Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

  • Lindell, Helena; Lindell, Helena (2024)
    Eläinsanasujuvuustehtävää käytetään yleisesti kliinisissä neuropsykologisissa ja puhetera-peuttisissa tutkimuksissa lasten kielellisten ja toiminnanohjauksen taitojen arviointiin. Tehtä-vässä mitataan yleensä hyväksytysti tuotettujen sanojen ja virheiden määrää. Käytetyistä kognitiivisista prosesseista saadaan kuitenkin enemmän tietoa, kun tarkastellaan myös sa-nanhakustrategioiden käyttöä eli sitä, miten lapset kykenevät muodostamaan peräkkäin tuotet-tujen samaan semanttiseen alakategoriaan kuuluvien tai äänteellisesti samankaltaisten sano-jen klustereita ja vaihtamaan tehokkaasti alakategoriasta toiseen. Aiemmissa tutkimuksissa yksikielisten lasten klusterointi- ja vaihtoprosesseista semanttisessa sanasujuvuustehtävässä on saatu ristiriitaisia tuloksia, ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden käytöstä on saa-tavilla vain vähän tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sananhakustrategi-oiden käytön suhdetta tuotettujen sanojen kokonaissanamäärään sekä selvittää mahdollisia eroja yksi- ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden ja alakategorioiden käytössä eläin-sanasujuvuustehtävässä. Lisäksi tutkittiin, oliko tutkittavien sukupuolella yhteyttä suorituksiin. Tutkittavana oli 26 monikielistä ja 28 yksikielistä 6–8-vuotiasta lasta, jotka olivat suorittaneet eläinsanasujuvuustehtävän osana laajempaa kielellisten taitojen arviointia. Tehtävässä lapsia pyydettiin tuottamaan mahdollisimman monta eläinsanaa yhden minuutin aikana. Kunkin tutkit-tavan tuottamasta sanalistasta laskettiin kokonaissanamäärän lisäksi klustereiden keskimää-räinen koko, klustereiden ja vaihtojen absoluuttinen ja kokonaistuotokseen suhteutettu määrä sekä alakategorioiden määrä. Lisäksi alakategorioita tarkasteltiin laadullisesti. Monikieliset lapset tuottivat tehtävässä huomattavasti vähemmän sanoja ja käyttivät vähem-män erilaisia alakategorioita kuin yksikieliset lapset. Ryhmien välillä ei ollut eroa semanttisten klustereiden keskimääräisessä koossa, mutta monikieliset lapset tuottivat semanttisia kluste-reita selvästi yksikielisiä lapsia vähemmän. Kokonaistuotokseen suhteutettuna vaihtojen mää-rässä ei ryhmien välillä ollut eroa. Molemmissa ryhmissä klustereiden ja vaihtojen määrä kor-reloi positiivisesti kokonaissanamäärän kanssa, mutta klustereiden koolla ei ollut yhteyttä ko-konaissanamäärään. Näin ollen monikielisten lasten yksikielisiä heikompi kokonaissuoritus näyttää liittyvän tuotettujen semanttisten klustereiden vähäisyyteen ja siihen, että heillä on käytössään vähemmän alakategorioita kuin yksikielisillä lapsilla. Sukupuolen ja tehtävässä suoriutumisen välillä ei havaittu merkittävää yhteyttä.
  • Lappalainen, Anni (2024)
    Aphasia is a language disorder acquired after language learning, usually caused by a cerebrovascular accident or a stroke. The severity and type of aphasia symptoms vary individually. Naming difficulties are one of the most common and long-lasting symptoms of aphasia. Self-corrections of one's own speech are a significant part of successful interaction, and they indicate the ability to monitor speech. Aphasia symptoms may impair the ability to monitor. The aim of this master's thesis is to examine the self-repairs of participants with varying degrees of aphasia in naming tasks. The aim of the thesis is to examine the quantity, quality and success of self-corrections. The aim of the thesis is also to examine the not-corrected errors of research subjects in naming tasks. The thesis was carried out as a multi-case study. Four participants with different degrees of aphasic symptoms were selected from the existing material of the Opi Sanoja research project. The participants were selected based on their aphasia quotient determined by the WAB test. The material consisted of audio recordings of the performance of the participants in the Boston naming test, and the naming section of the research project's word learning assignment during two different research visits. Notations were formed from the data using ELAN software. The number of self-corrections and the self- correction elements used, as well as the uncorrected errors of the subjects were analysed and categorised. The data was analysed at individual level. The self-repair elements used, as well as the number of self-repair initiatives, varied between the study participants. The most commonly used self-correction element in the entire data was the interruption of the expression, most often followed by the repetition or rephrasing of a word or syllable. All subjects made successful self-corrections in the Boston naming test. Successful corrections were corrections that improved the phrase closer to the target word. In the naming section of the word learning task, two out of four participants made successful self-correction initiatives. In this study, the amounts of not-corrected errors of the participants were in the same order in both tasks. The participant with the most severe aphasia made the most not-corrected errors and the participant with the least severe aphasia made the least. Due to the small number of participants (N = 4), the generalizability of the results is weak. However, in this data, regardless of the severity of aphasia, the participants tended to correct their own expression at least when naming familiar objects, in which case the ability to monitor speech is at least partially preserved. The severity of aphasia also seems to be related to the preservation of speech monitoring ability when examining uncorrected errors.
  • Skog, Robert (2024)
    The Venusian atmosphere has everything to be an exciting natural sulfur laboratory. In addition to relatively high concentrations of sulfur dioxide, suitable conditions in the atmosphere make both thermo- and photochemical reactions possible, allowing for complex chemical reactions and the formation of new sulfur containing compounds. These compounds could explain or contribute to the enigmatic 320-400 nm absorption feature in the atmosphere. One of the proposed absorbers is polysulfur compounds. While some experimentally obtained UV-VIS spectra have been published, studying the different polysulfur species individually is extremely difficult due to the reactive nature of sulfur. In this thesis UV-VIS spectra for polysulfur species S2 to S8 were simulated using the nuclear ensemble approach to determine if they fit the absorption profile. In total, 38 polysulfur species were considered. All were optimized at the wB97X-D/aug-cc-pV(T+d)Z level of theory, with the S2, S3, and S4 structures also being optimized at the CCSD(T)/aug-cc-pV(T+d)Z level of theory. For 13 structures UV-VIS spectra were simulated using a nuclear ensemble of 2000 geometries, with vertical excitations calculated at the EOM-CCSD/def2-TZVPD or the wB97X-D/def2-TZVPD levels of theory. The simulated UV-VIS spectra for the smaller species were in quite good agreement with experimental ones. Two different molecules were identified with substantial absorption cross sections in the range of the unknown absorber: The open chain isomer of S3 (3.78×10^-17 cm^2 at 370 nm), and the trigonal isomer of S4 (4.76×10^-17 cm^2 at 360 nm). However, the mixing ratios of these species in the Venusian atmosphere are also needed to make a more conclusive statement. Other polysulfur compounds have insignificant absorption cross sections in the 320-400 nm range and can therefore be excluded. The calculated absorption cross sections can be used to calculate photolysis rates, which can be straight away added to atmospheric models of Venus. In addition, this work will help future space missions to Venus, for example by focusing their search for the unknown absorber.
