Browsing by Title

Tutkimukseni kohteena on irlantilaisen Patrick McCaben romaani The Butcher Boy (1992). Tutkielmassani selvitän romaanin päähenkilön identiteetin rakentumista suhteessa traditionaalisiin ja moderneihin kulttuurisiin identiteetteihin. Tutkin, kuinka päähenkilö aktiivisesti konstruoi identiteettiään erilaisia kulttuurisia aineksia hyväksikäyttäen. Työssäni selvitän myös, mikä rooli romaanin yhteisöllä ja yksilön ja yhteisön välisellä vuorovaikutuksella on päähenkilön identiteetin rakentumisessa. Lisäksi pohdin romaanin kerrontaratkaisun merkitystä päähenkilön identiteetille. Teoreettisena taustana tutkimuksessani käytän Stuart Hallin, Mikko Lehtosen, Paul Ricoeurin ja Anthony Giddensin pohdintoja identiteetistä ja sen luonteesta. Taustoitan tutkimustani historiallisella tiedolla Irlannin itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenien erikoisesta sisäänpäinkääntyneisyyden ajasta, joka on vahvasti läsnä myös Patrick McCaben romaanissa ja sen avainkysymyksissä. Pro gradu -työssäni osoitan McCaben romaanin osallistuvan uudenlaiseen ja avoimeen irlantilaiseen historialliseen kerrontaan, joka tarkastelee kriittisesti presidentti Eamon de Valeran ajan tasavallan ”pimeää” aikaa, jota leimasi ahdasmielisyys, konservatismi ja takapajuisuus. McCabe kuvaa romaanissaan yksilöä, jolle toimivan ja tyydyttävän identiteetin rakentaminen tässä yhteiskunnassa on mahdotonta. Vasta irtauduttuaan yhteisönsä normeista ja säännöistä päähenkilö kykenee asettumaan identiteettiin, jonka hän voi lausua omakseen. Katson, että McCaben romaani antaa äänensä Irlannin virallisesta nationalistisesta retoriikasta puuttuneelle subjektille. Päähenkilön tarinalla Patrick McCabe nostaa romaanin keskiöön yksilöllisen kokemuksen merkityksen kansallisen historian tarkastelussa.

Syyskuussa 2018 Nike julkaisi mainoskampanjan, jonka kasvona oli vahvasti mielipiteitä jakava Amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Colin Kaepernick. Niken kampanja ei ole poikkeus, vaan poliittisesti latautuneisiin aiheisiin kantaa ottavista yrityksistä on enenevissä määrin esimerkkejä. Kannanotoilla ei ole välttämättä mitään yhteyttä yritysten tuotteisiin, joka indikoi selvästi sen lisääntynyttä tärkeyttä, mitä brändi edustaa ja mitä sen tuotteiden kuluttaminen tarkoittaa kuluttajan identiteetin kannalta. Tämän työn tarkoitus on tarkastella kuluttamista identiteettitaloustieteen kehyksessä. Identiteettitaloustiede perustuu sosiaalisen identiteetin teoriaan ja se tarjoaa työkaluja identiteetin roolin tutkimiseen taloudellisessa päätöksenteossa. Tutkielma esittelee identiteettitaloustieteen teorian, sen psykologisen taustan sekä relevanttia identiteettitaloustieteen tutkimusta. Identiteettiä kuluttamisessa käsitellään taloustieteen sekä markkinoinnin näkökulmasta ja esitellään kuluttamisen identiteettimalli. Nike:n mainoskampanjaa käytetään tapausesimerkkinä, joka tarjoaa esimerkin identiteettimallin käytännön applikaatiosta tilanteessa, jossa identiteetti selvästi vaikuttaa kuluttamiseen. Kuluttamisen identiteettimallin antamat tulokset ovat linjassa havaintojen kanssa, joiden mukaan Niken liikevaihto kasvoi mainoksen myötä merkittävästi, mutta ei radikaalisti. Identiteetti ja siihen liittyvät normit vaikuttavat kiistatta kuluttamiseen ja yritysten toimintaan, sillä siinä