Browsing by Title

Tutkielma on kirjallisuuskatsaus aiheesta sepelvaltimotauti hampaanpoistopotilailla. Tutkimus pyrkii parantamaan potilasturvallisuutta ja vähentämään sydänsairaiden potilaiden suukirurgiseen hoitoon liittyvää epätietoisuutta kirurgiaa tekevien hammaslääkäreiden keskuudessa. Tieteelliset artikkelit kerättiin PubMed -tietokannasta. Tietoa haettiin myös oppikirjoista ja Terveysportti.fi internetsivustolta. Tutkielma painottuu hammaslääkärin vastaanotolla relevantteihin asioihin. Esiin nousevat potilaan lääkityksen ja mahdollisten leikkausten (pallolaajennus, ohitusleikkaus) sekä vierasaineiden (verisuonistentti, tahdistin) merkitys hampaan poiston yhteydessä. Erityisesti painottuen potilaan toimenpidekelpoisuuden ja yleisterveydentilan arviointiin erilaisia luokituksia hyödyntäen. Tutkielmassa käydään läpi myös antibioottiprofylaksian tarpeen punnitseminen, potilaan lääkityksien aiheuttamat riskit ja hoitoon liittyvien mahdollisten komplikaatioiden ennaltaehkäisy ja välttäminen, sekä ohjeistus siitä kuinka toimia akuutissa tilanteessa. Tietoa sepelvaltimotaudista on paljon. Hammaslääkärin vastuulle jää kuitenkin hammaslääketieteellisten suukirurgisten toimenpiteiden yhteydessä olennaisten yleislääketieteellisten asioiden ymmärtäminen ja riskien arvioiminen. Etenkin väestön vanhentuessa tulee peruskoulutetun hammaslääkärin omata riittävät valmiudet kohdata sydänsairaita potilaita. Tämän myötä kasvaa myös vastuu oman tiedon päivittämisestä.

Tämän työn tarkoituksena oli tuottaa kattava kansainvälinen kirjallisuuskatsaus hampaattomien potilaiden ortognaattisesta ja preproteettisesta kirurgiasta. Pyrimme keräämään tietoa hoidon suunnittelusta, hoidon toteutuksesta, sekä hoidon lopputuloksista eri menetelmin toteutettuina. Selvitimme myös 3D-teknologian avustuksella toteutetun kirurgisen suunnittelun mahdollisuuksia hampaattomien leukojen osteotomialeikkauksissa. Lisäksi suoritimme kyselytutkimuksen Suomen yliopisto- ja keskussairaaloiden suu- ja leukakirurgian potilasmateriaalista hampaattomien potilaiden skeletaalisten virheiden kirurgisesta korjaamisesta. Tavoitteena oli kartoittaa, kuinka paljon Suomessa on toteutettu täysin hampaattomien leukojen ortognaattista kirurgiaa, millä indikaatioilla ja tekniikoilla. Tutkimusaineiston hakuun käytettiin lääketieteen ja hammaslääketieteen tietokantoja, mm. Pubmed, joiden avulla hankittiin tietoa hampaattomille potilaille suoritettavista leukojen alueen ortognaattis-kirurgisista toimenpiteistä proteettisen hoidon yhteydessä. Hoidon suunnittelussa kriittisessä osassa on tarkka kefalometrinen analyysi purennan aseman ja luustollisen suhteen määrittämiseksi, sekä huolellinen leukamallien tai 3D-mallintamisen avulla toteutettu leikkaussuunnittelu. Nykyään eniten käytetty menetelmä on valmistaa hampaattomalle potilaalle implanttikantoiset proteesit jo ennen ortognaattista leikkaustoimenpidettä, jolloin potilasta voidaan käsitellä leikkauksen aikana kuten hampaallista potilasta. Tämä menetelmä on parantanut leikkaustuloksen ennustettavuutta ja tarkkuutta. Kyselytutkimuksessa selvisi, että Suomessa suoritetaan yhä ainakin jossakin määrin ortognaattista kirurgiaa hampaattomille potilaille. Alhaiseksi jääneen vastausprosentin vuoksi alueellisten erojen ja tarkempien toimenpidemäärien raportoiminen ei ollut mahdollista. Leikkaustekniikoiden kehittymisen myötä pystytään saamaan funktionaalisesti sekä esteettisesti ennakoitava ja potilasta miellyttävä lopputulos, hoidon riskit huomioiden. 3D-teknologian kehittyminen tarjoaa hyvin tarkan ja ennustettavan menetelmän leikkauksien toteuttamiselle.

