Browsing by Title

Syftet med denna avhandling var att granska skolkuratorers uppfattningar om mobbning. Frågeställningarna som jag utgick ifrån var: Hurudana uppfattningar om mobbning har skolkuratorer som arbetar med högstadieelever? Hur kopplas skolkuratorers uppfattningar om mobbning till forskning och teorier om mobbning? Som teoretiska utgångspunkter användes Dan Olweus forskning om hackkycklingar och översittare samt Christina Salmivallis forskning om mobbning som gruppfenomen. Avhandlingen var avgränsad till skolkuratorer som arbetade med högstadieelever i svenskspråkiga skolor i Finland. Uppfattningar gällande mobbningsoffret, mobbaren, konsekvenser, könsskillnader och åtgärder granskades. Ingen liknande studie identifierades i denna kontext. Ett frågeformulär med öppna frågor skickades åt 50 skolkuratorer som ingick i målgruppen, vilket resulterade till 24 svar. Avhandlingen är kvalitativ, och materialet analyserades med hjälp av materialbaserad innehållsanalys. Samtliga 10 frågor analyserades skilt. Resultaten uppdelades i kategorier, kategorierna varierade. Kategorin som uppkom oftast gällande eleven som blir mobbad var avviker från normen. Det framgick även att mobbning kan bero på andra faktorer. Gällande eleven som mobbar var kategorierna mindre. Som exempel kan ges: vill ha makt och kontroll, mår dåligt samt jobbigt hemma. Mobbningens konsekvenser ansågs enhälligt vara negativa. Som en konsekvens för den mobbade ansågs dålig självkänsla, för den som mobbar dåligt samvete. För den mobbades del betonades även oftast att mobbningen kan inverka negativt på det psykiska välmåendet och skolarbetet. Det uppkom gällande pojkars och flickors mobbning, att det finns mera likheter än olikheter i mobbningen, samt pojkarnas mer direkta mobbning och flickornas mer indirekta mobbning. Elektroniska mobbningen behandlades även. I resultaten gällande åtgärder framkom oftast en antimobbningsplan. Förebyggande åtgärder och samarbete med hemmet betonades även ofta. KiVa Skola åtgärdsprogrammet används i majoriteten av finländska grundskolor. Respondenternas uppfattningar avspeglade ett mera individualpsykologiskt synsätt, i jämförelse med ett socialpsykologiskt synsätt, som var mindre representerat. Inga omfattande slutsater kan dras utgående materialet, och gäller endast ifrågavarande respondenter. Mobbning är ett viktigt och aktuellt tema både från en individuell och samhällelig synvinkel. Skolkuratorerna är en viktig professionell grupp som arbetar konkret med frågor gällande mobbning. Sammanfattningsvis uppkom följande fyra teman i avhandlingen: Mobbning är alltid fel, Mobbningen ger negativa konsekvenser, Att ingripa och arbeta mot mobbning är ett gemensamt ansvar och Elektroniska mobbningen är en stor utmaning.

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kaksikielisten lasten ruotsinkielenopetus on järjestetty suomenkielisissä yläkouluissa. Kaksikielisillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä, joilla on sekä suomi että ruotsi kotikielinä. Opetussuunnitelmassa on kaksikielisille tarkoitettu äidinkielenomainen ruotsi, mutta aiempien tutkimusten ja uutisten mukaan sitä ei ole tarjolla monissakaan kouluissa. Tutkimus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa aineistona oli opetussuunnitelma ja eri oppimäärien taitotavoitteita verrattiin toisiinsa. Toisessa osassa tehtiin kyselytutkimus, jonka vastauksia analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Kyselytutkimukseen osallistui 95 yläkoulun ruotsin opettajaa ympäri Suomen. Analyysimenetelminä on käytetty sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimustulokset osoittavat, ettei äidinkielenomaista ruotsia ole edelleenkään tarjolla kovin laajalti. Kyselyn avulla löytyi kaksi kuntaa, joissa äidinkielenomaista ruotsia on tarjolla. Lisäksi löytyi viisi kuntaa, joissa on mahdollista tarvittaessa järjestää opetusta äidinkielenomaisessa ruotsissa. Kyselytutkimukseen osallistuneista 40 % ei ottanut kantaa, miten ruotsin opetus on kaksikielisille järjestetty heidän kouluissaan. Äidinkielenomaista ruotsia ei kuitenkaan heidän mukaansa ole tarjolla. Niistä, jotka ottivat asiaan kantaa, 47 % kertoi kaksikielisten opiskelevan A-ruotsin oppimäärän mukaan. 32 % kantaa ottaneista kertoi kaksikielisten opiskelevan B-ruotsin oppimäärän mukaan. Sekä A-ruotsi että B-ruotsi ovat yksikielisille tarkoitettuja oppimääriä. Kyselyyn osallistuneista opettajista 86 % antaa (mahdollisille) kaksikielisille oppilailleen haastavampia tehtäviä ja pyrkii eriyttämään opetusta ylöspäin. Kaksikielisille oppilaille kuuluvan äidinkielenomaisen ruotsin opetusta ei ole tarjolla suurimmassa osassa maatamme, eikä suomenkielistä koulua käyville kaksikielisille siten tarjoudu mahdollisuutta saavuttaa vastaavaa kielitaitoa molemmissa kotikielissään kuin ruotsinkielistä koulua käyvillä on.

