Browsing by Title

Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu -tutkielmani käsittelee seksismiä eri muodoissaan kahdessa italialaisessa päivälehdessä, Il Corriere della Serassa ja La Repubblicassa, Tarkoituksena on selvittää, löytyykö näistä kahdesta päivälehdestä seksistisiä ilmaisuja ja jos löytyy niin minkä tyyppisiä. Tutkielman teoreettisessa osuudessa esitellään seksismin eri ilmenemismuotoja, italian kielen kieliopissa ilmenevää maskuliinisuvun dominanssia, sekä muita seksismiin viittaavia kieliopillisia epäsymmetrioita; ’tytöttelyä’ tai naisroolin alleviivaamista, seksististä kielenkäyttöä sekä epäsuoraa seksismiä sen eri muodoissa. Tutkielmassani perehdytään myös sanomalehdissä käytettävän kielen erityispiirteisiin, sekä seksismiin tiedotusvälineissä. Tutkielman teoreettinen viitekehys on toisaalta sukupuolentutkimuksellinen, toisaalta kielitieteellinen. Keskeisiä käsitteitä ovat kieliopillinen suku (il genere grammaticale) ja seksismi, stereotypiat ja metaforat. Näiden käsitteiden kautta analysoidaan myös sanomalehdistä valittuja esimerkkejä. Tärkeimpinä lähdeteoksina ovat toimineet kielitieteelliseen osuuteen Alma Sabatinin Il sessismo nella lingua italiana (1987) sekä Cecilia Robustellin "Politicamente o linguisticamente corretto?" Maschile e femminile: usi correnti della denominazione di cariche e professioni (2010). Sukupuolentutkimuksellisen viitekehyksen tärkeimmät lähteet ovat olleet Sara Millsin Language and Sexism (2008) sekä Marcella Marianin Identità di genere nella lingua, nella cultura, nella società (toim.Fabiana Fusco)(2001). Tutkielman aineisto koostuu viidestäkymmenestä (50) esimerkistä, jotka on valittu Il Corriere della Seran ja La Repubblican digilehdistä. Tutkielmasta ilmenee, että seksismin piirteitä löytyy molemmista sanomalehdistä. Erityisesti maskuliinisuvun dominanssi näkyy suuressa osassa esimerkkejä. Naisten ammattinimikkeet on usein ilmaistu maskuliinimuodossa, vaikka vastaava feminiinimuoto olisi käytettävissä. Myös ns. tytöttelyä ja julkisessa ammatissa esiintyvän naisen kutsumista pelkällä etunimellä on havaittavissa. Sukupuolistereotypiat tulivat vahvasti esiin esimerkkejä analysoidessa. On selvää, että nainen kuuluu edelleen jonkinlaiseen marginaaliryhmään ja tätä ajatusta tukivat myös tutkimukseni tulokset. Myytti naisten ja miesten välisistä sukupuolirooleista elää vahvasti italialaisessa journalismissa.

Peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat ovat opintiensä alussa mutta vielä lähellä varhaislapsuuden leikin ja vapauden maailmaa. Vuodesta 2004 alkaen heillä on ollut lakisääteinen oikeus osallistua koulunjälkeiseen aamu- tai iltapäiväkerhoon. Läksyjenteon, välipalan ja askartelun tai muun ohjatun harrastusmuodon lisäksi kerhossa on mahdollisuus myös vapaaseen leikkiin ja toimintaan. Iltapäiväkerhot ovat niin vanhempien kuin lasten suosima vapaa-ajanviettotapa, jonka valitsevat lähes kaikki 1.-luokkalaisten ja osa 2.-luokkalaisten lasten vanhemmista, vanhempien mukaan erityisesti turvallisuussyistä. Tämän laadullisen, lapsuuden sosiologiaan ja yleiseen sosiologiaan kiinnittyvän, mutta myös kasvatustieteestä ja filosofiasta aihetta lähestyvän pro gradu -työn tavoitteena on tarkastella lasten hyvinvointia ja iltapäiväkerhon kasvatusvuorovaikutusta autonomian, toimijuuden ja sosiaalisuuden näkökulmasta. Aineistoanalyysin selektiivisessä vaiheessa ydinkategorioiksi nousivat auktoriteetin laatu ja valvonnan määrä. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu tutkimuskohteeksi satunnaisesti valitun, suuren eteläsuomalaisen kunnan koulun tiloissa järjestetyn iltapäiväkerhon etnografisesta havainnoinnista, 14 lapsen parihaastatteluista ja kymmenelle vanhemmalle lomakkeella esitetyistä kysymyksistä. Analyysimenetelmänä on etnografia ja grounded theoryna tunnettu metodi. Tutkielman perusteella henkilökunnan pedagogisen auktoriteetin laatu ja kasvatusote kuvastavat kasvatuskulttuurien ja lapsuudesta käytävän määrittelyn murrosta, samoin kuin kerhon asemaa koulun ja vapaa-ajan välimaastossa. Vuorovaikutuksessa auktoriteetin laatu näyttäytyy enemmän autoritäärisena kuin neuvottelevana ja osallistavana, mutta on sekoitus molempia. Lasten autonomisuus ja osallisuus toteutuvat aineiston valossa puutteellisesti. Myös lasten käsitys ja tieto oikeuksistaan tuoda esiin mielipiteensä on epävarmaa. Jatkuva valvonta ja toiminnan muutokset edellyttävät lapsilta herkeämätöntä reagointi- ja muutosvalmiutta, mikä ei vastaa iltapäiväkerhoille asetettujen toiminnan perusteiden mukaista rentoutumisen, virkistyksen tai levon toteutumista. Toisaalta vertaissuhteilla on suuri rooli lasten voimavarana tiukan aikuisjohtoisessa toimintaympäristössä. Toimijuutta ilmentävä, vaikeasti havaittava ja monia muotoja saava lasten keskinäinen vertaiskulttuuri toimii yhdistävänä siteenä lasten välillä ja vahvistaa heidän keskinäistä sosiaalisuuttaan ja yhteenkuuluvuuttaan. Samalla se korostaa lasten ja aikuisten suhteen hierarkkisuutta ja vastakkaisuutta yhteistoiminnan sijaan. Tutkielma jättää avoimeksi kysymyksen auktoriteetin laadun ja valvonnan määrän vaikutuksesta iltapäiväkerholapsiin ja heidän myöhempään kasvuunsa itseensä luottaviksi, autonomisiksi kansalaisiksi nopeasti muuttuvassa maailmassa. Jatkuvan konfliktin uhan alainen ilmapiiri ei edesauta luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. Kasvatusinstituutiossa välttämätön auktoriteetti voi olla monenlaista, autonomiaa ja luottamusta edistävää, yksipuolista kurikasvatusta tai epäröivä sekoitus molempia. Sen laadulla ja määrällä on merkitystä iltapäiväkerholasten hyvinvoinnin kannalta. Koulun jälkeisessä iltapäivässä lasten vapaan toiminnan, levon ja liikunnan mahdollisuuksiin, riittäviin ja tarkoituksenmukaisiin toimintatiloihin ja ohjaajien kasvatusvalmiuksiin tulee tämän tutkielman valossa myös kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

The purpose of this Master's thesis was to find out what kind of role after-school clubs play in supporting the daily life and well-being of the child and family. The objective is to highlight the factors that are part of a high-quality after-school club. After-school clubs, as well as its connections with well-being support, have been little studied. However, previous research has shown that there is a strong connection between child and parental well-being. So, the well-being or ill-being of someone affects other family members as well. According to previous research, after-school clubs play a large role in combining parents' work and family life, as well as reducing a child's lonely time after school. After-school clubs also play an important role in strengthening the child's social relations and healthy lifestyle. The study was conducted as a qualitative study. The data were collected as themed interviews by interviewing eight parents of children attending Tennis- ja mailapelikoulu -after-school club organized by Grani Tennis. The research setting was phenomenographic, meaning the goal was to understand and describe the meanings given by parents to the phenomenon being studied. The data was analyzed using theory-driven content analysis in which the theoretical framework of the thesis served as the theory. The study’s results highlighted the important role of after-school clubs in organizing the daily life of the child and the family and in supporting everyone’s well-being. They allow parents to work full-time. While working, it is important to have a safe place for their child to spend time after school. Parental well-being is supported by the fact that the daily life is not burdened with additional planning in relation to reducing the child's lonely time. The well-being of the child and parents was also perceived to have a strong connection. After-school clubs particularly support the child's social, psychological, and physical well-being. After-school clubs in Finland, however, should be still developed more so that there are enough instructors that have the skills to work with different children and supporting their needs. It should be ensured that every child has equally a safe place to develop and grow. As after-school clubs are fee-required, they should also be developed so that every family has the possibility to use them in their daily life.

