Browsing by Title

Syftet med forskningen är att skapa kunskap om vilka diskurser gällande fenomenet ungdomsgäng framkommer i HBL? Hufvudstadsbladet (HBL) representerar en liberal syn på etnicitet, invandrarbakgrund och kulturella faktorer som är starkt kopplat till mediadiskussioner om ungdomsgäng, vilket gör HBL:s diskussioner intressanta. I sökandet efter svar på min forskningsfråga riktar jag min uppmärksamhet på hur aktörerna i artiklarna uttalat sig för fenomenet och hur artiklarna hanterar ungdomsgäng utifrån olika diskussionssätt Avhandlingens material består av artiklar från Hufvudstadsbladet under åren 2019–2023. Analysen genomfördes med hjälp diskursanalys. Forskningens teoretiska referensram är socialkonstruktionism. Socialkonstruktionismen utgår från att våra upplevelser av omgivningen är socialt konstruerade. Inom samhällsvetenskapen uppfattas samhället som något som består av konstruktioner. I analysprocessen av materialet fann jag tre dominerande diskurser vilka är: identitetsdiskursen, diskursen om socialt utsatta områden och diskursen om samhällets ansvar. Resultaten visade att ungdomar som tillhör minoritetsgrupper har fler riskfaktorer bakom sig än andra, såsom arbetslöshet, låg inkomst och diskriminering. Bristen på identitetsutveckling, sökandet efter känsla av tillhörighet, känsla av makt och marginalisering är några av de faktorerna som anses vara bakomliggande orsaker till ungdomsgängens bildning. Forskningen är relevant eftersom gängkriminaliteten kommer upp i den finska samhällsdebatten som ett oroväckande fenomen. Även brotten har blivit mer allvarligare bland minderåriga. Ungdomsbrottslighet har varit och är även idag ett uppmärksammat ämne i vårt samhälle, vilket framkommer i HBL:s artiklar. De som fick sina röster hörda i nyhetsartiklarna var bland annat polisen, ungdomsarbetare, frivilligorganisationers arbetare och politiker. Artiklarna lyfte fram problematiseringen gällande samhällets ansvar och beskrev brister i uppfostran och samhällets insatser. Den kriminella identiteten är idag mycket viktigare för unga än tidigare. De unga siktar på någon form av gangsterism med hjälp av kläder, språkanvändning och handlingar. I ett flertal nyhetsartiklar framgår det att rapmusiken och sociala median har ett stort inflytande på de unga, vilket även har en stark koppling till ungdomsgäng. I den offentliga debatten konstrueras invandrare och pojkar som brottslingar. Pojkar gör enligt statistik oftare brott, vilket även mina forskningsresultat visade. Det råder en tydlig samhällsnorm i vårt samhälle, där pojkar är ”bråkiga”.

Tutkielmassa tarkastellaan Kansainvälisen yksityisoikeuden yhtenäistämisinstituutin (”UNIDROIT”) julkaiseman Principles of International Commercial Contracts -periaatekokoelman (”UNIDROITin periaatteet”) soveltamista kansainvälisessä välimiesmenettelyssä osapuolten väliseen liikesopimukseen ilman sopimusaineistoon otettua periaatekokoelmaa koskevaa viittausta. Taustoituksena ensin arvioidaan UNIDROITin periaatteiden oikeudellista merkitystä sekä yleisissä tuomioistuimissa että välimiesmenettelyssä, kun sopijapuolet ovat päättäneet valita sopimukseen sovellettavan UNIDROITin periaatteita. Toiseksi tutkielmassa arvioidaan, millä perustein UNIDROITin periaatteita voidaan soveltaa kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, kun sopimuksesta puuttuu kansallista lainsäädäntöä koskeva lainvalinta. Tutkielmassa osoitetaan, että kansainvälinen välimiesoikeus voi valita voie directe -opin ja lex forin puuttumisen nojalla sopimukseen sovellettavan UNIDROITin periaatteita, kun i) sopimuksesta puuttuu lainvalinta ja sopijapuolet jättäytyvät välimiesmenettelyssä täysin passiiviseksi lainvalintaa koskevan kysymyksen osalta; ii) sopijapuolten tarkoituksena on ollut irrottaa sopimus kansallisesta lainsäädännöstä; tai iii) kansallisen lainsäädännön valinta muodostuu