Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Kuvaja, Heidi-Maria (2019)
    Aim: Psychosis risk has been researched a lot during last couple of decades and different tools for predicting psychosis have been formed and taken in the clinical practice. About one third of those in clinical high risk for psychosis develop psychosis, but only in help-seeking population. There is ongoing research aiming to improve on the existing psychosis prediction tools and to develop new ones with better prognostic accuracy and greater generalizability to the more varied populations. It has been also argued that psychosis transition is not the most useful outcome to focus on and that functioning is more clinically relevant. However, lack of replication or external validation studies remains problem. The current study aimed to test the performance of the published psychosis prediction models in general psychiatric sample of adolescents. In addition to this, same prediction models were also used to predict functioning using psychiatric hospitalization as an proxy. Methods: The current study utilized Helsinki Prodromal Study cohort, an ongoing prospective psychosis risk study. The sample (N=146) consisted of adolescents aged 15-18 at baseline who had been starting as new patients in public psychiatric care. The psychosis prediction models tested in the current study were selected from recent exhaustive review. Final amount of prediction models was 16 from 13 published articles. Predictors included parts of Structured Interview for the Prodromal Syndromes (SIPS), cognitive functions, substance use, and functioning ability and outcome variables were psychosis diagnose and psychiatric hospitalization. Analyses methods were logistic regression and area under the receiver operator characteristics curve. The participants were followed 7 years or until they developed psychosis. Findings and conclusions: Performance of the models was not as good as in original studies, which was to be expected since the sample was more varied than in original studies. However, almost all of the models predicted both psychosis and hospitalization better than high psychosis risk assessed by the SIPS did. For psychosis predictors that would perform well regardless of the model couldn’t be found, but models including disorganized communication performed worst. For hospitalization, models including positive symptoms, functioning, and duration of (untreated) symptoms performed best. Accuracy of the models was not clearly connected to the models ability to explain variance. More research aiming to validate and replicate suggested psychosis prediction models is needed.
  • Pflaumer, Gregory (2024)
    Alternative passives, including the English get-passive, and their deviation from prototypical passive constructions have long been the subject of linguistic debate. Prior literature has applied a number of limitations to the get-passive regarding, among others, lexical aspect, affectedness, and responsibility. This thesis tests the veracity of these claims through the analysis of collected acceptability judgment ratings. A linear mixed-effects model was used to predict the significance of the effect of lexical aspectual features on sentence acceptability. The model predicted that, contrary to previous claims, atelic and durative eventualities are not infelicitous with the get-passive. It is thus argued that the majority of the limitations ascribed to the get-passive are, at best, over-generalizations.
  • Valento, Miia (2018)
    testi
  • Karjalainen, Ville (2013)
    Tässä tutkielmassa vertaillaan testivetoisen kehityksen työkaluja sekä käytön vaikutuksia Spring- ja Ruby on Rails-web-sovellusten välillä kolmella eri testauksen tasolla: yksikkö-, integraatio- ja hyväksymistestaustasoilla. Testivetoinen kehitys on käytänne, jonka keskeisen idean mukaan ohjelmistokehitys etenee kirjoittamalla testi aina ennen koodia. Testivetoisesta kehityksestä on useita erilaisia kehityshaaroja, joista tässä tutkielmassa esitellään alkuperäisen päähaaran, eli TDD:n, lisäksi kolme erään tutkimuksen mukaan keskeisintä: ATDD, BDD, LonTDD (London XP). Spring ja Rails ovat kaksi laajasti käytettyä web-sovelluskehystä, jotka tarjoavat valmiita ratkaisuja toistuviin web-sovellusten kehittämisen liittyviin tilanteisiin. Työkalujen vertailua varten Spring-sovellusten työkalut valitaan kaikkien JVM-kielten työkalujen joukosta ja Rails-sovellusten työkalut valitaan Ruby-kielen työkalujen joukosta. Tässä tutkielmassa havaittiin, että työkalujen valitseminen Java-kielen työkalujen sijaan kaikkien JVM-kielten työkalujen joukosta, laajentaa merkittävästi Spring-sovellusten kehityksessä käytettävien testaustyökalujen ominaisuuksia. JVM- ja Ruby-kielten työkalujen välillä merkittäviä eroja ei sen sijaan havaittu. Tässä tutkielmassa annetaan myös koodiesimerkkejä Spring- ja Rails-kehysten testaustukien ja yksikkötason työkalujen yhteiskäytöstä liittyen MVC-toteutusten ohjainten testaamiseen. Näiden testien analyysi testivetoisesta näkökulmasta osoitti, että testivetoinen kehitys vaikuttaa Spring-sovellusten kehityksen yhteydessä voimakkaammin kuin Rails-sovellusten kehityksen yhteydessä. ACM Computing Classification System (CCS): D.2.2 [Software Engineering]: Design Tools and Techniques, D.2.3 [Software Engineering]: Coding Tools and Techniques, D.2.5 [Software Engineering]: Testing and Debugging, D.2.11 [Software Engineering]: Software architectures
  • Armassalo, Zibelina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)