  • Mukkula, Olli (2024)
    Quantum computers utilize qubits to store and process quantum information. In superconducting quantum computers, qubits are implemented as quantum superconducting resonant circuits. The circuits are operated only at the two energy states, which form the computational basis for the qubit. To suppress leakage to uncomputational states, superconducting qubits are designed to be anharmonic oscillators, which is achieved using one or more Josephson junctions, a nonlinear superconducting element. One of the main challenges in developing quantum computers is minimizing the decoherence caused by environmental noise. Decoherence is characterized by two coherence times, T1 for depolarization processes and T2 for dephasing. This thesis reviews and investigates the decoherence properties of superconducting qubits. The main goal of the thesis is to analyze the tradeoff between anharmonicity and dephasing in a qubit unimon. Recently developed unimon incorporates a single Josephson junction shunted by a linear inductor and a capacitor. Unimon is tunable by external magnetic flux, and at the half flux quantum bias, the Josephson energy is partially canceled by the inductive energy, allowing unimon to have relatively high anharmonicity while remaining fully protected against low-frequency charge noise. In addition, at the sweet spot with respect to the magnetic flux, unimon becomes immune to first-order perturbations in the flux. The sweet spot, however, is relatively narrow, making unimon susceptible to dephasing through the quadratic coupling to the flux noise. In the first chapter of this thesis, we present a comprehensive look into the basic theory of superconducting qubits, starting with two-state quantum systems, followed by superconductivity and superconducting circuit elements, and finally combining these two by introducing circuit quantum electrodynamics (cQED), a framework for building superconducting qubits. We follow with a theoretical discussion of decoherence in two-state quantum systems, described by the Bloch-Redfield formalism. We continue the discussion by estimating decoherence using perturbation theory, with special care put into the dephasing due to the low-frequency 1/f noise. Finally, we review the theoretical model of unimon, which is used in the numerical analysis. As a main result of this thesis, we suggest a design parameter regime for unimon, which gives the best ratio between anharmonicity and T2.
  • Männistö, Theo (2024)
    The traditional method for identifying sulfate soils has been the incubation method, which typically takes 9-19 weeks. However, in collaboration, the Finnish Environment Institute (SYKE), Geological Survey of Finland (GTK), and Åbo Akademi developed a faster hydrogen peroxide oxidation method for identifying sulfate soils and assessing acidity potential. This method allows for sulfate soil identification and acidity potential estimation in just a few hours. The hydrogen peroxide oxidation method was used to identify sulfate soils in the Helsinki region and to evaluate the method. The study areas included the Sunnuntaipalsta-field area in Malmi, the area associated with the relocation of Gasgrid’s gas pipeline in Pihlajamäki, and the Hermanninranta- Kyläsaari area. Sulfate concentrations determined by the oxidation method were compared with concentrations obtained through water extraction at the Helsinki geophysical, environmental and mineralogical laboratories (Hellabs) of the University of Helsinki's Department of Geology and Geophysics, and acid extraction at ALS Finland Ltd. In Malmi, the method worked well and reliably, indicating naturally acidified soil with relatively low sulfur concentrations. Deeper layers revealed potential acidic sulfate soil materials. In Pihlajamäki, the method was effective, identifying clear potential acidic sulfate soils even with samples consisting of clay fillings. Challenges arose in the Hermanninranta-Kyläsaari area due to contaminated fill soils with high pH values and various hydrocarbons. The lower layers of the samples were rich in organic matter (LOI > 10%), causing the hydrogen peroxide oxidation method to overestimate sulfate concentrations, resulting in deviations with both acid and water extraction results. Based on the results, the hydrogen peroxide oxidation method performs most reliably when loss on ignition (LOI) is < 10% and the pH change (ΔpH) after oxidation is less than 5 units. The method could be a valuable addition to soil investigations conducted by the City of Helsinki's construction services public enterprise, Stara, in their Street and ground laboratory. The method is effective and enables the rapid identification of potential acidic sulfate soils.
  • Joensuu, Matilda (2024)
    In this master’s thesis, linear zwitterionic poly(ethylene imine) methyl-carboxylates (l-PEI-MCs) were synthesized through a four-step synthesis. The synthesis started with the polymerization of 2-ethyl-2-oxazoline (EtOx) monomers into poly(2-ethyl-2-oxazoline) (PEtOx) homopolymers with polymerization degree of 50 and 100. Living cationic ring-opening polymerization (LCROP) enabled a good control over the molecular weights. Subsequently, the side chains of PEtOxs were cleaved off by acidic hydrolysis. This resulted in linear poly(ethylene imine)s (l-PEIs) bearing a secondary amine group in repeating units of the polymer chain. These amine units were then functionalized with methyl-carboxylate moieties by first introducing tert-butyl ester functionalities to l-PEI chains, and subsequently cleaving off the tert-butyl groups. The final polymer is a polyzwitterion, featuring both an anionic carboxylate and a cationic tertiary amine group within a single repeating unit. Polymers produced in each step were characterized via 1H-NMR and FT-IR spectroscopy and their thermal properties were analyzed by differential scanning calorimetry (DSC). The molecular weights and dispersities (Ð) of PEtOx polymers were additionally estimated by gel permeation chromatography (GPC). Via 1H-NMR, the degree of polymerization for PEtOxs and the hydrolysis degree for l-PEIs were determined. FT-IR gave a further insight into the structures of polymers, successfully confirming the ester functionality of modified l-PEI. The disappearance of the tert-butyl proton signal in 1H-NMR spectrum after deprotection verified the successful removal of tert-butyl groups, resulting in the final product with methyl-carboxylate functionalities. By DSC, different thermal transitions, i.e., glass transition (Tg), melting (Tm) and crystallization (Tc), were observed, and the effects of molar mass and polymer modifications on these transitions were being investigated. The state of the art explores the literature regarding synthesis and properties of poly(2-oxazoline)s (POx), poly(ethylene imine)s (PEIs), and polyzwitterions. The theory behind living cationic ring-opening polymerization of 2-oxazolines and acidic hydrolysis of POxs is described. Different post-polymerization modification strategies to functionalize PEIs are being discussed. In addition, possible applications for each of these polymer classes are shortly outlined.
  • Hiilloskivi-Knox, Miina (2024)
    The Cambridge Analytica scandal placed the spotlight on how social media users’ personal data can be exploited for political gain and consequently, putting liberal democracy at risk. The scandal motivated this thesis to evaluate how the common values of the Union enshrined in Article 2 of the Treaty on European Union (TEU) are impacted by digital platforms. This thesis focuses on the rule of law, fundamental rights, and liberal democracy as the three principles of the Union’s common values. The thesis considers the closeknit, interdependent relationships between the three principles, and evaluates the threats posed by digital platforms on the framework of values established by Article 2 TEU. Through analysing caselaw on data protection and existing research on Article 2 TEU, it is concluded that the business models of the biggest digital platforms put the three principles at risk. Therefore, it is recommended that legislators, Court of Justice of the European Union as well as local data protection authorities take a firm stand against digital platforms to uphold data protection and the common values of the Union.
