Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Penttinen, Kaisa (2024)
    Tutkielman tavoite on selvittää, näkyykö vastuullinen matkailu Kolumbian Amazonian alueelle suunnanneiden ayahuascamatkailijoiden matkakertomuksissa ja jos näkyy, niin miten. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu matkailun viisiasteisen vastuullisuuden mallille. Vastuullisuuteen liittyvien, Kolumbian Amazonian kontekstissa esiintyvien diskurssien ja kertomuksien määrittelemisen apuna on hyödynnetty ayahuascamatkailusta ja erilaisista siihen liittyvistä ilmiöistä sekä ongelmista tehtyjen tutkimusten ohella alueella toimivien ihmisoikeus- sekä luonnonsuojelujärjestöjen tuottamia raportteja, joiden avulla on huomioitu alueen asukkaiden näkökulmaa vastuullisuutta määriteltäessä. Aineisto koostuu Kolumbiaan ayahuascaseremonioihin suunnanneiden matkailijoiden julkisiksi Youtubeen lataamista kolmestatoista videomuotoisesta matkakertomuksesta. Matkakertomuksista on etsitty matkailun vastuullisuuteen liittyviä kertomuksia, joita on analysoitu narratiivien tutkimuksen ja diskurssien tutkimuksen tarjoamia välineitä soveltuvin osin hyödyntäen. Analyysissa on huomioitu myös aineistosta puuttuvat, mutta tutkimuksissa ja raporteissa esiin nousseet teemat. Kolumbian Amazonian ayahuascamatkaajien Youtubeen lataamista julkisista videomatkakertomuksista oli löydettävissä useita matkailun vastuullisuuteen liittyviä diskursseja sekä kertomuksia. Erityisesti ayahuascaperinteisiin ja niiden tärkeyteen, mutta samalla myös individualistiseen, omaan matkaan ja omaan henkilökohtaiseen kasvuun liittyvät diskurssit ja kertomukset toistuvat aineistossa lukuisia kertoja. Myös alueen luontoa sekä seremoniassa syntynyttä tai vahvistunutta luontoyhteyttä tuotiin hyvin positiiviseen sävyyn säännönmukaisesti ja toistuvasti esille. Paikallisten haasteellisia elinolosuhteita tai rajallista ilmaisunvapautta ei tuotu esille yhdelläkään videolla ja Kolumbian poliittinen konteksti tuli esille yhdellä videolla. Myös ayahuascaperinteiden kaupallistamiseen liittyvät ongelmat ja ayahuascamatkailun moninaiset, paikallisiin yhteisöihin liittyvät vaikutukset jäivät hyvin vähille maininnoille. Yleisesti tutkimuksissa on todettu, että matkailu voi hyödyttää paikallisia, muun ohella antamalla matkailijoiden kautta alueen asukkaille ja heidän ongelmilleen näkyvyyttä tuottamalla vaihtoehtoisia narratiiveja paikallisista todellisuuksista. Tutkielmani osoittaa, että aineistoni ayahuascamatkailijoiden spontaanisti jakamat tarinat ovat luonteeltaan lähinnä henkilökohtaisia ja omaan itseen liittyviä.
  • Mursu, Noora (2013)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan villin luonnon (engl. wilderness) käsitehistoriaa. Villin luonnon käsitettä on käytetty uskonnollisissa yhteyksissä, eri aatteissa ja filosofian suuntauksissa. Se liittyy filosofiassa 1800-luvun amerikkalaiseen transsendentalismiin ja 1960-luvullla syntyneeseen ympäristöfilosofiaan. Ympäristöfilosofian piirissä käsitettä on varsinkin 1990-luvulta alkaen kritisoitu vanhentuneeksi. Historiallisesti se on kytköksissä myös luonnonsuojeluliikkeen syntyyn ja leviämiseen sekä ympäristötietoisuuden nousuun. Työn päälähteet ovat amerikkalaisen transsendentalismin teokset, villin luonnon historiaa käsittelevät teokset sekä sen 1990- ja 2000-lukujen ympäristöfilosofinen vastustus ja puolustus. Työssä käydään läpi villin luonnon käsitehistoriaa ja käsitettä vastaan esitettyä kritiikkiä. Siinä eritellään tapoja, joilla käsitettä on käytetty filosofiassa vuosisatojen aikana. Lopuksi siinä esitetään arvio siitä, mistä syistä käsitteen sisällöt ovat vaihdelleet ja miksi se on kohdannut niin suurta kritiikkiä ja on joutunut epäsuosioon nykyisissä ympäristökeskusteluissa. Työssä pyritään selkeyttämään villin luonnon käsitehistoriaa. Villin luonnon käsite sijoittuu sekä ympäristöfilosofiaan että sitä edeltävään aikaan. Ympäristöongelmat ovat olleet suurena syynä ympäristöfilosofian syntymiselle. Täten villin luonnon käsitteen ympärillä käydyssä keskustelussa näkyy, kuinka ihmisten aiheuttamat ympäristöongelmat ovat vaikuttaneet ymmärrykseemme ihmisyydestä, luonnosta sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Työssä esitetään, että ihmisen ja luonnon erottelun tavat sekä muutokset luontokäsityksissä ovat usein syynä erimielisyyksiin villin luonnon käsitteestä. Luonto on nähty staattisena, pahana, hyvänä, uhkaavana, pelottavana, muuttuvana sekä suojeltavana. Lisäksi työssä esitetään, että keskusteluissa villistä luonnosta ihmisen ja luonnon ero on usein ymmäretty pelkästään dikotomiana.
  • Taskinen, Reetta (2017)
    Villiruoalla on pitkät perinteet suomalaisessa ruokakulttuurissa. Viime aikoina kiinnostus villiruokaa kohtaan on noussut kuluttajien keskuudessa. Tutkimus tarkastelee villiruoan harrastajien raaka-aineiden hankintaa, kuten villiyrttien keräämistä tai riistan metsästämistä sekä villiraaka-aineiden käyttöä, kuten ruokien valmistamista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa kuluttaja- ja kulttuurintutkimuksen perinteeseen. Analyysin kohteena on se, miten villiruoka ilmentää ruokakuluttajuutta. Työssä kysytään, miten itse tekeminen on läsnä villiruoan kulutusprosessissa ja miten villiruoka ymmärretään sen käyttäjien keskuudessa osana suomalaista ruokakulttuuria. Tutkielma on toteutettu laadullisin menetelmin. Aineisto koostuu sähköisellä lomakkeella kerätyistä avoimista vastauksista, jotka kerättiin kohdennetusti villikasvien, sienien ja riistan harrastajilta. Vastaajia oli 399 henkilöä ja he edustivat monipuolisesti eri ikäryhmiä ja erilaisia kotitalouksia eri puolilta Suomea. Aineiston keruumenetelmästä ja vapaasta tehtävänannosta johtuen kuluttajien vastaukset vaihtelivat listausten, selostusten ja kertomusten välillä. Tiivisrakenteisesti kirjoitetut ilmaukset kuvaavat villiruoan kulutusta erityisesti kulttuurisena ilmiönä. Analyysi on toteutettu pelkistämällä ja ryhmittelemällä havaintoja, jonka jälkeen on muodostettu temaattisia kokonaisuuksia villiruoan hankinnasta ja käytöstä kulutusprosessina sekä kulttuurisena ilmiönä. Tutkimuksen tulosten perusteella nykyajan villiruoan kuluttajat ovat omaksuneet ruokakansalaisuuden ja käsityöläiskuluttajuuden piirteitä, joissa merkityksellistä on massatuotannon ja globaalin ruokajärjestelmän vastustaminen. Kulttuurissa vaalitun perinteen ja elämäntavan lisäksi villiruoan kuluttaminen on harrastajilleen vaihtoehtoinen ruoanhankintatapa, jossa yhdistyvät paikallisuus, luonnonmukaisuus, ekologisuus ja eettisyys. Villiruoan hankintaan ja käyttöön liittyy keskeisesti itse tekemisen kulutuseetos, joka palauttaa kuluttajille heidän menettämäänsä ruoan hallinnan tunnetta. Samalla se lisää ruokaketjun läpinäkyvyyttä. Itse tekemällä kuluttaja kokee saavansa myös taloudellista hyötyä sekä varmistavansa niin raaka-aineen kuin sen valmistusprosessin puhtauden. Lisäksi harrastuksensa parissa villiruoan kuluttajat ylläpitävät ja edistävät ruokakulttuuria. Villiruoka on käyttäjilleen herkullinen ja arvokas raaka-aine, joka rikastaa arkea ja kunnioittaa juhlaperinnettä.