    Tainnutuksen tarkoitus on saattaa eläin välittömästi tiedottomaan tilaan, jotta teurastustapahtuman aikaiset toimenpiteet eivät olisi sille kipua tai tuskaa tuottavia. Eläimen saattaminen liikkumattomaksi on myös turvallisuustekijä. EEG- ja käyttäytymistutkimuksiin perustuen on määritelty nykyiset normit eri eläinlajien tainnutustavoille ja -ajoille, tainnutuksen ja piston väliselle ajalle sekä piston ja seuraavan toimenpiteen väliselle ajalle. Siat tainnutetaan EU-direktiivin mukaan vähintään 1,25 A ja lampaat 1,0 A 50 Hz:n sinimuotoista vaihtovirtaa käyttäen vähintään 3 s ajan tai siat myös altistamalla ne vähintään 70 %:selle CO2:lle vähintään 45 sekunnin ajaksi. Naudat, vasikat, lampaat ja hevoset suositellaan tainnutettavaksi aivot läpäisevällä pulttipyssyllä tai iskutainnuttimella. Isot ja vihaiset eläimet voidaan ampua myös luotiaseella. Tainnutuksen ja piston välinen aika saa olla enintään 60 s pulttipyssy-, luotiase- ja CO2-tainnutuksessa sekä 20 s sähkö- ja iskutainnutuksessa. Aika piston ja seuraavan toimenpiteen välillä on oltava vähintään 30 s tai niin pitkä aika, että kaikki aivorungon refleksit ovat sammuneet. Sikojen ja lampaiden tainnutuskohta sähkötainnutuksessa sijaitsee ohimoilla pääasetelmassa ja pään ja selän/rintakehän kohdalla sydänpysäytysmenetelmässä. Pulttipyssytainnutuskohta sijaitsee naudoilla vastakkaisen silmän ja sarven keskikohdan ylittävien kuviteltujen suorien risteyskohdassa, hevosilla tuon risteyskohdan yläpuolella, sarvettomilla lampailla kohtisuoraan päätä kohden, sarvellisilla lampailla sarvien keskiharjanteen takana ja sioilla 2,5-5 cm silmien tason yläpuolella kallon keskiviivassa tai keskiviivan harjanteen toisella puolella. Työni tarkoitus oli havainnoida punaisen lihan teuraseläinten tainnutusta, sen sujumista ja siihen käytettäviä välineitä. Kiersin vuosina 1991-1992 kaikki silloiset 31 teurastamoa tarkoituksenani havainnoida, mitata ja videoida tainnutusta, siihen käytettäviä välineitä ja niiden kuntoa. Mittasin tainnutusaikoja ja tainnutuksen ja piston välisiä aikoja sekä pistosta seuraavaan toimenpiteeseen käytettäviä aikoja. Kartoitin myös sikojen suihkutusta, eläinten mahtuvuutta teurastamon navetoihin, linjanopeutta sekä valaistuksen määrää tainnutuspaikalla. Suomessa eläimet viettivät teurastamossa 0-3 vrk suosituksen ollessa < 5 h. Eläimiä mahtui navettaan 50-100 % päivän teurasmäärästä suosituksen ollessa 100 %. Sikojen teurastusnopeus oli 18-240/h ja nautojen 3-70/h ollen kohtuulliset. Sikoja suihkutettiin n. 85 %:ssa teurastamoita, mikä onkin suositeltavaa. Naudat ja hevoset tainnutettiin pääasiassa Schermer- tai Cash-merkkisellä pulttipyssyllä, lampaat ja vasikat lekalla, siat sähköllä tai CO2:lla ja sairaat sähköllä tai luotiaseella. Tainnutuslaitteet toimivat pääosin moitteetta, mutta sähkötainnutuslaitteiden mittarit näyttivät 20 %:ssa teurastamoita selvästi liikaa. Tainnuttajat tainnuttivat naudat, lampaat ja hevoset pääosin oikeisiin kohtiin, mutta siat tainnutettiin sähköllä liian taakse niskaan 40 %:ssa teurastamoita. CO2-laitteet toimivat moitteettomasti. Aika tainnutuksesta pistoon vaihteli naudoilla 22,4-88,8 s (< 60 s suositus) ja sioilla 7,5-32,5 s (< 20 s sähkö- ja < 60 s CO2-tainnutuksen jälkeen suositus). Aika pistosta seuraavaan toimenpiteeseen oli naudoilla 47,4–756,5 s ja sioilla 32,4-535 s suosituksen ollessa > 30 s. Tainnutuksen jälkeen 1-40 %:lla sioista esiintyi kornearefleksi ja 1-30 % reagoi kärsän pistoon. Nautojen tainnutus tuotti jäykkiä ruhoja, gaggingin, lasittuneet eteenpäin tuijottavat silmät ja välittömän rojahduksen miltei aina, paitsi yhdessä teurastamossa, jossa oli liian heikko pulttipyssy.
  • Kettunen, Meeri (2023)
    Teurasemakoiden mahalaukkumuutoksia ei ole aiemmin tutkittu Suomessa ja ulkomaistakin tutkimustietoa on aiheesta tarjolla vähän. Mahalaukkumuutoksia ja niille altistavia tekijöitä on tutkittu enemmän lihasioilla. Emakot ovat erityisesti porsimisen aikaan alttiita mahalaukkumuutoksille. Porsimista seuraavalla imetyskaudella emakoilla esiintyviä ongelmia ovat liiallinen laihtuminen ja lapahaavaumat. Mahahaavat heikentävät emakoiden terveyttä ja hyvinvointia, lisäävät kuolleisuutta sekä aiheuttavat tuotantotappioita. Mahalaukkumuutosten arviointi elävältä emakolta on hankalaa, koska tähystystutkimuksen suorittaminen vaatii eläimen nukuttamisen. Tämä alkuperäistutkimuksen sisältävä tutkielma tehtiin tarpeesta saada tietoa kotimaisten emakoiden mahalaukkumuutoksista ja sen tavoite oli määrittää teurasemakoiden eriasteisten mahalaukkumuutosten esiintyvyys sekä selvittää mahahaavoille altistavia riskitekijöitä. Hypoteesina oli, että vakavien mahalaukkumuutosten esiintyvyys on teurasemakoilla Suomessa yhtä suurta kuin muissa maissa, joissa esiintyvyyttä on tutkittu. Tutkimme mahalaukkumuutosten esiintyvyydet yhdellä suomalaisella teurastamolla yhteensä 181 teurasemakolta ja -ensikolta. Näistä 178 tuli 30 eri tilalta ja kolmesta emakosta ei ollut saatavilla tarkempaa tilatietoa. Luokittelimme mahalaukkumuutokset silmämääräisesti neliportaisen arviointiasteikon avulla. Mahalaukun rauhasettomassa ruokatorviosassa, johon muutos tyypillisesti muodostuu, havaittiin hyvinvointiin vaikuttava muutos 58,6 prosentissa mahoista ja näistä 34,3 prosentissa oli vakava ja 24,3 prosentissa kohtalainen muutos. Lievä muutos havaittiin 27,1 prosentissa mahoista ja 14,4 prosentissa mahoista ei havaittu muutosta. Selvitimme mahahaavan riskitekijöitä 134 teurasemakosta. Riskitekijöiden selvittämisessä hyödynsimme tuottajille osoitetun kyselyn vastauksia, teurastamon tuotannonseurantaohjelman tietoja, lihantarkastuslöydöksiä sekä teurasemakoiden ulkoisesta havainnoinnista saatuja tietoja kuntoluokasta, lapahaavaumista sekä iho- ja jalkavaurioista. Testasimme riskitekijät yksittäin ja monimuuttujamallissa. Riskitekijöiksi osoittautuneet tekijät olivat emakon korkea porsimiskerta ja lyhyt porsimisesta teurastukseen kulunut aika. Näitä riskitekijöitä ei ole aiemmin tunnistettu. Tutkimuksessa havaittiin, että mahahaavoja esiintyy kotimaisilla teurasemakoilla paljon ja tulos oli hypoteesin mukainen. Teurasemakoilla tehdyn tutkimuksen tulokset eivät kerro mahahaavojen esiintyvyydestä tiloilla elävillä emakoilla. Koska mahahaavoja esiintyi teurasemakoilla paljon, voidaan kuitenkin olettaa, että niitä esiintyy emakoilla myös tiloilla. Otoskoko oli riittävä mahalaukkumuutosten esiintyvyyksien määrittämiseen, mutta riskitekijöiden luotettavampaa arviointia varten otoskoon ja tilakohtaisten teuraserien tulisi olla suurempia. Joidenkin emakoiden emakkokohtaisten tietojen puutteellinen yhdistettävyys pienensi sitä emakkomäärää, josta riskitekijät oli mahdollista selvittää. Mahalaukkumuutosten luokittelun osalta vielä tarkempaan tulokseen päästäisiin histopatologisella arvioinnilla. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että lievät mahalaukkumuutokset havaitaan silmämääräisesti melko tarkasti. Voimakkaampien muutosten havaitsemiseen silmämääräinen arvio on kuitenkin riittävä. Tämä työ antoi arvokasta ennen tutkimatonta tietoa kotimaisten teurasemakoiden terveydestä ja se osoitti tarpeen lisätutkimukselle koskien teurasemakoiden mahahaavoille altistavia riskitekijöitä.
  • Hämäläinen, Miia-Riikka (2015)
    In Finland approximately 80 000 kg of beef is produced annually. Most of the beef originates from the dairy industry, and only a small portion comes from farms specialised in beef production. It is therefore important that in addition to beef cattle and cross-bred animals also the dairy breeds have good carcass qualities. Only then will it be profitable for the farmer to improve animal welfare. In this master’s thesis I studied the heritability of carcass qualities in Finnish Ayrshire bulls. The effect of on-farm welfare on carcass qualities was also evaluated. The studied carcass traits were muscularity (fleshiness), carcass weight and fatness. Animal welfare was measured with A-index, which evaluates on-farm welfare. The A-index has been developed to suit the needs of the Finnish beef production, and by measuring the envinroment of cows of a certain age it brings forward the differences in animal welfare between farms. The effect of genetics was evaluated by heritability and genetic variance. The statistical analysis was done using generalised linear models and the REML-method. According to the results muscularity, fatness and carcass weight have average heritability. The heritability for muscularity, depending on the model used, was 0,26–0,27. For fatness the heritability was 0,28–0,30 and for carcass weight 0,25–0,27. The traits were both genetically and phenotypically correlated; the strongest genetic correlation (0,57) was between muscularity and carcass weight. On-farm welfare seems to be connected to carcass qualities. Different versions were statistically significant to every carcass trait. Individual categories of the A-index had mainly a positive regression towards carcass qualities, which indicates that while welfare improves, muscularity and carcass weight increase as well. The only negative connection was found between fatness and locomotion abilities. Increased possibilities for locomotion thus decrease fatness. Based on the results we can deduce that by improving welfare carcass quality can be changed. This could have an impact on the income received from slaughtered animals.
  • Mustakallio, Laura (2023)
    Tutkimus tehtiin toimeksiantona A-Tuottajat Oy:lle. Tavoitteena oli tarkastella Atrialla vuosina 2017–2020 teurastettujen sonnien teuraspainojen vaihtelua sekä selvittää teuraspainoon ja tilakohtaiseen teuraspainon hajontaan vaikuttavia tekijöitä. Toimeksiannon taustalla oli teuraspainojen osittain ongelmallinen nousu ja toukokuussa 2021 voimaan tullut kärkipainohinnoittelumalli, joka erosi entisestä, mahdollisimman suuria teuraspainoja suosineesta hinnoittelumallista. Täten haluttiin myös selvittää, miten tutkimusaineisto asettui uuteen hinnoittelumalliin. Tutkimukseen rajattiin tilat, jotka olivat myyneet Atrialle vähintään 400 sonnia tarkasteluajanjakson aikana. Teuraspainoon vaikuttavia tekijöitä analysoitiin kaksitasoisen monitasomallin avulla, jossa ensimmäisellä tasolla oli sonni ja toisella tasolla loppukasvatustila. Tilakohtaiseen teuraspainojen hajontaan vaikuttavia tekijöitä selvitettiin teuraspainon variaatiokerrointa selittävän lineaarisen regressiomallin avulla. Sonnien asettumista painohinnoittelumalliin testattiin sekä koko aineistosta että neljän esimerkkitilan avulla. Esimerkkitilat valittiin satunnaisesti neljästä eri luokasta, joiden teuraspainojen hajonnat erosivat toisistaan. Teuraspainoon vaikuttavia sonnikohtaisia tekijöitä todettiin olevan teurasikä, ensimmäinen välityspaino sekä teuraspäiväkasvu. Kunkin tekijän vaikutus teuraspainoon oli positiivinen. Lisäksi aineiston sonnit jaettiin kolmeen luokkaan ja todettiin välikasvatettujen sekä suoraan maitotiloilta alle 90 päivän ikäisenä välitettyjen sonnien teuraspainojen olleen korkeampia kuin muiden sonnien. Tilatason analyysin perusteella teuraspainot näyttivät kasvavan, kun risteytysten sekä terni- ja puntarivasikoiden osuus tilan sonneista kasvoi. Tilan sisäistä teuraspainojen hajontaa näytti lisäävän tilan koon kasvaminen sekä loppukasvatusajan piteneminen. Tilan keskimääräisen päiväkasvun noustessa teuraspainohajonta väheni. 56 % aineiston sonneista asettui toukokuun 2021 hinnaston kärkipainoluokkaan. Neljän esimerkkitilan lihatuotto olisi ollut tuhansia euroja suurempi neljän vuoden tarkasteluajanjaksolla, jos kaikki sonnit olisivat osuneet kärkipainoluokkaan. Naudanlihantuotannon heikon kannattavuuden vuoksi kärkipainon tavoittelun tärkeys on korostunut.
