Browsing by Title

This study set out to examine and analyse Finnish military chaplains’ and commanders’ conceptions and experiences concerning the utilisation of Finnish military chaplains as religious experts – i.e. advising personnel on religion and culture and engaging local religious leaders and communities – in international military operations, with the focus on deployments to Lebanon and Afghanistan from 2010 to 2018. Simultaneously the study intended to contribute to the broader discussion on religious approaches and actors in conflict resolution, especially in the framework of comprehensive crisis management (CCM). This was done by conducting a qualitative content analysis on ten semi-structured interviews. The interviews were studied through a framework of religious approaches to conflict resolution, particularly the concepts of Religious Area Analysis (RAA) and Religious Leader Engagement (RLE) by Dr. Steve K. Moore and Religious Advicement (RA) and Religious Leader Engagement/Religious Leader Liaison (RLL) by Dr. Eric Patterson. It was found that Finnish military chaplains’ RAA/RA and RLE/RLL endeavours in the two countries have been similar to their international counterparts’ contributions in various operational environments, with the exception of no known successes of mediation, facilitation, or reconciliation between estranged local religious actors or communities – only some attempts in Lebanon. Although in the interviewees’ cases RAA/RA and RLE/RLL efforts seem to have been limited mainly by external factors such as the level of willingness of locals, the security situation at hand, and the mandate and nature of each operation, the effect of individual and organisational issues was evident: to some extent, lack of full awareness and vision, insufficient policy and doctrine, limited training and instructions, inadequate planning and preparations, non-existent organisational frameworks, short rotations, and biased attitudes of personnel all have influenced Finnish chaplains’ chances to serve their contingents in terms of local religious conditions and actors. In other words, these activities have not been conducted in a fully organised manner. The irregular state of RAA/RA and RLE/RLL in the Finnish Defence Forces has implications to the comprehensiveness of the organisation’s conflict resolution efforts: if relevant expertise is not systematically used, opportunities will likely be missed and unnecessary mistakes made. Moreover, in light of theoretical understanding it may be stated that without a broader vision, longer-term planning, and increased commitment with respect to the approaches it will be very difficult, if not impossible, to connect the Finnish Defence Forces’ international operations to any peacebuilding initiatives through local religious and traditional leaders – a strategy which has proven to be highly useful for Finnish peace mediation efforts.

Finnish national identity in defense policy is a concept that is often less emphasized in academic research. By utilizing the historical research method to evaluate 8 Finnish security policy documents from 2001-2022, this thesis seeks to uncover how the idea of national identity is used within the documents. There is an extensive historical background which covers wars and foreign relations of Finland to note the formation of a national identity and its variations over time. Constructivism as an approach to international relations and history in a narrative format is used as a theoretical background to investigate these issues. National identity is found to have some influence upon action taken in Finnish defence policy and can prescribe a range of options for maneuver.

Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten lukio-oppilaiden kokemuksia informaalista englanninoppimisesta. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa, miten nuoret oppivat englantia vapaa-ajan aktiviteeteissa ja minkä kielitaidon osa-alueiden he kokevat kehittyneen. Aktiviteeteista keskityn analysoimaan erityisesti videopelejä. Tutkielmassa pohditaan myös, mitä pedagogisia seurauksia tuloksilla voisi olla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat informaalin oppimisen ja vieraan kielen oppimisen (SLA) tieteenalojen tutkimukset. Erityisesti esittelen aiempaa tutkimusta videopelien vaikutuksesta kieltenoppimiseen. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu kyselylomakkeella kerätyistä vastauksista ja puolistrukturoiduista haastatteluista. Kyselyn osallistujat ovat suomalaisia lukio-opiskelijoita eteläsuomalaisesta lukiosta. Kaiken kaikkiaan sain yhteensä 117 vastausta kyselyyni. Kyselyn vastausten perusteella haastateltavaksi valikoitui kolme vapaaehtoista opiskelijaa. Haastatteluiden yhteenlaskettu kesto on noin 95 minuuttia. Aineiston analyysissä on käytetty pääosin laadullisia sisällönanalyysin menetelmiä. Olen sen lisäksi täydentänyt analyysiä kyselyaineiston pohjalta laadituilla kvantitatiivisilla laskelmilla. Haastatteluiden analyysi nojaa kerronnallisen teemahaastattelun periaatteisiin. Tutkimusaineiston perusteella lukio-opiskelijat käyttävät englantia paljon vapaa-ajallaan. He kokevat oppineensa erityisesti sanastoa koulun ulkopuolisista aktiviteeteista. Haastatteluun osallistuneet opiskelijat kokevat oppineensa jopa enemmän englantia koulun ulkopuolella kuin koulussa. He nostavat esiin sanaston laajenemisen lisäksi kuullun- ja luetun ymmärtämistaitojen, puhetaitojen ja vuorovaikutustaitojen kehittymisen. Tutkimuksen osallistujat kokevat tv-sarjojen ja elokuvien katsomisen ilman tekstityksiä ja englannin käytön tosielämän keskusteluissa hyödyllisimmiksi vapaa-ajan aktiviteeteiksi kielitaidon kehittymisen kannalta. Aktiivisesta englannin käytöstä vapaa-ajalla ylipäätään seuraa luonnollisesti paljon oppimista.

