Browsing by Title

Tutkielmani käsittelee tiedonantovelvollisuutta hevoskaupassa. Huomioin kuluttajakaupan ja muun kaupan erot, sekä kauppalain ja kuluttajansuojalain soveltamisen kannalta merkitykselliset asiat. Vakavimpiin tiedonantovelvollisuuden laiminlyönteihin sovelletaan varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain pätemättömyysperusteita. Tutkielmassa pyrkimyksenä on löytää ratkaisu myyjän ja ostajan oikeuksien ja velvollisuuksien oikeudenmukaiselle toteutumiselle ja tuoda esiin hevoskaupan erityisyydestä johtuvat haasteet lainsoveltamistilanteissa. Sopimusoikeudelliseen tiedonantovelvollisuuteen on vaikuttanut erilaiset vallalla olleet yhteiskunnalliset näkemykset, joten tutkielmassa käydään läpi sopimusoikeuden kehitystä ja siihen vaikuttaneita teorioita. Tutkielmassa käydään läpi kansainväliset oikeuslähteet ja sopimusoikeuden kehityksen, painottaen viimeaikaista EU-oikeudellista kehitystä ja kansainvälisessä sopimusoikeudessa ilmi tulleita epäkohtia. Tiedonantovelvollisuus on vahvasti periaatesidonnainen, joten tutkielmassani on huomioitu tiedonantovelvollisuuteen vaikuttaneet periaatteet: lojaliteettiperiaate, yhdenvertaisuusperiaate ja kohtuusperiaate. Heikomman suoja ja perusoikeuksien vahvistunut merkitys varallisuusoikeudessa ovat nostaneet keskiöön tasavertaisuuden sopimussuhteissa. Perusoikeuksiin ja heikomman suojelemiseen liittyy kuitenkin aina vaara, että joko ali- tai yli suojellaan toista osapuolta. Varallisuusoikeudessa tilanteiden tapauskohtaisuus on tyypillistä. Joustavat normit, kuten sopimuksenmukaisuutta koskevat, mahdollistavat lainsoveltajan käyttää harkintavaltaansa. Tapauskohtaisuus aiheuttaa kuitenkin ongelmia oikeuden ennakoitavuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta, ja saatetaan sattumanvaraisesti pitää milloin mitäkin seikkaa relevanttina. Hevoskaupassa tapauskohtaisuus korostuu kaupan kohteen erityisyyden johdosta ja osapuolten henkilökohtaisten ominaisuuksien eroavaisuuksien vuoksi. Neuvonta- ja varoittamisvelvollisuus ovat mahdollisia hevoskaupassa, erityisesti lojaliteettivelvollisuuden takia, tilanteissa, jossa ostaja on kokematon, myyjä ammattilainen ja hevonen omaa erityisiä ominaisuuksi. Vaatimukset soveltuvuudesta erityiseen tarkoitukseen tulisi pitää kohtuullisena myyjille, ja siten vain poikkeuksellisesti voi vastuu syntyä sen perusteella tiedonantovirheestä. Vastuu soveltuvuudesta erityiseen tarkoitukseen on mahdollinen sellaisena kuin se on -ehtoa koskevan säännöksen mukaan, mikälli tilanne täyttää erityiseen tarkoitukseen soveltuvuudelle asetetut vaatimukset. Kuluttajariitalautakunta on automaattisesti soveltanut sellaisena kuin se on -ehtoa koskevaa säännöstä käytetyn tavaran kauppaan vastoin alkuperäistä säännösten tarkoitusta asettaa vain minimivaatimus tiedonantovelvollisuuden täyttämiselle. Tiedonantovelvollisuuden täyttämisvaatimukset ovat tapauskohtaisia, jolloin tulisi huomioida kaikki tapaukseen vaikuttavat seikat ja välttää liian yksipuolista tarkastelutapaa. Heikomman suojelemisessa tulisi samoin huomioida tilanne kokonaisuutena. Heikomman suojan tulisi saada merkitystä yhdenvertaisesti kaikissa samanlaisissa tilanteissa. Siten heikomman suojeleminen on tarpeellinen yksityishenkilöiden ja pienyrittäjienkin kohdalla, eikä sitä voida siten rajoittaa vain kuluttajankaupassa voimassa olevaksi. Kansainvälisesti sopimusoikeuden yhtenäistämispyrkimystä tulisi edelleenkin tavoitella ja luopua EU:ssa mahdollisuudesta säätää kansallisesti lisävaatimuksia sopimuksenmukaisuuden osalta.