Browsing by Title

Tämä pro gradu- tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusaineistona oli yhteensä 15 artikkelia. Tutkimusaineistoa hankittiin Scopus-tietokannasta sekä Google Scholarista. Tutkielman tavoitteena ja tarkoituksena on tutkia fysiikan laboratoriotöiden järjestämisen haasteitta etäopetuksessa koronapandemian aikana sekä miten kokeelliset työt toteutettiin. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selventää opettajien tieto- ja viestintätekniikkataitoja etäopetuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: Mitkä ovat fysiikan laboratorio-opetuksen järjestämisen haasteet etäopetuksessa koronapandemian aikana ja miten kokeelliset työt toteutettiin sekä millaiset ovat opettajien tieto- ja viestintätekniikkataidot. Keväällä 2020 Covid-19-virus aiheutti yllättäen globaalit poikkeusolot, jotka vaikuttivat ihmisten arkeen, työntekoon sekä oppilaitoksiin. Oppilaitokset suljettiin ja ne joutuivat siirtymään lyhyellä varoitusajalla lähiopetuksesta etäopetukseen ja opettajat sekä opiskelijat joutuivat mukautumaan uuteen tilanteeseen. Tämä toi haasteitta ja varsinkin laboratoriotöiden järjestäminen etäopetuksessa oli haastava. Etäopetuksessa opettajat joutuivat käyttämään niitä opetusteknologian käyttötaitoja, joita heillä oli. Vaikka etäopetusta on käytetty koulutusjärjestelmässä jo useiden vuosien ajan, sen toteutus pandemioiden aikana voi olla erilaista ja haastavaa. Tutkimustulosten mukaan osalla opettajista ei ollut aikaisempaa kokemusta tai oli vähän kokemusta etäopetukseen pitämiseen. Osa oppilaitoksista tarjosi opettajille koulutusta tukemaan heidän tieto- ja viestintätekniikan taitoja. Tutkimuksissa nousi esiin se, että laboratoriotyöskentelyn ja laskuharjoitusten läpikäynnin järjestäminen etäopetuksessa oli haastava. Osa tutkimuksista toi esille, että käytännön työtä käytettiin hyvin harvoin, myös sellaisissa aiheissa, jotka olisivat soveltuneet kokeelliseen työhön. Joissakin tutkimuksissa tuli esille, että osa kokeellisista töistä pystyttiin järjestämään sellaisenaan kotoa käsin.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on ollut kehittää verkostoanalyysiin perustuva menetelmä, jolla voidaan tunnistaa fysiikan opettajaksi opiskelevien kollektiivisesta näkemyksestä fysiikan historian kokonaiskuva käsittäen keskeiset tekijät, sisällöt sekä kokonaisuudet. Fysiikan opettaja joutuu työssään arvottamaan runsaasti erilaisia opetettavia sisältöjä. Tässä tutkielmassa pyritäänkin muodostamaan menetelmä, jolla voidaan havainnoida ja arvioida keskeisistä sisällöistä sekä niiden keskinäisistä suhteista koostuva aineisto. Menetelmän mukaisia tuloksia voidaan käyttää tieteen historia pohjaisen opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Kymmeneltä Helsingin yliopiston Fysiikan historia -kurssille osallistuneelta opiskelijalta on kerätty kollektiivisesti aineisto, joka on saatettu verkostoanalyysin muotoon. Aineistona toimii opettajaopiskelijoiden koostama fysiikan historiaan liittyvien aiheiden toisiinsa kytkeytynyt kokonaisuus. Menetelmä kokonaiskuvan hahmottamiseksi perustuu aineiston jakamiseen osiin ajanjaksojen perusteella ja osista määrätyn kokoisten otosten arvioimiseen aste- ja Katz-keskeisyyksien perusteella sekä modulaarisuudella yhtenäisten kokonaisuuksien löytämiseksi. Kokonaiskuvan keskeisten sisältöjen arvioimiseen on käytetty Katz-keskeisyyttä sekä tämä luotettavuuden arviointiin aineistoa vastaavaa konfiguraatiomallia. Kokonaiskuvien