Abstract Objective: Cleft lip and/or palate (CL/P) can have long-lasting effects on the appearance, function, and psychosocial wellbeing of patients. The CLEFT-Q questionnaire is a patient-reported outcomes instrument specifically designed to assess the health-related quality of life of patients with CL/P. The aim of this study was to produce and linguistically validate a Finnish version of the CLEFTQ questionnaire. Design: The CLEFT-Q questionnaire was translated into Finnish following guidelines of the International Society for Pharmacoeconomics and Outcomes Research. Pilot testing with cognitive debriefing interviews was conducted on patients of the target age range of the questionnaire, 8–29, and with various cleft types. Results: The CLEFT-Q questionnaire translated readily into Finnish. A review of the backward translation led to two words being changed. Thirteen patients – ten females and three males – with a median age of 14 years, participated in the cognitive debriefing interviews. The interviews led to further nine word changes. The pilot study data suggested that the performance of the Finnish version of the instrument is in line with the original CLEFT-Q questionnaire. Conclusions: The Finnish version of CLEFT-Q produced here is linguistically valid and ready for use in the evaluation of the healthrelated quality of life of patients with CL/P. However, future work is needed to further assess the validity and the reliability of the CLEFT-Q in the Finnish patient population.

This study investigated Finnish upper secondary school students’ perceptions of English pronunciation and its teaching. The topic has been mostly studied from EFL teachers’ point of view, establishing that while teachers consider pronunciation to be an important part of oral language competence, it is not reflected in their classroom practices. The purpose of this study was to find out if students share these perceptions, especially in the light of the upcoming oral component in the Finnish matriculation examination tests for foreign languages. Another aim was to investigate the students’ attitudes towards pronunciation and its teaching, and to see if language anxiety has an effect on their views. With a quantitative approach, the data were gathered via a questionnaire, which was distributed to students from three upper secondary schools in the Helsinki metropolitan area. A total of 111 responses were received, and the data were analyzed using graphics and descriptive statistics. The results indicated that overall, Finnish upper secondary school students agree with EFL teachers. A vast majority of the students thinks that pronunciation is an important part of oral language skills, but it is not taught enough in school. Especially explicit pronunciation teaching and proper feedback practices are lacking. The students also showed very positive attitudes towards the topic, and an interest in learning and improving their skills in it. However, their attitudes towards pronunciation teaching were more negative, and most seem to develop their skills outside of the classroom, leaving their learning implicit. Approximately a third of the respondents showed signs of language anxiety. These students viewed the current level of teaching even more negatively, while the attitudes towards pronunciation as a skill remained positive. Overall, most of the respondents would be open to the addition of an oral component in the matriculation examination tests, but also strongly felt that current teaching would not be enough to prepare them for it. Together with findings from previous research, the results of this study suggest that some changes in pronunciation teaching might be necessary, as both teachers and students have noticed its issues. The Finnish National Core Curriculum should be updated to better suit the students’ needs and the requirements of the oral component. Teachers should also be trained more in the ability to teach pronunciation to others.

