Browsing by Title

This thesis examines the drivers behind the formation of housing prices in Tallinn, Estonia. The focus is, more specifically, on the relation between changes in demographics and housing prices. There will be significant changes in Tallinn’s demographic composition in the years to come, as the number of births in Tallinn have declined steeply from the 1990s on. Past studies have shown, that most significant increase in people’s demand for housing occurs in their 20s, and as such the sharp fall in the number of young people in Tallinn, could result in a decrease of demand for housing. First, a model suitable for examining demographics’ effect on housing is introduced. In the model demand for housing by age-group is first estimated from cross-sectional data. Next, the obtained estimates are combined with demographic time series data to obtain a demographic demand time series. Lastly, the relations between housing prices and demographic demand (as well as other macroeconomic variables) are examined. Results from a number of previous studies employing a similar model are also presented. In the empirical section of this thesis, a similar model is applied on data from Tallinn, spanning from 1997 to 2014. Firstly, the demand for housing by age-group is estimated from cross-sectional data obtained by combining estimates for the value of almost 170 000 Tallinn housing units with the inhabitants of the units, as reported in Estonian 2011 census data. Next, the demand estimates are combined with time-series of past demographic data on Tallinn, to construct a total demographic demand time series variable. Thirdly, the long-run relationships between housing prices, demographic demand and other macroeconomic variables are examined using cointegration analysis. Tallinn housing prices are modelled in vector error correction model framework, along with the obtained demographic demand, GDP per capita, as well as other macroeconomic time series. Housing prices’ long run elasticity estimates obtained are generally in line with results from previous studies. However, the results seem quite sensitive regarding model specification. Importantly, effects of increases in demographic demand on housing prices are found to be negative for some of the alternative model specifications. The forecasted changes in future demographic demand are also of not a very great magnitude, so the predictions for future housing prices for the models are affected relatively modestly by the forecasted changes in demographic demand.

Tutkimus käsittelee Schwartzin arvoteorian mukaisten konservatiivisten perusarvojen ja tyytyväisyyden demokratian toimivuuteen välistä yhteyttä Suomessa. Lisäksi tutkitaan mikä rooli tässä yhteydessä on kahdella poliittisella arvolla, EU-kielteisyydellä ja maahanmuuttokielteisyydellä. Tyytyväisyys demokratian toimivuuteen on keskeinen mittari demokraattisen järjestelmän toiminnalle, ja Schwartzin arvoteoria vakiintunut tapa mitata ihmisten perusarvoja. Aineistona on European Social Surveyn kyselyaineisto, joka kerättiin Suomen osalta aikavälillä 9/2018–2/2019 (N=1755). Tilastomallina on lineaarinen regressio, jossa selitettävä muuttuja on kysymys: kuinka tyytyväinen olet siihen, kuinka demokratia toimii Suomessa? Selittävät muuttujat ovat Schwartzin arvoteorian kolme konservatiivista arvoa (turvallisuus, yhdenmukaisuus, perinteet), EU-kielteisyys (summamuuttuja), maahanmuuttokielteisyys (summamuuttuja), sekä taustamuuttujat ikä, sukupuoli ja koulutus vuosissa. Keskeisin tulos on, että konservatiivisista arvoista yhdenmukaisuus lisää tyytyväisyyttä demokratian toimivuuteen ja perinteet laskee tyytyväisyyttä. Kuitenkaan perinteet ei ole tilastollisesti merkitsevä, kun malliin lisätään poliittiset arvot EU-kielteisyys ja maahanmuuttokielteisyys, jotka molemmat laskevat tyytyväisyyttä demokratian toimivuuteen. Näyttää siltä, että erityisillä politiikkakysymyksillä koskien Euroopan unionia ja maahanmuuttoa voidaan selittää enemmän demokratiatyytyväisyydestä kuin Schwartzin konservatiivisilla arvoilla. Suomessa vaikuttaa olevan demokratiaan tyytymättömien joukko, joka ei määrity konservatiivisilla perusarvoilla, vaan politiikkakysymysten kautta määrittyvän kansalliskonservatiivisuuden kautta.

