Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Uusi-Äijö, Vilma (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan fantasian lajityyppiä edustavan videopelin nimiä sekä niiden funktioita ja roolia narratiivin ja fantasiamaailman luomisessa. Tutkimuksen aineistona on peliyhtiö Biowaren tuottaman Dragon Age: Inquisition -videopelin hahmon- ja paikannimet. Tutkimusaineistoa tarkastellaan nimistön-, kirjallisuuden- ja pelitutkimuksen näkökulmista. Analyysin pohjana toimivat kirjallisuuden nimien tutkimukselle vakiintuneet fiktiivisten nimien funktiot. Käsitellyt funktiot ovat fiktionaalistava, deskriptiivinen, sosiaalinen, luokitteleva, humoristinen, affektiivinen ja narratiivinen funktio. Tutkielmassa selvitetään, millaisia nimiä Dragon Age: Inquisitionissa esiintyy, millaisia funktioita nimet saavat ja miten nimet osallistuvat tarinan sekä fantasiamaailman luomiseen. Tutkimusaineistossa on yhteensä 509 nimeä. Näistä hahmonnimiä on 176, joista 135 kuuluu ihmisille, 34 haltijoille, 6 kääpiöille ja yksi qunarille. Paikannimiä aineistossa on 333. Näistä ihmiskulttuureihin kytkeytyviä nimiä on 292, haltijakulttuuriin kytkeytyviä nimiä 32 ja kääpiökulttuuriin kytkeytyviä nimiä 8. Ihmiskulttuurin nimet jaotellaan vielä seuraavasti: 252 valtaväestön nimiä, 30 orlais’n nimiä, 8 tevinterin nimiä ja 2 avvareiden nimiä. Kaikista paikannimistä kulttuurinimiä on 214 ja luontonimiä 119. Nimet toimivat videopelissä olennaisessa osassa hahmon- ja paikanluontia. Nimillä kuvataan hahmoja ja paikkoja, ja ne toimivat pelissä merkittävinä narratiivisina elementteinä. Nimet sisältävät myös historiallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia elementtejä ja kytköksiä. Nimet osallistuvat pelin kulttuurien esittämiseen sekä yhteiskunnallisen ja historiallisen informaation jakamiseen.
  • Keto, Veronika (2016)
    Gender is usually seen as a binary system which is divided into men and women. It is defined socially and within a society, it can be seen especially in the ways we dress ourselves. We connect through clothes to the gender we feel as our own and the differences between genders are essentials in how we dress. Drag is a form of theater which was born in the gay community. It consists of forming an illusion of a gender other than one's own. Camp is essential to drag. It is a style which is formed of contradictions, exaggeration, theatricality and irony. Drag queens represent and make parody of stereotypical feminine behavior and the way women dress. The goal of the study is to investigate the way drag queens dress and how their dress is related to gender. How does femininity appear in the way drag queens dress? How do drag queens play with gender stereotypes and how it can be seen in the way they dress? The data of the study consisted of nine photographs of drag queens. I collected the photographs from the Instagram accounts of the drag queens. I analyzed the data with an aesthetic-semiotic model that was based on the aesthetic analysis model by Marilyn DeLong (1998). The model had three stages, which were 1) the observation of the pictures as wholes, 2) the separation of the wholes into visual parts and 3) the interpretation of the wholes. Drag queens based their appearance on typical feminine features which were often exaggerated. Their appearance was also contradictory and ironic. Drag queens used the stereotypical image of women in the way they dress but their characters were not based only on that. They use femininity as a tool for self-expression. Outfits that are assembled with care are based on creating an illusion in which drag queens use recognizable feminine elements.
  • Scharf, Katri (2022)
    Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden koulutusohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Katri Scharf Työn nimi: ”Dramaattista on, että uhrit ovat Suomessa näin nuoria” - Diskurssianalyysi Helsingin Sanomissa julkaistuista kirjoituksista nuorten päihteiden käytöstä Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2022 Sivumäärä: 54 + liitteet Avainsanat: nuoret, päihteet, media, diskurssianalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja media tuottaa nuorten päihteiden käytöstä ja nuorista päihteiden käyttäjistä. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestä Helsingin Sanomissa vuosina 2020 – 2021 julkaistusta lehtikirjoituksesta. Aineisto on kerätty systemaattisesti Helsingin Sanomien sähköisestä arkistosta ja siihen on sisällytetty kaikki nuorten päihteiden käyttöä koskevat lehtikirjoitukset, joiden kirjoittaja on toimittaja tai asiantuntijataho. Aineistoista on rajattu pois maallikoiden mielipidekirjoitukset, koska tutkimuksen tarkoitus on tarkastella asiantuntijoiden tuottamaa keskustelua. Vaikka toimittajat eivät ole päihdeongelman asiantuntijoita, on heillä ammatillisen etiikan puolesta velvoite perustaa kirjoituksensa luotettaviin lähteisiin niin haasteltujen, kuin tilastojenkin osalta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia diskursseja Helsingin Sanomien nuorten päihteiden käyttöä käsittelevissä lehtikirjoituksissa esiintyy? 2) Minkälaisen kuvan media luo nuorista päihteidenkäyttäjistä? Aineisto on analysoitu diskurssianalyysin keinon, jonka keskeinen ajatus on, että kielen käytöllä rakennetaan sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen teoreettisena taustana esitellään nuoruuden tutkimusta sekä nuorten päihteiden käytön ajankohtaista tilannetta tutkimuksen ja tilastotietojen valossa. Nuorten päihteiden käyttöä koskeva tutkimus luo kontekstin aineiston lehtikirjoituksille. Aineistosta oli jäsennettävissä neljä eri diskurssia. Nämä diskurssit ovat muutokset diskurssi, vastuun diskurssi, toimenpiteiden diskurssi ja haittadiskurssi. Toimenpiteiden diskurssi on jaettu kahteen alakategoriaan, jotka ovat lisääntyneen käytön diskurssi ja polarisoitumisen diskurssi. Myös vastuun diskurssissa on kaksi alakategoriaa, jotka on nimetty vanhempien vastuun diskurssiksi ja yhteiskunnan vastuun diskurssiksi. Muutoksen diskurssissa päihteiden käytön kuvattiin lisääntyneen, mutta myös kasautuneen tietylle osalle nuoria. Vastuun diskurssissa vastuun nähtiin olevan ensisijaisesti yhteiskunnalla, mutta myös vanhempien läsnäoloa nuoren elämässä pidettiin tärkeänä. Toimenpiteiden diskurssi näki yhteiskunnan olevan avainasemassa toimenpiteiden toteuttajana. Itse toimenpiteet liittyivät paremmin saatavilla olevaan päihdehoitoon ja ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Haittadiskurssi lähestyi nuorten päihteiden käyttöä sen aiheuttamien terveydellisten ja yhteiskunnallisten haittojen näkökulmasta. Diskurssit olivat osittain päällekkäisiä. Esimerkiksi muutoksen diskurssista löytyi haittadiskurssin kanssa päällekkäisyyttä, kun päihteiden käytön lisääntymistä kuvattiin lisääntyneitten haittojen näkökulmasta. Myös toimenpiteiden diskurssi ja vastuun diskurssi kietoutuivat toisiinsa ja yhteiskunnalla nähtiin vastuun lisäksi olevan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin. Aineiston analyysin perusteella nuoret olivat lehtikirjoituksissa melko passiivisessa roolissa. Nuorilta ei odotettu toimenpiteitä eikä heille suoraan osoitettu vastuuta tilanteesta. Nuorten taustoja avattiin aineistossa pinnallisesti, mutta nuoret jäivät kirjoituksissa melko etäisiksi. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että nuorten päihteiden käytön ajatellaan olevan kasvava yhteiskunnallinen ongelma ja yhteiskunnalta toivotaan ratkaisuksi parempia hoidollisia resursseja. Nuoria ja heidän vanhempiaan ei nähdä ongelman syyllisenä eikä heidän odoteta ratkaisevan sitä yksin.
