Browsing by Title

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen pragmaattisia fraseologismeja ja sitä, kuinka ne pitäisi esittää elektronisessa saksa suomi-erikoissanakirjassa. Tutkielman tavoite on hahmotella sanakirja-artikkelin malli. Sanakirja on semasiologis-onomasiologinen, ts. käyttäjä voi etsiä siitä sekä tiettyä ilmaisua että tiettyä kommunikaatiotilannetta. Sanakirjan pääasiallinen kohderyhmä ovat kääntäjät, mutta se soveltuu myös kielenopiskelijoiden ja muiden saksan kielen kanssa tekemisissä olevien käyttöön. Tutkielman teoriaosuudessa käsittelen fraseologiaa, pragmaattisia fraseologismeja, niiden erityispiirteitä ja kääntämistä sekä työn kannalta merkityksellisiä leksikografian käsitteitä, sanakirjatyyppejä ja sanakirjojen rakenteita. Lisäksi esittelen elektronisten sanakirjojen ominaisuuksia. Onhan melko varmaa, että niiden käyttö yleistyy entisestään tulevaisuudessa mm. niiden helppo- ja nopeakäyttöisyyden vuoksi. Omassa kappaleessaan käsittelen pragmaattisia fraseologismeja leksikografisesta näkökulmasta ja nostan esille niiden esittämiseen liittyviä ongelmia, joista annan olemassa oleviin yksi- ja kaksikielisiin sanakirjoihin perustuvia esimerkkejä. Lopuksi hahmottelen parannusehdotuksiin perustuvan sanakirja-artikkelin teoreettisen mallin ja havainnollistan sitä kolmella esimerkkiartikkelilla. Fraseologian piiriin lukeutuvat pragmaattiset fraseologismit ovat suhteellisen uusi tutkimuskohde. Kontrastiivisia tutkimuksia kieliparissa saksa suomi on erittäin vähän, ja pragmaattisten fraseologismien kääntämistä ei myöskään ole juuri tutkittu. Pragmaattiset fraseologismit jaetaan yleensä kahteen ryhmään: rutiini-ilmaisuihin ja keskustelukiteytymiin. Rutiini-ilmaisut ovat tilannesidoksisia, kiteytyneitä ja pääsääntöisesti lauseenveroisia ilmaisuja, jotka toistuvat arkipäiväisissä kommunikaatiotilanteissa. Ne ovat syntaktisesti ja semanttisesti heterogeenisia, ja niiden funktiot ovat moninaisia: Rutiini-ilmaisuihin kuuluu monia kohteliaisuussanontoja, kuten tervehdyksiä ja toivotuksia, mutta myös hämmästystä, pelkoa, iloa, torjuntaa ym. ilmaisevia fraseologismeja. Keskustelukiteytymät sen sijaan ovat ei-idiomaattisia, esiintyvät epäitsenäisinä, ts. vain lausumaan upotettuina, eivätkä ne ole tilannesidoksisia. Keskustelukiteytymillä on monia kommunikatiivisia tehtäviä, kuten puheen jäsennys, puhekumppanin huomion kohdentaminen tai epävarmuuden ilmaiseminen. Ne ovat yleensä polyfunktionaalisia ja niitä voi usein varioida paljonkin. Kieltä käyttävien on hallittava sekä rutiini-ilmaisujen että keskustelukiteytymien käyttö kommunikaation sujuvuuden takaamiseksi ja kulttuuristen yhteentörmäysten välttämiseksi. Pragmaattisten fraseologismien esittäminen sanakirjoissa on monien tutkijoiden mukaan yhä nykyäänkin osin puutteellista. Perinteisen leksikografian metodit eivät riitä kuvaamaan pragmaattisia fraseologismeja riittävän tarkasti. Parannettavaa on sekä mikro- että makrostruktuurissa, ts. sanakirja-artikkeleissa, hakusanojen valinnassa ja järjestyksessä sekä siinä, minkä hakusanan alta ilmaisu on löydettävissä. Lisäksi ongelmia on sanakirjojen alku- ja lopputeksteissä ja hakusanojen välisissä viittaussuhteissa. Perehdyn tutkielmassani erityisesti mikrostruktuurien ongelmakohtiin. Löytämistäni esimerkeistä käy ilmi, että pragmaattisia fraseologismeja ei yleensä ole varustettu vastaavalla merkinnällä, ne on sijoitettu sanakirja-artikkeliin epäsystemaattisesti ja epäloogisesti eikä rutiini-ilmaisuja ja keskustelukiteytymiä ole erotettu toisistaan. Ilmaisusta ei aina ole annettu sitä muotoa, jossa se todellisuudessa toteutuu, mikä esim. hankaloittaa kielenoppijan