1990-luvun alussa koko maailmaa koskettivat kylmän sodan päättymisen myötä herännyt ajatus demokratian voitosta ideologioiden välisessä kilpailussa. Tuona aikana hyvin monet autoritaariset valtiot kääntyivät demokratian suuntaan, näiden joukossa Nepal. Samanaikaisesti useat länsimaat omaksuivat demokratian ja hyvän hallinnon arvoiksi, joita kehitysyhteistyössä haluttiin levittää entisestään. Myös Suomi omaksui nämä arvot omaan kehityspolitiikkaansa erityisesti Euroopan Unioniin liittymisen myötä. Suomen ja Nepalin välinen kehitysyhteistyö oli tässä vaiheessa kestänyt jo parikymmentä vuotta, mutta se oli aina pääasiallisesti suuntautunut enemmän konkreettisille sektoreille, kuten energiaan tai metsäalaan. Tässä uudessa tilanteessa kuitenkin päätettiin suunnata Suomen toimeenpanema demokratiaprojekti Nepaliin. Koska tämäntyyppistä pelkästään yhteiskunnallista projektia ei ollut vielä aikaisemmin Nepalin kanssa tehty, jouduttiin hyvin monet asiat suunnittelemaan ja toteuttamaan ensimmäistä kertaa. Tutkielmassa tarkastellaan demokratiaprojektia aikavälillä 1996–2000 sisällönanalyysin sekä politiikkaprosessin keinoin käyttämällä Ulkoministeriön arkiston Nepal-kansioita. Näin ollen saadaan selville, mitkä tekijät vaikuttivat projektin muovautumiseen ja millaisia vaatimuksia mukaan otetuille demokratiahankkeille asetettiin. Tutkielman lopussa pohditaan sitä, onnistuiko verrattain abstraktin asian kuin demokratian sitouttaminen projektimuotoiseen toimintaan ja tuottivatko rahoitetut hankkeet toivottua lopputulosta.

Maailmanpolitiikan tutkimuksessa tunnettu demokraattisen rauhan teoria esittää, että demokratiat eivät sodi keskenään. Demokratioiden keskinäistä rauhanomaisuutta on selitetty mitä moninaisemmilla rakenteellisinstitutionaalisilla ja kulttuurisnormatiivisilla malleilla, mutta itse demokratian käsitteeseen on kiinnitetty vähemmän huomiota. Siksi tässä tutkielmassa tarkastellaan demokratian käsitteelle valikoidussa demokraattisen rauhan teoriassa annettuja merkityksiä diskursiivisen käsiteanalyysin avulla. Tutkielmassa pyritään selvittämään, missä määrin demokratian käsite on vakiintunut eri teoreetikoilla, ja millaisia eroja käsitteen sisältöön toisaalta liittyy. Erityistä huomiota kiinnitetään demokratian käsitteen suhteeseen liberalismiin ja yhdysvaltalaiseen maailmankuvaan. Tutkimushypoteesina on, että demokraattisen rauhan tutkimuksessa on keskitytty demokratian niin sanottuun pintatasoon, kuten demokratian muodollisiin instituutioihin. Toisena hypoteesina käytetään väitettä, että demokraattisen rauhan teoriaa vaivaa sen epäselvä suhde liberalismiin poliittisena ja taloudellisena aatteena, ja siksi DRT ei ole onnistunut selittämään rauhan mekanismeja uskottavasti. Tässä tutkielmassa väitetään, että rauhan ymmärtämiseksi tulee katsoa demokratian pintatasoa syvemmälle demokratian, oikeusvaltion ja perus- ja ihmisoikeuksien muodostamaan symbioosiin oikeusjärjestyksen syvärakenteessa. Toisin demokratiasta sanoen puhuttaessa tulisi itse asiassa tarkoittaa tutkielman luvussa 4 tarkemmin esiteltävää laajaa oikeusvaltioperiaatetta. Vain tällöin demokraattinen arvomaailma läpäisee yhteiskunnan ja valtion rakenteet siten, että rauha – niin valtion sisäinen, kansainvälinen kuin globaalikin – voi olla kestävää. Sekä rauhantutkimuksessa että suomalaisessa oikeusteoreettisessa tutkimuksessa vallitsee varsin laaja konsensus siitä, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia tulisi analysoida erottamattomana kolmiona, jonka kulmat täydentävät toisiaan. Tässä suhteessa myös marxilaisen maailmanpolitiikan tutkimuksen analysoima maailmanpolitiikan systeemitaso, erityisesti liberalismi ja sitä ilmentävän