sopijapuolten eriävien tahdonilmaisujen ja liikesopimuksen luonteen takia erityisen hankalaksi. Kansainvälisen välimiesmenettelyn ratkaisutoiminnan yhtenä perustavanlaatuisena luonteenpiirteenä on tarkoitus tuottaa oikeudenmukaisia ratkaisuja, jotka palvelevat kaupallisia intressejä. Tämän seurauksena on kehittynyt transnationaalinen lex mercatoria sääntelemään kansainvälisiä kaupallisia sopimuksia ja niistä johtuvia riitoja. Tutkielmassa kolmanneksi osoitetaan, että UNIDROITin periaatteita voidaan soveltaa lex mercatorian aineellisoikeudellista sisältöä ilmentävänä lähteenä, kun UNIDROITin periaatteet rakentuvat lex mercatorian keskiöön kuuluville oikeusperiaatteille. Lisäksi UNIDROITin periaatteita voidaan soveltaa lex mercatorian sisältöä ilmentävänä lähteenä, kun periaatekokoelma nauttii merkittävää hyväksyntää kansainvälisten markkinatoimijoiden keskuudessa. Lopuksi tutkielmassa arvioidaan, voidaanko UNIDROITin periaatteita soveltaa vakiintuneina tapoina ja käytäntöinä. Tutkielmassa päädytään tulokseen, ettei periaatekokoelman soveltamiskäytäntöä voida pitää tapojen ja käytäntöjen valossa riittävän vakiintuneena. Tästä huolimatta UNIDROITin periaatteisiin kuuluvia good faith ja fair dealing -periaatteita sekä sopimusten tulkintaoppeja koskeva julkaistu kansainvälinen välimiesoikeuskäytäntö on runsasta. Lopuksi osoitetaan, että eräiden hyväksyttävyyttä koskevien reaalisten argumenttien takia UNIDROITin periaatteisiin kuuluvia good faith ja favor contractus -periaatteita sekä sopimusten tulkintaoppeja voitaisiin hyödyntää vakiintuneiden tapojen ja käytäntöjen tavoin sopimuksen täydentämisessä, mikäli sopijapuolten sopimuksessa ei ole kielletty UNIDROITin periaatteiden soveltamista. Kuitenkin tilanteessa, jossa sopimuksen ja UNIDROITin periaatteiden välillä vallitsee ristiriita, eikä arvioinnin kohteena oleva sopimusehto loukkaa sopimusoikeuden pakottavaan sisältöön kuuluvia lakiin kirjaamattomia yleisiä periaatteita, on sopimuksen ehdolle annettava kansainvälisessä kaupassa vallitsevan laajan sopimusvapauden ja asiantuntijapresumtion takia aina etusija.

Tutkielmassa tarkastellaan tekijänoikeuden alaan kuuluvaa ja etenkin moraalisten oikeuksien doktriiniin kiinnittyvää ristiriitaista erityiskysymystä uniikkien ja ainutkertaisten taideteosten hävittämisestä. Vakiintuneen laintulkinnan mukaan uniikin teoskappaleen omistaja voi tekijänoikeuden rajoittamatta halutessaan vapaasti hävittää teoksen siitäkin huolimatta, että teoksen ns. tekijäkunniaa loukkaava muuttaminen on respektioikeuden (TekijäL 3.2 §) nojalla kiellettyä. Tulkinta on peräisin tekijänoikeuslain säätämiseen johtaneesta komiteamietinnöstä 1953:5, jossa todetaan eksplisiittisesti, ettei respektioikeuden mukainen teoksen muuttamiskielto merkitse tekijän oikeutta vastustaa teoksen täydellistä hävittämistä. Hävittämiskysymys otetaan tutkielmassa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Kysymys sisältää Suomessa hyvin vähäiselle huomiolle jätetyn periaatteellisen ja monisäikeisen intressikonfliktin, jonka ratkaisu on oikeusvertailevassakin katsannossa hyvin polarisoitunut. Tutkielmassa nähdään perusoikeuksien tekijänoikeudellisen merkityksen kasvun vaikuttaneen kysymyksen kaltaisten ongelmien punnintaan, minkä vuoksi hävittämiskysymyksen vakiintunutta vanhaa tulkintaa pidetään aiheellisena problematisoida varsinkin nykyaikaisen perusoikeusparadigman perspektiivistä. Tutkielmassa pyritään laaja-alaista ongelmakeskeistä lähestymistapaa, kriittistä perusoikeuskeskeistä lainoppia ja praktista oikeusvertailua tutkimusmenetelmällisinä lähtökohtina käyttäen selvittämään, tulisiko tekijälle nykyisestä tulkinnasta poiketen kuulua oikeus vastustaa tekemiensä uniikkien ja ainutkertaisten teosten rajoituksetonta hävittämistä. Alustavana hypoteesina pidetään myöntävän vastauksen mahdollisuutta. Varsinkin tutkielman loppupuolella omaksuttu normatiivinen