Tutkielmani käsittelee lukiolaisten ruotsin kielen suullisten kokeiden arviointia erityisesti vuorovaikutuksen ja viestinnän näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miten opettajaopiskelijat näkevät vuorovaikutuksellisuuden ja viestinnällisyyden arvioinnin lukiolaisten suullisissa kokeissa ja miten he arvioivat nämä ominaisuudet omien käsityksiensä pohjalta. Lisäksi selvitän, mitkä ovat sellaisia konkreettisia piirteitä, jotka osoittavat, onko lukiolaisten viestintä toimivaa vai ei. Vallitsevassa Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2003) korostetaan vahvasti viestinnällisyyttä kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Lisäksi ruotsin kielen suulliset kokeet sisällytetään ylioppilastutkintoon viimeistään keväällä 2019. Muun muassa nämä seikat puoltavat suullisten kokeiden arvioinnin, erityisesti viestinnällisyyden, tutkimisen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu opetussuunnitelman arviointikriteerien ympärille sekä Eurooppalaisen viitekehyksen käsitykseen viestinnällisestä kielitaidosta. Tämän lisäksi tarkastellaan suullisen kielitaidon ja vuorovaikutuksen arviointiin vaikuttavia seikkoja sekä keskusteluanalyysiin pohjautuvia käsitteitä, jotka ovat oleellisia tutkimukseni kannalta. Tutkimustulokset perustuvat kahteen erilliseen aineistoon; videoituihin suullisiin kokeisiin, joihin kymmenen vapaaehtoista lukiolaista on osallistunut, sekä yhdeksän ruotsinopettajaopiskelijan täyttämiin arviointilomakkeisiin. Opettajaopiskelijoiden karkean arvioinnin perusteella lukiolaiset on jaettu kolmeen ryhmään; erinomaisesti viestiviin, heikosti viestiviin sekä niin kutsuttuihin rajatapauksiin. Arvioinnin pohjalta on tarkasteltu ja analysoitu opettajaopiskelijoiden kommentteja viestinnällisyydestä ja vuorovaikutuksesta. Lisäksi opettajaopiskelijoiden kommenttien sekä videoitujen kokeiden perusteella on keskusteluanalyysistä tuttujen käsitteiden avulla tutkittu, mitkä ovat piirteitä, jotka johtavat onnistuneeseen viestintään ja mitkä vaikuttavat viestinnän laatuun heikentävästi. Vaikka opettajaopiskelijat pitävät tärkeänä piirteenä viestinnässä sitä, että puhuja ymmärtää keskustelukumppaniansa ja tulee itse ymmärretyksi, osoittavat tutkimuksen tulokset, että tämän lisäksi täytyy kiinnittää huomiota myös muihin seikkoihin. Sujuva ja sidosteinen puhe, toisiinsa limittyvät puheenvuorot, sujuvat puheenvuoronvaihdot ja väärinymmärrysten puuttuminen, näyttävät tutkimuksen mukaan vaikuttavan eniten käsitykseen hyvästä suullisesta viestinnästä ja sen arvioinnista. Lisäksi myötäilyn, puheenvuorojen täydentämisen ja johdattelevien kysymysten avulla voidaan tukea keskustelukumppania ja osoittaa kykyä kuunnella, mikä puolestaan johtaa tutkimuksen mukaan käsitykseen toimivasta vuorovaikutuksesta. Lukiolaiset, jotka noudattivat keskusteluissaan tiukasti ohjeissa annettuja kysymyksiä tai repliikkejä, osoittautuivat viestimään heikosti, kun taas opiskelijat, jotka osoittivat erinomaista kykyä viestiä, uskalsivat selkeästi laajentaa ja keksiä omia repliikkejä. Lisäksi tulokset osoittavat, että erinomaisesti viestivät opiskelijat onnistuivat myös vuorovaikutuksen vahvistamisessa, kun taas opiskelijoilla, joilla esiintyi ongelmia muun muassa sujuvuuden kanssa, oli vaikeuksia muodostaa vuorovaikutusta edistävää keskustelua.