  • Mattila, Aulikki (2020)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten suomalaiset englannin opettajat käyttävät draamaa opetuksessaan ja millaisia hyötyjä tai haittoja he kokevat draamametodin käytöstä olevan. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä opettajaa, jotka kaikki kertoivat käyttävänsä draamaa metodina. Haastateltavista osa opetti alakoulussa, osa yläkoulussa ja osa lukiossa. Yksi haastateltava opetti ammattikoulussa. Kaksi haastattelua pidettiin kasvotusten ja muut etänä videopuhelun välityksellä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua ja haastattelut äänitettiin sekä litteroitiin. Tämän jälkeen aineisto analysointiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Kaikkien haastateltavien mielestä draamaan kielten opetuksessa kuului roolin ottaminen ja vuorovaikutus. Draamalle annettiin myös muita merkityksiä. Osalle draama oli erityisesti toiminnallisuutta, viestintää tai empatiataitojen harjoittelemista. Eniten draaman avulla opetettiin suullista kielitaitoa. Kielitaidon lisäksi haastateltavat opettivat draaman avulla myös muita taitoja kuten taitoa toimia tosielämän tilanteissa, vuorovaikutusta sekä ongelman ratkaisua. Haastateltavien eniten käyttämä harjoitustyyppi oli tosielämän tilanteen simulaatio, mutta opettajat käyttivät useita erilaisia harjoitustyyppejä. Oli myös tekijöitä, jotka saattoivat rajoittaa haastateltavien draaman käyttöä. Tällaisia tekijöitä olivat esimerkiksi opettajan taito käyttää draamaa, oppilaiden persoonallisuus, ryhmädynamiikka, oppilaiden taidot, oppilaiden kokemus, ryhmäkoko tai tilat. Haastateltavat kokivat yleisesti draaman hyödylliseksi metodiksi. Suurin osa opettajista kertoi draaman rohkaisevan oppilaita puhumaan. Draaman nähtiin myös vaikuttavan myönteisesti oppimiseen sekä oppilaiden ja opettajan hyvinvointiin. Draama metodin käytöstä ei koettu olevan erityisesti haittaa. Mahdollisina haittoina mainittiin esimerkiksi kiusaaminen, oppilaiden pelot ja stereotypioiden vahvistaminen.
  • Kaipia, Nina (2011)
    Tutkielma käsittelee slash-fanifiktiota queer-teorian ja heteronormatiivisuuden näkökulmasta, käyttäen esimerkkinään Harry Potter -slash-fanifiktiota. Tutkielman tarkoitus on osoittaa kuinka slash-fanifiktio on monimuotoinen ilmiö, joka sisältää sekä heteronormatiivisia sekä sitä haastavia elementtejä. Slash-fanifiktion eri alalajit eli samaa sukupuolta olevien henkilöhahmojen paritukset eroavat toisistaan suhteessa heteronormatiivisiin seksuaalisuus- ja sukupuolikäsityksiin sekä päinvastaisesti haastavat näitä heteronormatiivisia käsityksiä mukaillen joitakin queer-teorian keskeisiä ajatuksia sukupuolesta sekä (homo)seksuaalisuudesta. Tutkielmassa osoitetaan kuinka slash-fanifiktio sisältää sekä sukupuolta että seksuaalisuutta monimuotoisesti lähestyvää materiaalia ja kuinka samaa sukupuolta olevien henkilöhahmojen slash-paritukset eroavat toisistaan queer-elementtien ja heteronormatiivisuuden viitekehyksessä. Buddy slash -paritus sisältää vähemmän queer-elementtejä kuin kaksi muuta paritusta käyttäen fanifiktiossaan yltiöllistä romantiikkaa ja idealisoi heteronormatiivisia sukupuoli- ja seksuaalisuusnormeja, näin ollen heijastaen heteronormatiivisuuden sukupuoli- ja seksuaalisuusnormeja slash-paritukseen. Enemy slash taas sekä haastaa että rikkoo sukupuolistereotypioita sekä sekoittaa queer- ja ei-queer-slashia. Paritus sisältää sekä vanhanaikaista romantiikkaa että queer-käyttäytymistä kuten m-preg (miespuolisen henkilähahmon raskaus), ristiinpukeutumista ja sukupuolirajojen rikkomista. Power slash -fanifiktio sisältää eniten heteronormatiivisuutta rikkovia elementtejä ja on sen tähden queerein parituksien muoto. Kaksi viimeistä tarkasteltua slash-fanifiktion muotoa taas korostavat sitä, kuinka slash-fanifiktion kategorisointi on ongelmallista ja sitä, että sen täytyy perustua moneen eri kriteeriin, ei vain yhteen yleistykseen. Lopuksi tutkimus osoittaa, että slash-fanifiktiota ei voi yleisesti kutsua queeriksi ilmiöksi vaan sen alalajit osoittavat, että kyseisessä fanifiktiossa löytyy sekä heteronormatiivisia että queereja elementtejä ja että niiden ilmentyminen johtuu useista eri tekijöistä.