Eräässä bordercolliesuvussa on havaittu koirilla hampaiden kruunujen voimakasta kulumista ja muita hammassairauden oireita. Oirekuva ei sovi mihinkään tunnettuun koirien hammassairauteen. Tässä eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielmassa kootaan yhteen näillä koirilla tavattuja oireita, tutustutaan erilaisiin hammassairauksiin, jotka voisivat olla oireilun taustalla, sekä etsitään koirien geeneistä sairautta aiheuttavaa tai sen sijainnin ilmaisevaa geenimutaatiota. Koska kyseessä on aiemmin tuntematon sairaus, jonka tyyppistä ei tunneta alan kirjallisuudessa, kirjallisuuskatsauksessa perehdytään ihmisillä vastaavanlaisia oireita aiheuttaviin sairauksiin ja koirilla raportoituihin hampaan kovakudoksen kehityshäiriöihin. Työn kokeellisessa osassa etsittiin virheitä koiran dentiinin sialofosfoproteiinia (DSPP) koodaavasta geenistä. Geenistä toivottiin löytyvän joko varsinaisen tautia aiheuttavaa mutaation tai polymorfismeja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, voiko mutaatio sijaita DSPPgeenissä tai periytyä sen mukana. Aineisto koostui kolmeltatoista samaan sukuun kuuluvalta bordercollielta geenitutkimusta varten kerätystä verinäytteestä. Koirista seitsemällä oli havaittu hammassairauden oireita. Lopuilla kuudella koiralla oli omistajien mukaan normaalit hampaat. Sairaista koirista oli käytettävissä erilaisia eläinlääkäreiden kirjoittamia potilaskertomuksia, röntgenkuvia ja valokuvia hampaista sekä omistajien kertomuksia havaituista oireista. Aineiston pohjalta kartoitettiin sairauden fenotyyppiä. Työn kokeellisessa osassa hypoteesinä on, että koiran DSPP-geenin eksoneissa kaksi, kolme tai neljä on mutaatio, joka aiheuttaa sairauden. Geeninäytteistä monistettiin PCRtekniikalla (polymeraasiketjureaktio) halutut alueet genomista, ja nämä alueet sekvensoitiin. Sekvenssejä verrattiin koiran DSPP-sekvenssiin (CanFam 2) NCBI:n Blast-työkalulla. Näytteistä ei löytynyt sairauden periytymistä aiheuttavaa tai sen periytymistä noudattavaa geenimutaatiota. Näin voidaan sanoa, ettei sairauden aiheuttava mutaatio ole tapahtunut tutkituilla geenialueilla ja että se ei periydy DSPPgeenin mukana. Jatkossa sairauden aiheuttavaa geenivirhettä tulee etsiä muualta koiran genomista.