Suomen lukion opetussuunnitelma (LOPS 2015) kannustaa digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöön opetuksessa yleisesti sekä vieraiden kielten opetuksessa. Erilaiset sosiaaliset mediat tarjoavat yksinkertaisia ja ilmaisia palveluita, jotka mahdollistavat autenttisten sisältöjen tarkastelemisen, jakamisen sekä kommunikoinnin äidinkielenään saksaa puhuvien kanssa. Aiemmat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset mediat voivat olla hyödyllisiä kielten oppimisessa ja vaikuttaa positiivisesti mm. oppijan motivaatioon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen lukioiden saksanopiskelijoiden ja -opettajien kokemuksia ja asenteita liittyen sosiaalisten medioiden käyttöön saksan opetuksessa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään myös käytännön aspekteja, kuten esim. miten ja mitä sosiaalisia medioita on hyödynnetty saksan opetuksessa kielen ja kulttuurin opiskeluun ja millaisia hyötyjä tai haittoja lukiolaiset ja opettajat näkevät sosiaalisen median opetuskäytössä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2019 kahtena anonyyminä online-kyselytutkimuksena, joista toiseen osallistui 49 saksaa opiskelevaa lukiolaista kuudesta eri lukiosta ja toiseen 21 saksanopettajaa. Kysely koostui sekä monivalintakysymyksistä että avokysymyksistä. Tutkimusmenetelmänä oli fenomenologinen analyysi. Kvalitatiivista analyysia täydennettiin kvantitatiivisella datalla. Kaikki kyselyyn vastanneet olivat käyttäneet sosiaalisen median alustoja oppimis- tai opetusvälineenä lukion saksan kursseillaan. Käytetyimpiä alustoja olivat esim. Google Drive, Wikipedia ja YouTube, mutta alustan valinta riippui käyttötarkoituksesta. Suurin osa opiskelijoista ja opettajista ilmaisi kiinnostusta kokeilla erilaisia sosiaalisia medioita saksan oppimisvälineenä. Sosiaalisen median hyötyinä nähtiin mm. ajankohtaiset ja autenttiset sisällöt, vaihteleva kieli (esim. puhekieli), kommunikointimahdollisuus saksaa äidinkielenään puhuvien kanssa sekä vaihtelu ”tavalliseen” opetukseen. Haittoina nähtiin mm. opiskelijoiden keskittymisen herpaantuminen, liiallinen ruutuaika, opettajien puutteelliset taidot käyttää alustoja, virheelliset tai muuten opetukseen sopimattomat sisällöt, sisältöjen rajaamisen vaikeus, sekä liian vähäinen tuntiaika oppikirjojen ulkopuolisille, ylimääräisille sisällöille. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että monia suomalaisia saksan lukio-opiskelijoita ja heidän opettajiaan kiinnostaa sosiaalisten medioiden käyttö oppimisvälineenä ja he näkevät siinä erilaisia hyötyjä, mutta siihen liittyy mahdollisesti useitakin käytännön ongelmia, minkä vuoksi sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa uhkaa jäädä vähäiseksi. Kieltenopettajat sekä opettajiksi opiskelevat tarvitsevat lisää koulutusta aiheesta, jotta he pystyisivät hyödyntämään sosiaalisia medioita opetuksessaan tehokkaammin.

The aim of this study is to provide analyse the financial commitments of developed country parties under the Global Climate Change Regime (GCCR) and how these commitments promote the objectives of the regime. In the first part of this research I examined GCCR and the regulation process that takes place under it. GCCR is a specialized regime that operate semi-autonomously and as such contributes to the fragmentation of international law. This part is followed a brief overview of the evolution of the financial commitments within the GCCR. The I illustrate the significant change in the level of operationalisation brought on by the Copenhagen Accord and subsequent COP decisions. The analysis itself is done in two parts. The first half of utilizes the legal dogmatic research method to examine the individual provision on providing, mobilizing and reporting climate finance. The second part of also utilizes the legal dogmatic. The analysis is concentrated on the objectives of GCCR and the role of CF has in promoting these objectives. In the final part of this research I explore the possible options to enhance the effectiveness with principles of international law and customary law. The result of the analysis is that there has been much development in operationalization of the financial commitments after the Copenhagen Accord. The operationalization is however incomplete. This is due to several factors. Firstly, term climate finance lacks agreed definition which makes measuring the financial flows accurately difficult. Secondly, the obligation to provide climate finance is a collective procedural obligation which cannot be transformed to obligations for individual states before burden sharing agreement is reached. The principles of international law can be used to guide the parties in deciding what is fair and equitable burden sharing, but they alone cannot be used to remedy the absence of agreed definition and burden sharing agreement. The commitments on climate finance are ambiguous and the sums of remain arbitrary. Compliance assessment on individual state on its commitments is nearly impossible. The current climate finance framework of the GCCR is disconnected from the objectives of the regime does little to promote them.

