-made wallpaper in interior decoration and what kinds of decorative effects its various uses create. Interest in wallpaper and its study has increased during the last decades but more recent wallpapers and its study has drawn less attention. Qualitative visual content analysis was used as the research method. The study material was gathered from the collection of magazine and newspaper clippings archived by the company Pihlgren ja Ritola Oy. The clippings collection had been used as the company´s demonstration material as well as for archiving purposes. The magazine pictures related to the use of Pihlgren ja Ritola Oy wallpaper in interior decoration published over the period of 2000–2009 in different Finnish magazines were selected discretionarily. The visual material (N=95) was analyzed with theory guided visual content analysis. Results were presented by themes. The wallpapers of Pihlgren ja Ritola Oy were used for interior decoration in both traditional and non-traditional ways. In the versatile use of wallpaper all seemed to be allowed. Wallpaper was coloured, turned upside down, and decorative objects were wallpapered. As wallpaper was also used to cover discreet decorative objects the interaction between the wallpaper and other decorative elements increased even though the relative role of wallpaper diminished. Still, primarily the wallpapers were used on the walls and in home interiors. The furnishing seems to be extending to every part of the house – the intimate and active appearance created with colours, patterns and creative use of wallpaper was emphasised. The results showed plenty and multiform usage of effect wallpapers which practically answer to the needs of the open concept spaces. Especially the effect wallpapers appear in a functional role. Wallpaper can be in constant change as it interacts with architecture, interior and the human being. Multiform ways to use wallpaper serve as a tool of expressing oneself as well as reflecting the phenomena of their time such as the need for personality. As well the definitions of the wallpaper and the traditional significances turned upside down. Wallpaper is not only a passive background, but it displays out in different ways even in the middle of the space concretely.

Sinfoniaorkesterit ylläpitävät vuosisatojen taakse ulottuvaa klassisen musiikin traditiota. Tämän tradition jatkuvuudesta on oltu kansainvälisellä tasolla huolissaan; Suomessa sinfoniakonserteissa yleisöä on vielä toistaiseksi riittänyt. Vakioyleisön ikääntyminen on kuitenkin synnyttänyt tarpeen löytää uusia yleisöjä. Lisäksi orkesteritoiminnan pääasiallisten rahoittajien, kuntien, heikentyvä taloustilanne on asettanut omat uhkakuvansa. Loputtomien vaihtoehtojen kulttuurikentällä kilpaillaan ihmisten vapaa-ajasta ja näin sinfoniaorkestereillakin on tarve osoittaa tarpeellisuutensa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää niitä keinoja, joilla suomalaisen orkesteri-instituution edustaja pyrkii pitämään itsensä ja yleisösuhteensa relevanttina 2020-luvun laajalla kulttuurikentällä. Samalla työssä tarkastellaan, mitä orkesterin toimintaan kuuluu ja mitä musiikillisia, hallinnollisia, yhteiskunnallisia ja yleisötyöhön liittyviä haasteita orkesteri mahdollisesti kohtaa. Lisäksi työssä käsitellään sitä, kuinka vakiintunut toimija uudistaa toimintaansa. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jonka tapauksena toimii Espoon kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta puolistrukturoidulla teemahaastattelumenetelmällä kerätystä asiantuntijahaastattelusta. Teemahaastattelurunko koostui kuudesta teemasta: toimintaympäristö, taidemusiikin ala, yleisö, markkinointi, kilpailu ja oma toiminta. Aineiston analysointiin käytettiin sisällönanalyysimenetelmää. Menetelmän avulla haastatteluaineistosta ryhmiteltiin kuusi luokkaa: rahoitus, kilpailu ja erottautuminen, taiteelliset sisällöt, muusikoiden hyvinvointi, yleisö ja instituution tulevaisuus. Aineiston perusteella orkesteri voi perustella olemassaoloaan kolmella tavalla: laadulla, yleisöllä ja yleisötyöllä. Laadun käsite läpäisee orkesterin koko toiminnan ja siihen pyritään niin taiteellisissa sisällöissä, vierailijavalinnoissa, markkinoinnissa kuin asiakaspalvelussakin. Mahdollisimman laaja yleisö on selkeä indikaattori orkesterin tarpeellisuudesta etenkin rahoittajien näkökulmasta. Ammattiorkesterin voikin nähdä myös asiakaspalveluinstituutiona, jonka täytyy tuntea oma yleisönsä voidakseen palvella tätä mahdollisimman hyvin ja