Fetaalialkoholisyndrooma (FAS) on oireyhtymä, joka johtuu äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä. FAS-oireyhtymää esiintyy 1-2 lapsella jokaista tuhatta syntyvää lasta kohden. Diagnoosin muodostaa eri oireiden yhdistelmä: lapsen raskaudenaikainen ja syntymän jälkeinen kasvuhäiriö, keskushermoston toimintahäiriöt, kasvojen tyypilliset piirteet ja muut elimistön epämuodostumat. Edellä mainittujen oireiden lisäksi sikiöaikainen runsas alkoholialtistus on varmistettu. Huuli- ja suulakihalkiot ovat yksi yleisimmistä synnynnäisistä kasvojen epämuodostumista lapsilla. Niitä esiintyy jopa yhdellä lapsella jokaista viittäsataa syntyvää lasta kohden. Halkiot syntyvät sikiölle ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Halkioiden syntymekanismi on monitekijäinen eli siihen vaikuttavat sekä perimä että ympäristötekijät. Tutkielman tavoitteena on kuvata FAS-lapsen, jolla on halkio, hampaiston ja kasvojen rakenteet, ja verrata niitä FAS-lapsen ja halkiolapsen vastaaviin rakenteisiin. Tutkimus sisältää kirjallisuuskatsauksen ja asiakirjatutkimuksen. Asiakirjatutkimus tehtiin neljän potilaan hampaiston ja leukojen hoitoon liittyvistä röntgenkuvista. Ptg-kuvista laskettiin lasten hampaistoikä ja arvioitiin sen korrelointia kronologiseen ikään. Kallolateraalikuvista arvioitin pehmytkudokset ja leukojen, hampaiston ja kallon väliset suhteet. Aineisto on peräisin Huuli- ja suulakihalkiokeskuksesta. Lapsilla, joilla on sekä FAS-oireyhtymä että halkio, esiintyi enemmän hampaistoiän jälkeenjääneisyyttä ja maksillan retrognatiaa, kuin lapsilla, joilla oli vain FAS-oireyhtymä tai halkio. Hampaistoiän jälkeenjääneisyyttä lisäsi halkion vakavuus. Nämä erityiset piirteet tulisi huomioida lapsen, jolla on sekä FAS-oireyhtymä että halkio, hoidossa ja diagnostiikassa. Potilasaineiston pienuuden ja hajanaisuuden vuoksi varmempien johtopäätösten tekeminen vaatii kuitenkin lisätutkimuksia laajemmalla potilasaineistolla.

Hemp was once the most widely used textile fiber, as it can be grown in a large part of the world, including Finland. It is an ecological textile plant, because it doesn't require much irrigation or pesticides. Hemp fiber is very durable, breathable and moisture-absorbing and doesn't mold easily. The aim of the study is to explore the weaving methods of the hemp yarn, find the functional product applications and produce weaving patterns for amateur weavers. The goal is to make it easier for hand weavers to start using hemp fiber in their projects. The research method was qualitative design-based research. The data consisted of prototypes produced by the researcher, prototyping process journal and interview with an expert in the field. The prototypes were woven with various weaves and setts with Java-hemp yarn. 39 samples were woven from two warps. The properties of the samples were evaluated independently and in the interview with the expert. The properties were examined with haptic and visual perception. The evaluation of the samples emphasized the applicability of the patterns to the weaving amateurs. Couple of the samples were washed in order to find out how the textiles change after washing them. The data was analyzed by using content analysis. The results were applied by producing five weaving patterns using different weaves and setts. The products of the weaving patterns were bathroom rug, decorative acoustic board, garden apron, drawstring backpack and grocery bag. The weaves utilized were warp-faced corkscrew, honeycomb, m's and o's, undulating twill and double fabric. The yarn used in the study was inelastic, got easily broken and produced lint, so it is suitable for experienced weavers and should be handled with care during the weaving process. Due to the washing properties, the most suitable weave patterns for this yarn have short floats and tight setts. The yarn was rough, thick and stiff, so it is not suitable for products that need to drape well or are worn next to skin. The best applications are easy-care home decor textiles and bag fabrics. The advantages of the yarn are its expressive appearance and fast weaving process due to the thickness of the yarn.