mahdollisuutta oppia aktiivisesti käyttämään ilmaisua. Myös syntaktis-semanttiset tiedot ovat ajoittain liian niukkoja, samoin kuin pragmaattis-kommunikatiiviset tiedot, mikä on erittäin vakava puute. Pragmaattisten fraseologismien käyttöä on mahdotonta kuvailla ilman kyseisiä tietoja. Hahmottelemassani sanakirja-artikkelin mallissa jokainen ilmaisu on löydettävissä oman hakusanansa alta. Kääntäjiä ajatellen ilmaisulle annetaan mahdollisimman monia ekvivalentteja ja myös tietoa niistä. Artikkelissa selitetään tarkoin, mitä ilmaisu tarkoittaa ja miten sitä käytetään. Ilmaisun tyylistä, konnotaatioista, tekstispesifisyydestä, ajallisesta ja alueellisesta jakautuneisuudesta ja kommunikatiivisesta funktiosta annetaan yksityiskohtaisia tietoja. Linkeistä on mahdollisuus päästä katsomaan synonyymisten tai samaan tilanteeseen liittyvien ilmaisujen sanakirja-artikkeleita. Ilmaisuille annetaan esimerkkejä, jotka ovat peräisin sekä sanakirjoista ja autenttisista teksteistä että fiktiivisistä dialogeista ja niiden käännöksistä. Pragmaattisten fraseologismien kääntäminen on hankalaa monesta syystä, mm. siksi, että ne ovat kieli- ja kulttuurisidonnaisia ja polyfunktionaalisia. Kääntäjällä on oltava erittäin hyvän kielitaidon ja kulttuuritietämyksen lisäksi tietoa myös sekä lähde- että kohdekielen fraseologiasta. Pragmaattisten fraseologismien erikoissanakirja helpottaisi kääntäjien työtä merkittävästi.

WikiMage is an online web game based on Wikipedia which is a free, collaboratively edited, and multilingual Internet encyclopedia. The name WikiMage is a combination of Wikipedia and Image that implies the game is built on those images referenced by Wikipedia articles. The WikiMage will challenge the players in terms of their width and depth of knowledge. During the game, a large number of pictures will be presented, and only the player who is able to distinguish the potential relationships between those images can win the game. It is deployed in CoSCo Demos server. By the time this article is composed, WikiMage is accessible through its URL.

Tässä tutkielmassa tutkin, mitä karmeliittamunkki Wilfrid Stinissen (1927–2013) kirjoittaa kärsimyksestä, miten hän opastaa kohtaamaan kärsimystä sekä millainen rooli spiritualiteetilla ja kristillisellä mystiikalla on hänen opastuksessaan koskien kärsimyksen kohtaamista. Ensisijaisina lähteinä käyn läpi Stinissenin saarnakokoelman Verraton aarre ja hartauskirjan Tänään on Jumalan päivä. Tutkimusmenetelmänä käytän systemaattista analyysia. Rakennan esitykseni oman, toisen ja Jumalan kärsimyksen kohtaamisen kolmijaoksi, jossa pääasiallisen huomion saa aineiston mukaisesti oman ja yhteisen kärsimyksen kohtaaminen. Rajaan aiheeksi lähtökohdiltaan ei-hengellisen kärsimyksen, jonka kohtaamiseen Stinissen tarjoaa hengelliset välineet. Aloitan analyysin yhdestä Stinissenin johtoaiheista, kärsimyksen kirkastumisesta, johon spiraalimaisesti palaan ja syvennyn useamman kerran tutkimuksen edetessä. Löydän karmeliittaveljen ajattelun edellytykset erityisesti Uudesta testamentista ja kristillisen mystiikan traditiosta. Tutkimustulokseni Stinissenin käsitysjärjestelmästä kiteytyvät seuraavasti: Kirkastuminen tarkoittaa taivaalliseksi kunniaksi muuttumista ja toteutuu kärsittäessä Kristuksen kanssa. Hätä on edellytys rukoukselle, ja rukouksen voi typistää hädän näyttämiseen. Tunteet ovat alisteiset uskolle, joka havaitsee etenkin kokemukset yksinäisyydestä harhaksi. Uskova iloitsee avuntarpeestaan, joka vetää lähemmäksi kärsimällä voittanutta Jeesusta. Kärsimyksen tarkoitus on yhteys kärsivään Kristukseen, joka on läsnä kaikessa kärsimyksessä. Uhrautumisessa