  • Haikoski, Karoliina (2021)
    Useiden maassa pesivien lintujen kannat ovat olleet laskusuuntaisia viime vuosikymmeninä Suomessa ja yhtenä merkittävimmistä syistä tälle on maiseman pirstaloituminen ja elinympäristöjen muutokset. Yhtenä syynä lisääntymismenestyksen heikentymiselle pidetään maassa pesiviin lintuihin kohdistuvaa pesäpredaatiota. Villisika (Sus scrofa) on tulokaslaji Suomessa ja sen kanta on vakaa. Villisika on opportunistinen sekasyöjä, jonka tiedetään syövän myös lintujen munia. Lajin vaikutuksista Suomen luonnolle ei silti tiedetä juuri mitään ja tutkimustietoa villisian aiheuttamasta pesäpredaatiosta on saatavilla vain vähän. Tässä tutkielmassa tarkastellaan villisian vaikutuksia maassa pesivien lintujen pesimämenestykseen pesäpredaatiokokeiden avulla. Kokeissa käytettiin keinopesiä ja tulosten avulla tehtiin johtopäätöksiä villisian vaikutuksista pesäpredaatioon. Ympäristön vaikutusta pesimämenestyk-seen ja petoyhteisöjen lajisuhteita tarkastellaan myös. Pesäpredaatiokokeet suoritettiin koepesiä käyttämällä ja niillä vierailleita petoja tarkasteltiin riistakameroilla hankitun materiaalin avulla. Koealueiden nisäkäspetoyhteisöjen koostumuksesta saatiin tietoa hajupostikokeiden avulla, joissa käytettiin myös riistakameroita petojen tunnistamiseen. Kokeet suoritettiin pelto-metsämosaiikeilla sekä villisikojen ruokintapaikkojen läheisyydessä. Pesiä aineistoon kertyi yhteensä 150. Koealat sijaitsivat alueilla, joilla villisikatiheyksien tiedettiin olevan keskimääräistä korkeampia ja koealoja kertyi yhteensä 28. Saatuja tuloksia verrattiin samoilla menetelmillä hankittuun vertailuaineistoon villisioista vapailta alueilta. Villisika tuhosi kokeiden aikana yhteensä neljä pesää, eikä sen aiheuttaman pesäpredaation todettu olevan tilastollisesti merkitsevää. Villisian vaikutuksista petojen välisiin lajisuhteisiin ei aineiston perusteella voitu vetää johtopäätöksiä, vaikka supikoiran aiheuttama pesäpredaatio oli villisikojen esiintymisalueilla vertailuaineistoa vähäisempää. Suurin pesäpredaatiota aiheuttanut lajiryhmä oli varislinnut (Corvidae). Varislintujen aiheuttama pesäpredaatio sijoittui enimmäkseen peltoaloille sekä pellon ja metsän rajavyöhykkeelle, kun taas nisäkkäiden aiheuttama predaatio keskittyi enemmän metsäaloille. Villisian ei havaittu tutkimuksen perusteella aiheuttavan merkittävää pesäpredaatiota. Tulokset antavat lieviä viitteitä siitä, että villisialla voisi olla vaikutuksia esiintymisalueidensa petoyhteisöjen koostumukseen. Tutkimusta villisiasta ja sen vaikutuksista tarvitaan kuitenkin vielä lisää luotettavamman ja monipuolisemman tiedon saamiseksi.
  • Eklund, Victoria (2019)
    Unga lagöverträdare behandlas mildare i domstolen då beslut om vad den straffrättsliga påföljden skall vara för den unge som har begått ett brott. Detta betyder att unga lagöverträdare även blir dömda till mildare straffrättsliga påföljder för de brott de har begått, brott som begås av unga är oftast mildare och lindrigare än vuxna lagöverträdares brott. Till dessa straffrättsliga påföljder hör samhällspåföljder som innebär straff som avverkas i frihet. Det finns en samhällspåföljd som är speciellt riktad till unga lagöverträdare som har begått diverse brott då de har varit under 21 år, denna är övervakning av villkorligt fängelse för unga. Huvudsyftet med denna samhällspåföljd är att främja ungdomarnas sociala färdigheter och minska återfallsrisken i brott. Straffet går i huvudsak ut på övervakningsmöten med en tjänsteman på Brottspåföljdsmyndigheten som är de unga lagöverträdarnas övervakare för den tiden som domstolen har dömt den unga till övervakning. Syftet med denna studie är att studera slumpmässigt utvalda ungdomar som är dömda till övervakning av villkorligt fängelse för tillfället, deras allmänna erfarenheter av övervakningen, vad för betydelse övervakningen har för dem med tyngdpunkt på övervakningsmötena samt även studera ungdomarnas upplevda erfarenheter av övervakarnas bemötande. Detta studeras med hjälp av två forskningsfrågor som är 1. Vilken betydelse tillskriver de intervjuade ungdomarna den övervakning som de får? samt 2. Hur upplever ungdomarna den egna övervakarens bemötande? Jag har med hjälp av semistrukturerade intervjuer intervjuat sex (6) myndiga ungdomar som är dömda till övervakning av villkorligt fängelse och som regelbundet har övervakningsmöten med sin övervakare. Intervjuerna bestod av följande tre teman; bakgrundsfakta, övervakningsmötena och relationen till övervakaren. Materialet jag fick från intervjuerna analyserade jag med hjälp av materialbaserad innehållsanalys. Den teoretiska infallsvinkeln i studien är betydelsen av bemötande med inslag av teori om växelverkan samt empowerment. Studiens resultat var positivt lagda, informanterna hade lyckade erfarenheter av hela övervakningen. Informanterna tyckte att övervakningsmötena har gett och ger dem hjälp, stöd och nya perspektiv på livet. Informanterna hade även positiva upplevelser av övervakarnas bemötande och tyckte att de har blivit bemötta med respekt och med ett ärligt intresse för deras livssituation samt framtid. Informanterna kände att de inte blir dömda av deras övervakare på basen av brotten de har begått, informanterna betonade övervakarens bemötande som extra viktigt på grund av tidigare sämre erfarenheter av andra myndigheter som de har haft att göra med tidigare i livet.