  • Valkeisenmäki, Iina (2019)
    Ihmiset kokevat eläinten hyvinvoinnin eri tavoin ja hyvinvointia voidaan arvioida monesta eri näkökulmasta. Euroopan unionin rahoittamana aloitettu Welfare Quality® (WQ) projekti on kehittänyt arviointimenetelmiä eri eläinlajeille koko tuotantoketjun ajaksi. WQ–arviointimenetelmä on luotu tieteeseen perustuvan tiedon avulla. Yhdysvalloissa North American Meat Institute (NAMI) on kehittänyt yhteistyössä eläintieteiden professorin Temple Grandinin kanssa toiminta- ja arviointiohjeet teurastamoille koskien eläinten käsittelyä ja hyvinvointia. Tässä arviointimenetelmässä arviointikriteerit on saatu keräämällä tietoa teurastamoista eri puolilta Yhdysvaltoja. Molemmissa arviointimenetelmissä arvioidaan tainnutuksen onnistumista, eläinten käyttäytymistä ja niiden reagointia teurastamon olosuhteisiin. Euroopan unionin maissa lopetusasetus (1099/2009) asettaa vähimmäisvaatimukset eläinten suojelusta teurastamisen ja lopettamisen yhteydessä. Tämän lainsäädännön toteutumista teurastamoissa auditoi Euroopan komission alaisuudessa toimiva elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO). FVO siirtyi vuonna 2016 osaksi komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääjaoston toimintaa. Tämä lisensiaatin tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, jonka aineistona käytettiin FVO:n auditointeja vuosilta 1998–2018. Tutkielmaan valittiin EU-maissa suoritetut englanninkieliset auditoinnit, jotka koskivat eläinten hyvinvointia teurastamoissa (yhteensä 233 kappaletta). Tutkielman aineisto rajattiin koskemaan perinteistä teurastusta punaisen lihan teurastamoissa. Tutkielman tarkoitus oli koota eläinten hyvinvointiin teurastamoissa liittyviä epäkohtia aihealueittain ja maittain. Tavoitteena oli selvittää, missä hyvinvoinnin osa-alueessa ilmenee eniten puutteita ja onko EU-maiden välillä eroja. Hyvinvoinnin osa-alueet jaettiin koskemaan eläinten kuntoa, eläinten käsittelyä, säilytystiloja, teurastamon rakenteita, tainnutushäkkiä, tainnutusta, tainnutusvälinettä, varatainnutusvälinettä, verenlaskua, valvontaa ja koulutusta. Osa-alueet valikoituivat auditointien rakenteen, havaittujen epäkohtien ja lopetusasetuksen mukaisesti. Epäkohdat taulukoitiin auditointia kohden. Lisäksi oli tarkoitus arvioida havaittuja epäkohtia Welfare Quality®–arviointikriteerein. FVO:n auditoinneissa havaittiin epäkohtia yhteensä 653 kappaletta. Epäkohtien lukumäärä suhteessa auditointien lukumäärään oli keskiarvoltaan 2,7, vaihteluvälin ollessa 0–5,8. Eniten epäkohtia esiintyi Kreikalla, jolla havaittiin 76 epäkohtaa 13 auditoinnilla. Suhteessa suoritettujen auditointien lukumäärään korkea epäkohtien lukumäärä oli myös Kroatialla (5,5) ja Espanjalla (5,4). Suomella esiintyi yhteensä 16 epäkohtaa yhdeksässä auditoinnissa. Eniten epäkohtia esiintyi eläinten hyvinvoinnin valvonnassa 111 epäkohtaa eli 20 % kaikista epäkohdista. Toiseksi eniten epäkohtia esiintyi tainnutuksen onnistumisessa (82 epäkohtaa). Welfare Quality®–arviointikriteerien mukaisesti jaoteltuna eniten epäkohtia esiintyi hyvässä terveydessä (55 %). Tutkimuksen tulosten perusteella eläinten hyvinvoinnissa teurastamisen ja lopettamisen yhteydessä on parannettavaa. Epäkohtien lukumäärä vaihtelee maittain. Suomessa epäkohtia esiintyi alle EU-maiden keskiarvon. FVO:n auditointiraporttien rakenteen ja sisällön vaihtelun vuoksi tutkielman aineiston yhdenmukaistamisessa oli haasteita, jotka voivat vaikuttaa lopullisiin tuloksiin.