havainnollistamiseksi on lisäksi käytetty sosiaalisen verkon esitystavoista kahta jousimalliin pohjaavaa asettelua. Verkostoanalyysin keinoin voidaan kehittää menetelmä, jolla voidaan arvioida fysiikan opettajaopiskelijoiden kokonaiskuvaa fysiikan historiasta. Kokonaiskuvan luotettavaa tarkastelua varten tulee valita riittävän laajoja ja pitkiä ajanjaksoja. Kokonaiskuvaa hahmottaessa käy ilmi, kuinka fysiikan historia osana tieteenhistoriaa erkaantuu yleisestä historiasta edetessä kohti nykypäivää. Kokonaiskuvaan muodostuu selkeitä teemallisia kokonaisuuksia kokoavien aihepiirien kuten tieteellisen, teollisen tai Ranskan suureen vallankumouksen sekä ensimmäisen maailman sodan ympärille. Sähkömagnetismi, kvanttimekaniikka sekä A.Einstein ja suhteellisuusteoriat nousevat esiin erityisesti fysiikan historiasta. Instituutioista ainoastaan Nobel-palkinto nousee keskeiseksi. Osalla historiallisista aiheista on jatkuvuutta takaava keskeinen rooli, kun taas toiset aiheista ovat vain hetkellisesti hyvin valovoimaisia.

Fysiikan argumentointia käytetään tiedon esittämiseen ja siihen kietoutuu ymmärrys tieteellisen tiedon luonteesta. Loogisen perusteluketjun lisäksi siinä on olennaista fysiikan sisältötieto liittyen käsitteisiin, niiden relaatioihin, malleihin, kokeisiin ja näiden rajoituksiin. Fysiikan opettajan sisältötieto ja argumentoinnin taidot mahdollistavat loogisesti etenevän laadukkaan opetuksen. Argumentointi on kuitenkin erillinen taitonsa, jota on harjoiteltava ja jossa onnistuminen ei ole itsestään selvää. Tässä työssä selvitettiin fysiikan opettajaopiskelijoiden argumentoinnin taitoja. Tutkimuskysymyksinä olivat: 1. Millaista fysiikan sisältötietoa opiskelijan argumentissa esitetään? 2. Mistä komponenteista opiskelijan argumentti koostuu? 3. Miten argumentin komponentit on linkitetty toisiinsa? 4. Miten argumentin sisältö ja rakenne ovat yhteydessä toisiinsa? Aineistona oli fysiikan sivuaineopiskelijoiden (N=18) kurssitöinään tekemät argumenttikaaviot neljästä kvanttifysiikan aiheesta. Argumentin komponentit oli eritelty kaavion solmuiksi ja komponentit linkitetty toisiinsa vastaten argumentin loogista rakentumista. Aineistolle tehtiin sisällönanalyysi fysiikan tiedon, argumentin komponenttien ja rakenteen näkökulmista: miten relevanttia fysiikan käsitteellistä, relationaalista ja strategista tietoa ja niiden rajoitteita oli tunnistettu, mitä olennaisia argumentin komponentteja oli tunnistettu ja kuinka monimutkainen argumentin rakenne oli. Lopuksi näkökulmista etsittiin mahdollisia yhteyksiä. Parhaiten opiskelijat onnistuivat fysiikan käsitteiden tunnistamisessa. Relationaalinen tieto oli käsitteellistä heikompaa ja strateginen kaikkein heikointa. Parhaiten fysiikan tiedossa onnistuneet menestyivät kaikissa tarkastelluissa kriteereissä kohtalaisen hyvin; toisaalta monissa kaavioissa jokin tiedon osa-alue oli jätetty kokonaan huomiotta. Argumentin komponenttien tunnistaminen oli vaikeaa erityisesti, kun valmista mallia ei ollut. Komponenttien tunnistaminen ja fysiikan tiedossa menestyminen olivat yhteydessä toisiinsa. Argumenttikaavioiden rakenne vaihteli linkittömästä monimutkaisempaan verkkorakenteeseen eikä sillä ollut yhteyttä kahteen ensimmäiseen näkökulmaan. Kaavion rakenteen merkitys onkin mahdollisesti jäänyt opiskelijoille epäselväksi. Argumentoinnissa useimmilla on perustavanlaatuisia ongelmia alkaen fysiikan sisältötiedosta ja sen opetukseen kannattaisi entisestään panostaa.

