Browsing by Author "Asikainen, Joni"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sukupuolittuneiden asenteiden kielellistä toteutumista vanhemmuusdiskurssin sisällä. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii Norman Fairclough’n kriittinen diskurssianalyysi (CDA). Fairclough’n teoria on kriittisen lingvistiikan sovellus M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kieliopista, joskin kielen metafunktioiden sijaan kieltä analysoidaan merkitystyyppien mukaan. Fairclough’n metodiikkaa ja käsitteistöä määrittää oletus ideologisesti määräytyneistä sosiaalista valtasuhteista ja niiden seurauksena syntyvästä sosiaalisesta epätasa-arvosta. Vanhemmuusdiskurssia koskeva aineisto liittää tutkimuksen myös osaksi kielen ja sukupuolen tutkimusta. Tutkimuskohteena on Vau’Kirjan kustantama Vauvan odotus 2009-2010 (VO). VO on poikkeuksellinen vanhemmuusopas, sillä se sisältää toisistaan erilliset isän ja äidin osion. Aineistoanalyysiin on valittu koko isän osio sekä äidin osiosta temaattisesti isän osiota vastaavat kappaleet. Aineisto koostuu 18717 sanasta, josta isän osio koostuu 6360 sanasta ja äidin osio 12357 sanasta. Korpukselle on tehty leksikaalinen analyysi, joka palauttaa taivutettu sanat niiden perusmuotoonsa ja tekee niille kieliopillisen kuvauksen. Kaiken kaikkiaan leksikaalinen analyysi koostuu 4141 lekseemistä, joista isän osiossa on 1274 lekseemiä ja äidin osiossa 2492 lekseemiä. Fairclough’lla aineistoanalyysi tapahtuu merkitystyyppien kautta. Fairclough’n mukaan diskurssi kuvautuu osana sosiaalista toimintaa genrejen, diskurssien ja tyylien kautta, jotka ovat merkityksen kolme aspektia. Genret ovat tässä viitekehyksessä erilaisia tapoja toimia diskurssissa. Genrejä määrittää erityisesti tiettyjen kommunikatiivisten päämäärien saavuttaminen. Diskurssit kuvautuvat tapoina ilmaista asioita, jotka voivat liittyä muun muassa materiaalisen maailman asioiden tai asiaintilojen kuvauksiin ja sosiaalisten prosessien kuvauksiin. Kolmas merkityksiä rakentava aspekti on tyyli, joilla Fairclough viittaa tiettyjen olemistapojen konstituoimiseen. Tyylit erottelevat myös tietyt sosiaaliset ja persoonalliset identiteetit toisistaan, joten sillä on identifioiva ulottuvuus. Fairclough’n CDA:n ydin perustuu kvalitatiiviseen analyysiin, joka muodostaa tutkimuksen selkärangan. Täydennämme tätä leksikaalisen analyysin tuottamalla kvantitatiivisella aineistolla. Tutkielmassani osoitan, että VO:n isän ja äidin osiot rakentuvat ainakin osittain eri vanhemmuusdiskurssien varaan. Osoitan myös, että mies on vanhemmuusdiskurssissa ”Toinen”, jonka vanhemmuusrooli määräytyy äidin roolin mukaan. Kyseessä on tapaustutkimus, joten tutkimus ei pyri esittämään koko vanhemmuusdiskurssia koskevia yleistyksiä.