  • Lybeck, Vilma (2024)
    Avoimet sijoitusrahastot tarjoavat vähittäissijoittajille hajautuksen etuja, korkean likviditeetin ja ammattimaista varainhoitoa. Rahastojen keskimääräiset kustannukset ovat kuitenkin edelleenkin Euroopassa korkeat. Vaikka kohtuuhintaisia rahastoja löytyy markkinoilta, voi ongelmaksi muodostua vähittäissijoittajien rajoittunut tietämys ja kyky tehdä rationaalisia sijoituspäätöksiä. Keskeisesti tätä kulutasoon liittyvää ongelmaa ratkomaan Euroopan komissio julkaisi toukokuussa 2023 niin kutsutun vähittäissijoittajastrategian, johon sisältyy kattavia uudistuksia vähittäissijoittajia koskevaan EU:n kehykseen. Ehdotuksella pyritään parantamaan sijoittajansuojaa muun muassa tarpeettomien kustannusten kiellon ja niin kutsutun ”value for money” -periaatteen kautta.   Sijoittajien ja rahastoyhtiön välinen suhde on luonteeltaan eräänlainen toimeksiantosuhde, jota voidaan tarkastella päämies-agenttiteorian kautta. Rahastoyhtiö vastaa rahaston hoidosta ja saa vastineeksi tällaisena "agenttina" toimimisesta korvauksen palkkioiden ja kulujen muodossa. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua intressien erilaisuus ja agentin opportunistinen käyttäytyminen. Keskeiseksi tavoitteeksi muodostuukin näin agentin motivoiminen päämiehen etujen mukaiseen toimintaan. Perinteinen esimerkki tästä ovat erilaiset kannustinpalkkiojärjestelmät, joiden avulla agentin etu sidotaan päämiehen etuihin. Tutkielman tavoitteena on oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta tarkastellen selvittää, onko avoimien sijoitusrahastojen kulujen kohtuullisuudesta tarkoituksenmukaista asettaa sääntelyä, vai varmistaako nykyinen sääntely yhdistettynä markkinakuriin ja toimivaan kilpailuun jo riittävällä tavalla kulujen kohtuullisuuden. Tutkielmassa tarkastellaan rahastojen perimiä kuluja ja palkkioita sekä näiden nykyistä sääntelyä. Tarkoituksena on luoda yleiskuva nykyisen sääntelyn asettamista rajoitteista sekä tavoista suojata osuudenomistajia mahdollisilta väärinkäytöksiltä kulujen ja palkkioiden määrissä. Tutkielmassa nähdään, että sääntely asettaa jo nykyisellään monia velvoitteita rahastoyhtiöille. Rahastoyhtiötä sitoo esimerkiksi velvollisuus toimia asiakkaidensa edun mukaisesti sekä olla veloittamatta tarpeettomia kustannuksia. Tutkielmassa päädytään ehdotetun uuden EU-sääntelyn osalta siihen, ettei vertailuarvomekanismi huomioi riittävästi erilaisia sijoitustuotteita eikä myöskään laajan tuotevalikoiman hyötyjä. Ehdotuksen merkittävimpinä ongelmina näyttäytyvät sääntelytaakan aiheuttamat suuret kustannukset, mahdollinen kilpailun vähentyminen sekä tuotevalikoiman ja innovaatioiden supistuminen. Näin tutkielmassa päädytään johtopäätöksenä siihen, että eniten potentiaalia suojata sijoittajia kohtuuttomilta kuluilta on sellaisilla keinoilla, jotka tukevat luonnollisen markkinakurin toimivuutta – viime kädessä siis lunastusoikeuksien tehokkaan käyttämisen mahdollistamisella sekä markkinoiden korkeamman kilpailutason vahvistamisella.
  • Uusitalo, Anniina (2024)
    Vaikka lääkkeiden lisäsuojatodistuksia koskeva sääntely on EU-oikeutta, on lisäsuojatodistukset tähän mennessä myönnetty kansallisesti, mikä on aiheuttanut jäsenvaltiokohtaisia eroja sääntelyn ja etenkin lisäsuojatodistusten myöntämisedellytysten tulkinnassa. Vaikka joitakin tulkintaongelmia liittyen lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan myöntämisedellytyksiin on jo onnistuttu ratkaisemaan, useita kysymyksiä erityisesti koskien artiklan c alakohtaa on yhä avoinna. Kyseisen myöntämisedellytyksen mukaan todistus annetaan, jos hakemuspäivänä jäsenvaltiossa, jossa hakemus jätetään, tuotteelle ei ole vielä annettu todistusta. Tätä myöntämisedellytystä koskevien tulkintaongelmien tarkastelu on kuitenkin jäänyt oikeuskirjallisuudessa vähemmälle huomiolle. Aihe on etenkin viime aikoina muuttunut erityisen ajankohtaiseksi usean uuden ennakkoratkaisupyynnön ja Euroopan komission sääntelyuudistuksia koskevien ehdotusten myötä. Tämän lainopillisen tutkielman päätutkimuskysymyksenä pyritään arvioimaan erityisesti alkuperäislääkkeiden kehittäjien näkökulmasta, vastaako 3(c) artiklan tulkinta lisäsuojatodistusasetuksen tarkoitusta, sekä miten kyseistä artiklaa tulisi tulkita ja lisäsuojatodistussääntelyä mahdollisesti muuttaa siten, että tulkinta paremmin vastaisi asetuksen tarkoitusta ja tavoitteita. Tutkimuskysymystä tullaan pohjustamaan etenkin käymällä läpi lisäsuojatodistusjärjestelmän syntyä ja tarkoitusta. Luvussa 3 tullaan arvioimaan, mitä ongelmia ja epäjohdonmukaisuuksia 3(c) artiklaa koskevaan EUT:n ratkaisukäytäntöön liittyy esimerkiksi koskien lisäsuojatodistussääntelyn ja patenttioikeuden välistä suhdetta sekä vaatimusta tulkita jokaista myöntämisedellytystä itsenäisesti. Luvussa 4 käsitellään lisäsuojatodistussääntelyyn liittyviä viimeaikaisia ennakkoratkaisupyyntöjä sekä Euroopan komission kaavailemia sääntelyuudistuksia ja esitetään de lege ferenda -näkökulmasta tulevaisuuden muutosehdotuksia näihin liittyen. Johtopäätöksissä on tunnistettu erilaisia vaihtoehtoisia tapoja tulkita lisäsuojatodistusasetuksen 3(c) artiklaa sekä esitetty puolesta ja vastaan argumentteja koskien sitä, mikä tulkinnoista parhaiten vastaisi asetuksen tarkoitusta ja tavoitteita. Ratkaisevaksi sen kannalta, mitä ehdotetuista vaihtoehdoista sovelletaan, muodostuu, pyritäänkö tulkinnassa painottamaan innovaatiotoiminnan tukemista vai ollaanko EU:ssa valmiita innovaation kustannuksella varmistamaan rinnakkaislääkkeiden mahdollisimman aikainen pääsy markkinoille. Lisäksi todetaan, että mikäli tulkinnassa ajaudutaan kauas artiklan sanamuodosta, tulisi tulevissa ennakkoratkaisuissa omaksuttujen tulkintojen johdosta tehdä tarvittavat muutokset lisäsuojatodistusasetukseen joko muuttamalla 3 artiklan sanamuotoa tai vähintäänkin lisäämällä johdanto-osaan tulkinnassa avustavia perustelukappaleita. Joka tapauksessa 3(c) artiklan tulkinnalle tulisi asettaa selkeät, objektiiviset ja helposti sovellettavissa olevat kriteerit.