  • Aivio, Laura (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan vilpillisen mielen käsitteen tulkintaa ja merkitystä Suomen ja EU:n tavaramerkkioikeudellisena rekisteröintiesteenä tai mitättömyysperusteena sekä vahingonkorvausvastuun kokonaisarviointia tavaramerkin vilpilliseen käyttöön liittyvissä tilanteissa. Kaupankäynnin globalisaation ja toisaalta tietoyhteiskunnan digitalisoitumisen myötä on tullut entistä tärkeämmäksi suojata tavaramerkit yrityksen usein hyvin merkittävä aineettoman pääoman eränä. Lisääntyvä ja ajankohtainen ongelma tavaramerkkiloukkauksissa on niiden vilpillisellä mielellä hyötymistarkoituksessa tehdyt rekis-teröinnit, erityisesti kolmansissa valtioissa. Tavaramerkki ja siihen kytkeytyvä brändi sekä ns. goodwill-arvo voivat olla korvaamattomia yrityksen liiketoiminnassa. Tavaramerkkien vilpillisellä mielellä tehdyllä rekisteröinnillä voidaan pyrkiä oikeudettomasti hyötymään tästä maineesta yrittäen rahastaa alkuperäisen merkin haltijaa. Kyseessä on tavaramerkkipira-tismiksi nimitetty ilmiö, jolla saatetaan aiheuttaa huomattavia vahinkoja alkuperäisen tavaramerkin haltijan liiketoiminnalle sekä saamatta jäävän liikevoiton muodossa että tavaramerkin arvon menetyksenä. Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miten Suomen ja EU:n oikeudessa 1) tulkitaan vilpillisen mie-len käsitettä, ja 2) määritellään vilpillisellä mielellä tehdyllä rekisteröinnillä aiheutetusta haitasta syntynyt korvattava vahin-ko ja korvausvastuu. Lähtökohdaksi tutkielmassa otetaan Euroopan unionin tavaramerkkisääntely, eli erityisesti voimas-saoleva tavaramerkkidirektiivi 2008/95/EY, EU-tavaramerkkiä koskeva tavaramerkkiasetus (EY) N:o 207/2009 ja sen muutos-ta koskeva 23.3.2016 voimaan tullut asetus (EU) 2015/2424, sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevät tulkintaohjeet vilpillisen mielen arvioinnissa. Unionin tavaramerkkiä koskevat säännökset on sisällytetty tavaramerkkila-kiin (7/1964, TMerkkiL). Vilpillistä mieltä koskeva 14 §:n 1 momentin 7 kohdan säännös ei ole täysin yhteneväinen direk-tiivistä ilmenevien sääntelyn ja unionin oikeuskäytännön kanssa, mikä tulee tutkielmassa esiin oikeuskäytännön ja tulkin-nan yhteneväisyyttä arvioitaessa. Tutkielman ajankohtaisuudesta kertoo se, että EU:ssa on juuri toteutettu tavaramerkki-lainsäädännön uudistus, josta jo voimaan tullut EU-tavaramerkkiä koskevan asetuksen muutos on osa. Tämän lisäksi on annettu uusi tavaramerkkidirektiivi (EU) 2015/2436, joka tuli voimaan 14.1.2016 ja joka on implementoitava osaksi jäsenval-tioiden kansallisia tavaramerkkisäädöksiä 14.1.2019 mennessä. Tavaramerkkilain uudistus muutoksien johdosta onkin vireillä (HE 24/2016 vp). Tutkielman mielenkiinnon kohteina ovat erityisesti oikeuskäytännöstä esiin nousevat huomiot. Unionin tuomioistuin on linjannut vilpillisen mielen käsitteen kriteereitä ja tulkintaa useissa ratkaisussaan, joista asiassa C-529/07 Lindt Goldhase annettu ratkaisu oli ensimmäinen ja edelleen merkityksellisin. Kotimaista oikeuskäytäntöä aiheesta on todella vähän. Markkinaoikeuden äskettäin lainvoiman saaneessa ratkaisussa MAO 810/14 CrossFit sekä ratkaisussa MAO 502/15 onkin viitattu nimenomaan unionin oikeuskäytännöstä ilmeneviin tulkintaohjeisiin. Tutkielman metodina on lainoppi eli oikeusdogmatiikka Käytännöllinen lainoppi on kantava metodina, jonka avulla tutki-muksessa esitetään tulkintakannanottoja voimassaolevan oikeuden kokonaisuudesta. Tarkoituksena on selvittää, onko Suomen ja EU:n vilpillisen mielen käsitettä koskeva sääntely ja tulkinta yhteneväinen kuten pitäisi, vai löytyykö asiassa huomioita ristiriitaisuuksista. Teoreettisen lainopin avulla sen sijaan pyritään systematisoimaan vahingonkorvausvastuun perustana mahdollisesti kokonaisuudessaan pidettävää oikeuslähdeaineistoa, sillä korvausvastuun perustaksi voi vilpilli-sellä mielellä tehdyn tavaramerkkirekisteröinnin yhteydessä tulla paitsi TMerkkiL:n vahingonkorvausta koskeva 38 §:n 2 momentti tai unionioikeudelliset säännökset, myös tietyiltä osin yleisen vahingonkorvausoikeuden periaatteet ja jopa kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevat säännökset. Tutkimuksessa päädytään vilpillisen mielen olemassaolon arvioinnissa kolmeen huomioonotettavaan tekijään: hakijan tietoisuus aiemman merkin olemassaolosta, hakijan vilpillinen aikomus sekä aiemman ja vilpillisellä mielellä rekisteröidyn merkin todellinen käyttö. Kuten unionin tuomioistuin on moneen kertaan todennut, on asia kokonaisarviointia, jossa yhdenvertaisuusperiaate ja oikeusvarmuus unioninoikeuden yhtenäisestä tulkinnasta kuitenkin edellyttävät yhden ainoan unionioikeudellisen vilpillisen mielen käsitteen olemassaoloa. Vahingonkorvausvastuun osalta tutkielman lopputulos on moninaisempi oikeuskäytännön vähyydestä johtuen.
  • Veijalainen, Noora (2023)
    Sosiaalisen median vaikuttajat ja heidän kytköksensä kaupalliseen toimintaan ovat ajankohtainen aihe, joka on viime aikoina noussut esiin esimerkiksi politiikassa sekä uutismediassa. Yrityksissä itsessään vaikuttajat ovat nousseet merkittäväksi osaksi viestinnän ja markkinoinnin kokonaisuutta, ja heidän ympärilleen on muodostunut oma viestinnän kenttänsä. Samaan aikaan yrityksiltä edellytetään yhä kokonaisvaltaisemmin vastuullista yritystoimintaa sekä sen läpinäkyvää viestintää omille sidosryhmilleen. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millainen vaikuttajien rooli on yritysten vastuullisuusviestinnässä. Tutkielmassa pyrin laadullisen sisällönanalyysin keinoin havainnollistamaan, millaisia tavoitteita ja mittareita yrityksillä on vaikuttajille vastuullisuusviestinnässään, millaisia mahdollisuuksia ja toisaalta riskejä vaikuttajat yritysten vastuullisuusviestinnälle asettavat sekä millainen sekä millaisia prosesseja yhteistyöhön liittyy. Tutkielmassa tarkastelen aihetta yritysten näkökulmasta ja käytän aineistona viiden eri yrityksen kanssa käytyjä haastatteluja. Analyysissani havaitsin, että yrityksissä vaikuttajien rooli vastuullisuusviestinnän kanavana koetaan eri tavoin riippuen siitä, millaisia tavoitteita yrityksillä on vastuullisuuden saralla laajemmin sekä miten vahvasti vaikuttajan koetaan olevan osa yritystä. Eroista huolimatta vaikuttajien tuomat mahdollisuudet ovat kuitenkin selkeät ja samankaltaiset kaikissa yrityksissä: vaikuttajat toimivat kolmannen osapuolen suosittelijoina, jotka pystyvät persoonansa, ammattiosaamisensa sekä vuorovaikutustaitojensa ansiosta tuomaan vastuullisuusviestinnän mielenkiintoisella, autenttisella ja uskottavalla tavalla lähelle omia kohdeyleisöjään. Vastuullisuusviestinnän osana vaikuttajat ovat osa yritysten viestinnän ja markkinoinnin kokonaisuutta, ja sellaisena heidän on palveltava yrityksen tavoitteita kokonaisvaltaisesti ja edustettava niitä asioita ja arvoja, joita yritykset haluavat tuoda julki. Riippumatta siitä, tavoitteleeko yritys vaikuttajien kautta tarkkoja strategisia tavoitteita vai yleistä näkyvyyttä vastuullisuustoimilleen, yhteistyö edellyttää yrityksiltä rohkeutta luopua osasta viestinnällistä autonomiaansa. Asetelma tuo mukanaan riskejä, mutta myös merkittäviä mahdollisuuksia.