tutkimusvire liittää tutkielman myös oikeuspoliittisen de lege ferenda -tutkimuksen alaan. Aiheeseen johdattamisen ja tutkielman teoreettisten sitoumusten erittelyn jälkeen tutkielmassa paneudutaan hävittämiskysymyksen kuvailevampaan taustoittamiseen. Ensimmäisessä varsinaisessa käsittelyjaksossa perehdytään tekijänoikeuden oikeutus-perusteisiin ja paikannetaan tutkimuksen premissien keskeiset oikeudelliset lähtökohdat. Jaksossa syvennytään respektioikeuden nykyiseen ja historialliseen tulkintaan, hävittämiskysymyksen ja respektioikeuden käsitteelliseen erittelyyn ja eräisiin muihin tutkimusongelman käsittelyn tarpeellisiin esikysymyksiin. Erityisen painoarvon saa tekijänoikeuden kohteen perusteellisempi analyysi, sillä (immateriaalisen) teoksen ja (fyysisen) teoskappaleen ontologiset erot ja yhtäläisyydet liittyvät olennaisesti teosten hävittämisvapautta koskevaan keskusteluun ja ylipäätään teoskappaleeseen kohdistettujen muutosten itse teoksessa miellettyihin vaikutuksiin. Myös teoksen hävittämisen aiheuttamaa tekijään kohdistuvaa ja respektioikeuden soveltumisen edellytyksenä olevaa loukkaavuutta pyritään analysoimaan syvemmin. Ennen siirtymistä perusoikeusnäkökulman soveltamiseen edetään tutkielmassa vielä tarkastelemaan hävittämiskysymyksen laajempaa lainsäädännöllistä ja systeemistä lähimaastoa vallitsevan doktriiniin näkökulmasta. Samassa yhteydessä selvitetään myös hävittämisvapauden ja kuvitellun hävittämissuojan kiinnekohtia käytäntöön. Oheisilmiöiden tarkastelu palvelee kahta rinnakkaista tarkoitusta: laajemman kehyksen näkökulmalla pyritään kartoittamaan toisaalta mahdollisen hävittämissuojan tosiasiallista tarvetta ja toisaalta sen järjestelmäsidonnaista yhteensopivuutta. Pääasiallinen tutkimuksellinen painopiste on tekijänoikeuden ja hävittämiskysymyksen perusoikeusmyönteisessä tarkastelussa. Aluksi tehdään selkoa 1990-luvun puolivälin jälkeisen uudistuneen perusoikeusparadigman perusteista. Tämän jälkeen luodaan katsaus perusoikeusajattelun juurtumisesta myös tekijänoikeuteen, ja osoitetaan perusoikeusmyönteisen argumentaation relevanssi myös hävittämiskysymyksen kannalta. Uniikkien teosten hävittämisen sallittavuuden arviointi nähdään muutamien keskeisten perusoikeusperiaatteiden kollisioon palautuvana intressiristiriidan ratkaisuna. Hävittämiskysymyksen arvioinnissa vaikuttavat ainakin omaisuudensuoja, elinkeinovapaus, itsemääräämisoikeus, kunnian suoja, taiteen vapaus, sananvapaus ja kulttuuriperinnön suojeluvastuu, joista kolme jälkimmäistä turvaavat myös tärkeitä julkisia etuja. Kunkin perusoikeuden tutkimusongelmaan suhteutettua painoarvoa ja merkitystä arvioidaan aluksi erikseen ja lopulta tasapainon ja punninnan kautta kokonaisuuden osina. Tutkimuksen loppupuolella syvennytään vielä vertailevaan jaksoon, jossa hävittämiskysymys liitetään laajempaan alueelliseen kontekstiin, ja jossa tutkielman aiemmille löydöksille etistään reaalimaailman viitteitä ja suuntaa-antavia peilauspisteitä. Vertaileva katsaus paljastaa tutkimuskysymyksen monivivahteisuuden, mahdollisten tekijämyönteisten ratkaisuvaihtoehtojen kirjon ja hieman yllättävästikin kysymyksen ratkaisun riippumattomuuden moraalisten oikeuksien järjestelmäkohtaisesta historiallisesta vahvuudesta. Tutkielman keskeiset löydökset ja johtopäätökset esitetään viimeisessä kokoavassa jaksossa. Hävittämisen rajoitukseton salliminen voidaan liittää Suomessa omaisuudensuojan aikaisempaan ylikorostuneeseen asemaan sekä vanhahtavan autoritäärisen oikeuslähteen vakiinnuttamaan kyseenalaistamattomaan tulkintaan, jonka painoarvo ja ajankohtaisuus on mahdollista nähdä varsinkin nykyisen monipuolisen perusoikeusmyönteisen intressipunninnan ihanteen katsantokannasta alentuneena. Esimerkiksi tekijän luoksepääsyoikeuden toteuttamisen takaavaa jonkinlaista lievän hävittämisrajoitusta pidetään Suomessa mahdollisena ja toivottavana de lege ferenda.