tarjotakseen mielekästä sisältöä omaa linjaa unohtamatta. Oma selkeä linja ja profiili, jota rakennetaan muun muassa taiteellisilla sisällöillä, auttaa erottautumisessa lukuisten vaihtoehtojen kulttuurikentällä. Saavuttaakseen uutta yleisöä orkestereiden täytyy tuntea myös niitä, jotka eivät käy konserteissa, ja tarjota myös heitä kiinnostavia sisältöjä. Yleisötyö on myös keino hankkia uusia yleisöjä. Samalla se on taiteen hyvinvointidiskurssin valossa keino palvella yhteiskuntaa. Orkestereilla ei ole varaa tuudittautua nykytilanteeseen, vaan niiden tulee tarkkailla toimintaympäristöään ja kehittyä sen mukana. Uudistumistarve koskee myös klassisen musiikin traditiota. Orkesterin uudistuminen edellyttää toiminnan ja organisaation joustavuutta, jota edistää henkilöstön keskeinen positiivinen ilmapiiri. Uusia ideoita omaksutaan todennäköisemmin oman orkesterin ulkopuolelta, nuoren sukupolven muusikkojäsenten tai vierailevien taiteilijoiden kautta. Tulevaisuudessa kuntien talousvaikeudet saattavat johtaa orkestereiden rahoituksen pienenemiseen, minkä johdosta orkesterit saattavat joutua etsimään uusia rahoitusratkaisuja yksityiseltä sektorilta.

Tutkielmassa syvennytään monikansallisten vaikuttamisverkostojen perustamien asevalvontakampanjoiden rooliin monenkeskisessä asevalvonnassa. Tutkielman pyrkimyksenä on selvittää Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan tapausesimerkin kautta, millaisia diskursiivisia prosesseja ja kehystämisen tapoja asevalvontakampanjat hyödyntävät pyrkiessään vaikuttamaan monenkeskiseen asevalvontaan. Tutkielman tavoitteena on kontribuoida sekä asevalvontakampanjoiden maailmanpoliittista roolia koskevaan kirjallisuuteen että turvallisuuden tutkimuksen teoriakenttään. Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian ajatukset yhdessä kehystämiskirjallisuuden kanssa antavat tälle tutkielmalle analyyttiset työkalut. Hyödyntämällä turvallistamisen ja turvallistamisen purkamisen käsitteiden lisäksi makroturvallistamisen käsitettä tutkielma laajentaa turvallistamisteorian alkuperäistä ajatusta siitä, mitkä tahot voivat toimia turvallistavina toimijoina ja, millä tasolla turvallistamista tapahtuu. Visuaalisen turvallistamisen teorian ajatukset taas antavat eväät visuaalisten puheaktien analysoimiseen. Turvallistaminen luetaan tutkielmassa kehystämisen alalajiksi, ja yhdistämällä turvallistamisteorian ja kehysteorian argumentteja tutkielmassa on mahdollista tunnistaa, analysoida ja vertailla erilaisia diskursiivisia prosesseja ja kehystämisen tapoja. Tutkielman aineisto koostuu Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan seitsemästä tekstipohjaisesta kampanjamateriaalista ja kolmesta kampanjavideosta. Analyysin perusteella Campaign to Stop Killer Robots -kampanja on pyrkinyt konstruoimaan autonomiset asejärjestelmät tai ”tappajarobotit” koko ihmiskunnan vaarantavaksi turvallisuusuhaksi, ja poikkeustoimena kampanja esittää autonomiset asejärjestelmät kieltävää oikeudellisesti sitovaa instrumenttia. Samanaikaisesti Campaign to Stop Killer Robots -kampanja on purkanut puheakteissaan valtioiden voimankäytön ja sotilaallisen sektorin turvallistamista. Tutkielman tulokset osoittavat, että visuaalisen aineiston piirteet edistävät turvallistamisen prosessia, mutta kokonaisuudessaan visuaalisessa aineistossa esiintyvät kehystämisen tavat ovat monitulkintaisuutensa vuoksi vahvasti kytköksissä verbaalisiin puheakteihin. Tulokset tuovat mielenkiintoisella tavalla esiin, ettei turvallistaminen ole aina keskeisin kehystämisen tapa, jolla kampanja pyrkii nostamaan autonomiset asejärjestelmät poliittisten päättäjien prioriteettilistalle. Verbaalisissa puheakteissa turvallistamisteot jäävät usein moraalisten ja eettisten kehysten varjoon. Tutkielman tulokset vahvistavat aikaisemmassa kirjallisuudessa tehtyjä havaintoja siitä, että asevalvontakampanjat hyödyntävät turvallistamistekoja ja turvallistamisen purkamista instrumentaalisesti pyrkiessään levittämään normeja kansainvälisessä yhteisössä. Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan tapa hyödyntää monia samanaikaisia kehystämisen tapoja korostaa kuitenkin tarvetta yhdistää yhä enemmän turvallistamisteorian ja kehysteorian ajatuksia, jotta vaikuttamiskampanjoiden toimintaa voitaisiin ymmärtää kokonaisvaltaisesti. Tutkielman perusteella autonomisia asejärjestelmiä koskeva asevalvontaprosessi tulee tulevaisuudessa entistä ajankohtaisemmaksi, ja asevalvontakampanjoiden keskeistä roolia tässä monenkeskisessä prosessissa on mahdotonta sivuuttaa.