  • Rajainmäki, Ari (2014)
    Tutkielman aiheena on vakuutus ja vilppi. Vakuutusoikeudellisena ilmiönä vilppi vakuutuksissa edustaa moraalisen uhkapeli räikeintä muotoa, mistä on säädöksiä sekä rikoslaissa että vakuutussopimuslaissa. Vilpin kustannukset lankeavat pääasiassa kaikkien vakuutuksenottajien maksettaviksi, minkä vuoksi vilpin tekemistä on perusteltua pyrkiä eri keinoin estämään ja sen käyttöä sanktioimaan myös ennalta ehkäisevinä toimina. Tutkielma keskittyy vakuutussopimuslaissa säädeltyyn vilppiin erikseen henkilövakuutusten ja vahinkovakuutusten kohdalla ja noudattelee soveltuvin osin vakuutussopimuslain etenemisjärjestystä. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, miten lainsäädännöllä ja vakuutussopimuksilla on torjuttu vilppiä ja miten sitä voitaisiin torjua. Tutkimus on rajattu vilpin esiintymiseen vakuutussopimuksissa kolmessa eri tilanteissa, joten keskeisenä lähteenä toimii vakuutussopimuslaki esitöineen. Vilpin esiintymistä ja sen torjumista on tarkasteltu 1) vakuutussopimusta päätettäessä, 2) vakuutussopimuksen aikana ja 3) vakuutuskorvausta haettaessa. Vilpin lisäksi tutkimuksessa on käsitelty myös vilpillisen menettelyn reuna-alueita ja säädösten rajapintoja vilpillisen menettelyn systematisoimiseksi. Vakuutussopimusta päätettäessä olennaisena tekijänä vakuutussopimuksen syntymiselle on tiedonantovelvollisuus. Mikäli tiedonantovelvollisuuden kohdalla toinen osapuoli syyllistyy vilpilliseen menettelyyn, niin sopimusosapuolien välille syntyy oikeustaloustieteen termein ilmaistuna epäsymmetrisen informaation tilanne, mitä on tarpeen lainsäädännön avulla oikaista, jotta vakuutuksen perimmäinen tarkoitus, vakuutuksenottajan riskin siirtäminen vakuutuksenantajalle riskiä vastaavalla vakuutusmaksulla toteutuisi. Vakuutussopimussuhteen aikana olennaista on, että vakuutuksenottaja noudattaa päävelvoitteensa, vakuusmaksun maksamisen lisäksi lain säädösten lisäksi sopimuksen velvoittamia sivuvelvoitteita, joita ovat velvollisuus ilmoittaa toiselle osapuolelle olosuhteiden ja vaaran lisääntymisestä sopimuksentekohetken tilanteeseen nähden, velvollisuus noudattaa suojeluohjeita sekä pelastamisvelvollisuus vakuutustapahtuman tapahduttua tai sen uhatessa. Vilpillinen menettely on sanktioitu sekä lainsäädännöllä että sopimusehdoissa. Vakuutuskorvausta haettaessa vilppiä esiintyy monella eri tavalla ja sen estämiseksi vakuutuksenantaja on lain säännösten ja sopimusehtojen lisäksi pyrkinyt myös itsesääntelyn keinoin torjumaan vilpintekoa. Itsesääntelyn keinoina voidaan mainita Finanssialan keskusliitto antamalla hyvän vakuutustavan ja hyvän korvausmenettelyn ohjeistuksia, hyvän tutkintatavan ohjeita sekä vakuutusyhtiöiden yhteisen vahinko- ja vilppirekisterin. Tutkimuksessa on käytetty korkeimman oikeuden tapauksia, kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja ja vakuutuslautakunnan suosituksia havainnollistamaan vilpin käytön tapauksia vakuutuskäytännössä. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että vilppiä on lainsäädännön avulla riittävästi torjuttu mutta vilpin seurauksia ja vilpin merkitystä ei riittävästi tuoda vakuutuksenottajalle tiedoksi sopimuksentekohetkellä ja sopimussuhteen aikana. Vakuutuksenottajan mahdollisuuksia torjua vilppiä on myös tuotekehittelyn avulla luoda tuotteita, missä vilpintekomahdollisuudet ovat nykyistä pienemmät.
  • Stenberg, Pamela (2014)
    Våld mot barn och samarbetet mellan de olika professionella har varit ett aktuellt ämne i Finland speciellt under de senaste åren. Olika myndigheter har strävat till att utreda ifall de tragiska händelserna som skett kunde ha förhindrats genom ett bättre fungerande samarbetet mellan de professionella. Syftet i min studie är att genom ett fenomenografiskt förhållningssätt beskriva hur professionella uppfattar mångprofessionellt samarbetet gällande barn som blivit utsatta för våld. Jag har i min forskning utgått från våld mot barn, där förövaren är barnets förälder eller vårdare, eftersom det är den vanligaste formen av våld mot barn som professionella i Finland stöter på. Jag vill veta vad olika yrkesmänniskor har för professionella representationer gällande fenomenet våld mot barn och i fall att det påverkar deras samarbete. Min forskning bygger på temaintervjuer med sju professionella, som representerade fyra olika yrkesgrupper; socialarbetare, hälsovårdare, sjukskötare och polisen. De professionella uppfattade som viktigt i den professionella representationen i arbetet med barn som blivit utsatta för våld att de professionella har sakkunskap om barn och barns utveckling, våldsprocessen och lagstiftningen. Speciellt den juridiska aspekten steg fram i flera av de professionellas svar. De professionella såg också den professionellas sociala färdigheter, förmåga att bemöta barnet och dess familj, samt erfarenhetsbaserad kunskap som viktigt. Enligt de intervjuade kan våld mot barn bero på många olika orsaker kopplade till barnet eller till ett bristande föräldraskap. Det bristande föräldraskapet såg man att berodde på bl.a. förälderns personliga problem och ork, brister i uppfostringsmetoder eller hur föräldern själv hade blivit uppfostrad, missbruk eller mentala problem. De professionella ansåg att föräldrarna inte får i tid det stöd de behöver till sitt föräldraskap. Ett växande problem är de nya formerna av familjer, då barnets föräldrar skiljer sig och bildar nya familjer. Livet i de nya familjerna är inte alltid så enkelt. Likaså orsakar vårdnadstvister många problem och de ligger allt oftare som orsak bakom anmälningar till myndigheter om våld mot barn. Både polisen och barnskyddet upplever det som problematiskt och önskar mera alternativa sätt att lösa dessa problem - både i förebyggande syfte, samt då de är aktuella. De professionella var positivt inställda till samarbete med andra professionella. Problem i samarbetet kan bero på att de olika professionella ser på samma problem, men endast ur den egna synvinkeln. Hjälparbetet påverkas också av hurdana de anställdas attityder är och vilka färdigheter de har att ta itu med problemet. Utmaningarna, som de professionella upplevde som orsaker till att samarbetet inte alltid fungerar såsom önskat, kan delas i tre kategorier: brist på resurser, brist på kunnande hos professionella och brist på informationsutbyte. Ur de professionellas svar steg fram förslaget om en lagförändring gällande mångprofessionellt samarbete och utbyte av information, som skulle underlätta problemet gällande informationsutbyte och för att komma loss från det föråldrade sättet att arbeta. Speciellt ansåg man att en kontaktperson i de olika yrkesgrupperna, skulle främja samarbetet. Det skulle också behövas mera utbildning, rutiner och klar ansvarsfördelning. Av de professionella var de endast polisen som regelbundet förde statistik om våld mot barn, som var under uppföljning. De professionella i olika organisationer måste kunna urskilja när samarbete kan vara aktuellt. Eftersom samarbete kräver både tid och resurser, så är det viktigt att de professionella kan urskilja när samarbete är lösningen och när det kan gynna barnet eller de professionella. Att som professionell kunna göra dessa bedömningar är avgörande. Min forskning visar att själva utredningsprocessen vid våld mot barn verkar fungera i stort sett, men uppföljningen och hjälpen till barnet och familjen är bristfällig. Det skulle behövas anvisningar på nationell nivå, för att samla in uppgifter om våld mot barn, som man kan följa upp och jämföra. Om man skulle på ett fungerande och effektivt sätt förebygga våld mot barn, skulle det också minska behovet av sjukhusvård, rehabiliterings- och terapitjänster. Våld mot barn berör inte bara det enskilda barnet utan även de närstående.