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia tiedonhakustrategioita tiedonhakijatkäyttävät etsiessään tietoa Internetistä. Käyttäjät luokitellaan kolmeen ryhmään tiedonhakustrategiansa mukaan. Haku-suuntautuneet käyttäjät käyttävät enimmäkseen hakukoneita, niin koko Internetin kattavia kuin sivustojen sisäisiäkin. Linkkisuuntautuneet taas joko tietävät tai arvaavat kohdesivuston osoitteen tai käyttävät laajoja hierarkkisia hakemistoja tiedon löytämiseen. He navigoivat mielummin sivustollakin linkkejä käyttäen eivätkä yleensä käytä hakutoimintoa. Eriytyneet käyttäjät eivät säännönmukaisesti suosi kumpaakaan tapaa, vaan valitsevat strategian tehtävän mukaan. Tietoa kerättiin kahdella tavalla: WWW-sivulla olleella kyselylomakkeella ja tiedonhakutestillä, jossa käyttäjille annettiin suoritettavaksi erilaisia tiedonhakutehtäviä. Tiedonhakutehtävät lajiteltiin kolmeen ryhmään sen mukaan, mitä strategiaa ne suosivat: hakustrategiaa suosivat, linkkistrategiaa suosivat ja neutraalit tehtävät. Tutkimusongelmana oli selvittää, kuinka tehtävän tyyppi ja ATK- ja Internet-kokemus vaikuttavat tiedonhakustrategian valintaan. Kävi ilmi, ettei käyttäjien suuntautuneisuus tiettyyn strategiaan vaikuta tiedonhakustrategian valintaan, vaan ainoastaan tehtävän tyyppi oli merkitsevä tekijä. Aikaisemman tutkimustiedon valossa kokeenet suosivat haku-suuntautunutta strategiaa. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että kokemus lisäsi molempien strategioiden käyttöä yhtäläisesti, mutta tämä ilmiö oli havaittavissa ainoastaan kysely-lomakkeen pohjalta, ei testeissä. Molempien tiedonhakustrategioiden käyttö lisääntyy kokemuksen myötä, mutta suhteelliset osuudet pysyvät samoina. Syyksi sille, että kokeneet eivät suosineet hakustrategiaa, esitetään sitä, että tehtävät olivat liian helppoja, jolloin kokemus ei pääse auttamaan. Oleellisia eroja suoritusajoissa tai hakustrategian vaihdon tiheydessä ei havaittu suhteessa kokemukseen, ainoastaan suhteessa tehtävän tyyppiin.Tämäkin selitettiin toisentyyppisten tehtävien helppoudella. Tutkimuksessa pohditaan lisäksi asiantuntijuuden syntyä tiedonhakukontekstissa sekä esitetään metatietohypoteesi, jonka mukaan tiedonhakustrategian valintaan vaikuttaa tärkeänä tekijänä käyttäjän metatieto hakupalveluista. Metatietoon kuuluu tieto siitä, mitä hakukoneita on saatavilla, mitä tietoa verkosta kannattaa hakea, millä yrityksillä ja yhteisöillä on sisältörikkaat sivut jne, ja minkä tyyppistä tietoa yleensä on saatavilla. Kaikenkaikkiaan strategian valintaan esitetään taustalle kolmen tason tiedon vaikutusta: 1) oma asiantuntemus haettavasta alasta, 2) metatieto Internetin tiedonhakupalveluista sekä 3) tekninen tieto siitä, kuinka hakukoneet toimivat.