  • Salmi, Joel (2018)
    Pro gradu-tutkielma käsittelee saksalaisen Wolfgang Borchertin (1921–1947) vuonna 1949 julkaistun draaman Ovien ulkopuolella esityshistoriaa Suomen radiossa ja näyttämöillä vuosien 1949 ja 2001 välisenä aikana. Se antaa yksityiskohtaisemman katsauksen näytelmän suomenkieliseen esityshistoriaan. Työn tavoitteena on tutkia Suomessa esitettyjen tulkintojen taustoja ja haasteita sekä selvittää, kuinka ajankohtaisena Borchertin näytelmä on nähty kulloisenakin esitysajankohtana. Painopisteenä on siis yksittäisten kuunnelma- ja näytelmäversioiden vastaanotto. Olennainen osa tutkielman lähdemateriaalista koostuu alkuperäisistä Suomen lehdistössä julkaistuista arvosteluista sekä Suomen teatteri- ja kuunnelmahistoriaan keskittyvästä kirjallisuudesta. Työtä varten on tehty yksi perusteellinen haastattelu ja otettu yhteyttä suomalaisiin teattereihin. Kuunnelmahistorian osalta merkittävän tuen mahdollisti Yleisradio, joka tarjosi molempien suomenkielisten kuunnelmaversioiden kuuntelemisen ja vuosikirjojen tutkimisen. Tehdyn tutkimuksen tulokset osoittavat, että Ovien ulkopuolella koettiin yleisesti vuonna 1949 olevan oman aikansa merkkiteos, jota esitettiin menestyksekkäästi seuraavina vuosina muun muassa Lahden kaupunginteatterissa, eri ylioppilasteattereissa sekä kahtena Yleisradion kuunnelmana. Borchertin draama on pääsääntöisesti saanut ylistystä lehdistöltä sekä yleisöltä, mutta tultaessa 1970-luvulle se sai osakseen myös kritiikkiä, koska sitä ei nähty enää ajankohtaisena. Näytelmä onkin vahvasti sidoksissa Toiseen Maailmansotaan ja sen tulkinnat ovat olleet esitysajankohdan mukaisia. Arvostelijat ja yleisö ovat kuitenkin arvostaneet näytelmän tuomista oman aikansa yhteiskuntaan. Näin teoksen puhuttelevat teemat ovat herättäneet keskustelua myöskin myöhempinä vuosina.
  • Pitkänen, Paulamaija (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Australian Aboriginaalien käsitettä uniaika (Dreamtime) sekä kulttuuria yleisemmin ja niiden esiintymistä kirjallisuudessa. Tutkielman aluksi tarkastelen mitä käsite uniaika pitää sisällään ja mikä merkitys sillä on aboriginaalien keskuudessa. Lisäksi esittelen Aboriginaalien kulttuuria ja asemaa yhteiskunnassa. Uniajan esiintymistä kirjallisuudessa käsittelen kolmen hyvin erilaisen teoksen kautta: Oodgeroo Noonuccalin runo Reed Flute Cave (1984), Bruce Chatwinin matkakertomus The Songlines (1987) ja Joan Lindsayn romaani Picnic at Hanging Rock (1967). Australian aboriginaalit on yksi ihmiskunnan vanhimpia kansoja, heidän historiaansa voidaan jäljittää jopa noin 60 000 vuoden päähän. Vuonna 1788, Britannian perustettua ensimmäisen siirtokuntansa Australian mantereelle, aboriginaalien asema joutui uhatuksi. Aboriginaalien elintavat erosivat suuresti eurooppalaisista ja koska eurooppalaiset tarvitsivat maa-alueita käyttöönsä, siirrettiin aboriginaaleja siirtokuntiin. Aboriginaalikulttuurissa maan merkitys on hyvin suuri ja se kytkeytyy tiivisti konseptiin uniajasta. Uniajalla tarkoitetaan aboriginaalien uskomusta toisesta todellisuudesta, joka on läsnä koko ajan oman todellisuutemme rinnalla, mutta missä aika ei kulje lineaarisesti. Maailman ollessa vielä eloton, esi-isät saapuivat uniajasta tehden maailmasta elollisen. Elollisia eivät ole vain ihmiset ja eläimet, vaan kaikki luonnosta löytyvä on esi-isien muovaamaa ja sisältää esi-isien olemusta ja on näin ollen elollinen. Saatuaan työnsä maan päällä valmiiksi, esi-isät vetäytyivät takaisin omaan todellisuuteensa, mutta heimon jäseniksi vihityt aboriginaalit pystyvät kommunikoimaan esi-isien kanssa rituaalien välityksellä. Myös kuvataide ja musiikki linkittävät uniaikaa tähän todellisuuteen. Oodgeroo Noonuccal oli aboriginaali runoilija, kirjailija ja kasvattaja, jonka elämäntyönä oli aboriginaalien ja muiden australialaisten rinnakkaiselon mahdollistaminen. Hän oli myös poliittinen aktivisti, joka oli mukana vaatimassa aboriginaaleille yhtäläisiä oikeuksia muiden kansalaisten tavoin. Hänen runonsa ”Reed Flute Cave” kuvaa kaipuuta juurille, oman kulttuurin vaalimista ja kodin merkitystä. Bruce Chatwin oli brittiläinen taideasiantuntija ja toimittaja ja ennen kuin hänestä tuli maailmanmatkaaja ja kirjailija. Chatwinin kirjoitustyyli yhdistelee faktaa ja fiktiota, mikä on herättänyt runsaasti kritiikkiä. Hänen kirjansa The Songlines vaikuttaa matkakertomukselta, jonka päähenkilöä kiehtoo Australian aboriginaalien paimentolaisuus ja muu kulttuuri. Tarinassa päähenkilö kiertää Keski-Australian aboriginaalien keskuudessa ensimmäisen polven australialaisen oppaansa kanssa ja tutustuu paikalliseen