Browsing by Title

Selvitän tässä tutkimuksessa, kuinka Unkaria käsiteltiin Suomen herätysliikkeiden lehdissä 1956–1958. Lähdeaineistoni käsittää seitsemän herätysliikelehden ne kirjoitukset, joissa mainittiin Unkari. Tätä aineistoa tutkin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Kvantitatiivisen käsittelyn tulosten perusteella käyn läpi kirjoituksia teemallisesti. Uutistyyppisen aineiston esittelen kronologisesti. Itä-Euroopan poliittisen elämän vapautuminen johti Unkarissa kansannousuun lokakuussa 1956. Neuvostoliitto tukahdutti kansannousun parin viikon jälkeen marraskuun alussa. Tämän jälkeen Unkarin johtoon asetettiin Neuvostoliitolle uskollisia henkilöitä ja kansannousuun osallistuneita rankaistiin jopa kuolemantuomioilla. Monet unkarilaiset pakenivat maasta. Unkarin luterilaisessa kirkossa kansanousun aikana johtoon palanneet piispat olivat viroissaan vielä vuoden 1957. Vuoden 1958 aikana Unkarin hallitus vaihtoi piispoiksi hallitukselle lojaaleja henkilöitä. Vuonna 1927 alkanut teologien stipendiaattivaihto oli Suomen herätysliikkeiden Unkari-yhteyk-sien takana. Monet Unkari-kirjoitusten kirjoittajat ja kirjoituksissa käsitellyt henkilöt olivat olleet vaihdossa Unkarissa tai Suomessa. Osalla kirjoittajista oli taustalla osallistuminen Suomessa 1930-luvulla äärioikeistolaiseen liikehdintään, joka halusi edistää heimoaatetta. Unkarin pitäminen sukulaiskansana oli kuitenkin myös laajemmin suomalaisten omaksuma ajatus. Unkari tuli esille herätysliikkeiden aikakausilehdissä lähinnä hengellisissä kirjoituksissa. Näissä kerrottiin esimerkiksi vierailuista, unkarilaisista piispoista, papeista ja seurakunnista. Unkarilaisten saarnat, puheet, kirjoitukset ja kirjat olivat myös suuressa roolissa. Sen sijaan sanomalehtityyppisten Päivämies- ja Sana-lehtien kirjoituksista suurin osa oli uutisia. Itse kansannousun syntymistä, kulkua ja tukahduttamista sivuttiin vain kolmessa kirjoituksessa. Uutisten aiheina olivat sen sijaan muun muassa pakolaiset ja heidän avustamisensa, reaktiot maailmalta Unkarin tapahtumiin ja Unkarin hallituksen toimet piispojen vaihtamiseksi. Lehdet ottivat kantaa Unkarin tapahtumiin pääasiassa uutisten aiheiden valinnalla, suoria kannanottoja vältettiin. Vahvempia kannanottoja antoivat kirjoituksissa haastatellut henkilöt. Neuvostoliitto mainittiin nimeltä harvoin, ja sen suoraa tuomitsemista välteltiin. Toisen maailmansodan päättymisestä oli vain hieman yli vuosikymmen, ja Suomessa pelko joutumisesta Neuvostoliiton kanssa uuteen sotilaalliseen välienselvittelyn oli vielä vahva. Jotkut haastateltavat tekivät maailmantilanteesta raamatullisen eskatologiaan pohjautuvia päätelmiä. Vaikka Neuvostoliittoa käsiteltiin varovaisesti, lehdet asemoivat itsensä ja Suomen selkeästi vapaaseen läntiseen maailmaan kuuluviksi. Toisaalta sodasta oli jo niin kauan, että Suomi oli muuttunut autettavasta auttajaksi. Lehtien kirjoituksissa kehotettiin sekä avustamaan unkarilaisia että rukoilemaan heidän puolestansa. Unkarilaisten auttajana Suomi koki olevansa osa paljoon kykenevää läntistä vapaata maailmaa. Monessa kirjoituksessa heimoveljeys tiivistyi uskon-veljeydeksi, koska usein Unkarin luterilaiset olivat erityisen kiinnostuksen ja huolenpidon aiheena.

Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tutkin Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kolmea ensimmäistä raporttia kielitieteellisestä ja institutionaalisesta näkökulmasta. Ilmastonmuutoksen alkuperästä ei ollut varmuutta ennen paneelin neljännen raportin julkaisua 2007. Ovatko ensimmäisten raporttien epävarmuusilmaisujen määrä ja laatu vaikuttaneet siihen, ettei kansainvälinen yhteisö nähnyt pakottavaa syytä toimia ilmastokriisin puhkeamisen estämiseksi? Miten raportteja laadittaessa on ohjattu epävarmuuksien käsittelyä? Raporteissa on useita osioita ja ne seuraavat toisiaan 5‒6 vuoden välein. Tutkin työryhmän I tekstejä, jotka muodostavat kahden muun työryhmän raporttien ilmastotieteellisen perustan. Seuraamalla niiden muodostamaa ajallista jatkumoa voin havaita muutoksia epävarmuuden ilmaisuissa. Lopuksi vertaan löytämiäni tuloksia paneelin kokous- ja istuntoraporttien aineistoihin. Työryhmä I ei tee tutkimusta, vaan arvioi uuden tutkimuksen tasoa ja tuloksia. Sen vuoksi runkoteksti sisältää useita konteksteja, joissa epävarmuuden ilmauksia voi esiintyä. Esipuheet ja kokousraportit sisältävät yhteenvetoa arvioista, ja kokousraporteissa on tutkijoiden ja poliitikkojen välistä vuoropuhelua. Niistä teen diskurssianalyysiä; ”Radiative Forcing of Climate Change” -luvut (eli tutkimuksen runkoteksti, yhteensä 75409 sanaa) tutkin korpusmenetelmällä käyttäen Pythonia ja AntConc-sovellusta. Raporteissa on epävarmuuden/varmuuden ilmaisuja enemmän kuin tieteellisessä tekstissä keskimäärin (Hyland, 1998). Numeraaliset estimaatit ja approksimaattorit ovat tärkeitä. Apuverbit tukevat sekä tutkimusarvioita että estimaatteja, samoin verbit ”suggest” (’ehdottaa’, ’antaa ymmärtää’); ja ”estimate” (’arvioida’, ’laskea’). Koska epävarmuuden/varmuuden, luottamuksen ja todennäköisyyden ilmaisut ovat päätöksenteossa keskeisiä, raporteissa on myös turvauduttu ”epävarmuuskielen” (’uncertainty language’) käyttöön. Sen avulla raporttien keskeiset tulokset esitetään kompaktisti ja ohjatusti poliitikoille sisällyttämällä sanoja kuten ”confidence”, (’luottamus’), ”agreement” (’yksimielisyys’), ”evidence” (’todiste’), ”likely” (’todennäköinen’), ”unlikely” (’epätodennäköinen’) sulkeissa tekstikappaleisiin. Myöhempien (2001 jälkeen ilmestyneiden) raporttien poliitikoille suunnatuissa yhteenvedoissa tämä kielenkäytön piirre on jo keskeinen. Määrällisen tutkimuksen mukaan epävarmuusilmaisuja ja luottamuksen/epävarmuuden/todennäköisyyden skaalaamista ”epävarmuuskielen” edellytysten mukaan käytettiin jo toisessa (1995) ja kolmannessa raportissa (2001) myös itse tieteen tasoa käsittelevissä luvuissa. Silti raporteissa ilmaistu epävarmuus ei juuri vaikuttanut poliitikkojen ilmaisuihin ilmastonmuutoksen vaarallisuudesta tai todellisuudesta saman aikavälin (1990‒2001) kokousraporteissa. Syy tämänhetkiseen ilmastokriisiin ‒ ja ilmastopolitiikan kriisiin ‒ ei löydy nimenomaan ilmastotieteen sisältämästä epävarmuudesta, eikä sen ilmaisu eri tavoin näytä olleen keskeinen vaikuttaja päätöksenteossa. Esitän lopuksi kysymyksen: Miten tulevaisuuden riskejä ja niiden sisältämää epävarmuutta (myös: niiden todennäköisyyttä) on kuvattava, jotta niihin varauduttaisiin tehokkaasti?

This thesis examines a video advertising campaign by the National Rifle Association of America (NRA), an active civil organization that prides itself on being the utmost protectors of gun rights in America. The ‘Freedom's Safest Place' campaign, which took place from 2015 until 2017, uses music, images, and captivating speeches by NRA members in an attempt to seek support and recruit new members. The main objective of this research is to uncover the discourses of identity and ideology underlying these ads, expose their content, and identify the multimodal means by which these are transmitted to the public. This research takes a multimodal critical discourse studies (MCDS) approach to the issue, looking at the materials at the levels of discursive content and multimodal means. The analysis of the 33 video ads from the campaign is performed using a micro-transcription matrix adapted from Baldry and Thibault (2006), a methodology for MCDS proposed in Wodak and Meyer (2016), and some theoretical tools from systemic functional linguistics. This qualitative analysis focuses on the modes of image, music, and language, the role they play in the construction of the message, and how they work in conjunction to create and replicate discourses of identity and ideology. The analysis reveals that, through their structure and links between language and images, the ads portray the NRA and its members as action-takers, fighters, and defenders of the country. The ads also repeatedly replicate the discourse of us versus them, separating the NRA and its opponents through the use of pronouns, color, and rhythm and presenting a discourse of absolutes in which everything is either black or white. Finally, by using violent language, dark images, and ominous music, the ads reveal the NRA's worldview to be one of a world at war in which innocent people are constantly under the threat of evil. More broadly, this thesis also reveals the relevance of modes other than the linguistic in the transmission of messages and the decisive role that an MCDS approach can play in the analysis of multimodal media.

Clonal hematopoiesis is characterized by the accumulation of blood cells originating from a single mutated hematopoietic stem cell clone. Clonal hematopoiesis has been hypothesized to contribute to systemic inflammation, and by doing so increase the risk for inflammatory diseases. Despite the growing body of evidence from clinical datasets and murine levels linking clonal hematopoiesis and inflammation, the causative role of clonal hematopoiesis in promoting inflammation remains to be fully elucidated. The primary goal of this master's thesis is to investigate the potential causative relationship between clonal hematopoiesis (CH) and rheumatoid arthritis, one of the most common autoimmune diseases previously associated with clonal hematopoiesis. The analysis is done primarily by employing Mendelian randomization (MR) and multivariate logistic regression analyses to perform two-sample Mendelian randomization in a bidirectional manner to assess the strength of the analysis along with exploring potential pleiotropy. We leverage data from two large population-level cohorts: the FinnGen study and the UK Biobank project. We also employed multivariate logistic regression to validate the instrumental variables of the UK Biobank within the FinnGen data. Despite prior epidemiological and functional literature linking clonal hematopoiesis and rheumatoid arthritis, we observed no association between these two in these large-scale Mendelian randomization analyses. This may be due to differences in cohort characteristics and detection methods for clonal hematopoiesis between the two cohorts. The thesis discusses the strengths and weaknesses of Mendelian randomization in evaluating causative links between human phenotypes. This work contributes to the growing area of research on the genetic determinants of inflammatory diseases and opens avenues for further research into the role of CH in disease pathogenesis

In this thesis, I examine the concept of the unreliable narrator by studying the character narrators in Gillian Flynn’s novel Gone Girl (2012) and Paula Hawkins’ novel The Girl on the Train (2015). I mainly focus on the female protagonists, Amy from Gone Girl and Rachel from The Girl on the Train, because previous reviews and studies have deemed them unreliable. Assessing Amy’s and Rachel’s reliability as narrators allows me to test current theories on unreliable narration. I consider some recent cognitive, constructivist, and rhetorical views on this issue and demonstrate how combining Lisa Zunshine’s cognitive theory about embedded mental states in literature, Tamar Yacobi and Meir Sternberg’s functional constructivist theory about mechanisms of integration, as well as James Phelan’s rhetorical theory about six different types of unreliable narrators helps in understanding when, how, and why a narrator is unreliable. My study shows that both Amy in Gone Girl and Rachel in The Girl on the Train occasionally depict features of unreliable narration but have nearly the opposite functions in their stories. While Amy surprises readers with her unreliability, Rachel is more reliable than first expected. In addition, many of Rachel’s unreliable features can be explained or at least attenuated by other literary phenomena than narratorial unreliability. Rachel also corrects all her deviations from the truth before the story ends, whereas Amy remains unreliable till the end. Since Rachel is reliable in the end, I claim she is a better example of a typical first-person narrator with a limited point of view than an unreliable narrator. I suggest that narrators, especially first-person narrators, should not be categorized as unreliable only because they have a limited point of view. We should make the final judgement about a narrator’s reliability by detecting the distance between the implied author’s views and the narrator’s views at the end of the story. If by then the narrator has corrected their mistakes and possible misbeliefs, I claim they are not unreliable narrators. This thesis exemplifies the complexity of unreliable narration and challenges the way we sometimes too straightforwardly categorize narrators as unreliable narrators, considering there do not seem to be completely reliable narrators. I propose that further studies on the relation between subjectivity and unreliability could be beneficial for understanding the sensemaking process when reading character narrators.

This thesis is an investigation of unsupervised learning for image classification. The state-of-the-art image classification method is Convolutional Neural Network (CNN), which is a purely supervised learning method. We argue that despite of the triumph of supervised learning, unsupervised learning is still important and compatible with supervised learning. For example, in the situation where some classes have no training data at all, so called zero-shot learning task, unsupervised learning can leverage supervised learning to classify the images of unseen classes. We proposed a new zero-shot learning method based on CNN and several unsupervised learning algorithms. Our method achieves the state-of-the-art results on the largest public available labelled image dataset, ImageNet fall2011.

In this thesis, a novel method for linking scientific articles to taxonomy terms in the domain of food systems research is presented. With food systems being in the center of 12 of the 17 United Nations Sustainable Development goals, there has been an ever-growing amount of scientific articles in this field. These articles are vital in understanding the complex nature of food systems and their inter-dependencies. However, finding relevant literature in this field is difficult for decision makers given the interdisciplinary nature of the field and that annotation and expert feedback is expensive. In the thesis, BERT-based models (SBERT, SPECTER and SciBERT) are adapted to the food systems area and fine-tuned for tasks such as text classification and text similarity, which represents a solution to the problem of finding relevant articles in the food systems domain. The proposed search system uses several taxonomies and data augmentation to achieve the results, which are visualized in a created website. Linking food systems research articles to taxonomy terms shows good accuracy, with models finetuned on domain data achieving better performance on classification task. The best fine-tuning strategy for SPECTER and SciBERT is the combination of domain adaptation and classification. Fine-tuning for text similarity for SBERT improves SBERT performance only slightly. The proposed method can be used in other domains than food systems.

UNTAES oli YK:n kriisinhallintaoperaatio Kroatiassa vuosina 1996 1998, jonka tarkoitus oli auttaa Kroatian sodan jälkeen Kroatian valtiota ja Itä-Slavonian serbiyhteisöä Erdutin rauhansopimuksen täytäntöönpanossa, ja järjestää väliaikaishallinto Itä-Slavonian, Baranjan ja Länsi-Sirmiumin alueella siihen saakka kunnes alue, osa sodanaikaista serbitasavaltaa, olisi hallinnollisesti liitetty osaksi Kroatian valtiota. Useissa lähteissä on väitetty UNTAES-operaatiota onnistuneeksi kriisinhallintaoperaatioksi. Tämän tutkimuksen tavoite on tarkastella onnistumisväitteelle esitettyjä perusteita vertailemalla toisiinsa YK:n pääsihteerin raporteissa ja Kroatian hallituksen YK:lle osoittamissa kirjeissä esitettyjä näkökulmia operaation etenemisestä. Tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää kriisinhallinnan käsitteen määrittelyn, konfliktin jälkeisten kehitysvaiheiden ja väliaikaishallinnon järjestämisen teoreettisen tarkastelun sekä Kroatian sodan historiallisen taustoituksen. Myös etnisten ryhmien ja monikansallisten kriisinhallintatoimijoiden kulttuurista kohtaamista käsitellään lyhyesti. Aineisto koostuu yhteensä kymmenestä YK:n pääsihteerin raportista, joista kunkin pituus on 5-18 sivua, sekä yhdestätoista Kroatian pysyvän YK-suurlähettilään välittämästä tai kirjoittamasta kirjeestä, joista kunkin pituus on liitteineen 2-40 sivua. Aineiston analyysiprossessissa on neljä eri vaihetta: aineiston luokittelu ja taulukointi, narratiivien koostaminen aineistosta, eri toimijoiden poimiminen aineistosta ja sijoittaminen A.J. Greimasin aktanttimallin kaavioon ja aktanttimallin soveltaminen ja tulkitseminen tutkimuskysymyksen näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tulos on, että teknisesti Itä-Slavonian reintegraatiota voidaan perustellusti pitää onnistuneena, mutta UNTAES-operaation mandaattiin kirjatut operatiivisia tavoitteita laajemmat tavoitteet multietnisen yhteisön luomisesta eivät täysin toteutuneet operaation aikana. Aineiston mukaan eri toimijoiden välisessä yhteistyössä ja rauhansopimukseen täytäntöönpanossa on ollut puutteita. Pakolaisia on palannut sodan jälkeen alueelle odotuksia vähemmän, ja etnisten ryhmien väliset suhteet olivat jännitteiset operaation loputtua 1998. YK:n mandaattiin kirjatut tavoitteet multietnisen yhteiskunnan luomisesta olivat idealistisia siihen nähden että alueella asuvat serbit ja kroaatit olivat sotineet toisiaan vastaan vain joitakin kuukausia ennen UNTAES-operaation alkamista.

