Browsing by Title

Johdanto Ennen teho-osastolle saapumista aloitettu viilennyshoito kylmillä suonensisäisillä nesteillä ei vaikuta parantavan sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saaneiden potilaiden funktionaalista ennustetta. Hypoteesinamme oli, että tämä johtuu tehottomasta viilennyksestä ja hoidon sivuvaikutuksista. Aineisto ja menetelmät Post hoc-analyysi alijoukosta potilaita (n = 352), jotka olivat mukana TTH48-tutkimuksessa (NCT01689077) ja joko saivat kylmiä suonensisäisiä nesteitä ennen teholle saapumista, tai eivät saaneet. Tietoja kerättiin potilaiden lähtötilanteesta, sydänpysähdykseen liittyvistä tekijöistä, viilennysmenetelmistä, sivuvaikutuksista ja kehon lämpötilasta eri hoidon vaiheissa. Ensisijainen päätepiste oli kesto spontaanin verenkierron palautumisesta tavoitelämpötilaan (<34°C) ja toissiajiset päätepisteet olivat verenkiertoon liittyvät sivuvaikutukset, elektrolyyttihäiriöt ja hypoksia ensimmäisten 24 tunnin aikana tehohoidossa. Vähintään yhden tunnin ero ajassa tavoitelämpötilaan määriteltiin ennalta merkittäväksi. Tulokset Tutkimukseen mukaan otetuista 352 potilaasta 110 saivat kylmiä suonensisäisiä nesteitä ennen teho-osastolle saapumista. Mediaani aika spontaanin verenkierron palautumisen ja tavoitelämpötilan saavuttamisen välillä oli pidempi ryhmässä, joka sai kylmiä nesteitä verrattuna ryhmään, joka ei saanut (318 vs. 281 min, p < 0.01). Kylmien nesteiden käyttö ennen tehoosastolle saapumista ei assosioitunut tavoitelämpötilan saavuttamisen kestoon lineaariregressiomallissa sisältäen hoitokeskuksen, painoindeksin, sydämen vajaatoiminnan, diabeteksen ja sydänpysähdyksen keston (standardoitu beta vaikutuskerroin: 0.06, 95% luottamusvälit B:lle -49 ja 16, p = 0.32). Ryhmien välillä ei ollut eroa hypoksian yleisyydessä tehoosastolle saapuessa (1.8% ja 3.3%, p = 0.43) tai elektrolyyttitasapainon häiriöissä (hyponatremia: 1.8% ja 2.9% p = 0.54; hypokalaemia: 1.8% ja 4.5%, p = 0.20). Sairaalakuolleisuudessa ei ollut eroa ryhmien välillä. Johtopäätökset Tavoitteellisen lämpötilan hallinnan aloittaminen kylmillä suonensisäisillä nesteillä ennen tehoosastolle saapumista ei lyhentänyt kestoa spontaanin verenkierron palautumisesta tavoitelämpötilaan pääsemiseen. Emme löytäneet tilastollisesti merkitsevää eroa kuolleisuudessa tai sivuvaikutusten yleisyydessä ennen teho-osastolle saapumista kylmien nesteiden antamisen perustella jaotelluissa ryhmissä.