Tutkielman tavoitteena on arvioida konsernien tappiontasaamisen mahdollisuutta eri jäsenvaltiossa sijaitsevien konserniyhtiöiden välillä. Tutkielmassa pitäydytään yritysjärjestelyjen osalta tappioiden verokohteluun rajat ylittävissä sulautumistilanteissa, sekä konsernivähennyksellä toteutetun tuloksentasauksen mahdollisuuden arvioimisessa. Alueellisesti tutkielma keskittyy konserniyhtiöiden piirissä, joiden kotipaikka on EU:n ja ETA:n alueella. Vuosilta 2020–2021 voidaan tunnistaa Suomen kannalta kaksi merkittävää seikkaa tässä aihepiirissä. Vaikutuksin 1.1.2021 Suomen konserniverojärjestelmään implementoitiin Konsernivähennyslaki. Konsernivähennyslain implementoinnin myötä suomen konserniverojärjestelmässä säädetään ensimmäistä kertaa tappioiden verokohtelusta rajat ylittävissä tilanteessa, jossa konsernille ei jää jäsenvaltion alueelle kiinteää toimipaikkaa. Toiseksi, 15.5.2020 KHO antoi viisi päätöstä koskien rajat ylittävää tappiontasausta. Ottaen huomioon, että KHO:n aikaisempi ratkaisukäytäntö on ollut tämän oikeuskysymyksen osalta niukkaa, päätösten sisällön analysoiminen on ollut erittäin arvokasta. Molempien seikkojen lähemmästä tarkastelusta voidaan todeta, että tappioiden siirtymisessä rajat ylittävästi sulautumistilanteissa ja tuloksentasaamisessa tytäryhtiölle annettavalla konsernivähennyksellä lopullisen tappion periaate on avainasemassa. Tämä on selvää, kun otetaan huomioon Konsernivähennyslain esityöt, lain sanamuoto, konsernivähennykselle asetetut edellytykset, sekä KHO:n linjaus tuoreessa ratkaisukäytännössä. Tästä syystä tutkielmassa lopullisen tappion periaatteen edellytyksien jäsentäminen on ollut korostuneessa asemassa. Tällä hetkellä tappioiden lopullisuuden osoittaminen on ainoa poikkeusääntö, joka mahdollistaa rajat ylittävän tappiontasauksen. Tutkielman metodina on lainoppi. Lainopille ominaiseen tapaan tutkielmassa on pyritty selvittämään lopullisen tappion periaatteen edellytyksiä analysoimalla asianmukaisia oikeuslähteitä. Yhtenä lopullisen tappion periaatteen edellytyksenä on se, että tappiontasaamisen tulee olla sallittua kotimaisen lainsäädännön nojalla. Tämän valossa tutkielman alkuvaiheessa on paneuduttu ja analysoitu veroneutraalille sulautumiselle, konserniavustukselle ja konsernivähennykselle säädetyistä lain asettamista vaatimuksista. Lopullisen tappion periaate on EUT:n ratkaisukäytännössä syntynyt ja kehittynyt periaate. Tämän oikeuskysymyksen osalta tutkielmassa on tukeuduttu EUT:n päätökseen asiassa C-446/03 Marks & Spencer ja sen jälkeiseen relevanttiin EUT:n ratkaisukäytäntöön. Tutkielman loppuvaiheessa pääpisteenä on ollut KHO:n tuore ratkaisukäytäntö. Objektiivina on ollut arvioida, miten KHO on soveltanut lopullisen tappion periaatteen edellytyksiä sen ratkaisukäytännössä. Lähtökohtaisesti kansalliset rajoittavat säännökset, jotka asettavat objektiivisesti arvioituna vastaavanlaiset rajat ylittävät tapaukset eri asemaan kuin kansalliset järjestelyt on katsottu SEUT sijoittautumisoikeuden vastaisiksi. Rule of reason periaatteen mukaisesti rajoittamiselle on kuitenkin katsottu olevan oikeuttamisperusteet. Rajoittamista ei ole kuitenkaan katsottu oikeutetuksi, jos kyseessä on tappiollisen yhtiön lopulliset tappiot. Tältä osin on katsottu, että rajoittaminen ei läpäise suhteellisuusperiaatepunnintaa. Asia C-446/03 Marks & Spencer oli mullistava tällä alalla mutta se jätti myös monta avointa