  • Ylä-Rautio, Joonas (2024)
    Tutkielmassa käsitellään vastuun samastukseksi kutsuttua osakeyhtiölaissa (OYL) sääntelemätöntä poikkeusta osakkeenomistajien rajoitetusta vastuusta. Samastus on ilmiönä tunnistettu ja pitkälti hyväksytty oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa. Kiintopisteeseen otetaan yleisen tietosuoja-asetuksen (TSA) mukaisten vahingonkorvausten sekä hallinnollisten sanktioiden kohdentaminen ja samastus niiden jokseenkin erityisen luonteen takia. Aihe on monien yhtiöiden kannalta merkittävä, koska edellä mainitut TSA:n mukaiset seuraamukset voivat nousta rahalliselta arvoltaan hyvinkin korkeiksi ja vaikuttaa kohtalokkaasti etenkin pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. Maksuvaikeuksiin joutuvan yhtiön osakkeenomistajia voi kiinnostaa, voivatko he joutua vastuuseen yhtiön velvoitteista maksukyvyttömyyden uhatessa. Intuitiivinen vastaus on, että osakkeenomistajat eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön veloista edes konkurssissa, mutta tutkielmassa huomataan, että tähän pääsääntöön on varsin yllättävä ja jokseenkin epäselvä poikkeus TSA:ssa. Havaitusta poikkeuksesta ei kuitenkaan ole vielä sitovaa alaspesifiä oikeuskäytäntöä kansallisella eikä unionin tasolla. Ennen tietosuojavastuiden erityispiirteisiin tutustumista tutkielmassa syvennytään vastuun samastukseen yhtiöoikeudessa. Samastus on tietoisesti osakeyhtiölain muutostarpeita tutkittaessa jätetty kehittymään oikeuskäytännön varaan. Tätä kotimaista oikeuskäytäntöä sekä sitä tulkitsevaa kirjallisuutta hyödyntäen samastukselle pyritään tässä tutkielmassa luomaan mahdollisimman yleisesti pätevät edellytykset, joiden täyttyessä osakkeenomistajien rajoitetusta vastuusta voidaan poikkeuksellisissa tilanteissa poiketa. TSA:n mukaisten vahingonkorvausten ja sanktioiden osalta perehdytään siihen, mille taholle ne asetuksen mukaan kohdennetaan ja vaikuttaako se osakkeenomistajien vastuuasemaan. Itse asetus on vastuiden kohdentamisen suhteen melko selkeäsanainen, mutta sen johdanto-osassa oleva viittaus SEUT 101 ja 102 artikloihin sekoittaa pakkaa. Niitä koskevan EUT:n oikeuskäytännön mukaan vastuut kilpailuoikeudellisista rikkomuksista voidaan kohdentaa taloudellisille yksiköille, jotka voivat koostua useista oikeushenkilöistä. Tämän perusteella Euroopan tietosuojaneuvosto on ohjeistuksessaan linjannut, että myös emoyhtiö voidaan asettaa vastuuseen tytäryhtiönsä hallinnollisten sanktioiden maksamisesta. Lopuksi otetaan kantaa siihen, miten tämä soft law -luonteinen linjaus vaikuttaa osakkeenomistajien vastuuseen TSA:n mukaisista seuraamuksista. Asiantila ei ole täysin selvä, koska EUT ei ole vielä ottanut siihen kantaa, eikä kansallistakaan käytäntöä juurikaan ole. Lisäksi, jos ohjeistusta on tulkittava niin, että emoyhtiö voidaan asettaa vastuuseen vain hallinnollisista sanktioista, niitä kohdellaan eri tavalla kuin vahingonkorvauksia. Tämä asettaa haavoittuvassa asemassa olevat vahingonkorvausvelkojat epäedulliseen asemaan. Konsernien näkökulmasta vastuun rajoittumien vain yksittäiseen yhtiöön on osakkeenomistajan oikeusturvan kannalta hyvä asia, mutta asetuksen soveltamisen epäjohdonmukaisuuden takia jää nähtäväksi, miten oikeuskäytännössä eri seuraamuksia lopulta tullaan kohtelemaan.
  • Krigsman, Joona (2024)
    Yrityskaupat ovat olennainen osa tervettä ja toimivaa taloutta. Yrityskauppojen myötä voidaan saavuttaa parannuksia muun muassa yritysten kilpailukykyyn ja elinkelpoisuuteen. Samalla ne voivat kuitenkin mahdollistaa myös yritysten markkinavoiman lisääntymisen, josta aiheutuu haittaa niin kuluttajille kuin yhteiskunnalle laajemminkin. Yrityskauppavalvonnan tarkoituksena on puuttua nimenomaan tällaisiin haitallisiin muutoksiin markkinoiden rakenteessa. Kilpailuongelmia herättävissä yrityskaupoissa kilpailuviranomaisen tulee pyrkiä ensisijaisesti ratkaisemaan havaitut kilpailuhuolet yrityskaupan osapuolten antamin sitoumuksin. Yrityskaupalle asetettavat ehdot voivat kohdistua liiketoiminnan tai sen osan luovutuksiin sekä keskittymän tulevan käyttäytymisen sääntelemiseen. Sitoumuksilla on näin ollen olennainen merkitys niiden kohteena olevan yrityskaupan lopullisen sisältöön, mikä tekee niistä mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Tutkielmassa tarkastellaan yrityskauppavalvonnan yhteydessä annettavia sitoumuksia koskevia käytäntöjä Suomessa. Tarkastelun tavoitteena on muodostaa kattava yleiskuva sitoumusten tarjoamiseen liittyvistä käytännöistä sekä arvioida kuinka nämä käytännöt ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sitoumuskäytäntöä pyritään systematisoimaan tarkastelemalla sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston (”KKV”) että Euroopan komission antamia ohjeistuksia ja päätöksiä yrityskauppa-asioissa. Yrityskauppavalvonnan erityisluonteen vuoksi oikeusdogmaattista lähestymistapaa täydennetään myös muilla tutkimusmetodeilla. Erityisesti kvantitatiivinen tutkimusote on keskeisessä asemassa kilpailuviranomaisten ratkaisukäytännöstä tunnistettavien laajempien kehityssuuntien hahmottamisessa. Tutkielmassa tehdään neljä keskeistä havaintoa viimeaikaisesta sitoumuskäytännöstä. Ensinnäkin huomataan, että valinta rakenteellisten ja ei-rakenteellisten sitoumusten välillä noudattaa edelleen tyypillisesti jakoa horisontaalisiin ja vertikaalisiin yrityskauppoihin. Toiseksi havaitaan yhä useamman yrityskaupan päätyvän jatkokäsittelyvaiheeseen sekä niiden päätteeksi annettavien sitoumusten lisääntyneen. Tämän katsotaan voivan olla seurausta KKV:n linjanmuutoksesta ja/tai valvontaprosessin yleisestä kehittymisestä. Kolmanneksi todetaan KKV:n olleen aiempaa kiinnostuneempi luovutettavien omaisuuserien ostajista. Tämä on nähtävissä erityisesti etukäteisostaja- sekä fix-it-first-sitoumusten nopeasta yleistymisestä KKV:n ratkaisukäytännössä muutaman viime vuoden aikana. Lopuksi todetaan digitaalisten markkinoiden asettavan uusia vaatimuksia myös sitoumusten näkökulmasta. Tämän ennakoidaan johtavan ei-rakenteellisten sitoumusten yleistymiseen tulevaisuudessa.