missä identiteetti ennen perustettiin työhön tai ammattiin, se perustetaan nykyään enenevissä määrin muihin asioihin, joita ilmaistaan kuluttamisen kautta. Yrityksillä on insentiivi muuttaa sosiaaliryhmiä tai niissä vallalla olevia normeja siten, että ihmiset kuluttaisivat heidän tuotteitaan enemmän. Kilpailluilla markkinoilla firmat voivat pyrkiä ankkuroimaan tuotteensa johonkin identiteettiin ja siten vähentää tuotteidensa korvaavuutta ja saada hinnoitteluvoimaa. On selvää myös, että poliitikot ja muut valtaa pitävät instituutiot ovat kiinnostuneita siitä, miten tiettyjen tuotteiden kulutukseen voidaan vaikuttaa, esimerkiksi miten vähennetään epäterveellisen ruoan syöntiä tai ilmastolle haitallisten tuotteiden kulutusta. Identiteetin ja kulutuksen välisen suhteen ymmärtäminen voi tarjota tähän uusia työkaluja ja käytäntöjä.

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen identiteettiä Miika Nousiaisen esikoisromaanissa Vadelmavenepakolainen (2007). Tutkin sitä, millaisena identiteetti näyttäytyy kohderomaanissa. Hyödynnän tutkimuksessani identiteetin monitieteistä repertuaaria, joilla on pohja myös kulttuurintutkimuksessa ja sosiaalitieteissä. Keskeisellä sijalla on Stuart Hallin (1992 ja 1999) kirjoitukset identiteetistä, Pertti Raution ja Mikko Saastamoisen toimittama kirja Minuus ja identiteetti (2006) sekä Jorma Anttilan väitöskirja (2007) joka käsittelee kansallista identiteettiä. Lähilukua hyödyntämällä analysoin millaisia kirjallisia, kerronnallisia, paratekstuaalisia ja visuaalisia keinoja identiteetin kuvauksessa käytetään, ja miten henkilöhahmo itse määrittelee ja ymmärtää identiteettinsä. Romaanissa identiteetti ilmenee yhtä hyvin kollektiivisena: kansallisena ja sosiaalisena kuin yksilöllisenä minuutena. Käsittelen Vadelmavenepakolaisessa esille nousevaa Ruotsi–Suomi -vastakkainasettelua ja molempiin kansallisiin identiteetteihin liitettyjä stereotypioita. Mikko itse perustaa ruotsalaisen identiteettinsä kolmeen prinsiippiin: kansankoti-aatteeseen, kotiin ja perheeseen. Lähestyn henkilöhahmoa myös psykoanalyyttisesti, ja osoitan, miten Mikon lapsuus Kouvolassa ja vanhempien yritykset ehkäistä Mikon samastumista ruotsalaisuuteen vaikuttavat hänen identiteettikehitykseensä. Pohdin sitä, mitä Mikko tarkoittaa ”kansallisuustransvestismilla” ja mitä identiteettiprosessi ja -kriisi romaanissa ovat. Identiteettiä käsitellään romaanissa monin tavoin. Ennen kaikkea kyse on Mikon itsereflektiosta. Minäkertojalle tyypilliseen tapaan Mikko on näkemyksissään subjektiivinen ja rajoittunut. Siinä mielessä hän on myös epäluotettava kertoja, jonka stereotyppiset näkemykset, joissa kaikki hyvä liittyy Ruotsiin ja kaikki huono Suomeen, myös ironisoituvat usein. Myös Mikon välitilankansalaisuuden voi tulkita ironisoivan paitsi kyseisiä stereotypioita, myös niitä yleisiä käsityksiä, jotka korostavat ulkoisten tekijöitten vaikutusta identiteetin kehitykseen. Osoitan, että Mikko Virtasen identiteetin rakentuminen perustuu itsensä hyväksymiseen, tällöin minuuden ja kansallisen identiteetin rajat hälvenevät. Näin humoristisen romaanin sanoma on yhtä aikaa ”triviaali” ja toisaalta vakava ja opettavainen. Tulkintani mukaan Mikko ymmärtää romaanin lopussa eläneensä itsepetoksessa ja hyväksyy itselleen identiteetin, jonka nimeän välitilankansalaisuudeksi.