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani epäluotettavaa kertojaa Joel Haahtelan romaanissa Elena (2003) ja Annika Idströmin romaanissa Veljeni Sebastian (1985). Tarkastelen, millä tavoin minäkerronnan epäluotettavuus rakentuu romaaneissa. Luen teoksia rinnakkain, mutta tarkastelen niitä myös laajemmin suhteessa muihin epäluotettavista kertojista esitettyihin teorioihin. Teoreettisena taustana hyödynnän etenkin Ansgar Nünningin epäluotettavuuden signaaleja ja James Phelanin epäluotettavan kertojan tyyppijaottelua. Elena on melankolissävytteinen kertomus miehestä, joka alkaa seurata puistossa kohtaamaansa naista. Minäkertojan motiivit naisen suhteen vaikuttavat moraalittomilta ja erinäiset seikat vihjaavatkin kertojan epäluotettavuuteen. Veljeni Sebastian puolestaan on groteski kertomus nuoren Antin näkökulmasta kerrottuna. Kerronnan luotettavuus kyseenalaistuu kertojan iän ja epäeettisen toiminnan vuoksi. Saadakseni käsityksen romaanien kerronnasta tarkastelen luotettavuuden kyseenalaistavia tekijöitä, joita ovat tekstuaaliset signaalit, kuten puheen anomaliat, toisteisuus, paratekstit ja fiktion todellisuudessa mahdottomat tapahtumat. Lisäksi kertojien epäluotettavuuden tulkintaan ohjaavat kontekstuaaliset signaalit, jotka viittaavat kertojien moraalisesti kyseenalaisiin arvoihin. Analysoin kertojia erilaisten epäluotettavuuden kategorioiden avulla, ja erittelen epäluotettavuuden ilmenemistä faktojen, etiikan sekä tiedon ja tunnistamisen akseleilla. Analyysini mukaan kertojien epäluotettavuuden aste vaihtelee. Haahtelan romaani voidaan nähdä kertojan yrityksenä puolustautua vaimon menetykseen liittyvältä tuskalta siirtämällä tähän liittyvät tunteet ideaaliobjektiin. Poikkeuksellista on, että kerronnan ironia kohdistuu kertojan sijasta lukijaan. Idströmin romaanissa kertojan epäluotettavuus on staattisemmin läsnä alusta loppuun. Tapahtumien ambivalenssin vuoksi epäluotettavuus kuitenkin näyttäytyy ristiriitaisena. Voidaan tulkita, että kyse on psyykkisesti epätasapainoisen lapsen yrityksestä selviytyä julmassa maailmassa. Selviytyäkseen kertojan on kehiteltävä ihanneminä, joka personoituu mielikuvitusystävänä. Molempien kertojien epäluotettavuutta tarkasteltaessa keskiöön nousevat siis kertojille tärkeät, saavuttamattomat hahmot.

Japanilainen kukkien katselu saa ihmiset sekä Japanissa, että ulkomailla liikkeelle keväisin. Etenkin ulkomailla japanilainen kukkien katselu on synonyymi kirsikankukkien kanssa. Kirsikankukat ovat kukkien katselun suosituin kohde, mutteivat suinkaan ainoa. Tämä tutkimus selvittää mistä japanilaisessa kukkien katselussa on kysymys ja millainen rituaali on kyseessä. Tutkimuksen teoria ja näkökulmat ovat eletty uskonto, rituaali sekä sekularisaatio. Tutkimuksen hypoteesi on, että japanilainen kukkien katselu on eletyn uskonnon rituaali. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä haetaan vahvistusta tälle hypoteesille. Toinen tutkimuskysymys on: edustaako kukkien katselu japanilaista kulttuuria sekularisoituneena rituaalina? Aineistona työssä on vuonna 2017 keväällä Japanissa (Kiotossa ja Tokiossa) suoritettu kenttätyö. Kenttätyö koostuu tarkkailu- ja osallistuvasta havainnoinnista sekä kymmenen japanilaisen haastatteluista. Haastattelut on suoritettu japaniksi ja käännetty englanniksi. Aineisto analysoidaan grounded theory-metodia käyttäen. Metodina grounded theory on lähellä aineistolähtöistä sisällön analyysiä, mutta siihen sisältyy oman teorian muodostaminen aineiston pohjalta. Kyseinen teoria esitetään ennen johtopäätöksiä. Tutkielman aineisto puoltaa alkuperäistä hypoteesia kukkien katselusta eletyn uskonnon rituaalina. Aineistosta nostetaan seitsemän teemaa, jotka muodostavat Japanissa kukkien katseluun liitettäviä merkityksiä. Nämä seitsemän teemaa ovat: seurustelu, kommunikaatio, ruoka ja juoma, kauneuden arvostus, kevään rituaali, henkinen kokemus sekä kukkien katselu japanilaisen kulttuurin symbolina. Aineiston pohjalta löytyneet teemat muodostavat kuvan japanilaisesta kukkien katselusta tärkeänä kansanjuhlana, jossa on sekä käytännöllisiä, että symbolisia merkityksiä. Kukkien katselussa yhdistyy monta japanilaisten rakastamaa asiaa. Osa näistä on japanilaisille tyypillisiä, jonka takia ne yhdistämällä saadaan rituaali, joka edustaa japanilaisuutta. Rituaali on uniikki japanilaisille, vaikka kirsikankukkien katselua harrastetaan muuallakin maailmassa.

Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassani paavi Johannes Paavali I:n eli Albino Lucianin (1912–1978) äkillistä kuolemaa syyskuussa 1978, siitä aiheutuneita ihmisten reaktioita ympäri maailmaa sekä niitä teorioita, joita kuoleman olosuhteista yleisesti esitettiin. Johannes Paavali I:n kuoleman tutkiminen on kirkkohistoriallisesti erittäin ajankohtaista, sillä siitä tulee kuluneeksi 40 vuotta syyskuun lopulla 2018. Johannes Paavali I on ollut katolisessa kirkossa muutenkin esillä, sillä syksyllä 2017 paavi Franciscus edisti hänen pyhimykseksi julistamistaan kohottamalla hänet Kunnianarvoisaksi. Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin vuosien 1978 ja 1990 välisen ajan kehityslinjat, jotka paavin kuolema aiheutti Vatikaanissa, ulkomaisessa lehdistössä sekä muussa keskustelussa, kuten salaliittoteorioita käsittelevässä kirjallisuudessa. Paavin kuoleman aiheuttamia välittömiä reaktioita ruodin sanoma- ja aikakauslehdissä kirjoitettujen uutisten ja artikkeleiden pohjalta. Paavin kuoleman uutisointi näkyi lehdissä eri tavoin. Sanomalehdissä keskityttiin kuvaamaan tunteita, joita paavin kuolema oli ihmisissä herättänyt. Paavin kirjoitettiin olleen rakastettu ja hänen poismenonsa järkytti siksi monia. Katolisissa aikakauslehdissä näkyi puolestaan kriittisempi ote Johannes Paavaliin ja ne tulkitsivat eritellymmin hänen vaikutustaan paaviuden instituution jatkumossa. Kuolema herätti alusta pitäen epäluuloisuutta ihmisten keskuudessa. Paavin ei uskottu voineen menehtyä luonnollisesti vain 33 päivän virkakautensa jälkeen. Näiden epäluulojen seurauksena syntynyttä keskustelua ja salaliittoja esitteleviä kirjoja käsittelen tutkimukseni pääluvuissa neljä ja viisi. Tällöin erittelen David Yallopin kirjan In God’s Name (1984) ja John Cornwellin kirjan A Thief in the Night (1989) esittelemiä ajatuksia, näkemyksiä sekä selvittelyä koskien paavin kuolemaa. Käsittelen tutkimuksessani Yallopin ja Cornwellin kirjoja, koska ne ovat saaneet vertaisistaan eniten huomiota niin katolisessa kirkossa kuin populaarikirjallisuudessa paavin kuolemaa käsittelevinä kirjoina. Yallopin ja Cornwellin kirjat esittivät yksityiskohtaisia tapahtumalinjoja paavin kuolemasta, mutta jättivät ihmiset edelleen epävarmuuteen kuoleman todellisista syistä.