  • Säe, Jenna (2022)
    The aim of this study is to examine homemade dog clothes. Dressing dogs according to the prevailing weather conditions is important care as much as proper feeding and exercise. Not all dogs need to be dressed thanks to their fur. Therefore, this study focuses on short-haired sighthounds and their clothing. The research questions were “why sighthound owners sew clothes for their dogs themselves” and “what are typical stories related to self-sewn sighthound clothing”. The theory was supported by studies of handmade human clothing, as dog clothing is a very little studied subject. Previous studies have addressed the impact of dog clothing usability as well as the identity of dog owners on dog clothing choices. This study focuses on handmade dog clothes. The study collected dog clothing stories from three sighthound owners who sew clothes for their dogs themselves. These dog owners all have a long experience of sighthounds and they all take their dogs to sighthound racing competitions. Dog owners were allowed to tell the stories of their self-sewn dog clothes freely without any restrictions on what to say. These stories were transcribed and recurring themes were gathered from them with analysis of narratives. Based on these classifications, two narrative stories were created using narrative analysis. These stories represent two approaches to sewing, which are process-centered sewing and product-centered sewing. The results showed that sighthound owners sew their dog’s clothes because there are no well-fitting clothes available in store. Self-sewn dog’s clothes are just the right size which allows the best protection for the muscles of dogs. Handmade dog clothes are meaningful which increases their emotional value. It is possible to save money when you sew your own dog clothes. In addition, sewing can provide mental and social well-being. Results also show that sewing dog clothes can lead to craft as a hobby, or craft hobby can combine with dog hobby
  • Kähkönen, Suvi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)
    Kilpailusuorituksessa vinttikoirille kertyy runsaasti maitohappoa lihaksiin, mikä vaikeuttaa lihasten supistumista ja siten alentaa koiran suorituskykyä. Maitohappo on kuitenkin myös tärkeä energianlähde rasituksen (oksidatiiviset lihassolut) ja palautumisvaiheen aikana (oksidatiiviset- ja glykolyyttiset lihassolut). Fysiologisessa pH:ssa maitohappo on 99 %:sti dissosioituneena laktaattianioniksi ja protoniksi. Koska vain dissosioitumaton maitohappo voi diffundoitua ulos lihassolusta, tarvitaan erityinen kuljettajamekanismi siirtämään maitohappoa lihassolun solukalvon lävitse. Nisäkkäillä on löydetty kaksi eri maitohapon kuljettajaproteiinia: MCT (monokarboksylaattikuljettaja) ja Band-3 (anioninvaihtajamekanismi). Ihmisellä kuljettajaproteiinit vastaavat 50-90 %: sti laktaatin kuljetuksesta lihassoluissa. Punasoluissa MCT:n osuus laktaatin kuljetuksesta on > 90 %. Monokarboksylaattikuljettajia on löydetty tähän mennessä yhdeksän kappaletta, jotka on nimetty löytämisjärjestyksessä (MCT1- MCT9). Monokarboksylaattikuljettajilla on kudos- ja eläinlajispesifisiä ominaisuuksia. Punasoluissa monokarboksylaattikuljettajana ihmisellä, hamsterilla, sialla, naudalla ja porolla toimii MCT1, hevosella MCT2. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli karakterisoida koirien punasolujen monokarboksylaattikuljettaja ja selvittää vaikuttaako harjoittelu vinttikoirien punasolujen MCT:n aktiivisuuteen. Lisäksi mitattiin rasituksen jälkeen laktaatin jakautumista veressä plasman ja punasolujen välillä. Tutkimuksessa oli mukana kahdeksan vinttikoiraa, viisi borzoita ja kolme whippettiä. Koirien MCT:n todettiin immunologisesti olevan MCT1. Western blottingissa MCT1 proteiini oli jakautunut kolmeen fraktioon, joiden molekyylipainot olivat n. 100 kDa, n. 70 kDa ja n. 45 kDa. Pienin fraktio oli molekyylipainoltaan kirjallisuudessa raportoidun MCT:n suuruinen, 70 kDa fraktio oli mahdollisesti dimeeri ja suurin fraktio oli kooltaan samansuuruinen kuin kirjallisuudessa kuvattu MCT-chaperonikompleksi. Koirien lepo- ja kilpailukauden verinäytteistä tutkittiin laktaatin kuljetusaktiivisuus punasoluihin radioaktiivisen laktaatin avulla. Harjoituskauden jälkeen laktaatin kokonaiskuljetusaktiivisuus ja MCT:n aktiivisuus olivat merkitsevästi alentuneet (p < 0,01). Diffuusion ja anioninvaihtajamekanismin osuuksissa ei todettu merkitseviä muutoksia. Rasituksen jälkeisissä verinäytteissä laktaatista oli punasoluissa keskimäärin n. 46 %, plasman sisältämän laktaatin ja solujen sisältämän laktaatin suhteen ollessa 0,93. Veren ja plasman laktaattipitoisuuksien välillä todettiin olevan positiivinen korrelaatio samoin kuin myös veren laktaattipitoisuuden ja vinttikoirien juokseman matkan välillä. Koska tässä tutkimuksessa saadut tulokset harjoittelun vaikutuksesta punasolujen laktaatin kuljetusaktiivisuuteen poikkeavat aikaisemmin rekikoirilla suoritetun tutkimuksen tuloksista, tulisi vastaavanlainen tutkimus suorittaa uudestaan ottaen samalla huomioon mahdolliset vuodenaikaisvaihtelut hormonien erityksessä.
  • Rydman, Ina (2016)
    Populärkulturen och ungdomskulturen uppkom på 1950-talet då Finland hade börjat klassas som ett modernt konsumtionssamhälle. Ett ekonomiskt uppsving under efterkrigstiden ledde till ökad konsumtion i samhället och till den så kallade tonårsindustrin. Det skedde en amerikanisering som syntes i finsk media och i reklam vilket präglade ungdomskulturen. I början av 1960-talet var en stor del av landets befolkning unga och de hörde till babyboom-generationen. I ungdomstidningar kan man se tecken på hur de blev en konsumtionskraftig del av befolkningen. Ungdomstidningar var också en av de mest centrala kanalerna för spridning av populärkulturellt innehåll så som musik, mode och film. Ungdomstidningen Suosikki började ges ut år 1961. År 1964 hade The Beatles precis slagit igenom i Finland och ett nytt kapitel i musikhistorien skrevs. Suosikki kunde utnyttja detta och började hitta sin identitet som förmedlare av populärkulturen till finska ungdomar. Suosikki var en av de få kanaler där företag kunde annonsera specifikt till unga konsumenter. I denna pro gradu-avhandling analyseras reklamen i ungdomstidningen Suosikki från 1964 med hjälp av en källkritisk multimodal analysmetod. Källmaterialet analyseras ur ett genus- och åldersperspektiv. Syftet med avhandlingen är att tydliggöra om och i så fall hur reklamen speglar normer och ideal som överensstämmer med den dåtida ungdomskulturen. Syftet är också att analysera hur reklamen återger olika förhållningssätt till kön och ålder samt undersöka metoderna som använts för att nå en ung målgrupp i reklam i tidningen Suosikki år 1964. Annonserna i tidningen är uppdelade i tre olika kategorier: musik, kosmetik och mode och ett urval på 37 annonser har analyserats. Bland dem finns annonser för bland annat vinylskivor, magnetofoner, hårspray, deodoranter, smycken och college-tröjor. Både val av bilder och val av formuleringar i text beskriver attityder till ålder och kön i annonserna. Ordval som ”ungdom” och ”tonåring” samt ”flicka” och ”ung man” är tydliga indikationer på ett ställningstagande och ett medvetet val av målgrupp. Majoriteten av den musikrelaterade reklamen var mycket tydligt riktad till ungdomar av båda könen medan kosmetikreklamen är uppenbart riktad till flickor och unga kvinnor. Det förekommer stereotypiska framställningar av män och kvinnor i flera annonser, men det kan konstateras att de annonser som uttryckligen riktar sig till en ung modern målgrupp oftast har en mera nytänkande attityd till förhållandet mellan de två könen. Den kommersiella ungdomskulturen på 1960-talet kännetecknas av normer och ideal som huvudsakligen baserade sig på den amerikanska livsstilen och amerikaniseringen av det finska samhället. Den amerikanska livsstilen associerades med frigjordhet, ungdomlighet och internationalism, och dessa ideal har använts för att locka unga läsare. Det finns annonser som helt tydligt inte är skapade för just tidningen Suosikki utan förekommer också i andra tidningar som inte har ungdomar som målgrupp. Attityden till både ålder och kön är då en helt annan. Attityden till ålder är ändå i regel mycket positiv och uppmuntrande i reklamen. Det framhävs att ungdomlighet är någonting eftersträvbart och någonting att ta vara på. Det finns också tecken på ett nytänkande i fråga om genus i Suosikkis reklam. Ungdomskulturen i mitten av 1960-talet präglades alltså av en strävan efter internationalism. Uppmärksamheten riktades utomlands. Allt nytt och intressant importerades från USA och Storbritannien. Det är mycket ovanligt att finskhet skulle framhävas i en annons. Det är en stor kontrast till dagens reklam där det inhemska värderas högt och betonas starkt. De tydligaste dragen i reklamen i Suosikki från år 1964 är således poängterandet av det amerikanska och det internationella i kombination med betoning på ungdomlighet. Det finns undantag där det verkar som om Suosikkis unga målgrupp inte har beaktats när annonsen i fråga är skapad, med i stort kan man se tydliga tecken på normer och ideal som överensstämmer med den dåtida ungdomskulturen.