kulttuuriin. Chatwin yhdistelee omia oletuksiaan paimentolaisuudesta aboriginaalien kulttuuriin, mutta ei kerro tästä lukijoille, jotka saattavat saada vääristellyn ja romantisoidun kuvan aboriginaalien kulttuurista, josta erityisesti aboriginaalit ovatkin häntä ankarasti kritisoineet. Joan Lindsayn romaani Picnic at Hanging Rock on mysteeriromaani vuoden 1900 Australiasta, jossa tyttökoulun oppilaat lähtevät piknikille ystävänpäivänä. Retken aikana kolme tytöistä katoaa ja heidän kohtaloonsa yritetään saada selvyys. Romaanin tunnelma on usein unenomainen, todellisuuden rajalla häilyvä, mikä vahvistaa juonen mysteeriä. Vahvana teemana romaanissa on ajan kokemus ja merkitys. Myös aboriginaalien uniaikaan liittyy ajan jaksottaisuus totutun lineaarisen sijaan. Uniaika on lähestulkoon ainoa näitä teoksia yhdistävä asia, ja sitä käsitellään jokaisessa hyvin eri tavoin. Noonuccal kirjoittaa oman elämänsä pohjalta, Chatwin kirjoittaa kiinnostuksesta uniaikaan, mutta päähenkilön omat oletukset ohjaavat narratiivia vahvemmin, kuin paikallisilta kuullut kertomukset ja Lindsayn romaanissa aboriginaaleja ei huomioida suoraan ihmisinä eikä kulttuurina. Aboriginaalikulttuurin uskomusten käyttäminen motiivina on, varsinkin nykypäivän tietämyksen valossa, hieman kyseenalaista. Noonuccalin oikeutta kirjoittaa omasta kulttuuristaan ja elämästään ei voi kieltää, mutta Chatwinin ja Lindsayn kohdalla joudutaan pohtimaan taiteilijan vapauden ja kulttuurisen omimisen rajoja. Tärkeää on myös pohtia, kuka asiasta saa päättää. Länsimaisessa yhteiskunnassa sananvapaus ja taiteellisen ilmaisun vapaus ovat tärkeinä pidettyjä arvoja, mutta muiden kulttuurien huomioiminen ja mahdollisesti alisteinen asema ovat asioita, joiden huomioiminen on vähintäänkin paikallaan.
  • Holm, Emmi (2014)
    This is a study of the Nigerian video-film industry called Nollywood. The twenty-year-old film industry is estimated to be the second largest film industry in the world in terms of production. Nollywood productions are based on shooting with video cameras, quick releases, small budgets and informal distribution networks. The contents of Nollywood films are mostly a mixture of 'from rags to riches'-kind of stories, occultism and melodrama. Through the study of film production I approached my other subject-matters: modernity, globality, popular culture and the different standards of living in Lagos. The data was gathered in Lagos, the natal home of Nollywood, during a three-month fieldwork. The methods used in the field were participant observation, interviews and free-flowing discussions. The data consists of field notes, diaries, photographs, films and daily blog/gossip writings in the Nigerian media. The main informants were film practitioners in various fields of film production and distribution, and a group of young and wealthy Lagosians to whom I refer with the term 'friends' throughout the study. The main topic for my research is film production in the Lagosian context. However, the film production is very much related to the broader cultural and societal way of being in Nigeria: the anxieties and the aspirations of the Nigerian people are mediated in Nollywood films. Nollywood is a product of the global and the local. In this case ‘global’ means the technicalities of filmmaking and the global ‘messages’, a stream of global information, of the globalized world. Nollywood is an apt example of a local media’s wellbeing in the globalized world of today. Nollywood also functions as a mediative power in the Nigerian society. On the one hand Nollywood makes the global more intelligible locally and on the other hand it reflects and represents the local cultural and societal entities. The film industry and the surrounding Nigerian society are not separate entities. It is important to study cultural producers in order to understand how the media takes part in constituting a society. Similar to its surrounding society, Nollywood is going through a fundamental change. Nigeria is on the road of becoming Africa’s biggest economy while Nollywood is promoting itself in the global film scene: filmmakers now look to better quality films and cinema distribution. The storylines of Nollywood remodel the collective sphere of Nigerian aspirations and hope: the films and the real-life stories of the celebrities show Nigerians a possibility of improving one’s life. Nollywood tries to make sense of what it means to be Nigerian today by intertwining traditional and modern, global and local forces together, creating its own style of storytelling and a way of being in the global world.