Säännös identiteettivarkaudesta astui voimaan 4.9.2015 tietoverkkorikosdirektiivin implementoinnin yhteydessä. Samalla päättyi keskustelu siitä, pitäisikö aiheesta säätää oma itsenäinen rikoksensa vai olivatko jo olemassa olevat säännökset riittäviä kattamaan kaikki tilanteet, joissa tätä tekoa voi esiintyä. Tätä keskustelua oli käyty alkaen sisäasiainministeriön ns. Identiteettiohjelmasta v. 2010 siihen saakka, kunnes tietoverkkorikosdirektiivin myötä päädyttiin siihen, että itsenäisen rikoksen säätäminen oli järkevin vaihtoehto. Pohdinnassa keskeisinä olivat olleet mm. kriminalisointiperiaatteet; kaikelle rikoslainsäädännölle tuli olla hyväksyttävä peruste ja painava yhteiskunnallinen tarve. Rikoslakia haluttiin pitää viimesijaisena puuttumiskeinona (ultima ratio -periaate) ja nähtiin, että nämä rikokset olivat varsin erilaisia, joten ne olivat laillisuusperiaatteen näkökulmasta haastavia säätää riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti kattamaan kaikki mahdolliset teot. Kriminalisoinnin tuli olla lisäksi ennaltaehkäisevää ja toimivaa, ja pelättiin, että näihin yleensä hyvin vähäisiin ja usein esimerkiksi ulkomaisissa verkkopalveluissa tehtyihin rikoksiin ei päästäisi tehokkaasti puuttumaan. Valmistelevien eri työryhmien ja lausuntokierrosten jälkeen oltiin lopulta kuitenkin varsin yksimielisiä siitä, että uusi säännös auttaa ennen kaikkea sen uhrin tilannetta, jonka henkilöllisyyttä on oikeudetta käytetty. Tämä sai nyt vihdoin suojaa ja rikoksen asianomistaja-aseman. Identiteettivarkaussäännös sijaitsee rikoslain 38 luvussa tieto- ja viestintärikoksista 9 a §:ssä, ja se kuuluu: ”Joka erehdyttääkseen kolmatta osapuolta oikeudettomasti käyttää toisen henkilötietoja, tunnistamistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee, on tuomittava identiteettivarkaudesta sakkoon.” Säännös kiteytyy siis “henkilö- tunniste- ymv. yksilöiviin tietoihin”, jotka on määritelty henkilötietolain (HTL 1:3.1) ja pakkokeinolain (PKL 10:6.1) mukaan, ja ovat sellaisina varsin laajat kattamaan kyseiset teot. Säännöksen kohta “muut vastaavat yksilöivät tiedot” merkitsee sitä, että säännöstä sovelletaan myös oikeushenkilöihin, vaikka näillä ei perinteisessä mielessä “identiteettiä” ole katsottu olevan. Aihepiirin taustakartoitusta tehdessä kiinnostavaksi kysymykseksi nousi siis se, miksi aiheesta säätäminen ei ollut niin selvää kuin olisi voinut lähtökohtaisesti olettaa? Miten säännöstä lainsäädäntöprosessin eri vaiheissa puollettiin, ja miksi ja millä perusteilla lain säätämiseen ei taas heti haluttu lähteä? Entä se, miten uuden säännöksen ajateltiin toimivan rikosten torjunnassa? Tutkielmassa on lähestytty aihetta lainopillisesti itse säännöksen tulkinnan osalta, mutta myös laajemmin, sosiologisen oikeustieteen näkökulmasta, jossa säännöstä tarkastellaan ilmiönä, ensin siten, miltä nämä teot näyttivät ennen kuin identiteettivarkaudesta säädettiin rikos, ja sitten myöhemmin; miltä tilanne näytti rikostilastojen (PolStat) ja tuomioistuimien osalta siinä vaiheessa, kun säännös oli ollut voimassa yhden vuoden. Otoksessa on mukana 15 tuomiota eri tuomioistuimista. Tutkimusmetodi