The aim of this study is to investigate the use of topic management practices of Finnish upper- secondary school students in an English paired speaking test. Their proficiency is at level B according to the CEFR scales. Important keywords in the thesis are interactional competence, topic management, co-constructed fluency, spoken language and FUSE. The data consists of transcribed recordings taken from the FUSE corpus (Finnish upper secondary students corpus of spoken language). The recording are conversations from a paired speaking test for the spoken English course 8 in upper-secondary school. The research questions are how do Finnish upper secondary school students manage topics during a paired speaking test and how are the topic management practices related to the assessed proficiency level of the students? The categories used to analyze the conversations are topic initiation, extending own topic and extending other’s topic, as well as closing a topic. I analyzed the data by marking all instances of topic management practices in an excel document and compared it to Galaczi’s study (2014) on differences between proficiency levels in topic management practices. The findings reveal that higher proficiency-level students demonstrate more extended and coherent conversations, while lower proficiency-level speakers tend to have abrupt and monologic interactions. The study emphasizes the importance of considering the rater's role in testing situations and suggests further exploration of non-verbal markers in topic closings. It aligns with previous research highlighting the complexity of interactional competence and challenges the notion of standardized scales for assessing interactional behavior. The results also point to the need for a more comprehensive understanding of spoken language fluency, urging further research on topic management practices and teaching methods. The study suggests that open-ended tasks are more beneficial for developing interactional skills, emphasizing the importance of incorporating interactional practices in language learning. The assessment of co-constructed fluency is crucial for holistic language learning, promoting effective communication and linguistic knowledge application.

Pro gradu –tutkielma käsittelee ruotsinkielistä kotouttamista ja kotoutumista Uudellamaalla ruotsin kielen (ruotsi toisena kielenä) opettajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka Uudellamaalla tapahtuva ruotsinkielinen kotouttaminen ja kotoutuminen toimii, miten se käytännössä toteutetaan ja millaisia mielipiteitä ja kokemuksia ruotsin opettajilla on ruotsinkielisestä kotoutumistoiminnasta. Tarkoituksena on myös saada opettajilta ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi ja arvioita ruotsinkielisen kotoutumisen tulevaisuudesta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Laki kotoutumisen edistämisestä 2010, Opetushallituksen Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2012 ja Kielilaki. Tutkimus on toteutettu laadullisena haastattelututkimuksena haastattelemalla neljää eri puolilla Uuttamaata (Helsinki, Porvoo ja Raasepori) työskentelevää ruotsin opettajaa. Haastattelut ovat toteutettu helmikuussa 2016, nauhoitettu ääninauhurilla, osittain litteroitu ja niiden ajallinen kesto vaihtelee 12-50 minuutin välillä. Haastatteluista saadut tulokset osoittavat, että ruotsinkieliselle kotoutumiselle on tarvetta, mutta työ on vaativaa ja se täytyy toteuttaa vähäisellä rahoituksella. Uudellamaallahan on tällä hetkellä vain yksi virallinen kotoutumiskoulutus ja sekin on työväenopiston järjestämä. Ruotsinkielisessä kotoutumisessa nähdään paljon kehitettävää: suurimmiksi ongelmiksi opettajat kokevat toiminnan rahoituksen ja tiedotuksen puutteen sekä opetusryhmien heterogeenisyyden kielitaitotason suhteen. Kehitysehdotuksia ovat esimerkiksi tiiviimpi yhteistyö eri kotouttajien välillä ja suomenruotsalaisen oppimateriaalin luominen riikinruotsalaisen rinnalle. Ruotsinkielisen kotoutumisen tulevaisuus nähdään hyvänä ja osallistujamäärien odotetaan lisääntyvän, jos ruotsin kielen asema Suomessa säilyy ennallaan. Tärkeänä nähdään, että kunnat saisivat itse enemmän päättää kotouttamistoimistaan valtion sijasta, jolloin ruotsinkielisyys otettaisiin paremmin huomioon paikallisella tasolla luoden enemmän mahdollisuuksia ruotsinkieliseen kotouttamiseen ja suurempaan osallistujamäärään.