liberaalin oikeuden sisäiset ristiriitaisuudet, nousee merkittävään asemaan. Tutkielmassa esitetään, että poliittisen liberalismin eli liberaalidemokratian periaatteiden erottaminen taloudellisesta uusliberalismista on keskeistä demokraattisen rauhan ja laajemminkin maailmanpolitiikan tutkimuksen kannalta. Poliittinen ja taloudellinen liberalismi nähdään usein toisiaan tukevina aatteina, vaikka ne voivat itse asiassa vaikuttaa toistensa vastavoimina: uusliberalistinen maailman talousjärjestelmä uhkaa poliittista liberalismia eli demokratiaa, oikeusvaltiota ja perus- ja ihmisoikeuksia, eikä sitä nimestään huolimatta voida pitää aidosti uskollisena liberalismin periaatteille. Analyysin tulokset osoittavat, että demokratia ymmärretään DRT:ssa useimmiten kansallisvaltiossa vaikuttavaksi vaali-instituutioksi ja poliittisiksi oikeuksiksi, ja että ainakin osa demokraattisen rauhan tutkimuksesta edistää yhdysvaltalaista maailmankuvaa ja taloudelliskapitalisista liberalismin tulkintaa. Tulosten yhteenvedon jälkeen pohditaan sitä, miten DRT:n tuottamat demokratiadiskurssit asettuvat liberaalihegemoniseen maailmanjärjestelmään ja mitä tämä tarkoittaa demokratian ja rauhan kannalta, joten teoreettisen panoksen ohella tutkielmalla on vahva käytännöllinen ja normatiivinen ulottuvuus.

Maisterin tutkielmassa käsitellään demokratian rajaamisen ongelmaa eli sitä, kenellä on oikeus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon sekä sitä, miten erilaiset rajaukset toteuttavat demokratian sisäistä arvoa. Näitä kysymyksiä käsitellään työssä vertailemalla David Heldin ja Thomas Christianon näkemyksiä. Molempien mukaan autonomia ja yhdenvertaisuus ovat osa demokratian sisäistä arvoa. Demokratia tulee rajata siten, että autonomia ja yhdenvertaisuus toteutuvat mahdollisimman hyvin. Heldille tämä tarkoittaa sitä, että demokratiaa toteutetaan paikallisella, kansallisella, alueellisella tai globaalilla tasolla kysymyksestä riippuen. Christianon mukaan yhdenvertaisuus ja autonomia toteutuvat parhaiten kansallisen demokratian kontekstissa. Heldin ja Christianon näkemykset liitetään työssä myös osaksi laajempaa keskustelua, jossa kaksi koulukuntaa ovat vaikutusperiaate ja alaisuusperiaate. Held kannattaa vaikutusperiaatetta. Christianon näkemystä voidaan pitää alaisuusperiaatteen muotona. Vaikutusperiaatteen mukaan jokaisen, johon päätös vaikuttaa, tulisi päästä mukaan päätöksentekoon. Heldin mukaan globalisaation takia ihmisiin vaikuttavat voimakkaasti ylirajaiset vaikutukset. Jos rajaamme demokratian osallistujajoukon nykyisten valtioiden mukaan, ihmiset eivät pysty toteuttamaan autonomiaansa tarpeeksi hyvin vaan heihin kohdistuu vaikutuksia, joihin he eivät voi vaikuttaa. Demokratian alueen tulee siis vaihtua päätösten vaikutusten mukaan. Ongelmana näkemyksessä on muun muassa se, että on mahdotonta määritellä, mitä vaikutuksilla tarkoitetaan. Alaisuusperiaatteen mukaan jokaisen, joka on jonkin valtaa käyttävän instituution alainen, tulee päästä mukaan vaikuttamaan siihen. Christianon näkemyksessä valtaa käyttävillä instituutioilla tarkoitetaan nykyisiä demokraattisia valtioita. Hänen mukaansa yksittäiset päätökset aiheuttavat erilaisia vaikutuksia, mutta kun ihmiset vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti, päätösten vaikutukset tasoittuvat ja yhdenvertaisuus toteutuu. Held on kritisoinut näkemystä esittämällä, että globalisaation myötä vaikutukset ovat pitkälti ylirajaisia. Toisaalta Heldin omaa näkemystä pidetään melko kunnianhimoisena, ja ylikansallisen demokratian toteutumista haastavana. Heldin ja Christianon näkemysten vertailun jälkeen työssä tuodaan esille Eva Ermanin näkökulma, joka pyrkii