Tutkielma käsittelee tiedon ja asiantuntijuuden rakentumista sukupuoliaiheisessa ryhmäimitaatiopelissä. Sen teoreettisessa pohjassa yhdistyvät etnometodologis-keskustelunanalyyttinen näkemys sosiaalisia ryhmiä koskevien tiedon ja asiantuntijuuden tilannesidonnaisesta rakentumisesta sekä imitaatiopelin tieteentutkimuksen alalle asettuva teoriaperinne. Tutkielmassa haetaan vastauksia siihen, miten sukupuolta koskevaa tietoa ja asiantuntemusta rakennetaan imitaatiopelissä aktiivisten neuvotteluiden myötä, ja mitä tämä prosessi kertoo sukupuolesta sosiaalisena ryhmänä sekä imitaatiopelistä episteemisyyttä taustoittavana vuorovaikutuskontekstina. Tutkielma avaa siten myös imitaatiopelin tulosten taustalle jäävää mustaa laatikkoa. Etnometodologis-keskustelunanalyyttisesta näkökulmasta sosiaalisen maailman voidaan katsoa rakentuvan jaetun tiedon varaan. Ryhmäkategorioihin liitetään niille ominaista tietoa ja sen mukaisia odotuksia. Ne toimivat resursseina, joita voidaan vahvistaa, muovata tai hylätä joustavasti tilanteesta riippuen. Henkilökohtaista kokemusta ei välttämättä tulkita tiedoksi, sillä episteemisen pääsyn ohella myös henkilöön liitetty ryhmäkategoria ja episteeminen status vaikuttavat hänen oikeuteensa ja toisaalta velvollisuuteensa ilmaista tietämystä kussakin tilanteessa. Tieto on siten sekä neuvottelunvaraista että normatiivisesti säädeltyä. Asiantuntijuus edellyttää tiedon teknisen oikeellisuuden ohella sen yhteisöllistä relevanssia. Imitaatiopeli on tietokonevälitteinen peli, jossa osallistujat toimivat kolmessa roolissa: tuomari, ei-teeskentelijä ja teeskentelijä. Tuomarin tehtävänä on esittää kysymyksiä ja selvittää, kumpi vastaajista kuuluu hänen kanssaan samaan sosiaaliseen ryhmään. Tutkijan teoreettisesta viitekehyksestä riippuen imitaatiopelin voidaan katsoa tuottavan tietoa A) kahden sosiaalisen ryhmän keskinäisen diskursiivisen sosialisaation asteesta tai B) sosiaalisen ryhmän kyvystä aktivoida ryhmäidentiteettiään ja tuottaa menestyksekkäästi eroja suhteessa toiseen sosiaaliseen ryhmään. Näkökulmia yhdistää vuorovaikutteisen asiantuntemuksen käsite, jolla tarkoitetaan syvää diskursiivista ymmärrystä kohderyhmän alueelta, omaksuttuna joko puhtaan vuorovaikutteisesti tai omakohtaisen kokemuksen myötä. Tutkielmassa omaksutun etnometodologis-keskustelunanalyyttisen näkökulman mukaan vuorovaikutteinen asiantuntemus on parasiittista kohderyhmän jakamalle yhteiselle käytäntöpohjalle, jota ei tule ottaa annettuna. Tutkimuksen kiintopisteeksi tulee siten ottaa sosiaalisten ryhmien jäsenten oma kokemus ryhmäidentiteettinsä kontekstisidonnaisesta merkityksestä tai merkityksettömyydestä ja siirtää tarkastelu siihen, aktivoituvatko ryhmän sisäiset rajat käytännössä. Tutkielman aineistona hyödynnetään sukupuoliaiheisen ryhmäimitaatiopelin kirjallista aineistoa sekä videointeja. Ryhmäimitaatiopelissä jokaista roolia pelaa yhteistyössä kolmen hengen ryhmä, joten videoaineiston avulla voidaan tehdä keskustelunanalyyttista analyysia kahdella pelin tasolla: 1) pelaajaryhmien sisäisen episteemisyyden rakentuminen sekä 2) tuomareiden tekemät arvioinnit vastausten asiantuntevuudesta. Vastaajaryhmien päätöksentekoa tarkastellessa ei-teeskentelijäryhmien vaikeudet muodostaa yhtenäisiä vastauksia osoittavat, etteivät sukupuoleen liitetyt käytännöt ole sisäisesti yhdenmukaisia. Teeskentelijäryhmien vastaukset voivat perustua yleistiedon ja vuorovaikutteisen tietämyksen ohella myös omakohtaiseen kokemukseen. Vaikka episteemiset rajat näyttäytyvät joustavina, myös pelirooleihin liitetyt statusasemat vaikuttavat siihen, tuottaako kokemus oikeuden ilmaista tietämystä: ei-teeskentelijäryhmät voivat hyödyntää omakohtaisia kokemuksiaan sellaisinaan, kun taas teeskentelijäryhmät joutuvat pohtimaan vastaustensa uskottavuutta useammalla eri tasolla. Miesten ja naisten maailmoja koskeva tieto ei ole selvästi rajattua, joten pelissä kysytyt kysymykset perustuvat lähinnä oletukseen arkipäiväisiin kokemuksiin liitettyjen merkitysten eroavaisuuksista sosiaalisten ryhmien välillä. Kokemusperäisten tulkintojen vastaavuus ei ole aineiston perusteella kovinkaan tehokas arvioinnin perusta. Useimpia arviointeja määrittääkin tuomarin ja vastaajien tulkintakehysten yhteneväisyys, eli pelaajia yhdistävä tai erottava tapa liittää merkityksiä arkipäiväisiin kokemuksiin. Kokemusperäisen tiedon ohella sukupuolipelin punaisena