  • Immonen, Perttu (2014)
    Suomen rannikkoalueille muutti keskiajalla runsaasti ruotsinkielisiä uudisasukkaita, mikä vaikutti keskeisesti koko maan historiaan. Aiemmassa historiallisessa tutkimuksessa on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle se, millainen suomen- ja ruotsinkielisen väestön suhde oli maaseudulle syntyneellä kielirajalla. Tässä tutkimuksessa selvitetään 1) suomen- ja ruotsinkielisen maaseutuväestön välisen kielirajavyöhykkeen ominaispiirteitä 1600 - 1700-luvuilla sekä 2) kielirajan vaikutuksia sen tuntumassa eläneisiin ihmisiin. Alueellisesti tutkimus rajautuu keskipohjalaisiin Kokkolan ja Kälviän pitäjiin, joista ensin mainittu oli pääosin ruotsinkielinen ja jälkimmäinen suomenkielinen. Tutkimuksen päähuomio kohdistuu kaksikieliseen Korpilahden kyläseutuun, joka levittäytyi mainittujen pitäjien väliselle kielirajavyöhykkeelle. Tutkimuksen tärkeimpänä lähdeaineistona toimivat Kokkolan ja Kälviän käräjäkunnan tuomiokirjat 1690- ja 1770-luvuilta. Niiden ohella alkuperäislähteinä käytetään Pohjanmaan rykmentin sotilaskatselmusluetteloita (1690-luku), Kokkolan ja Kälviän seurakuntien rippikirjoja sekä Kokkolan pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjoja (1770 -1780-luvut). Lähdeaineistoa analysoidaan ensisijaisesti laadullisesta näkökulmasta. 1) Tulokset osoittavat keskipohjalaisen kielirajavyöhykkeen olleen alituisesti, joskin hyvin hitaasti liikkuva talonpoikaisyhteisöjen ominaisuus. Aikakauden muihin yhteiskunnallisiin ryhmiin ei vastaavaa kielirajaa syntynyt. 1600 - 1700-lukujen säätyläistö ja porvaristo olivat nimittäin valtaosin ruotsinkielisiä, kun taas tilaton väestö oli maantieteellisesti liikkuvaista ja kielelliseltä koostumukseltaan muuntuvaista. Keski-Pohjanmaan ruotsin- ja suomenkielisiä talonpoikia erottivat kielen ohella tietyt kulttuuripiirteet, jotka kuitenkin olivat vähäpätöisiä verrattuna esimerkiksi Pohjanmaan ja Savon välisiin kulttuurieroihin. Pohjalainen kielirajavyöhyke herättikin 1600 - 1700-luvuilla varsin vähän huomiota. Kirkollinen ja maallinen esivalta kylläkin kehittelivät ajoittain ajatusta Pohjanmaan suomalaisalueiden ruotsalaistamisesta sekä jyrkensivät paikoin kielirajaa hallinnollisten rajanvetojensa avulla. Yhteinen uskonto, sotaväki, oikeusjärjestelmä ja kauppayhteydet toisaalta loivat yhteenkuuluvuutta kieliryhmien välille. Niinpä keskipohjalainen talonpoikaisväestö suhtautui keskinäisiin kielellisiin eroavaisuuksiinsa käytännönläheisesti, ilman voimakkaita tunnelatauksia. 2) Tulokset osoittavat, että väkivaltaa ei keskipohjalaisten kieliryhmien välillä esiintynyt käytännössä lainkaan. Keskipohjalaista kielirajavyöhykettä leimasivat kuitenkin sitkeät maankäyttöriidat. Ne eivät perustuneet etnisiin vastakkainasetteluihin. Sen sijaan hyvin hallitun yhteisen kielen puuttuminen vaikeutti maankäyttöriitojen sopimista käräjien ulkopuolella. Asenteiden kärjistymistä ehkäisivät kielirajavyöhykkeen kaksikielisyys ja talonpoikaisten kieliryhmien sosiaalinen tasavertaisuus. Ruotsinkielisillä säätyläisillä oli kuitenkin taipumus suhtautua kielteisesti suomenkieleen, jota pidettiin leimallisesti rahvaan kielenä. Kokkolan ja Kälviän käräjillä suomenkieliset joutuivat lisäksi ruotsinkielisiä useammin syytetyksi siveysrikoksista ja noituudesta, vaikka esimerkiksi varkaus- ja paloviinarikoksissa ei vastaavia eroja ollut. Tämä oletettavasti johtui suomalaiskylien väljemmästä sosiaalisesta kontrollista, mitä ilmensi myös ruotsalaiskylille tyypillisen oltermannijärjestelmän vajavaisuus. Kielirajavyöhykkeen myönteisiä vaikutuksia aikaansai ennen kaikkea kaksikielisyys, josta myös Korpilahden seudun talonpojat hyötyivät kaupanteossa, käräjillä ja monissa heille myönnetyissä luottamustoimissa.
  • Baran, Caitlin (2017)
    Tämä tutkimus etsii mahdollisia yhteyksiä Hollywood-elokuvien katsomisen sekä englanninkielen taitojen kehittymisen välillä, sekä sitä, miten kielenoppija itse tarkastelee tätä yhteyttä sekä sen merkitystä. Tutkimus tarkastelee lisäksi myös Hollywood-elokuvien nimien välityksellä tapahtuvaa markkinointia, ja sitä pystyvätkö myös englantia toisena kielenään puhuvat hahmottamaan tällaista markkinointia kielitaitotasonsa mukaan. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksen avulla, johon vastasi lopulta 290 suomalaista. Lomaketta jaettiin Facebook-ja WhatsApp –ryhmien välityksellä sähköisessä muodossa. Empiirisen aineiston lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään aiempaa tutkimusaineistoa, joka koskee suomalaisten englanninoppimista ja heidän henkilökohtaista suhtautumistaan siihen, sekä muuta aineistoa, joka liittyy erityisesti elokuvamarkkinointiin sekä markkinoinnin kohdentamiseen. Tutkimuksessa käydään läpi ihmisten ajatuksia ja käsityksiä heidän omasta englanninoppimisestaan ja Hollywood-elokuvien mahdollisesta vaikutuksesta siihen, ja sitten tarkastellaan heidän kykyään verrata eri genrejen elokuvia toisiinsa pelkän nimen perusteella. Lopuksi tuloksia vertaillaan ja tarkastellaan rinnakkain. Tämän tutkimuksen myötä käy ilmi muun muassa, että ihmiset, jotka arvioivat englanninkielentaitonsa heikommaksi kuin toiset vastaajat, myös vastaavat tietyntyyppiseen elokuvamarkkinointiin heikommin kuin muut. Heidän kykynsä lajitella elokuvia nimen perusteella genrekategorioihin on heikompi kuin paremman englanninkielentaidon omaavilla. Merkittäviä eroja ikäryhmien välillä ei kuitenkaan ollut havaittavissa.
  • Ala-Harja, Venla (2020)
    The SAVE gypsum pilot project investigated the suitability of gypsum amendment as a new means of agricultural water protection in cooperation with local farmers. The participating farmers acted not only as testers of the method, but also as co-developers, whose expertise, observations and experience were used as part of the effort to produce a new cost-effective, widely accepted method of water protection from gypsum. The study investigated the factors that influenced the participation of farmers in the pilot project developing a new potential water protection method and, on the other hand, the factors that influenced their acceptance of gypsum amendment. The results tell about the acceptance of the method from the point of view of future users and about which factors in the method are relevant for farmers. The information helps in the evaluation, development, furthering and marketing of the method. The thesis was based on research related co-creation of innovations and acceptance of new agri-environmental methods. The material of the study was the answers of the farmers' surveys of the SAVE gypsum project. The surveys were conducted for three consecutive winters, beginning in December 2016 and ending in January 2019. The data were analyzed using descriptive statistics, factor analysis, logistic regression analysis and cross-tabulation (χ² test and McNemar test). According to the results, the main reasons for participating in the pilot were related to the improvement of the environmental reputation of the Finnish agricultural sector, curiosity about the effects of gypsum and the opportunity to promote water protection and related research. These factors, as well as the desire to strengthen Finnish agriculture, the sense of responsibility and the sense of community of farmers, also best predicted the acceptance of the method for reasons of participation. Positive factors in approving the method were the perception of local people's positive attitude towards the method, the experience of gypsum as an easy method for water protection, and the fact that the farmer was not concerned about the effects of gypsum on field condition and productivity or the surrounding environment.