  • Andersson, Maria (2012)
    I min studie undersöker jag föreställd gemenskap och andrafiering i Norden. Syftet med studien är att få en bild av vad föreställd gemenskap innebär i Norden idag samt vilken form av andrafiering som förekommer i Norden. För att nå syftet granskar jag användningen av pronomenen vi och de med fokus på vem som inkluderas i och vem som exkluderas ur den nordiska gemenskapen. Ytterligare ett syfte med studien är att synliggöra vem eller vad som framställs som ett hot mot gemenskapen. Undersökningen av pronomenen vi och de sker genom både en kvantitativ och kvalitativ analys av pronomenanvändningen i artikelkommentarer på webben. Mitt material består därmed av webbkommentarer, givna under 2009 och 2010, på artiklar som berör Gunnar Wetterbergs förslag att bilda en nordisk förbundsstat. Sammanlagt utgörs mitt material av de trettio första artikelkommentarerna till nio artiklar i åtta nordiska dagstidningar. Av dessa står Dagens Nyheter, Aftonbladet, Dagbladet, Politiken och Jyllandsposten för skandinaviska artikelkommentarer medan Hufvudstadsbladet, Vasabladet och Helsingin Sanomat bidrar med ett utomskandinaviskt perspektiv. Studiens resultat visar att både föreställd gemenskap och andrafiering förekommer i Norden idag. Föreställd gemenskap tar sig uttryck i nordbornas starka identifikation med både en nationell och nordisk gemenskap. Den nationella gemenskapen kännetecknas av referenser till nationen och nationella särdrag medan den nordiska kännetecknas av ospecifika referenser till det gemensamma i Norden. Andrafiering förekommer främst i nationell bemärkelse vilket framhäver förekomsten av nationell gemenskap i Norden. Inom Norden utsätts Island för dold andrafiering medan övriga länder öppet distanserar varandra genom negativ homogenisering. Utom Norden utsätts Ryssland tillsammans med andra stormakter för andrafiering och framställs tillsammans med EU och en alltmer globaliserad värld som potentiella hot mot en nordisk gemenskap.
  • Voutilainen, Vincent (2023)
    The aim of this study was to examine elementary school teachers’ opinions on education in religion and ethics. How teachers perceive the education in religion and ethics today and how they perceive the thought of a common subject for all religions and ethics. Earlier studies shows that Finland is going more and more towards a multicultural society (Odiah, 2007; Mäkelä et al. 2017). Researchers have found out that the education in religion is not equal and that it is categorizing people into different groups (Salmenkivi & Åhs, 2022). In this master’s thesis I’m going to examine the teachers specific perceives and opinions about the education of religion and ethics today and how they perceive the education in the future. This master’s thesis is a qualitative study with a phenomena graphic approach. Six elementary school teachers from Uusimaa are the study’s informants. The material was collected by conducting semi-structured interviews with the class teachers. The interviews were transcribed and analyzed using thematic analysis. The results of the study showed that there are mainly two different perceptions about the teaching of religion and ethics today. These perceives correlates with how the elementary school teachers perceive the idea of ​​a common subject for all religions and ethics. Five out of six teachers felt that the current model should be changed and perceived a common subject positively, while one out of six teachers was satisfied with the current model and did not consider a need for a common subject. The study resulted in the following themes being highlighted: equality, practical arrangements, overlapping teaching, fear of marginalized religious teaching and community, understanding and world view. These themes were perceived by the majority of teachers as problematic in the current model and as themes that could be improved through a common teaching subject for all viewpoints.
  • Wolski, Marja (2018)
    Tutkielma käsittelee väkivaltaa kirjallisuudessa apartheidin ja jälki-apartheidin yhteiskunnasta Etelä-Afrikassa. Valittuina romaaneina ovat Nadine Gordimerin Burger’s Daughter (1979) ja J.M. Coetzeen Disgrace (1999). Kummassakin romaanissa väkivalta on keskeinen. Väkivallan teoriaa sen analysoimiseksi edustavat pääasiallisesti Hannah Arendt ja Slavoj Zizek. Romaanien vertailussa yhteiskuntajärjestelmien aiheuttamien erojen ja kirjailijoille ominaisten kerrontatapojen nähdään vaikuttavan väkivallan esittämisen tapaan. Gordimerin teoksessa apartheidin parlamentaarisin keinoin toteuttama väkivalta, erityisesti mustan enemmistön afrikkalaisia kohtaan, on Zizekin mukaan objektiivista ja systemaattista sekä Arendtin mukaan lähenee totalitaarisuutta. Täten apartheid-väkivalta on epäsuoraa, kasvotonta, ja romaanissa se esitetään vastaavasti epäsuorasti. Teos kertoo valkoisten ja mustien yhteisestä apartheid-vastarinnasta ANC:n ja Etelä Afrikan Kommunistisen puolueen liittolaisuudessa päähenkilöinä viimemainitun kuuluisa johtaja Lionel Burger ja hänen tyttärensä Rosa, romaanin nimihenkilö, sisältäen runsaasti yksityiskohtaista informaatiota maan poliittisesta historiasta. Coetzeen romaani vastakohtaisesti edustaa avointa ja suoraa subjektiivista väkivaltaa huipentuen valkoisen päähenkilöintellektuelli David Lurien tyttären Lucyn raiskaukseen tämän pientilalla kolmen mustan miehen voimin edustaen apartheidin jälkeistä vastareaktiota. Burger’s Daughter’n teema viestii mustien vallankumouksesta, Disgrace’n teema nimensä mukaisesti häpeästä. Yhteistä romaaneille on voimakas sitoutuminen omaan valittuun asiaan: apartheid-romaanissa poliittiseen vastarintaan, jälki-apartheid-teoksessa romantiikan kirjallisuuteen, ensisijassa lordi Byronin perintöön. Keskinäinen sekä molemmissa historiaan ulottuva intertekstuaalisuus luovat romaanien välille suhteen, jossa Burger’s Daughter toimii taustan kaikupohjana ja Disgrace, ainakin osittain, aikaisemman kaksikymmentä vuotta vanhemman teoksen kommenttina.