kysymystä lopullisen tappion periaatteen edellytyksien osalta. EUT on täsmentänyt lopullisen tappion edellytyksien sisältöä Marks & Spencer tapauksen jälkeisessä ratkaisukäytännössä. EUT:n ratkaisukäytännön analysoimisen tuloksena voidaan todeta, että vallitsevassa oikeustilassa lopullisen tappion poikkeuksen edellytykset ovat asetettu hyvin korkealle ja vähennystä hakevalle osapuolelle on asetettu hyvin ankara näyttötaakka. EUT:n ja KHO:n ratkaisukäytäntö mukailee hyvin vahvasti jäsenvaltioiden poliittisia ja taloudellisia intressejä. Vaikka teoreettisella tasolla lopullisen tappion periaate mahdollistaa tappioiden siirtymisen rajat ylittävästi, käytännön tasolla näyttötaakka on kuitenkin asetettu hyvin epäkäytännölliselle tasolle. Tämän valossa ei ole yllättävää, että meillä ei ole vielä tällä hetkellä EUT:n tai KHO:n ratkaisukäytäntöä, jossa lopullisen tappion näyttötaakka olisi hyväksytysti näytetty toteen. Toisaalta siitäkin huolimatta, että näyttötaakka on asetettu tällä hetkellä hyvin korkealle, todennäköisesti jatkossakin konserniyhtiöt ympäri Eurooppaa pyrkivät näyttämään tämän toteen. Tätä puoltaa mm. EU:n sisämarkkinatavoitteen intressi sekä tappioiden merkittävä taloudellinen intressi konsernien näkökulmasta. Lopullisen tappioiden ankara näyttötaakka on haastettuna tällä hetkelläkin vireillä olevassa EFTA tuomioistuimen asiassa E-7/23 ExxonMobil Norway AS. Tämän valossa voimme toiveikkaina todeta, että lopullisen tappion periaatteen ankara näyttötaakka ei ole ainakaan tällä hetkellä vielä kiveen hakattu.

Joukkorahoitus on vaihtoehtoinen rahoitusmuoto, jossa yksityishenkilöt, yhteisöt tai yritykset keräävät varoja suurelta joukolta ihmisiä, tyypillisesti internetin välityksellä. Se tarjoaa rahoitusta erilaisiin projekteihin, kuten startup-yritysten toimintaan, sosiaalisiin hankkeisiin, taiteellisiin tuotantoihin tai keksintöihin. Joukkorahoitus mahdollistaa rahoituksen keräämisen perinteisten rahoituslaitosten ulkopuolella ja voi olla joko palkkio-, laina- tai osakepohjaista. Tämä rahoitusmuoto on kasvattanut suosiotaan globaalisti tarjoten uusia mahdollisuuksia sekä rahoittajille että rahoituksen hakijoille. Lainamuotoiseen joukkorahoitushankkeeseen sijoittaminen sisältää aina riskin siitä, että lainapääoma menetetään osittain tai kokonaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää voidaanko lainamuotoisessa joukkorahoituksessa välitetty tappiollinen laina vähentää yksityishenkilön tuloverotuksessa tuloverolain mukaisena luovutustappioon rinnastettavana tappiona ja jos voidaan, mitä edellytyksiä tappion vähennyskelpoisuudella on. Tutkielma sisältää niin velvoite-, arvopaperi- ja vero-oikeudellisia ulottuvuuksia, vaikka fundamentaalisesti tutkimuksen kohde onkin vero-oikeudellinen. Tutkielma käsittelee kuitenkin rahoitusmarkkinoiden kokonaisuuteen kuuluvaa joukkorahoitusta sekä velkakirjan luonnetta oikeudellisena instrumenttina. Tämän johdosta tutkielmassa on syytä perehtyä myös velvoite- ja arvopaperimarkkinaoikeudelliseen kontekstiin. Tutkimuskysymystä tarkastellaan erityisesti tuloverolain sekä relevantin oikeuskäytännön ja Verohallinnon ohjeistuksen kautta. Tuloverolain mukaan luovutustappioon rinnastetaan sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena. Laki asettaa siis joukkorahoituksessa välitetylle lainalle kaksi edellytystä: joukkorahoituksessa välitetyn lainan tulee olla tuloverolain mukainen