Toxoplasma gondii on solunsisäinen alkueläin, jota esiintyy käytännössä kaikkialla maailmassa. Toksoplasman pääisäntinä toimivat kissaeläimet ja väli-isäntinään se voi hyödyntää lähes kaikkia tasalämpöisiä eläimiä. Se kykenee käyttämään parateenisina isäntinä myös vaihtolämpöisiä eläimiä kuten nilviäisiä. Parateenista isäntää loinen ei varsinaisesti infektoi eikä se lisäänny parateenisen isännänelimistössä, mutta tällainen isäntä voi edesauttaa loisen leviämistä. Pääisännissä muodostuu loisen suvullisen lisääntymisen johdosta ookystia, jotka leviävät runsaissa määrin ulosteen mukana ympäristöön. Sekä pää- että väli-isännissä loinen voi muodostaa kudoskystia, joiden kautta se voi levitä eteenpäin isännän tullessa syödyksi. Toxoplasma gondii on zoonoottinen loinen, ja se voi aiheuttaa vakaviakin seurauksia erityisesti raskaana oleville naisille sekä ihmisille, joiden immuunipuolustus on heikentynyt. Ihmisille tartuntalähteenä voivat toimia muiden muassa kotikissat sekä riittämättömästi kypsennetty liha. Ilveksiä havaitaan nykyisin ihmisasutuksen läheisyydessä, joten loisen on mahdollista levitä myös kotikissojen ja luonnonvaraisten eläinten välillä. Niin ikään metsästettyjen ilvesten käsittely voi altistaa ihmisen loistartunnalle. Lisensiaatin tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä kokeellisesta osuudesta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee Toxoplasma gondii -alkueläintä, ilvestä (Lynx lynx) sen pääisäntänä sekä diagnostiikassa yleisimmin käytettyjä menetelmiä. Kokeellisessa osuudessa hyödynnettiin nested-PCR-menetelmää, jolla voidaan havaita T. gondii:n perimän esiintyminen näytteessä. Näytteinä tutkimuksessa oli 21 Suomessa metsästetyn ilveksen sydäntä. Kyseiset ilvekset oli aiemmin todettu serologisin menetelmin positiivisiksi T. gondii:n osalta. Käytetyllä nested-PCR-menetelmällä ei tässä tutkimuksessa havaittu toksoplasman perimää yhdenkään ilveksen sydänlihaksessa. Loinen voi muodostaa kudoskystia useisiin kudoksiin, joten pelkän sydämen tutkimisella ei todennäköisesti saada oikeaa kuvaa kudoskystien esiintymisestä yksilössä.