Opetusharjoittelu kuuluu keskeisenä osana fysiikan opettajan opintoihin. Yhtenä opetusharjoittelun tavoitteena on taito suunnitella ja toteuttaa opetusta opetussuunnitelman huomioon ottaen sekä pohtia ja jäsentää omaa ja muiden opetusta. Tämän pro gradun ajatuksena on tarkastella fysiikan opetusharjoittelijoiden pitämiä oppitunteja kiinnittäen huomiota siihen, miten oppitunnit muodostuvat loogiseksi kokonaisuudeksi ja millaisia tavoitteita opetusharjoittelijat itse mainitsevat oppitunnin eri vaiheille sekä miten nämä tavoitteet näkyvät oppitunnin kulussa. Pro gradussa on kaksi tutkimuskysymystä: 1. Onko fysiikan opetusharjoittelijoiden esittämä painekäsite looginen ja koherentti? 2. Miten fysiikan opetusharjoittelijoiden toimet ja puhe eroavat siitä, mitä opetusharjoittelijat haluavat sanoa? Tutkimusmateriaali on kerätty videoimalla kaksi fysiikan opetusharjoittelijan pitämää yläasteen oppituntia sekä haastattelemalla opetusharjoittelijat stimulated recall -menetelmällä. Haastattelutilanteessa on kysytty jokaisen katsotun episodin jälkeen opetusharjoittelijan tavoitteita kyseiselle tilanteelle sekä sitä, miten opetusharjoittelija näkee kyseisen tilanteen liittyvän oppituntiin kokonaisuutena. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan oppitunnin pohjalta. Oppitunnista muodostetaan ns. prosessikarttoja, joissa ilmaistaan oppitunnin episodien keskinäiset kytkökset ja niiden toteutuminen. Painekäsitteen loogisuus ja koherenttisuus käsitellään kahdessa vaiheessa tarkastelemalla ensin yksittäisiä episodeja ja tämän jälkeen tarkastelemalla oppituntia kokonaisuutena prosessikarttojen avulla. Toiseen tutkimuskysymykseen vastataan sekä oppitunnin että haastattelumateriaalin pohjalta. Haastattelun pojalta muodostettuja prosessikarttoja vertaillaan oppitunnin pohjalta muodostettuihin prosessikarttoihin ja lisäksi tutkitaan jokaisen episodin kohdalla oppitunnista tiivistettyjen johtopäätösten ja harjoittelijan mainitsemien tavoitteiden välistä yhteyttä. Aineiston pohjalta havaittiin, että episodit rakentuvat yksittäin melko loogisesti, vaikka keskeisistä käsitteistä käytetään erilaisia kiertoilmauksia ennen paineen määrittelyä. Prosessikarttoja tulkitsemalla havaittiin, että oppitunnin rakenne riippuu luonnollisesti paljon oppitunnin vetäjästä ja prosessikartoissa esiintyi kronologinen sekä tähtimäinen rakenne oppitunnin episodien välillä. Opetusharjoittelijoiden mainitsemat episodien tavoitteet ovat sisällöltään asiapitoisia ja liittyvät tiiviisti oppitunnin pohjalta tiivistettyihin episodien keskeisiin sisältöihin.