  • Björklund, Jenna (2018)
    There has been a lot of discussion on the downsides of cash during the 2010’s, while the new payment innovations during this same decade have provoked speculation that cash use will decrease considerably, potentially even disappear, in the upcoming years. However, cash is still used quite extensively, and to my knowledge, no systematic review on drivers of cash use has been made to date. The purpose of this thesis is to fill this gap by providing literature reviews both on the theory explaining cash use and the empirical evidence on the drivers of cash use. Additionally, Finland will be used as an illustration to study the relevance of the existing theories and empirical evidence in an environment where practically no barriers on switching completely from cash use to card use exist. The theoretical models explaining the choice between cash and cards at points of sale are built on assumptions that the pecuniary and/or non-pecuniary costs of cash and cards use differ. Particularly, cards are assumed to be more expensive than cash in some regard, which explains the cash choice. Behaviour wise, cash use is associated with lower transaction value, lower income, higher amounts of cash in the wallet and using cash to monitor liquidity. In empirical literature, factors that affect the payment instrument choice at point of sale are traditionally divided into four categories: payment instrument attributes, transaction specific characteristics, demographic factors and habit. Three out of the four theoretical models presented in this thesis seem relevant in explaining cash use in the view of the empirical evidence, although alternative explanations for the observed behaviour can also be found. Also, several other drivers of cash use are identified. Additionally, as making payments is a very frequent action, it is suggested that habit might have a bigger role in the payment instrument choice than is traditionally assumed, with several of the drivers being potentially a manifestation of habitual behaviour. A considerable limitation of the existing literature is that it focuses solely on explaining and analysing cash use for transaction purposes at points of sale. However, cash is also used for person-to-person transactions and as a store of value, and the reasons for cash use probably differ a lot in these other two use cases. Due to well-developed infrastructure, and cheap and fast card payments, many of the drivers of cash use identified by theoretical models and empirical evidence cannot explain cash use in Finland. In 2016 Finnish people used cash to pay small transactions, to control spending, because they perceived it to be easy to use, when they obtained it from another person or out of habit. Due to the quickly growing popularity of contactless card payments and the mobile phone applications for making easy person-to-person transactions, it is likely, that in future cash will decrease remarkably and it is mainly driven by the need to control spending, difficulty in using electronic payment instruments and habit.
  • David, Leticia Screta (2014)
    This thesis studies the consumers’ willingness to pay for renewable electricity. Green electricity consumption induced by improved information on electricity sources appears as an additional alternative to renewable energy support policies in practice today. It is believed that a shift of the demand towards green sources can stimulate renewable generation and have a positive impact on the environment. However, this voluntary initiative will only work if it is perceived worth paying a premium for green electricity. This work aims to examine the drivers of consumers’ behaviour towards green electricity and to develop economic models that embrace these findings. The analysis also elucidates how the demand for renewable electricity is affected by market prices and by consumers’ income and how information and advertising campaigns can stimulate the behaviour towards green electricity so that the voluntary demand system can fully achieve its goals.
  • Kuitunen, Satu (2022)
    Conflict-related violence and fragility are among the core development challenges of our time. Over the past decades, most armed conflicts have comprised one or more non-state actors, and conflicts commonly arise among domestic actors. These non-state actors cannot resort to conscript armies and thus need to motivate citizens to join their ranks. Due to this, addressing individual participation motivations is an integral part of the study of conflict. Armed conflict participation is puzzling because it comes with significant risks. In contrast, the possible benefits of conflict outcomes are often public and non-excludable goods, making conflict participation subject to a free rider problem. This thesis provides a narrative literature review of individual participation motivations in the presence of the free rider problem. The focus is on situations where individuals are not conscripts, and the armed groups cannot mobilise an existing reserve of combatants. The existing economic literature has addressed individual-level conflict participation motivations relatively little. This thesis assesses different motivational factors’ ability to solve the free rider problem and seeks to inspire future research. Both theoretical and empirical literature is covered. This thesis addresses three motivational factors: (1) material incentives and the opportunity cost of participation; (2) grievances and socio-emotional incentives; and (3) negative incentives, particularly forced participation and the cost of non-action. This thesis does not seek to determine which motivation provides the best explanation. Instead, the logic behind each motivational factor is illustrated, and their ability to solve the free rider problem is critically evaluated. This thesis concludes that each motivational factor can help solve the free rider problem, but relying on a single motivation is often insufficient. This thesis recommends that economists look beyond material incentives and account for various motivations. Complementing material incentives with socio-emotional and negative incentives, in particular, gives a fuller picture of why individuals are willing to participate and risk their lives in conflict activities. However, further empirical research is needed to identify and test the abovementioned motivations.
  • Sirkiä, Mika (2020)
    Transparent displays are common. Electroluminescent displays are one example of a transparent display. This focuses on driving electronics for transparent electroluminescent segmented displays. The designed electronics is discussed and its performance is measured. A new driving method is presented. This method increases the luminance of the display and decreases its power consumption.
  • Mäkinen, Simo (2012)
    Test-driven development is a software development method where programmers compose program code by first implementing a set of small-scale tests which help in the design of the system and in the verification of associated code sections. The reversed design and implementation process is unique: traditionally there is no attempt to verify program code that does not yet exist. Applying practices of test-driven design to a software development process-a generally complex activity involving distinct individuals working in an organization-might have an impact not only on the process itself but on the outcome of the process as well. In order to assess whether test-driven development has perceivable effects on elements of software development, a qualitative literature survey, based on empirical studies and experiments in the industry and academia, was performed. The aggregated results extracted from the studies and experiments on eleven different internal and external process, product and resource quality attributes indicate that there are positive, neutral and negative effects. Empirical evidence from the industry implies that test-driven development has a positive, reducing, effect on the number of defects detected in a program. There is also a chance that the code products are smaller, simpler and less complex than equivalent code products implemented without test-driven practices. While additional research is needed, it would seem that the test-driven produced code is easier for the developers to maintain later, too; on average, maintenance duties took less time and the developers felt more comfortable with the code. The effects on product attributes of coupling and cohesion, which describe the relationships between program code components, are neutral. Increased quality occasionally results in better impressions of the product when the test-driven conform better to the end-user tests but there are times when end-users cannot discern the differences in quality between products made with different development methods. The small, unit-level, tests written by the developers increase the overall size of code products since most of the program code statements are covered by the tests if a test-driven process is followed. Writing tests takes time and the negative effects are associated with the effort required in the process. Industrial case studies see negative implications to productivity due to the extra effort but student experiments have not always been able to replicate similar results under controlled conditions.