  • Hallikainen, Pasi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)
    Kolmivaihekasvatus on vielä suhteellisen nuori naudanlihan tuotantomuoto Suomessa. Uusi, vuonna 1999 aloitettu tuotantotapa sai kuitenkin heti kannatusta tuottajien keskuudessa ja se onkin jo syrjäyttänyt perinteisen kasvatusmuodon. Vasikat syntyvät lypsytiloilla, joissa huolehditaan niiden ternimaidon saannista ja hyvästä alkuhoidosta. Välikasvattamoon vasikat noudetaan lypsytiloilta 1-3 viikon iässä. Aluksi vasikat ovat 6-8 viikkoa juotto-osastolla, minkä jälkeen ne siirretään toiselle osastolle. Siellä ne jatkavat kasvuaan väki- ja karkearehuruokinnalla. Loppukasvatukseen siirtyessä vasikat painavat keskimäärin 170-200 kg ja ovat silloin n. 5-6 kk ikäisiä. Tavoitteeksi asetettu teuraspaino on nykyään 340 kg A-tuottajien hankinta-alueella, kun se vuonna 2000 oli vielä 200 kg. Loppukasvatuksessa eläimet ovat noin 12 kuukautta. Tämän työn tavoitteena oli vertailla kolmivaihekasvatettujen ja tavanomaisten välityssonnivasikoiden päiväkasvuja, teuraskiloja ja lihanlaatua sekä muutamia lihantarkastuslöydöksiä; näistä maksapaiseet ja herakalvontulehdukset lähinnä kuriositeettina. Työn aineisto koostui A-tuottajien Lihakunnan, Itikan ja Pohjanmaan Lihan alueella vuonna 2001 ja vuoden 2002 elokuulle asti teurastetuista lypsyrotuisista sonneista. Tavanomaisia sonneja oli 58 589 kpl ja kolmivaihekasvatettuja 690 kpl. Välikasvattajia oli yhteensä 14. Teurastiedot koottiin Excel-taulukkoon, josta poimittiin erilleen kaikki välikasvatetut sonnit. Näistä kahdesta ryhmästä saatiin laskettua halutut tiedot. Tavanomaisilla sonneilla nettopäiväkasvu syntymästä teurastukseen oli 484,3 g ja välityksestä teurastukseen 532,0 g/pv. Kolmivaihekasvatetuilla vastaavat päiväkasvut olivat 547,0 g ja 579,1 g. Keskiteuraspaino kolmivaihekasvatetuilla oli 299,1 kg, joka oli n.73 kg enemmän tavanomaisiin verrattuna. Myös lihakkuusluokituksessa kolmivaihesonnit pärjäsivät tavanomaisiin verrattuna 0,3 yksikköä paremmin tuloksen ollessa 4,6. Rasvaluokitukset olivat molemmissa ryhmissä kutakuinkin samat (2,3 (kolmivaihe) ja 2,2). Lihantarkastuslöydöksistä näiden kahden ryhmän välillä vertailtiin keuhko- ja niveltulehduksia sekä maksapaiseita ja herakalvontulehduksia. Niveltulehduksia esiintyi 4,9%:lla kolmivaihesonneista ja 0,93%:lla tavanomaisista. Keuhkotulehduksia oli kolmivaihesonneilla 2,8 %, kun tavanomaisilla sonneilla niitä oli vain 0,15 %. Molemmissa ryhmissä nämä kaksi sairautta alensivat huomattavasti keskimääräisiä teuraskiloja ja päiväkasvut jäivät paljon keskiarvosta. Niveltulehduksiin liittyi 8,7%:ssa tapauksista keuhkotulehdus. Maksapaiseita ja herakalvontulehduksia esiintyi teuraslöydösten pohjalta 0,87 % ja 1,0 %:lla kolmivaihesonneista. Vastaavat luvut tavanomaisilla olivat 0,22 ja 0,24 %. Maksapaisetapauksissa päiväkasvut ja teuraskilot olivat keskiarvoon nähden selvästi paremmat, mikä viittaa selkeästi voimakkaaseen väkirehuruokintaan ja siitä aiheutuviin pötsin limakalvovaurioihin. Herakalvontulehduksissa päiväkasvut ja teuraskilot eivät poikenneet huomattavasti keskimääräisestä. Sekä maksapaiseet että herakalvontulehdukset olivat varsin itsenäisiä lihantarkastuslöydöksiä. Tavanomaisilla sonneilla maksapaiseisiin liittyi kuitenkin 40 %:ssa tapauksista vatsakalvontulehdus. Herakalvon- ja keuhkotulehdusten välistä yhteyttä ei lihantarkastuslöydösten valossa voitu osoittaa.
  • Salo, Paula (2019)
    The quality of Finish broiler meats is ensured during the whole foodchain from primary production to retail trades. Broiler meat products have to maintain the typical microbiological, chemical and sensory attributes during the shelf life. The shelf life of foods are regulated by the European Union and the Finish national law and by the directions of the Finish Food Safety Authority which the food companies have to follow. The shelf life of broiler meat products and especially the microbiological quality can be affected by the internal and the external factors of foods. The internal factors are pH, water activity (aw) and content of nutritive. The food packaging technology, storage temperature and the activity of microbes are examples of external factors that influence the shelf life. The shelf life of broiler meat products can be affected for example by controlling the number of microbes in the carcass during slaughter, packaging technology and storage temperature. The shelf life of meat products can be influenced especially by the storage temperature so that growing conditions of microbes can be controlled in a way that the generation time of spoilage microbes will be as long as possible. The shelf life of meat products and microbial quality will specially have an effect on the microbial load of animals when they are transported to slaughter house. Additionally, the microbial quality of a final product will be affected by the process steps of the slaughter and the contaminations that will happen during the cutting and the packaging. The carcasses passes through the following processes during the slaughter: stunning, bleeding, scalding, rinsing, evisceration, washing and chilling. The aims of the research were to investigate the changes of the microbial load of carcasses during the slaughter and especially how the microbial load can be controlled. Additionally, it was studied how two process parameters affected the microbial quality of carcasses and how the packaging technology affected the microbiological, sensory and chemical properties of products.
  • Uotila, Sarri (2013)
    Haemoglobin and globin from blood cells and albumin, fibrinogen and immunoglobulins from blood plasma are the most important proteins in slaughter blood. Different fractions of blood have slightly different technological properties. Adding blood proteins can have an effect on the gelling, foaming and emulsifying properties of foodstuffs. Blood protein hydrolysates have antioxidative and antigenotoxic effects that could be utilised as food preservatives or in functional foods to strengthen health. The nutritional value of food can be improved by adding blood proteins. Blood proteins can be utilized by replacing egg, fat and sodium caseinate in foods, to improve structure and shelf life of food. Blood proteins can also be utilised replacing egg white, milk or soy proteins or replacing fat in light products. Ultrafiltration is a common method in the food industry and it is also suitable for processing blood proteins. The aim of the study was to optimize an ultrafiltration method to concentrate porcine slaughter blood for use in the food industry and to determine the technological properties of plasma concentrate and its suitability for use in the food industry. Response surface methodology was used to create a mathematical model to calculate the optimal ultrafiltration parameters for plasma concentrations. Optimal conditions for the ultrafiltration were an Ultracel PLTK 30 membrane, temperature of 40 ºC and pressure of 2 bar. The technological properties of blood proteins were measured at pH 4.5, 5.5, 6.3 and 7.0. Volume and stability were measured from foams prepared by whipping from plasma concentrate diluted to protein concentration of 5.8 %. Foam volume and stability were greatest at pH 5.5 and weakest at pH 7.0. Emulsifying capacity was measured from plasma concentrate diluted to 0.01 % protein concentration. Emulsifying capacity was weakest at pH 5.5 and increased towards high and low pH. Rheological properties of gels made from 10 % plasma concentrate were measured. The gels were weakest near the isoelectric point of plasma proteins at pH 5.5. Plasma concentrate was used to prepare bologna sausage. The structure and sensory properties of the sausages were evaluated. The sausages containing plasma concentrate were evaluated as equal to control sausages in every category.