Eye plaque radiotherapy is a treatment method of ocular tumors: A sealed radiation source is temporarily placed on the surface of the eye in day surgery. Compared to externally delivered conventional radiation treatments, more precisely targeted brachytherapy allows a higher dose in the target tissue while keeping the dose to healthy tissue relatively low. In Finland, all eye plaque treatments are centralised in Helsinki and brachytherapy of the eye is performed annually on approximately 70 patients. Patient specific anatomy takes into account determination of specific location and shape of the tumor in respect of radio-biologically critical structures of the eye. Until now, this has not been systematically modeled in dose calculation of eye plaque brachytherapy at HUS. The new version of Plaque Simulator, a 3D treatment simulation and modeling package for I-125, Pd-103, Ir-192 and Ru-106 plaque therapy of ocular tumors, enables importation and digitisation of patient imaging data (fundus imaging, CT and MRI) which consequently allows for systematically accurate estimation of dose distribution not only in the tumor but also in surrounding healthy tissues. The aim of this Master’s thesis is to prepare the new version of Plaque Simulator simulation and modeling package for clinical use in patient dose calculation at HUS. A comparison is done between the dose calculation method of the old and the new version of Plaque Simulator, and the dose calculation parameters as well as the plaque modeling parameters are reviewed. The function of the image-based dose calculation method is also tested with an anonymised patient treated for a tumor of a more peculiar shape. The absorbed dose to water on the central axis of the radiation source is measured experimentally for two individual I-125-seed along with Ru-106-CCB-, I-125-CCB-, and two I-125-COB-plaques. Experimental results are compared with the results obtained from Plaque Simulator. Individual I-125-seed is used to calibrate the detector at a distance of 10 mm, yielding to a calibration factor of 0.808. The use of the gold parameter in the dose calculation is justified, and a dosimetry modifier of Plaque Simulator is found to be 1.226 for I-125-plaques. Ru-106-plaque measurements are not calibrated, making them only relative. However, an excellent correspondence is observed between Ru-106-plaque dose calculations in Plaque Simulator and the manufacturer’s certificate. The measurements are normalized to the manufacturer’s certificate with a normalisation factor of 1.117.

Blurring is a common phenomenon during image formation due to various factors like motion between the camera and the object, or atmospheric turbulence, or when the camera fails to have the object in focus, which leads to degradation in the image formation process. This leads to the pixels interacting with the neighboring ones, and the captured image is blurry as a result. This interaction with the neighboring pixels, is the 'spread' which is represented by the Point Spread Function. Image deblurring has many applications, for example in Astronomy, medical imaging, where extracting the exact image required might not be possible due to various limiting factors, and what we get is a deformed image. In such cases, it is necessary to use an apt deblurring algorithm keeping all necessary factors like performance and time in mind. This thesis analyzes the performance of learning and analytical methods in Image deblurring Algorithm. Inverse problems would be discussed at first, and how ill posed inverse problems like image deblurring cannot be tackled by naive deconvolution. This is followed by looking at the need for regularization, and how it is necessary to control the fluctuations resulting from extreme sensitivity to noise. The Image reconstruction problem has the form of a convex variational problem, and its prior knowledge acting as the inequality constraints which creates a feasible region for the optimal solution. Interior point methods iterates over and over within this feasible region. This thesis uses the iRestNet Method, which uses the Forward Backward iterative approach for the Machine learning algorithm, and Total Variation approach implemented using the FlexBox tool for analytical method, which uses the Primal Dual approach. The performance is measured using SSIM indices for a range of kernels, the SSIM map is also analyzed for comparing the deblurring efficiency.

Atomic force microscopy (AFM) is a widely utilized characterization method capable of capturing atomic level detail in individual organic molecules. However, an AFM image contains relatively little information about the deeper atoms in a molecule and thus interpretation of AFM images of non-planar molecules offers significant challenges for human experts. An end-to-end solution starting from an AFM imaging system ending in an automated image interpreter would be a valuable asset for all research utilizing AFM. Machine learning has become a ubiquitous tool in all areas of science. Artificial neural networks (ANNs), a specific machine learning tool, have also arisen as a popular method many fields including medical imaging, self-driving cars and facial recognition systems. In recent years, progress towards interpreting AFM images from more complicated samples has been made utilizing ANNs. In this thesis, we aim to predict sample structures from AFM images by modeling the molecule as a graph and using a generative model to build the molecular structure atom-by-atom and bond-by-bond. The generative model uses two types of ANNs, a convolutional attention mechanism to process the AFM images and a graph neural network to process the generated molecule. The model is trained and tested using simulated AFM images. The results of the thesis show that the model has the capability to learn even slight details from complicated AFM images, especially when the model only adds a single atom to the molecule. However, there are challenges to overcome in the generative model for it to become a part of a fully capable end-to-end AFM process.