I avhandlingen granskas socialarbetare inom barnskyddet och deras upplevelser av arbetshälsa. Flera forskningar visar att socialarbetare verksamma inom barnskyddet är mera belastade än socialarbetare överlag. I avhandlingen synliggörs barnskyddssocialarbetares arbetshälsa ur en samhällelig, organisatorisk och individuell kontext, eftersom arbetshälsan berör alla dessa kontexter. Avhandlingens främsta syften är att få socialarbetarnas röster hörda och att förmedla socialarbetares upplevelser av arbetshälsa. Min centrala forskningsfråga är hur barnskyddssocialarbetares arbetshälsa ter sig. Avsikten är även att beskriva vilka aspekter och omständigheter som förefaller att gynna eller missgynna arbetshälsan med speciell fokus på uppkomsten av stress. Dessutom beskrivs vilka variationer det finns i socialarbetarnas upplevelser av arbetshälsa inom samma organisation. Den teoretiska referensramen i avhandlingen är holistiska teorier om arbetshälsa och arbetsrelaterad stress samt en holistisk modell för arbetshälsa. Avhandlingen är en kvalitativ studie av tio socialarbetare inom en barnskyddsenhet i Helsingfors. Socialarbetarna som deltagit i undersökningen har haft en betydande roll och utan dem hade jag inte kunnat genomföra halvstrukturerade tematiska intervjuer. Forskningsmaterialet har analyserats med hjälp av teoristyrd innehållsanalys. Resultaten visar hur komplex arbetshälsan är och hur mycket utmaningar socialarbetare inom barnskyddet har. Det ter sig överlag finnas lite mera faktorer som belastar arbetshälsan än faktorer som gynnar arbetshälsan. Arbetshälsan verkar vara speciellt utmanad organisatoriska faktorer. Resultaten visar att socialarbetarna i stort sett använder sig av individuella faktorer för att hantera arbetsrelaterad stress. Socialarbetarna verkar ha liknande upplevelser av de organisatoriska samt samhälleliga ramarna och utmaningarna, men socialarbetarnas karakteristika kan variera en del samt möjligtvis leda till variationer i upplevelser av arbetshälsa och arbetsrelaterad stress.

The Finnish language might even feel foreign to many Swedish-speaking people in Ostrobothnia as they seldom get to use their Finnish language skills in daily life. Due to this, it might turn out to be challenging to motivate pupils to learn Finnish in school. In this study I have analysed the problem to see whether there is a recalcitrance against learning Finnish among the Swedish-speaking pupils in Ostrobothnia. Do these pupils find the Finnish language unnecessary in their lives? If so – what are the underlying causes? In what way is this problem handled by the teachers? The main purpose for this study is two-pieced: I want to learn how pupils think about the language teaching they get – are they motivated to learn Finnish in school, and do they have negative attitudes against learning the language? I also want to know what kind of teaching solutions the teachers have for motivating their pupils. Do the teachers recall motivation-loss among the pupils? I have used The Self Determination Theory by Deci and Ryan (2002) and The Expectancy Value Theory by Eccles and Wigfield (2000) as my theoretical background. I have also used some of the extensive research among bilingualism of Slotte-Lüttge and Forsman (2013) in this study.This is a qualitative research and the data is collected through interviews with four Finnish-teachers in both 2005 and 2018 and eight eight-graders in 2019. I have found out what the motivation for learning Finnish looks like amongst pupils in Swedish-speaking schools in Ostrobothnia. And I have also got to learn how the teachers take notice to these aspects in their planning of the language-teaching in the classroom. The Finnish-teachers witness great difficulties with the Finnish language among the pupils as the teachers often are the only representatives of the language. The pupils almost never get to use their Finnish language skills outside of school. There has been a progress in language teaching and the digitalization has resulted in a more versatile language education during the years 2005 and 2019. The pupils expect more opportunities for communicative language skills and there is a great need of authentic Finnish language environments in the Swedish-speaking parts of Ostrobothnia.