Johdanto: Riittävä ja hyvälaatuinen uni sekä terveellinen ja monipuolinen ruokavalio ovat välttämättömiä ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle toimintakyvylle. Uniongelmat ovat yleinen ja kansanterveyden kannalta merkittävä ongelma. Hyvät ruokatottumukset edistävät terveyttä, ja siten vähentävät sairastavuutta ja kuolleisuutta. Unen ja ruokatottumusten yhteyttä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa mahdollisimman laajasti unen keston ja uniongelmien yhteyttä ruokatottumuksiin. Aineisto ja menetelmät: Helsinki Health Study (HHS) –kyselyssä, joka toteutettiin 2000 – 2002, tutkittiin Helsingin kaupungin 40-, 45-, 50-, 55- ja 60 -vuotiaiden työntekijöiden terveydentilaa ja hyvinvointia. Ruokatottumuksia kysyttiin ruoankäyttötiheyskyselyn avulla. Osallistujia tähän postitse tehtyyn kyselyyn saatiin 8 960 (vastausaste 67 %), joista 7 168 (80 %) oli naisia. Tämä tutkimus oli kartoittava poikkileikkaustutkimus. Analyysi tehtiin SPSS 17.0 –ohjelmalla naisille ja miehille erikseen ristiintaulukoimalla. Tulokset testattiin Khiin neliötestillä. Tilastollisesti merkitsevän tuloksen rajana käytettiin p-arvoa, joka oli alle 0,05. Lisäksi laskettiin 95 %:n luottamusvälit. Tulokset: Tuoreiden vihannesten ja maidon suositusten mukainen käyttö unen keston ja uniongelmien mukaan toteutuivat parhaiten oletusten mukaisesti naisilla. Tuoreiden vihannesten ruokatottumukset olivat useammin suositusten mukaiset normaalisti nukkuvilla ja vähiten uniongelmista kärsivillä. Maidon käyttö oli unen keston mukaan sitä paremmin suositusten mukaista, mitä pidempään nukkui sekä mitä vähemmän oli uniongelmia. Naisilla yhteyksiä oli myös muiden ruokamuuttujien kohdalla. Miehillä yhteyksiä oli harvemmin. Johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella ei voida todeta, että unen kesto ja uniongelmat olisivat vahvasti yhteydessä suositusten mukaisiin ruokatottumuksiin. Naisilla oli kuitenkin unen ja ruokatottumusten välillä heikkoja yhteyksiä. On mahdollista, että unen keston ja uniongelmien yhteys ruokatottumuksiin on vahvempi epäterveellisten ruokatottumusten mukaan. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta saadaan tarkempaa tietoa unen yhteydestä ruokatottumuksiin.