Tämä tutkielma tarkastelee aistiverbien koleksifikaatiotyyppejä Itämeren kielialueen kielissä, eli miten tämän kielialueen kielet erottelevat aistiverbien perusmerkityksiä leksikaalisesti, ja toisaalta mitä perusmerkityksiä kielet ilmaisevat samalla lekseemillä, eli koleksifikoivat. Tutkielma edustaa sekä leksikaalista typologiaa että areaalista kielitiedettä. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu areaalisia koleksifikaatiotyyppejä, niin aistiverbien kuin muidenkin semanttisten kenttien kohdalla. Itämeren kielialueen kielet ovat olleet kontaktissa tuhansia vuosia ja niistä löytyy monia areaalisia piirteitä, ulottuen fonologiasta leksikkoon. On myös esitetty, että alueen uralilaiset kielet ovat indoeurooppalaistuneet kontaktin myötä, ja toisaalta alueen indoeurooppalaisista kielistä on löydetty uralilaisia piirteitä. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, onko Itämeren kielialueen kielissä havaittavissa jaettuja aistiverbien koleksifikaatiotyyppejä, ja onko koleksifikaatioissa havaittavissa ns. indoeurooppalaistumista tai uralilaistumista. Tutkielmassa verrataan Itämeren kielialueen kieliä sekä keskenään että verrattuna sukukieliin, joita puhutaan alueen ulkopuolella. Tutkielman aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa äidinkielisiä puhujia pyydettiin kääntämään omalle äidinkielelleen englanninkielisiä lyhyitä lauseita, joissa esiintyi aistiverbejä. Lopullinen aineisto sisältää 199 vastausta 40 kielellä, joista kahdeksan on uralilaisia kieliä ja 32 Euroopassa puhuttavia indoeurooppalaisia kieliä. Itämeren kielialueen kielistä tutkimuksessa on edustettuna 14 kieltä, jotka kuuluvat viiteen eri kielihaaraan. Itämeren kielialueen ulkopuoliset kielet aineistossa muodostavat kontrolliryhmän, jota vasten kielikontaktien mahdollisia vaikutuksia voidaan verrata. Analyysissä jokaisesta kielestä tunnistettiin mahdolliset koleksifikaatiot, ja kieltenvälinen vertailu tapahtui sekä kielihaaran että -kunnan tasolla. Itämeren kielialueen kieliä verrattiin sekä suhteessa toisiinsa että suhteessa alueen ulkopuolella puhuttuihin sukukieliin. Tutkimuksesta selviää, että Itämeren kielialueen kielet eivät jaa yhtä yhteistä aistiverbien koleksifikaatiotyyppiä, vaan kielistä löytyy useita erilaisia tyyppejä. Tulokset osoittavat myös, että koleksifikaatiotyypit ovat hyvin samanlaisia samaan kielihaaraan kuuluvien lähisukukielten kesken. Osa Itämeren kielialueen kielistä kuitenkin poikkeaa huomattavasti lähisukukielistään, ja koleksifikaatiotyypeistä löytyy yhtäläisyyksiä myös kielisukulaisuusrajojen yli. Sama koleksifikaatiotyyppi löytyy mm. ruotsista, virosta ja meänkielestä, jotka samalla poikkeavat lähisukukielistään. Myöskin latvia ja liettua poikkeavat toisistaan, ja liettuan koleksifikaatiotyyppi muistuttaa slaavilaisista kielistä löytyvää mallia. Osa tuloksista näyttää heijastelevan kielikontaktien vaikutusta. Tutkimuksesta selviää myös, että osa koleksifikaatiotyypeistä on hyvin yleisiä kielikunnasta ja -haarasta riippumatta, joten kielikontakti ei välttämättä ole ainoa yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia selittävä tekijä.

Tämä tutkimus käsittelee San Francisco 48ers joukkueen pelaajan Colin Kaepernickin vuonna 2016 aloittamaa rauhanomaista protestia poliisin mustiin kohdistamaa väkivaltaa vastaan sekä mustien ja muiden vähemmistöjen huonompia sosioekonomisia olosuhteita vastaan. Tutkimuksessani selvitän, miten isänmaallisuutta käsitellään The New York Times -lehden artikkeleissa 1.8.2016–1.1.2017 välisenä aikana ja miten toimittajat tuovat ilmi yhteiskunnan eri osapuolten näkemyksiä Colin Kaepernickin protestin yhteydessä. Lisäksi tarkastelen, miten ja mitä osapuolia The New York Timesin artikkeleissa otetaan kontekstiin Kaepernickin protestointia käsiteltäessä. Vaikka Kaepernickin aloittamasta protestista on kulunut jo useita vuosia, on se edelleen ajankohtainen. Tutkimusten mukaan mustien sosioekonominen asema jää selvästi jälkeen valkoisista. Poliisin väkivallasta tehdyt tutkimukset antavat osittain ristiriitaisia tuloksia johtuen Yhdysvaltojen viranomaisten puutteellisesta tietojen tilastoinnista paikallistasolla. Tutkimusaineistoni käsittää 17 The New York Timesin artikkelia, joissa Kaepernickin protestia tarkastellaan syvällisemmin. Tutkielmani metodina käytän kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten The New York Timesin artikkeleissa käsiteltiin Colin Kaepernickin protestia suhteessa isänmaallisuuteen? 2) Miten The New York Timesin artikkeleissa käsiteltiin amerikkalaisen yhteiskunnan eri osapuolten suhtautumista Colin Kaepernickin protestiin? Tutkimuksen aikana selvisi, että molempien tutkimuskysymysten osalta löytyi selvästi erottuvat alateemat. Isänmaallisuuteen liittyvän kysymyksen yhteydessä toimittajat toivat esille kansallislaulun, kansallislipun ja armeijan merkityksen protestoinnin kannalta. Protestointiin liittyi artikkeleiden mukaan selvästi seuraavat amerikkalaisen yhteisön eri sidosryhmät: NFL ja muut urheiluliigat, muut urheilijat, kannattajat, mustat protestoijat sekä poliitikot ja Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg. Sisältöanalyysin tulokset vahvistivat käsityksiä, joiden mukaan The New York Timesia pidetään näkemyksiltään liberaalina Yhdysvaltojen poliittisella kartalla. Tutkimuskysymysteni aiheita käsiteltiin monipuolisesti, mutta artikkeleiden osittainen pinnallisuus viittaa siihen, että The New York Times, kuten moni muukin erehtyi Kaepernickin protestin merkityksestä. Yhden miehen protestista kehittyi yli maiden ja maanosien ulottuva kansanliike.