  • Vesala, Janina (2023)
    Tutkielmassani tarkastelen pakkomuuton ja identiteettikysymysten representaatioita meksikolaisessa elokuvassa Ya no estoy aquí (2019). Tarkastelen elokuvan representaatioita pakkomuutosta ja siihen linkittyvistä teemoista, joihin lukeutuu esimerkiksi Meksikon poliittinen tilanne, väkivalta, päihteet, yhteiskunnallinen marginalisaatio ja segregaatio. Lisäksi tutkin yksilön kohtaamia identiteettikysy-myksiä ja niiden heijastumista siirtolaiskokemukseen. Tavoitteenani on selvittää, millaisia meksiko-laisen pakkomuuton ja yksilön identiteettikysymysten representaatioita elokuvassa esiintyy, ja miten elokuvassa representoidut identiteettikysymykset ja pakkomuutto vaikuttavat toisiinsa. Tutkielmani on tapaustutkimus, joka käsittelee pakkomuuton juurisyitä ja prosessia, paluumuuttoa, sekä niiden vaikutuksia yksilön identifikaatioihin. Lähestyn aineistoani lähiluvun ja diskurssianalyy-sin kautta tutkimalla elokuvaa yksityiskohtaisesti ja edeten diskursiivisempaan suuntaan. Työni teoreettinen viitekehys nojaa Stuart Hallin ja Leena-Maija Rossin teorioihin identiteeteistä, identifikaatioista ja representaatioista. Lisäksi viittaan useisiin Latinalaiseen Amerikkaan erikoistu-neisiin tutkijoihin, jotka akateemisella annillaan avaavat kompleksisen alueen historiallisia kehitys-kulkuja ja nykypäivää. Tutkimukseni havainnollistaa, kuinka pakkomuuton prosessi muovaa yksilöllisiä identifikaatioita ja kuulumisen kokemuksia suhteessa esimerkiksi paikkoihin, tiloihin, ihmisiin ja kieleen. Elokuvan representaatioiden ytimessä on inhimillisyys, joka konkretisoituu päähenkilö Ulisesin kautta. Ulises identifikaatioineen muuttuu merkittävästi elokuvan representoiman pakkomuuttokokemuksen aikana. Kuitenkin Ulisesin kohtaamia identiteettikysymyksiä määrittää hänen nuori ikänsä ja sosioekonomi-sesti marginalisoitu asemansa. Tutkielmani osoittaa, että tässä tapaustutkimuksessa pakkomuuton seurauksena määrittyvät uudelleen niin identifikaatiot ja niiden merkitykset, kuin kuulumisen koke-mukset ja käsitykset.
  • Viitamäki, Mikko (2008)
    In my master’s thesis I analyse mystical Islamic poetry in ritualistic performance context, samā` , focusing on the poetry used by the Chishti Sufis. The work is based on both literary sources and ethnographic material collected in India. The central textual source is Surūd-i Rūhānī, a compilation of mystical poetry. Textual sources, however, can be understood properly only in relation to the living performance context and therefore I also utilise interviews of Sufis and performers of mystical music and recordings of samā` assemblies along with texts. First part of the thesis concentrates on thematic overview of the poems and the process of selecting a suitable text for performance. The poems are written in three languages, viz. in Persian, Urdu and Hindi. Among the authors are both Sufis and non-Sufis. The poems, mystical and non-mystical alike, share the same poetic images and they acquire a mystical meaning when they are set to qawwali music and performed in samā` assemblies. My work includes several translations of verses not previously translated. Latter part of the thesis analyses the musical idiom of qawwali and the ways in which the impact of text on listeners is intensified in performance. Typically the intensification is accomplished in the level of a single poem through three different techniques: using introductory verses, inserting verses between the verses of the main poem and repeating individual units of text. The former two techniques are tied to creating a mystical state in the listeners while the latter aims at sustaining it. It is customary that a listener enraptured by mystical experience offers a monetary contribution to the performers. Thus, intensification of the text’s impact aims at enabling the listeners to experience mystical states.
  • Koho, Tiina (2022)
    Tekstin normalisointi on prosessi, jossa epästandardia kirjoitettua kieltä muutetaan standardisoituun muotoon. Murteet ovat yksi esimerkki epästandardista kielestä, joka voi poiketa huomattavastikin standardisoidusta yleiskielestä. Lisäksi suomen kieli on ortografialtaan varsin pitkälti foneemista, minkä ansiosta myös puhutun kielen ominaispiirteet on mahdollista tuoda esille kirjoitetussa muodossa. Etenkin epävirallisilla alustoilla ja arkikielisessä kontekstissa, kuten sosiaalisessa mediassa, suomen kielen puhujat saattavat kirjoittaa sanat kuten ääntäisivät ne normaalisti puhuessaan. Tällaista epästandardista kielestä koostuvaa aineistoa voi löytää myös luonnollisen kielen käsittelyn tarpeisiin esimerkiksi Twitteristä. Perinteiselle yleiskieliselle tekstiaineistolle suunnatut luonnollisen kielen käsittelyn työkalut eivät kuitenkaan välttämättä saavuta toivottavia tuloksia puhekieliselle aineistolle sovellettuna, jolloin ratkaisuna voidaan käyttää välivaiheena tekstin normalisointia. Normalisointiprosessissa syötteenä käytettävä puhekielinen tai muutoin epästandardia kieltä sisältävä teksti muutetaan standardisoituun kirjoitusasuun, jota luonnollisen kielen käsittelyn työkalut paremmin ymmärtävät. Tämä työ pohjaa aiempaan tutkimukseen, jota on tehty suomen murteiden normalisoinnin parissa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että merkkipohjaiset BRNN-neuroverkkomallit (Bidirectional Recurrent Neural Nerwork) saavuttavat hyviä tuloksia suomen kielen murteiden normalisoinnissa, kun syötteenä käytetään sanoja kolmen kappaleen lohkoissa. Tämä tarkoittaa, että järjestelmä saa syötteenä kerrallaan kolmen sanan joukon, ja jokainen sana on edelleen pilkottu välilyönnein eroteltuihin kirjoitusmerkkeihin. Tässä työssä pyrittiin käyttämään samoja metodeja ja aineistoa kuin aiemmassa tutkimuksessa, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia. Aineistona on käytetty Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämää Suomen kielen näytteitä -korpusta, ja normalisointiin on käytetty OpenNMT-nimistä avoimen lähdekoodin kirjastoa. Työssä toteutetuista kokeiluista saadut tulokset näyttävät vahvistavan aiempien tutkimustulosten pohjalta tehdyt löydökset, mutta lisäksi on viitteitä siitä, että neuroverkkomallit saattaisivat pidemmistä lohkoista koostuvista syötteistä. BRNN-mallin lisäksi työssä kokeillaan myös muita neuroverkkoarkkitehtuureja, mutta vertailtaessa sanavirheiden suhdelukua mittaavaa WER-arvoa (Word Error Rate) voidaan todeta, että BRNN-malli suoriutuu normalisointitehtävästä muita neuroverkkoarkkitehtuureja paremmin.