  • Käld, Tobias (2013)
    In Finland thinning quality is assessed on a yearly basis by the Finnish Forest Centre. During recent years the results of these assessments have been a source of concern within the coastal region of operation. Metsäliitto, being one of the largest forest operators within the coastal region and Finland as a whole, is concerned by the high residual stand damage found. Metsäliitto perform follow-ups on the feedback received from the Finnish Forest Centre but also performs thinning quality assessments off their own. The thinning quality method used by the Finnish Forest Centre is time consuming and therefore poorly suitable for use by wood procurement companies. This led to the development of an alternative method by Metsäteho Oy. Metsäliitto was represented in the work group that developed this new method but has chosen to develop a method of its own. The purpose of this master thesis is to clarify whether the results from Metsäliittos thinning quality assessment method correlate in a sufficient manner with those of the method developed by the Forestry Development Centre TAPIO. Furthermore the thesis study how the results of two alternative methods correlate. Focus is placed on residual stand damage but also the possibility of a potential connection between TAPIOs placement of sample plots and residual stand damage results is studied. As Metsäliittos method includes a complete inventory of soil compaction it is studied how TAPIOs and Metsätehos results hold up against those of Metsäliittos method. A study of the correlation between results for forwarder track distance between Metsäliittos and Metsätehos methods is also conducted. The sites of this study were chosen based on the Finnish Forest Centres random sampling for thinning quality assessments performed during 2010 and 2011. From those thinning quality assessments the ones performed in the Swedish speaking parts of Ostrobotnia where thinning actions had been performed by Metsäliittos contractors were sieved and chosen to form the sample of this study. The fieldwork of this study was performed in July 2011. Thinning quality assessments according to Metsäliittos and Metsätehos models were performed on all sites. The results of the thinning quality assessments performed according to TAPIOs method were acquired from the Finnish Forest Centre. This study being a method comparison study where the true values of the objects are not known, methods of analysis based on hypothesis testing was not used. In order to create an overview of the trends in results for the different methods, as well as their correlation to each other, Bland&Altman diagrams were created (Altman & Bland 1983 and Bland & Altman 1999). The main results of this study show that Metsäliittos and TAPIOs results for residual stand damage do not differ in a statistically significant way. Metsäliittos and Metsätehos results on the other hand are not to be compared. Metsätehos and TAPIOs results are not either to be compared which has been stated by Poikela (2003b). TAPIOs and Metsätehos methods estimate the proportion of soil compaction in a sufficient manner compared to Metsäliittos method. Furthermore it was concluded that results for forwarder track distance correlate well between Metsäliittos and Metsätehos methods. Any connection between TAPIOs sample plot placement and results for residual stand damage could not be detected. The conclusions of this study are that Metsäliittos and TAPIOs results for residual stand damage, with reservation for the small sample size of this study, are comparable. Metsäliittos and Metsätehos results are not compatible from which we conclude that Metsäliittos method is not replaceable with the one developed by Metsäteho. Nor shall Metsätehos method be used as a complement to Metsäliittos as one will then acquire two incompatible data sets. Both Metsätehos and TAPIOs results for soil compaction are compatible with those of Metsäliittos method. This could be utilized in order to improve the time effectiveness of Metsäliittos method. For further method improvement Metsäliitto could adopt Metsätehos method for determination of forwarder track distance. As results from Metsäliittos and TAPIOs thinning quality assessments can be compared without a loss of reliability, Metsäliitto could compile the results from their own assessments and TAPIOs assessments in order to get a more statistically representative picture of the quality of their thinnings. This would result in even better future possibilities of monitoring and evaluating how well the company’s goals are met.
  • Svenfelt, Heidi (2021)
    Den ökade droganvändningen som varit påtaglig i Finland sedan 1990-talet har beskrivits som ett ”ungdomsfenomen” och lett till diskussioner gällande en eventuellt pågående normalisering av droganvändning bland unga finländare. Även i staden Jakobstad har normaliseringsfrågan varit aktuell i och med det fokus som riktades mot ungdomsbrottsligheten i staden år 2016. Trots att studier som tangerar aspekter av normalisering av droganvändning i Finland tidigare publicerats, har endast ett fåtal anlagt ett holistiskt perspektiv på eventuella normaliseringstendenser och även färre har genomförts med ungdomar som målgrupp. I och med vikten av att anpassa drogförebyggande interventioner till aktuella användningsmönster och attityder ter sig en studie med fokus på eventuella indikationer på en normalisering av droganvändning bland unga relevant. I avhandlingen granskas droganvändning bland niondeklassare i Jakobstad ur ett normaliseringsperspektiv. Niondeklassarnas användningsmönster, kunskaper samt attityder kartläggs och analyseras med Parker et al:s (1998, 2002) normaliseringstes som teoretisk referensram. Studiens syfte var således att ge övergripande bild av den rådande situationen vad gäller ungdomars droganvändning, kännedom och attityder samt reflektera över vad detta kan betyda för det drogförebyggande arbetet. Studien, som utfördes som en elektronisk enkätundersökning, besvarades av 176 svensk- och finskspråkiga niondeklassare i Jakobstad. Ur studiens resultat framkom tämligen få tecken på ett normaliserat förhållningssätt bland ungdomarna gentemot droganvändning. Majoriteten av niondeklassarna hade aldrig använt droger och uppvisade lite intresse för framtida experimentering. Största delen av deltagarna rapporterade även relativt negativa attityder gentemot droger. Vänners droganvändning stod i förhållande till elevernas nyfikenhet och attityder (droganvändning bland vänner var i samband med en ökad nyfikenhet och positivare attityder gentemot droger) och denna faktors betydelse för det drogförebyggande arbetet diskuteras. Samtidigt visar studien på att en del ungdomar verkar ha ett tolerant förhållningssätt gentemot cannabis (och även till lugnande, sömn- och smärtlindrande mediciner) och dessa resultats implikationer för det drogförebyggande arbetet lyfts fram.