mukailee Aarnion pyramidimallia (1989), jossa edetään lainopillisen teknisen osaamisen tasolta eri ymmärtämisen tasoille selvittäen matkalla lain systematiikkaa ja perusteluja, ja lopulta pyritään saamaan vastauksia myös “miksi”-kysymyksiin. Identiteettivarkaudesta tuli varsin vähäinen rikos. Sen seuraamuksena voi olla ainoastaan sakkoa ja asianomistajalla on sen osalta yksinomainen syyteoikeus. Koko valmisteluprosessin ajan selvää oli se, että näiden tekojen yhteydessä esiintyisi muitakin rikoksia, mitkä mahdollistaisivat tarvittaessa ankarammat rangaistukset sekä rikosten selvittämiseen vaadittavat pakkokeinot. Ensimmäisen vuoden aikana ilmoitettiin reilut 2 500 identiteettivarkautta. Valtaosassa näissä oli mukana muita rikoksia, useimmin petoksia tai niiden yrityksiä. Pelkkiä identiteettivarkauksia esiintyi noin 310 kpl (12 % kaikista). Ennakko-oletusten mukaan nyt rikostilastojen perusteella myös näytti, että näissä tekijän selville saaminen oli vaikeampaa, eivätkä ne vähäisinä olleet edenneet syytteisiin asti. Johtopäätöksenä voitiin siis todeta, että säännös on määritelmältään ja systematiikaltaan hyvin rakennettu täyttämään tarpeen, johon se on suunnattu. Uhrin suojan lisäksi sillä on merkittävää arvoa siinä, että se välittää viestiä teon moitittavuudesta. Maailman muuttuessa lainsäädännön on kyettävä vastaamaan kansalaisten oikeusturvan tarpeisiin ja tehtävä se riittävän ymmärrettävästi.

Enligt Eriksons (1979) utvecklings- och socialisationsteori genomgår de flesta ungdomar en identitetskris. Marcia (1966; 1993a) har operationaliserat identitetsutveckling genom att mäta engagemang i och utforskande av olika ideal, mål och värden. Enligt Marcia är utforskande av olika identitetsaltemativ centralt för en optimal lösning på identitetskrisen. Senare forskning har försökt precisera Marcias empiriska modell genom att skilja mellan olika typer av engagemang och utforskande (Bosma, 1985, ref. Luyckx m.fl., 2006; Meeus, ledema och Maassen, 2002, ref. Luyckx m.fl., 2006; Schwartz, 2001). En oklarhet som dock konstant påträffats i forskningsresultat är varför utforskande kan associeras såväl med glädje som med ångest (Luyckx, Schwartz, Berzonsky, Soenens, Vansteenkiste, Smits & Goossens, 2008a). Luyckx m.fl. (2008a) har försökt besvara frågan med hjälp ett nytt mätinstrument för identitetsutveckling — Dimensions of Identity Development Scale [DIDS]. DIDS mäter identitetsutveckling ifråga om framtidsplaner på fem kontinuerliga skalor— engagemang och identifikation med engagemang, vidsträckt och fördjupat utforskande samt grubblande utforskande. DIDS bidrag ligger i att den skiljer mellan ett utvecklingsbefrämjande och -hämmande utforskande. DIDS har till idag använts med framgång med holländska unga vuxna (bl.a. Luyckx m.fl., 2008a). Den föreliggande undersökningens syfte var sålunda att pröva och validera DIDS i en finländsk universitetsmiljö och samtidigt ge en bild av unga vuxnas identitetsutveckling. Undersökningen utfördes som en enkätundersökning med 214, finsk- och svenslcsprildga studerande vid Helsingfors universitet. Alla skalor utom fördjupat utforskande