  • Senni, Laura (2017)
    Die Arbeit untersucht die Rolle von Textsorten- und Textmusterwissen beim fremdsprachlichen Textverstehen in theoretischer Hinsicht und mittels empirischer Untersuchungen. Theoretisch wird das Untersuchungsobjekt aus den Perspektiven der Psycholinguistik, Textsortenlinguistik und der finnischen Bildungspolitik betrachtet. Die Untersuchung wird auch durch empirische Belege gestützt, die in zwei kleinen Studien mit finnischen Deutschlernern gesammelt wurden. Die Prozesse des Textverstehens werden seit mindestens 40 Jahren von ForscherInnen im Bereich der Psycholinguistik untersucht. Viele ForscherInnen sind davon ausgegangen, dass das Textverstehen in der Mutter- und in einer Fremdsprache in gleicher Weise abläuft. Jedoch wurde in mehreren Studien nachgewiesen, dass das Lesen in einer Fremdsprache von vielen Faktoren beeinflusst wird, wie z.B. Alter, Grad der Beherrschung der Fremdsprache, Motivation zum Fremdsprachenlernen und allgemeines Wissen der LernerInnen. Das fremdsprachliche Textverstehen muss also mit Rücksicht auf allen beteiligten leser- und kontextabhängigen Faktoren untersucht werden. In der Textlinguistik hat sich die Auffassung durchgesetzt, dass alle Texte einer bestimmten Textsorte zugeordnet werden können. Textsorten und die ihnen zugrunde liegenden Textmuster sind Kommunikationsmuster, mittels derer die Mitglieder einer Sprachgemeinschaft erfolgreich kommunizieren können. Textmuster sind als Teil des allgemeinen Wissens eines Sprechers zu verstehen, als eine Art Schemata, die im Verstehensprozess aktiviert werden und die Erkennung von Textsorten ermöglichen. Die Fähigkeit, mit solchen Textmustern in der Kommunikationspraxis umzugehen, wird Textsortenkompetenz genannt. Die Entwicklung von Textsortenkompetenzen ist im Sinne einer ausdifferenzierteren Arbeit mit Lesetexten im Fremdsprachenunterricht von großer Bedeutung. Leider ist eine Textsortenorientiertheit des Fremdsprachenunterrichts im Moment noch nicht spürbar. In den neuesten finnischen Rahmenlehrplänen für die allgemeinbildende Schule und für Gymnasien spielt die Erweiterung von Sprachbewusstheit und Sprachkompetenzen im Mutter- und Fremdsprachenunterricht eine wichtigere Rolle. Dabei sollte auch das Einüben von Textsortenkompetenzen zu den Zielen des Sprachunterrichts gehören. Jedoch spiegelt sich diese Zielsetzung in der Auswahl von Texten in den Lehrwerken für Deutsch als Fremdsprache bisher nicht wider. Die empirische Untersuchung besteht aus zwei kleinen Studien, an denen insgesamt 22 Probanden aus finnischen Gymnasien teilnahmen. Die Probanden beschäftigten sich mit einem für die Untersuchung speziell hergestellten Lesetest, der ihre Kenntnisse in Bezug auf die Textsorten Bedienungsanleitung und Stellenanzeige messen sollte. Die Ergebnisse der Untersuchung weisen darauf hin, dass die Probanden über ein Textsorten- und Textmusterwissen bezüglich der beiden Textsorten verfügen und es beim Lesen eines fremdsprachlichen Textes verwenden können.
  • Kemppainen, Sanna (2020)
    This study describes personal chronic pain blog entries written in English by defining the common text types in the blogs. Text types are defined as text-classifying tools that combine a clause-level structural perspective and a whole-text level category perspective. On the clause level, each clause is defined as representing one of five Werlich's text types that reflect author focus on cognitive processes. The study also explores the effect of author socio-demographic attributes of gender, age and duration of chronic pain on the text types identfied in the analysis. Chronic pain is a common health condition that also affects the sufferer’s focus of attention. The text types in chronic pain blogs have not been studied even though studies have found that blog writing has therapeutic effects on pain management for chronic pain sufferers. Studies have also identified several purposes for writing chronic pain blogs. The purposes have been found to change for some of the chronic pain blog writers. Previous studies on blog types suggest two common text types. A combined qualitative-quantitative analysis of text-typical clauses and blog entries was conducted on a sample of 26 whole-text entries. The sample consists of two entries from 13 authors with total of 1068 clauses. Additionally, a socio-linguistic variable analysis was conducted with text types as dependent variables and author attributes as independent variables. The data was gathered with a combined purposive-snowball method with author chronic pain condition and personal authorship as sample selection criteria. The results show some overlapping analytical criteria for clause-level text types. The most frequent text types are identified as combinations of argumentation, instruction and narration with argumentation being surprisingly high in prevalence. The text-typical variation does not seem to be an effect of a specific author variable although the socio-linguistic analysis is not proved as statistically significant because of the small sample size. Further study on text types is suggested in a combined interpersonal feature and text type analysis of chronic pain blog entries. A different approach is also suggested in identification and comparison of hierarchical and text-organizational features such as Theme-Rheme analysis of clauses.