Tutkielman aiheena on kuoleman teema Fernand Khnopffin maalauksessa I lock my door upon myself (1891). Keskeiseksi avaimeksi teoksen ymmärtämisessä muodostuu maalausta koskevassa aiemmassa tutkimushistoriassa huomioimatta jäänyt yksityiskohta, joka viittaa kuoleman teemaan. Tutkielman tavoitteena on paljastaa teoksesta syvempää sisältöä ja täydentää Fernand Khnopffia käsittelevää tutkimushistoriaa suomalaisella laajemmalla tutkimuksella, jota ei ole vielä olemassa. Tutkimusmenetelminä käytetään ikonografiaa ja intertekstuaalista lähestymistapaa. Khnopffin maalauksessa huomataan yhtymäkohtia prerafaeliittien taiteeseen sekä belgialaiseen aikalaiskirjallisuuteen. Kuva-analyysin syventämiseksi tutkimusmenetelminä käytetään myös psykoanalyyttistä ja feminististä lähestymistapaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta liittyy symbolismiin. Keskeiset teoreettiset käsitteet ovat symboli, yksityiskohta ja siihen liittyvä fragmentti. Khnopffin teosta tarkastellaan symbolina, kokonaistaideteoksena. Tutkielma keskittyy yhden maalauksen sisällön tulkintaan yksityiskohta-analyysin kautta. Teos liitetään 1800-luvun lopun suosittuun kuoleman kultista kertovaan naisaiheiseen kuvastoon ja siinä nähdään viittauksia toisiin kuvallisiin ja kirjallisiin teksteihin, mutta ennen kaikkea teosta analysoidaan taiteilijan sisimmän ilmauksena. Itse teos I lock my door upon myself toimii pääasiallisena lähteenä tutkimuskohteelle, kuoleman teemalle. Tutkimusaineiston muodostavat tietyt 1800-luvun loppupuolella syntyneet kuvataiteen sekä kirjallisuuden teokset. Näitä ovat Khnopffin teosten lisäksi tutkimuksen aiheen kannalta kiinnostavat prerafaeliittien kuvat ja tekstit sekä belgialaisesta aikalaiskirjallisuudesta valittu vertailukohde. Keskeisiä teoksia ovat Christina Rossettin runo Who shall deliver me?, Dante Gabriel Rossettin Beata Beatrix, Edward Burne-Jonesin King Cophetua and the Beggar Maid, John Everett Millaisin Ophelia sekä Georges Rodenbachin Bruges-la-Morte. Tutkimusaineistoon sisältyy taiteilijoihin liittyviä biografisia tutkimuksia, fin-de-sièclen taideteorioita käsitteleviä tutkimuksia, yksityiskohdan teoriaa käsittelevää kirjallisuutta, symbolismia käsitteleviä teoksia, 1800-luvun lopun kaunokirjallisuuteen ja fin-de-sièclen naiskuvaan keskittyviä kirjoituksia, kuoleman representaatioon liittyviä analyysejä sekä kuoleman teeman historiaa käsittelevää kirjallisuutta. Lähdeaineistoon kuuluu myös 1800-luvun valokuvaa käsittelevää kirjallisuutta, ja tutkimuksessa tarkastellaan myös niin taiteilijalle kuulunutta kuin 1800-luvun loppupuolelle ajoitettua valokuvamateriaalia. Tutkimusaineistoon lukeutuu myös Fernand Khnopffia käsittelevä monografia. Tutkielma jakautuu kolmeen tutkimukselliseen osaan, joissa kuoleman teemaa käsitellään prerafaeliittivaikutteiden, menetettyyn liittyvän muiston vaalimisen sekä belgialaisen aikalaiskirjallisuuden kautta. Kuolema viktoriaanisen ajan unena tarkastelee englantilaisten prerafaeliittien suosimaa tapaa kuvata kaunis nuori nainen, jolle kuolema on täyttymys. Osiossa osoitetaan, kuinka taiteilijat heijastivat egoaan muusan, ideaalisen feminiinisen tyypin kautta. Englantilaisten prerafaeliittien tuotannosta saatu innoitus on todettavissa jo Khnopffin maalauksen nimestä. Kuolema, muisto ja menetys -osiossa käsitellään valokuvan funktiota menetetyn ihmisen, paikan tai asian muiston vaalimisessa. Osiossa näytetään, kuinka menetetyn henkilön, paikan ja asian muiston vaaliminen liittyy Khnopffilla läheiseen sisarsuhteeseen, lapsuuden kaupunkiin Brüggeen ja menetettyihin unelmiin. Kuoleman mielenmaisema -osuudessa luodaan aluksi yleiskatsaus belgialaiseen fin-de-sièclen kirjallisuuteen ja keskitytään sen jälkeen Khnopffin ystävän Georges Rodenbachin Bruges-la-Morte -romaanin ja Khnopffin maalauksen yhtymäkohtien analyysiin. Tutkielman keskeiset tulokset johtavat päätelmiin, jotka näkevät Khnopffin maalauksen mentaalina kuvana, taiteilijan sisäiset ajatukset sisälleen kätkevänä symbolina. Maalaus I lock my door upon myself on erilaisista fragmenteista koostuva henkilökohtainen, muiston vaalimiseen tarkoitettu muistoesine. Tutkielmassa halutaan tuoda esille aiemmissa teosta koskevissa tulkinnoissa niukasti huomioitu näkökulma, joka liittyy valokuvan vaikutukseen. Muun muassa viktoriaanisen ajan post-mortem -valokuvien ja Khnopffin maalauksen yhtäläisyyksiä analysoidaan aiempaa tutkimushistoriaa rikastaen.