arvopaperi ja sen tulee olla lopullinen. Tuloverolaissa tai sen esitöissä ei kuitenkaan määritellä arvopaperin merkityssisältöä, joten tutkielmassa tarkastellaan myös arvopaperin määritelmää ja erityisesti kysymystä siitä, mitä on tuloverolain kontekstissa pidettävä arvopaperina. Tutkielman päätteeksi voidaan todeta, että lainamuotoisessa joukkorahoituksessa välitetyt tappiolliset lainat ovat tietyin edellytyksin vähennettävissä luovutustappioon rinnastettuina tappioina yksityishenkilön verotuksessa. Vähennyskelpoisuuden määrittää lopulta lainan oikeudellinen luonne. Mikäli joukkorahoituksessa välitetty laina täyttää juoksevan velkakirjan tunnusmerkistön ja sen arvonvähentyminen on tosiasiallisesti lopullinen, on kyseinen luottotappio vähennettävissä sijoittajana toimineen yksityishenkilön tuloverotuksessa. Lisäksi vähennyskelpoisuudelta edellytetään, että verovelvollisen verovuonna luovuttaman omaisuuden yhteenlasketut luovutushinnat ja yhteenlasketut hankintamenot ylittävät laissa säädetyn raja-arvon.

While anecdotal evidence has long claimed that a raw meat–based diet (RMBD) improves the metabolic health of canines, no rigorous scientific study has clarified this issue. Canine atopic dermatitis (CAD) has also been linked to metabolic health, but its relation to diet remains poorly understood. This study investigates whether dietary choice is linked to metabolic health in healthy and CAD-diagnosed canines via targeted serum and urine metabolomic analysis of polar, non-ionic metabolites, as well as whether the underlying CAD condition modulates the response to nutritional intake. Serum metabolites of client-owned Staffordshire Bull Terriers, divided into CAD-diagnosed (n=14) and healthy (n=6) cohorts, were studied. Urine metabolites of a subset of the CAD-diagnosed canines (n=8) were also studied. The canines were split into two cohorts based on diet. The first cohort were fed a commercially available high-fat, moderate-protein, low-carbohydrate RMBD (n=11, CAD diagnosed n=8, healthy n=3). The second cohort were fed a commercially available moderate-fat, moderate-protein, high-carbohydrate kibble diet (KD) (n=9, CAD diagnosed n=6, healthy n=3). The diet intervention period lasted approximately 4.5 months (median 135d). Statistical analysis of the serum profiles across all dogs (n=20) and the urine profiles of the CAD-diagnosed subset (n=8) were performed. The KD cohort was found to have higher concentrations of methionine than the RMBD cohort, both in serum (all dogs, p<0.0001) and in urine (CAD-only cohort, p<0.0002), as well as cystathionine and 4-pyridoxic acid. Methionine plays important roles in homocysteine metabolism, and elevated levels have been implicated in various pathologies. The CAD (n=14) cohort dogs showed starker metabolic changes in response to diet regarding these pathways compared to the healthy (n=6) cohort. However, there was no significant change in CAD severity as a result of either diet. Likely due to the higher meat content of the RMBD, higher concentrations of several carnitines and creatine were found in the RMBD cohort. Citrulline was found in higher concentrations in the KD cohort. While the findings from this experiment provide insight into the relationship between diet and the serum and urine metabolite profiles of canines, they also suggest that neither diet significantly affected CAD severity.