The European Union’s (EU) approach towards the Arctic has been labeled incoherent and its actorness in regional governance has been deemed limited. The Arctic Ocean is governed in an institutional complex where global and regional processes intertwine. Institutional interplay that occurs between different levels and across sectors contributes to Arctic maritime governance. Influencing these interactions can provide an avenue to governance, even for an actor beyond the region. This research provides empirical evidence on EU’s aims and ambitions regarding the maritime Arctic, while contributing to the theoretical and methodological development of systematic investigations in complex, interactive governance. This study looks at the discourse and practices through which the EU builds its governing actorness. Using a mix of qualitative data from public documents and statements, interviews and observations, the study uses a multi-method, multiperspectival approach to explore the various dimensions relevant to EU’s actorness. Both discourse and content analytical techniques are used to examine the storylines, actors, policy contexts and strategic practices that enable to discuss actorness in terms of interactive governance. The study finds that the EU builds an image for the future of the Arctic marked by uncertainty and connectivity. Increased knowledge, on the one hand, and enhanced interactions between relevant entities, on the other, are considered crucial to approaching such a future. Necessary actions, however, largely depend on the skillful individuals nested within appropriate institutional contexts. EU’s actorness in Arctic maritime governance is characterized by network-building and entrepreneurial individuals. It remains unclear, however, whether network-actorness or policy entrepreneurs effectively influence the governance arrangement. Furthermore, the findings suggest that the EU and the Arctic Council perform similar governance tasks. Therefore, further mixed-method research focusing on the interplay between the EU and the Arctic Council is essential to understand governance developments in the European part of the Arctic Ocean. Examining causal linkages between entrepreneurial network-building and governance outcomes is also considered relevant for future research.

Pro gradussani tarkastelen naishahmoja John Greenin kirjoissa Looking for Alaska, An Abundance of Katherines, Paper Towns ja The Fault in Our Stars. Tutkielmani tavoitteena on selvittää miten naishahmoja kuvataan Greenin kirjoissa ja miten se eroaa mieshahmojen kuvauksesta. Lisäksi pohdin mediarepresentaation tärkeyttä etenkin nuorille suunnatussa kirjallisuudessa sekä sitä, ovatko Greenin naishahmot autenttisen tuntuisia. Teoriataustana käytän teoksia hahmojentutkimuksen, feministisen kirjallisuusteorian, kerronnantutkimuksen ja stereotyyppientutkimuksen alueilta. Tutkimusmenetelmänäni on tekstin huolellinen lukeminen, eng. ’close reading’, teoria-aineistooni nojautuen. Aineistonani käytän Greenin kirjojen lisäksi hänen omia mielipiteitään, kommenttejaan ja vastauksiaan, joita hän on esittänyt lukuisissa blogeissaan. Pro graduni keskeisimpiä tuloksia on se, että naishahmot on esitetty eri tavalla kuin mieshahmot, etenkin kun kyseessä ovat muut kuin nimettömät sivuhenkilöt. Naishahmoihin liitetään enemmän fyysiseen viehättävyyteen liittyviä piirteitä ja heidät on kuvattu vähemmän