Browsing by Author "Arvelin, Pia"

Lastensuojelun sosiaalityö on vaativa sosiaalityön erikoisala. Se on väestövastuullista muutostyötä, jossa työskennellään lasten turvallisen kasvuympäristön, tasapainoisen ja monipuolisen kehityksen sekä erityisen suojelun turvaamiseksi. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kärsivät tutkimusten mukaan muita sosiaalityöntekijöitä enemmän merkittävistä työhyvinvoinnin puutteista, kuten työuupumuksesta. Työuupumus on pitkän ajan kuluessa kehittyvä työhyvinvoinnin puutostila. Käytetyin malli työuupumuksen kuvaamiseksi on Maslachin (Maslach & Jackson 1981) kolmiulotteinen malli, joka koostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynistymisestä ja ammatillisen itsetunnon romahtamisesta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työssään uupuneiden lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työuupumuksesta ja siitä toipumisesta. Tutkimuksen tarkoituksena on vastata kysymyksiin, minkälaista työssä uupuminen ja siitä toipuminen lastensuojelun sosiaalityössä ovat, ja mitkä asiat uupumista ja toipumista aiheuttavat ja edesauttavat. Tutkimuksessa keskitytään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden omiin kokemuksiin ja ymmärrykseen ilmiöstä. Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä. Tutkimusaineisto muodostuu työuupumuksen kokeneiden lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kertomuksista. Kertomuksia on yhteensä 12, joista kahdeksan on tuotettu kirjallisessa muodossa, yksi puhelinhaastatteluna ja kolme kasvokkaisina haastatteluina. Aineiston analyysi toteutettiin temaattisella laadullisella analyysilla, jossa hyödynnettiin narratiivisen tutkimuksen menetelmää. Analyysin päävälineitä olivat kertomustiivistelmät ja tiivistelmälauseet. Jokainen yksittäinen aineistokertomus referoitiin kertomustiivistelmäksi. Kertomustiivistelmistä tunnistettiin kertomustyyppejä. Aineistolle esitettiin tarkentavia kysymyksiä, ja vastauksina muodostettiin tiivistelmälauseita, jotka taulukoitiin yhdessä aineiston ja kertomustyyppien kanssa. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että työssä uupuminen ja siitä toipuminen lastensuojelun sosiaalityössä ovat vaiheittaisia prosesseja. Työuupumuksen merkittävimpiä syitä ovat liiallinen työmäärä, työyhteisön ja johtamisen haasteet, perehdytyksen ja työnohjauksen puutteet sekä haastava asiakastyö traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa. Työuupumus oireilee pääosin uupumusasteisena väsymyksenä, mielialan muutoksina ja univaikeuksina. Myös kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen ovat yleisiä oireita. Uupuminen alkaa usein passiivisesti sosiaalityöntekijän sitä itse huomaamatta, mutta toipuminen edellyttää aktiivisia toimenpiteitä. Tärkeimpiä toipumisen keinoja sosiaalityöntekijöille olivat etäisyyden ottaminen työstä, sosiaalinen tuki, omien arvojen pohdinta ja toiminnan muuttaminen sekä työpaikan vaihtaminen tai irtisanoutuminen. Työuupumus näyttäytyi tutkimuksessa kokonaisvaltaisena ja vakavana hyvinvoinnin ongelmana. Siitä toipuminen näyttäytyi aikaa vievänä sekä aktiivista tukea, apua ja olosuhteiden muutosta edellyttävänä tapahtumana. Tutkimuksen perusteella lastensuojelun sosiaalityöntekijät hakevat aktiivisesti apua työuupumukseensa. Monelle työuupumuksen kokeneelle lastensuojelun sosiaalityöntekijälle tarpeelliseksi ratkaisuksi muodostui työpaikan vaihtaminen. Lastensuojelun sosiaalityön työoloja on kehitettävä niin, että ne nykyistä paremmin suojaisivat työuupumukselta ja toisaalta mahdollistaisivat työuupumuksen kokeneen sosiaalityöntekijän toipumisen ja edelleen työssä jatkamisen.