yhdistämään vaikutus- ja alaisuusperiaatteet. Ermanin mukaan demokraattisessa päätöksenteossa toisistaan voidaan erottaa kaksi erilaista osaa. Nämä ovat lainsäädäntö, joka on Ermanin mukaan tärkeämpi osa, sekä politiikan linjaukset. Lainsäädäntöprosessiin tulee Ermanin mukaan soveltaa sekä vaikutus- että alaisuusperiaatetta. Politiikan linjauksiin riittää pelkän vaikutusperiaatteen käyttäminen. Näkemyksen etuna on, että vaikutusperiaatteen avulla pystytään oikeuttamaan yksittäisiä, ylirajaisiakin vaikutuksia aiheuttavia päätöksiä. Kuitenkin Ermanin näkemys, nykyisten rajojen priorisointi, vaikutusperiaatteen kautta muodostetut rajat sekä kaikki muut mahdolliset tavat rajata demokratiaa ovat osaltaan puutteellisia. Täydellistä tai lopullista demokratian rajausta ei ole olemassa. Tämän takia keskustelua tulee käydä jatkuvasti ja olemassa olevia rajauksia haastaa ja uudelleen arvioida.

Tidigare studier tyder på att politiska systemet inte längre njuter av samma förtroende från medborgarnas sida som tidigare, tecken på detta är bland annat sjunkande valdeltagande och lägre förtroende till politiska institutioner. Denna pro-gradu avhandling behandlar så kallade demokratiska innovationer som enligt vissa kan fungera som ett botemedel för den representativa demokratins utmaningar. I denna pro-gradu avhandling har jag som syfte att utföra en systematisk forskningsöversikt av tillgänglig forskning om demokratiska innovationer. Min huvudsakliga forskningsfråga är: till vilken grad uppfyller demokratiska innovationer kriterier för en demokratisk process och vilka effekter kan påvisas? Förutom denna forskningsfåra vill jag jämföra de olika demokratiska innovationers styrkor och svagheter som organiseringsformer av demokrati. För att utföra min meta-analys kommer jag konstruera analyskriterier utifrån teorier om deltagardemokrati och deliberativ demokrati. Utifrån analyskriterier kommer jag att utföra en tematisk analys som baserar sig på tidigare studier. Mitt material är tidigare forskning om demokratiska innovationer, som inkluderar bland annat publicerad forskning i diverse vetenskapliga tidskrifter och olika typer av forskningsrapporter. Jag har avgränsat mig till demokratiska innovationer som haft diskussion som en viktig aspekt av processen. I analysdelen har jag fokuserat mig på tre olika typer av demokratiska innovationer, så kallade deliberativa mini-publiker, medborgarbudgeter och elektroniska demokratiska innovationer. Resultaten från min analys tyder på att demokratiska innovationer har i allmänhet svårt att hantera representativet. Demokratiska innovationer som baserade sig på självselektion, det vill säga att alla som ville fick delta, hade ofta problem med elitisering av processen. Mina resultat tyder också på att de fall som försökt skapa representativa urval att det i praktiken är mycket svårt att lyckas med det. Ett annat centralt resultat var att det var ofta oklart på vilket sätt resultaten av demokratiska innovationer skulle implementeras i traditionell policy process. Det var även vanligt att medborganas påverkningsmöjligheter var främst symboliska. Gällande de olika organiseringsformerna så kan man konstatera att de har egna för- och nackdelar enligt de analyskriterier jag ställt upp. De så kallade mini-publikerna kan lämpa sig bäst i situationer där man vill poängerna diskussion mellan medborgare och myndigheter. Medborgarbudeter kan lämpa sig bäst i situationer där man har ett tydligt mål som kan förverkligas genom en medborgarbudget. E-demokratiska innovationer kan fungera bäst i situationer där man vill inkludera ett stort antal personer i processen på ett stort geografiskt område.