kärsimys yhdistyy rakkauteen, joten yrittämällä suostua kärsimykseensä rakastaen voi tutustua Jumalaan, joka on itsensä alttiiksi antava rakkaus. Lähtökohtina toisen ihmisen syvään kohtaamiseen Stinissen opastaa toisen täyteen hyväksyntään ja toisessa elävän jumalallisen todellisuuden puhuttelemiseen. Kärsivässä toisessa rakkauden kirkkaus ja Kristus sulautuvat yhdeksi. Jumalan suurin tuska on siinä, ettei ihminen usko olevansa rakastettu. Esitykseni selkeyttää ja jäsentää Stinissenin opetusta, avaa ekumeenisia kysymyksenasetteluja sekä tuo spiritualiteetin välineistöä sielunhoidon tutkimusalueelle. Spiritualiteetti ja kristillinen mystiikka osoittautuvat elimellisiksi Stinissenin opastuksessa. Strukturoivana prinsiippinä hänen kärsimyksen-spiritualiteetissaan havaitsen kaiken ihmiselle tapahtuvan sisältyvän Jumalan rakkaudensuunnitelmaan, johon luottaen karmeliittaveli opastaa kärsimystä kohtaamaan.

Tarkastelen työssäni pragmatismista tunnetun amerikkalaisfilosofin William Jamesin ”Will to Believe” -argumenttia. James argumentoi Will to Believe -esseessään, että olemme oikeutettuja omaksumaan maailmankatsomuksellisia uskomuksia, vaikka pakottavaa evidenssiä ei olisi saatavilla. Työni tavoitteena on esitellä ja arvioida kriittisesti Jamesin argumentaatiota. Toteutan tutkielmani systemaattisella analyysillä. Jeff Jordanin analyysia seuraten jaan WB-argumentin kahteen osaan siten, että ensin tarkastelen WB-argumentin evidentialismin kritiikkiä, jonka jälkeen tarkastelen millä tavoin voimme Jamesin mukaan oikeuttaa maailmankatsomuksellisia uskomuksia evidentialismia laajemmasta näkökulmasta. Tutkielman pääasiallisena lähteenä on William Jamesin Will to Believe -essee, mutta viittaan jonkun verran myös Jamesin muuhun tuotantoon. Hyödynnän lisäksi James kommentaareja, joista tärkeimpiä ovat Robert J. O’Connellin William James on the Courage to Believe ja Sami Pihlströmin Usko, järki ja ihminen. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastelen WB-argumentin taustoja. Esittelen ja arvioin William Jamesin ja William Cliffordin vuoropuhelua uskomusten etiikasta. James hylkää Cliffordin kuuluisan eettisen ohjeen, jonka mukaan on moraalisesti väärin omaksua mitään uskomusta ilman evidenssiä. James osoittaa, että Cliffordin kanta on liian vaativa. Seuraavaksi tarkastelen WB-argumentin suhdetta uskonnonfilosofian pääsuuntauksiin, erityisesti evidentialismiin ja fideismiin. WB-argumentti on ilmeisellä tavalla yhteensopimaton evidentialismin vahvan muodon kanssa, mutta ei kuitenkaan ajaudu fideismiin asti. Lopuksi tarkastelen WB-argumentin ja Pascalin vedonlyönnin yhtäläisyyksiä. Pintapuolisesti WB-argumentti ja Pascalin veto vaikuttavat samankaltaisilta, sillä kummassakin oikeutetaan uskomuksia niiden seurausten näkökulmasta. James tekee kuitenkin selväksi, että maailmankatsomuksellisia uskomuksia ei voida muodostaa puhtaasti hyötyjä laskeskelemalla. Toisessa pääluvussa esittelen WB-argumentin evidentialismin kritiikin, jonka jälkeen tarkastelen maailmankatsomuksellisten uskomusten oikeuttamista. James esittää esseessään kolme erilaista tapausta, joissa uskomuksia ei ole järkevää muodostaa evidenssin perusteella. Keskityn näistä mielestäni keskeisimpään niin kutsuttuun älyllisesti ratkaisemattomaan aitoon valintatilanteeseen, jota ei määritelmällisesti voi ratkoa evidenssillä. Uskomusten oikeuttamisen näkökulmassa olennaista on huomioida Jamesin ”tahtovan” luonteen käsite. O’Connellia seuraten puolustan ajatusta, jonka mukaan maailmankatsomuksellisten uskomusten oikeuttaminen tapahtuu holistisesti myös yksilön temperamenttiset seikat huomioiden. Kolmannessa pääluvussa tarkastelen WB-argumenttiin kohdistettua kritiikkiä. Keskeisimmän kritiikin mukaan WB-argumentti johtaa toiveajatteluun. WB-argumentin on myös väitetty johtavan doksastiseen voluntarismiin. Merkittävä osa WB-argumentin kritiikistä johtuu kuitenkin Jamesin ajatusten osittaisesta väärinymmärryksestä, joskin myös aiheellista kritiikkiä on esitetty. Erityisesti Jamesin väite alustavan uskon välttämättömyydestä uskonnollisen uskomuksen verifioimisessa ei ole ongelmaton.