The aim of this study is to analyze how much students can learn physics in collaborative maker project at school. There are very few studies that have studied physics about learning in maker projects. Previous studies have shown that students learn different skills related to thinking, problem solving, and collaborative working. This study produced knowledge about learning physics in open ended maker project. It also aimed to show how learning is related to student’s maker artefact. The physics learning test was also at the center of this study because it was needed to know how much it actually measured student’s knowledge about practices in physics. This study was done as a part of Co4-Lab -project and students from one school in the capital region of Finland took part of lifehacks project. Students were in sixth grade (N=49) at the time of the project and it took almost one year. At the Lifehack project the students made a prototype of an innovation that would help them in their day-to-day life. Before and after the innovation project the students took part in a test where their knowledge in practices of physic were meas-ured. Pre-test and post-test result were analyzed quantitatively. Qualitative analysis was done to categorize prototypes according to scientific elements seen in prototypes. This study shows that students do learn physics in an open ended maker project. Students’s physics learning depends on what kind of innovation the student has done. If a student does a scientific innovation, the student will more likely have good outcomes in post-test. There is also evidence that achievement in pre-test will predict how scientific the student’s prototype will be. Based on the results of this study, recommendations can be given to teachers who are going to implement the maker project at school.

Luonnontieteellisillä aloilla on kansainvälisesti työvoimapulaa pätevistä työntekijöistä, ja on myös ennustettu, että tämä puute on kasvamassa tulevaisuudessa. Myös kiinnostus luonnontieteiden opiskeluun on laskussa, samoin luonnontieteellisten aineiden opintotulokset. Jotta luonnontieteellisillä aloilla olisi jatkossa tarpeeksi osaajia, tulisi luonnontieteellisten alojen opiskelijoiden määrää lisätä, ja tätä kautta lisätä luonnontieteellisiltä aloilta valmistuneiden määrää. Jotta fysiikan opiskelijoiden määrää voidaan lisätä, tulisi fysiikan aineenvalinnan relevanssitekijöitä kartoittaa, jotta niitä voidaan hyödyntää opetuksessa. Fysiikan aineenvalinnan relevanssitekijöitä luokiteltiin tässä tutkielmassa Stuckeyn ja kumppanien luoman relevanssimallin avulla. Tätä relevanssimallia on hyödynnetty aiemminkin opetuksen relevanssitutkimuksessa, sekä opetuskokonaisuuksien kehityksessä. Tämän relevanssimallin mukaan relevanssin määritelmä on monimuotoinen, ja sitä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta, henkilökohtaisesta, yhteiskunnallisesta, sekä ammatillisesta. Tähän relevanssimalliin lisättiin tässä tutkielmassa vielä episteeminen näkökulma. Tutkielmaa varten kerättiin aineistoa Helsingin yliopiston fysiikan opiskelijoiden, sekä fysiikan aineenopettaja opiskelijoiden keskuudesta syksyllä 2022 (N = 40). Tutkimusmenetelmänä oli kyselylomaketutkimus, ja korrelaation analyysimenetelmänä T-testi. kyselylomake oli laadittu Likert-asteikko muotoon. Tutkielman päätutkimuskysymyksinä olivat: mitkä relevanssitekijät vaikuttivat eniten opiskelijoiden aineenvalintaan, sekä millaista korrelaatiota eri relevanssin ulottuvuuksien välillä on havaittavissa. Tulokset osoittivat, että fysiikan aineen valinneet opiskelijat arvostivat sitä, että fysiikka on heille henkilökohtaisesti kiinnostavaa, sekä tulevan ammatin mielekkyyttä. Aineenvalintaan vaikuttaneita tekijöitä ilmeni kaikkien relevanssin ulottuvuuksien välillä, mutta erityisesti henkilökohtainen ja episteeminen ulottuvuus korostuivat tuloksissa.