Tavoitteet: Lasten unihäiriöt ovat yleisiä ja yhteydessä psyykkisiin oireisiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko unettomuudella, yöheräilyllä ja lyhytunisuudella yhteys tunne-elämän, tunnesäätelyn ja käytöksen oireisiin viiden vuoden iässä, ja onko samanaikaisista uniongelmista kärsivillä lapsilla enemmän näitä psyykkisiä oireita kuin vain yhdestä uniongelmasta kärsivillä tai hyvin nukkuvilla lapsilla. Menetelmät: Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin Lapsen uni ja terveys -tutkimuksen kyselylomakkeilla kerättyjä tietoja. Käytetty aineisto koostui 699:sta 5-vuoden ikäisestä lapsesta. Unettomuutta arvioitiin Brief Infant Sleep Questionnaire (BISQ) -kyselyllä ja Sleep Disturbance Scale for Children (SDSC)-skaalan unettomuutta mittaavalla alaskaalalla. Tunne-, tunnesäätely- ja käytösoireita mitattiin Strengths and Difficulties (SDQ) -kyselyllä ja 5–15 (Viivi) -kyselyllä. Kaikkien kyselyiden täyttäjä oli jompikumpi lapsen vanhemmista. Tulokset: Yöheräilystä ja unettomuudesta kärsivillä lapsilla oli merkitsevästi enemmän tunne-elämän, tunnesäätelyn ja käytöksen oireita kuin hyvin nukkuvilla. Lyhytunisuudella ei ollut merkitsevää yhteyttä tunne-, tunnesäätely- eikä käytösoireisiin. Lyhytunisuus yhdessä unettomuuden kanssa ei myöskään lisännyt tunne-elämän, tunnesäätelyn tai käytöksen oireita verrattuna lapsiin, joilla oli vain unettomuutta. Johtopäätökset: Unella, erityisesti unen laadulla, on merkitystä 5-vuotiaan lapsen psyykkiseen hyvinvointiin. Uniongelmat lisäävät psyykkisiä oireita ja siksi niihin on tärkeä kiinnittää huomiota. Psyykkisistä oireista kärsivien lasten uniongelmien hoito voi lievittää psyykkisiä oireita. (183 sanaa)

EU:n perussopimusten mukaan jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, on myös unionin kansalainen. Unionin kansalaisen asemaan liittyy lukuisia perussopimuksissa määrättyjä oikeuksia, joita on täsmennetty sekä sekundaarilainsäädännössä että EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä. Vastaavasti kun henkilö menettää jäsenvaltion kansalaisuutensa, menettää hän myös unionin kansalaisuutensa, ellei hän ole lisäksi jonkin toisen jäsenvaltion kansalainen. Kansalaisuuden saamisen tai menettämisen ehdoista ei kuitenkaan säädetä sen enempää primaari- kuin sekundaarilainsäädännössäkään mitään. Vahvan kansainvälisoikeudellisen lähtökohdan mukaan kansalaisuuden saamista ja menettämistä koskevat ehdot kuuluvat kunkin valtion yksinomaiseen toimivaltaan. Jäsenvaltion kansalaisuuden ja unionin kansalaisuuden välisen kohtalonyhteyden myötä unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että jäsenvaltioiden tulee käyttää tätä toimivaltaansa unionin oikeuden mukaisesti. Tutkielman pääasiallisena tarkastelun kohteena on EU-tuomioistuimen niin kutsuttu Rottmann-oikeuskäytäntö, jossa jäsenvaltioiden velvollisuuksia unionin kansalaisuuden menettämistä koskevissa tilanteissa on määritelty. Jo kansainvälisestä oikeudesta seuraa vakiintuneesti esimerkiksi velvollisuus välttää kansalaisuudettomuutta. EU-tuomioistuin on Rottmann-oikeuskäytännön perusteella kansalaisuudettomuuden välttämisen sijaan ensisijaisesti kiinnostunut nimenomaan unionin kansalaisuuden menettämisen seurauksista unionin oikeuden kannalta. EU-tuomioistuimen toimivalta ja jäsenvaltioihin kohdistuvat vaatimukset ovat tässä kontekstissa rakentuneet ja laajentuneet asteittain oikeuskäytännön kehityksen myötä. Toisaalta