lankana kulkee tietoisuus sukupuolta koskevasta yleistiedosta tai stereotypioista, joiden relevanssi suhteessa omiin kokemuksiin on yksilöllinen. Kolmantena ulottuvuutena on asiantuntijuuden yhteisöllinen hyväksyttävyys tai moraalisuus: koska teknisesti oikeaa tai väärää tietoa sukupuolesta on vaikea määritellä, tuomareiden voimakkaimmat arvioinnit perustuvat näkemykseen siitä, mitkä ovat hyväksyttäviä tapoja tulkita tietoa. Asiantuntijuuden moraalisen hyväksyttävyyden vaatimus rakentaa tilannekohtaisesti aktivoituvat rajat sille, miten sukupuolta voidaan perustellusti esittää. Vaikka sukupuoli näyttäytyy sisäisesti heterogeenisenä, mikä tahansa tulkinta ei ole yhtä relevantti. Tulokset tukevat näkemystä sukupuolta koskevan tiedon ja asiantuntemuksen relatiivisuudesta. Vastaajien omat tulkinnat tietävyydestään tai se, mihin tämä tietävyys perustuu, eivät ratkaise tuomarin tulkintaa vastausten asiantuntevuudesta. Stereotypia voidaan katsoa osoitukseksi aidosta asiantuntemuksesta, ja vastaavasti omakohtaiseen kokemukseen perustuva vastaus epäuskottavaksi. Sukupuoli näyttäytyy latenttina kategoriana varsinaisen sosiaalisen ryhmän sijasta. Toisaalta miesten ja naisten sosiaalisilla ryhmäkategorioilla on myös kyky aktivoitua etenkin silloin, kun niihin liitettyjä normeja rikotaan. Aineisto osoittaa, että sukupuolen merkitys osana henkilökohtaista identiteettiä voi olla tietyissä yhteyksissä täysin epärelevantti ja toisissa puolestaan aktiivinen resurssi, joka määrittää eroa meihin ja muihin. Vuorovaikutteisen asiantuntijuuden toteutumista ei siksi tule tulkita pelkästään imitaatiopelin kvantitatiivisten tulosten perusteella, sillä asiantuntijuuden käsite ei ole validi ilman kohderyhmää yhdistäviä käytäntöjä. Vuorovaikutteisen asiantuntemuksen uudelleenmäärittely sosiaalisen ryhmän sisäisen aktivoitumisen välineenä on linjassa tässä tutkielmassa esitellyn sukupuoliryhmäimitaatiopelin analyysin kanssa. Tästä näkökulmasta imitaatiopeli tarjoaa mielenkiintoisen tutkimuskohteen keskustelunanalyyttisesti suuntautuneelle tutkijalle.

Tiedolla on tärkeä merkitys nykyisessä tietointensiivisessä maailmassamme. Tieto on raaka-ainetta, jonka pohjalta rakennetaan uusia palveluja ja tuotteita. Julkisen hallinnon organisaatioilla on suuret määrät tietoa, jota voidaan hyödyntää monin tavoin, niin yhteiskunnallisesti kuin kaupallisesti. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on hallinnollisen tiedon avaamista pyritty edistämään ympäri maailman erilaisilla säädöksillä ja avoimen hallinnon ja tiedon ohjelmilla. Myös Suomessa hallinnollisen tiedon avaaminen on kuulunut mukaan hallitusohjelmiin ja kärkihankkeisiin. Tiedon avaamisen edistäminen on tuottanut tulosta, ja Suomi on ollut kärkimaiden joukossa tiedon avaamisessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin tiedon avaamista viranomaisorganisaation näkökulmasta. Tutkielma jakautuu kahteen osaan. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin miksi hallinnolliset organisaatiot avaavat tietoa, millaista arvoa tiedon avaamisella voidaan saavuttaa ja kuinka tiedon käyttöä voidaan edistää. Lisäksi käytiin läpi avoimeen tietoon ja rajapintoihin liittyviä määritelmiä. Tutkielman toisena osana oli Tilastokeskuksen rajapintojen käyttäjille tehty haastattelututkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia käyttäjillä oli Tilastokeskuksen rajapinnoista, kuinka he käyttivät tietoa ja millaisia kehitysehdotuksia heillä oli. Haastattelututkimuksen perusteella käyttäjät kokivat Tilastokeskuksen kaltaisten viranomaisten jakaman avoimen tiedon tärkeänä taustatietona omassa työssään ja he luottivat saamaansa tietoon. Käyttäjät toivoivat tiedon olevan ensisijaisesti saatavilla koneluettavien rajapintojen kautta, sillä usein tietoa oli tarve käyttää automaattisissa prosesseissa. Parannettavaa oli esimerkiksi tiedon ajantasaisuudessa, löydettävyydessä sekä ymmärrettävyydessä. Avoimen tiedon käytön edistäminen on suurelta osin sen avaajan käsissä. Jotta tiedon ja rajapintojen avaaminen olisi tehokasta ja siitä saataisiin toivottuja hyötyjä, tietoja avaavan organisaation kannattaa toteuttaa avaaminen hallitusti ja järjestelmällisesti. Tietoa avaavan organisaation työtä selkeyttää esimerkiksi hallitun strategian suunnittelu tiedon avaamiseksi ja mahdollisesti nimetty henkilö tai työryhmä pitämään huolta avatusta tiedosta ja rajapinnoista.