This study focuses on comparison of demonologies in the texts Apocryphon of John, The Life of Antony and Asclepius. The study has two aims. Firstly, to bring together demonologies of the texts that were normally investigated separately and contrast them. Secondly, to analyse the result of the comparison and speculate about possible social setting that could have generate them. The latest is conducted with the help of Grid and Group Theory by Mary Douglas, which is used as a heuristic tool. What can be suggested about the social setting of the text that produced such a demonology? The study proceeds by juxtaposing demonologies with each other and by examining specific “traits” of texts’ demonologies: hierarchy, ranking, classification and etiology. All the collected data in the process of comparison is, simultaneously, analysed and evaluated from the perspective of Grid And Group Theory. Thus, distinctive features of every demonology are also juxtaposed with typical features of demonologies typical for four social setting (strong group/strong grid, strong group/weak grid, weak group/ strong grid, weak group/ weak grid), invented by Mary Douglas. After that, I move on to investigation the demonologies from the perspective of motivation (rationale) of Evil in them and their role in the bodily interference. According to Group and Grid theory, social structure of the community also somehow reflects not only the hierarchical side of cosmology, but also qualitative one. Thus, the texts are categorized in accordance with how justified Evil is in them and the importance of purity and impurity in cosmology. The last analysis chapter is concerned with comparing ways of demons attack and ways of possible defense against it. The examination shows how authoritative and dangerous the malevolent creatures are in each text. The results of the analyses confirm that all the three texts have different demonologies and, according to Grid and Group Theory, may be ascribed to different social settings. In case of The Life of Antony it is “strong group/ strong grid”, while Apocryphon of John fits well in “strong group/weak grid”. As for Asclepis, it bears the features of 3 social settings: strong group/strong grid, strong group/weak grid, weak group/ strong grid, weak group.

Muodostaakseen värikuvan digitaalikamera tarvitsee kuhunkin kuvan pikseliin tiedon kolmesta väristä: punaisesta, vihreästä ja sinisestä. Tavallinen digitaalikamera ei kuitenkaan mittaa jokaisen mainitun värin numeerista arvoa jokaiseen pikseliin, vaan vain yhden näistä. Demosaicing-algoritmit ovat algoritmeja, jotka käyttävät näitä kameran mittaamia vajaita väritietoja arvioidakseen puuttuvat tiedot väreistä kuhunkin pikseliin. Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä muutama tällainen demosaicing-algoritmi ja verrata näiden algoritmien tuottamia tuloksia keskenään. Tutkielmassa esitellään ensin itse aiheen ymmärtämistä varten tarvittava taustateoria. Tämä tapahtuu luvussa kaksi, jossa ensin määritellään kuva ja siihen liittyvää termistöä, esitellään kaksi väriavaruutta: RGB-väriavaruus ja CIELAB-väriavaruus sekä, miten siirtyminen RGB-väriavaruudesta CIELAB-väriavaruuteen tapahtuu. Väriavaruuksien jälkeen luvussa kaksi perehdytään hieman digitaalikameran toimintaan ja siihen, miten digitaalikamera eroaa perinteisestä filmikamerasta. Filmikamera muodostaa kuvan kuvattavasta kohteesta filmille, mutta digitaalikamerassa ei käytetä vanhanaikaista filmirullaa tai -paperia, vaan kuva muodostetaan elektronisesti CCD-kennoon tai CMOS-kennoon, jotka ovat tutkielmassa seuraavana esittelyvuorossa. Niin CCD- kuin CMOS-kenno ovat kumpikin värisokeita kuvanmuodostukseen käytettäviä komponentteja. Jotta otettavasta valokuvasta saataisiin värillinen, täytyy käytössä olevan kennon eteen asettaa värisuodatin. Tällaisista värisuodattimista esitellään yleisessä käytössä oleva Bayer-suodatin. Viimeiseksi luvussa kaksi esitellään vielä Fourier-muunnos, konvoluutio ja SSIM. Luvussa kolme esitellään kolme eri demosaicing-algoritmia: bilineaarinen interpolaatio, gradienttikorjattu bilineaarinen interpolaatio ja homogeeniohjautuva demosaicing-algoritmi. Luvussa neljä esitellään tutkielmassa käytettävä aineisto, jona toimii kaksi itse otettua valokuvaa. Valokuvat otettiin kameralla, joka mittaa jokaisen värikuvan muodostamiseen tarvittavan värin kussakin kuvan pikselissä. Näin ollen demosaicing-algoritmeilla saaduilla värikuvilla on vertailukohde, joka on samanaikaisesti algoritmien tavoitekuva. Luvussa viisi esitellään tutkielmassa käytetyillä algoritmeilla saadut tulokset tutkielman aineistolle ja luvussa kuusi tehdään johtopäätöksiä saaduista tuloksista. Tulokset ovat jopa yllättäviä. Kaikki esitellyistä algoritmeista tuottavat hyviä tuloksia, mutta mikään niistä ei päädy olemaan paras tai huonoin. Algoritmit näyttävät suoriutuvan eri tilanteissa erilailla. Mikäli käsiteltävät kuvat ovat tarpeeksi suuria, vaikuttaisi bilineaarinen interpolaatio toimivan parhaiten. Mikäli käsiteltävät kuvat ovat pieniä ja reunojen terävyydelle on tarvetta, on gradienttikorjattu bilineaarinen interpolaatio hyvä valinta. Jos käsiteltävät kuvat ovat pieniä sekä halutaan, että kuvassa on mahdollisimman vähän värihäiriöitä, tällöin puolestaan homogeeniohjautuva demosaicing-algoritmi on toimiva valinta.

Syftet med denna rättsdogmatiska avhandling är att undersöka den aktiebolagsrättsliga acceptabiliteten av vissa koncerninterna finansieringsarrangemang, närmare bestämt närståendelån, närståendesäkerheter och koncernbidrag. Den huvudsakliga avsikten är att klarlägga under vilka omständigheter dessa närståendetransaktioner kan betraktas som bolagsrättsligt acceptabla ur bolagets, dess samtliga aktieägares och dess borgenärers perspektiv, samt vilka de primära bolagsrättsliga konsekvenserna är av sådan medelsanvändning som enligt aktiebolagslagen betraktas som olaglig utbetalning av medel. Med utgångspunkt i såväl aktiebolagslagens allmänna principer och detaljerade bestämmelser som relevant rättspraxis och doktrin undersöks gränsdragningen mellan bolagsrättsligt acceptabel medelsanvändning och olaglig utbetalning av medel. Därigenom bidrar avhandlingen även till att skapa en uppfattning om de faktorer som bör beaktas i bedömningen av den bolagsrättsliga acceptabiliteten av dessa koncerninterna finansieringsarrangemang. En rättsvetenskaplig utmaning när det kommer till närståendetransaktioner av ovan nämnda slag utgörs av att den nuvarande aktiebolagslagen (21.7.2006/624, ABL), till skillnad från 1978 års lag om aktiebolag (29.9.1978/734), inte innehåller några uttryckliga regler gällande beviljandet av närståendelån eller ställandet av säkerheter för en närstående parts förpliktelser. Också har koncernbidragets bolagsrättsliga karaktär och förhållande till aktiebolagslagens bestämmelser länge varit rättsligt oklar. Det att dessa närståendetransaktioner inte uttryckligen regleras i aktiebolagslagen innebär emellertid inte att de vore att anse som bolagsrättsligt otillåtna. I avsaknad av uttryckliga regler bör deras bolagsrättsliga acceptabilitet och ändamålsenlighet bedömas utgående från aktiebolagslagens allmänna principer, särskilt syftet med bolagets verksamhet i 1:5 ABL och likställighetsprincipen i 1:7 ABL, samt bland annat med beaktande av bestämmelserna gällande utbetalning av medel i 13 kap. ABL. Bedömningen av den bolagsrättsliga acceptabiliteten av dessa närståendetransaktioner försvåras emellertid av att koncernbolagets ställning som en rättsligt fristående enhet inte i alla situationer sammanfaller med den ekonomiska och affärsmässiga organisationen. Då existensen av ett separat koncernintresse inte traditionellt erkänts i den inhemska bolagsrätten, är den centrala frågan som här aktualiseras huruvida transaktionen ur det enskilda koncernbolagets perspektiv är affärsekonomiskt motiverad. Det i detta hänseende mest centrala bolagsrättsliga begreppet är således den i 13:1.3 ABL avsedda affärsekonomiska grunden, som även mer allmänt utgör det kriterium mot vilken närståendetransaktionens förenlighet med bolagets verksamhetsområde