uppfyllde reliabilitetslcraven. Reliabilitetsvärdet på skalan för fördjupat utforskande försvagades klarast av två item som inbegrep diskussion med andra människor om egna planer. Antingen var itemen dåligt översatta, eller så implicerade resultatet att det förelåg en eventuell kulturell skillnad mellan holländska och finländska ungdomars sätt att tolka itemen. Explorativ faktoranalys gav inte stöd för en identitetsmodell bestående av fem faktorer. Högst tre faktorer — engagemang, utforskande och grubblande utforskande — skulle ha varit den lämpligaste lösningen för materialet. Ifråga om inre begreppsvaliditet var resultaten hypotesenliga förutom vad gällde fördjupat utforskande. Ifråga om yttre begreppsvaliditet så kunde endast grubblande utforskande förutsäga psykisk hälsa och självfokus. Resultaten visade inte på några könsslcillnader men däremot nog på starkare engagemang med högre ålder. Även om DIDS gav många teoribaserade och hypotesenliga resultat, bidrog den svaga reliabiliteten för fördjupat utforskande till att DIDS som helhet inte kunde beaktas som ett helt pålitligt mätinstrument. Resultatens implikationer för framtida forskning diskuteras.

Tutkielma tarkastelee matkimisen (eng. mimicry) käsitettä V.S. Naipaulin romaanissa The Mimic Men ja Neil Bissoondathin romaanissa A Casual Brutality. Edward Saidin, Homi Bhabhan ja Franz Fanonin ajatuksiin nojautuen tutkielma pohtii ja vertailee matkimisen vaikutuksia romaanien päähenkilöihin, heidän ihmissuhteisiinsa sekä heidän kuvailemiinsa fiktiivisiin saarivaltioihin. Tarkastelun kohteena on myös päähenkilöiden kasvaminen tietoisuuteen matkimisestaan sekä matkimisen käsitteen hyödyllisyys ja merkityksellisyys postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimisessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa havainnoidaan matkimisen käsitettä yllä mainituissa romaaneissa temaattisesti koulutuksen, sukupuolen ja kansakunnan näkökulmista. Koulutusta käsittelevässä osiossa osoitetaan, kuinka päähenkilöt kasvavat matkimisen psykologiaan ja ns. orientaaliseen maailmankuvaan. Sukupuolta käsittelevässä osiossa pohditaan matkimisen vaikutusta päähenkilöiden avioliittoihin. Päähenkilöiden vaimojen esitetään olevan matkijoita tavalla, joka muuttaa yleisimpiä käsityksiä matkimisesta postkolonialistisessa kontekstissa. Lopuksi esitetään matkimisen psykologian vaikuttavan romaanien fiktiivisiin saarivaltioihin hyvin samankaltaisesti, mikä tarjoaa näköalapaikan tarkastella matkimisen psykologian vaikutuksia pieneen Trinidadin kaltaiseen saarivaltioon 1930-luvulta 1980-luvun alkuun. Tutkielman toinen osa tarkastelee päähenkilöiden kasvamista tietoisuuteen omasta matkimisestaan muistelmiaan kirjoittaessaan. Tämän jälkeen pohditaan matkimisen käsitettä postkolonialistisessa kontekstissa yleisemmin, mm. käsitteen määrittelyn ongelmakohtia, käsitteen taipumusta kielteisyyteen sekä käsitteen relevanssia nykypäivän globaalissa maailmassa. Esitetään myös, että käsitteen laajentaminen uusiin kategorioihin kuten sukupuolen tarkasteluun tarjoaa uusia näkökulmia postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimukseen.