Yleisösisällön käytön lisääntymisen taustalla on toisaalta demokraattis-ideologisia, toisaalta kaupallisia vaikuttimia. Lukijan kuvat voi nähdä median tuotantoprosessin demokratisointina. Toisaalta median syyt käyttää kuvia liittyvät niiden tuomaan lisäarvoon. Kuitenkin tutkimuksessa on toistaiseksi harvoin kysytty, mistä tuo lisäarvo yleisön näkökulmasta rakentuu. Työssä kysymystä tarkastellaan hyödyntäen Nico Carpentierin teoriaa laadun ulottuvuuksista. Työssä selvitetään, mitä laatu-ulottuvuuksia tai koettua laadun puutetta amatöörikuvissa koetaan, miten amatöörikuviin liitetty laatu vertautuu ammattilaiskuvissa koettuun laatuun, ja mitä johtopäätöksiä näistä havainnoista voi tehdä koskien yleisön näkemystä amatöörikuvien vaikutuksesta journalismin laatuun yleensä. Aineistona on yhdeksän fokusryhmähaastattelua, joita on analysoitu luokitteluun pohjautuvalla laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena neljä keskeistä johtopäätöstä ovat: 1) Kuvat koetaan ammattilaiskuvaajien kuvia autenttisemmiksi, ja kuvien koetaan monipuolistavan uutisointia. 2) Kuvien demokraattinen itseisarvo on heikko. Yleisösisältöön on liitetty optimistisia odotuksia median tuotantoprosessin demokratisoitumisesta, mutta yleisöt eivät koe kuvia kansalaisjournalistisessa mielessä. 3) Amatöörikuvien ammattilaiskuville asettamat haasteet liittyvät professionaaliseen ja eettiseen laatu-ulottuvuuteen. 4) Amatöörikuvat rikkovat uutiskuvaston totuttua visuaalista järjestystä, mikä näkyy irrationaalisina pelkoina sekä moraalisena paniikkina. Kokonaisuudessa amatöörikuvat nähdään journalismin laatua lisäävänä tekijänä, kunhan niihin liittyvät riskit, esimerkiksi eettiset ongelmat, huomioidaan.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten eri tiedonkeruumenetelmillä kerättyjen aineistojen perusteella lasketut estimaatit poikkeavat toisistaan. Erityisesti tutkimus on rajattu vastauskadosta aiheutuvien erojen kartoittamiseen.Tutkielman tarkoituksena on luoda lisätietoa eri tiedonkeruumenetelmien tuottamien tulosten vertailtavuudesta. Tuloksien vertailtavuuden tunteminen on keskeistä muun muassa suosiotaan kasvattavien mixed mode -tiedonkeruiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Estimaattien vertailu tiedonkeruumenetelmien välillä on luontevaa ainoastaan, jos vastauskatoa on kompensoitu painotusmenetelmin ja näitä painoja käytetty estimoinnissa. Tutkielman toisena teemana on siten tarkastella, onko valitulla painotusmenetelmällä vaikutusta eri tiedonkeruumenetelmien tuottamista aineistoista laskettujen estimaattien eroihin. Tarkasteluun on valittu kaksi erilaista painotusmenetelmää, joista kumpikin perustuu vastaustaipumuksen estimointiin vastaustaipumusmallin avulla. Vastaustaipumusmalli voidaan rakentaa eri tavoin, ja tutkielmassa vertaillaan myös mallin toteutustavan vaikutuksia aineistosta laskettuihin estimaatteihin. Tutkielman empiirinen osa pohjautuu EU-rikosuhritutkimuksen pilottivaiheen kolmeen osa-aineistoon, jotka kerättiin eri tiedonkeruumenetelmillä: käyntihaastatteluilla, puhelinhaastatteluilla ja internetkyselyillä. EUrikosuhritutkimushanke on Euroopan komission rahoittama, ja Suomessa hankkeesta vastaavat Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI), Tilastokeskus sekä Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Tutkielman tärkeimmiksi tuloksiksi nousivat tiedonkeruumenetelmien väliset eroavaisuudet. Kolmessa erillisessä aineistossa toteutunut