Lung cancer, the current leading cause of death by cancer, can be categorized into small cell lung cancer (SCLC) and non-small cell lung cancer (NSCLC), lung adenocarcinoma of NSCLC being the most common. Advances have been made in lung adenocarcinoma treatment based on the tumor genetic profile, especially with epidermal growth receptor (EGFR) gene mutated lung cancers. The initial responses of targeted therapy have promising outcomes, but the patients acquire drug resistance against the selective EGFR tyrosine kinase inhibitors (TKIs), such as osimertinib. To find a way to prevent, revert, or bypass various EGFR TKI resistance mechanisms, they are studied in hopes of discovering new ways to inhibit or degrade EGFR, to target the bypass mechanisms, or tumor heterogeneity. This study aims to target intratumor heterogeneity of EGFR expression to prevent Osimertinib resistance/enhance Osimertinib efficacy in PC9 cells. It was detected that PC9 cells were a heterogeneous population, that could be separated into EGFR-low expressing and EGFR-high expressing cells. Based on clustered regularly interspaced short palindromic repeats (CRISPR) screening, EGFR-low cells had enriched expression of Ariadne RBR E3 Ubiquitin Protein Ligase 2 (ARIH2) and RING finger protein 7 (RNF7) genes compared to EGFR-high cells. These genes encode proteins that are part of a ubiquitylation complex E3-E3 ligase, possibly mediating proteasomal degradation of EGFR. To verify this, the genes are first knocked out (KO) in PC9 EGFR-low cells with CRISPR-Cas9 method. Second, parental cells are treated with pevonedistat, which is an E3-E3 ligase activator inhibitor. The effects of ARIH2/RNF7 KO cells, and pevonedistat-treated cells are analyzed with flow cytometry. Lastly, an in vitro drug experiment to see, if the combination of osimertinib and pevonedistat would have a synergistic effect in killing PC9 EGFR-low cells. RNF7 KO cells and pevonedistat-treated cells appeared to have elevated levels of EGFR, insinuating EGFR is proteasomally degraded by E3-E3 ligase. The results of in vitro drug experiment looked promising as the combination drug treatment seemed to be the most effective. The E3-E3 ligase is an appealing target for cancer therapy but it has not been researched much in lung cancer context. Also, pevonedistat is still on clinical trials and has cytotoxic effects, therefore, the proteasomal degradation pathway of EGFR requires to be more studied.

Secondary metabolites are bioactive compounds that help the plant to adapt in different adverse environmental conditions but are not an essential part of plant developmental processes and also secondary metabolites have pharmaceutical value because of their antioxidant, anticancer, antibacterial and antifungal properties. Type-III polyketide synthases (PKSs) are a group of polyketide synthases that produce secondary metabolites with diverse biological activities in plants. The main objective was to localize the PKSs G2PS1, G2PS2, FvCHS2-1, HlVPS into the peroxisomes for synthesizing secondary metabolites in plants. The experiment was performed by amplifying the genes with specific Px-targeting signal. Then the genes cloned into destination vector pEAQ-HT-DEST1. The plasmid constructs were transformed to Agrobacterium tumefaciens and agro-infiltrated to Nicotiana benthamiana and Petunia hybrida leaf tissue. Western blotting results revealed that all proteins were expressed in infiltrated leaves of both tobacco and petunia but HPLC chromatograms showed that only the protein FvCHS2-1 produced novel peaks for metabolites in tobacco.

Ivermektiini on uuden tyyppinen antiparasitaarinen aine, jolla on menestyksellisesti hoidettu korvapunkkitartuntoja koirilla ja kissoilla. Tässä tutkimuksessa testattiin ivermektiinin tehoa tarhaketun korvapunkin hoitoon kahdella kokeella. I kokeessa 60 tartunnan saanutta sinikettua hoidettiin eri annostasoilla (0,1, 0,2 tai 0,4 mg/kg) ivermektiiniä. Ketut tutkittiin kolmen ja yhdeksän viikon kuluttua. Hoidetuilta ketuilta löytyi punkkeja molemmissa tarkastuksissa. Suuri osa punkeista oli osittain hajonneita ja selvästi jo pitkään kuolleina olleita. Ivermektiinin tehosta ei voitu tehdä johtopäätöksiä tämän kokeen perusteella, koska hoidettujen kettujen korvista löytyneiden punkkien elävyyttä ei arvosteltu. II kokeessa kuusi korvapunkkitartunnan saanutta sinikettua hoidettiin ivermektiinillä annoksella 0,4mg/kg. Ketut tutkittiin kolmen viikon kuluttua elävien punkkien varalta, jolloin niiden korvista löytyi vain kuolleita punkkeja. Johtopäätöksenä todetaan, että ainakin 0,4 mg/kg annostus iverrnektiiniä tappoi korvapunkit, muttakuolleet punkit jäivät korviin hajoamaan. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään tarhaketun tavallisimmat ulkoloiset, joita ovat ketun syyhypunkki (Sarcoptes scabiei var. vulpis), korvapunkki (Otodectes cynotis), koiran kirppu (Ctenocephalides canis) ja minkin kirppu (Ceratophyllis vison).