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Ilmastonmuutos on monimutkainen ja monitieteinen ilmiö, johon liittyy lukematon määrä osittain huonosti tunnettuja vuorovaikutuksia ja takaisinkytkentöjä. Ilmiön ymmärtäminen vaatii huomattavan käsiteviidakon hallitsemista ainakin jollakin tasolla. Koulun merkitys oppijoiden maailmankuvan muokkaajana on keskeinen, mutta suomalaisia tutkimustuloksia koulutien aikana muodostuneista käsityksistä ilmastonmuutoksesta on vähän. Konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaan yksilöt kehittävät ymmärrystään aktiivisesti, olemassa olevien ajatusmalliensa pohjalle. Ihmisellä voi olla tietystä aiheesta samaan aikaan myös useita vaihtoehtoisia käsityksiä. ”Virheellisten” käsitysten erottaminen ”oikeista” ei siis ole yksiselitteistä. Opetuksen tuloksena voi joskus olla kahden perspektiivin tilanne, jossa uusi aines otetaan aikaisempien ideoiden rinnalle. Lähihistoriassa sekä luonnontieteiden tutkimus että opetus ovat olleet näkökulmaltaan reduktionistisia: ajatellaan, että monimutkaiset systeemit voidaan ymmärtää analysoimalla niiden yksinkertaisempia komponentteja. Tästä näkökulmasta maailman voi selittää lineaaristen syy-seuraussuhteiden avulla niin, että luonnosta tulee deterministinen ja ennustettava. Reduktionistinen ajattelu on johtanut huomattavaan tiedon lisääntymiseen, mutta globaalien, monimutkaisten ja kokonaisvaltaisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, tarkasteluun lähestymistapa ei riitä. Sen rinnalle tarvittaisiin systeemiajattelua, ajattelutapaa, jossa pyritään selittämään, ymmärtämään ja tulkitseman monimutkaisia ja dynaamisia systeemejä. Maapallon ilmasto muuttuu ja on muuttunut aina. Teollisen aikakauden alettua muutos on kuitenkin ollut ennennäkemättömän nopeaa. On epätodennäköistä, että mitkään ilmastoon vaikuttavista luonnollisista sykleistä selittäisivät havaittua trendiä. Fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyminen on kasvattanut ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuutta. Tästä on seurannut ilmakehän ja sen seurauksena myös merien ja maa-alueiden lämpenemistä. Ilmastonmuutosta on käsitelty luonnontieteiden oppitunneilla jo vuosia. Suomalaisten lukion opetussuunnitelman perusteiden yleisissä tavoitteissa mainitaan tietoisuuden kehittäminen ihmisten toiminnan vaikutuksesta maailman tilaan, halu ja kyky toimia demokraattisessa yhteiskunnassa vastuullisesti sekä yhteisenä aihekokonaisuutena kestävä kehitys. Ilmastonmuutos mainitaan erikseen kuitenkin vain oppiainekohtaisissa opetussuunnitelman perusteissa, maantiedon kohdalla. Oppijoiden käsityksiä ilmastonmuutoksesta on tutkittu paljon eri puolilla maailmaa. Ajasta, paikasta ja kouluasteesta riippumatta esiin nousevat samat virhekäsitykset. Näistä yleisin on ns. otsoniaukkoteoria, johon liittyy usein ajatus siitä, että CO2 (tai yleisemmin kasvihuonekaasut) tuhoavat otsonikerrosta. Lisäksi CO2 rinnastui usein ilmansaasteisiin. Toinen virhekäsitysten kokonaisuus liittyy lyhyt- ja pitkäaaltoiseen säteilyyn, joiden erot eivät vaikuta olevan opiskelijoiden ajatusmalleissa minkäänlaisessa roolissa. Myös kasvihuonekaasujen jakaumasta ilmakehässä on usein havaittu vääriä käsityksiä; tyypillisesti niiden ajatellaan muodostavan kerroksen, joka vangitsee ja/tai heijastaa lämpöä. Keväällä 2017 fysiikan ylioppilaskokeessa oli ilmastonmuutokseen liittyvä jokeritehtävä, jonka c-kohdassa piti pohtia syitä siihen, että ilmakehän kohonnut CO2-pitoisuus muuttaa ilmastoa. Tämän työn tutkimusongelmana oli selvittää, millaisia käsityksiä kokelailla oli CO2:n roolista ilmastonmuutoksessa. Tutkimukseen poimittiin 19 lukion abiturienttien kaikki vastaukset. Tutkimusmenetelmänä käytettiin temaattista analyysiä. Tutkimuksessa havaittiin, että fysiikan ylioppilaskokelaiden ymmärrys ilmastonmuutoksen fysikaalisista perusteista on vaihtelevan tasoista. Virheellisistä käsityksistä yleisimpiä olivat muissakin tutkimuksissa havaitut ajatukset, että CO2 heijastaa sähkömagneettista säteilyä, muodostaa ilmakehään kerroksen tai rajapinnan ja tuhoaa otsonikerrosta. Saadut tulokset sopivat yhteen myös oppikirjojen puutteita käsittelevien tulosten ja toisaalta suomalaisten oppikirjojen esitystavan kanssa. Ilmastonmuutos ja saastuminen on tyypillisesti opiskeltu samassa yhteydessä, jolloin niihin liittyvät käsitteet ja mekanismit sekoittuvat helposti. Oppimateriaalin tapa kuvittaa kasvihuoneilmiötä näkyy selkeästi opiskelijoiden vastauksissa ja niihin liitetyissä piirroksissa. Luonnontieteiden opetuksen traditiot eivät myöskään todennäköisesti tue systemaattisen ajattelun kehitystä.