vastauskato oli toisistaan poikkeavaa. Puhelinhaastatteluilla saatiin korkein vastausaste. Internetkyselyiden kohdalla vastausaste jäi selvästi alhaisimmaksi. Kaikissa tiedonkeruumenetelmäaineistoissa vastaamisessa esiintyi eroja myös otoshenkilöiden demografisten ominaisuuksien suhteen, eivätkä eroavaisuudet olleet identtisiä tiedonkeruumenetelmien välillä. Suurimmat demografiset eroavaisuudet vastanneiden ja vastaamattomien välillä olivat internetaineistossa. Aineistoista lasketut estimaatit poikkesivat myös toisistaan, vaikka vastauskatoa oikaisevia painoja käytettiin estimoinnissa. Tiedonkeruumenetelmällä on siten vaikutusta aineistosta laskettujen estimaattien kannalta ja tämä on syytä huomioida tiedonkeruun suunnittelussa. Painotusmenetelmällä ei sen sijaan ollut yhtä suurta vaikutusta estimaatteihin kuin tiedonkeruumenetelmällä. Tiedonkeruumenetelmäaineistojen sisällä estimaatit olivat siten hyvin samankaltaisia kummankin painotusmenetelmän avulla tuotettujen adjustoituijen painojen avulla laskettuina. Erot olivat suurimmat käyntiaineistossa, joka oli otoskooltaan selvästi kaikkein pienin. Myöskään painotusmenetelmissä käytettävän vastaustaipumusmallin toteutustavalla ei ollut merkittävää vaikutusta tuloksiin. Koska pienitä eroavaisuuksia painotusmenetelmien ja vastaustaipumusmallin toteutustapojen välillä esiintyi, on näihin syytä kiinnittää huomiota myös jatkossa. Tutkielman tärkeimmät lähteet olivat Roderick J. A. Little sekä Seppo Laaksosen painotusmenetelmiä ja niiden toteuttamistapoja esittelevät vertailevat artikkelit. Tutkielman pohjana on käytetty myös useita tiedonkeruumenetelmien eroja käsitteleviä artikkeleita.

Tiedon kululla tarkoitetaan tiedon välitystä tiedonantajalta sen vastaanottajalle. Tiedon kulku on tärkeää organisaatioiden sisäiselle toiminnalle, kuten henkilökunnan väliselle kommunikaatiolle. Lisäksi tiedon kululla on tärkeä rooli viestinnässä organisaatioiden ulkopuolelle, jolla organisaatio pyrkii vastaamaan tiedon tarpeeseen. Terveydenhuollon organisaatioissa tiedon kululla ja tiedon täsmällisyydellä on merkittävä rooli, koska se parantaa työilmapiiriä ja lisää potilasturvallisuutta. Tutkimuksen perusteella haluttiin selvittää, miten tiedonkulku ja tiedottaminen toteutuvat HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä. Kyselyn kohderyhmänä olivat Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opintojen kliinisen vaiheen opiskelijat ja HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikön opetushenkilöstön jäsenet. Tutkimusta varten lähetettiin kohderyhmille sähköinen kyselylomake koskien tiedottamista ja tiedonkulkua HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä. Väittämäkohtien osalta tulokset analysoitiin R:llä (versio 4.0.2). Tuloksista laskettiin prosentit ja keskiarvot sekä avoimista kohdista kerättiin suoria sitaatteja. Kyselyyn vastasi 61 henkilöä (32,8 %, n=186). Tutkimuksesta selvisi, että HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikön tiedonkulkua ei pidetä riittävänä johtuen monista tekijöistä, kuten tiedon suuresta määrästä, useista tiedotuskanavista ja kiireestä. Tutkimuksen perusteella saatiin tietoa siitä, mitkä asiat erityisesti tiedonkulussa koetaan ongelmallisiksi. Saatujen tulosten perusteella HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikön viestintää eri ryhmien kesken ja eri ryhmien välillä voidaan kehittää. Hyvällä viestinnällä voitaisiin parantaa edelleen yksikön ilmapiiriä sekä tehdä tiedonhausta luotettavampaa. Tiedonkulkua parantamaan laadin Kandioppaan, jonka on tarkoitus edistää tiedonvälitystä. (195 sanaa)