Tässä tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan William Ockhamin käsitystä kolminaisuusopista. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Huomiota kiinnitetään etenkin kolminaisuusoppiin liittyviin metafyysisiin ja loogisiin kysymyksiin, joita myöhäiskeskiajalla pidettiin keskeisinä. Tutkielman päälähteinä on käytetty Ockhamin Sentenssikommentaaria ja Quodlibeta septem -teosta. Ockhamin trinitaarista teologiaa voidaan luontevasti tarkastella osana 1300-luvun latinankielistä filosofista teologiaa. Ockhamin ajattelussa on kuitenkin myös mielenkiintoisia erityispiirteitä. Toisin kuin valtaosa oman aikansa fransiskaaneista, Ockham kannattaa Jumalan persoonien relaatiokonstituutioteoriaa. Tämän teorian mukaan Jumalan persoonien konstituutio perustuu kaksisuuntaisiin relaatioihin Jumalan essentian ja Jumalan persoonien välillä. Suhteessa Jumalan essentiaan nämä relaatiot eivät ole ontologisesti itsenäisiä. Sen sijaan kahden persoonan välillä relaatiot ovat reaalisia ja mahdollistavat persoonien erottumisen toisistaan. Valtaosa fransiskaaneista myöhäiskeskiajalla kannatti Jumalan persoonien emanaatiokonstituutioteoriaa. Tämän teorian mukaan Jumalan persoonat erottuvat toisistaan sen perusteella, että ne saavat Jumalan essentian erilaisin tavoin. Traditionaalinen oppi Jumalan yksinkertaisuudesta saa keskeisen aseman Ockhamin kolminaisuusopillisissa kirjoituksissa. Ockhamin mukaan Jumalassa ei voi olla mitään muita reaalisia eroja kuin Jumalan kolmen persoonan reaalinen eroaminen toisistaan. Esimerkiksi Jumalan hyvyys, oikeudenmukaisuus, järki ja tahto ovat sen sijaan Jumalassa identtisiä toistensa ja Jumalan essentian kanssa. Miten Jumalassa voi olla kolme toisistaan reaalisesti erillistä persoonaa mutta silti vain yksi, metafyysisesti yksinkertainen essentia, on Ockhamin mukaan luonnolliselle järjelle käsittämätön mysteeri. Ockham ajattelee, että Jumalan persoonien on erottava formaalisesti Jumalan essentiasta siitä huolimatta, että hän pitää Johannes Duns Scotuksen teoriaa formaalisista distinktioista filosofisesti epätyydyttävänä. Myös relaatiokonstituutioteoria on jännitteinen Ockhamin ontologian kanssa: luonnollisen järjen näkökulmasta mitkään relaatiot eivät vaikuttaisi olevan reaalisia. Ockhamin mukaan oppi Jumalan kolminaisuudesta on ehdottomasti hyväksyttävä osana kirkon oikeaa uskoa. Kolminaisuusoppiin liittyvissä filosofisissa kysymyksissä luonnollinen järki on kuitenkin pitkälti voimaton. Siksi esimerkiksi kysymyksessä Jumalan persoonien konstituutiosta on viisainta asettua samalla kannalle kuin Augustinus ja muut teologiset auktoriteetit. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Ockham lähestyy useimpia trinitaariseen teologiaan liittyviä kysymyksiä samasta näkökulmasta kuin Scotus. Ockhamin omaperäisimmät ajatukset ovat usein kritiikissä, jota hän esittää edeltäjiään vastaan. Ockham kritisoi esimerkiksi emanaatiokonstituutioteoriaa siihen sisältyvästä oletuksesta, että Pyhä Henki syntyy Jumalan tahdon kautta. Ockhamin mukaan kolminaisuuden kaikki persoonat syntyvät ikuisesti ja välttämättömästi. Siksi on hänen mukaansa mahdotonta, että Pyhän Hengen synty perustuisi Jumalan tahtoon.