Context: The advent of Docker containers in 2013 provided developers with a way of bundling code and its dependencies into containers that run identically on any Docker Engine, effectively mitigating platform and dependency related issues. In recent years an interesting trend has emerged of developers attempting to leverage the benefits provided by the Docker container platform in their development environments. Objective: In this thesis we chart the motivations behind the move towards Containerized Development Environments (CDE) and seek to categorize claims made about benefits and challenges experienced by developers after their adoption. The goal of this thesis is to establish the current state of the trend and lay the groundwork for future research. Methods: The study is structured into three parts. In the first part we conduct a systematic review of gray literature, using 27 sources acquired from three different websites. The sources were extracted for relevant quotes that were used for creating a set of higher level concepts for expressed motivations, benefits, and challenges. The second part of the study is a qualitative single-case study where we conduct semi-structured theme interviews with all members of a small-sized software development team that had recently taken a containerized development environment into use. The case team was purposefully selected for its practical relevance as well as convenient access to its members for data collection. In the last part of the study we compare the transcribed interview data against the set of concepts formed in the literature review. Results: Cross-environment consistency and a simplified initial setup driven by a desire to increase developer happiness and productivity were commonly expressed motivations that were also experienced in practice. Decreased performance, required knowledge of Docker, and difficulties in the technical implementation of CDE’s were mentioned as primary challenges. Many developers experienced additional benefits of using the Docker platform for infrastructure provisioning and shared configuration management. The case team additionally used the CDE as a platform for implementing end to end testing, and viewed the correct type of team and management as necessary preconditions for its successful adoption. Conclusions: CDE’s offer many valuable benefits that come at a cost and teams have to weigh the trade-off between consistency and performance, and whether the investment of development resources to its implementation is warranted. The use of the Docker container platform as an infrastructure package manager could be considered a game-changer, enabling development teams to provision new services like databases, load-balancers and message brokers with just a few lines of code. The case study reports one account of an improved onboarding experience and points towards an area for future research. CDE’s would appear to be a good fit for microservice oriented teams that seek to foster a DevOps culture, as indicated by the experience of the case team. The implementation of CDE’s is a non-trivial challenge that requires expertise from the teams and developers using them. Additionally, the case team’s novel use of containers for testing appears to be an interesting research topic in its own right. ACM Computing Classification System (CCS): Software and its engineering →Software creation and management →Software development techniques

MicroRNAs are ~22 nucleotide long RNA strands which regulate gene expression by binding to the 3’UTRs of messenger RNAs. MicroRNAs are predicted to regulate about a half of all protein-coding genes in the human genome thus affecting many cellular processes. One crucial part of microRNA biogenesis is the cleaving of pre-miRNA strands into mature microRNAs by the type III RNase enzyme, Dicer. Dicer has been shown to be downregulated due to aging and in many disease states. Particularly central nervous system disorders are linked to dysregulated microRNA processing. According to the latest studies, Dicer is crucial to the survival of dopaminergic neurons and conditional Dicer knockout mice show severe nigrostriatal dopaminergic cell loss, which is a hallmark of Parkinson’s disease. By activating Dicer with a small-molecule drug, enoxacin, the survival of dopaminergic cells exposed to stress is significantly improved. However, enoxacin, which is a fluoroquinolone antibiotic, activates Dicer only at high concentrations (10-100 μM) and is polypharmacological, which may cause detrimental side effects. Therefore, enoxacin is not a suitable drug candidate for Dicer deficiencies and better Dicer-activating drug candidates are needed. The aim of this work was to develop a cell-based fluorescent assay to screen for Dicer-activating compounds. Assays which measure Dicer activity have already been developed, but they have some pitfalls which don’t make them optimal to use for high-throughput screening of Dicer-activating compounds. Some are cell-free enzyme-based assays and thus neglect Dicer in its native context. The RNA to be processed by Dicer does not represent a common mammalian RNA type. Most assays do not have internal