Nuorten parissa työskentelevillä sosiaalityöntekijöillä on arvokasta tietoa nuorten asiakkaiden profiileista, tuen tarpeista ja asuinalueiden rakenteista sekä niissä ilmenevistä yhteiskunnallisista ilmiöistä. Heillä on myös näkemystä nuorten asiakkaiden asemasta palveluidenkäyttäjinä ja yhteiskunnan jäseninä. Helsingin nuorten sosiaalityön pohjoinen tiimi koki, että tämä arvokas tieto on tarpeellista tuoda esiin ja saada yhteiseen käyttöön, jotta työtä voidaan kehittää. Tämä tutkimus käsittelee käytännön tiedon ja rakenteellisen sosiaalityön hyödyntämisen mahdollisuuksia nuorten sosiaalityön kontekstissa. Pro gradu-tutkielma tarkastelee miten sosiaalityöntekijät jäsentävät, koostavat ja hyödyntävät tietoa, joka on peräisin käytännön työstä. Tutkimus käsittelee pohjoisen nuorten tiimin kehittämä ASLI-malli (ASLI-analyysi- ja seurantamalli), joka on sosiaalista raportointia tavoitteleva työkäytäntö. Mallissa yhdistyy laadullinen sekä määrällinen tiedonkeruu ja lopulta tuotetusta tiedosta koostetaan vuosiraportti. Pääasiallinen tutkimusmenetelmä on fokusryhmähaastattelu. Aineisto koostuu kahdesta sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastattelusta, joiden kulkua ohjasi teemahaastattelurunko. Haastattelut on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusongelma jäsentyy mikro-, meso- ja makrotasolle. Tätä jaottelua mukailevat myös ASLI-mallin eri työvaiheet. Kolmijako muodostaa analyysirungon, jota on hyödynnetty tutkimusaineiston analyysivaiheessa sekä tuloksien esittelyssä. Aineiston osoittaa, että tiedon tuottamiseen tarvitaan paineisessa työtilanteessa hyvin henkilökohtainen motivaatiotekijä. ASLI-mallin avulla sosiaalityöntekijä tulee tietoiseksi reflektioprosessista, joka käynnistyy kun asiakaskuntaa tarkastellaan systemaattisesti. Tämän lisäksi sosiaalityöntekijän työn hallinta kasvaa asiakaskunnan tuntemisen kautta. Kollektiivinen tiedonmuodostus vahvistaa sosiaalityöntekijöiden ammatillista näkemystä työn sisällöstä ja yhteisellä tiedon tarkastelulla saadaan peilausta omalle työskentelytavalle. Tiedonmuodostus koetaan tärkeänä, mutta esimerkiksi kiire nähdään sille haasteena. Tiedonmuodostus nuorten sosiaalityön sisällöstä rakenteellisen sosiaalityön kehyksen kautta tarkasteltuna antaa edellytyksiä nuorten sosiaalityön ja nuorisotyön kenttien yhdistymiselle. ASLI-mallin avulla voidaan tuottaa tietoa nuorten tilanteista ja haasteista yhteiskunnassa. Tuotetun tiedon hyöty palautuu heti ASLI-mallia käyttävän sosiaalityöntekijän työhön, mutta tietoa voidaan hyödyntää myös työn kehittämiseen sekä raportoida päätöksentekotasolle. Toisaalta sosiaalityöntekijöiden mukaan rakenteellinen sosiaalityön on vaikea paikantaa perustyössä. Vaikuttamisen mahdollisuudet nähdään vähäisinä ja yksilötyön orientaatio on hallitseva. Tutkimus purkaa rakenteellisen sosiaalityön abstraktilta vaikuttavaa käsitettä konkreettisemmalle tasolle ja samalla avaa yhtä työtapaa tuottaa tietoa sosiaalityön sisällöstä. Tutkimuksen perusteella on tärkeää tukea sosiaalityöntekijöiden tiedon tuottamista käytännön työstä, koska vain se on keino tuoda esiin todellisuus, jonka sosiaalityöntekijät työssään kohtaavat. Nuorten sosiaalityön sisällön sanoittaminen ja arjen työssä tehtyjen havaintojen esiin tuominen eri tavoin edistää ammatillista työn kehittämistä.

