Browsing by Author "Aakko, Iida"

Tavoitteet. Kasvavan tutkimusnäytön perusteella ultraäänilaitteen visuaalista palautetta voidaan hyödyntää äännevirhekuntoutuksessa. Ultraäänikuva voi auttaa asiakkaita havaitsemaan kielen sijainnin ja liikkeet äänteen tuoton aikana edistäen äänteen motorisen tuottotavan oppimista. Aiempien utkimuksien mukaan visuaalisesta palautteesta voivat hyötyä erityisesti ne asiakkaat, jotka ovat saaneet aiempaa äännevirhekuntoutusta mutta eivät ole oppineet tavoiteäännettä. Tutkimusta on toistaiseksi tehty vähän muilla kuin englannin kielellä. Tässä tutkimuksessa kehitetään perkeptuaalisen arvioinnin verkkosovellus, jolla voidaan arvioida ultraäänikuntoutuksen vaikutusta [r]-äänteen tuottotapaan. Tutkimuksessa tarkastellaan perkeptuaalisen arvioinnin yhdenmukaisuutta, sen soveltuvuutta äännevirheiden arviointimenetelmäksi sekä arvioijan kokemuksen vaikutusta arviointituloksiin. Tutkimuksessa arvioidaan myös alustavasti ultraäänilaitteen soveltuvuutta [r]-äännevirhekuntoutukseen. Menetelmät. Tutkimus on monitapaustutkimus, johon osallistui neljä 10–11-vuotiasta poikaa. Kaikilla osallistujilla oli primaari [r]-äännevirhe. Tutkimusaineisto lasten [r]-äänteistä ja niiden varianteista kerättiin interventiossa kolmena ajankohtana: intervention alussa, puolessa välissä ja lopussa. 11 arvioijaa (6 puheterapeuttia ja 5 logopedian opiskelijaa) ja arvioi kuulonvaraisesti 181 sanoista eristettyä äännenäytettä verkkosovelluksella. 12 näytettä arvioitiin kategorisesti ja 169 jatkuvan muuttujan asteikolla. Perkeptuaalisen arvioinnin aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin, ja lasten äänteiden arviointituloksia tarkasteltiin ryhmä- ja yksilötasolla. Tulokset. Arvioijien yhdenmukaisuus (ICC2) oli intervention alun arviointituloksissa 0,83 (p<0,001), intervention puolivälissä 0,89 (p<0,001) ja intervention lopussa 0.92 (p<0,001). [r]-äänteen tuottotavassa oli tilastollisesti merkitsevä ero intervention alun ja lopun mittausten välillä ryhmä ja yksilötasolla (Wilcoxonin järjestettyjen sijalukujen testi, p<0,001). Äänteen tuottotavoissa oli tilastollisesti merkitsevä ero myös intervention alun ja puolivälin sekä puolivälin ja lopun mittausten välillä ryhmä- ja yksilötasolla (p<0,001), paitsi puolivälin ja lopun mittauksien välillä lapsilla 1 (p ≈ 0,78) ja 3 (p ≈ 0,62). Puheterapeuttien ja logopedian opiskelijoiden arviointituloksien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero intervention alun arviointituloksissa (Mann-Whitneyn U-testi, p ≈ 0,0036), mutta eroa ei ollut intervention puolivälin (p ≈ 0,067) eikä lopun arviointituloksissa (p ≈ 0,80). Johtopäätökset. Perkeptuaalisen arvioinnin verkkosovellus vas-janaa käyttämällä osoittautui luotettavaksi menetelmäksi suomen kielen [r]-äännevirhekuntoutuksen vaikutuksen arvioimisessa, sillä arvioijien antamien arviointituloksien yhdenmukaisuus oli hyvää tai erinomaista tasoa. Arviointitulokset vas-janalla kuvastivat [r]-äänteen ja sen varianttien tuottotapaa. Alustavien tuloksien perusteella kaikki neljä lasta vaikuttivat hyötyneen [r]-äännevirheen ultraääni-interventiosta. Perkeptuaalisen arvioinnin tuloksia tulisi verrata jatkossa akustisiin analyyseihin tai ultraäänikuvien kvantitatiivisiin analyyseihin suuremmalla otoskoolla intervention laajemman vaikuttavuuden selvittämiseksi. Perkeptuaalisen arvioinnin verkkosovellus on sellaisenaan valmis jatkotutkimuksessa käytettäväksi.