tämän kehityskulun taustalla on havaittavissa oikeuskäytäntöä jo vuosikymmenten takaa. Ne vaatimukset, joita EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö pääsääntöisesti asettaa jäsenvaltioille tilanteissa, joissa päätös tai lainsäädäntö johtaa unionin kansalaisuuden menettämiseen, voidaan ainakin systematisointitarkoituksessa jakaa yhtäältä vaatimukseen legitiimistä syystä ja toisaalta vaatimukseen suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta. Mikäli jäsenvaltio voi perustella kansalaisuuden riistämisen tukeutumalla keskeisiin kansalaisuutta koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, lienee käsillä lähtökohtaisesti legitiimi syy myös unionin kansalaisuuden menettämiseen. Tällöinkin toimien tulee kuitenkin olla suhteellisuusperiaatteen, sellaisena kuin sitä on Rottmann-oikeuskäytännössä täsmennetty, mukaisia. Suhteellisuusarvioinnissa myös perusoikeuskirjan mukaiset perusoikeudet ovat keskeisessä osassa.

Tutkimukseni tarkastelee Englannin kirkossa tapahtunutta uutisointia ja keskustelua apostolisesta konstituutiosta Anglicanorum Coetibus sekä personaaliordinariaateista vuosien 2009–2012 aikana. Vuoden 2009 lopussa julkistettiin apostolinen konstituutio, ja kolme personaaliordinariaattia perustettiin vuosina 2011 ja 2012. Ensimmäinen personaaliordinariaateista perustettiin Englannin ja Walesin roomalaiskatolisen kirkon piispainkonferenssin alueelle, joka kattaa myös suurimman osan Englannin kirkon alueesta. Tutkin maisterintutkielmassani sitä, miten Englannin kirkon vastuunkantajien käymässä keskustelussa ja lehdistössä puhuttiin ensin apostolisesta konstituutiosta ja sittemmin personaaliordinariaateista. Lähdeaineisto keskittyy Englannin suurimpiin päivälehtiin, kristillisiin lehtiin sekä teologisiin julkaisuihin, kuten The Guardian, Church Times sekä Churchman. Tämän lisäksi merkittävä osa lähteistä muodostui blogisivuista ja yksityisistä verkkosivuista. Tutkimus osoittaa, että Englannin kirkon alueella käytiin alkuun vilkasta keskustelua apostolisesta konstituutiosta sekä ensimmäisestä personaaliordinariaateista. Keskustelua käytiin sekä lehdistössä että useilla blogialustoilla. Apostolisen konstituution julkaisun myötä keskustelu painottui kritiikkiin paavia ja roomalaiskatolista kirkkoa kohtaan sekä spekulointiin siitä, miten apostolinen konstituutio vaikuttaisi anglikaanien ja roomalaiskatolisen kirkon välisiin oppineuvotteluihin. Näiden rinnalla korostui erityisesti pelko Anglikaanisen kirkkoyhteisön ja Englannin kirkon hajoamisesta. Teemat keskustelussa pysyivät samankaltaisina myös ensimmäisen personaaliordinariaatin pystyttämisen jälkeen alkuvuodesta 2011. Tämä tutkimus kuitenkin osoittaa, että suhtautuminen personaaliordinariaatteihin muuttui Englannin kirkossa merkittävästi tutkimusajanjakson aikana. Keskustelu personaaliordinariaateista hiljeni merkittävästi vuoteen 2012 mennessä, jolloin perustettiin personaaliordinariaatit Yhdysvaltojen ja Australian alueille. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että ensimmäisen personaaliordinariaatin jäsenmäärät jäivät reilusti alle sen, mitä alun perin useissa kirjoituksissa povattiin. Tämän lisäksi suhtautumiseen vaikuttivat ne keskustelut, joita Englannin kirkossa käytiin samanaikaisesti. Englannin kirkossa käyty keskustelu naispiispuudesta sekä Anglican Communion Covenantista veivät myös todennäköisesti palstatilaa personaaliordinariaateilta.

