Browsing by Author "Asikainen, Magdalena"

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan sitä, miten suomen kielen alkeisoppikirjoissa opetetaan objekti. Tutkimusaineistona on kolme alkeisoppikirjaa: Eila Hämäläisen ”Aletaan! Suomen kielen oppikirja vasta-alkajille”, Satu Heikkilän & Pirkko Majakankaan ”Hyvin menee suomea aikuisille” ja Sonja Gehringin & Sanni Hainzmannin ”Suomen mestari 1, Suomen kielen oppikirja aikuisille”. Tutkielmassa vertaillaan NP-objektiesimerkkejä kussakin aineiston oppikirjassa sekä oppikirjojen välillä. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään minkälaisia objekteja esiintyy ennen partitiivin käsittelyä, partitiivin ja objektin käsittelyn välillä sekä objektin käsittelyn jälkeen. Työn keskeisenä lähteenä on Ison suomen kieliopin objektin kuvaus ja suomen aspektin liittyvä aiempi tutkimus. Keskeinen käsiteltävä ongelma on objektin opetuksen vaikeus sekä se, mitä objektin opetuksessa tarvitaan: objektillisten lauseiden toistoja, idiomeja vai tietoja partitiivin ja totaaliobjektin välisen eron ymmärtämiseksi. Analyysi aloitetaan partitiiviobjekteista, idiomeista ja rajapakoisista verbeistä. Seuraavaksi käsitellään kirjojen objektillisia kieltolauseita ja partitiivia käsittelevää kielioppiosuutta. Erikseen tarkastellaan ruokakontekstia kirjojen objektillisissa lauseissa. Tämän jälkeen analysoidaan luokittelematta jääneet objektin sisältävät lauseet kahteen ryhmään sen mukaan, esiintyykö niissä totaali- vai partitiiviobjekti. Samalla kiinnitetään huomiota oppikirjoissa esiintyviin rajaaviin verbeihin ja rajahakuisiin verbeihin. Aineiston oppikirjoissa käytetään eri tapoja objektin opetuksessa ja objektiharjoituksissa on eri painotus. Oppikirjoissa käytetään paljon idiomaattisia ilmaisuja ja toistoja kuten puhun suomea, soitan kitaraa, juon kahvia tai teen ruokaa. Opetuksen edettäessä objektilauseet monipuolistuvat: toisissa aineiston oppikirjoissa enemmän ja toisissa vähemmän. Verbin ja lauseen aspektiin ei opetuksessa kiinnitetä erityistä huomiota. Vaikeampia ja monitulkintaisempia objektin sisältäviä lauseita käytetään vähän ja ne ovat lähinnä samanlaisia toistoja kuten luen kirjaa tai kirjoitan kirjeen. Oppikirjojen objektin sisältävien lauseiden pitää tukea objektin opetusta ja samalla tarjota oppijalle, sitä mitä oppija ymmärtää ja tarvitsee. Tässä oppinäytetyössä kysytään mihin aikuinen tarvitsee kymmeniä kertoja aineiston oppikirjoissa toistettuja ilmaisuja kuten puhun suomea? Riittäkö oppijalla aikaa ja voimaa kiinnittää enää huomiota vaikeampiin objektillisiin lauseisiin varsinkaan partitiivi- ja totaaliobjektin oppositioon?