  • Hentunen, Karin (2024)
    Benefit corporation on yritys, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen sillä ehdolla, että taloudellinen voitto saadaan aikaan harjoittamalla liiketoimintaa vastuullisista lähtökohdista. Benefit corporation -malli jakautuu kahteen eri pääkategoriaan: benefit corporation on oikeudellinen yhtiömuoto ja B Corp yksityisen sektorin tahon tarjoama sertifikaatti. Benefit corporation -ilmiön taustalla on kahden yhtiöoikeudellisen teorian, osakkeenomistajakeskeisyyden ja sidosryhmäteorian, välinen vastakkainasettelu. Voitontavoittelua ja sidosryhmien huomioimista yhdistelevän hybridimallin luomisen kannatuksen taustalla voidaan nähdä perinteisten yhteisömuotojen puutteellisuus, yritysmaailman epävarmuus yhteiskuntavastuun ja voiton tavoittelun yhdistämisen sallittavuudesta, kasvun ja omistajavaihdoksien tuomat haasteet sekä tahto valjastaa yrityssektori yhteiskuntavastuun suunnannäyttäjäksi. Ensimmäinen benefit corporation -laki saatettiin voimaan Marylandin osavaltiossa vuonna 2010. Benefit corporation -laki on nyky-ään voimassa yli neljässäkymmenessä Yhdysvaltain osavaltiossa ja muutamassa muussa Euroopan, Etelä-Amerikan ja Afrikan valtiossa. Benefit corporation -lainsäädäntö perustuu laajalti mallilainsäädäntöön, jonka neljä kulmakiveä ovat yhteiskuntavastuullisuutta ja voitontavoittelua yhdistävä toiminnan tarkoitus, yhtiön johdon sidosryhmiin liittyvät velvollisuudet, laajennettu kanneoikeus sekä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisäävät raportointisäännökset. Ensimmäinen ja Suomessa jo nykyään mahdollinen tapa omaksua benefit corporation -malli on B Corp -sertifikaatin hankkiminen. Sertifikaatin myöntämisen edellytyksenä on maakohtaisten oikeudellisten vaatimusten täyttyminen. Mahdollisen kotimaisen benefit corporation -lain säätämisen kannalta tutkielmassa kartoitetaan relevantin yhtiöoikeudellisen sääntelyn nykytilaa. Tutkielmassa tullaan siihen lopputulokseen, että Suomen osakeyhtiölaki ei ole osakkeenomistajakeskeisyyden periaatteen mukainen, vaan voittoa osakkeenomistajille tuotetaan pitkällä aikavälillä valistuneen arvonmaksimoinnin hengessä. Yhtiön pitkän aikavälin taloudelliseen tuloksellisuuteen tähtäävä tarkoitussäännös sallii yhtiön johdolle käytännöllisesti katsoen melko laajat mahdollisuudet yhteiskuntavastuun tavoitteluun. Valistuneen arvonmaksimoinnin periaate osoittaa kotimaisen osakeyhtiölain kuuluvan kuitenkin niin sanotun heikon yhteiskuntavastuun piiriin. Vahvan yhteiskuntavastuullisuuden mukaisuus edellyttäisi mahdollisuutta sellaiseen päätöksentekoon, jossa voiton tavoittelu edes pitkällä aikavälillä ei ole avainasemassa ja sidosryhmien etujen huomioiminen nostetaan samalle tasolle osakkeenomistajien edun kanssa. Kotimaisen yhtiöoikeuden puitteissa pitkäaikaisen voitontavoittelun sivuuttavat vastuullisuuspyrkimykset voidaan mahdollistaa muuttamalla yhtiön toiminnan tarkoitusta yhtiöjärjestysmääräyksellä. Benefit corporation -lain säätämisessä kohdattaisiin Suomessa monia haasteita. Viherpesun torjunnan välineenä benefit corporation -yhtiömuoto olisi heikko, sillä sääntelystä puuttuva johdonmukaisuus ja täytäntöönpanomekanismien tehottomuus vähentävät ajan myötä benefit corporation -nimikkeen uskottavuutta ja painoarvoa. Valistuneen arvonmaksimoinnin mukaisella voitontavoittelulla ja yhtiöjärjestysmuutoksilla voidaan käytännössä luoda tarpeeksi kattava turvasatama vahvaan yhteiskuntavastuuseen sitoutuneen yhtiön johdolle, joka haluaa toteuttaa laajojakin vastuullisuushankkeita. Pelkkä yritysjohtajien mahdollinen epävarmuus voitontavoittelun rajoihin liittyvästä oikeustilasta ei yksinään riitä perusteeksi suomalaisen benefit corporation -lain säätämiselle. Toiminnan tarkoitusta koskevat benefit corporation -mallilainsäädännön säännökset eivät toteuta tavoitettaan sidosryhmien huomioimisesta selkeästi, kun tulkinnanvaraisuuksia on enemmän kuin käytännön suuntaviivoja. Lisäksi uuden yhtiömuodon lisääminen osakeyhtiön ja yleishyödyllisen yhteisön väliin voisi kuitenkin horjuttaa olemassa olevia yhteisömuotoja. Benefit corporation -yhtiömuotoa voitaisiin väärinkäyttää luomalla benefit corporationeista mielikuvaa ”hyvänä yrityksenä” siinä missä tavalliset osakeyhtiömuotoiset kilpailijat olisivat ”huonoja yrityksiä”, jotka eivät toimi vastuullisesti. Lain säätäminen voisi vahvistaa väärää käsitystä siitä, että perinteisiä osakeyhtiöitä johdetaan pelkkä osakkeenomistajien taloudellinen voitto tähtäimessä. Benefit corporation -raporttia laadittaessa käytettävän standardin vapaa valittavuus, tilintarkastajan varmentamisvelvollisuuden puuttuminen ja virallisen sanktion puute raportin julkaisematta jättämisestä tekevät benefit corporation -mallilainsäädännön mukaisesta raportointivelvollisuudesta alttiin väärinkäytölle ja viherpesulle. Lisäksi benefit corporation -mallin yleishyödyllisen toiminnan tarkoituksen täytäntöönpanomenettely näennäisesti laajentaa osakeyhtiölain mukaista kanneoikeutta, mutta loppujen lopuksi säännökset tuovat vähän konkretiaa ja paljon epäselvyyttä. Tutkielmassa tullaan siihen lopputulokseen, että benefit corporation -mallin mukainen voitontavoittelun ja yhteiskuntavastuun yhdistävä ”hybridiyhtiö” on mahdollista luoda olemassa olevan yhtiöoikeudellisen sääntelyn puitteissa. Lähitulevaisuuden vahvan yhteiskuntavastuun periaatteen mukainen yhtiö syntyy yleishyödyllisen toiminnan tarkoituksen mahdollistavalla yhtiöjärjestysmääräyksellä ja EU-sääntelyn mukaisilla vastuullisuusvelvoitteilla, eikä benefit corporation -laille näin ollen ole paikkaa suomalaisessa yhtiöoikeudessa.