This Master’s Thesis examines the construction of Emirati national identity in the United Arab Emirates 2008-2011. For several years a vocal discussion on the ‘erosion’ or ‘loss’ of national identity has been in the centre of a public debate, resulting in 2008 to have been declared as ‘the year of national identity’ by the President Sheikh Khalifa bin Zayed Al Nahyan. Mass migration flows have been considerable into the country since the 1970s, and nationals comprise today less than 20% of the total population. This thesis can be seen as a response to Sally Findlow’s previous theorising on the subject, according to which modern UAE national identity is not based on the exclusion and the Other’s, but on ‘positive turning inward’. This thesis argues on the contrary that the construction of Emirati national identity is best understood as being constructed through the consolidation of political frontiers and antagonistic relations, against ‘the Other’. The Other located in the hegemonic discourse are the foreigners residing inside the country, who are overwhelmingly articulated as a threat. The theoretical and methodological framework applied in this thesis is Laclau and Mouffe’s discourse theory. Longva’s concept of civic ethnocracy is suggested to best depict the political system of the UAE, forming the ‘social imaginary’ of the discourse. Similarly, the form of nationalism presented in the discourse was identified to best reflect Connor’s views on ethno-nationalism that emphasizes kinship relations as the basis of the nation. The research material consists of articles from the two main newspapers, the National Day Speeches of the president and of one central policy document, ‘Vision 2021’. It was also analyzed whether differences were present among these three sets of research materials. The Emirati national identity is found to be constructed of several differential identities and ‘nodal points’ that are organized according to chains of equivalence. It is against the existential threat that internal unity is hailed as paramount. This leads to almost complete obscuring of tribal and local emirate level identities in the discourse. Also the problematic articulation of Emirati children from mixed backgrounds as ‘the Other within’ is highlighted. It is suggested that the national identity construction project has indeed been able to forge unity among the population. Weak attempts at re-articulations are also located, but they do not pose a threat to the hegemonic articulations.

I denna pro gradu-avhandling behandlas politisk retorik i USA. Studien, som genomförs som en fallstudie, har två syften: att undersöka huruvida den retorik som används av republikanska senatorer kan anses vara enhetlig samt att analysera den retorik som används av senatorerna. Studieobjekten utgörs av tjugo republikanska senatorers Twittermeddelanden under loppet av en vecka i augusti 2020. Som ramverk för studien används den klassiska retoriken, med betoning på Aristoteles tre retoriska bevismedel för övertygande: ethos, logos och pathos. Studien har indelats i en kvantitativ och en kvalitativ analys. Den kvantitativa analysen utreder förekomsten av gemensamma språkliga drag i senatorernas tweetar. I den kvalitativa analysen försöker jag genom kritisk diskursanalys beskriva den retorik som på basis av fynden från den kvantitativa analysen kan anses vara gemensam för de republikanska senatorerna. Den kvalitativa analysen koncentrerar sig på att söka gemensamma språkliga drag och bland dessa senatorer allmänt förekommande retoriska strategier. Ett av de teman som förekommer mer allmänt i senatorernas tweetar studeras närmare. Det här temat är Black lives matter-protesterna under sommaren 2020 och fenomen som anknyter till dem. För detta används en motsvarande grupp demokratiska senatorer som referensgrupp. Studiens resultat är tudelat. Den kvantitativa analysen visar inga större likheter i de republikanska senatorernas användning av Twitter. Antalet tweetar varierar stort mellan senatorerna. När det gäller ämnen som behandlas i tweetarna framträder några ämnen som allmännare, men studien avslöjar inga sådana ämnen som skulle tas upp av så gott som alla republikanska senatorer. På basis av den kvalitativa analysen kan man dra slutsatsen att de republikanska senatorerna verkar behandla åtminstone det analyserade temat på ett liknande sätt och ofta med samma ord. Då de republikanska senatorerna diskuterar protesterna diskuteras dessa som våldsamma upplopp. Senatorerna koncentrerar sig på vissa aspekter av protesterna, men till exempel orsakerna till dem behandlas inte. Av analysen kan man dra slutsatsen att de republikanska senatorer som diskuterar Black lives matter-protesterna hellre presenterar dem som våldsamma upplopp än som fredliga demonstrationer.