  • Hovi, Mia (2017)
    Tutkielmani tavoitteena on ymmärtää Bolivian vuoristoalueen aimara-intiaanien kokemuksia ja käsityksiä väkivallasta. Selvitän kuinka viranomaiset ja vanhemmat määrittelevät pieniin lapsiin kohdistuvan väkivallan. Vertaan näitä määrityksiä YK:n lastenoikeuksien julistukseen ja tutkin kuinka lapset itse kokevat väkivallan kotikylässään. Tutkimukseni on etnografinen kenttätutkimus, jonka toteutin pienessä aimara-kylässä syksyllä 2013 yhteistyössä Plan Bolivian ja Plan Suomen kanssa. Kenttäjaksoni aikana järjestin 6–9-vuotiaille lapsille työpajoja ja haastattelin viranomaisia ja vanhempia. Havainnollistan tutkimusprosessia valokuvien ja lasten taideteosten avulla. Tutkimuskylässäni vanhemmat sekä viranomaiset määrittelivät väkivallan YK:n määritelmän mukaisesti. Tulokset osoittavat, että he ymmärsivät syvällisesti väkivaltaa ja sen vaikutuksia. Lapset tunnistivat väkivallan riskejä ja olivat tietoisia roolistaan ja velvollisuuksistaan osana yhteisöä. Vastaajat kokivat, ettei väkivaltaa kylässä ole kovin paljon, mutta tästä huolimatta he nimesivät lukuisia esimerkkejä väkivallan ilmenemisestä kylässään. Aimaroiden käsitys lapsuudesta ja lasten oikeuksista eroaa perustavanlaatuisesti länsimaisesta. Kylässä lapsilla oli ensisijaisesti velvollisuuksia, ei oikeuksia. Lastenoikeuksien julistus ei sovi aimaroiden maailmankuvaan, jonka vuoksi se saa heidän kulttuurisessa ympäristössään uudenlaisen, suppeamman merkityksen. Tuloksia tuleekin tarkastella tutkimuskylän ja kulttuurin kontekstissa. Oleellista on, että kokemukset ja seuraukset väkivallasta ovat universaaleja. Vaikka väkivaltaa ei nähtäisi väkivaltana, sen aiheuttama kärsimys on kaikille yhtä totta. Saatua tietoa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää suunniteltaessa tukitoimia perheille sekä väkivallan uhreiksi joutuneille lapsille.
  • Peltomaa, Emma (2017)
    Objective. The number of children and adolescents placed outside home has almost doubled in last 20 years. It is well known that foster youth, especially boys, have increased risk for violent behavior. Youth with most severe conduct problems are placed in residential schools which are closed institutions where foster care can be organized. Reasons behind the placement decision are usually both child- and parent-related, for instance absences from school, conduct problems, substance use, and maltreatment. Thus, residential school youth have several risk factors which are associated with violence and criminality. The aim of this study was to examine age distribution of violent crimes, how foster care history predicts them, and consider the frequency of violent crimes in adulthood among former residential school youth. Methods. Participants were youth placed in residential school in 1991, 1996, 200, and 2006 (n = 861). Each residential school adolescents had five control youth (n = 3601) matched by background variables. Discrete-time survival analysis was used to examine the age distribution of first violent crime. Logistic and Poisson regressions were used to examine does foster care history predict violent crimes and the number of them. Results and discussion. Residential school youth committed more crimes than control subjects and males more than females. The probability of getting a conviction is highest during adolescence and early twenties among residential school subjects. After that the risk begins to decline reaching the same level with control subjects around age 30. Younger age at the beginning of the residential school placement and shorter duration of that placement were associated with higher risk of getting a conviction. Furthermore, older age at the beginning of the first placement, younger age at the beginning of residential school placement, and shorter duration of that placement were associated with higher risk of having more convictions. The results verify that residential school youth are the most challenging group in foster care and address the need of better interventions for youth at risk for severe problem behavior. When identifying risk development early enough, support of youth's development is possible before the situation escalates. For instance, intervening in problems in child's living circumstances and behavior both earlier and more easily improve the prediction of adulthood.
  • Savolainen, Salla (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimien virallisten ravitsemussuositusten saamaa vastaanottoa sosiaalisessa mediassa. Uusimmat pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkaistiin syksyllä 2013 ja niihin perustuvat suomalaiset suositukset vuoden 2014 alussa. Ravitsemussuosituksilla pyritään vaikuttamaan kansanterveyteen ravitsemuksen avulla ja ne on tarkoitettu koskemaan koko väestöä. Vaikka suomalaiset pitävät terveyttä tärkeänä asiana elämässään ja pääosin käsitykset terveellisestä ruokavaliosta myötäilevät ravitsemusasiantuntijoiden näkemyksiä, eivät suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden tutkimustulokset ole kuitenkaan vakuuttaneet kaikkia kansalaisia. Suositusten julkaisua seurannut keskustelu julkisuudessa on osittain ollut hyvin emotionaalista ja kiivasta. Ravitsemusasiantuntijoita on syytetty niin ammattitaidottomuudesta kuin valehtelusta. Tutkielmassa puretaan tätä keskustelua ja selvitetään, miten ihmiset sosiaalisessa mediassa puhuvat ravitsemussuosituksista. Toisin sanoen, miten he suhtautuvat suositukset laatineisiin asiantuntijoihin, suosituksiin ja niiden terveysväitteisiin sekä suositusten noudattamiseen. Kysymysten avulla tutkielmassa pohditaan myös sitä, millaista terveyskansalaisuutta keskusteluissa rakennetaan. Tutkielmassa keskustelijoita kutsutaan some-kirjoittajiksi. Aineistona tutkielmassa on mediaseuranta-aineisto, joka sisältää kirjoituksia sosiaalisesta mediasta ravitsemussuosituksiin ja syömiseen liittyen. Aineistoon sisältyy 29 blogia mahdollisine kommenttipalstoineen, 21 keskustelupalstojen keskusteluketjua, 76 Twitter-päivitystä sekä 47 Facebook-päivitystä. Analyysimenetelmänä hyödynnetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistoa tutkimuskysymysten kautta tarkasteltaessa huomattiin, että some-keskusteluiden teemat rakentuivat neljän jännitteen varaan. Ensimmäinen jännite syntyi siitä, miten suomalaiset asiantuntijat asetettiin toistuvasti vastakkain ulkomaalaisten tutkijoiden kanssa. Ulkomaalaiset tutkijat koettiin suomalaisia pätevimmiksi ja rehellisemmiksi. Toinen jännite syntyi ravitsemusasiantuntijoiden ohjeiden mukaan toimimisen ja omien tuntemusten ja arvioiden mukaan toimimisen välille. Some-kirjoittajat kokivat, että ihmiset ovat yksilöitä, joilla on erilaisia tarpeita eri ruoka-aineita kohtaan. Kolmas jännite syntyi syömiseen rennosti suhtautuvien ja liian tiukkapipoisesti suhtautuvien välille. Joidenkin somekirjoittajien mukaan, ei ollut terveellistä noudattaa kurinalaisuutta ruokatottumuksisssaan. Neljäs jännite rakentui vastuullisten ja terveellisen syömisen periaatteita noudattavien sekä kohtuuttomasti mässäilevien kansalaisten välille. Osa some-kirjoittajista katsoi, ettei kansansairauksien lisääntymisen syy ollut ravitsemussuosituksissa, vaan joidenkin ihmisten kyvyttömyydessä noudattaa terveellisiä ruokatottumuksia. Jännitteet kertovat yksilöiden terveyden imperatiivin sisäistämisestä ja kuvastavat terveydestään vastuuta kantavan yksilön kipuilua. Osa ihmisistä kiihtyy, kun kokee olevan asiantuntijoiden vallan alla tai määräiltävinä. Lisäksi keskusteluissa rakennetaan yhden sijaan monenlaista terveyskansalaisuutta. Some-kirjoituksissa joko erottauduttiin tai oltiin samoilla linjoilla asiantuntijoiden ohjeiden suosimisessa. Aineistosta löytyi tutkijoita kritisoiva terveyskansalainen, omaa kehoa kuunteleva terveyskansalainen sekä rento ja kohtuullisesti nautiskeleva terveyskansalainen. Vaikka nämä enemmän tai vähemmän pyrkivät erottautumaan asiantuntijoiden tarjoamasta terveyskansalaisesta, löytyi aineistosta myös suosituksia suosiva terveyskansalainen, joka pyrki erottautumaan itsehallinnassa epäonnistuneista ihmisistä. Vaikka omaa kehoa kuunteleva terveyskansalainen ja suosituksiin luottava terveyskansalainen voidaan käsittää toistensa vastinpareiksi, on niillä yhteistäkin: molemmat suosivat vastuullista toimijaa, joka huolehtii terveydestään. Keskusteluissa rakentuville terveyskansalaisille yhteistä on halu hyvään terveyteen. Tässä mielessä some-kirjoittajat ja ravitsemusasiantuntijat ovat samalla puolella. Tulevaisuuden kansanterveystyössä onkin tärkeää ottaa yhä paremmin huomioon se, että ihmiset miettivät, millainen syöminen on itselle hyväksi.
