Browsing by Author "Öhberg, Anna-Karoliina"

Vanhuspalvelulaki astui voimaan vuonna 2013. Lain tehtävänä on ohjata kuntien toimintakäytänteitä turvaamaan tervettä ja toimintakykyistä ikääntymistä sekä parantamaan palveluiden laatua ja vaikuttavuutta iäkkäille. Suun terveydenhuollon osalta vanhuspalvelulaki edellyttää tarpeenmukaisten suun terveydenhuollon palvelujen järjestämistä iäkkäille. Aikuisväestön suun terveydentilan positiivisesta kehityssuunnasta huolimatta iäkkäät tarvitsisivat tutkimusten mukaan apua suun puhdistukseen sekä ammattilaisen suorittamaa hoitoa ja ennaltaehkäisyä suun terveyden parantamiseksi. Vanhuspalvelulain tärkeys perustuukin pitkälti iäkkäiden tarpeenmukaisen hoivan turvaamiseen, mutta sen toimeenpano asettaa kunnille haasteita niin resurssien kuin asenteidenkin puolesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ikääntyvien suun terveydenhuollon järjestämiseen liittyviä keskeisiä haasteita sekä kartoittaa kuntien käyttämiä keinoja vanhuspalvelulain huomioimiseksi palveluita järjestettäessä. Tutkimusaineisto kerättiin lähettämällä vuosina 2015 ja 2017 kuntien ylihammaslääkäreille sähköpostitse linkki e- lomakkeella toteutettuun kyselyyn. Tutkimusaineisto muodostuu siis kahdesta erillisestä poikkileikkaustutkimuksesta, joiden vastaajat vaihtelevat. Vuosien 2015 ja 2017 tuloksia verrattiin keskenään tilanteen sekä toimintakäytäntöjen kehittymisen arvioimiseksi pohtien, onko vanhuspalvelulaki ollut olennaisena syynä mahdollisiin muutoksiin. Tutkimuksessamme tarkastelemme kotona ja palveluasumisen piirissä asuvien, pitkäaikaispäätöksen laitoshoidosta saaneiden ja ympärivuorokautisessa hoivayksikössä asuvien vanhusten suun terveydenhuollon palveluita ja niiden järjestämistä. Tutkimustulostemme mukaan vanhuspalvelulaki on vaikuttanut eniten kotihoidon piirissä olevien ikääntyvien suun terveydenhuollon järjestämiseen. Suurin lain tuomia muutos on terveydenhuollon eri tahojen yhteistyön lisääntyminen. Yleisimpiä ongelmia vanhusten suun terveydenhuollon järjestämisessä ovat resurssipula, hoitohenkilöstön riittämättömyys sekä vanhusten vaikea hoidettavuus muiden sairauksien vuoksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen (sote-uudistuksen) uudistaessa koko julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa, tullaan uusia toiminta- ja ratkaisumalleja varmasti pohtimaan aktiivisesti tulevina vuosina laajemmassakin mittakaavassa. Iäkkään väestön terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpito, parantaminen sekä ennaltaehkäisy oikeaan aikaan ovat tärkeitä tekoja kunnille eettisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävän palvelujärjestelmän rakentamista ajatellen. Tutkimustuloksiamme voidaan huomioida tavoitellessa parempia ja tehokkaampia ratkaisuja vanhusten suun terveydenhuollon järjestämisessä aiheen ollessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vuoksi hyvin ajankohtainen.