This thesis examines the ways of how different elements of identity are performed in massively multiplayer online games. It tries to find patterns in identity construction through observation of features, such as gender, age, race, ethnicity, status and religion and how individuals interact with each other. The aim is to explore the premise that because online games provide endless opportunities for identity performance, and thus these identities might have little to do with reality and the offline world. In order to analyze identities online, a number of key topics are covered. These include identity, performativity of identity, online games and players behavior online. Cross-disciplinary theoretical approach is used to attack the problem. Several identity theories are overviewed (Boellstorff, 2008, 2012; Deterding, Waltz, 2012; Jenkins, 2004; Gilchrist et al. 2015; Wetherell, 2015; Goffman, 1959, 1961a; Appelrouth & Desfor, 2008; Crenshaw, 1989). Here identity is understood as an action - individual’s reaction to the society and as a process. Next, performativity of identity is discussed. Special attention is given to the deeply rooted performance discourse in games (Butler, 1990, 1997, 1999; Deterding, Waltz, 2012; Schechner, 2006; Brooks, 2011; Turner, 1982). Finally, key issues on identity performing online are discussed. Those include interconnectivity of offline and online identity, and how they might correlate (Boellstorff, 2008; Horns, Miller 2012; Kozinets, 2011; McGonigal 2012; Thomas 2007; Nakamura, 2002; Sarkeesian, 2012). The methodology used for collecting and analyzing the data draws from netnography, a sub-discipline of online ethnography and digital anthropology, which allows observing online games as a spectacle (Kozinets, 2011; Boellstorff, 2008; Boellstorff et al. 2012). Massively multiplayer online games provide a good possibility to have a large human sample for performance, games, sociological and cultural studies. Online communities of one such game, Clash of Clans, are observed in the game environment and at forums, where players are interacting with each other through written communication over an extended period of time. Number of observations on how age, status, gender and other elements of identity are performed online are recorded. The examples of online conversations are documented and analyzed and parts of the collected data are presented in the paper. Key findings show that individuals demonstrate their feelings and opinions stronger than in offline setting, since online world assumes less moderation and social constraints. However, even though there is a certain degree of freedom online, it is used sparingly. Certain identity experiments are happening online, for example individuals are trying to play a game as a player of an opposite sex. However, on a verbal level, individuals tend to be more truth to their opinions and beliefs (Schau and Gilly, 2003; Whitty, 2004). A strong interconnectivity of online and offline identities in a digital age is found, so the basic hypothesis is contested. Currently hundreds of millions of people of all age groups are the participants of the massively multiplayer online games daily. Players start to take their online identities seriously and their online life starts to affect offline life, cultural, social norms and beliefs. And since we understand that online and offline identity is affecting each other on a deeper level than ever before, research in online massive multiplayer online games should be carried further. The field of game studies and performativity online should not be overlooked. The way identities are presented online mirror identity presentation in offline world closely.

This research explores the themes of identity, particularly Russophone identity in Kharkov, Ukraine. It explores the formation, salience, and gradation of this identity with regards to Social Identity Theory and Self-Categorization Theory. Furthermore this research explores the response and understanding of different events in Ukraine's recent history in relation to different identities. It also aims to explore potential futures of the Russophone identity in Kharkov, as well as aspects of Ukrainianisation. This research concludes that Social-Identity Theory and Self-Categorization Theory alone are not sufficient to explain the development and existence of Russophone identity in Kharkov. Finally, this research shows that there is a direct link between identity and understanding of the Ukraine Crisis, perceived threat, and future directions in Kharkov. This research further postulates that Russophone identity will increasingly be threatened within Ukraine, that could lead to further problems and division, and will likely lead to push-back.