Companies play a crucial role in transitions to more sustainable ways of production and consumption. There is a growing amount of startups globally that create radically new products, services, and business models related to issues such as energy efficiency, food waste or use of natural resources. Startups can be conceptualized as niche actors who are innovative and agile but do not have the resources for regime disruption. Incumbents on traditional fields such as construction, real estate or retail, on the other hand, tend to be path dependent, work under the rules of current regimes, and face difficulties in adopting sustainability-related innovations. However, when combining the innovation capacity of niche startups and the resources of large companies, both can achieve a larger impact. This thesis observes collaboration between startups and large companies through the framework of strategic niche management (SNM). According to SNM niche innovations can be empowered by three processes: articulation of expectations, network-building and learning on various dimensions. A multiple-case study is conducted based on interviews and observation with three large companies and three startups engaging in experimental collaboration processes facilitated by an intermediary organization. The large companies are in the field of retail and hospitality, housing development and facility management. The startups develop radically new services that reduce food waste, save energy or optimize the use of buildings. The findings of the descriptive case study depict challenges and opportunities of collaboration processes in all SNM dimensions. Theoretically, the study suggests one way of applying transition theory to the level of specific companies and their collaboration related to sustainability-related innovations. From a managerial perspective, the study offers practical insight to anyone engaging in startup–incumbent collaboration. As broad generalizations cannot be derived from a case study, more research on the role of companies in sustainability transitions is suggested.

The social status of women has greatly improved in the past centuries due to massive worldwide collective efforts by women and their allies. In Finland, despite scoring high on gender equality indexes, women remain a target of gender inequality and patriarchal harm. Hence, this thesis aims to study factors that influence Finnish women’s participation in collective action for gender equality. Building on the Social Identity Model of Collective Action (SIMCA), perceived injustice is hypothesized as a mediator for the relationship between gender identification and participating in collective action. Moreover, stigma consciousness is hypothesized to moderate the relationship between social identification and perceived injustice. Data was used from a previous cross-cultural project, during which university student participants (N= 250, all women) answered questionnaire items relevant to the hypotheses. The results showed no significant association between gender identification and collective action, nor any significant moderation power for stigma consciousness. Perceived injustice, however, was found to be a significant mediator for the relationship between gender identification and collective action. The rejection of two hypotheses could be explained by a series of limitations regarding the research methods, and the results call for an increase in public awareness of gender-based discrimination.