  • Luoma, Ninni (2024)
    Tutkimuksessa käsitellään työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 2 §:n mukaista työsopimuksen irtisanomista. Tarkastelu kohdistuu siihen, milloin irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden vaatimus täyttyy silloin, kun irtisanomisperusteena on työntekijän epäasiallinen käyttäytyminen. Tutkimus on toteutettu pääosin lainopillisin metodein, sillä tutkimuskohteena on voimassa oleva työoikeudellinen sääntely. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Asiallisuuden ja painavuuden vaatimuksen voi täyttää sellainen työntekijän epäasiallinen käyttäytyminen, jonka vuoksi työnantajalta ei voida enää kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista. Arviointi toteutetaan kokonaisharkinnan avulla, jossa otetaan huomioon sekä työntekijän että työnantajan tilanteeseen vaikuttavat olosuhteet. Johtopäätöksenä todetaan, että arvioitaessa työntekijän epäasiallista käyttäytymistä työsopimuslain tarkoittamana asiallisena ja painavana syynä, on käsillä hyvin tulkinnanvarainen irtisanomisperuste. Tulkinnanvaraisuus johtuu etenkin siitä, että työntekijän epäasiallista käyttäytymistä on usein haastavaa näyttää objektiivisesti toteen. Lisäksi päättämisharkinta on erityisen haastavaa tilanteissa, joissa työntekijä on hoitanut työtehtävänsä moitteettomasti. Tutkimuksen mukaan irtisanomiseen oikeuttavaa työntekijän epäasiallista käyttäytymistä voi olla yhteistyökyvyttömyys ja muut työntekijästä johtuvat yhteistyöongelmat, häirintä ja kiusaaminen sekä epäasiallinen kielenkäyttö. Mitä moitittavammasta menettelystä on kyse, sitä vähemmän tuomioistuin on harkinnassaan kiinnittänyt huomiota työntekijän työtehtävien suorittamisen laatuun.
  • Vuorio, Karri (2024)
    Suomen lainsäädäntöön on sisältynyt jo pitkän aikaa erisisältöistä lainsäädäntöä, jonka nojalla on seurattu ja mahdollisesti estetty ulkomaisten sijoittajien toteuttamia omistusosuuksien hankintoja suomalaisista yrityksistä. Erityisesti Suomen liittyminen Euroopan unioniin johti kuitenkin siihen, että Suomen oli arvioitava uudelleen ulkomaisten sijoitusten seurantaa koskevaa lainsäädäntöään. Euroopan unionin tavoite vapaista sisämarkkinoista edellyttää perusvapauksien tehokasta toteuttamista. Tästä huolimatta Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat rajoittaa perusvapauksien toteuttamista muun muassa jäsenvaltion turvallisuuteen liittyvistä syistä johtuen. Suomen nykyisen lainsäädännön puitteissa ulkomaisia yritysostoja voidaan seurata ja rajoittaa erittäin tärkeän kansallisen edun suojelemiseksi. Vuodesta 2020 alkaen ulkomainen yritysosto on ollut mahdollista vahvistaa myös ehdollisena. Tutkielmassa tarkastellaan seuraavia ehtojen asettamista koskevia kysymyksiä: miten ehtojen asettamista koskevaan säännökseen on suhtauduttava sääntelyteoreettisesta näkökulmasta, mitä tarkoitetaan yhtäältä sillä, että ehtoja on mahdollista asettaa vain erittäin tärkeän kansallisen edun suojelemiseksi ja toisaalta sillä, että ehtojen tulee olla välttämättömiä, ja miten yksittäisen ulkomaisen yritysoston yksilölliset piirteet määrittävät asetettavien ehtojen sisältöä. Tutkielmakysymyksiä tarkastellaan lainopin, teoreettisen lainopin, regulaatioteorian ja oikeustaloustieteen metodein. Ehtojen asettamisessa on kyse hyvin uudesta sääntelystä, eikä ratkaisukäytäntöä ole vielä muodostunut. Lisäksi ehtojen asettamista koskeva säännös ja sitä koskevat lain esityöt ovat luonteeltaan hyvin avoimia. Siten säännöstä koskeva oikeustila on tällä hetkellä äärimmäisen epäselvä ja joiltain osin jopa täysin ratkaisematon. Tutkielmassa pyritään systematisoimaan ehtojen asettamiseen liittyviä perustavanlaatuisimpia kysymyksiä ja siten asettamaan ne oikeudelliset puitteet, joiden sisällä ehtojen asettamisen tulisi tapahtua. Tutkielmassa on havaittu, että ulkomaisten yritysostojen kohdalla julkisen vallan interventio sääntelyn keinoin on välttämätöntä, jotta turvallisuuteen intressit on mahdollista ottaa asianmukaisesti huomioon. Lisäksi ehtojen asettamista koskevaa säännöstä on pidettävä vähimmän haitan periaatteen mukaisena sääntelyvaihtoehtona. Ehtojen asettamisen tapauskohtaisuudesta ja aikasidonnaisuudesta huolimatta ehtojen asettamista koskeva säännös on systematisoitavissa siten, että asetettavien ehtojen on aina täytettävä tietyt oikeudelliset reunaehdot riippumatta kunkin yksittäisen ulkomaisen yritysoston yksilöllisistä piirteistä. Ehtojen valintaa yksittäisen ulkomaisen yritysoston kohdalla ohjaa ensisijaisesti suhteellisuusperiaate. Ehtojen asettamisessa on kuitenkin otettava huomioon se, minkä tasoisen erittäin tärkeän kansallisen edun turvaamiseen ehtojen asettaminen liittyy. Mitä perustavanlaatuisemmasta turvallisuusedusta on kysymys, sitä rajoittavampia ehtoja on mahdollista asettaa, ja joissain tapauksissa ehtojen asettamismenettelyn aloittaminen ylipäätään ei ole mahdollista.