normalizing factors, such as a second reporter protein to account for e.g. cell death, or the analysis method is not feasible for high-throughput screening data. Considering these disadvantages, the study started by designing a reporter plasmid in silico. The plasmid expresses two fluorescent proteins, mCherry (red) and EGFP (green), and a mCherry transcripttargeting siRNA implemented into a pre-miR155 backbone which is processed by Dicer. Thus, measuring the ratios of red and green fluorescence intensities will give an indication on Dicer activity. The plasmid also has additional regulatory elements for stabilizing expression levels. The plasmid was then produced by molecular cloning methods and its functionality was tested with Dicer-modulating compounds. The assay was optimised by testing it in different cell lines and varying assay parameters, and stable cell lines were created to make large-scale screening more convenient. Finally, a small-scale screen was done with ten pharmacologically active compounds. Transiently transfected, in Chinese hamster ovarian cells, mCherry silencing was too efficient for reliable detection of improvement in silencing efficiency due to floor effect. With an inducible, Tet-On, system in FLP-IN 293 T-Rex cells, the expression could be controlled by administering doxycycline and the improvement in silencing was quantifiable. The assay seemed to be functional after 72 hours and 120 hours of incubation using enoxacin (100 μM) as a positive control. However, the screening found no compounds to significantly reduce mCherry/EGFP fluorescence ratio and, additionally, the effect of enoxacin was abolished. Therefore, a more thorough analysis on the effects of enoxacin was done and, although statistically significant, enoxacin was only marginally effective in reducing mCherry/EGFP fluorescence ratio after 72 hours of treatment. It should be noted from the small-scale screening that metformin and BDNF, compounds previously shown to elevate Dicer levels, showed similar effects to enoxacin. The quality of the assay in terms of high-throughput screening was determined by calculating Zfactors and coefficients of variations for the experiments, which showed that the variability of the assay was acceptable, but the differences between controls was not large enough for reliable screening. In conclusion, the effects of metformin and BDNF should be further studied and regarding the assay, more optimisation is needed for large-scale, high-throughput, screening to be done with minimal resources.

Antibiotic resistance is an increasing, terrible threat to human health, leading to a growing need for alternative therapies. Phage therapy, using bacterial viruses to fight infections, is a promising alternative to antibiotic therapy. However, several obstacles need to be overcome. Regrettably, phage therapy remains inaccessible to many laboratories worldwide due to the need for expensive machinery to establish sensitivity of bacteria to phage. Moreover, shipping phages between laboratories remains challenging. In the current study a device-free bacteriophage typing PhagoGramAssay was developed. In the assay bacteria suspended in soft agar were poured onto a 60-well Terasaki plate containing phages suspended in fibrillated nanocellulose separated from the bacteria by a seal. Phages were released into the bacterial agar layer by puncturing the seal to test for sensitivity observable with the naked eye. Contrast between lysis zone and bacterial lawn was enhanced using 2,3,5-triphenyltetrazolium chloride. Optimized parameters included the amount of bacteria and phage added, volume of phage suspension, agar percentage and thickness and puncturing tool size. In addition, a prototype of such a puncturing tool was developed. The optimized PhagoGramAssay was tested using several bacteria-phage combinations. Moreover, infectivity and stability of phages stored on Terasaki plates was followed over the course of 4 weeks. The optimal bacterial amount added was found to be a 1:300 dilution in soft agar taken from a OD600 = 1 culture. Phage suspensions used in the assay were found to need to have a titer of at least 108 PFU/ml in the original lysate, with 8 µl of 1:10 dilution in fibrillated nanocellulose present in the wells. Optimal agar conditions were found to be 0.4% – 0.5% (w/v) with a thickness of 2 mm – 3 mm. The optimal puncturing tool shape was found to be a slit with a thickness of 0.5 mm. When using these conditions sensitivity could be established for a vast number of bacteria-phage combinations. All phages remained stable and infective over the course of 4 weeks . The newly developed PhagoGramAssay can be further developed into a kit-like phage typing assay that would enable laboratories to test for sensitivity on site whenever a multi-drug resistant bacterial strain is isolated from a patient sample, effectively making phage therapy accessible to laboratories that cannot afford expensive machinery. Additionally, the use of fibrillated nanocellulose should enable laboratories to exchange phages. The final form of such a kit, however, is dependent on manufacturers and investors and may need to be adjusted accordingly.