This thesis explores the pathways to participation of migrant women in the Helsinki capital region in Finland. The research questions are: how do migrant women residing in the Helsinki region experience sport and physical activities? Do sports and physical activities provide means for integration of migrant women living in Helsinki? Do sport and physical activities lead to generating feelings of belonging in Finland? The study explores the environments, social histories and social networks which lead to the activation and sustained participation of migrant women in sports and physical activities and provides a critical assessment from the experience of a migrant woman on how life in sports in a new country. The theory of sports participation and belonging has been explored in the Nordic countries (Walseth, 2006; Agergaard et al. 2010) and this study hopes to provide a Finnish contribution to that debate. Studies reveal that health, well-being and activities in sports are influenced through maternal lines (Nowaki, Radzinska, Rynkiewicz, 2009), family background, socialization and habitus. The study assesses the common thesis that participation in sports can develop a feeling of belonging among migrant groups in the Nordic countries (Walseth, 2006; 2008, 455, 459; Zacheus, 2014). Twelve women from around the world, living in the Helsinki Capital region participated in the study. Qualitative interviews were used for narrative and contemporary accounts on their lives in sports. The study takes an intersectional approach and a standpoint approach (Harding,1987), to give a voice to a marginalized and belittled group of sport participants. Figurational perspective and Bourdeausian theory serve as the theoretical framework for the study.

In 2009 and 2010 a study was conducted to determine if whole-tree harvest (WTH) would deplete the soil nutrients in Rubicon soil. The specific objectives of the study were: 1) Estimation of biomass and nutrient content of above- and below-ground tree components in mature jack pine (Pinus banksiana) stands growing on a coarse-textured, low-productivity soil, 2) Determination of total C and N and exchangeable soil cations and other physical properties in mature jack pine stands, and 3) Comparison of the possible impacts of CH and WTH on subsequent soil nutrient pools. In total, four even aged jack pine stands on Rubicon soil were studied. Allometric equations were used to determine aboveground biomass and nutrients, and soil samples from each stand were analyzed for total C and N, exchangeable Ca, K, and Mg, pH, organic matter content, texture, and available water holding capacity. Results indicate that WTH will leave enough nutrients on-site for the next rotation of trees, but the potential for increased decomposition and leaching may still result in nutrient loss, especially in these coarse-textured soils with low mineral soil organic matter.