  • Jäntti, Ulla Riikka (2012)
    Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on noussut kansainväliseen ja keskusteluun ja rantautunut sitä kautta Suomeen 1990-luvun puolivälin jälkeen. Euroopan neuvoston määritelmän mukaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on 'politiikkaprosessien (uudelleen)organisoimista, parantamista, kehittämistä ja arviointia niin, että sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulma sisällytetään kaikkiin politiikkoihin kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa siten, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistajina toimivat ko. politiikka-alueella muutoinkin toimivat toimijat'. Suomen tasa-arvolakiin on kirjattu valtavirtaistamisvelvoite, eli jokaisen viranhaltijan velvollisuus edistää sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista. Käytännön toteutusten tasolla valtavirtaistaminen ottaa edelleen ensiaskeleitaan. Tutkielma käsittelee suomalaisten ministeriöiden viranhaltijoita sukupuolinäkökulman valtavirtaistajina ja näiden asioiden parissa työskentelevinä asiantuntijoina. Tutkimuksen keskeinen jännite muodostuu viranhaltijan aseman ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisvelvoitteen yhdistämisestä. Oletuksena on, että velvoitteen sisällyttäminen byrokraatin rooliin ei tapahdu ongelmattomasti, vaan haastaa kunkin viranhaltijan pohtimaan omaa rooliaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistäjänä. Tutkielmassa pyritään vastaamaan siihen, miten viranhaltijat mieltävät sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen osana työtään ja mitä muutoksia velvoite on siihen tuonut. Lisäksi tarkastellaan, mitä ristiriitoja ja ongelmia velvoitteen toteuttamiseen mahdollisesti liittyy. Aineiston perusteella pyritään myös hahmottelemaan erilaisia viranhaltija−valtavirtaistaja –tyyppejä. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu kymmenestä sosiaali- ja terveysmisteriössä ja oikeusministeriössä toteutetusta viranomaishaastattelusta. Kummastakin ministeriöstä haastateltiin viittä erilaisissa työtehtävissä toimivaa viranhaltijaa, jotka kaikki ovat oman ministeriönsä tasa-arvotyöryhmän jäseniä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkielmassa käytetty tutkimusmenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa aineisto on teemoiteltu. Teemoittelussa korostuu, mitä kustakin teemasta on sanottu. Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että viranhaltijat mieltävät sukupuolinäkökulman pieneksi osaksi työtään. Olennainen osa työnkuvaa se on vain niille viranhaltijoille, joiden työtehtäväksi on erikseen määritelty tasa-arvon edistäminen tai sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen edistäminen omassa ministeriössään. Sukupuolinäkökulman huomioiminen on lähinnä ajattelun tasolla tapahtuvaa toimintaa, jota on hyvin vaikea määritellä tai kuvailla tarkasti. Toisaalta konkreettisemmalla tasolla valtavirtaistaminen ilmenee viranhaltijoiden puheessa yksinkertaisina tai selkeästi rajattuina tehtävinä, kuten sukupuolittain eriteltyjen tilastojen hankkimisena. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisvelvoite ei ole muuttanut tavallisen viranhaltijan työtä merkittävästi esimerkiksi lisäämällä työmäärää, vaikkakin virnahaltijoilla on kokemus, että valtavirtaistamisen myötä todella tehdään jotain aiempaan verrattuna. Kokonaisuudessaan viranhaltijat antavat valtavirtaistamisen prosessista melko ongelmattoman kuvan. Yksilötasolla ongelmat liittyvät lähinnä siihen, että aikaa, konkreettisia malleja tai työkaluja ei ole. Yksikään viranhaltija ei myöntänyt, että hänellä olisi asenteellisia epäluuloja tai tietoisia pyrkimyksiä vältellä valtavirtaistamisvelvoitetta, eikä tällaisia oltu havaittu myöskään muilla työyhteisön jäsenillä. Viranhaltijoilla näytää olevan hyvin yhdenmukainen suhtautuminen sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen. Lojaalin byrokraatin ihanne ministeriöissä on vallitseva. Viranhaltijat korostavat toteuttavansa heille annetut työtehtävät ja määräykset, eikä työhön liity voimakkaita henkilökohtaisia intohimoja tai sitoumuksia. Tutkielman tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käytännöt ovat toistaiseksi vakiintumattomat, minkä vuoksi yksittäisillä viranhaltijoilla on suuri merkitys sille, miten ja missä laajuudessa sukupuolinäkökulma otetaan huomioon erilaisissa hallinnon prosesseissa.
  • Alhovuori, Hannu (2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan sosiaalitoimessa, työvoimatoimistossa ja Kansaneläkelaitoksessa työskentelevien viranhaltijoiden kokemuksia virastojen välillä tapahtuvasta yhteistyöstä. Tutkimuksessa selvitettiin, miten eri viranhaltijat toimivat yhteistyössä pyrkiessään auttamaan asiakasta saamaan tarvitsemansa palvelu. Lisäksi selvitettiin, minkälaisia vaikutuksia viranomaisten välisellä yhteistyöllä on asiakkaaseen. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty teorioita tiimien välisestä toiminnasta. Tutkimusaineistona on käytetty yhteensä seitsemän eri asiantuntijan haastattelua, jotka toimivat mainituissa kolmessa virastossa. Lisäksi aineistona on käytetty Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomusta. Aineisto on analysoitu käyttämällä sisällön analyysiä, sekä yhdistämällä tulokset tutkijan omaan autoetnografiseen lähestymistapaan. Tutkimustulosten mukaan viranhaltijoiden välinen yhteistyö on pääsääntöisesti toimivaa. Yhteydet viranhaltijoiden välillä syntyvät yleensä toisen viraston ylläpitämien nettisivujen kautta. Lisäksi käytössä on joitakin virastoille yhteisiä tietojärjestelmiä, joiden avulla tiedonsiirto tapahtuu. Joissakin tapauksissa viranhaltijoiden välille on rakentunut suoria henkilökohtaisia yhteyksiä, joiden avulla viranhaltijat hoitavat asiakkaidensa asioita. Tiedonsiirto ja päätöksenteko ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, mikä johtuu yhteisten toimintatapojen ja käytäntöjen puutteellisuudesta. Tämä aiheuttaa tehottomuutta ja päällekkäistä työtä, viranhaltijoiden turhautumista ja kokemuksen yhteistyön joustamattomuudesta. Joissakin tapauksissa asiakkaalle ei pystytä järjestämään riittävää tukea, tai hän ei muuten saa tarvitsemaansa palvelua.