Tiivistelmä/Referat - Abstract Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavalla tiedonkäyttö sekä asiantuntijatieto näyttäytyvät tasa-arvoisen avioliittolain ympärille kietoutuvassa poliittisessa päätöksenteko- ja lainvalmisteluprosessissa. Pyrkimyksenä on selvittää, millä tavalla polittiset päättäjät argumentoivat yhteiskunnallisen muutostarpeen tai perinteisen avioliittoinstituution säilyttämisen puolesta ja minkälaista tietoa päättäjät omien kantojensa perusteluissa käyttävät. Samalla tarkastelussa kiinnitetään huomiota asiantuntijuuden määrittymiseen kysymyksessä, joka kietoutuu vahvasti eettisiin sekä moraalisiin lähtökohtiin. Tutkielman aineistona on käytetty lainmuutosprosessin aloittanutta, vuonna 2013 eduskuntaan saapunutta kansalaisaloitetta, aloitteen pohjalta laadittua lakivaliokunnan mietintöä, sekä mietinnön valmisteluvaiheessa kuultuja asiantuntijalausuntoja. Aineistona toimivat myös kansalaisaloitteen ja lakivaliokunnan mietinnön pohjalta käydyt, eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoihin kirjatut keskustelut. Tutkielmassa aineistoa on lähestytty laadullisen sisällönanalyysin avulla. Avioliittolain muutosta tarkastellaan prosessiluontoisesti ja sitä kuvataan käsittelyn etenemisen mukaisena jatkumona. Aineiston erittelyn perusteella pyritään muodostamaan kokonaisuus, jossa päättäjien argumentit sekä perustelut on sidottu osaksi asiantuntijalausuntoja sekä samalla myös laajempaa yhteiskunnallista kontekstia. Lakiuudistuksen lähtökohtaisena erityispiirteenä ilmenevät sen alkuunsaattaminen kansalaisaloitteen kautta sekä sen sisältöön vahvasti liittyvä arvokysymys. Aineiston perusteella päättäjien kantojen perustelut olivat vahvasti liitoksissa henkilökohtaisiin arvoihin ja näkemykset ilmensivät kahta erilaista historia- ja maailmankuvaa. Avioliittoinstituution muuttamista vastustavat näkemykset kietoutuivat kristilliseen maailmankatsomukseen, jonka perusteluissa vedottiin yhteiskunnan jatkuvuuteen sekä biologiaan ja luontoon. Tässä yhteydessä keskeiseksi teemaksi nousi myös lapsen oikeus kahteen eri sukupuolta olevaan vanhempaan. Uudistusta kannattavien päättäjien perustelut taas nojautuivat näkemyksiin ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Tältä osin perusteluina käytettiin ihmisoikeussopimuksia sekä syrjimättömyyden vaadetta. Asiantuntijuuden käsite näyttäytyi prosessissa melko häilyvänä, sillä kuulemisissa ei tehty eroa asiantuntijuuden ja asianosaisuuden välillä. Asiantuntijoina kuultiin niin uskontokuntien kuin tieteenedustajia, ja näin ollen myös lausuntojen näkemykset sekä sisällöt poikkesivat vahvasti toisistaan.

The aim for this research was to describe practices for knowledge management and learning processes of case company's customer service. In addition this research examined current challenges and listed development ideas. The aim was to make practices visible in order to develop working procedures. In the context of this research knowledge management processes included knowledge storing and distributing. Learning processes included different learning processes through which people assimilate know-how knowledge. The research questions were: 1. What kinds of practices for knowledge management and learning processes can be found in the customer service? 2. What kinds of challenges can be found in these processes? 3. How the examined processes can be developed? In this kind of customer service context, that is done via phone, it is important to emphasize sales negotiators' knowledge and competences that are essential to ensure customer satisfaction. The data was collected among 6 sales negotiators, which were interviewed with theme-interview. Interviews were recorded and data was analyzed with theme-analysis. The research showed that current practices included many challenging processes and working procedures. Storing knowledge was based on retaining knowledge in people's minds. This was said to be burdening both to the person who searches for knowledge but also for the person who retains the knowledge. There were no singular system for sharing knowledge. Thus knowledge sharing was based almost entirely in face-to-face social interaction. The challenge was based on different levels of basic knowledge but also in the burden of few key persons who retained great amount of knowledge. When it came to learning processes, apprenticeship training of new sales negotiators was considered functional but there was lack of documented material that would have supported the training process. Also trainers' possible lack of competence was seen problematic. The main concern was that wrong knowledge was delivered to new employees. Based on this research it can be concluded that development of customer service practices the following aspects should be taken into account; development of training procedures, processes of storing knowledge, deburdening of key sales negotiators and standardization of procedures. These developmental aspects could be supported by a technological solution in which documented knowledge could be easily retained and shared.