  • Höyhtyä, Julia (2024)
    Ihmiskauppaan liittyy luonnollisen henkilön hyväksikäyttöä, joka voidaan toteuttaa henkilöön kohdistuvalla kontrollilla. Tekijät turvautuvat usein moninaisiin kontrollin keinoihin, joilla uhri alistetaan hyväksikäyttötilanteeseen. Yksi tapa käyttää kontrollia uhria hallitakseen on psykologinen kontrolli. Tekijän ei tarvitse käyttää fyysistä väkivaltaa saadakseen toisen alistumaan hyväksikäytön kohteeksi, vaan hienovaraisemmat psykologisin keinoin toteutetut kontrollin muodot ovat monesti riittäviä. Tähän liittyviä rikosoikeudellisesti haastavia kysymyksiä ovat muun muassa kysymykset siitä, mitä haavoittuvuus ihmiskaupan yhteydessä tarkoittaa, miten sitä voidaan hyväksikäyttää ja milloin kontrolli vaikuttaa uhriin siten, ettei tämä näe muuta vaihtoehtoa, kuin alistua hyväksikäyttöön. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä psykologisella kontrollilla ihmiskaupan keinona tarkoitetaan ihmiskaupan tunnusmerkistön näkökulmasta. Tunnusmerkistön reunaehtoja pyritään selventämään hakemalla lainoppiin tukea muun muassa psykologisessa kirjallisuudessa esiin tuoduista vaikuttamisen, painostamisen ja henkisen väkivallan ilmiöistä. Tutkielmassa hyödynnetty monitieteellinen keskustelu yhdistettynä rikosoikeustieteeseen ja empiirisen haastattelututkimukseen pyrkii oikeustieteen ja monitieteellisen keskustelun kautta selventämään sitä, mikä epäasiallinen uhriin vaikuttaminen menee ihmiskaupan tunnusmerkistön piiriin ja mikä toisaalta jää sen ulkopuolelle. Tarkoituksena on myös selvittää miten tämä teoreettinen tunnusmerkistön tarkastelu vastaa soveltamiskäytännössä omaksuttuja lähtökohtia. Tutkielman lopuksi pyritään tuomaan esiin aineiston perusteella esiin nousseita ongelmakohtia koskien tunnusmerkistön mukaisen psykologisen kontrollin tunnistamista ja sen soveltamista. Vaikka tutkielmassa tarkastelun kohteena olevan ilmiön osalta on otettu edistysaskelia, on tutkielmassa esitetty erinäisiä muun muassa koulutukseen, erikoistumiseen ja tutkimukseen liittyviä suosituksia tutkielmassa esiin nousseiden rikosoikeudellisten ja rikosprosessioikeudellisten haasteiden helpottamiseksi. Tutkielmassa katsotaan, että tulee yhä jatkaa tutkimusta hienovaraisempien ihmiskaupan keinojen kartoittamiseksi ja tunnistamiseksi. Tätä kautta voidaan jatkaa sen arviointia, minkä tyyppinen psykologinen kontrolli ja yleisesti psyykkinen vaikuttaminen menee tosi asiassa tunnusmerkistön piiriin ja mikä puolestaan ei.
  • Huttunen, Sami (2024)
    Tämä tutkielma on osa hanketta, jonka tarkoituksena on selvittää kyynärhermopinteen riskitekijöitä systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin keinoin. Tämän tutkielman laajuuteen sisältyy hankkeen ensimmäinen vaihe, jonka tarkoituksena oli löytää hankkeen seuraavassa vaiheessa tehtäviin systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin käytettävät kyynärhermopinteen riskitekijöitä käsittelevät tutkimukset. Tutkimusten haku suoritettiin PubMed- ja Scopus-tietokannoista huhtikuussa 2022. Hakutekijöiden perusteella tietokannoista löytyi 6090 tietuetta, joista 1331 tietuetta olivat päällekkäisiä tietokantojen välillä. Tutkimusten valinnan ensimmäisessä vaiheessa kävin läpi kaikkien artikkelien otsikot ja tiivistelmät, ja läpikäynnin perusteella hylkäsin 4696 artikkelia. Seuraavassa vaiheessa kävin läpi jäljellä olevat 63 artikkelia kokonaisuudessaan, tässä vaiheessa hylätyiksi tuli vielä 42 artikkelia. Hyväksytyille 21 artikkelille tein tutkimusten laadun arvioinnin, jossa arvioitiin viiden eri harhan lähteen riskiä kolmiportaisella asteikolla kunkin artikkelin kohdalla. Tutkimuspopulaatioon liittyvän harhan riski oli useimmissa tutkimuksissa keskisuuri, ja vain viidessä tutkimuksessa pieni. Riskitekijän tunnistamiseen liittyvän harhan riski arvioitiin viiden eri riskitekijän suhteen, ja se oli tutkimuksissa pieni tai keskisuuri. Päätetapahtuman tunnistamiseen liittyvän harhan riski oli useimmissa tutkimuksissa pieni, mutta kuudessa tutkimuksessa riski oli keskisuuri. Sekoittavat tekijät oli huomioitu laadukkaasti vain viidessä tutkimuksessa, seitsemässä tutkimuksissa harhan riski oli suuri ja lopuissa tutkimuksissa keskisuuri. Suurin osa tutkimuksista oli poikkileikkaustutkimuksia, minkä vuoksi tutkimuspopulaation pysyvyyteen liittyvä riski oli useimmissa tutkimuksissa pieni. Tutkimusten valinta ja laadun arviointi tehtiin tehtiin myös toisen, riippumattoman arvioitsijan toimesta samanaikaisesti. Molempien arvioitsijoiden valitsemat artikkelit sekä laadun arviointi olivat hyvin pitkälle samankaltaiset, mikä lisää uskoa työn luotettavuuteen. Hankkeen seuraavassa vaiheessa tehtävissä meta-analyyseissä tutkittaviksi riskitekijöiksi tulevat kyseeseen erityisesti tupakointi ja ylipaino, joita käsitteleviä tutkimuksia oli useita, ja tutkimuksissa kyseiset altisteet oli kuvattu varsin yhteismitallisesti.
  • Lindberg, Renata (2024)
    Infektioner, trauma och iatrogena ingrepp kan orsaka trumhinneperforationer. Trumhinneperforationer i sin tur ökar risken för kronisk mediaotit och kolesteatom samt sänker konduktiva hörseln med 0-50 dB. Personer med trumhinneperforation är tvungna att skydda mellanörat från vatten. Trumhinneperforationer kan korrgeras med fettpluggsingrepp eller myringoplastikingrepp. Målet med denna studie var att undersöka faktorer som påverkar risken för reperforation och komplikation och på detta sätt kunna bestämma vilka patienter som nyttas av ingreppet, hur man kan utföra ingreppet på bästa sätt samt vid vilken tidpunkt det lönar sig att utföra ingreppet. Denna studie är en retrospektiv studie som består av 268 personer från HUS Öron-, näsa- och halsklinik. I denna studie utfördes Chi-square test och Mann-Whitney-U för att undersöka vilka faktorer som ökar risken för reperforation och komplikation. I denna studie framkom att en stor perforationsstorlek var en riskfaktor för både reperforation och komplikationer. Användning av systemisk profylaktiskt antibiotikum minskade risken för reperforation, medan användning av ”donits” ökade risken för reperforation. Gällande komplikationer visade det sig att ett avvikande status i kontralaterala örat ökade risken för en postoperativ komplikation. En postoperativ infektion ökade risken för reperforation, men detta samband var inte statistiskt signifikant.
