Browsing by Author "Ögård, Johanna"

Ödeematauti eli E.coli- enterotoksemia on yleinen sikojen sairaus varsinkin maamme länsiosissa. Tautia aiheuttavat tietyt hemolyyttiset E. coli-kannat. Ympäristötekijät ja perinnöllisyys vaikuttavat taudin syntyyn. Tauti aiheuttaa huomattavia taloudellisia tappioita sikataloudelle. Tämän takia ödeematautia ja sen esiintyvyyttä sekä esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä on viimeisten vuosien aikana erityisesti tutkittu Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen (KELA) Seinäjoen aluelaboratoriossa. Taudin esiintyvyyttä on pyritty rajoittamaan ennaltaehkäisyn avulla. Tämä työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosuudesta. Tutkimusosuuden tavoitteena on kuvata ödeemataudin esiintymistä ja tautiin kuolleiden porsaiden patologisanatomisia sekä bakteriologisia löydöksiä EELA:n Seinäjoen aluelaboratoriossa tutkittujen näytteiden perusteella. Lisäksi aineistoa on kerätty kyselytutkimusten avulla. Taudin esiintyvyydessä ei lähetettyjen näytteiden lukumäärän perusteella ollut todettavissa selvää vuodenaikaisvaihtelua. Verrattaessa tapaus- ja verrokkitiloja keskenään ei voitu osoittaa mitään tiettyä tekiJää, joka voisi selittää ödeemataudin esiintymisen tapaustiloilla. Tautia todettiin vieroittamattomilla ja vieroitetuilla porsailla sekä lihasioilla. Suurin osa (90%) porsaista kuoli 5-14 vuorokauden kuluttua vieroituksesta, mikä on taudille tyypillistä. Kaikki tutkitut E. coli- kannat olivat beeta-hemolyyttisiä ja valtaosa (76%) kuului serotyyppiin O139. Kannoista 32% oli resistenttejä trimetopriimisulfalle (herkkyystutkimuksen tulos I tai R). Yleisesti bakteerikantojen antibioottiresistenssin kehittymisessä ei todettu selvää yhdensuuntaista kehitystä. Yleisimpiä muutoksia makroskooppisissa tutkimuksissa olivat suoli-imusolmukkeiden ödeema, runsas vatsalaukun sisältö, vatsaontelossa tihkunestettä ja/tai fibriiniä, paksusuolen liepeen ödeema, silmäluomien ödeema ja keuhkoödeema. Lähes kaikilla porsailla esiintyi vähintään kaksi ylläluetelluista muutoksista. Makroskooppisten muutosten puuttuminen ei kuitenkaan poissulje ödeemataudin mahdollisuutta. Mikroskooppisissa tutkimuksissa keskushermoston perivaskulaarinen ödeema oli huomattavasti yleisempää tapaus- kuin vertailuryhmässä. Kirjallisuudessa tyypillisenä kuvattuja PAS- positiivisia hiukkasia ei todettu yhdelläkään porsaalla tutkimusten aikana, mutta myöhemmin näitä on tavattu usein. Histologisissa tutkimuksissa ei perikaskulaarista ödeemaa lukuunottamatta todettu selvää eroa tapausporsaiden ja vertailuryhmän kesken. Täten ödeematautidiagnoosia ei voida tehdä luotettavasti pelkän histologisen tutkimuksen perusteella, vaan huomioon on aina myös otettava makroskooppiset muutokset ja bakteriologisen tutkimuksen tulos. Kyselytutkimusten perusteella ödeemataudin esiintyvyys on vähentynyt viimeisten vuosien aikana. Taudin ennaltaehkäisy ja neuvontatyö ovat todennäköisesti edistäneet tätä myönteistä kehitystä. Ulkomailla kehitellään parhaillaan toksoidirokotetta, joka toimiessaan tehostaisi ennaltaehkäisyä ratkaisevasti.