The subarctic ponds of northern Fennoscandia are often clear-water, fish-free and oligotrophic (relatively low primary production). The ponds in the area are useful physical geography research sites, as the human impact in these areas is relatively small. These ponds are often phosphorus-limited and serve as good indicators of air pollution. Understanding and anticipating changes in water chemistry is particularly important for both the people and the ecosystems in the region. Changes in these ecosystems due to the climate change, for example, can be harmful. The effects of the climate change are and will continue to be strongest in arctic and subarctic areas. The current relatively short growing season is lengthening, so habitats and vegetation zones will either relocate or, alternatively, organisms and plants will have to adapt to the changing conditions. Yet many of the cold-water endemic species worldwide will become extinct. The aim of this thesis was to focus on the biomass of benthic algae growing on the rocks of subarctic ponds. These cyanobacteria, green algae, and diatoms are important primary producers in subarctic ponds and an important part of the food web in these waters. The biomass in this thesis refers to the actual amount of benthic biomass expressed by the amount of dissolved nutrients (not their theoretical, potential amount). The aim of the thesis was to find out how well the physical variables (pond area, average water temperature of the last month of measurement and median solar radiation) and chemical variables (water metal and nutrient concentrations, pH, and conductivity) explain the benthic biomass of subarctic ponds. The Kilpisjärvi area is the only area in Finland that belongs to the old Caledonian orogeny range in the northern part of Fennoscandia. All these 39 ponds were studied, and they are located in Kilpisjärvi in Finnish Lapland, in the areas of about 30 km² of Malla Strict Nature Reserve and about 40 km² of Ailakkavaara, at altitudes of 486–882 m a.s.l. Some of the ponds are located above and some below the tree line. Water samples were collected in August 2020, when data from continuous temperature and radiation meters installed in the late summer of 2019 were also read. During the sampling of the ponds, the biomasses of epilithic, rock-bearing benthic algae groups were measured with a BethoTorch field device and a water pH with a YSI PRO field meter. Water samples were analyzed for metal concentrations by ICP-MS and nutrient concentrations by IC. The results obtained after this spectrometric and chromatographic laboratory analyzes were analyzed statistically, including by means of a generalized linear model (GLM). The water chemistry of the ponds and the biomass of benthic algae are affected by many biotic and abiotic factors. Among other things, geographical location, topography, and climate (in the polar region or the equator) affect both water chemistry and pond biomass. The total metal concentrations in the studied ponds ranged from about 20 to 220 μg/l and the nutrient concentrations from about 2 to 17 mg/l. Based on the results, the chemical variables explained the occurrence of 57 % diatoms, 56 % green algae, and 27 % cyanobacteria, and the physical variables explained 28 % diatoms, 8 % green algae, and 4 % cyanobacteria. According to the F-test, of the chemical variables, the metal concentrations in the water played the largest role in the biomass of benthic algae. The pond area had the largest impact from the physical variables. Surprisingly, nutrients did not appear to play much role in the benthic biomass, although the literature suggests that. The warmer the water, the more likely cyanobacteria are the dominant species and the colder the water more likely are diatoms. This is because the growth peak of cyanobacteria coincides with the warmest time of the year, late summer, and diatoms in springtime immediately after the break-up of ice. The advantage of the BenthoTorch instrument was it is ease of use and speed of measurement, but more specific results could have been obtained, for example, by microscopy of the abundance of the benthic species. In the future, special attention should be paid to the stabilization of chlorophyll-a concentrations in the measurement of benthic algae biomasses. This could produce results that are more consistent and comparable.

Nuoruusiän idiopaattinen skolioosi (adolescent idiopathic scoliosis, AIS) on yleinen selkää käyristävä sairaus, jonka esiintyvyys on 1-3 % 10-18-vuotiailla nuorilla. Fysioterapeuttiset harjoitukset ovat pitkään olleet kiistanalaisia AIS:n hoidossa. Euroopan maissa on vaihtelevasti käytössä erilaisia fysioterapeuttisia menetelmiä, mutta yleisemmin lievään ja kohtalaiseen skolioosiin suositellaan tukiliivihoitoa. Systemoidun katsauksen tarkoitus oli selvittää, millaista näyttöä fysioterapeuttisista harjoituksista on AIS:n hoidossa. Katsaukseen haettiin viimeisen 15 vuoden ajalta alkuperäistutkimukset AIS:n hoidosta fysioterapeuttisilla harjoituksilla. Kuusi tutkimusta täytti asetetut kriteerit. Katsauksen tutkimuksissa Cobbin kulma pieneni harjoitusten avulla 1-8 astetta. Yksilöllisesti suunnitellut liikkeet, kuten selän aktiivinen oikaisu ja Schroth-menetelmä vaikuttivat tehokkaimmilta. Tulosten perusteella fysioterapeuttiset harjoitukset voisivat sopia lievän tai keskivaikean AIS:n hoitoon. Näyttö fysioterapeuttisten harjoitusten puolesta on kuitenkin heikkoa, sillä katsauksen tutkimukset olivat huonolaatuisia. Aiheesta tarvitaankin laadukkaampia kontrolloituja tutkimuksia, joissa verrataan fysioterapeuttisia harjoituksia tukiliivihoitoon.

Ponnistusvirtsankarkailu on naisilla yleinen ja kiusallinen vaiva. Sen ensilinjan hoito on fysioterapia, jonka tehon esitetään kirjallisuudessa olevan 50 %:n luokkaa. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää HUS Naistensairaalan tarjoaman fysioterapian vaikuttavuutta tarkastelemalla fysioterapiassa käyneiden potilaiden tyytyväisyyttä ja päätymistä virtsankarkailutoimenpiteeseen. Potilasaineisto käsittää 156 naista ja se on kerätty takautuvasti HUS Naistensairaalassa vuonna 2012 ponnistusvirtsankarkailun tai ponnistusvoittoisen sekamuotoisen virtsankarkailun takia fysioterapiassa käyneistä. Taustatiedoiltaan potilaat olivat keskimäärin hieman alle 50-vuotiaita, premenopausaalisia, normaalipainoindeksin ylärajalla ja kärsivät melko puhtaasta ponnistusvirtsankarkailusta. Tulokset analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Päätulosmuuttujana käytettiin virtsankarkailutoimenpiteeseen päätyvien osuutta ja lopulta useampi kuin joka kolmas potilaista päätyi toimenpiteeseen. Valtaosa potilaista koki kuitenkin hyötyneensä fysioterapiasta ainakin jonkin verran. Riskitekijöiksi fysioterapian epäonnistumiselle nousivat vaikea-asteinen virtsankarkailu, aiempi epäonnistunut fysioterapia ja tupakointi. Kokonaisuudessaan tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että fysioterapiaan lähetettävät potilaat tulisi valikoida entistä harkitummin potilaan ponnistusvirtsankarkailun vaikeusaste ja motivaatio huomioiden, jotta fysioterapian niukat resurssit voitaisiin kohdentaa vain sitä objektiivisesti tarvitseville. Myös fysioterapeutin ja hoitavan lääkärin yhteistyötä tulisi mahdollisesti lisätä.