  • Oksanen, Emma (2024)
    Background. Aphasia is a language disorder caused by brain damage that occurs in up to 40% of stroke survivors. People with aphasia (PWA) often experience abnormalities in learning, short-term memory, and auditory processing, which are interconnected with their language processing deficits. Rehabilitation can induce changes in the auditory processing of PWA, and those changes can be linked also to language recovery. Singing abilities can be preserved in aphasia, which enables enjoyable and sociable therapy models for aphasia. This electroencephalography (EEG) study set out to explore the effects of multimodal choir-singing intervention on the implicit auditory processing capacities of PWA, reflected by the mismatch negativity (MMN), and whether the effect is correlated with changes in communicational abilities and verbal learning. Methods. 34 PWA took part in a 16-week intervention, which comprised of choir singing, melodic intonation therapy and home training. Participants trained one of two novel songs during the intervention. Before and after the intervention, the participants’ brain responses were recorded with EEG, while they listened to modulated versions of the two novel songs, one of which was rehearsed during the intervention. In this passive oddball-design, the songs contained deviations in pitch and phonemes. Communicational abilities and verbal learning were also assessed before and after the intervention. Linear mixed models were used to analyze the change that occurred during the intervention in the MMN response for both trained and untrained songs. Those changes were correlated with changes in communication and learning. Results and conclusions. The intervention had a statistically significant effect on the MMN to phoneme deviations in the trained and untrained songs in the left frontotemporal area. The amplitude of the MMN to phoneme deviations in the trained song decreased, while the amplitude of the MMN to phoneme deviations in the untrained song increased. Furthermore, the attenuation of the MMN to the trained song was correlated with improvement in language performance. These results imply that singing intervention can affect implicit auditory processes in PWA, and that changes in those processes can be accompanied by improved communication abilities.
  • Tenttula, Arto Tapio (2024)
    Marttyyrikertomuksia luettiin pitkään aikansa historiallisesti autenttisina kertomuksina. Historialliskriittinen tutkimus, kirjallisuudentutkimus, ja arkeologiset todisteet ovat kuitenkin osoittaneet, että niitä tulisi tarkastella kirjallisina teoksina, joissa historiallinen aines sekoittui kirjalliseen. Sen sijaan, että etsitään kirjallisen aineksen takaa historiallista henkilöä, tulisi tutkia sitä, miten marttyyrikertomukset koottiin, mistä aineksista ja kenelle. Tämä tutkielma valottaa kristillisten marttyyriuden käsityksiin vaikuttaneita tekijöitä, ja sitä, miten eri tavoin marttyyrius rakentui roomalaisessa kulttuuripiirissä kristillisen kirkon ensimmäisinä vuosisatoina. Tarkastelen myös sitä, miten ja millä tavoin näiden konstruktioiden kautta pyrittiin rakentamaan kirkon identiteettiä. Tarkastelen narratiivisen analyysin avulla sitä, miten varhaiskristilliset marttyyrikertomukset ovat rakentuneet, ja millä tavoin niiden kautta pyrittiin rakentamaan varhaiskristillistä identiteettiä alkukirkon ensimmäisinä vuosisatoina. Tutkin aihetta useamman marttyyrikertomuksen kautta (mm. Polykarpoksen marttyyrio). Tarkastelun keskiössä ovat erityisesti tavat, joilla sosiaalista dentiteettiä muodostettiin sukupuolen, vallan ja vähemmistöjen luomiseksi. Koko tutkimuksen viitekehyksenä toimii sosiaalisen identiteetin teoria.Tutkimuksen sivujuonteena pohdin ja tarkastelen myös sitä, pitävätkö Stephane Cobbin teoksen Dying to be Men pääteesit paikkaansa. Hän väitti hegemonisen maskuliinisuuden olevan marttyyrikertomuksia yleisesti leimaava tekijä. Kulttuurisina kollaaseina varhaiskristilliset marttyyrikertomukset koottiin erilaisista kulttuurisista aineksista, jolloin niillä oli liitoskohtia roomalaiseen ja kreikkalaiseen ajatteluun, erityisesti maskuliinisuuden ideaaleihin. Tästä syystä ne myös olivat tarttuvia; olematta täysin uusia, ja täysin vanhoja, niissä oli kristillisinä ideoina tarpeeksi traditionaalisuutta ja innovatiivisuutta puhutellakseen kristittyjä lukijoita ja kuuntelijoita ideaaleina, jotka vaikuttivat syvästi varhaiskristillisen kirkon elämään ja teologiaan.
  • Junnikkala, Kalevi (2024)
    Tutkimuksessa vastataan kysymyksiin, miksi Kiiminkiin tarvittiin kirkko ja miten se saatiin sekä minkälainen kirkosta tuli. Selvitän Kiimingin asutuksen ja seurakunnan syntymisen, sillä ne ovat merkityksellisiä kirkon tarpeellisuuden ja saamisen kannalta. Metodina tutkimuksessani on lähdekriittinen menetelmä. Tutkimustulos on tulkinta lähteistä, jonka tuloksena syntyy tulkinta menneisyyden tapahtumista ajallisessa kontekstissa. Tutkimus on sukua hermeneutiikalla, jossa myös on keskeistä tulkinnat tutkittavista ilmiöistä ja älyllistä eläytymistä tulkintoihin. Pohjois-Pohjanmaalle tuli asukkaita monelta eri taholta. Idästä tulleiden lisäksi Sisä-Suomea asutti laajasti eri taholta tulleet saamelaiset. Heitä saattoi tulla lännestä, idästä ja jopa pohjoisesta. Kiimingin väkimäärä oli kasvanut ja vauraus lisääntynyt. Tämä mahdollisti kirkon rakentamisen. Kirkko oli asukkaille tärkeä. Oman kirkon rakentaminen oli kiiminkiläisten tärkeänä tavoitteena. Kiiminkiläisten määrätietoinen toiminta vaikutti siihen, että he saivat luvan kirkon rakentamiselle 6.11.1761. Kiimingin ulkoviisteinen puusta rakennettu ristikirkko valmistui vuonna 1760 ja se vihittiin käyttöön 26. heinäkuuta 1761. Kirkko valmistui ennen, kuin sen rakentamiseen oli annettu lupa. Rakentamisen mahdollisti kasvanut vauraus. Kiimingin kirkon rakentaja oli kirkonrakentaja Matti Honka (1713–1777). Matti Hongan rakentamia kirkkoja on Pohjanmaalla kymmenen. Kaikissa niissä on samanlaisia rakenteellisia ratkaisuja kuin on Kiimingin kirkossa. Erikoisalana hänellä oli ristikirkon pohja- ja tilaratkaisujen kehittäminen. Niitä hän sai aikaisempaa suuremmaksi ulko- tai sisäkulmia viistämällä tai kulmaulokkeita käyttämällä. Kirkon koristelun teki Suomen tunnetuin taidemaalari Mikael Toppelius (1734–1821). Hänen muihin kirkkoihin maalaamissa kuvissa on samoja aihealueita kuin hänen Kiimingin kirkkoon maalaamissa kuvissa. Kirkossa olevat taideteokset ovat mukana jumalanpalvelustapahtumassa. Ne ovat edelleen merkityksellisiä, vaikka merkityksessä on vuosisatojen aikana tapahtunut muutoksia.