och särskilt syftet med dess verksamhet bör bedömas. Där var transaktioner mellan bolaget och utomstående avtalsparter i regel kan presumeras ske på marknadsmässiga villkor och i enlighet med bolagets intresse, är sannolikheten generellt sett större att en transaktion saknar affärsekonomisk grund om avtalsparten eller förmånstagaren tillhör bolagets närståendekrets. Frågan gällande förekomsten – eller kanske snarare avsaknaden – av en affärsekonomisk grund aktualiseras således primärt i samband med rättshandlingar mellan varandra närstående parter. Särskilt påtaglig är problematiken i fråga om koncerninterna transaktioner, där transaktionens bolagsrättsliga acceptabilitet, och därigenom dess giltighet, i slutändan avgörs av dess förenlighet med bolagets individuella och från koncernen separat definierade intresse. Därtill är det klart att ett sådant arrangemang varken får kränka minoritetsaktieägarnas eller borgenärernas genom lag skyddade intressen, och att dessa parters intressen också i övrigt alltid bör beaktas i det bolagsrättsliga beslutsfattandet. I avhandlingen konstateras att det huruvida en affärsekonomisk grund i det enskilda fallet föreligger enbart kan avgöras genom fallspecifik prövning. Då man bedömer en närståendetransaktions bolagsrättsliga acceptabilitet bör särskild uppmärksamhet fästas vid bland annat den ekonomiska fördel som transaktionen förväntas medföra bolaget, huruvida transaktionen kan anses tillhöra bolagets verksamhetsområde, vem motparten eller förmånstagaren i det enskilda fallet är samt vilken denna parts ekonomiska ställning vid tidpunkten för transaktionens genomförande är. Därtill bör naturligtvis även bolagets egna ekonomiska ställning samt transaktionens innebörd och inverkan på bolagets framtida verksamhetsförutsättningar tas i beaktande i bedömningen.

Denna avhandling behandlar medborgardelaktighet i offentliga beslutsprocesser och framförallt de faktorer som måste uppfyllas för att deltagandet skall upplevas som meningsfullt. Avhandlingen är utförd som en fallstudie i Helsingfors stads Ungdomscentrals pilotprojekt i deltagande budgetering. Under våren och hösten 2013 deltog ungdomar i sydöstra Helsingfors i en process kallad KrutBudget, genom vilken ungdomarna själva fick besluta om hur en del av Ungdomscentralens budget skulle användas. Avhandlingens teoretiska utgångspunkter kretsar således kring ungdomsforskning, deltagande demokrati och deltagande budgetering. Mycket av det som skrivits om medborgardelaktighet fokuserar på de strukturella faktorerna för delaktighet medan ungdomsforskningen understryker behovet av att höra unga i beslutsfattande och utforma ungdomsanpassade metoder för demokratiskt deltagande. Avhandlingens huvudsakliga forskningsintressen är huruvida ungdomarna som deltog i KrutBudget upplevde sitt deltagande som meningsfullt, ifall processen ökade lokaldemokratin och hur den idealtyp av deltagande processer som växer fram genom referenslitteraturen uppfylldes i praktiken. Forskningen har utförts som en etnografisk fallstudie och materialet består huvudsakligen av fältanteckningar, gruppintervjuer med ungdomar som deltog i KrutBudget samt myndighetsdokument. Genom en triangulering av dessa data presenteras en bild av hur den deltagande budgeteringen genomförts och hur deltagarna i processen upplevt sin roll i den. De deltagande ungdomarnas glädje över att deras åsikter tas på allvar och att de får en möjlighet att påverka i sitt område är på tagbar. Men av undersökningen framkommer även att genomförandet av KrutBudget hade ett flertal brister. Urvalet, metoderna och tidspressen påtalas och analyseras utgående från ungdomarnas kommentarer och processens ungdomsanpassade format ifrågasätts. Avhandlingens resultat visar att samma förutsättningar för meningsfullt deltagande som har lyfts fram i samband med forskning om vuxnas medborgardelaktighet även är relevanta i samband med ungdomsdelaktighet. Däremot ökar behovet av att utveckla metoder som inte kräver förkunskaper då man genomför deltagande processer med ungdomar.