Tämän tutkielman tavoitteena oli analysoida ideologista retoriikkaa Yleisradion (Ylen) vuoden 2015 vaalitenteistä. Analysoitavaksi valittiin kahden eri puolueen, Perussuomalaiset ja Vihreät, kansanedustajaehdokkaiden vaalitentit Pirkanmaalta. Analysoituja vaalitenttejä oli yhteensä 35 kappaletta. Poliittisessa haastattelupuheessa ilmentyvää ideologista retoriikkaa tutkittiin retorisen analyysin avulla. Vaalitenttien ideologinen retoriikka on kiinnostava puheviestinnän tutkimuksen kohde, sillä Ylen vaalitentti on uudenlainen poliittisen haastattelun muoto ja esimerkki nykypolitiikan medioitumisesta. Medioitumisella tarkoitetaan mediajulkisuuden vallan lisääntymistä politiikassa (Herkman, 2011). Vaalitentit olivat osa Ylen vaalikonetta, eli haastattelut liitettiin jokaisen ehdokkaan vaalikonevastausten yhteyteen. Vaalikoneita puolestaan on viime vuosina kritisoitu liiallisesta ehdokaskeskeisyydestä eli siitä, että ehdokkaiden puoluetaustat eivät ole vaaleissa esillä yhtä vahvasti kuin aiemmin (Haukio \& Suojanen, 2004; Mickelsson, 2015). Tutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena oli löytää haastattelupuheen retoriikasta ideologisia ilmentymiä ideologisen retoriikan teoriataustan avulla. Samalla vaalitenttejä peilattiin aikaisempaan tutkimukseen poliittisista haastatteluista. Ideologiseksi retoriikaksi huomioitiin ehdokkaiden taustoja, poliittisia kannanottoja, motiiveja ja arvomaailmoja koskeva haastattelupuhe sekä ideografit. McGeen (1980) mukaan ideografit toimivat linkkeinä retoriikan ja ideologioiden välillä. Ideografeina pidetään esimerkiksi sanoja ''demokratia'' ja ''tasa-arvo'', joita toistellaan poliittisessa retoriikassa usein itsestäänselvyyksinä. Lopuksi vaalitenteistä löydettyjä ideografeja etsittiin ehdokkaiden edustamien puolueiden puolueohjelmista ja tarkasteltiin, onko ideografien ympärille rakentuvassa retoriikassa yhtymäkohtia haastattelupuheen kanssa. Ideologiseksi retoriikaksi tulkittavaa aineistoa löytyi vaalitenttien haastattelupuheesta runsaasti. Sekä toimittajan esittämät kysymykset että ehdokkaan vastaukset sisälsivät ideologista retoriikkaa, mutta tutkimus keskittyi ehdokkaiden ideologisiin taustoihin. Poliittisille haastatteluille tyypillisiä piirteitä vaalitenteissä olivat erityisesti toimittajan tekemät ennakko-oletukset (Fairclough, 1992, 1997; Chilton, 2004), jotka sisälsivät viittauksia ja oletuksia poliitikon taustoihin liittyen. Toimittajat ehdottivat ehdokkaille identifikaatioita (Burke, 1969) eli samastumista johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvaksi, jonka ehdokas vastauksessaan joko hyväksyi tai kiisti. Vihreille ehdokkaille esitettiin kaksi kertaa enemmän identifikaatioehdotuksia ammattia ja työelämää, sekä henkilökohtaista elämää koskien. Poliittisille haastatteluille tyypillinen piirre, politiikkojen voimakas haastaminen (Fairclough, 1992, 1997; Isotalus, 2011) näkyi toimittajien esittämissä kysymyksissä. Vaalitenttien erityisyys omana poliittisen haastattelun alagenrenä eli lajityylinä vahvistui, kun oli nähtävissä etteivät kaikki poliittisille haastatteluille tyypilliset piirteet toteudu. Haastattelut etenivät pääasiassa nopealla tahdilla, ja esimerkiksi päällekkäin puhumista, joka on yksi vallankäytön muoto poliittisissa haastatteluissa (Chilton, 2004), ei tapahtunut. Ehdokkaiden poliittisissa kannanotoissa löytyi sekä eroavaisuuksia että samankaltaisuuksia. Molempien puolueiden ehdokkaat pitivät Suomea koskevina turvallisuusuhkina taloudellista tilannetta, työttömyyttä ja Venäjää. Vihreät