  • Tiira, Matilda Anniina (2021)
    High moisture extrusion (HME) can be used to create meat-like structures in plant-protein-based products. This study aimed to describe sensory and textural properties of minced-meat-like products made from a legume ingredient and a plant fibre concentrate using HME. Extrudates with two different ratios of the ingredients, both with and without added hydrocolloid, were produced for the study. Sensory profiling (n = 9) was conducted as generic descriptive analysis (GDA). Instrumental texture profile analysis (TPA) as well as a consumer study (n = 55) were done to complement the data. GDA attributes, TPA parameters and consumers’ hedonic responses were compared, and connections were studied. Also, TPA results were compared to those from sensory analysis, aiming to find connections between instrumentally and sensorially measured parameters. The dry ingredient ratio clearly affected hedonic responses, while the effect of added hydrocolloid was smaller. Several descriptive sensory attributes, such as bitterness, gumminess, cohesiveness and stickiness, were related to the hedonic responses to smell, texture and taste. Plant fibre concentrate content was also clearly linked to these descriptive attributes. Samples perceived as gummy, cohesive, less bitter and less sticky got higher hedonic responses, but TPA parameters could predict neither GDA attributes nor hedonic responses. The results of this study showed that certain ingredients have a clear impact on sensory attributes and therefore hedonic responses of the final products. To further improve the consumer acceptance, pre-processing of the ingredients could be studied. To explain the differences in textural properties, more research on the molecular level assembly of specifically fibres and carbohydrates in the matrix is needed.
  • Svartström, Jenny (2024)
    A growing population, environmental, health, and ethical reasons have increased the demand for alternative protein sources for meat. The aim is to produce meat analogues that mimic the taste, texture, and functionality of meat products. Fungal protein sources have gained attention as possible promising protein sources. The aim of this study was to research the texture and sensory profile of mycelium burger patties (M1, M2, M3) and study how they compared to a pea protein-based control (Control). Beyond Meat’s Beyond Burger acted as the Control. The fungal mycelium was from Pleurotus Ostreatus and composed 50% of the mycelium samples’ raw weights. M1-M3 differed in the use of flour and starch. M1 contained fava bean flour and potato starch, M2 oat flour, and M3 both fava bean and oat flour. The impact of oat and fava bean flour was studied. Methods included a sensory profile study and instrumental measurements (TPA). The sensory study was a General descriptive analysis done by a trained sensory panel (n=8). The mycelium samples were similar but differed in the attributes meaty, redness, dryness, and beany. Excluding the appearance attributes, M1 (fava bean) and M2 (oat) were the most similar and differed from M3 (fava bean & oat). M3 was considered the least dry and most meaty compared to the other mycelium samples. M1 was the reddest in colour, which indicated that a higher percentage of fava bean resulted in a more intense colour. The sensory profile of the Control differed significantly from the mycelium samples. The Control was the meatiest and moistest. It had the least vegetable taste and was the least beany. Going forward, it would be beneficial to try mycelium with a higher protein and fibre content, which might result in a juicier patty. Results did not correlate with the percentage of oat and fava bean flour. In contrast, the instrumental results did correlate with the percentage of oat and fava bean flour in the mycelium samples. A higher percentage of fava bean and lower percentage of oat resulted in an increased hardness. This might be due to the beta-glucan and higher content of starch in oat flour. Both beta-glucan and starch have a good water binding capacity, resulting in softer and moister gels. In future research it would be beneficial to focus on achieving moister and less beany products, because previous studies have found these attributes to significantly influence consumer acceptance. The texture of the patties could be altered by mycelium, processing, and other ingredients. Additionally, consumer studies would provide more insight into markets and consumer acceptance.
  • Feodorow, Heini (2019)
    Eettinen viestintä, kriittinen näkökulma monikulttuurisuuteen ja työyhteisöt yhdessä eivät toistaiseksi ole saaneet juuri huomiota osakseen puheviestinnän tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä tutkimustietoa eettisistä diskursseista monikulttuurisessa työelämän kontekstissa. Tavoitteena on tunnistaa eettisiä diskursseja, joita tuotetaan puhuessa monikulttuuristen tutkimusryhmien sosiaalisesta todellisuudesta. Tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan miten diskursseja on rakennettu kielellisesti ja toisaalta millaisia merkityksiä ne sisältävät. Lopuksi tarkastellaan millaisia potentiaalisia ideologisia seurauksia diskursseilla on. Tässä tutkimuksessa kulttuuri käsitetään kriittisen tiedonintressin mukaisena kontekstiriippuvaisena kokonaisuutena. Tutkimus on luonteeltaan laadullista tutkimusta. Aineisto koostuu kymmenestä haastattelusta, jotka on kerätty teemahaastattelumenetelmällä suomeksi tai englanniksi. Analyysimenetelmänä on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Näin ollen huomio aineistossa on kiinnittynyt valtaeroihin ja niiden diskursiiviseen tuottamiseen. Aineistosta tunnistettiin kolme diskurssia, jotka ovat normaaliusdiskurssi, tasa-arvodiskurssi ja hierarkiadiskurssi. Normaaliusdiskurssi nousi hegemoniseksi diskurssiksi, jota rakennetaan erityisesti naturalisaation keinoin. Normaaliusdiskurssi merkityksellistää eettisyyden luonnolliseksi, inhimilliseksi ja passiiviseksi asiantilaksi, jota määrittää normaalius ja epäeettisyyden poissaolo. Tulosten mukaan tasa-arvodiskurssia ja hierarkiadiskurssia rakennetaan kielellisesti monin tavoin. Tasa-arvodiskurssi merkityksellistää eksplisiittisesti tasa-arvon aktiiviseksi tekemiseksi yksilön jokapäiväisessä olemisessa. Tasa-arvo merkityksellistyy myös kyvyksi ja tahdoksi toimia tasa-arvoisesti. Tulosten mukaan tasa-arvosta poikkeava toiminta jättää yksilön tasa-arvon ulkopuolelle. Hierarkiadiskurssi merkityksellistää koulutuspohjaisista hierarkioista puhumisen epäeettiseksi. Vallitsevasta vallan epätasapainosta on mahdollista puhua vain implisiittisesti. Tulokset tukevat aiempaa tutkimustietoa sekä tuovat uutta tietoa monikulttuuristen tutkimusryhmien sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta diskursiivisesti.