This study evaluates how the advection of precipitation, or wind drift, between the radar volume and ground affects radar measurements of precipitation. Normally precipitation is assumed to fall vertically to the ground from the contributing volume, and thus the radar measurement represents the geographical location immediately below. In this study radar measurements are corrected using hydrometeor trajectories calculated from measured and forecasted winds, and the effect of trajectory-correction on the radar measurements is evaluated. Wind drift statistics for Finland are compiled using sounding data from two weather stations spanning two years. For each sounding, the hydrometeor phase at ground level is estimated and drift distance calculated using different originating level heights. This way the drift statistics are constructed as a function of range from radar and elevation angle. On average, wind drift of 1 km was exceeded at approximately 60 km distance, while drift of 10 km was exceeded at 100 km distance. Trajectories were calculated using model winds in order to produce a trajectory-corrected ground field from radar PPI images. It was found that at the upwind side from the radar the effective measuring area was reduced as some trajectories exited the radar volume scan. In the downwind side areas near the edge of the radar measuring area experience improved precipitation detection. The effect of trajectory-correction is most prominent in instant measurements and diminishes when accumulating over longer time periods. Furthermore, measurements of intensive and small scale precipitation patterns benefit most from wind drift correction. The contribution of wind drift on the uncertainty of estimated Ze (S) - relationship was studied by simulating the effect of different error sources to the uncertainty in the relationship coefficients a and b. The overall uncertainty was assumed to consist of systematic errors of both the radar and the gauge, as well as errors by turbulence at the gauge orifice and by wind drift of precipitation. The focus of the analysis is error associated with wind drift, which was determined by describing the spatial structure of the reflectivity field using spatial autocovariance (or variogram). This spatial structure was then used with calculated drift distances to estimate the variance in radar measurement produced by precipitation drift, relative to the other error sources. It was found that error by wind drift was of similar magnitude with error by turbulence at gauge orifice at all ranges from radar, with systematic errors of the instruments being a minor issue. The correction method presented in the study could be used in radar nowcasting products to improve the estimation of visibility and local precipitation intensities. The method however only considers pure snow, and for operational purposes some improvements are desirable, such as melting layer detection, VPR correction and taking solid state hydrometeor type into account, which would improve the estimation of vertical velocities of the hydrometeors.

Commitments to curb climate change and to cut greenhouse gas emissions have been increasing globally over recent years. De-carbonization and electrification of energy systems is central to reaching these targets and the share of renewable electricity generation is expected to grow rapidly across markets. This growth requires significant new investment into renewable generation technologies. This thesis contributes to the literature on the valuation of renewable energy as investment. It evaluates the attractiveness of onshore wind energy as long-term investment target in the Finnish market. The net present values (NPVs) of two wind farm investment projects are calculated, comparing the sensitivity of the outcomes to alternative rates of weighted average cost of capital (WACC). The project scenarios are defined such that they represent typical project characteristics based on recent data on onshore wind farm projects in Finland. Uncertainty over the future electricity capture prices for onshore wind and the risk of price cannibalization is included in the analysis with a Monte Carlo simulation of the NPV. The probability distribution for uncertain future price outcomes is based on data from a source study that develops several possible paths for the evolution of the Finnish electricity market by means of systemic scenario modeling. The research question is topical, because the financing of renewable electricity investments has been moving from a subsidies-driven model to market-based financing in Finland. The results of the research suggest that the attractiveness of onshore wind investment in Finland is highly sensitive to the WACC rate as well as to the assumptions made about the risk of future capture price cannibalization. It is possible that further policy support will be needed in the future to ensure that growth targets in renewable energy generation capacity are reached.

Nitrous oxide (N₂O) is a powerful greenhouse gas, and its global warming potential is almost 300 times more compared to carbon dioxide. In the soil ecosystem, N₂O is mainly released into the atmosphere in the microbiological process, denitrification. Subarctic tundra soils are important sources of N₂O and due to global warming, N₂O can be released an increasing amount from these soils in the future. Snow cover and ice layers influence to production of greenhouse gases during winter. In this master’s thesis, active microbial communities and their functional genes were studied from subarctic tundra soils across the five different vegetation types in northern Finland in early April. Additionally, various environmental factors (pH, soil temperature, soil organic matter, soil water content, and snow depth) and gas fluxes of nitrous oxide, methane, and carbon dioxide were studied together with metatranscriptomic data. The study focuses on the genes involved in denitrification, as it is the main process of releasing N₂O. This study showed that microbial activity was notable already in early April and indicated that microorganisms stayed active in these subarctic soils in winter and can continue producing greenhouse gases throughout the year. Kilpisjärvi tundra soils are complex systems, and various environmental factors shaped the abundance and diversity of active denitrifiers, their functional genes, and the production of N₂O. Transcripts of genes involved in denitrification were active and N₂O fluxes ranged from -4 to 21 μg m-2 d-1. Overall production of N₂O from these tundra soils was small, yet evident, and the soils can be notable sources of N₂O in winter.