  • Romero Nieto, Pablo (2020)
    Giving the consolidation of a framework that allows for the operations of drones for commercial purposes by the new implemented Regulation (EU) 2019/947 on the rules and procedures for the operation of unmanned aircraft, this thesis introduces the reader to both the origin of the technology, the potential business applications of drones in the civil environment, and the current provisions regarding the risk-based operational characteristics of the Regulation as means to analyse the previously existing air and contractual law’s provisions. Through the exploration of the relevant legal principles and regulatory guidelines available for the interpretation of liability assignment and applicability, and by comparing the regulation to the contractual model in order to provide a deeper understanding of how the technology can be commercialized on a Drone-as-a-Service model, the author presents the relevant need of further legislation addressing the application of liability regimes harmonization between Member States from the perspective of the Unmanned Aircraft Systems Operator to satisfy the modern Cloud-Based Services Agreements model and allow the use of Internet as a platform for cross-jurisdictional performance. The first chapter revolves around the historical development and the growing civil interest in the application of drones to activities as a novel, as well as to already established activities that are currently performed by different technologies. Furthermore, it presents the possibility of its characterisation under the framework currently employed by cloud-based services regarding its commercial contractual format. The second chapter focuses on introducing the new Regulations (EU) 2019/947 and 2019/945, which have set the legal and regulatory frame for the safe conduction of activities of unmanned aircrafts, including the principles that served as base for the development of the provision;, the operational rules; machinery requirements and classifications; and the categories’ classification system that have been created for risk assessment. Overall, the frame serves as a guide for anyone interested in venturing in this business. The third chapter explores the international laws and EU air laws that will influence the ruling and potential jurisprudence regarding liability decisions. It aims at presenting both the relevance of Member States autonomy over regulatory decisions and importance towards contractual liabilities disputes. The focus is strongly focused on Operators that will be employed by service providers under the conceptualised cloud-based services agreements contracts framework. Finally, the thesis presents its conclusions and recommendations towards the commercial parties and legislators.
  • Hyartt, Anne (2016)
    Extraterritorial use of force by States against suspected terrorists is no longer a new phenomenon in today’s world, yet it remains controversial how such situations should be classified under international law and which rules should govern extraterritorial counterterrorism operations. The purpose of this study is to contribute to this topical discussion. This thesis examines the practice of United States (U.S.) to conduct targeted killings against Al-Qaida in the Arabian Peninsula (AQAP) in Yemen via drone strikes and aims at finding potential answers to controversial issues surrounding the targeted killings operations. The underlying purpose of targeted killing is to intentionally deprive a person of life, and therefore the legal basis for such a conduct should be known. It is vital to understand that the assessment on the legality of a specific targeted killing depends on the context in which it is conducted. If a targeted killing is conducted within armed conflict, then international humanitarian law is the applicable legal framework; if it is conducted outside armed conflict, then human rights law is the applicable legal framework. It has long been the U.S. assertion that it is in an armed conflict with Al-Qaida, Taliban and their associated forces. This thesis takes as its starting point the U.S. assertion and attempts to establish whether and under what conditions this claim could be true with respect to the situation in Yemen. Thus, the subject is examined solely from an international humanitarian law (IHL) perspective, though human rights are taken into account as far as they also apply during armed conflict. Questions relating to inter-State use of force are not studied in this thesis, as the U.S. is conducting its operations with the consent of Yemen. The topic is further framed to concern only targeted killings conducted with drones, as drone technology has raised additional concern over the legality of targeted killings operations, and because drone strikes have been particularly typical way of conducting operations by the Obama administration. First of all, this thesis seeks to determine that if the U.S. drone strikes in Yemen are conducted within an armed conflict, how the conflict should be classified under IHL. IHL recognizes two types of armed conflicts: international armed conflict (IAC) and non-international armed conflict (NIAC). The U.S. position is that it is engaged in a single armed conflict with Al-Qaida and its associated forces, and that the type of the armed conflict is some kind of global non-international armed conflict. This position is rejected in this thesis. However, classification of the situation faces problems both under the law governing IAC and the law governing NIAC. Much of the study on this question regards the threshold of armed conflict. It is suggested that customary rules of IHL which are same for both IACs and NIACs could be applied to the situation between the U.S. and AQAP even if the nature of the conflict is not decisively determined. After coming to such conclusion, this thesis studies which are the rules of customary IHL applicable in both NIACs and IACs that are relevant when assessing the legality of U.S. drone strikes in Yemen. First, drone technology and drones as weapons are studied and it is concluded that even though drones are relatively new weapons IHL still applies to them, and that under the rules of IHL, drones cannot categorically be seen as illegal weapons. Focus is then turned to rules governing targeting, as it is possible that drones are used in a way which violates IHL even if they are not illegal as weapons. The following concepts are examined: principle of distinction and prohibition on indiscriminate attacks, combatant status, direct participation in hostilities and status of members of organized armed groups, principle of proportionality, feasible precautions in attack and whether there is a requirement to not kill unless necessary under IHL. Attention is then turned to human rights and it is determined that while IHL is the applicable law as lex specialis during armed conflict, if a particular killing during armed conflict violates norms of IHL, then it also violates the right to life under human rights law. Finally, it is studied whether it seems that the U.S. is abiding by the applicable rules of IHL in its actions when conducting drone strikes in Yemen. While it is acknowledged that it is a positive development that the U.S. is publishing any information related to its counterterrorism operations, it is also noted that usually the information given is too general and vague to be used in proper legality assessments. The U.S. constantly states that it adheres to all applicable law in its operations, yet mixes different legal concepts and fails to provide critical information, based on which the correctness of its claim could be determined. As long as the U.S. is not publishing detailed data on its drone strikes and on the criteria which makes an individual targetable, it is impossible to properly assess the legality of the U.S. actions. Still, some remarks can be made. It is concluded that at least some of the targeting practices the U.S. is using seem to violate rules of IHL. Brief remarks are then given on what kind of conduct amounts to serious violations of IHL under both IAC and NIAC and on the related transparency and accountability obligations of States.