persoonallisiksi kuin miespuoliset henkilöhahmot. Vaikka hahmonkehitystä tapahtuu, se on usein sidoksissa miespuoliseen päähenkilöön. Naispuoliset henkilöhahmot ovat myös miespäähenkilön epäluotettavan kerronnan varassa, The Fault in Our Stars pois lukien. Totean Greenin kirjojen olevan kohdistettu pääosin teini-ikäisille tytöille. Koska representaatio vaikuttaa sekä kuvaan omasta itsestä että toisista, on tärkeää että se olisi monipuolista. Greenin kirjoissa naishahmojen representaatio on melko yksipuolista, mikä vähentää autenttisuutta. Naishahmojen autenttisuutta edustaa parhaiten The Fault in Our Stars, koska siinä on naispäähenkilö, jonka kerrontatyyli on melko realistinen. Autenttisuutta luodaan myös henkilöhahmojen omilla stereotypioilla, maailmankuvilla, huumorilla ja luonteenpiirteillä, sekä kerronnan keinoin. Green ilmaisee monissa kommenteissa olevansa tietoinen kirjojensa puutteista etenkin vähemmistöjen edustamisen suhteen sekä naishahmojen roolien suhteen, ja tämä tiedostaminen näkyy verratessa The Fault in Our Starsin naiskertojaa muiden kirjojen mieskertojiin. Green tekee naishahmojen yksinkertaistetun kuvittelun ja romantisoinnin ongelmallisuutta selväksi myös kirjoissa, joissa se on esillä toistuvana teemana, etenkin Paper Townsissa.

Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan televisio-ohjelmissa esiintyvien vieraskielisten tekstien tekstittämistä. Tarkoituksena on selvittää, miten ja milloin ruudulla näkyvät tekstit tekstitetään. Haluan selvittää, onko tekstityskonventioita hyödynnetty tekstien tekstityksissä. Tekstityskonventioiden teoriataustassa hyödynnetään pääosin Suomessa vuonna 2020 tammikuussa julkaistuja av-kääntämisen laatusuosituksia sekä Jorge Díaz Cintas & Aline Remaelin vuonna 2007 julkaistua kirjaa audiovisuaalisesta kääntämisestä. Tarkastelun aiheena on myös tapaukset, joissa ilmeni samanaikaisesti sekä dialogia että ruudulla näkyvää tekstiä. Haluan selvittää, priorisoidaanko puhe tekstin yli, ja mitä vaikutuksia tällä mahdollisesti on kohtauksen ymmärtämisen kannalta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eri televisio-ohjelmasta, joista on valittu yhteensä neljä noin 15–50 sekunnin pituista otosta analysoitavaksi. Ohjelmat ovat Euphoria, The Magicians ja Sherlock. Jokaisessa otoksessa on hyödynnetty vieraskielisen tekstin näyttämistä kuvaruudulla. Otokset analysoidaan hyödyntämällä Anthony Baldryn ja Paul J. Thibaultin (2005) mikroanalyyttistä transkriptiota. Analyysin perusteella havaittiin, että suurin osa kuvaruudussa näkyvistä teksteistä ei ollut tekstitetty suomen kielelle vaan dialogi oli priorisoitu tekstien yli. Epäjohdonmukaisuutta sen sijaan esiintyi otoksissa, joissa ei esiintynyt dialogia vaan pelkästään kuvaruudussa esiintyvää tekstiä. Osa näistä teksteistä oli tekstitetty suomeksi ja osaa ei. Huomattiin myös, että tekstittäjät olivat tekstittäessään huomioineet tekstityskonventiot, kuten repliikkijaot, tiivistämisen ja poiston. Osassa otoksista oli myös käytetty tekstien tekstittämiselle tyypillistä merkitsemistapaa. Tulokset osoittivat, että tutkimuskysymyksessä esitetyt oletukset toteutuivat suurimmaksi osaksi. Havaittiin myös, että tekstien tekstittämättä jättäminen paikoittain vaikutti suoranaisesti kohtauksen ymmärtämiseen. Otosten tekstitysten eriäväisyydet saattavat myös viestiä siitä, ettei tekstittäjillä ole välttämättä ollut aina käytössään kaikkea tarvittavaa materiaalia.