Tutkielmassa tarkastellaan vammaisjärjestö Invalidiliittoa ja vammaisuutta suomalaisen sanoma- ja aikakauslehdistön juttuaiheina vuonna 2008. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin verrata toisiinsa Invalidiliiton tavoitekuvaa ja lehdistössä toteutunutta julkisuuskuvaa sekä pohtia, millaisia mahdollisuuksia vammaisjärjestöllä on muokata julkisuuskuvaansa. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan lehtijutuissa vallitsevia vammaisuuden ja vammaisten ihmisten representaatioita sekä miten niitä voitaisiin haastaa esimerkiksi poliittisesti korrektin kielen avulla. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii konstruktivismi. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat sosiaalinen vammaiskäsitys ja ajatus lehtijutuista julkisuustiloina, joissa eri toimijat kuvaavat, määrittelevät ja tulkitsevat sosiaalista todellisuutta. Tutkielmassa tarkastellaan journalismin- ja vammaistutkimusta koskevan kirjallisuuden avulla lehtijuttujen syntymisen dynamiikkaa, johon vaikuttavat mm. lehdistön toimintaperiaatteet ja yhteiskunnan vammaisuutta koskevat käsitykset. Invalidiliiton roolia dynamiikassa tutkitaan Invalidiliiton omien dokumenttien ja järjestöjen mediajulkisuutta koskevan kirjallisuuden avulla. Aineistona tutkielmassa käytettiin Invalidiliiton keräämää mediaseuranta-aineistoa, joka koostui 366 kappaleesta Invalidiliittoa koskevia lehtijuttuja. Aineistoa tarkasteltiin sekä määrällisesti että kehysanalyysin avulla. Kehysanalyysin kohteena olivat lehdistön esiinnostamat vammaiskäsitykset, joissa lehtijuttujen toimijat eli Invalidiliitto ja vammaiset ihmiset asetettiin erilaisiin rooleihin. Kehysanalyysin avulla aineistosta löydetään pärjäämisen, marginaalisuuden ja kustannustehokkuuden kehykset. Niiden taustalla havaitaan vaikuttavan voimakkaasti käsityksen Suomesta hyvinvointivaltiona, joka pitää huolen myös vammaisista jäsenistään. Kehyksissä vammaisten ihmisten todetaan toimivan seuraavissa rooleissa: yhteiskunnan tuella vammaisuutensa kanssa pärjäävinä ihmisinä (pärjäämisen kehys), vammaisuutensa takia ratkaisevalla tavalla erilaisina ihmisinä (marginaalisuuden kehys) tai yhteiskunnalle kuluja aiheuttavina (kustannustehokkuuden kehys). Invalidiliiton todetaan toimivan kehyksissä asiantuntijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana, jolla on vammaisiin ihmisiin nähden voimaannuttava ote. Tutkielman päätelmissä todetaan lehtijuttujen taustalla vaikuttavien vammaiskäsitysten olevan negatiivisia ja/tai stereotyyppisiä ja esitetään keskustelua poliittisesti korrektista kielestä keinoksi vammaisuuden esittämisen tapojen monipuolistamiseksi. Invalidiliiton tavoitekuvan ja lehtijutuissa määrittyvän julkisuuskuvan välisistä eroista suurimmaksi havaitaan Invalidiliiton erillisyys vammaisiin ihmisiin nähden. Invalidiliitolla todetaan olevan mahdollisuuksia vaikuttaa julkisuuskuvaansa, mutta mahdollisuuksien olevan rajalliset muun muassa kansainvälisestikin kolmannen sektorin toimijoita kohtaan lisääntyneen kriittisyyden takia.

Hankintalainsäädännön viimeisin kokonaisuudistus tuli voimaan kesäkuun alusta vuonna 2007. Uudistus koostui julkisista hankinnoista annetusta laista (348/2007, hankintalaki). Lakia täydentävät sähköisestä huutokaupasta ja dynaamisesta hankintajärjestelmästä annettu laki (698/2011) sekä julkisista hankinnoista annettu valtioneuvoston asetus (614/2007, hankinta- asetus). Hankintalaissa ja sitä täydentävissä säädöksissä säädetään lakien soveltamisalaan kuuluvien yksiköiden hankintojen kilpailuttamismenettelyistä ja niihin liittyvistä oikeusturvakeinoista. Voimassa olevat kansalliset julkisten hankintojen menettelyjä sääntelevät säädökset perustuvat unionin hankintoja koskeviin direktiiveihin 2004/17/EY sekä 2008/18/EY. Kansallinen laki julkisista hankinnoista sisältää hankintadirektiivin määräyksiin perustuvien säännösten ohella myös sääntelyä EU kynnysarvon