Sosiaalipsykologian tieteenalalla on pitkä sosiaalisen identiteetin tutkimusperinne eli keitä ovat me ja keitä ovat he, ja miten nämä sosiaaliset identiteetit vaikuttavat ryhmien välisiin suhteisiin. Kysymys siitä, mikä on meidän ja mikä on heidän, ja tämän kollektiivisen psykologisen omistajuuden vaikutus ryhmien välisiin suhteisiin on kuitenkin tieteenalalla vielä uusi tutkimusalue. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kollektiivista psykologista omistajuutta vapaaehtoistyön kontekstissa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytetään sosiaalisen identiteetin lähestymistapaa, joka suhteutetaan aiempaan kollektiivista psykologista omistajuutta tarkastelevaan tutkimukseen. Lisäksi tutkielmassa tarjotaan tälle tutkimusalueelle uutta käsitettä: kollektiivista epistemologista omistajuutta, joka viittaa tiedon, narratiivien ja ideoiden omistamiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan tilastollisesti kolmea hypoteesia: 1) Kollektiivinen psykologinen omistajuus ja kollektiivinen epistemologinen omistajuus ovat kaksi erillistä ilmiötä, 2) Sisällön tuottaminen ryhmässä on yhteydessä korkeampaan kollektiiviseen psykologiseen omistajuuteen ja voimakkaampaan epistemologiseen omistajuuteen, 3) Kollektiivinen psykologinen omistajuus on yhteydessä samaistumiseen omistuksen kohteeseen. Tutkimus on tehty Slush-tapahtuman vuoden 2022 vapaaehtoisilta kerätyn kyselyaineiston avulla. Kyselyssä vastaajat oli jaettu kolmeen eri koeryhmään: Ensimmäisessä ryhmässä vastaajat tuottivat sisältöä yhdessä ryhmässä, toisessa ryhmässä he tuottivat sisältöä yksin ja kolmannessa he vain lukivat sisältöä. Aineisto kerättiin joulu-tammikuussa 2021–2022 ja vastaajia oli 174, jolloin 11,8 % vapaaehtoispopulaatiosta vastasi kyselyyn. Puuttuvien vastausten vuoksi tarkastelussa pystytään kuitenkin käyttämään heistäkin vain 51 vastaajan vastauksia. Vastaajien pienen määrän vuoksi tutkimuksessa verrattiin ryhmässä sisältöä tuottaneita kahteen muuhun ryhmään. Tulosten perusteella kollektiivinen psykologinen omistajuus ja kollektiivinen epistemologinen omistajuus ovat empiirisesti erillisiä käsitteitä, tosin lisätutkimusta tarvitaan tuloksen vahvistamiseksi. Sisällön tuottaminen yhdessä vaikuttaa olevan yhteydessä voimakkaampaan kollektiiviseen psykologiseen omistajuuteen, mutta aineisto ei rajallisen kokonsa vuoksi antanut tilastollisesti merkitsevää tulosta, myöskään kollektiivisen epistemologisen omistajuuden osalta tutkimus ei antanut tilastollisesti merkitsevää tulosta. Kollektiivinen psykologinen omistajuus Slush-organisaatiota kohtaan osoittautui olevan yhteydessä voimakkaampaan samaistumiseen Slush-organisaation kanssa. Muiden kollektiivisen omistajuuden mittarien osalta (omistajuus vapaaehtoisten oppaasta ja kollektiivinen epistemologinen omistajuus) tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei saatu. Tulokset ovat suuntaa antavia vastaajien pienen lukumäärän vuoksi. Yleisesti tutkielma kuitenkin osoitti, että kollektiivisen psykologisen omistajuuden teemat ovat relevantteja myös vapaaehtoistyön kontekstissa, ja että sosiaalipsykologista tutkimusta kollektiivisen omistajuuden teemoista tarvitaan enemmän.

The design of college admissions has been a heatedly discussed topic in Finland, as recent government initiatives have led to a more centralized system. Some argue for letting colleges decide on their admissions procedures, while others believe that a centralized matchmaking procedure with priorities determined by the matriculation examination would be more cost-effective. This thesis aims to characterize various factors that the policy maker must take into account when designing a college admissions procedure, in light of existing theoretical research on both centralized and decentralized matching markets and empirical studies on social determinants of college choice and the capacity of entrance examinations to elicit information on student ability and motivation. The two-sided matching literature is discussed extensively because of its usefulness for designing centralized clearinghouses for matching markets. The student-proposing deferred acceptance algorithm emerges as the best choice for a policy maker who regards strategy-proofness and respecting of priorities as especially important, at least if manipulation by colleges is implausible. However, strategy-proofness is fragile in practical applications, applicants may try to manipulate also strategy-proof mechanisms and reporting the whole preference relation is still only weakly dominant. Consequently, satisfaction of reported preferences should not be taken as evidence of welfare properties of a matching without qualifications. The use of a common entrance examination may be more cost effective than a system based on college-specific entrance examinations, as colleges do not then need to spend resources on organizing the examinations. However, students have then stronger incentives to perform in the common entrance examination, and there is already evidence that more students retake the matriculation examination in Finland. The overall effect on the costs of organizing entrance examinations is an uncertain empirical matter. The importance of preparation courses is likely to decrease, which saves resources and contributes to socioeconomic equity. On the other hand, making students choose on their study paths earlier in life may erode socioeconomic equity. A larger role for the matriculation examination provides stronger incentives for showing effort in high school, which the policy maker may see as beneficial. While a system with a common entrance examination makes it possible for a student to get admitted to a second preference when she is rejected by her first preference, it remains an empirical question to what extent this reduces the propensity to apply again to competitive colleges. The excess demand for certain colleges is a result of student preferences and is not solvable by any mechanism that gives a strong priority to satisfying student preferences.

This thesis investigates the affective economies present in Danish-Greenlandic encounters when the Danish-Greenlandic relationship is discussed, in order to understand how certain feelings are constitutive of Danish colonial aphasia. Moreover, inspired by Indigenous research ethics and methodologies, the author employs a reflexive research approach to scrutinize her positionality and to start a discussion about epistemic injustice within Danish academia. In the study, colonial aphasia is theorized as an occlusion of knowledge and a conceptual dissociation with coloniality, which results in the inability of previous colonial powers to link present postcolonial issues with colonialism. The sources consist of namely a recorded conversation as well as autoethnography produced throughout the thesis process. By employing analytic autoethnography, the study shows how feelings of protectiveness, entitlement, shame and guilt are circulated by the author, a Dane, vis-à-vis Greenlandic people when discussing the Danish-Greenlandic relationship. The study concludes that feelings of protectiveness, entitlement and shame are present as coloniality, but that the Dane perceives coloniality as existing through the struggles of the Other, or as structural, but not as present within us as individuals. Consequently, these feelings are constitutive of colonial aphasia. Finally, the study suggests that the absence of researcher reflexivity in Danish research focusing on Danish-Greenlandic contexts is ultimately sustaining epistemic injustice. Concludingly, the study argues that employing reflexivity and introspection to investigate the particular is not only apt in understanding Danish colonial aphasia, but also in scrutinizing our own colonial complicity as Danish students and researchers investigating Greenlandic or Danish-Greenlandic contexts.

Spatial graphs are graphs that are embedded in three-dimensional space. The study of such graphs is closely related to knot theory, but it is also motivated by practical applications, such as the linking of DNA and the study of chemical compounds. The Yamada polynomial is one of the most commonly used invariants of spatial graphs as it gives a lot of information about how the graphs sit in the space. However, computing the polynomial from a given graph can be computationally demanding. In this thesis, we study the Yamada polynomial of symmetrical spatial graphs. In addition to being symmetrical, the graphs we study have a layer-like structure which allows for certain transfer-matrix methods to be applied. There the idea is to express the polynomial of a graph with n layers in terms of graphs with n − 1 layers. This then allows one to obtain the polynomial of the original graph by computing powers of the so-called transfer-matrix. We introduce the Yamada polynomial and prove various properties related to it. We study two families of graphs and compute their Yamada polynomials. In addition to this, we introduce a new notational technique which allows one to ignore the crossings of certain spatial graphs and turn them into normal plane graphs with labelled edges. We prove various results related to this notation and show how it can be used to obtain the Yamada polynomial of these kinds of graphs. We also give a sketch of an algorithm with which one could, at least in principle, obtain the Yamada polynomials of larger families of graphs.

Madagascar is one of the megadiversity countries of the world and its highly endemic flora and fauna is under threat from a rapidly growing population. Over the past few years many conservation projects have combined development goals with conservation, thus supporting the conservation goal by attempting to ease human pressure on the protected area. The objective of this study is to investigate the views and opinions of local people with regard to Ranomafana National Park, Madagascar. This study examines the changes the park has brought to peoples’ lives, general attitudes towards the environment and conservation as well as opinions about the park management. The main information presented in this study was obtained from 121 interviews completed in six villages. Three of them are situated close to the park and they have received intentional development interventions from the authorities. Another three lie further away and have no official connections with the park. The study will investigate how distance and interventions affect peoples views and opinions. The information obtained represents independent opinions from a random sample of the resident population. All the schools of each village were visited and over 400 pupils responded to a questionnaire about the environment. In addition to this the NGO's, local authorities, health centres, churches and a family planning clinic, were consulted in order to gain a thorough picture of the communities views. People in the villages closest to the park have obtained employment through tourism and research. Other positive effects include assistance with new farming methods, the introduction of alternative livelihoods and environmental education. Villagers further away from the park mentioned the slowing down of environmental degradation as the major achievement of the park. The major negative effect is restrictions on usage of the natural resources people depend on. Adequate alternatives are not available and direct compensation for economic losses has not been offered. This study presents people’s suggestions on improving education, management of the park, livelihoods and environment. More efficient development projects that geographically reach further would help the park to achieve its development goals and through that the conservation objectives. The results of this study emphasise the importance of education, which increases people’s awareness of the environmental processes. This enables them to understand the consequences of human activities and gives them an awareness of the consequences of continuing unsustainable use of resources. Decreasing poverty near protected areas is also essential in order to reduce pressure on the environment. A third important issue is the slowing down of population growth. Successful combination of conservation and development requires constant reassessment and responses to changing situations. The survival of Madagascar’s rain forests is a global concern so responsibility and costs must be borne globally, too.