The Finnish National Core Curriculum for Primary and Lower Secondary Education mandates equal treatment of all students and emphasizes the importance of increasing visibility for the appreciation of sex, gender, and sexual diversity. Despite the growing discourse on the mental health of Finnish adolescents, less attention has been paid to gender and sexual minorities, who face more bullying, loneliness, and school exhaustion than their peers, resulting in even poorer mental health. This has largely been explained by the prejudices and heteronormativity that remain widely prevalent, even within schools. Science subjects have been criticized for enforcing these heteronormative narratives through their practices. However, studies suggest that science subjects, especially biology, have the potential to challenge these narratives and foster a more inclusive and safer space for sex, gender, and sexual minorities. In this study, I aim to explore the experiences of lower secondary school students regarding the teaching of sex, gender, and sexual diversity in biology classes. Despite that the educational material used in science subjects has been fairly well studied, there is a gap in previous research regarding the actual experiences of students about these issues, and there are no studies done on this in Finland. Employing a mixed methods approach, this study integrated both semi-structured interviews, an online questionnaire, and observation of lessons. The results indicate that the perceived coverage of sex, gender, and sexual diversity is minimal or brief. Student engagement during lessons where these topics could be discussed was also shown to be minimal, and students raised several wishes for improving the teaching of these topics in biology. These findings highlight the unused potential that remains in the teaching of biology and present students’ wishes for change in the ways diversity issues could be covered in biology to create more inclusive science classrooms.

In situ U–Pb zircon dating was done for the host rocks of the Juomasuo gold deposit, located in the Paleoproterozoic Kuusamo supracrustal belt, eastern Finland. For dating purposes, five samples were chosen to represent the typical volcano-sedimentary rock types of the deposit in their mineralized and unmineralized form. The samples were studied petrologically and dated using the LA–MC–ICP/MS technique at the research laboratory of the Geological Survey of Finland and the Finland Geoscience Laboratory (SGL). The U–Pb data revealed heterogenic detrital zircon populations even for the felsic volcanic rocks, and thus, all the samples were delineated as sedimentary/volcano-sedimentary sequences. The maximum deposition ages fall in the 2.75–2.65 Ga window, and not a single Paleoproterozoic age was measured in the bulk of 159 measurements. The pervasively altered samples from the mineralized sequence of the Juomasuo deposit hosted a younger population of homogenized, BSE-pale/CL-dark zircons and domains within zircon grains, with 2.62–2.60 Ga ages. This age can be linked to the Neoarchean crustal growth event at 2.7–2.6 Ga, described from the Archean terrains all over the world, including the Archean of the Karelia Province in Finland. Unfortunately, in the limits of this thesis, the homogenization age cannot be interpreted as the minimum depositional age of the studied metasedimentary rocks, as it remains unclear, whether the homogenization of the zircons took place before or after the deposition. Although the majority of the precursors of the studied supracrustal rocks from Kuusamo were presumably deposited between 2.43 and 2.21 Ga, there are no corresponding ages of volcanism in the area. The lack of U–Pb ages of that time frame is a global phenomenon, and the topic is thus pertinent to modelling of Paleoproterozoic plate tectonics. It may be that the Kuusamo supracrustal belt represents a deposition during a global slowdown in plate tectonics, thus recording an anomalous period in the history of planet Earth.