Tutkielmani käsittelee neljän jo aikuiseksi kasvaneen sijaislapsen kielellisiä identiteettejä. Osallistujat ovat syntyneet suomenkielisille vanhemmille, mutta heidät on huostaanoton jälkeen sijoitettu ruotsinkieliseen sijaisperheeseen. Tavoitteena on selvittää, miten osallistujat näkevät itsensä suhteessa suomen ja ruotsin kieleen ja rakentaa kieliprofiili kustakin osallistujasta. Tutkimuksen huomio kiinnittyy osallistujien itsereflektioon, siihen, miten he kokevat ja määrittelevät kielelliset identiteettinsä, kielenkäyttönsä, kieliosaamisensa ja äidinkielensä. Tarkoituksena on myös selvittää, millainen merkitys kielillä on osallistujille ja mitkä tekijät ovat heidän kokemuksensa mukaan vaikuttaneet heidän kielellisiin identiteetteihinsä. Koska osallistujat käyttävän sekä suomea että ruotsia arjessaan toiminnallisen kaksikielisyyden määritelmän mukaisesti, oletin ennakkoon osallistujien kieli-identiteetin olevan kaksikielinen. Kolme suurinta teoreettista teemaa, joiden kautta lähestyn tutkimustani, ovat kielenoppiminen, kaksikielisyys ja kielellinen identiteetti. Aineistonkeruumenetelmänä toimii puolistrukturoitu haastattelu. Jokainen osallistuja on haastateltu erikseen, ja äänitallenteiden yhteiskesto on runsaat 77 minuuttia. Haastattelut sisältävät 13 etukäteen laadittua kysymystä tai kysymysryhmää, mutta valittu aineistonkeruumenetelmä mahdollistaa myös mielenkiintoisten ja tiedollisesti arvokkaiden vastausten seuraamisen ja hetkellisen poikkeamisen haastattelun rakenteesta. Litteroidut haastattelut analysoidaan sisällönanalyysia käyttäen laadullisesti ja suoria lainauksia hyödyntäen. Tulkitsen haastatteluaineistoa ja liitän tulkinnat teoriaan. Tutkimus osoittaa, että vain kaksi osallistujaa neljästä kokee itsensä kaksikieliseksi. Kaksi muuta osallistujaa eivät halua määritellä itseään tai tulla määritellyksi kielen kautta. He kokevat, ettei heillä ole kielellistä identiteettiä. Osallistujat käyttävät sekä ruotsia että suomea arjessaan, mutta se, mitä kieltä he kulloinkin käyttävät riippuu tilanteesta. Esimerkiksi julkisissa tilanteissa kieleksi valikoituu useammin suomi ja perhepiirissä ruotsi. Kolme osallistujaa nimeää ruotsin vahvemmaksi kielekseen. Yksi kokee, että ruotsi ja suomi ovat hänelle lähtökohtaisesti yhtä vahvoja kieliä, mutta se kumpi tietyssä tilanteessa on vahvempi, riippuu elämäntilanteesta ja kielen käyttömahdollisuuksista. Sama osallistuja nimeää molemmat kielet myös äidinkielikseen, kun taas kaksikielisiksi itsensä määrittävät nimeävät päinvastaisesti ainoastaan ruotsin äidinkielekseen. Neljäs kokee suomen äidinkielekseen. Traumaattiset kokemukset ja suuret elämänmuutokset lapsuudessa ovat vaikuttaneet osallistujien kielellisten identiteettien rakentumiseen. Myös osallistujien ikä huostaanoton ja uudelleensijoituksen aikaan on tekijä, joka voi selittää osallistujien välisiä eroja. Itsensä kaksikielisiksi kokevat osallistujat eivät olleet ehtineet oppia suomea ennen sijoitusta tai olivat unohtaneet suomen kielen taitonsa hetkellisesti tämän jälkeen. He ovat ottaneet sijaisperheen kielen omakseen ja tuntuvat saavan turvaa siitä, että voivat tätä nykyä määritellä itsensä kielen avulla. Kahdelle muulle rajoitettu mahdollisuus käyttää ensikieltään suomea on ollut haastavampaa, eivätkä he halua rakentaa identiteettiään muuttuvien tekijöiden, kuten kielen, varaan. He eivät ilmaise tuntevansa vahvaa sidettä kieleen, vaan suhtautuvat siihen vain kommunikoinnin välineenä.