ottivat uhkana esiin myös ilmastonmuutoksen. Molemmissa puolueissa alueellista kehittämistä pidettiin erittäin tärkeänä, mutta näkemyseroja löytyi kehittämiskohteiden tärkeysjärjestyksestä. Eettisissä kannanotoissa näkyi puoluekohtaisia eroja. Vihreät kannattivat esimerkiksi selvemmin delfinaariotoiminnan lakkauttamista ja perussuomalaiset suhtautuivat kerjäämiseen jyrkemmin. Molempien puolueiden ehdokkaat olivat yhtä mieltä kuitenkin siitä, että yhteiskunnan on otettava vastuu elintapa- ja elintasosairauksista. Ideografeista käytetyimmät olivat ''byrokratia'', ''tasa-arvo'' ja ''yhdenvertaisuus''. ''Byrokratia'' ja ''tasa-arvo'' olivat esillä vain perussuomalaisten vaalitenteissä. ''Byrokratian'' esiin nostivat pääasiassa ehdokkaat ja ''tasa-arvon'' puolestaan toimittajat. ''Yhdenvertaisuus'' esiintyi vain vihreiden ehdokkaiden vaalitenteissä. Nämä käytetyimmät ideografit olivat vahvasti nähtävissä myös puolueohjelmissa. Haastattelupuheesta löydetyt ideografit saivat puolueohjelmissa kuitenkin huomattavasti enemmän merkityksiä. Retorinen analyysi soveltui hyvin aineiston monipuoliseen käsittelyyn ja vaalitenttien ideologisen retoriikan tarkasteluun. Esimerkiksi ideografien tutkimusta olisi kuitenkin kiinnostavaa jatkaa laajemmalla aineistolla ja rajattuna vain tiettyihin ideografeihin.

This study aims to compare the two most recent national core curriculums (POPS 2004 and POPS 2014) of the Finnish school system with the help of critical discourse analysis. The goal of the comparison is to find ideological differences within the national core curriculums from a multicultural/intercultural point of view. The final purpose of this study is to then compare the same ideological differences in the content of geography textbooks. Previous studies have shown that school textbooks adapt always in some level to the contents of the national core curriculums. But on the other hand, some previous studies have shown that textbooks may posses the values and ideologies of the people who have ratified the textbook. Our study tries also to find an answer to this problematic question. The data of the research composed of two national core curriculums published in 2004 and 2014 respectively. The text was analysed using the critical discourse analysis from a multicultural point of view. The textbooks used in this study were made by the same Finnish publishing company (Sanoma Pro Oy) : Avara (which followed the national core curriculum of the year 2004) and Geoidi (of the year 2014). The textbooks were analysed from the themes created by the differences that were found in the national codes of education. The results found out that people tend to be the foundation of the concept of culture in both national core curriculums. The previous national core curriculum took culture as a static and stable concept, of which the borderlines were easily defined in accordance with the fundamentalist interpretation of culture. As for the current national core curriculum, it saw culture as a more unstable entity, being constantly in a process. There was no longer discussion of multiculturality, however it was replaced by the concept of cultural diversity. The textbook series that followed the previous national core curriculum (Avara) shared the values of creating borders between cultures and creating more prejudices. The current textbook series (Geoidi) saw culture being constantly in a process, like the current national core curriculum, even though it sometimes depicted a stable view of the culture.