alittavista hankinnoista, ns. B-palveluista sekä palveluja koskevista käyttöoikeussopimuksista. Hankintalain oikeusturvakeinoja on muutettu kesäkuun alusta vuonna 2010 voimaantulleella lailla (321/2010). Muutoksella on pantu täytäntöön neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/66/EY (oikeussuojadirektiivi) sekä korotettu hankintalain mukaisia kansallisia kynnysarvoja valtioneuvoston selontekoon (VNS 7/2008 vp) eduskunnan antaman kannan (EK 5/2009 vp) mukaisesti. Markkinaoikeuden määräämiksi seuraamuksiksi säädettiin hankintasopimuksen tehottomuusseuraamus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen. Uudet seuraamukset koskevat vain EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja. Aikaisemmin käytössä olleista seuraamuksista hyvitysmaksun määrää täsmennettiin, minkä lisäksi muun muassa seuraamusten yhteisvaikutuksesta säädettiin uusi oma pykälä. Oikeussuojadirektiivin keskeisenä tavoitteena on ollut oikeussuojakeinojen tehostaminen ennen kuin hankintaa koskeva sopimus tehdään, koska hankintasopimuksen solmiminen välittömästi hankintapäätöksen jälkeen, oli johtanut siihen, ettei tuomioistuimen ollut enää mahdollista tehokkaasti puuttua hankintaan. Varsinkin tilanteissa, joissa hankinta on toteutettu suorahankintana eli ilman tarjouskilpailua, valvontadirektiivien oikeussuojakeinot ovat olleet tehottomat. Sopimussuhde hankintayksikön ja toimittajan välillä on useimmiten alkanut siinä vaiheessa, kun mahdolliset muut tarjoajat saavat tiedon hankinnasta, eikä muutoksenhaulla ole päästy hakijaa tyydyttävään lopputulokseen. Myös Euroopan unionin tuomioistuin on edellyttänyt, että kansallisen lainsäädännön tulee mahdollistaa muutoksen hakeminen hankintapäätökseen ennen hankintasopimuksen tekemistä niin, että virheellinen hankintapäätös voidaan tosiasiallisesti kumota eikä oikeus vahingonkorvaukseen yksinään ole riittävä oikeussuojakeino. Ensimmäiset uusia oikeussuojakeinoja koskevaa ratkaisua markkinaoikeus antoi vasta kaksi ja puoli vuotta hankintalain oikeussuojauudistuksen jälkeen marras-joulukuussa vuonna 2012. Ratkaisuista toisessa (MAO:403/12) markkinaoikeus määräsi hankintayksikön maksamaan seuraamusmaksua valtiolle, mutta valittajan vaatimus tehottomuusseuraamuksesta hylättiin, koska myös sen tarjous oli ollut tarjouspyynnön vastainen. Toisessa ratkaisussa (MAO:510/12) markkinaoikeus määräsi suorahankintasopimuksen tehottomaksi. Tutkimuksessa todetaan, että pienellä varauksella (päätökset ovat vailla lainvoimaa) voidaan näiden markkinaoikeuden ratkaisujen perusteella jo todeta, että hankintalain oikeusturvauudistuksen mukaisilla EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin kohdistuvilla oikeussuojakeinoilla voidaan tehokkaasti turvata sekä EU-oikeuden tehokas toteutuminen että yksittäisessä oikeusprosessissa muutosta hakevan kilpailevan toimittajan syrjäytetyt oikeudet. Hankintalain oikeusturvauudistuksen uudet oikeussuojakeinot koskevat ainoastaan EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja. Kun kyseessä on kansallinen suorahankinta tai muu hankintamenettely, jossa hankintasopimus on solmittu ennen markkinaoikeuskäsittelyä, ei tuomioistuimella ole tehokasta keinoa puuttua hankintaan. Lisäksi muutoksenhakijan oikeusturvan tehokkuutta vähentää markkinaoikeuden ja erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden pitkät käsittelyajat, mikä saattaa johtaa muutoksenhakijan reaaliseen oikeussuojan tehottomuuteen myös EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa. Tutkimuksessa ehdotetaan kilpailevan toimittajan oikeussuojan parantamiseksi, että uudet oikeussuojakeinot ulotettaisiin myös kansallisiin hankintoihin ja samalla niiden kynnysarvoja nostettaisiin, millä uskotaan olevan positiivisia vaikutuksia sekä tuomioistuinten käsittelyaikoihin että kilpailuttamisesta hankintayksiköille ja toimittajille kuluja aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan.